Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Vedestä viiniksi

Torstai 9.4.2015 klo 23:56 - Matti Kuusela

Viiniin teema virtaa voimakkaana Uudessa testamentissa. Muistamme varmaan kaikki, että uutta viiniä ei panna vanhaan leiliin. Viini on mukana ehtoollisen asettamisessa ja sitten hyvin voimakkaasti Kaanan häissä: Kristus muuttaa veden viiniksi!

Luonnossa vesi muuttuu viiniksi, kun aurinko kypsentää köynnösten rypäleet. Viinin alkoholiprosessi ei tässä nyt ole olennaista, vaan se, että Kristuksen olemuksen kautta Auringon henkinen voima on tullut maan päälle. Etenkin kolmivuotisen toimintansa alussa Kristuksen aurinkovoimat ovat vielä voimakkaasti hänen olemuksessaan.

Johanneksen ja Matteuksen aurinkovoimat

Kun tarkastelemme Johanneksen ja Matteuksen evankeliumeja rinnakkain, huomaamme että Kaanaan häät ovat Johanneksella vastaavassa kohdalla Jeesuksen toiminnan alussa kuin Matteuksella Vuorisaarna.

Johanneksella veden muuttuminen viiniksi on yhteisöllinen elämän mysteeri, henkinen tapahtuma. Ihmisten keskuuteen tulee uusi henkinen voima vanhan sukuvirtauksen sijaan.

Matteuksella taas autuuslauseiden jälkeen Jeesus puhuu opetuslapsilleen siitä, miten ennen on opetettu tietyllä tavalla, mutta minä sanon teille... Siinä Jeesus kertoo järkevästi, miten vanhat käskyt merkitsivät. Nyt ne eivät ole enää ylimaallisia käskyjä, vaan Jeesus vetoaa kuulijoittensa ymmärrykseen.

Se on yksi osa evankeliumien ilosanomaa: ihmisellä on nyt itsellään henkinen kyky päättää omasta elämästään ja arvioida mikä on oikein. Hänen ei enää tarvitsee seurata ulkoista lakia, vaan omaa sisäistä lakiaan.

Lain olemus

Se laki, josta Jeesus puhui, ei ole aivan samaa kuin laki meidän aikanamme. Se koettiin silloin jotenkin elävmpänä ja todempana kuin se, miksi me nyt lain koemme. 

Kun Jeesus Vuorisaarnassa sanoo, että hän tullut lakia kumoamaan, niin se ei ole pelkästään abstraksi väite, vaan jotain hyvin suurta ja merkittävää. Laki oli jotain, mikä virtasi jumalolennoilta kautta koko luomakunnan: sen huipentuma on se, että ihminen itse omassa minuudessaan, omassa henkisessä voimassaan, ottaa lain omakseen. Jokainen yksilöllisesti.

Ensin Kristus tuo tuon koko luomakunnan kautta virtaavan lain ytimen oman olemuksensa kautta ihmisten piiriin, ja häneltä kyky lain ymmärtämiseen laajentuu jokaiselle ihmiselle. Se on mahtava vallankumous, mutta samalla lain toteutuminen. Vanha laki on tehnyt tehtävänsä, kun se alkaa loistaa jokaisen ihmisitsen voimana. Näin Kristus täyttää lain.

Veden muuttuminen viiniksi

Ja samalla vesi muuttuu viiniksi. Vedellä on kyky muistaa, se muistaa uskollisesti luonnon antaman ohjeistuksen, mutta ihmisminuudella on nyt kyky ohjeistaa vesi uudella tavalla omasta henkisestä voimastaan käsin. Se on yksi merkitys veden muuttumiselle viiniksi. Se on tuliprosessi.

Uuden yksilöllisen tulen on alettava loistaa ja lämmitää jokaisessa ihmisessä. Ei enää riitä, että me olemme vain haaleaa vettä, joka uskollisesti virtaa menneisyyden ja perinteiden mukaan. Nyt jokainen ihmissielu on kutsuttu mukaan luomaan uutta todellisuuta.

vuorisaarna_barker.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Johannes, Matteus, Kaanaan häät, Jeesus, Kristus, vesi, viini

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Riemusta rakkauteen

Torstai 26.3.2015 klo 18:05 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Viikonvaihde jo lähenee ja monenlaisia on esillä. Vuorisaarna on edelleen päällimmäisenä ja osa minusta tuntuu työskentelevän sen kanssa koko ajan. Vuorisaarnan idea on kirkastunut ja sen alussa olevat autuus-lauseet selkenevät edelleen. Ne ovat ilmeisesti suurin ja kirkkain ihmiskunnan kehityssuunnitelma, mikä milloinkaan on kirjoitettu.

Missään muualla ei ole kirjoitettu ihmiskehityksen lainalaisuuksista niin selkeästi ja kirkkaasti, noin kymmenellä lauseella.

Vahva vaikutelmani on, että Vuorisaarnan voikin ymmärtää vain käyttämällä korkeinta tämän hetken ymmärrystä. Sitä ei voi ymmärtää katsomalla menneisyyteen, vaan se on jotain sellaista, mikä toimii vain silloin kun ihmisen henkinen minä-olemus loistaa kaikkein kauneimmillaan.

Ja sillä tavoin sen merkitys myös avautuu jokaiselle ajalle omalla tavallaan. Lauseiden selkeä ja kaunis kreikankieli soi aivan kuin vanha Apollon lyyra: jokainen kielenhelähdys kertoo samasta jumalallisesta voimasta, ja silti jokainen ihminen kokee sen omalla tavallaan.

Johannes Kastaja

Yksi Matteuksen evankeliumin alun koskettavia kohtia on se, että miten Johannes Kastajan henkinen voima siirtyy Kristuksen käyttöön. Evankeliumin alussa kerrotaan, miten Johannes kehottaa ihmisiä mielenmuutokseen ja kertoo, että taivaan valtakunta on lähellä.

Ja sitten hyvin lyhyesti kerrotaan, miten Jordanin kasteen jälkeen Johannes vangitaan ja sen jälkeen Jeesus alkaa itse julistaa samaa mielenmuutosta, lähes samoilla sanoilla.

Kun mietin tuota, niin kävi selväksi, että se voi kertoa vain siitä, että Johanneksen tehtävä fyysisessä kehossa tuli Kristuksen kasteen jälkeen valmiiksi ja hänen varsinainen henkinen olemuksensa siirtyikin Jeesuksen ympärille. 

Olihan Jeesus jo opettanut ja parantanut aikaisemminkin, mutta hänen toimintansa varsinainen suuri aika näyttää alkavan tästä Johanneksen mukaantulosta. Ilmeisesti Johannes-olemus on juuri se, joka pystyy liittämään Kristus-opetuksen ja -voiman juutalaisen kansan olemukseen niin, että opetus puhuttelee yhä laajempia joukkoja. Toimihan Johannes Kastaja aikaisemmin tunnetusti Eliaana, juutalaisten kansansielun henkilöitymänä.

Johannes Kastaja sai valmiiksi tehtävänsä Kristuksen airueena fyysisenä henkilönä. Nyt hän siirtyy auttamaan erityisesti opetuslasten ryhmää Jeesuksen ympärillä. Kun hän aikaisemmin toimi juutalaisten kansansieluna, hän nyt toimii Kristuksen apuna opetuslasten kahdentoista piirin yhdistävänä voimana.

Mielen vallankumous

Suomalaisessa Uudessa testamentissa Johanneksen ja sitten Jeesuksen kehotuslause kuuluu: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Sana kääntykää on joskus myös muodossa katukaa. Sen kreikkalainen alkusana on kuitenkin metanoeite. Kun mietin, mistä tässä oikein pitäisi kääntyä ja mitä katua, niin ensiksi kiinnitti huomiota sanan alku meta. Se on sama kuin metafysiikassa - tarkastellaan fyysiikkaa korkeammalta taholta. Nous taas tarkoittanee henkeä. Se siis merkitsee mielen kohottamista hengen korkeampaan tarkasteluun.

Ja se oli tuona aikana täysin uutta ja vallankumouksellista. Satoja ja jopa tuhansia vuosia henkinen opetus oli aina kehottanut kuuliaisuuteen jumalan käskyjä kohtaan. Mitään omaa filosofointia ei tarvittu, sille ei ollut mitään sijaa. Jumalan välittämien käskyjen seuraaminen riitti.

