Matin blogi

Kristus ja kosminen elämä

Sunnuntai 7.4.2013 klo 20:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, terveisiä lauantain Enkelimessuilta Lahdesta! Oli mukavan rauhallista ja viihtyisää. Ihmiset olivat levollisia ja vaikka mitään suuria yleisöjoukkoja ei ollutkaan liikkeelle, niin tuntui että kaikilla oli hyvää aikaa pysähtyä pöytämme ääreen juttelemaan katselemaan. Cd-meditaatioita meni mukavasti, enkelikortit ja aivojen autuus -kortit menivät melkein loppuun ja Enkelit kanssamme -kirjoja lähti uusiin koteihin ainakin enemmän kuin edellisillä enkelimessuilla joissa olimme.

On jännittävää, miten vahvasti kaikilla messuilla on omat tunnelmansa ja miten joka messuilla kohoaa suosikeiksi aina uusia meditaatioita ja aina hämmästyy, miten paljon niitä lopultakin on päivän tai parin aikana mennyt. Upeaa on aina kuulla myönteistä palautetta jostain meditaatio-ceedeesstä, jonka on vuosia sitten myynyt.

 

Uusi testamentti

Kuten jo edellisess blogissa kerroin, kävin torstai-illan Kristus-esitelmääni varten läpi suuren joukon vanhoja Kristukseen liittyviä alleviivauksia Steinerin kirjoista. Niiden kirjoittaminen yhdeksi muistioksi toi esiin huomattavasti uusia ajatuksia, jopa yllätyksiä.

Yksi oli se, miten vahvastai Elämä liittyy Kristukseen. Mutta eihän se loppujen lopuksi mikään ihme ole, jos ajattelee, miten kuoleman voittaminen on luonnollisesti juuri Elämää suurella alkukirjamella ja jos ajattelemme Kristusta juuri keskitien ja tasapainon luojana, niin siinä elämä on keskellä: kehollisuus toisella puolella ja tietoisuus toisella, tai maa toisella ja taivas tai henki toisella puolella, tai liiallinen kovettuminen toisella ja liiallinen irtoaminen tai muu haihattelu toisella puolella, ja Elämä siis keskellä.

Elämä nousee esiin toisessakin Uudessa testamentissa toisessakin, hyvin kosmisessa yhteydessä, ja se on hieman toinen tarina. Mieleeni jäi vahvasti Steinerilta myös sellainen kohta, jossa hän kertoo, miten henkisesti avoimille ihmisille Uuden testamentin viisaudet ja henkisyys avautuvat tai tulevat avautumaan hyvin helposti ja luonnollisesti, aivan välittömästi ilman mitään ponnisteluja ja pähkäilyjä.

Se tuntui erikoiselta, kun olin niin vahvasti tottunut siihen, että Raamatun viisautta on etsittävä juuri syvällisen ja henkisen ajattelun kautta. Sitten muistin, miten Kalevala on avautunut minulle hyvin helposti. Etenkin 80-luvulla pidin runsaasti esityksiä Kalevalasta ja sen henkisyys avautui minulle aina helposti. Kalevala-esitelmiä pitäessani sain usein vaikutelman, että mistä tahansa kohdasta voisi esitelmää syventää loppumattomiin. Jokainen totuus avaa aina uusia totuuksia.

 

Johanneksen evankeliumi

Tänä aamuna päätin sitten kokeilla ja kun satuin heräämään aika varhain, otin Raamatun käsiini ja aloin lukea Johanneksen evankelimia kokeillen tuota "helppoa" asennetta. Ja kyllä se varmaan toimi, jonkinlainen keveyden tuntu, valon tuntu, ja kyllä, myös helppouden tuntu.

En silti osaa sanoa, nousiko siitä joitakin uusia viisauksia ajatuksina, mutta ei se ehkä ole aina tarpeellistakaan. Sen sijaan huomasin, miten Johanneksen evankeliumin kuuluisissa alkoisanoissa, heti neljännessa  säkeessä kuuluu: Häness oli elämä. Siinä siis elämä oli ensimmäinen sanan eli logoksen eli Kristuksen ominaisuus. Ja elämä oli ihmisten valkeus.

