Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri

Johannes minussa

Sunnuntai 19.1.2014 klo 12:04 - Matti Kuusela

Terveisiä lauantain Kolme Johannesta kurssilta. Meitä oli Era Novan salissa lähelle kaksikymmentä henkeä ja piiri tulikin aivan täyteen. Mutta kyllä lisää mahtuu kun tuoleja järjestelee toisella tavalla. Nyt haluan läsnänolijoiden lisäksi kiittää erityisesti kaikkia teitä, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua tälle kurssille fyysisesti. Minulla on syvä tahto siihen, että kaikki voivat kokea olevansa mukana työssämme, joka on ainutlaatuista. Näillä lauantaikursseilla me pyrimme avaamaan ja todella avaamme henkisen maailmantapahtumisen kaikkein keskeisimpiä kysymyksiä.

Nyt kysymys oli Johanneksen evankeliumista ja apostoli Johanneksen henkilöllisyydestä. On paljon mietitty, kuka tämä opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, oikein oli. On jopa esitetty, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja olikin Maria Magdaleena. On myös ihmetelty tuota da Vincin ehtoollismaalausta, jossa Jeesuksen vierellä oleva Johannes on kovin nuoren ja kauneudessaan naisellisen näköinen.

Kaikkiin näihin kysymyksiin on ratkaisu, mutta yksi oleellinen näkökulma on, että tässä ei ole kysymys uskonnosta, ei uskosta vaan tiedosta. Johanneksen evankeliumin ymmärtäminen henkisenä harjoituskirjana on joskus vaikeaa sen takia, että se on niin vahvasti koettu uskonnollisesti teokseksi. Ja sitähän se saa olla, kkunhan pystymme lähestymään myös puhtaasti henkistä sisältöä.

Uskonnot

On oikeastaan aika hullunkurista, miten henkisyys ihmiskunnan piirissä on jakautunut selvärajaisiksi uskonnoiksi ja niiden vielä rajatuimmiksi lahkoiksi. Se mitä Krisha tai Buddha tekivät, ei mitenkään rajoitu hindulaisuuteen tai buddhalaisuuteen. Se mitä Kristus tekin ihmiskunnan ja maan hyväksi, ei mitenkään rajoitu kristinuskon piiriin. Näiden suurten henkisten olentojen teot olivat koko ihmiskuntaa varten ja vaikuttivat koko ihmiskunnan kehitykseen, kaikista uskonnoista riippumatta.

Se ei tarkoita että uskonnot olisivat menettäneet merkityksensä, mutta se tarkoittaa, että henkisiin tapahtumiin on myös uskonnoista riippumaton näkökulma, totuus. Tajusin eilen, että jos me haluamme pitää kristinuskon merkityksessä kiinni menneisyydestä, niin mikä siellä on kaikkein keskeisintä: muutos ja kehitys. Se miten Kristus loi uudeksi kaiken sen, mikä Vanhassa testamentissa pohjaa menneisyyteen ja esi-esien työhön ja perinteeseen. Voisiko olla, että uskonto yhä enemmän tulee luottamukseksi muutokseen ja kehitykseen?

No, näistä asioista emme niinkään puhuneet, vaan tosiaankin apostoli Johanneksen yksilöllisyydestä, johon sulautuvat mukaan Johannes Kastaja, Lasarus ja Johannes Sepeteuksenpoika - sekä heidän menneet ja tulevat inkarnaationsa. Mielelläni tästä ytimestä puhun muuallakin, mutta nyt tahdon tuoda esiin yhden näkökannan, joka tulee vahvasti esiin Judith von Hallella ja Steinerilla:

"Jokaisen ihmisen, se on Kristuksen toive [meidän aikanamme], on tultava opetuslapseksi, jota Kristus voi rakastaa, kuten hän rakasti Lasarus-Johannesta."

Tuo on valtavan suuri ajatus, joka ulottuu suunnattoman kauas tulevaisuuden kehitykseen. Mutta silti me voimme hiljaa sieluissamme tutkia, mitä merkitsee se, että yksi ainoa opetuslasten miesten kahdentoista piiristä kykeni tulemaan mukaan Golgatan ristin äärelle. Siinä mielessä Johannes voi olla meidän kaikkien esikuva.