Mutta nyt tulee opettaja, joka kohottaa ihmisiä ottamaan käyttöön oman ymmärryksensä, metahenkisyyden. Se ollut jotain täysin tavatonta. Emmehän me vieläkään ole omaksuneet kuin pieneltä osin tuon kehotuksen siirtyä jumalan käskyjen toteuttamisesta niin omakohtaisen oivaltamiseen.

Kääntyminen ja ilosanoma

Sinänsä verbi kääntykää ei ole aivan väärin, sillä aikaisemmin ihmiskunnan kehitys oli tuohon saakka noudattanut laskevaa linjaa hengestä maan päälle, kohti aineellisuutta ja erillisyyttä. Nyt Jeesus tuli kääntämään tuon suunnan, maasta jälleen kohti henkeä.

Eikä katuminenkaan tässä mielessä ole aivan väärin, jos sen ymmärtää juuri tuon suunnanmuutoksen toisena puolena. Mutta Jeesuksen varsinainen viesti on siis valoisa: kohotkaa sisäisesti uudelle, yksilölliselle tasolle!

Ja pian autuuslauseiden jälkeen Jeesus vielä täydentää tätä viestiä: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka jonka te taivaissa saatte, on suuri. Jos tästä ilosanomasta ylipäätään on saarnattu, niin se on käsitetty hieman väärin. Kun kärsitte täällä maan päällä, saatte palkinnon taivaassa.

Mutta niin Jeesus ei suinkaan sano, vaan tuo iloitseminen ja riemuitseminen on selkeästi tarkoitettu tapahtuvaksi juuri nyt, juuri tässä hetkessä, maanpäällisessä elämässä. Ja syy tähän iloon on se, että taivasten valtakunta on lähellä.

Sen voimme ymmärtää niin, että Jeesus itse maan päälle tullessaan tuo henkisen maailman ihmisten läheisyyteen niin, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa siihen yhteys. Se on se ilosanoma, jota myös sana evankeliumi tarkoittaa!

Ehkä aina joku jossain on oivaltunut tuon ilosanoman aivan käytännöllisen merkityksen: Kristus kehottaa seuraajiaan - ja koska hän selvästi ilmoittaa tulleensa kaikkia ihmisiä varten - hän kehottaa siis kaikkia maailman ihmisiä omaksumaan henkisen tien läheisyyden ilon ja riemun elämäänsä!

Tuo ohje on ilmoitettu jo kaksituhatta vuotta sitten, joten viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa kuunnella sitä, ja aloittaa kääntyminen kohti ilon ja riemuitsemisen perusasennetta.

Ilosta rakkauteen

Evankeliumien loppupuolella Jeesus tiivistää kaiken rakastamisen ohjeeseen. 

Uskon että muutkin kuin minä ovat huomanneet, että vaikka rakkauden pystyisi vielä aatteena hyväksymään, se on käytännössä aikamoisen vaikeaa, ainakin suhteessa todellisiin tai kuviteltuihin vihamiehiin.

Mutta kun me alammekin henkisen tien tai Kristus-tien tai ihmisyyden tien harjoituksen ilosta, niin siihen onkin paljon helpompi liittää myös rakkaus.

Näyttää siltä, että Uusi testamentti kuvaa ihmiskehitystä huomattavasti tarkemmin kuin olemme yleensä kuvitelleet.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannes, Kastaja, Matteuksen evankeliumi

Johanneksen evankeliumi

Sunnuntai 18.1.2015 klo 19:00 - Matti Kuusela

Maailmassa on niin paljon ihmeellistä. Nyt juuri taas mietiskelin sitä, miten kirkko valitsi Uuteen testamenttiin nuo neljä evankeliumia, jotka muodostavat syvän kokonaisuuden ihmisolemuksen kanssa: Matteus puhuu fyysiseltä ja inhimilliseltä kannalta, Markus enemmän eetterikehon kannalta, kuten Rudolf Steiner sen täsmentää. Luukkaalla tulee esiin sielullisuus ja astraaliruumiin näkäkulma ja Johanneksen kanssa me olemme tekemisissä suoraan hengen kanssa. Ja hengen kipinää ihmisessä edustaa minuus, minä.

Jokin ihmeellinen johdatus siis huolehtii kaikesta inhimillisestä puutteellisuudesta huolimatta siitä, että jotkut asiat menevät oikein.

Johanneksen sanoma

Kun alkaa ensin oivaltaa tämän nelijäsennyksen mielessään, sen huomaa helposti myös evankeliumeissa itsessään: neljä erilaista näkökulmaa ovat kuin talon neljä seinää, jotka kantavat sisällään sitä elämää ja kehitystä, jota mikään evankeliumi yksin ei voi kokonaisuudessaan tavoittaa.

Siksi voi sanoa, että evenkeliumit ovat tehtävä, jopa eräänlainen ihmisyyden harjoitusteos.

Ja jos evankeliumit ovat totta, ne ovat totta kaikille ihmisille, uskonnosta riippumatta. Mutta mennään siihen, mikä nyt Steinerin esittämänä tuntuu niin voimakkaalta. Seuraava lainaus on jälleen eräästä vuoden 1907 esitelmästä:

"Ne, jotka elävät Johanneksen evankeliumin kanssa, herättävät itsessään näkemisen kyvyn. Johanneksen evankeliumi on näkemisen teos, joka on kirjoitettu harjoittamaan meitä selvänäköisyyteen."

Steiner puhuu siis henkisestä näkemisestä ja on hyvä muistaa, että hänelle selvänäköisyys ei ole sitä, että nähdään jotain erillisiä asioita, vaan se sisäisen puhdistumisen tila, jossa ihminen kohoaa aistimaailman aiheuttamasta erillisyydestä sille sisäiselle tasolle, jossa maailmanvoimat alkavat puhua hänelle. Alkavat kertoa maailman luomisesta ja tulevaisuudesta, asioiden yhteydestä.

"Ne jotka kokevat sen lause lauseelta, tulevat saavuttamaan voimakkaan henkisen yhteyden Kristuksen kanssa."

Tämä tarkoittaa sitä, että Johanneksen evankeliumia on luettava lause lauseelta, niin että kokee jokaisen sisäisesti. Sen voisi sanoa niinkin, että kun eläytyy jokaiseen lukemaansa lauseeseen, niin aivankuin sisäisen kokemusmaailman eri tasot alkaisivat asettuaa kohdalleen. Ja silloin voi tapahtua, että korkeampi voima pääsee loistamaan kaikkien näiden tasojen läpi.

Mutta koska evankeliumi on myös harjoituskirja, kysymys ei ole vain passiivisesta asettumista ottamaan vastaan, vaan ihmisen on käytettävä ja harjoitettava omia sisäisiä voimiaan. Silloin ihmisvoimat ja jumalalliset voimat voivat kohdata toisensa ja silloin syntyy jotain uutta, siinä mielessä kuin myös jokaisen aidon henkisen näkemisen on oltava jotain uutta ollakseen totta ja ajanmukaista.

Johanneksen tie

Sitten Steiner huomauttaa siitä, että ennenkuin me tiedämme, että Kristus on todellisuutta, on vaikeaa vakuuttua siitä, että meidän on työskenneltävä itsemme kanssa. Kysymys on oikeastaan sama asia kuin se, mistä olemme puhuneet niin usein enkelten yhteydessä: emme vain vastaanota enkelten apua aivan kuin tyhjään kattilaan, vaan silloin kun me lähdemme valmistamaan jotain siinä kattilassa, silloin enkelit voivat tulla avuksemme.

Samoin toimivassa yhteydessä henkiseen maailmaan, niin enkeleihin kuin Kristukseenkin, meidän on lähdettävä yhteistyöstä, ja siinäkin meidän itsemme aloitteellisuudesta. Maankehitys on jo kääntymässä tai kohoamassa loppuaan kohden. Se merkitsee, että vaikka kehityksen ensimmäisellä puoliskolla aloite oli aina henkisellä maailmalla, nyt on meidän vuoromme näyttää, millaisia olentoja meistä ihmisistä on tullut. Onko meistä vastaamaan siihen, mitä jumalluominen on saanut maailmassa aikaan tähän saakka!