 

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Uusi testamentti, elämä, Johanneksen evankeliumi

Hyvinkäällä

Lauantai 26.5.2012 klo 15:39 - Matti Kuusela

Kuulin juuri autoradiosta Hyvinkään
tapahtumista. Kun olenvalkoruusu.jpg syntynyt ja
kasvanyt Hyvinkäällä, on aina tuntunut oudolta kuulla sieltä jälkeenpäin ikäviä uutisïa. Tämä viimeinen ampumistapaus aivan Hyvinkään keskustassa tuo esille kaikki jo aivan pahimmatkin visiot.

Mutta se tuo esiin myös sen, miten unohduksissa on ollut ollut kristinuskon ydin. Kun Suomikin niin monella tavalla on vahvasti kristillinen maa ja kirkolla on valtavat taloudelliset ja henkilöresurssit käytettävissään, niin on jo viimeistään nyt aika alkaa puhua ja toteuttaa sitä, minkä Kristus antoi viimeiseksi ja ainoaksi käskykseen. Siis ehtoollisillan lopulla:

"Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Minun käskyni on tämä: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä."

Tuo oli Johanneksen evankeliumista 15, 11-12. Se on niin selkeää puhetta. Tietysti minä ymmärrän, että rakkaudesta - kaikkine tasoineen - puhuminen ei ole helppoa, mutta minulla ei myöskään ole tietoa mistään muusta voimasta, joka voi parantaa kaiken, kuin rakkaus.

 

Pelko ja rakkaus

Silloin kun pahoja asioita tapahtuu, on aivan sallittua kokea pelkoa ja järkytystä, ja on tärkeääkin tuntea niitä, jos ne kerran nousevat esiin. Tai jos vihaa ja suuttumusta nousee esiin, niitä saa tuntea ja sillä tavoin vapauttaa ne, mutta samalla on tärkeää muistaa, että meillä on myös korkeampi minä. On viisas enkeliminä ja rakasta Kristus-minä. Ne auttavat meitä ymmärtämään, miten voin työskennellä kokemaani surua, epäilystä, vihaa, järkytystä ja muita kielteisiä tunteita niin, että ne vapautuvat ja muuntuvat, eivätkä aiheuta enää lisää pahaa.

Monasti on niin, se mikä yksityisellä ihmisellä tai yhteisössä kärsii rakkaudettomuudesta, ei pääse parantamaan ennen kuin se jollain tavoin pääsee esiin. Hyvinkään ampumistapauksessa voi kokea selvästi sen, miten jossain on niin suuria kielteisten energioiden rakkaudettomia koostumia, että ne vain jossain tulevat esiin.

Tällaisissa tapauksissa on tärkeää ymmärtää, että vaikka jokaisella ihmisellä on oma henkilökohtainen vastuunsa, niin meillä kaikilla on myös yhteinen vastuu. Ja kaikkein keskeisin tapa sen vastuun kantamiseksi on jatkuva oman itsensä kasvattaminen yhä rakastavammaksi olennoksi.

Mitä enemmän jokainen meistä oman enkelinsä kanssa oppii olemaan rakkaus, sisästämään rakkautta ja säteilemään ja loistamaan rakkautta ja hyväksymistä, sitä pienemmäksi käyvät väistämättä ne nimettömät kielteisten voimien koostumat, joita myös väistämättä kehittyy siellä, missä ihmisillä on vapauden mahdollisuus. Sillä vapauteen kuuluu myös vapaus tehdä erehdyksiä, niin onnettamalta kuin se kuulostaakin.

 

Rakkauden filosofia

Filosofisesti rakkauden ymmärtäminen ja etenkin ymmärtää rakkauden suhdetta hyvään ja pahaan, on kovasti vaativaa. Olen aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten hämmentynyt olin kuullessani ensimmäisen kerran, että myös pahaa tulee rakastaa.

