Matin blogi

Buddha ja rakkauden joulusanoma

Tiistai 26.12.2017 klo 20:52 - Matti Kuusela

Kukapa ei muistaisi jouluevankeliumin kauniita säkeitä, joissa enkelit laulavat kedon paimenille: 

Kunnia jumalalle korkeuksissa
ja maassa rauha ihmisten kesken,
joita kohtaan hänellä on hyvä tahto.

Enkelikuoro.jpg

Kun näitä sanoja katsoo tarkemmin, huomaa että niiden suomennokset ovat vaihdelleet voimakkaasti eri aikoina. Uudemmassa suomennnoksessa rauhaa luvataan, ei hyvän tahdon mukaisesti, vaan ihmisille joita Jumala rakastaa. Se herättää kysymyksen, onko rauha vain niitä ihmisiä varten, joita Jumala erityisesti rakastaa. Katsokaamme asiaa hieman syvemmin.

Enkelten sanoma

Jouluevankeliumi on osa Luukkaan evankeliumia, sen toisen luvun ensimmäiset kaksikymmentä säettä, jotka on alunperin kirjoitettu kreikaksi. 

Kun katsoo näitä lauseita alkukielellä, huomaa, että siellä on kaksi ydinsanaa. Toinen on doxa ja toinen eudokias. Doxa on se, joka on useimmiten suomennetty kunniaksi, mutta usein se käännetään myös sanalla gloria. Se tarkoittaa henkistä loistoa tai auraa. Minun korvissani se kuulostaa myös hyvin samalta kuin henkinen tieto. Siitä tulee mieleen myös dogmi tai dogma.

Kreikankielisessä tekstissä sanotaan, että tämä doxa on taivaassa jumalalla, ja maan päällä taas on rauha ihmisissä, joilla on tuo toinen ominaisuus, eudokias.

Eudokias on myös kiinnostava sana. Käyttämäni interlineaarinen englanninkielinen Uusi testamentti antaa sille perusmerkityksen "hyvä ajattelu" tai "hyvin ajatteleva", englanniksi well thinking.

Tämä antaa säkeelle aivan uuden merkityksen. Rauha maan päällä ei koidu vain jumaltekona ihmisille, vaan nyt rauhasta ovat vastuussa ihmiset itse. Rauha syntyy ihmisessä, joka ajattelee hyvin ja kauniisti, sopusoinnussa maailmankulun kanssa. Eudokia-sanan eu merkitsee kaunista tai sopuisaa.

Rauha syntyy ihmisessä, kun hän luo sisimmässään kauniita ajatuksia, sellaisia  jotka ovat kauniissa yhteydessä jumalluomiseen.

Rauha ihmisissä

Suomennoksessa puhutaan rauhasta ihmisten kesken, mutta kreikkalaisessa alkutekstissä kerrotaan selvästi rauhasta ihmisissä, ihmisten sisäisyydessä.

Kun enkelit laulavat Jeesus-lapsen syntymästä, sen voi nyt ymmärtää niin, että maailmaan on syntynyt lapsi, jonka tehtävä liittyy jumalajatuksen heräämiseen ihmisajattelussa:

Jumalalla taivaassa on doksa, ja maan päällä rauha ihmisissä, joilla on sisimmässään eu-dokias.

Näin ymmärrettynä enkelten julistus alkaa saada korkeampaa ja loogista merkitystä. Todellinen rauha syntyy siitä, että ihmiskunta Jeesuksen avulla hiljaa, vuosituhansien aikana, kehittää itsessään ajattelua, joka on sopusoinnussa taivaallisen jumalajattelun ja ihmiskunnan suuren kehitystarkoituksen kanssa.

Buddhan odotus

Mutta enkelten taivaalliseen lauluun liittyy myös muuta. Baselissa 1909 pitämässään Luukkaan evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan Steiner kertoo, miten se valo, jossa enkelit ilmestyvät, on itse asiassa Buddhan astraaliruumis, tai sanskriitiksi nirmanakaaja.