Steiner jatkaa:

"Johanneksen evankeliumi on tie Kristuksen luo. Sen kirjoittaja antaa lukijalle kaikki mahdollisuudet ymmärtää. Ne jotka puhdistavat astraalikehonsa ja kehittävät itsessään henki-itseään, lähestyvät itsessään henkisesti sitä viisautta, joka antaa heille mahdollisuuden ymmärtää, mitä Kristus on.

Sitten Steiner tulee tuohon todella vaativaan evankeliumin kohtaan, jossa Kristus sanoo Johannekselle, evankeliumin tulevalle kirjoittajalle, että tämä on äitisi. Kristus nimittää Johannesta pojaksi ja äitiään, niin äidiksi.

"Jeesuksen henkistynyt äiti on evankeliumi itse. Hän on viisaus, joka johtaa ihmiskuntaa korkeintä näkemystä kohden. Opetuslapsi antoi meille Äiti Sofian, mikä tarkoittaa, että hän antoi jokaiselle evankeliumin tutkijalle mahdollisuuden oppia tuntemaan Kristus, joka on tämän suuren liikkeen lähde ja päämäärä."

On ihmeellistä, miten paljon Steiner saattaa kahdessa tällaisessa lauseessa sanoa. Etenkin siitä tulee ilmi, miten tavattoman läheinen suhde hänellä on Kristukseen, Johannekseen, Mariaan, Sofiaan.

Kun lukee tuon edellisen Steiner-lainauksen uudelleen, huomaa että siinä Steiner on täydellisessä sopusoinnussa ja sisäisessä yhteydessä näiden ihmiskunnan suurten opettajien, mutta ei vain opettajien vaan ihmiskunnan suurten ja ikuisten toimijoiden kanssa.

Ja kun katsoo sanojen taakse, voi siis huomata, että Johanneksen evankeliumin taustalla oleva viisaus on Sofia, maailmanviisaus itse, hän joka tuli Mariassa niin lähelle ihmisyyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, evankeliumi, Rudolf Steiner

Suomea keskiajalla

Torstai 18.12.2014 klo 10:29 - Matti Kuusela

Kun tulemme Suomen riimikronikassa vuoden 1000 tienoille, käy selväksi, että käsitys Suomen valloittamisesta äkillisellä ristiretkellä ruotsalaisille ei pidä paikkaansa.

Messeniuksen kronikka kertoo, miten tuhannen vuoden takaisina aikoina käytiin jatkuvia taisteluja skandinaavien, suomalaisten ja kaikkien mahdollisten maiden välillä. Näissä sodissa suomalaiset olivat aivan muiden veroisia.

Eräänä aikana ruotsalaisten ja suomalaisten välillä käytiin kahdeksankymmenen vuoden ajan jatkuvia taisteluita, joihin otti osaa yhdeksän Ruotsin kuningasta. Useita urhoollisia miehiä kaatui molemmilla puolilla.

Erikseen mainitaan, että Ruotsi oli aina vaarassa suomalaisten hyökkäyksien vuoksi. Sitten tullaan aikaan, jolloin kristinusko alkaa sekaantua maalliseen valtapolitiikkaan ja Eerik Pyhä taistelee Suomea vastaan. Tekstistä ei saa selville, tarkoitetaanko tässä Suomella vain Turun seutua eli Varsinais-Suomea, mutta ilmeisesti niin on laita. Jopa tapauksessa mukana ovat myös Upsalan piispa, Lalli ja Pyhä Henrik.

Räntämäki

Aikaa kuluu, ja Suomi saa taas oman piispan oltuaan aikansa Upsalan piispan alaisuudessa. Piispa Rodolfilla (noin 1177) ja hänen kahdeksalla seuraajallaan oli istuimensa Räntämäellä.

Yhdestä hänen seuraajastaan, Tuomaksesta, sanotaan että hän oli Mustain veljien sääntökunnasta ja että hän johti luostaria Gotlannissa. Siellä hän myös kuolee paettuaan Visbyhyn hämäläisten kapinaa.

Kapinasta kuultuaan kuningas Eerik Sammalkieli lähetti matkaan suuren sotajoukon Birger Jaarli johtajanaan. Purjehdittuaan Jeesuksen nimissä he pystyttivät ristin ensimmäiseen satamaan, johon he laskivat maihin. Tätä paikka nimitetään sen tähden Korsholmaksi, ristisaareksi.

Sinne he rakensivat suuren linnoituksen ja hyökkäsivät Pohjanmaan rannikolla asuvien pakanoiden kimppuun. Ja sinne, mistä väestö oli ajettu pois, asutettiin ruotsalaisia talonpoikia. Mustasaari ja Pietarsaari olivat heidän pitäjänkirkkonsa.

Retket Hämeeseen ja Karjalaan

Pohjanmaalta ruotsalaiset tunkeutuivat koko sotajoukollaan metsien halki Hämeeseen. Briger Jaarli voitti ja rakensi seb kunniaksi Hämeenlinnan, jossa ruotsalaiset olivat turvassa. Sen jälkeen hämälaisetkin olivat kuuliaisia Räntämäen piispan opille. - Tämä saattaa tarkoittaa hämäläisten eli tavastialaisten olleen alkujaan ortodokseja.

Turun seudulla oleva Räntämäki kehittyy ja yhteydet olivat läheisiä ainakin Upsalaan, Sigtunaan ja Linköpingiin.

Sitten käydään suuri sota karjalaisia ja venäläisiä vastaan marski Torkkelin johdolla. Sota tapahtuu paavin myötävaikutuksella ja hänen legaattinaan oli mukana Västeråsin piispa. Sota voitetaan ja niin myös karjalaiset alistuivat Ruotsin valtaan. Viipuriin rakennettiin luja linna.

suomen_vaakuna.jpg

Suomen henkiset piirit

Venäläisten kanssa kahakoidaan edelleen. Sitten kronikka siirtyy aivan uudelle alueelle. Suomi jaetaan pohjoiseen ja eteläiseen laamannikuntaan. Ne jakaantuvat edelleen maakuntiin, joiden vaakunoita Messenius kuvailee suurella huolella. Myös Pohjois- ja Etelä-Suomella on omat vaakunansa. Lisäksi koko Suomella on yhteinen vaakuna. Sitä Messenius kuvailee näin:

Suomen yhteinen vaakuna on ensiksikin 
pystyynnoussut leijona,
joka kantaa kultakruunua. 
Oikea etujalka heiluttaa miekkaa,
sen sijaan vasen takajalka polkee
venäläistä sapelia punaisessa kentässä
ja kaikkea ympäröi yhdeksän ruusua.

Tämän jälkeen Messenius pyytää vielä erityisen painokkaasti lukijaa huomaamaan, että jokaisella maakunnalla on oma erityinen vaakunansa.

Kun ryhdyin miettimään näiden vaakunoiden merkitystä ja sitä miten niissä niin vahvasti esiintyy karhuja, kullattuja miekkoja, tähtiä, rengaskypäriä, lippuja, kultakruunuja, kultaisia ristejä, ilves, kultainen jousi, kultainen vene, viisi kärppää... niin mieleeni alkoi kohota aavistus todellisesta henkisestä visiosta. Kuvataanko näiden symbolien kautta kunkin maakunnan todellista henkistä olemusta, niiden arkkienkeleitä ja pienempiä enkeleitä.

Tästä jatkoa

Kuva: Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna Upsalasta. Wikimedia Commons.

Mustien veljien sääntökunta tarkoittaa dominikaaneja. Se on Pyhän Augustuksen sääntöä noudattava veljeskunta, jonka puvun päähine ja viitta ovat mustia. Dominikaanit olivat yleisesti hyvin oppineita. Heidän keskeinen tarkoituksensa oli taistelu kerettiläisiä vastaan. Suomeen dominikaanit tulivat vuonna 1222. Heillä oli täällä kaksi konventtia, toinen Turussa ja toinen Viipurissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, Messenius, Suomi, riimukronikka, vaakunat, maakunnat

Kuninkaita ja kuninkaantyttäriä Suomessa

Perjantai 12.12.2014 klo 10:48 - Matti Kuusela

Seuratessamme Johannes Messeniuksen kirjoittamaa Suomen riimikronikkaa olemme päässeet aikaan, jolloin hunni Attilan joukot vyöryivät kohti länttä. Silloin monet Euroopan ylhäiset pakenivat kronikan mukaan yli aavan meren ja hietikkojen.