Sittemmin vuosien kuluessa se on tullut täysin selväksi: Ainoa voima, joka maan päällä voi muuntaa pahan hyväksi ja vapauttaa sen voimastaan, on rakkaus. Se että rakastan kaikkia ihmisyyden ilmentymiä ei aiheuta sitä, että paha kasvaisi ja vahvistuisi, vaan sitä, että kaikki paikoiltaan pois suistuneet hyvät voimat alkavat jälleen palata oikealle paikalleen.

Nykyään me vielä yleisesti ajattelemme niin, että minä ja pahuus olemme vastakkain. Silloin aivan luonnollisesti nousee esiin ajatus taistelusta pahaa vastaan.

Mutta Jeesus puhui ja näytti toisen tien, joka on keskellä olemisen tie. Hän itse oli ristillä kahden ryövärin välissä, ei heitä vastaan.

Kun itse uskallan siinä rakkaudessa, joka minulle on mahdollista, asettua oman universumini keskukseen ja olla siinä rakkaus niin itselleni kuin kaikille muille, alan tajuta, että minun ei rakkaudessani tarvitse erotella hyviä ja pahoja. Kun olen keskellä itsessäni (mikä on oikeastaan Vuorisaarnan tarkoittaman rakkauden tila), voin rauhassa loistaa rakkautta tai asettua rakkaudelliseen vuorovaikutukseen kaiken kanssa ympärilläni.

Niin Jeesuskin teki ristillä. Hän jutteli niiden toisten ristillä olevien kavereiden kanssa, ja heti ainakin toinen tuli uusiin ajatuksiin.

Niinhän meillä kaikilla on ristimme, mutta rakkaus antaa meille silti mahdollisuuden olla rakentavassa yhteydessä ympäristöömme. Mitä useammin me toteutamme tuota Kristuksen yhtä ja ainoaa käskyä rakastaa toisiamme, sitä enemmän meille ja jokaiselle meistä tulee myös mahdollisuus kokea sitä iloa, josta Kristus puhui. Sillä eiköhän kaikkien näiden lisääntyvien dramaattisten tapahtumien suurin syy ole siinä, on ihminen kokee jäävänsä yksin, ilman että häntä rakastetaan ja tuetaan.

Nyt saa odottaa ja jopa vaatia, että kirkot ja muut henkiset yhteisöt alkavat tosissaan miettiä ja edistää rakkauden opetusta. Sillä rakkauden oppi on myös se, joka lopulta antaa meille voiman itse sitä hyvää, mitä me kuitenkin syvällä itsessämme tahdomme tai tahtoisimme olla.

Syvä myötätuntoni kaikille Hyvinkää tragedian kokeneille!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Hyvinkää, tragedia, rakkaus, hyvä, paha, Johanneksen evankeliumi, Kristus

Veljeni Kristus

Torstai 17.3.2011 klo 1:04

Hei Kaikki,

Kiitos viesteistä. Johanneksen ilmestyksen energiat näyttävät olevan hyvinkin voimakkaita silloin kun niille avautuu suoraan, jopa niin voimakkaita että aluksi voi tulla painavuuden tunteita eetterikehoon kun sen energiat alkavat järjestyä uudelleen. Siksi onkin varmaan hyvä lähteä liikkeelle Johanneksen evankeliumista, jonka kehitysvoima on keveämpi, voimakas sekin, mutta kevyemmällä tasolla.

Kysymyshän on Kristuksen ja erilaisten enkelivaikutusten yhteissoinnista. Vaikka niin moneen kertaan on lukenut ja itsekin aavistellut pyhien kirjojen ja kirjoitusten voimia, nämä Johannes-energiat hämmästyttivät silti.

Jokainen neljästä evankeliumista keskittyy omalle tasolleen seuraavasti:

Matteuksen evankeliumi - fyysinen keho, kuninkuus
Markuksen evankeliumi - eetterikeho, elämänvoimat
Luukkaan evankeliumi - astraaliruumis eli sielukeho, parantavat voimat
Johanneksen evankeliumi - henkinen, minuus

Näitä on hyvä tunnustella vielä lisää.