Tässä tulemme suureen salaisuuteen, jonka on jo aika tulla laajempaan tietoisuuteen. Ennen vanhaan joulukuusessa käytettiin usein koristeena nauhaa, jossa eri maiden liput kiertävät kuusen ympäri. Se kuvaa sitä, miten kansansielut, arkkienkelit, vapautuvat jouluaikana tavallisista tehtävistään ja kiertävät kuin piirinä maan ympäri.

Mutta sama liittyy myös uskontoihin, tai oikeastaan niihin henkisiin voimiin, joiden kuvastusta maan päällä uskonnot ovat. Henkisellä tasolla Kristus, Buddha tai Krishna ovat yhteistyössä. He toimivat kaikki yhdessä ihmiskunnan hyväksi, ja paljon läheisemmin kuin osaisi kuvitellakaan.

Steiner kuvaa Luukkaan evankeliumi -esitelmissään, miten Buddha oli ensimmäinen, joka kykeni ilmaisemaan ajatuksin ihmisen aseman maailmassa, erityisesti omassa sisimmässään. Buddha oli myös se, joka toi opin rakkaudesta ja myötätunnosta. Kristus on se, joka ei varsinaisesti tuonut uutta oppia, vaan hän toi rakkauden ja myötätunnon elävän voiman henkisiltä alueilta maan päälle.

Jotta kosmisen rakkaus oli mahdollista tuoda elävänä voimana maan päälle, sen oli liityttävä siihen ajatukseen, siihen oppiin, jonka Buddha ensimmäisenä oli muotoillut maan päällä viisisataa vuotta aikaisemmin.

Siksi Buddhan oli liityttävä astraaliruumiillaan siihen ihmiskehoon, jonka tuleva tehtävä oli ottaa vastaan Kristuksen rakkauden elävä voima.

Ajattelun merkitys

Kalevala kuvaa hyvin sitä, miten vaativaa jumalkipinän vastaanottaminen ihmiskunnan piiriin oli. Se kertoo, miten tuo jumaltuli aluksi riehui hallitsemattomana maailmassa ja aiheutti suurta tuhoa. Vasta pitkien ponnistelujen jälkeen suomalaisten kansanrunojen kuvaamat sielunvoimat, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen, kykenivät saamaan tämän kosmisen tulen hallintaan.

Palestiinassa samaan piti kyetä yhden ihmisen. Siksi Jeesus-lapseen tarvittiin sielunperustana mukaan Buddhan ylevä ja vahva ajatusvoima.

Gautama Buddha oli jo ennen buddhaksi tuloaan suorittanut suuria kehitystehtäviä ihmiskunnan hyväksi. Rakkauden ajatuksen muotoaminen oli hänen viimeinen suuri työnsä, jonka jälkeen hänen ei enää tarvinnut inkarnoitua fyysiseen ruumiiseen, vaan hän saattoi jatkaa työtään henkisellä tasolla, astraaliruumis alimpana kehollisena tasonaan.

Siksi hän saattoi tulla mukaan Nasaretin Jeesus-lapsen olemukseen. Paimenet todistivat hänen laskeutumistaan lapsen olemukseen.

Voimme nyt sanoa, että enkelten joulusanoma on Buddhan viesti ihmiskunnalle. Se kertoo siitä, miten tulee aika, jolloin ihmiskunnan on opittava muodostamaan ajattelunsa sillä tavoin kauniiksi, eu, että se kykenee ottamaan vastaan Kristuksen rakkauden voiman.

2 kommenttia . Avainsanat: Hyvä tahto, ajattelu, jumala, Jeesus, Kristus, Buddha, enkelikuorot, joulusanoma, eudokias, doksa, Steiner, Luukkaan evankeliumi

Joulusta loppiaiseen

Perjantai 30.12.2016 klo 0:19 - Matti Kuusela

Joulusta loppiaiseen

Jouluyön epistola eli aikarukous Kristiyhteisössä on tavattoman kaunis, kuten myös muiden kirkkovuoden vaiheiden epistolat ovat. Tämä yön sydämessä lausuttavan rukouksen alkukuuluu minun omana suomennoksenani:

Maanyöhön
Aistipimeyteen
Säteilee hengen
Parantava armonvalo

Kun adventtiaika on täynnä odotusta, tulee jouluyönä hetki, jolloin aika on nyt. Juuri nyt säteilee ihmissisimmässä hengen parantava valo. Saksalaisessa Fenster zur Kosmos eli Ikkuna taivaaseen -kirjassa kertoo enkeliolento nimeltä Suuri, miten ihminen voi jouluyön palveluksessa hetken aikaa kokea omat korkeammat olemuspuolensa kuin tulevaisuuden aavistuksena.

kolme_kuningasta.jpg

Toinen aikarukous

Varhaisaamun epistola lähtee liikkeelle aivan toisenlaisella voimalla. Yön herkän hengentasapainon jälkeen tämä rukouksen alku lähes jyrisee henkistä voimaa:

Isällinen maailmanperusta:
Sielumme tuntee
Parantavan luovan Sanan
Lähestymisen;
Siunaten virratkoon meille hänen voimansa...

Kun yön epistola on täynnä herkkää hengenaavistusta, on tämä epistola vahvasti tunnepainotteinen. Yksi sen keskeinen piirre on, että Kristus antaa meille jotain itsestään, vaatimatta siitä mitään. Sitä on siunaus. Ja se on myös parantavaa.

Aamun aikarukous jatkuu sillä, miten meidän huuliltamme voi virrata parantava sana, toisin sanoen se voi ulottua aivan fyysiselle tasolle saakka. Se on yhteydessä sydämen, tai oikeastaan veren lämpöön. Se on yhteydessä myös tahtoon. Kun ihminen tiedostaa omassa vapaudessaan sen, mitä hän varsinaisesti tulevaisuudelta tahtoo, hänellä on mahdollisuus vaikuttaa myönteisesti kosmoksen kehitykseen.

Kolmas aikarukous

Aamupäivän epistola alkaa:

Kristus, isällisen maailmanperustan
Ilmentävä luojahenki
On ylentänyt maanruumiin...

Kristus on ylentänyt maanruumiin niin, että hän voi siinä asua. Tässä kolmannessa aikarukouksessa tulemme suoraan keskelle todellisuutta. Aikarukouksen voi ymmärtää vain niin, että Kristus on todellinen olento. Maa on todellinen olento. Ne eivät ole vain jotain, mistä puhutaan.

Kun alkaa ymmärtää Kristuksen todellisuutta, voi samalla alkaa oivaltaa, että myös minun tekoni ovat todellisuutta. Ne eivät ole vain sitä, mitä minä nyt tässä teen, vaan ne ovat osa maailman tapahtumista.

Tietysti se mitä teen, on osa maailmaa. Mitä sitten on se lisä, jonka Kristus siihen tuo? Se on lähinnä se, että Kristuksen kautta tekomme voivat liittyä maailman elämään Hänen kantamanaan.

Ja Kristus voi auttaa meitä löytämään omalla tiellämme juuri sen tason, sen keskitien, joka kulkee elävää ja luovaa tietä hedelmättömän hengenharhan ja liiallisen ainesidonnaisuuden välillä.

Kristus on ylentänyt maanruumiin niin, että hän voi siinä asua. Ja se merkitsee, että me saamme kukin omalla tavallamme etsiä sitä tietä, joka vähitellen liittää ihmisen uudelleen maailmankaikkeuteen, sen olentojen elämään rakentavalla tavalla.

Jeesus-lapset

Kuten jo loppiaisen nimi kertoo, jouluaika kestää loppiaiseen saakka ja joulun pyhät päivät ja yöt laajentuvat koko tälle ajalle.

Jouluaatosta uudenvuodenaattoon kuljemme erityisesti Luukkaan evankeliumin lapsen kanssa, hänen jota paimenet kumarsivat ja jolle taivaalliset enkelikuorot lauloivat.

Uudestavuodesta loppiaiseen kuljemme enemmän Matteuksen evankeliuminen Jeesus-lapsen kanssa. Hän oli se kuningaslapsi, jota tietäjäkuninkaat tulivat tervehtimään. Se herättää kysymyksen, miten voin itse oppia uhraamaan tietoni, tunteeni ja tahtoni näiden kuninkaiden tavoin?

Sen voi ilmaista myös, miten voin antaa sisäisen lapseni uudistaa ajatusvoimani (kulta), tunnevoimani (suitsuke) ja tahdonvoimani (mirha) niin, että voin lähteä uuteen vuoteen uudistumaan kykenevänä ihmisenä!

