Matin blogi

Johannestalo ja rosenkreutzilaisuus

Lauantai 28.6.2014 klo 22:52 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner toimi läheisessä henkisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutzin kanssa. Kun Rosenkreutz on varsinainen meidän aikamme tai nykyisen eli viidennen atlantiksenjälkeisen kulttuurikauden mestari, Steiner kuunteli häntä ja pyrki myös käytännössä toteuttamaan monia hänen aloitteitaan. Henkisen maailman suhteen Steiner on kuitenkin antanut sisäisen kuvan, jossa hän ja Rosenkreutz ovat rinnakkain saman alttarin ääressä, toinen punaiseen, toinen siniseen stoolaan pukeutuneina.

Nämä ovat asioita, joista ei paljon julkisesti puhuta, mutta yhä voimakkaammin olen tullut siihen käsitykseen, että meidän koko henkisen kehityksemme kannalta on yhä tärkempää tuoda julkisuuteen sellaista tietoa, joka aikaisemmin on pidetty vain pienissä piireissä. Ja voi myös kysyä, mitä hyötyä on pitää poissa julkisuudesta sellaista tietoa, jota niin vahvasti kaivataan.

Toinen näkökohta on, että nämä ovat myös haastavia asioita ymmärtää. Mutta on niinkin, että henkisiä näkemyksiä tulee niin runsaasti esiin, ettei oikeastaan ole mielekästä enää suojella sitäkään mitä pitää totuutena. Totuus on kaikkia ihmisiä, ja koko ihmiskuntaa varten.

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Johannestalo

Steiner oli Johannestalon suunnittelija ja toteuttaja, mutta kun tiedämme hänen läheisen yhteytensä Rosenkreutziin, niin ei voi välttyä näkemästä, miten valtavan paljon Johannestaloon liittyy sellaista, joka on olennaisesti juuri Rosenkreutzin henkisyyttä. Steinerin merkitystä se taas ei millään tavoin vähennä, sillä hän oli juuri se, joka tässä elämässä pystyi luomaan kaiken yhteinäiseen taiteelliseen muotoon, samoin kuin käytännölliseen rakennustekniseen asuun.

Ymmärtääksemme juuri Sanan ja ihmiskunnan temppelin henkistä taustaa meidän on hyvä katsoa ajassa taaksepäin. Eräässä aikaisemmassa elämässään Christian Rosenkreutz oli Hiiram, Jerusalemin temppelin tai Salomonin temppelin rakentaja.

Salomolla oli kaikki tarvittava viisaus saada Jehovalta tämän merkittävän temppelin rakennusohjeet aivan yksityiskohtaisia mittoja myöten, mutta hänellä ei ollut kykyä toteuttaa sitä aineellisesti. Sen kykeni tekemään Hiiram.

Salomon temppeliin yhdistyy monia merkittäviä henkisiä kehityslinjoja, mutta kun menemme eteenpäin, niin näemme Hiiramin jälleen Jeesuksen aikan Jerusalemissa. Nyt hän on rikas nuorukainen, Lasarus, hän jonka Kristus herättää.  Lasarus läpäisi melkein vihkimyksensä Hiiramina, mutta nyt hän saa sen suoraan Kristukselta, ensimmäisenä varsinaisena Kristus-vihittynä.

Lasarus-Johannes

Näin Lasaruksesta vihkimyksensä saatuaan tulee Johannes, Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. Monia ihmeellisiä asioita tapahtuu jälleen tässä, mutta lopulta Johannes ainoa opetuslapsista on Jeesuksen ristin äärellä. Siinä hänelle avautuu aivan erityslaatuinen henkinen kokonaisuus.

Kun Kristus sanoo ristillä seuraavaan tapaan: Poika, katso Äitisi, ja Äiti katso Poikasi, niin se tarkoittaa, että Johanneksen Kristustus-tietoisuuteen tai Pojan voimiin liittyvät myös Äidin eli Jumalallisen viisauden voimat. Se mahdollistaa Johanneksen sisäisen näkemisen avautumisen niin, että hän voi evankeliuminsa alussa esittää, miten jumalallinen Sana esiinty Pojan voimina kaukana menneisyydessä, ja hänelle avautuu myöhemmin ihmiskunnan tulevaisuus, niin että hän voi kirjoittaa Ilmestyskirjansa.