Tähän Johanneksena olemiseen liittyy vielä muita ihmiskunnan suuria kehityskysyksiä. Puhuimme kurssilla myös siitä, miten tässä apostoli Johanneksessa liittyy yhteen tai saa sovituksena ihmiskunnan alkuperheen syvä draama, se miten Kain surmaa Abeliin. Se oli suuri kehityksen välttämättömyys ja samalla yksi ihmiskunnan suurista kysymyksistä, miten Kainin käsityöläisten aurinkovirtaus voi päästä sopuun Abelin edustaman pappis-kuuvirtauksen kanssa - meidän jokaisen sielussa.

Kuten aikaisemmissakin lauantaiseminaareissa, ystäväni Markku Maula ja minä pidimme kurssin yhdessä vuorotellen, sillä tavoin että emme olleet sopineet ennalta kuka mistäkin kohdasta puhuu. Hyvin sujui jälleen. Suuren kiitoksen Markulle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apostoli, Johannes, Johannes Kastaja, Lasarus, Kristus, Judith von Halle, Markku Maula

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Johannes Kastaja, Maria Magdaleena ..

Sunnuntai 17.7.2011 klo 3:07 - Matti Kuusela

joseph_of_arimathea.jpgKiitos kaikille, jotka olitte mukana Jyväskylän kurssissa lauantaina. Aiheena oli Maria Magdaleenan ja joidenkin muiden Uuden testamentin henkilöiden päivittäminen. Tosiasiahan on, että Uuden testamentin useimmat henkilöt ovat mielissämme kovasti haalistuneet.

Kaanaan häissä, jotka ovat Kristuksen toiminnan eräänlainen avajaisjuhla ja ensimmäisen yhteisön muodostumine, Kristus muuttaessaan veden viiniksi ilmaisee tulevan toimintansa johtoteeman: lauhkean veden on muututtava ihmisissä aurinkovoimaiseksi viiniksi (tosin ilman alkoholia ymmärrettynä).

 

Maria Magdaleena

Maria Magdaleena, Martan ja Lasaruksen sisar, oli aikansa hemmoteltu ja pinnallista ja riehakasta elämää viettävä nainen, joka suhteellisen pitkän kääntymisprosessinsa jälkeen päätyy aikanaan Etelä-Galliaan, jossa hän naisena tekee ennenkuulomatonta työtä henkisen kristinuskon luojana ja suurenmoisessa sopusoinnussa luonnon kanssa.

Missän nimessä Maria ei ole prostituoitu, kuten kirkkoisän Augustinus antoin ymmärtää. Huikentelevainen hän nuorena kuitenkin oli. Emmerick:

Magdaleena, nuorin lapsi, oli hyvin kaunis ja jo varhaisina vuosinaan kookas ja hyvinkehittynyt ... Hän oli täynnä oikullisuutta ja viettelykykyä. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias. Hänellä ei ollut mitään suurta rakkautta heitä kohtaan heidän ankarien paastojensa takia. Vaikka hän oli vasta lapsi, hän oli suunnattoman turhamainen...

On mahtavaa seurata, miten tästä lapsesta vuosikymmenien kuluttua tulee se tulisieluinen henkinen opettaja, joka nykyisessä Etelä-Ranskassa opettaa sikäläisiä ihmisiä kaikki esteet voittaen ja asuu luolassa suuressa harmoniassa luonnon kanssa.

 

Henkilöryhmät

Raamatun henkilöt muodostavat keskenään dramaattisia 'perheitä', jotka ilmaantuvat aallottain eri inkarnaatioissa. On kiehtovaa seurata, miten Golgatan ristin äärellä Johanneksen evankeliumin mukaan olleet kolme Mariaa ja Johannes kokoontuvat tähän ihmiskunnan kehityksen keskeiseen kohtaan.

Keistä muista puhuttiin: Kain, Abel, Salomo, Hiram, Saban kuningatar Balkis, Martta, Johannes Kastaja, Nikodemus, Joser Arimatialainen, kuuluiset Sepeteuksen pojat Jakob ja Johannes... kaikki täynnä suuri yllätyksiä.