2 kommenttia . Avainsanat: joulu, Kristiyhteisö, epistola, Kristus,

Joulun henkisiä voimia

Perjantai 23.12.2016 klo 17:46 - Matti Kuusela

Luonto on jouluyönä hyvin erityinen. Muistan nuoruudestani erään illan, jolloin olin Hyvinkäällä lahjojen saamisen ja joulukahvien jälkeen ulkona kävelemässä. Puut kimaltelivat satumaisessa huurteessa, rauha ja hiljainen ihmetys vallitsivat. Oma tajunta tuntui liikkuvan vapaan koskettavana niin omassa sieluntilassa kuin ulkoisessa maisemassa.

Joulu on aikaa, jolloin ihmissielu, luonnonhenget ja enkelit tulevat yhteen ja kokevat toisensa. Maan henkisyys avautuu ja taivaiden henkisyys tulee aivan lähelle.

Madonna_Steiner.jpg

Maa alkaa muuttua

Ensi vuonna alamme Henkisessä Workshopissa puhua kahden suuren henkisen olennon salaperäisestä yhteistoiminnasta. Me tunnemme heidät nimilla Kristus ja Jeesus. Kristus on suuri henkinen olento, joka elää maailmankaikkeudessamme useilla tasoilla, joita kuvaavat esimerkiksi sanat Poika, Logos, Luoja, Vapahtaja, Kristus... ja monet muut.

Jeesus taas on ihmisolemus, mutta hyvin erityinen ihminen. Hän on ihminen, joka ei tavalliseen tapaan ollut mukana siinä suuressa kosmisessa tapahtumassa, jossa ihmiskunta laskeutui hengen maailmoista aineen valtakuntaan. Hän odotti hengen korkeuksissa ja laskeutui ensimmäisen kerran ruumiilliseen ihmisolemukseen ensimmäisenä jouluyönä.

Tämä Jeesus-lapsi toi mukanaan maan piiriin aivan erityisen pyhyyden, mutta hän suinkaan ollut yksin. Myös hänen nuori äitinsä Maria oli erityinen henkilö, korkea henkinen olento, joka poikansa tavoin laskeutui maiseen ihmisolemukseen vain tämän yhden ainoan kerran.

Joulu on suuren sopusoinnun juhla sillä tavoin, että maan kaikki hyvää luovat olentokunnat ovat siinä mukana. Silloin itse maa alkaa muuttua. Maa alkaa puhdistua ja valaistua ja muuttua tähdeksi, joka loistaa omaa valoaan.

Aurinkohenki ja Äiti

Kun meidän sielunlämpömme liittyy maan muuntumiseen, alkavat myös maan äitivoimat vapautua ja nousta jälleen esille. Se on suuri muutos, jossa Isän valo ylhäältä liittyy yhteen alhaalta tulevan Äidin lämmön kanssa.

Kun Isän ja Äidin läsnäolo tasoittuu elämässämme ja tietoisuudessamme, meille avautuu maan päällä aivan uusi luovuuden ja rakkauden maailma, jossa me tulemme yhä täydemmin Isän ja Äidin lapsiksi.

Olet varmaan kuullut Kristusta nimitettävän aurinkohengeksi. Se on yksi taso hänen olemustaan. Aurinkohengen läsnäolo maan päällä merkitsee, että se luova jumalimpulssi, Kristus-toiminta, joka alunperin vaikutti Auringosta käsin, alkaa vähitellen loistaa maasta ja ihmissydämistä maailmankaikkeuteen. Se ei ole pelkästään maan ja ihmisen muuntumista, vaan myös itse Auringon muuntumista.

Nyt meidän henkinen tehtävämme on erityisesti ottaa vastaan Äidin, Tyttären ja Pyhän sielun toiminta, täydennyksenä sille välttämättömälle miehiselle kolminaisuudelle, joka on ohjannut meitä kohti itsenäisyyttä, vapautta ja itsetietoisuutta. Nyt on naisellis-kosmisten hyveiden aika.