Myrsky ja puhuri ajoivat heidät vendien maahan eli Pohjolaan. He saivat yliotteen ja heistä tuli hallitsijoita. Ja heistä ovat polveutuneet kuninkaat, ruhtinaat ja aatelismiehet. Heitä jäi Liettuaan, Livo-niminen otti haltuunsa Viron, mutta Suomeen jääneen suvun ruotsalaiset surmasivat sukupuuttoon.

Näin suomalaiset säilyttivät omalaatuisuutensa. Erikseen kerrotaan, että kronikan kahdeksas kuningas, Suomen ylväs kuningas Gusi ei ollut tästä eteläisestä suvusta syntyisin. Sen tähden samanniminen Ruotsin kuningas Gusi suhtautui suopeasti Norjan tai tarkemmin sanottuna Haalogalandin kuninkaan Helgen haluun saada Suomen Gusin tytär Thora puolisokseen. Niin suomalainen prinsessa Thora sai Norjan kuninkaan miehekseen.

Suomalainen urheilukansa

Olet saattanut nähdä vanhoja karttoja, joissa Suomessa hiihdetään. Tämä hiihtämisen erikoisuus tulee kronikassakin vahvasti esillä. Käsittelemässämme kohdassa Starkad, jonka henkilöllisyydestä en saa aivan selvää, opetti suomalaisia hiihtämään. Sen takia häntä pidetään täällä kunniassa, vaikka hän muuten sotikin usein suomalaisten kanssa, mistä mainitaan erityisesti Kyrön suuri taistelu.

Kirjan liitteissä taas kerrotaan, miten finnit asuivat Ruijan äärimmäisillä rajoilla, lainatakseni Samuli Paulaharjun kirjan otsikkoa. Kirja kertoo heistä näin:

Finnit ovat Pohjolan äärialueen asukkaita. Viljelmineen ja majoineen he ovat täyttäneet maankolkan, joka on asumiseen lähes kelpaamaton. He käyttävät tehokkaasti heittoaseitaan. Millään toisella kansalla ei ole suurempaa valmiutta ja taitoa kehäitten heittämisessä. Taistellessaan he käyttävät suuria ja leveitä nuolia. He harrastavat loitsintaa ja ovat eteviä metsästäjiä. Pysyvää kotia heillä ei ole, vaan he viettävät vaeltavaa elämää asettuen sinne, mistä kulloinkin löytävät riistaa. Liikkuen kaarevilla laudoilla he kiitävät pitkin lumipeitteisiä vuorenharjanteita.

Suomalaisten maine hiihtäjinä ja keihäänheittäjinä on siis peräisin jo tuhannen vuoden takaa, ja kauempaakin. Jopa paavi on kirjoittanut vanhoista hiihtosuomalaisista.

suomi_814.jpg

Suomi ja Ruotsi

Sitten kronikassa seuraa monenlaista draamaa Suomen ja Ruotsin välillä. Voi olla, että olisi oikeampaa sanoa Kainuun ja Sveanmaan välillä, mutta nyt pyrimme vain osoittamaan, että tällaisista tapahtumista on tietoa, ja että vuorovaikutus Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan välillä on ollut läheistä ja dramaattista. Sen lisäksi käytiin jatkuvia taisteluita venäläisten kanssa.

Noituudesta, loitsimisesta ja unien selittämisestä mainitaan kronikassa usein, mutta muistettakoon, että noituudella saatettiin tarkoittaa myös syvää yhteyttä luonnonvoimien ja luonnonolentojen kanssa. Ehkä vasta kristillinen kirkko alkoi selittää tuota elävää luonnonyhteyttä noituudeksi nykyaikaisessa mielessä.

Toisin tuo "noituus" lienee ollut pelottavaa monille muille kansoille, jotka olivat menettäneet selvänäköisen luonnonyhteytensä jo aikaisemmin.

Tämän jälkeen Messenius siirtyy kuvaamaan Karjalaa ja Venäjää siellläpäin käytyjä suuria sotia, joissa olivat myös Baltian maat mukana.

Kuningaskunnat

Mutta pysytään vielä hetki kuningaskunnissa. Suomessa tiedetään merkittäviksi kuninkaskunniksi ainakin suuri Kainuu, jonka vaikutus ulottui aina Brittein saarille ja Ranskaan saakka. Tavastia ja Varsinais-Suomi ovat olleet merkittäviä myös, samoin pohjoisessa Bjarmia. Ja miten paljon pienempiä kuningaskuntia on ollut, sitä voi vain arvailla.

Jos jonkun mielestä nämä ovat liian pieniä kuningaskunniksi, niin muistettakoon, että esinerkiksi 1000-luvun alkupuolella alkoi vähitellen tuntemaksemme Ruotsiksi muodostua kolme kuningaskuntaa, Länsi-Jöötanmaa, Itä-Jöötanmaa ja Sveanmaa, jotka kaikki kolme mahtuivat rinnakkain suunnilleen nykyisen Gööteborgin ja Tukholman väliselle alueelle. Näitä kolme kuningaskuntaa tarkoittavat Ruotsin kolme kruunua. Niiden pohjoispuolella olivat suomalaiset ja maan eteläkärjessä tanskalaiset.

Ja joskun ensimmäisen tuhatluvun lopulla esimerkiksi jo Britannin etelärannikolla oli myös useampi kuningaskunta. Aivan läntiisin niemi, Cornwall, oli kelttien hallussa, mutta sitten mereen rajoittuvinä kuningaskuntina vaihtelivat voimasuhteista riippuen Essex, Wessex ja Kent, ja saattoi niitä olla joskus muitakin.

Seuraavassa blogissa suuntaamme katseemme enemmän idän ja slaavien suuntaan.

Tästä jatkoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, kuninkaat, Johannes. Messenius, kronikka, hiihto, keihäänheitto, urheilukansa, Ruotsi, historia

Johannestalo ja rosenkreutzilaisuus

Lauantai 28.6.2014 klo 22:52 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner toimi läheisessä henkisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutzin kanssa. Kun Rosenkreutz on varsinainen meidän aikamme tai nykyisen eli viidennen atlantiksenjälkeisen kulttuurikauden mestari, Steiner kuunteli häntä ja pyrki myös käytännössä toteuttamaan monia hänen aloitteitaan. Henkisen maailman suhteen Steiner on kuitenkin antanut sisäisen kuvan, jossa hän ja Rosenkreutz ovat rinnakkain saman alttarin ääressä, toinen punaiseen, toinen siniseen stoolaan pukeutuneina.

Nämä ovat asioita, joista ei paljon julkisesti puhuta, mutta yhä voimakkaammin olen tullut siihen käsitykseen, että meidän koko henkisen kehityksemme kannalta on yhä tärkempää tuoda julkisuuteen sellaista tietoa, joka aikaisemmin on pidetty vain pienissä piireissä. Ja voi myös kysyä, mitä hyötyä on pitää poissa julkisuudesta sellaista tietoa, jota niin vahvasti kaivataan.

Toinen näkökohta on, että nämä ovat myös haastavia asioita ymmärtää. Mutta on niinkin, että henkisiä näkemyksiä tulee niin runsaasti esiin, ettei oikeastaan ole mielekästä enää suojella sitäkään mitä pitää totuutena. Totuus on kaikkia ihmisiä, ja koko ihmiskuntaa varten.

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Johannestalo

Steiner oli Johannestalon suunnittelija ja toteuttaja, mutta kun tiedämme hänen läheisen yhteytensä Rosenkreutziin, niin ei voi välttyä näkemästä, miten valtavan paljon Johannestaloon liittyy sellaista, joka on olennaisesti juuri Rosenkreutzin henkisyyttä. Steinerin merkitystä se taas ei millään tavoin vähennä, sillä hän oli juuri se, joka tässä elämässä pystyi luomaan kaiken yhteinäiseen taiteelliseen muotoon, samoin kuin käytännölliseen rakennustekniseen asuun.

Ymmärtääksemme juuri Sanan ja ihmiskunnan temppelin henkistä taustaa meidän on hyvä katsoa ajassa taaksepäin. Eräässä aikaisemmassa elämässään Christian Rosenkreutz oli Hiiram, Jerusalemin temppelin tai Salomonin temppelin rakentaja.

Salomolla oli kaikki tarvittava viisaus saada Jehovalta tämän merkittävän temppelin rakennusohjeet aivan yksityiskohtaisia mittoja myöten, mutta hänellä ei ollut kykyä toteuttaa sitä aineellisesti. Sen kykeni tekemään Hiiram.