Tämä kaikki, ihmiskunnan menneisyys ja tulevaisuus, ihmisen seitsenportainen kehitystie, ilmentyi Rudolf Steinerin muotoamana Sveitsin Dornachiin rakennetussa Sanan talossa eli Johannestalossa, jota nykyisin nimitetään myös Ensimmäiseksi Goetheanumiksi. Nykyisin tämän puurakenteisen mahtavan rakennuksen tilalla on betoninen Toinen Goetheanum, joka on sekä ulkoa että sisältä täysin toisen tyyppinen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannestalo, Sanan talo, Hiiram, Lasarus, Johannes, Steiner, Christian, Rosenkreutz

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Arkkitehtuurin henkisyys - Johannestalo

Perjantai 27.6.2014 klo 0:40 - Matti Kuusela

Luin juuri Takoja-lehdestä Laura Krookin kirjoitusta Chatresin katedraalista ja sen viestistä nykyajalle. Kirjoituksesta kohosivat äkkiä esiin voimakkaana lauseet:

...koko Chartresin katedraali on kuva Mariasta, puhtaasta ihmissielusta, johon henki voi synytä... Marialla oli niin puhdas sielu, että hän kykeni puhumaan enkelien kanssa.

Noinhan se tietysti on. Hämmästyin etten ollut ennen tajunnut Marian ja Chartresin katedraalin konkreettista yhteyttä. Kun koko katedraali on valtava henkinen kokonaistaideteos, niin on selvää, että siinä täytyy olla myös mukana jokin yhtenäinen prinsiippi: Marian olemus. Seurakunta kokoontuu kuin Marian olemuksen sisään, suojaan.

Kreikkalainen temppeli

Sitten mietin, miten kreikkalaiset temppelit olivat aikoinaan rakennuksia, joihin aivan todellisesti liittyivät silloisten jumalten eetteriruumiit. Jumalat asuivat noissa temppeleissä maan piirissä.

Egyptiläiset pyramidit taas äärettömän tarkkoja astraalikuvia ihmishengen tiestä tähtimaailmoihin ja niissä vallitsevien jumalolentojen luo.

Ja sitten toisella tavalla katsottuna: Jerusalemin temppeli - kuten monet sen kaltaiset lähi-idän temppelit, mutta Jerusalemin temppeli erityisesti - oli tulevaisuudet ihmiskehon kuva, sen rakenne, muoto ja mittasuhteet. Temppelin äärettömän tarkat mitat, jotka jumala antoi, oli tarkoitettu tulevaisuuden ihmisen, meidän aikamme ihmisen fyysisen kehon muotoamiseen.

Silloin ihmiskunta oli vielä laskeutumassa kohti fyysistä maailmaa. Nyt me olemme jälleen nousemassa ylös, ja siksi meidän temppeliemme tai kirkkojemme, tai miten vain tahdommekin pyhää tai henkistä arkkitehtuuriamme nimittää, tehtävänä ei enää ole fyysisen olemuksen vaan sisäisen ja sielullisen olemuksen muotoaminen. Ja samoin meidän auttamisemme kohoamaan jälleen ylöspäin, siihen sielun puhtauteen ja harmoniaan, joka auttaa meitä puhumaan enkelten kanssa, kuten Lauran kirjoituksessa sanotaan.

Tulevaisuuden henkinen arkkitehtuuri

Nyt me elämme jo hyvin erilaisen kehityksen aikaa kuin keskiaikana. Yleissuunta on sama, mutta nyt minuuden kehitys nousee yhä tärkeämmäksi. Nyt on olennaista auttaa ihmisen henkistä minuutta kokomaan itsensä ohjaavana voimana astaaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin piirissä.