On myös virkistävää oivaltaa, miten tulisia sieluja monet Raamatun henkilöt ovat olleet. Mehän nykyisin kuvittelemme heidät helposti hiljaisiksi hissukoiksi, tosin hyveellisiksi. Anna Katharina Emmerick kertoo Johannes Kastajasta. Ensin nuorena:

Näin hänet usein säteilevien olentojen kanssa, joiden kanssa hän seurusteli pelottomasti ja luottavaisesti. Ne näyttivät opettavan häntä, ohjaavan hänen kiinnostusta erilaisiin asioihin.

Myöhemmin Johannes valmistelee paikkoja, joissa Jeesus tulee kulkemaan. Hän kokoaa ihmisiä ja opettaa kaikkialla, mutta tekee myös aivan käytännön työtä, korkaa siltoja, tasoittaa maata:

Johannes ei antanut minkään muodostua esteeksi työlleen. Hän astui ylväänä jokaisen luo, jonka kohtasi, ja hän puhui ainoastaan yhdestä asiasta, katumuksesta ja Herran pian tapahtuvasta tulosta. Kaikkialla hänen läsnäolonsa herätti suurta hämmästystä. Hänen äänensä läpäisi kuin miekka. Se oli voimakas ja kuuluva, vaikka ystävällisyyden sävyttämä. Hän kohteli kaikkia ihmisiä lapsina. Kaikkein silmiinpistävin piirreä hänessä oli se tapa, jolla hän kiiruhti suoraan eteenpäin, minkään häiritsemättä, katsomatta mihinkään ympärillään, haluamatta mitään.

Tässä vain pari kohtaa Emmerickin henkisistä näyistä, jotka runoilija Frantz Brentano kirjoitti muistiin ja käänsi yleissaksaksi. Jo tällaiset pienet yksityiskohdat rikastavat sen käsittämistä, mitä kaksituhatta vuotta sitten tapahtui.

 

 

Lasarus

Meditaation keskeiseksi henkilöksi tuli Lasarus, se valtava valo joka vaikutti hänessä ja hänen kauttaan, Kristus-valo.

Kun Lasarus tuossa elämässä kohtaa Kristuksen, valo muuttuu niin valtavaksi, että hänen kehonsa ei sitä kerta kaikkiaan kestä. Kristuksen muuntavan valo hänessä ennakoi sitä, mikä toteutuu täydellisesti Golgatalla.

Laitan tämän Lasarusmeditaation äänitteen Enkelimaan nettikauppaan maanantaina. Se oli todella hieno ja voimakas.

 

Pappeus

Nämä olivat vain muutamia hajahuomioita siitä, mitä kävimme kurssilla läpi intensiivisesti aina Aatamista ja Eevasta ja heidän luomisestaan lähtien.

Yksi aivan käytännöllinen asia, joka jälleen nousi voimakkaana esiin, oli ehtoollinen. Puhuimme viimeisestä ja uudesta ensimmäisesti ehtoollisesta, mutta se mikä kaipaa välitöntä uudistusta, on tosiaankin Kristuksen muistoaterian nauttiminen.,

No, muistoateria on huono ilmaisu, sillä se mistä on kysymys, on oikeastaan tulevaisuuden muistaminen, kulku kohti tulevaisuutta, jossa leivän ja viinin muuntuminen, transsubstaatio vähitellen muuttuu yhä enemmän ja enemmän todellisuudeksi.

Nyt me olemme astuneet Kristuksen toisen tulemisen aikaan (eetteritasolla, pilvissä, näkymättömässä maailmassa) ja nyt tuosta ehtoollisaterista on ehdottomasti tultava ateria, jonka jakaminen ei ole vain pappien yksinoikeus.

On mahdoton kuvitella, että Kristus sanoessaan leivän ja viinin jakamisen tai yhteisen nauttimisen äärellä, että tehkää se minun muistokseni, olisi tarkoittanut vain pappien suorittamaa ateriaa.

 

Ehtoollisen henkisyys

Ehtoollinen, yhteys Kristukseen kuuluu kaikille, jotka sitä tahtovat. Toinen asia on, että kun ehtoollinen on jäykkä tilaisuus, niin ei tule myöskään tarvetta miettiä syvällisesti sen merkitystä, sitä miten siinä leivän ja viinin kautta muodostuu kosminen yhteys kristuksen kautta maailmankaikkeuden uudistaviin voimiin.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, pappeus, Lasarus, ehtoollinen, Kaanan häät, Johannes Kastaja, enkelit