 

Kristuksen veljeys

Tänään on ollut mielessä voimakkaasti Kristuksen veljeys. En juuri nyt muista, missä kohden hän sitä korostaa, mutta joskus löysin sellaisen kohdan voimakkaana kokemuksena. Kristus - evankeliumin mukaan - siis tahtoo, että me koemme hänet veljenä. Siitä tulee myös erittäin hyvä meditaatio tai mantra:

Veljeni Kristus

Tuolla lauseella on ihmeellisen hyvää tekevä vaikutus. Se rauhoittaa ja tasapainottaa omia energioita maailman kanssa. Aivan helppoa Kristuksen kokeminen veljenä ei kuitenkaan ole. Me olemme niin tottuneet katsomaan esimerkiksi kirkoissa Kristuksen kuvia aina jossakin korkeammalla. Saa oikein keskittyä voidakseen kokea tämän Kristuksen veljeys-aspektin samalla tasolla kuin itse on.

Kristuksella on monta puolta. Kristus- ja Jeesus-nimillä on monia tosia merkityksiä, joten meidän ei tarvitse miettiä, mikä niistä olisi yksi ainoa oikea, ja sulkea muita pois.

On kaunista ajatella, miten me voimme alkaa nähdä maailmankaikkeuden enemmänkin henkisen maailman ilmauksena - sen sävyt henkisten olentojen erilaisina ilmauksina, kasvoina.

Henki katsoo meitä monista suunnista ja monina eri kasvoina, kunhan vapaudumme tuosta aineellistuneen ajattelun harhasta, että eri kokemisen mahdollisuuksista vain periaatteessa yksi olisi oikea. Me voimme kokea todellisuuden oikeastaan lukemattoman monilla eri tavoilla ja monin sävyin, jotka kertovat meille suurenmoisia tarinoita, jos annamme sille mahdollisuuden.

 


Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Kristus veljenä, Johanneksen evankeliumi, Johanneksen ilmestys, henkiset energiat

Minävoiman ihmeitä

Torstai 10.3.2011 klo 9:03 - Matti Kuusela

Ennen eilisillan Siriusryhmää koin itseni kovin väsyneeksi, mutta kun meditaatio sitten alkoi henkinen energia nousi hyvin selkeäksi ja hereiseksi. Tuo sama selkeys jatkuu edelleen tätä kirjoittaessani nyt aamulla.

Kuvittelin yöllä olevani niin väsynyt, että varauduin nukkumaan pitkään, kun tänään ei aamupäivällä ole mitään menoja. Mutta niin vain heräsin kirkkaana jo varhain ja kirjoitin toukokuun kevätlauantain Enkeli-iltapäivän ohjelmaa Hollolaan. Siitä näyttää tulevan kiva kolmen tunnin kokoontuminen vaihtelevien mutta keskeisten aiheiden äärellä Suomen ensimmäisessä arkkitehdin suunnittelemassa kunnantalossa.

Kun tilaisuus päättyy jo kolmelta, ehtii hienosti käydä katsomassa viereistä Pyhän Marian kivikirkkkoa ja vaikka sen lähteen vielä Kiikunlähdettä, jonka sinisine kirkkaine vesineen on vahvasti mukana Suomen chakrajärjestelmässä. Tervetuloa sinne, vaikka joukolla.

 

Rakkaus ja Voima

Ihmisen minuus osoittautuu yhä hämmästyttävämmäksi asiaksi. Olen kauan kantanut mielessäni amerikkalaisen Lynn W. Andrewsin ihastuttavan kirjan lausetta:

Kun rakkaus ja voima ovat tasapainossa, kaikki on hyvin.

Suunnilleen noin se lause meni, ja kumma kyllä en löytänyt sitä nyt kirjasta, vaikka siellä on paljon kauniisti oranssilla ja punaisella alleviivaamiani kohtia. No nyt vasta tajusin, että tuon kirjan nimi on juuri Love and Power, Rakkaus ja Voima. Etsimäni lause onkin seuraava, että ihmisellä:

...tasapainon tila voi toteutua vain silloin, kun rakkaus ja voima kulkevat käsi kädessä.