Salomon temppeliin yhdistyy monia merkittäviä henkisiä kehityslinjoja, mutta kun menemme eteenpäin, niin näemme Hiiramin jälleen Jeesuksen aikan Jerusalemissa. Nyt hän on rikas nuorukainen, Lasarus, hän jonka Kristus herättää.  Lasarus läpäisi melkein vihkimyksensä Hiiramina, mutta nyt hän saa sen suoraan Kristukselta, ensimmäisenä varsinaisena Kristus-vihittynä.

Lasarus-Johannes

Näin Lasaruksesta vihkimyksensä saatuaan tulee Johannes, Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. Monia ihmeellisiä asioita tapahtuu jälleen tässä, mutta lopulta Johannes ainoa opetuslapsista on Jeesuksen ristin äärellä. Siinä hänelle avautuu aivan erityslaatuinen henkinen kokonaisuus.

Kun Kristus sanoo ristillä seuraavaan tapaan: Poika, katso Äitisi, ja Äiti katso Poikasi, niin se tarkoittaa, että Johanneksen Kristustus-tietoisuuteen tai Pojan voimiin liittyvät myös Äidin eli Jumalallisen viisauden voimat. Se mahdollistaa Johanneksen sisäisen näkemisen avautumisen niin, että hän voi evankeliuminsa alussa esittää, miten jumalallinen Sana esiinty Pojan voimina kaukana menneisyydessä, ja hänelle avautuu myöhemmin ihmiskunnan tulevaisuus, niin että hän voi kirjoittaa Ilmestyskirjansa.

Tämä kaikki, ihmiskunnan menneisyys ja tulevaisuus, ihmisen seitsenportainen kehitystie, ilmentyi Rudolf Steinerin muotoamana Sveitsin Dornachiin rakennetussa Sanan talossa eli Johannestalossa, jota nykyisin nimitetään myös Ensimmäiseksi Goetheanumiksi. Nykyisin tämän puurakenteisen mahtavan rakennuksen tilalla on betoninen Toinen Goetheanum, joka on sekä ulkoa että sisältä täysin toisen tyyppinen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannestalo, Sanan talo, Hiiram, Lasarus, Johannes, Steiner, Christian, Rosenkreutz

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Arkkitehtuurin henkisyys - Johannestalo

Perjantai 27.6.2014 klo 0:40 - Matti Kuusela

Luin juuri Takoja-lehdestä Laura Krookin kirjoitusta Chatresin katedraalista ja sen viestistä nykyajalle. Kirjoituksesta kohosivat äkkiä esiin voimakkaana lauseet:

...koko Chartresin katedraali on kuva Mariasta, puhtaasta ihmissielusta, johon henki voi synytä... Marialla oli niin puhdas sielu, että hän kykeni puhumaan enkelien kanssa.

Noinhan se tietysti on. Hämmästyin etten ollut ennen tajunnut Marian ja Chartresin katedraalin konkreettista yhteyttä. Kun koko katedraali on valtava henkinen kokonaistaideteos, niin on selvää, että siinä täytyy olla myös mukana jokin yhtenäinen prinsiippi: Marian olemus. Seurakunta kokoontuu kuin Marian olemuksen sisään, suojaan.

Kreikkalainen temppeli

Sitten mietin, miten kreikkalaiset temppelit olivat aikoinaan rakennuksia, joihin aivan todellisesti liittyivät silloisten jumalten eetteriruumiit. Jumalat asuivat noissa temppeleissä maan piirissä.

Egyptiläiset pyramidit taas äärettömän tarkkoja astraalikuvia ihmishengen tiestä tähtimaailmoihin ja niissä vallitsevien jumalolentojen luo.

Ja sitten toisella tavalla katsottuna: Jerusalemin temppeli - kuten monet sen kaltaiset lähi-idän temppelit, mutta Jerusalemin temppeli erityisesti - oli tulevaisuudet ihmiskehon kuva, sen rakenne, muoto ja mittasuhteet. Temppelin äärettömän tarkat mitat, jotka jumala antoi, oli tarkoitettu tulevaisuuden ihmisen, meidän aikamme ihmisen fyysisen kehon muotoamiseen.

Silloin ihmiskunta oli vielä laskeutumassa kohti fyysistä maailmaa. Nyt me olemme jälleen nousemassa ylös, ja siksi meidän temppeliemme tai kirkkojemme, tai miten vain tahdommekin pyhää tai henkistä arkkitehtuuriamme nimittää, tehtävänä ei enää ole fyysisen olemuksen vaan sisäisen ja sielullisen olemuksen muotoaminen. Ja samoin meidän auttamisemme kohoamaan jälleen ylöspäin, siihen sielun puhtauteen ja harmoniaan, joka auttaa meitä puhumaan enkelten kanssa, kuten Lauran kirjoituksessa sanotaan.

Tulevaisuuden henkinen arkkitehtuuri

Nyt me elämme jo hyvin erilaisen kehityksen aikaa kuin keskiaikana. Yleissuunta on sama, mutta nyt minuuden kehitys nousee yhä tärkeämmäksi. Nyt on olennaista auttaa ihmisen henkistä minuutta kokomaan itsensä ohjaavana voimana astaaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin piirissä.

Monissa arkkitehtuuriesitelmissään Rudolf Steiner kuvasi, miten fyysistä kehon tasoa vastaa rakennuksen geometria, sen eetteriruumiin tasoa muotojen elävyys ja sen astraali- tai sieluruumiin tasoa muotojen moraalinen ilmaisu: se mikä kantaa, se mikä ottaa tuon kantamisen vastaan, on ilmaistu puhtaana sielunvoimana, samoin esimerkiksi ikkunoiden ryhmitys niin, että keskimmäinen suurempi ikkuna tukee viereisiä pienempiä ikkunoita niin, että ihminen kokee, miten suurempi tukee heikompia ja heikommat tai pienemmät taas tukeutuvat suurempaan.

Steiner piti tällaisen arkkitehtuurin muotojen sielullis-moraalista vaikutusta niin suurena, että hän sanoi, että ihminen joka elää tällaisten muotojen keskuudessa, ei voisi esimerkiksi varastaa.

goetheanum_1_pienoismalli_kristus.jpg

Henkinen taso

Mutta vielä tärkeämpi on hänen mukaansa puhtaasti henkinen taso, joka vastaa ihmisen minuutta. Ja sitä vastaa arkkitehtuurissa symmetria, aivan kuin ihmiskehossakin. Minuus asuu ihmisessä ruumiissa, joka on muodoltaan ja toiminnaltaan oleellisesti symmetrinen vasemman ja oikean suhteen.

Nyt jännittävää on, että steinerilaisen arkkitehtuurin piirissä ei käytännössä kukaan ole Steinerin jälkeen kyennyt hallitsemaan tätä symmetrian periaatetta lähellekään sitä täydellisyyttä, johon Steiner itse kykeni.

Koska tuo symmetria on niin vaikeaa, siitä on oikeastaan luovuttukin käytännössä ja tilanne on luotu dynaamisen symmetrian käsite. Se tarkoittaa, että vaikka vasemman ja oikean vastaavuus ei olekaan suoraan havaittavissa, kokonaisuus on kuitenkin jollain tavalla symmetrinen, dymaamisesti, aivan kuin osiensa summana, tai niiden momenttien summana, jos haluaa ilmaista asian vähän matemaattisemmin.

Ja joku oikeutus tälläkin näkemyksellä on, koska voi huomata, miten ihmisminuus kuitenkin ainakin joskus tuntee viihtyvänsä tilassa, jossa se joutuu itse omin voimin luomaan kaipaamansa symmetrian tai kokonaisuuden tunteen.

Valtava tragedia kuitenkin on, että meillä ei enää ole sitä varsinaista rakennusta ja sen sisätilaa, jossa tämä Steinerin näkemys puhtaan minuus-symmetrian voimasta tuli täydellisimmin esiin: ensimmäistä Goetheanumia, tai oikeastaan alkuperäisellä nimellään, jonka nyt voisi jälleen ottaa käyttöön, Johannestaloa. Se nimittäin puurakennuksena paloi tuhopolton seurauksena jo 1920-luvun alussa.