Äidin tai Neitsyen syli meissä jokaisessa on se tunnelma, joka auttaa meitä olemaan mukana siinä suuressa syntymän juhlassa, joka joka vuosi toteutuu maan eetteri- eli elämänvoimien piirissä täytenä todellisuutena.

Rakkaudella
Matti

Kuva. Madonnan kuvan on maalannut italialainen Mara Maccari niiden ohjeiden mukaan, joita Rudolf Steiner antoi uuden Neitsyen eläinratamerkin luomiseksi. Piirros sisältyi uuteen henkiseen kalenteriin, jonka Steiner esitteli ensimmäistä kertaa Helsingissä pitämänsä esitelmäsarjan yhteydessä 1912.

3 kommenttia . Avainsanat: joulu, luonnonhenget, Äiti, Jeesus, Kristus

Joulupäivänä

Torstai 25.12.2014 klo 10:27 - Matti Kuusela

Vietämme Sinikan kanssa tällä kertaa leppoisaa joulua. Eilen olimme kävelyllä Keskuspuiston Korpipolulla. Ihanan luminen metsä. Taivan hohti kaupungin valoa niin, että näki aivan mukavasti. Ja rauhan tunnelma. Ei myöskään toisia kulkijoita. Ei edes parkkipaikalla muita autoja.

Muistelimme, miten jokunen vuosi sitten kävimme siellä usein hiihtämässä iltamyöhällä. Silloin Vantaaseen rajoittuvilta pelloilta näkyi usein uljas Orionin tähtikuvio. Vaikka Otava on lapsuudestani saakka ollut tutuin tähtiryhmä, niin Orion on silti vaikuttavin. Se säteilee ainakin minulle ihmisyyden suurta alkuvoimaa ja kirkkautta.

Ja Orion on myös se tähtikuvio, jonka muinaiset egyptiläiset kuvasivat kokonaisuudessaan temppeleillä ja pyramidella maan päälle. Niin suuren vaikutuksen se heihin teki.

Ja samoilta pelloilta näkyi myös kirkas Sirius, hieman alempana, mysteeritähti, Isiksen tähti.

Vastakkaiselta puolelta Orionia voi sitten etsiä herkkiä kimaltavai Seulasia, jota me myös Plejadeina tunnemme.

Ja kun liitämme tämän kaikeen jouluun, niin muistamme miten jouluna taivas tulee lähemmäksi ja loistaa maan henkisen olemuksen läpi jouluajan ajattomuudesta koko seuraavan vuoden kiertoon.

Kasvikunnan päivä

Aattoyö oli kivikunnan päivä ja nyt kosmisen uudistumisen voimat siirtyvät kasvikuntaan. Siinä missä aattoyö muistuttaa meitä koko maan ja ihmiskunnan ikialusta, jota henkisesti kutsutaan vanhaksi Saturnukseksi, tuo joulupäivä esiin muiston seuraavasta maan inkarnaatiosta, jonka aurinkovoimat loistavat nyt esiin kasvinomaisessa rauhallisuudessa, valossa ja puhtaudessa. Vanha aurinko.

Huomenna, toisena joulupäivänä tulee eläinkunnan vuoro. Silloin ennen vanhaan lähdettiin liikkeelle, tapaninajajelulle. Ajettiin hevosella ja reellä vällyjen alla. Mieleeni nousee myäs vauhdikas maalaus, jossa troikat kiitävät Kiovan ympärillä täynnä iloitsevia perheitä.

Mutta olemme puhuneet myös sään henkisyydestä. Vaikka henkiset voimat, enkelit ja haltiat ja luonnonhenget ohjaavat säätä, niin sen muodostunut riippuu paljon meistä ihmisistä.

Mitä elävämpää on meidän sisäinen elämämme, sitä elävämpää on myös sää. Aikoina jolloin ihmiset keskittyvät harmaaseen uurastukseen, tulee myös säästä harmaata. Ja kun ihmiset virittyvät lomatunnelmaan, voimat myös luonnon mahdit luoda iloisempia säätiloja.

Kuitenkin tärkeintä, mitä yksityinen ihminen voi sään hyväksi tehdä, on aina hyväksyä jokainen sää juuri sellaisena kuin se on. Se vahvistaa ihmisen ja luonnonvoimen yhteyttä, kirkastaa ja selventää.