Viime päivinä, kun vapaa kirjottaminen ei oikein virrannut ja koin itsessäni lähinnä vahvaa myllerrystä. Mutta se on yhteydessä tasapainoon: jos tahtoo kokea hyviä hetkiä, on hyväksyttävä myös myllerryksen ajat. Ei voi kohota korkealle tai saada pohjaa suurempaan voimaan, ellei energiarakennetta silloin tällöin uudisteta.

On tärkeää oppia itse ja opettaa muillekin, että heikot tai hiljaiset ajat tai jopa menetyksen tunnot eivät ole paha asia. Ne ovat niitä aallonpohjia, jotka ovat välttämättömiä uuden kehittymiselle.

Flunssat, valvomiset ja väsymykset ovat useimmiten sitä samaa. Suhtaudu niihin luottavaisesti. Harvoilla meistä eetterikeho on niin joustava ja hyväkuntoinen, ettemme tarvitse koskaan flunssaa sen pehmentämiseen. Mutta mitä enemmän teemme työtä itsemme kanssa, muistamme myötätuntoa ja rakkautta ja yritämme oikein kokea niitä, siitä paremmin etenemme.

 

Pyhien kirjojen energiat

Energiakokeilut kirjojen kanssa jatkuvat. Kun luen Johanneksen ilmestystä niin, että vain luen sitä aivan kuin koke olemuksellani, mutta yrittämättä sen enempää tulkita sen merkityksiä, koen miten kirjan energiavärähtely menee koko kehon läpi.

Mutta varsinainen teho tuntuu vastaa seuraavana päivänä. Ilmestys luo yön nukkumisen aikana vahvan yhteyden henkiseen tasoon, itse asiassa suoraan Kristuksen vaikutukseen, ja se virtaa yöenergiasta seuraavaan päivään - tosi vahvana.

Se liittyy Steinerin mukaan siihen, miten Kristuksen voima ei nykyaikana enää ole henkisessä maailmassa, vaan nyt kun Kristus on liittänyt voimansa kokonaan Maahan, hän elää Maan piirissä ja vaikuttaa meidän päivätajuntamme kautta.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa kuitenkin voima, joka liittää meidän minuutemme ja sielullisuutemme yön aikana Kristukseen, ja tuo yhteys virtaa seuraavana päivinä tai päivinä meidän henkiseltä puoleltamme eetteriruumiiseen ja fyysiseen kehoon.

Onhan tuo monimutkaista ja tarvitsen itsekin vielä aikaa työstää tuota yhteyttä, mutta joka tapauksessa olen nyt vahvasti kokenut, että noin se toimii.

Johanneksen evankeliumi on toinen voimakirja, jonka suora energia avautui minulle nyt Ilmestyksen energioiden jälkeen. Johanneksen evankeliumin värähtely on, miten sanoisin "henkisempi", kun Ilmestyksen energia on täyteläinen ja tosi vahva, ikäänkuin pyöreämmällä tavalla.

Energialukemisen salaisuus näyttää olevan siinä, että lukiessa ei pidä eristää tunne- ja tahto-olemustaan pois miettimisellä. Miettiminen ja ajattelu ovat hyviä asioita, mutta näiden henkisten pyhien kirjojen kanssa ne kykenevät yksipuolisesti tehtynä eristämään meidät syvemmästä kokemisesta. Oikea tapa on kai kokemisen ja ajattelun vuorottelu.

Johanneksen ilmestys auttaa selvästi myös Kalevalan kokemista entistä laajemmin, ei vain suomalaisena, vaan universaalina maailman ja ihmisen kehityksen kuvauksena. Siinä kuvataan siis jotain mitä on todella tapahtunut, ja mikä tapahtuu edelleen. Siinä mielessä Kalevala kulkee läpi sekä Vanhan testamentin, Uuden testamentin että Ilmestyksen.