Minkä temppeli Johannestalo oli? Se oli Steinerin mukaan kuvaus ihmisen ja maailman kehityksestä, nykyajan ihmissielun mukaisesti. Ja toden totta, silloin myös tämä rakennus oli väistämättä jumalallisen viisauden ja jumalallisen kehitystien talo, Sofian talo. Ehkä kuitenkin niin, että Marian tuli nyt vaikuttaa niiden ihmisten sydämissä, jotka siellä tahtoivat avautua ottamaan vastaan maailmanviisauden, maailmansielun, Sofian kosketuksen.

Rakkaudella
Matti

Kuva Steinerin itse tekemästä ensimmäisen Goetheanumin eli Johannestalon pienoismallista, suunta katsomosta kohti näyttämöä ja sen taustalla olevaa Kristusveistosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Takoja, Laura Krook, henkinen, arkkitehtuuri, Rudolf, Steiner, Johannestalo, Sofia

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri

Johannes minussa

Sunnuntai 19.1.2014 klo 12:04 - Matti Kuusela

Terveisiä lauantain Kolme Johannesta kurssilta. Meitä oli Era Novan salissa lähelle kaksikymmentä henkeä ja piiri tulikin aivan täyteen. Mutta kyllä lisää mahtuu kun tuoleja järjestelee toisella tavalla. Nyt haluan läsnänolijoiden lisäksi kiittää erityisesti kaikkia teitä, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua tälle kurssille fyysisesti. Minulla on syvä tahto siihen, että kaikki voivat kokea olevansa mukana työssämme, joka on ainutlaatuista. Näillä lauantaikursseilla me pyrimme avaamaan ja todella avaamme henkisen maailmantapahtumisen kaikkein keskeisimpiä kysymyksiä.

Nyt kysymys oli Johanneksen evankeliumista ja apostoli Johanneksen henkilöllisyydestä. On paljon mietitty, kuka tämä opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, oikein oli. On jopa esitetty, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja olikin Maria Magdaleena. On myös ihmetelty tuota da Vincin ehtoollismaalausta, jossa Jeesuksen vierellä oleva Johannes on kovin nuoren ja kauneudessaan naisellisen näköinen.

Kaikkiin näihin kysymyksiin on ratkaisu, mutta yksi oleellinen näkökulma on, että tässä ei ole kysymys uskonnosta, ei uskosta vaan tiedosta. Johanneksen evankeliumin ymmärtäminen henkisenä harjoituskirjana on joskus vaikeaa sen takia, että se on niin vahvasti koettu uskonnollisesti teokseksi. Ja sitähän se saa olla, kkunhan pystymme lähestymään myös puhtaasti henkistä sisältöä.

Uskonnot

On oikeastaan aika hullunkurista, miten henkisyys ihmiskunnan piirissä on jakautunut selvärajaisiksi uskonnoiksi ja niiden vielä rajatuimmiksi lahkoiksi. Se mitä Krisha tai Buddha tekivät, ei mitenkään rajoitu hindulaisuuteen tai buddhalaisuuteen. Se mitä Kristus tekin ihmiskunnan ja maan hyväksi, ei mitenkään rajoitu kristinuskon piiriin. Näiden suurten henkisten olentojen teot olivat koko ihmiskuntaa varten ja vaikuttivat koko ihmiskunnan kehitykseen, kaikista uskonnoista riippumatta.

Se ei tarkoita että uskonnot olisivat menettäneet merkityksensä, mutta se tarkoittaa, että henkisiin tapahtumiin on myös uskonnoista riippumaton näkökulma, totuus. Tajusin eilen, että jos me haluamme pitää kristinuskon merkityksessä kiinni menneisyydestä, niin mikä siellä on kaikkein keskeisintä: muutos ja kehitys. Se miten Kristus loi uudeksi kaiken sen, mikä Vanhassa testamentissa pohjaa menneisyyteen ja esi-esien työhön ja perinteeseen. Voisiko olla, että uskonto yhä enemmän tulee luottamukseksi muutokseen ja kehitykseen?

No, näistä asioista emme niinkään puhuneet, vaan tosiaankin apostoli Johanneksen yksilöllisyydestä, johon sulautuvat mukaan Johannes Kastaja, Lasarus ja Johannes Sepeteuksenpoika - sekä heidän menneet ja tulevat inkarnaationsa. Mielelläni tästä ytimestä puhun muuallakin, mutta nyt tahdon tuoda esiin yhden näkökannan, joka tulee vahvasti esiin Judith von Hallella ja Steinerilla:

"Jokaisen ihmisen, se on Kristuksen toive [meidän aikanamme], on tultava opetuslapseksi, jota Kristus voi rakastaa, kuten hän rakasti Lasarus-Johannesta."

Tuo on valtavan suuri ajatus, joka ulottuu suunnattoman kauas tulevaisuuden kehitykseen. Mutta silti me voimme hiljaa sieluissamme tutkia, mitä merkitsee se, että yksi ainoa opetuslasten miesten kahdentoista piiristä kykeni tulemaan mukaan Golgatan ristin äärelle. Siinä mielessä Johannes voi olla meidän kaikkien esikuva.

Tähän Johanneksena olemiseen liittyy vielä muita ihmiskunnan suuria kehityskysyksiä. Puhuimme kurssilla myös siitä, miten tässä apostoli Johanneksessa liittyy yhteen tai saa sovituksena ihmiskunnan alkuperheen syvä draama, se miten Kain surmaa Abeliin. Se oli suuri kehityksen välttämättömyys ja samalla yksi ihmiskunnan suurista kysymyksistä, miten Kainin käsityöläisten aurinkovirtaus voi päästä sopuun Abelin edustaman pappis-kuuvirtauksen kanssa - meidän jokaisen sielussa.

Kuten aikaisemmissakin lauantaiseminaareissa, ystäväni Markku Maula ja minä pidimme kurssin yhdessä vuorotellen, sillä tavoin että emme olleet sopineet ennalta kuka mistäkin kohdasta puhuu. Hyvin sujui jälleen. Suuren kiitoksen Markulle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apostoli, Johannes, Johannes Kastaja, Lasarus, Kristus, Judith von Halle, Markku Maula

Toinen toistemme tukeminen

Torstai 16.1.2014 klo 11:17 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

On ihmeellistä miten päivät kulkevat. Näinä päivinä on paljon tapahtunut ja yksi voimakkaita kokemuksia oli eräs sunnuntai-illan kokoontuminen, jossa koin ihmeen voimakkaasti, mahdollisuutena, sen suuren voiman joka syntyy siitä, että ihmiset todella tukevat toisiaan.

Tuossa kokemuksessa tukeminen tarkoitti minulle ennen kaikkea sitä, että katson jokaista läsnäolijaa sisäisillä silmilläni tahtoen ja suoden hänelle kaikkein parasta, mitä hänen kehityksensä voi antaa. Jo tuosta ajatuksesta tuli ihmeen hieno ja voimallinen tunne. 

Koin myös sen, että on upeaa kun voi turvallisesti astua toisten joukkoon, mutta ennen kaikkea tuo turva kuitenkin pulppuaa omasta henkisyydestä, tai oman henkisyyden kautta. Kun täytän itsensi hyvää tarkoittavalla luottamuksella, hyvät voimat ympärilläni tuntuvat loputtumilta.

Keskinäinen tukeminen

Aivan loogisesti ajatellen toistemme keskinäinen tukeminen kohottaa jokaisen energiatasoja ja mahdollisuuksia, ja etenkin henkisen kasvun mahdollisuuksia ja voimaa. Jos on vaikka kymmenen henkeä, ja jokainen sisäisesti tukee toistaan, niin silloin silloin jokainen saa jo yhdeksän hengen tuen. Ja se on valtavan paljon enemmän kuin se, että joutuisin aina vain yksin tukemaan itseäni.

Jos jokainen kymmenestä tukee itseään, siinä toki vaikuttaa kymmenen voimayksikköä, mutta jos jokainen samalla tukee toisiaan, niin tuo voima lisääntyy moninkertaiseksi. Jo se, että me näemme toisemme eri tavoin kuin itsemme, antaa meille aina jotain sellaista uutta, mitä itse en tajua itsestäni. Ja kun vuorottainen tuki aaltoaa ryhmässä, se luo sellaista valoa ja rakkautta, mihin monet henkiset ystävämme, enkelit ja muut, tulevat mielellään mukaan. 