Monissa arkkitehtuuriesitelmissään Rudolf Steiner kuvasi, miten fyysistä kehon tasoa vastaa rakennuksen geometria, sen eetteriruumiin tasoa muotojen elävyys ja sen astraali- tai sieluruumiin tasoa muotojen moraalinen ilmaisu: se mikä kantaa, se mikä ottaa tuon kantamisen vastaan, on ilmaistu puhtaana sielunvoimana, samoin esimerkiksi ikkunoiden ryhmitys niin, että keskimmäinen suurempi ikkuna tukee viereisiä pienempiä ikkunoita niin, että ihminen kokee, miten suurempi tukee heikompia ja heikommat tai pienemmät taas tukeutuvat suurempaan.

Steiner piti tällaisen arkkitehtuurin muotojen sielullis-moraalista vaikutusta niin suurena, että hän sanoi, että ihminen joka elää tällaisten muotojen keskuudessa, ei voisi esimerkiksi varastaa.

goetheanum_1_pienoismalli_kristus.jpg

Henkinen taso

Mutta vielä tärkeämpi on hänen mukaansa puhtaasti henkinen taso, joka vastaa ihmisen minuutta. Ja sitä vastaa arkkitehtuurissa symmetria, aivan kuin ihmiskehossakin. Minuus asuu ihmisessä ruumiissa, joka on muodoltaan ja toiminnaltaan oleellisesti symmetrinen vasemman ja oikean suhteen.

Nyt jännittävää on, että steinerilaisen arkkitehtuurin piirissä ei käytännössä kukaan ole Steinerin jälkeen kyennyt hallitsemaan tätä symmetrian periaatetta lähellekään sitä täydellisyyttä, johon Steiner itse kykeni.

Koska tuo symmetria on niin vaikeaa, siitä on oikeastaan luovuttukin käytännössä ja tilanne on luotu dynaamisen symmetrian käsite. Se tarkoittaa, että vaikka vasemman ja oikean vastaavuus ei olekaan suoraan havaittavissa, kokonaisuus on kuitenkin jollain tavalla symmetrinen, dymaamisesti, aivan kuin osiensa summana, tai niiden momenttien summana, jos haluaa ilmaista asian vähän matemaattisemmin.

Ja joku oikeutus tälläkin näkemyksellä on, koska voi huomata, miten ihmisminuus kuitenkin ainakin joskus tuntee viihtyvänsä tilassa, jossa se joutuu itse omin voimin luomaan kaipaamansa symmetrian tai kokonaisuuden tunteen.

Valtava tragedia kuitenkin on, että meillä ei enää ole sitä varsinaista rakennusta ja sen sisätilaa, jossa tämä Steinerin näkemys puhtaan minuus-symmetrian voimasta tuli täydellisimmin esiin: ensimmäistä Goetheanumia, tai oikeastaan alkuperäisellä nimellään, jonka nyt voisi jälleen ottaa käyttöön, Johannestaloa. Se nimittäin puurakennuksena paloi tuhopolton seurauksena jo 1920-luvun alussa.

Minkä temppeli Johannestalo oli? Se oli Steinerin mukaan kuvaus ihmisen ja maailman kehityksestä, nykyajan ihmissielun mukaisesti. Ja toden totta, silloin myös tämä rakennus oli väistämättä jumalallisen viisauden ja jumalallisen kehitystien talo, Sofian talo. Ehkä kuitenkin niin, että Marian tuli nyt vaikuttaa niiden ihmisten sydämissä, jotka siellä tahtoivat avautua ottamaan vastaan maailmanviisauden, maailmansielun, Sofian kosketuksen.

Rakkaudella
Matti

Kuva Steinerin itse tekemästä ensimmäisen Goetheanumin eli Johannestalon pienoismallista, suunta katsomosta kohti näyttämöä ja sen taustalla olevaa Kristusveistosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Takoja, Laura Krook, henkinen, arkkitehtuuri, Rudolf, Steiner, Johannestalo, Sofia