Kalevalan energiat eivät kuitenkaan tässä kuvaamassani mielessä ole auenneet, vain tuollaisella korkeammalla, kuin henkis-liitävällä kokemisen tasolla. Työtä siis riittää.

 

Voiman teot


Ellet ole koskaan tehnyt voiman tekoa,
et voi todella nähdä millainen olet.

Tuo oli yksi Lynnin lauseita, ja se liittyy vahvasti aiheeseemme. Monilla meistä henkisistä ja herkistä ihmisistä suhde omaan minuuteen on liian löyhä. Me tunnemme, että maailma ei tue eikä kanna meitä.

Mutta minuus näyttääkin olevan jossain mielessä lihaksen kaltainen. Sitä voi voimistaa ja harjoittaa. No, nyt herkkätuntoiset ihmiset kokevat, että vahva minä on huono juttu, koska juuri egoismi on kaiken pahan takana. Totta, mutta minä ei olekaan tuo ego, vaan minä juurtuu henkeen, ja kun kun jonkun raskaan hetken jälkeen löydämme kohdan, jossa voimme ponnistaa minuuttamme, saatamme yhtäkkiä huomata, että se toimii. Minuus on valtava voima, kun sen kosminen yhteys kytkeytyy.

4 kommenttia . Avainsanat: Rakkaus, voima, Kristus, Lynn W. Andrews, minävoima, Johanneksen evankeliumi, Johanneksen ilmestys

Nykyajan pappeus

Keskiviikko 2.3.2011 klo 12:16 - Matti Kuusela

Yksi toistaiseksi syvään hiljaisuuteen jääneistä Rudolf Steinerin teemoja on pappeus. Hän piti aikanaan sen ajan reformoiduille - ei siis katolisille - papeille esitelmiä uskonnollisen elämän uudistamisesta. Olen lueskellut niistä viimeistä esitelmäsarjaa, joka on myös aivan viimeisiä sarjoja, joita hän kykeni pitämään ennen sairastumistaan.

Olen mietiskellyt tätä pappeusteemaa itse kauan siltä kannalta, että meiltä nykyajan luterilaisilta miehiltä on papin tai henkisen johtajuuden elementti onnistuttu jotenkin ihmeellisesti poistamaan kokonaan.

Kun lukee vaikka hindulaiselta suunnalta tulevia avioliitto-oppaita, niissä korostetaan voimakkaasti miehen vastuuta perheen tai avioparin henkisestä elämästä. Miehen täytyy olla aina henkisesti aloitteellinen.

Tietenkään tuota ei voi soveltaa sillä tavalla, ettei nainen nykyaikana ole yhtä hyvin pappi kuin mieskin.

Olen siis tuumaillut miehenä olemista siihen suuntaan, että tuo pappina oleminen ei voi kuulua vain papeiksi vihityille, vaan ainakin aivan pieneltä osalta se kuuluu myös jokaisen miehen olemukseen. Kyllä, puhun nyt tällä kertaa miesten kannalta.

En tiedä, miten muut mahtavat tämän kokea, mutta itsestäni tuntui silloin kun oli perhe ja lapsia, että papit jollakin tavalla veivät pois sitä voimaa, joka olisi kuulunut perheenisällä, tai siis miehelle. On tietenkin mahdollista, että se oli vain henkilökohtainen kokemus.

Itse kuitenkin koen, että yleinen pappeus on jotain, mihin jokainen ihminen yltää ainakin hieman minuutensa henkisyyden kautta.

Ja todellinen pappi nykyisessä mielessä on ihminen, joka tukee ja kunnioittaa jokaisen ihmisen omaa henkisyyttä ja minää.

 

Moderni pappeus

Steiner lausuu näin:

Me olemme ihmisinä minä-olentoja, sanan modernissa mielessä me tulemme papeiksi, kun Johanneksen ilmestys ei jää meille vain evankeliumeihin, kun Johanneksen ilmestys ei myöskään jää pelkästään sydämiimme jonakin valmiiksi kirjoitettuna, vaan kun Minä tulee tietoiseksi siitä, että hän elämänsä jokaisena silmänräpäyksenä itsessään synnyttää ja tuo esiin Ilmestyksen vaikutuksen.