Tässä on myös hyvä muistaa, että henkisen puolen ystävämme odottavat jatkuvasti tilaisuuksia saada auttaa. Suurenmoisinta heidän apunsa on juuri silloin, kun ihmiset itse lähdemme liikkeelle ja tekevät jotain sellaista, mihin muiden tasojen ystävätä voivat tulla mielellään mukaan. Kyllä he auttavat silloinkin kun me olemme suruissamme tai yksin, mutta silloin myös meidän todellinen vastaanottavaisuutemme on kaventunut. Hädässä me odotamme että avun täytyy tulla juuri tietyllä tavalla, jotta voimme tajuta sen, mutta silloin kun iloisia, luottavaisia, hartaita tai ystävällisiä, me olemme laajasti avoimia ottamaan vastaan ja toimimaan. Se on suuri ilo enkeleille ja luonnonkunnille.

Kolme Johannesta

Kolmen Johanneksen kurssi lauantaina lähestyy.
Se on jälleen yksi noita tilaisuuksia, joissa varmastijohannes_kastaja.jpg avautuu paljon uutta, sekä sisäisissä rakenteissamme että Johanneksen evankeliumin ymmärtämisessä. Johanneksen evankeliumi on yksi todella suuria henkisiä kirjoituksia, se on todellinen henkisen kasvun voima, mutta jokaisen ajan on luotava sille oma ymmärryksensä. Sen henkinen voima voi virrata sieluihimme täydellisesti puhtaasti vasta sitten, kun me myös ymmärrämme, mistä tuo evankeliumi puhuu.

Uudet henkiset ajatukset aivan kuin luovat meille uutta sisäistä järjestystä, johon henkinen tieto ja henkinen voima voi asettua. Kun me ymmärrämme ja saamme uutta henkistä tietoa, me kykenemme kantamaan sisäisyydessämme paljon enemmän, ja samalla ottamaan vastaan enemmän ja monisävyisempää parantavaa voimaa.

Kolmen Johanneksen - apostoli Johannes ja hänen henkilölisyytensä, Johannes Kastaja ja Johannes, Jaakobin veli - sisäinen ja todellinen yhteistyö Jeesuksen ristin äärellä on todella suuri ja merkittävä tapahtuma, jonka selvittämiseen Steiner oli tulossa viimeisessä esitelmässään, mutta hän oli silloin jo niin sairas, ettei hän kyennyt viemään tuota esitelmää loppuun. Näin tämä kysymys on elänyt pitkään ratkaisemattomana ja alkanut selvitä vasta meidän aikanamme. Kolme Mariaa, kolme Johannesta ja Kristus on seitsentähti, jossa on piste keskellä. Ja se on tähti, joka avautuu seitsemäksi. Kurssilla on vielä tilaa, ja olet sydämellisesti tervetullut.

Tämä on aihepiiri, joka kietoutuu moneen merkittävään henkiseen hahmoon, Kainista, Eliaasta ja Hiramista esimerkiksi Christian Rosenkreutsiin ja Rafaeliin. Kun alamme sisäisesti oivaltaa, miten valtavan suuret ihmiskunnalliset voimat kokoontuivat yhteen Jeesuksen ristin äärelle, alamme samalla oivaltaa syvemmin myös Kristuksen toisen tulemisen, ja siinä missä aikaisemmin olemme puhuneet uskonnoista, tulee mukaan jotain aivan uutta ja todella suurta.

6 kommenttia . Avainsanat: keskinäinen tuki, kolme johannesta, apostoli, Johannes, Kastaja, kolme Mariaa

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Johannes Kastaja, Maria Magdaleena ..

Sunnuntai 17.7.2011 klo 3:07 - Matti Kuusela

joseph_of_arimathea.jpgKiitos kaikille, jotka olitte mukana Jyväskylän kurssissa lauantaina. Aiheena oli Maria Magdaleenan ja joidenkin muiden Uuden testamentin henkilöiden päivittäminen. Tosiasiahan on, että Uuden testamentin useimmat henkilöt ovat mielissämme kovasti haalistuneet.

Kaanaan häissä, jotka ovat Kristuksen toiminnan eräänlainen avajaisjuhla ja ensimmäisen yhteisön muodostumine, Kristus muuttaessaan veden viiniksi ilmaisee tulevan toimintansa johtoteeman: lauhkean veden on muututtava ihmisissä aurinkovoimaiseksi viiniksi (tosin ilman alkoholia ymmärrettynä).

 

Maria Magdaleena

Maria Magdaleena, Martan ja Lasaruksen sisar, oli aikansa hemmoteltu ja pinnallista ja riehakasta elämää viettävä nainen, joka suhteellisen pitkän kääntymisprosessinsa jälkeen päätyy aikanaan Etelä-Galliaan, jossa hän naisena tekee ennenkuulomatonta työtä henkisen kristinuskon luojana ja suurenmoisessa sopusoinnussa luonnon kanssa.

Missän nimessä Maria ei ole prostituoitu, kuten kirkkoisän Augustinus antoin ymmärtää. Huikentelevainen hän nuorena kuitenkin oli. Emmerick:

Magdaleena, nuorin lapsi, oli hyvin kaunis ja jo varhaisina vuosinaan kookas ja hyvinkehittynyt ... Hän oli täynnä oikullisuutta ja viettelykykyä. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias. Hänellä ei ollut mitään suurta rakkautta heitä kohtaan heidän ankarien paastojensa takia. Vaikka hän oli vasta lapsi, hän oli suunnattoman turhamainen...

On mahtavaa seurata, miten tästä lapsesta vuosikymmenien kuluttua tulee se tulisieluinen henkinen opettaja, joka nykyisessä Etelä-Ranskassa opettaa sikäläisiä ihmisiä kaikki esteet voittaen ja asuu luolassa suuressa harmoniassa luonnon kanssa.

 

Henkilöryhmät

Raamatun henkilöt muodostavat keskenään dramaattisia 'perheitä', jotka ilmaantuvat aallottain eri inkarnaatioissa. On kiehtovaa seurata, miten Golgatan ristin äärellä Johanneksen evankeliumin mukaan olleet kolme Mariaa ja Johannes kokoontuvat tähän ihmiskunnan kehityksen keskeiseen kohtaan.

Keistä muista puhuttiin: Kain, Abel, Salomo, Hiram, Saban kuningatar Balkis, Martta, Johannes Kastaja, Nikodemus, Joser Arimatialainen, kuuluiset Sepeteuksen pojat Jakob ja Johannes... kaikki täynnä suuri yllätyksiä.

On myös virkistävää oivaltaa, miten tulisia sieluja monet Raamatun henkilöt ovat olleet. Mehän nykyisin kuvittelemme heidät helposti hiljaisiksi hissukoiksi, tosin hyveellisiksi. Anna Katharina Emmerick kertoo Johannes Kastajasta. Ensin nuorena:

Näin hänet usein säteilevien olentojen kanssa, joiden kanssa hän seurusteli pelottomasti ja luottavaisesti. Ne näyttivät opettavan häntä, ohjaavan hänen kiinnostusta erilaisiin asioihin.

Myöhemmin Johannes valmistelee paikkoja, joissa Jeesus tulee kulkemaan. Hän kokoaa ihmisiä ja opettaa kaikkialla, mutta tekee myös aivan käytännön työtä, korkaa siltoja, tasoittaa maata:

Johannes ei antanut minkään muodostua esteeksi työlleen. Hän astui ylväänä jokaisen luo, jonka kohtasi, ja hän puhui ainoastaan yhdestä asiasta, katumuksesta ja Herran pian tapahtuvasta tulosta. Kaikkialla hänen läsnäolonsa herätti suurta hämmästystä. Hänen äänensä läpäisi kuin miekka. Se oli voimakas ja kuuluva, vaikka ystävällisyyden sävyttämä. Hän kohteli kaikkia ihmisiä lapsina. Kaikkein silmiinpistävin piirreä hänessä oli se tapa, jolla hän kiiruhti suoraan eteenpäin, minkään häiritsemättä, katsomatta mihinkään ympärillään, haluamatta mitään.

Tässä vain pari kohtaa Emmerickin henkisistä näyistä, jotka runoilija Frantz Brentano kirjoitti muistiin ja käänsi yleissaksaksi. Jo tällaiset pienet yksityiskohdat rikastavat sen käsittämistä, mitä kaksituhatta vuotta sitten tapahtui.