Tuo on upeasti kirjoitettu. No, Johanneksen ilmestys on vaikea kirja, ja koska se on niin vaikea, sitä on kautta aikojen yleensä ymmärretty aivan väärin, yksittäisten ennustuskohtien etsimiseen. Siitähän ei ole lainkaan kysymys, vaan siitä, että sen enkelikuvien kautta muodostuu kehitysvoima.

Steiner päättää toisen esitelmänsä tässä sarjassa sanoihin:

Sitä on Johanneksen ilmestyksen ymmärtäminen. Mutta se merkitsee myös, että me ymmärrämme sanan syvemmässä merkityksessä sanat: Kristus on vihkinyt meidät papeiksi. - Te olette tunteneet mitä merkitsee, kun Johannes sanoo, että Kristus itse on voidellut teidät papeiksi. Papiksi voiteleminen seuraa, kun on itsessään kokenut, miten Johanneksen ilmestyksen sisältö on syntynyt. Kun on tuntenut, miten nämä nykyajan ihmiset, jotka tahtovat tulla papeiksi, tulevat papeiksi sen kautta, että kun he synnyttävät itsessään Johanneksen Ilmestykseen sisältyvän minuuden elämyksen, tulee heidän minuutensa apokalyptiseksi (elää Ilmestyksen henkisessä joka hetki uusiutuvassa voimassa); silloin tulee minä papilliseksi.

Tässä tulee niin voimakkaasti esiin se, että pappeus ei siis ole vain esimerkiksi uskoa, joka on sielullinen ominaisuus, vaan jatkuvasti uusiutuvassa hengen voimassa elämistä. Enkä nyt tosiaankaan puhu siitä uskonnollisesta romanttisesta hengestä, vaan kyvystä olla henkisesti läsnä ja valveilla.

Seuraavassa esitelmässä Steiner esittää pappina olemisen toiselta kannalta:

...ihminen voi tulla todella papiksi, kun hän omaksuu itselleen mielikuvia, jotka ovat yliaistisen maailman aitoja henkisiä kuvia.

Se on selkeää. Elää sitä, mitä henkisesti kokee aidosti ja puhtaasti.

...antaessani Ilmestyksen vaikuttaa itseeni liittyy se jokaisessa kuvassa, jokaisessa imagianaatiossa omaan minääni. - Ja silloin tulee hetki, jossa Ilmestys ei tule ainoastaan omaksi kokemuksekseni vaan jolloin se voi tulla ihmisminuuden omaksi ilmennykseksi.

On tuossa pureskelemista. Steiner puhuu sitten toisissa kohdin siitä, miten Johanneksen ilmestys on erityinen pappiskirja. Johanneksen evankeliumi sisältää voiman, joka kohottaa ihmistä ja joka on suurinpiirtein sitä, mitä nykyisin puhutaan "ylösnousemusvoimana", vaikka se oikeastaan tarkoittaa henkisen kohoamisen voimaa, ascension.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa ihmiseen Steinerin mukaan se voima, joka tekee mahdolliseksi elää esimerkillisellä tavlla se henkisyys, joka Johanneksen evankeliumin kautta avautuu ja alkaa vaikuttaa ihmisessä.

Nämä ovat suuria asioita, mutta tärkeitä tietää, sillä koen että juuri tällä pappeuden kohdalla meidän henkisessä ilmapiirissämme on vallitsee suuri ... niin, mikä se onkaan ... ehkä avoin kysymys.

Koen että silloin pappeus toimii oikealla tavalla, kun se loistaa jokaiselle ihmiselle hänen omaa minuuttaan tukevaa valoa ja läsnäolevan rakkauden uudistavaa voimaa.

Rakkaudella
Matti

Ja kuten aina, Enkelimaaviestit ovat vapaasti käytettävissä jokaista ihmistä varten.

2 kommenttia . Avainsanat: pappeus, nykyajan pappeus, Rudolf Steiner, Johanneksen ilmestys, Johanneksen evankeliumi