 

 

Lasarus

Meditaation keskeiseksi henkilöksi tuli Lasarus, se valtava valo joka vaikutti hänessä ja hänen kauttaan, Kristus-valo.

Kun Lasarus tuossa elämässä kohtaa Kristuksen, valo muuttuu niin valtavaksi, että hänen kehonsa ei sitä kerta kaikkiaan kestä. Kristuksen muuntavan valo hänessä ennakoi sitä, mikä toteutuu täydellisesti Golgatalla.

Laitan tämän Lasarusmeditaation äänitteen Enkelimaan nettikauppaan maanantaina. Se oli todella hieno ja voimakas.

 

Pappeus

Nämä olivat vain muutamia hajahuomioita siitä, mitä kävimme kurssilla läpi intensiivisesti aina Aatamista ja Eevasta ja heidän luomisestaan lähtien.

Yksi aivan käytännöllinen asia, joka jälleen nousi voimakkaana esiin, oli ehtoollinen. Puhuimme viimeisestä ja uudesta ensimmäisesti ehtoollisesta, mutta se mikä kaipaa välitöntä uudistusta, on tosiaankin Kristuksen muistoaterian nauttiminen.,

No, muistoateria on huono ilmaisu, sillä se mistä on kysymys, on oikeastaan tulevaisuuden muistaminen, kulku kohti tulevaisuutta, jossa leivän ja viinin muuntuminen, transsubstaatio vähitellen muuttuu yhä enemmän ja enemmän todellisuudeksi.

Nyt me olemme astuneet Kristuksen toisen tulemisen aikaan (eetteritasolla, pilvissä, näkymättömässä maailmassa) ja nyt tuosta ehtoollisaterista on ehdottomasti tultava ateria, jonka jakaminen ei ole vain pappien yksinoikeus.

On mahdoton kuvitella, että Kristus sanoessaan leivän ja viinin jakamisen tai yhteisen nauttimisen äärellä, että tehkää se minun muistokseni, olisi tarkoittanut vain pappien suorittamaa ateriaa.

 

Ehtoollisen henkisyys

Ehtoollinen, yhteys Kristukseen kuuluu kaikille, jotka sitä tahtovat. Toinen asia on, että kun ehtoollinen on jäykkä tilaisuus, niin ei tule myöskään tarvetta miettiä syvällisesti sen merkitystä, sitä miten siinä leivän ja viinin kautta muodostuu kosminen yhteys kristuksen kautta maailmankaikkeuden uudistaviin voimiin.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, pappeus, Lasarus, ehtoollinen, Kaanan häät, Johannes Kastaja, enkelit

Ketkä kokoontuivat Golgatan ristin ääreen - Kuka oli Maria Magdaleena? - Matti Kuuselan kurssi Jyväskylässä

Tiistai 12.7.2011 klo 8:55 - Matti Kuusela

Jyväskylässä on ensi lauantaina sateista. Se on hyvä päivä tulla Mandatalolle kurssilleni päivittämään tietoja siitä, keitä Jeesuksen ristin äärelle kokoontui, mistä he tulivat ja mitä sitten tapahtui.

Tiedämme että Maria Magdaleena
ja Johannes olivat paikalla, mutta
keitä hemary_magdalene.jpg olivat? Keitä he olivat ennen ja mitä he tekivät jälkeenpäin. Ja ketkä taas eivät olleet paikalle?

Ihmiskunnalla on valtava kaipaus tietää, ja siksi on syntynyt monia kysymyksiä, esimerkiksi Jeesuksen ja Maria Magdaleenan suhteesta. Maria Magdaleenaa on myös epäilty Johanneksen evankeliumin kirjoittajaksi. Miten asia on viimeisen tiedon mukaan?

Mikä oli Joosef Ariamatialaisen henkinen tehtävä? Miten oli mahdollista että pystyi tapaamaan Pontius Pilatuksen pitkäperjantain iltapäivällä. Miten hänellä oli graalin malja mukanaan? Missä Jeesuksen oppilaat fariseus Nikodeemus ja Joosef Arimatialainen olivat viimeisen ehtoollisen aikana?

Miksi Joosef Arimatialaisen työ maan pyhittämiseksi on erityisen tärkeä ymmärtää juuri meidän aikanamme?

Miten Christian Rosenkreutz liittyy tähän, entä Johannes Kastaja?

Missä Jeesuksen ristin äärelle kokoontuneet henkilöt olivat olleet yhdessä aikaisemmin?

Mikä on pyhä graal?

Mikä oli kirkkoisä Augustinuksen dramaattinen vaikutus? Kuka hän oli? Miksi hän niin voimakkaasti vastusti henkistä kristinuskoa?

Kaikkiin näihin kysymyksiin saamme vastauksia ensi lauantaina Mandalatalolla. Kurssi alkaa klo 10 ja kestää klo 17 saakka. Kurssimaksu on 60 euroa. Tule ja ota ystäväsikin mukaan. Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus!

Mukana myös meditaatioita ja muita pieniä harjoituksia. Pidämme noin tunnin lounastauon klo 13. Myös Matin cd-meditaatioita myytävänä.

Mandalatalon osoite on Kansakoulukatu 7.

Ilmoittaudu Matille sähköpostilla, tekstiviestikin käy 040 5243612.

matti@hopeasulka.com

Jaa tietoa tätä kurssista!

2 kommenttia . Avainsanat: Golgatan mysteeri, Kristus, Maria Magdaleena, Johannes

Buddhasta Maria-Sofiaan

Perjantai 20.5.2011 klo 0:08 - Matti Kuusela

Tämän illan meditaatiosta ja alustuksesta tuli aivan mahtava, osallistujienkin mielestä.

Kun lähdimme liikkeelle kaksi päivää
sitten olleesta Wesak-täyskuusta, jokapentecost_liekit.jpg loistaa ihmeellisellä tavalla Buddhan ja Kristuksen armoa, Buddhan olemus tuli hyvin voimakkaasti läsnäolevaksi. Me tunnemme Buddhasta lähinnä hänen myötätunnon opetuksensa, mutta sen toinen puoli, nimittäin kosmisen ajattelun antaminen ihmiskunnalle, on huomattavan vähän tunnettu.

...

Nyt on jo perjantai-ilta, ja siirryn suoraan helluntaitapahtumaan eli helkajuhlaan. Puhdistamme sen mielessämme kaikista uskontojen mahdollisesti tuomista yksipuolisuuksista, ja kuulemme, miten tuulenhenki täyttää talon, jossa opetuslapset ja Neitsyt Maria ovat. Tuulenhenki on enkeleiden läsnäolo.

Sitten tulee tuli, joka jakaantuu liekkeihin, yksi jokaiselle opetuslapselle. Tämän liekin saatuaan jokainen opetuslapsi kykenee kertomaan henkisistä kokemuksistaan eli opettamaan niin, että kaikkien kansojen ihmiset ymmärtävät. Se on aivan uutta maailmassa.

Yksilölllinen tuli merkitsee, että totuus on nyt yksilössä. Tätä ennen totuudet olivat aina suvuilla, kirkoilla, uskonnollisilla ja henkisillä ryhmillä. Ja tätä läsnäolijat ihmettelevät, että nyt apostoleiksi heränneet opetuslapset kykenevät muuntamaan opetustaan kuulijoittensa mukaan - sen lisäksi että jokaisella voi olla oma näkökantansa.

Mielenkiintoista on myös, että helluntaikertomus ei ole evankeliumeissa vaan Apostolien teoissa. Se kertoo meille, että valmistautumisen aika, valmistautumisen neljä eri tietä tai tasoa, niiden aika on ohi, nuo neljä tietä yhtyvät ja jakautuvat jälleen kahdeksitoista, ja kahdentoista kautta jokaiselle ihmiselle ja olennolle.

 

Lauantaina puhumme tästä Hollolassa. Tervetuloa mukaan :)
Ja myös tämä tarina jatkuu ...

Ensi viikolla tämän supermeditaation cd tulee myyntiin. Kunhan vaan ehdin saada nettikaupan kunnolla toimimaan, niin tämän cd:n, samoin kuin maanantain Turun meditaation, voi tilata sen kautta. Ja tämän meditaation saa erikoishintaan, 10 euroa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Buddha, Kristus, Maria, Sofia, Maria-Sofia, Johannes, helluntai, Golgata