Matalat ja korkeat paineet

On mahdollista oppia ymmärtämään säät henkisesti. Monet yhteydet sään ja ihmisen sieluntilan välillä ovat hyvin ilmeisiä, mutta useat yhteydet ovat vaativia. Ne edellyttävät elävää ja samalla tuntevaa ja tietoista ajattelua. Ei ole mitenkään aivan yksinkertaisesta lukea saksankielisestä Naturgeister 25 -julkaisusta mitä matala- ja korkeapaineiden yhteydessä tapahtuu.

Siitä voi kuitenkin lähteä tuumailuissaan liikkeelle, että matalapaineet keräävät ihmiskunnan luomia huonoja astraalisia energioita ja korkeapaineet taas puhdistavat niitä.

Sen lisäksi voi miettiä, miten esimerkiksi pilvissä luonnonhenget voivat muuttua toisikseen. Vedenhenget maanhengiksi muodostaessaan lumikiteitä. Mutta kaikkien neljän elementin henget voivat vaihtaa olomuotojaan. Ne eivät kuitenkaan jää pysyviksi, vaan tilanteen myötä jokainen palaa alkumuotoonsa.

Voi myös hyvin opetella tuntemaan, miten joissakiin ilmiöissä, kuten suurissa pyörremyrskyissä vaikuttavat hyvin suuret voimat, korkeat ensimmäisen hierarkian enkeliolennot. Voi opetella tunnistamaan erilaisten tuulien tunnetiloja. Jokainen luonnonolento tietää aina täsmälleen, mitä se tekee. Siksi myös jokaisella luonnontapahtumalla on aina hyvin täsmällinen tarkoitus.

Näiden tarkoitusten tunnistamiseen meidän on käytettävä tunnetta ja jopa tahtoa. Katson tuulta ja mietin, mitä minä tahtoisin silloin, jos synnyttäisin tuollaisen tuulen. Tällaisista yksinkertaisista ajatuksista on hyvä lähteä.

Ja koko jouluajan voi aina miettiä, miten Lapsen syntymä vaikuttaa kaikkeen tähän mitä koen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, luonnonhenget, Orion, kasvikunta, toinen joulupäivä, tuulet, tunteet

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Joulupäivästä enkeleihin

Keskiviikko 25.12.2013 klo 20:40 - Matti Kuusela

Vuoden lyhin päivä on jo takana, samoin ensimmäinen jouluajan pyhistä öistä. Kun päivä lähtee pitemään, se merkitsee, että meidän on hyvä myös tietoisesti ottaa se huomioon rukouksissamme tai meditaatioissa. Me olemme lähestymässä henkistä kynnystä, jossa yhä useamman on liityttävä omalla ymmärryksellään siihen, mitä luonnossa on tapahtumassa, ja jopa ylitettävä se!

Jos tunnet näinä aikoina itsesi erityisen väsyneeksi, syy saattaa olla siinä, että olet yksi niitä ihmisiä, joiden elämänvoimat ovat jo kehityksen myötä osittain vapautuneet kehon ja luonnon ohjauksesta - ja ne saattavat edelleen kulkea päivän lyhynemisen suuntaan. Siksi sinun on itse kerrottava niille päivän pidentymisestä.

Henkinen kasvu merkitsee myös oman vastuumme kasvamista. Meidän on otettava itse huolehtiaksemme asioista, joista luonto, henkinen maailma ja kehon tietoisuus huolehtivat aikaisemmin. Siksi olen myös niin usein kirjoittanut tästä vuoden suuresta käänteestä jouluna: me käymme joulun pyhinä öinä läpi koko tulevan vuoden energiat, niiden yhteyden henkiseen maailmaan.

Viime yönä eli aattoyönä, ensimmäisen pyhä yön aikaan tapahtui muuntuminen maan sisässä ja meidän omassa olemuksessamme sillä tasolla, mikä vastaa mineraalista maailmaa, samoin maanhenkien ja heidän sukulaistensa tonttujen elämää.

Joulupäivänä me olemme mukana kasvikunnan heräämisessä - joulukukat - ja toisena joulupäivä eläinkunnan heräämisessä, mistä meille muistuttavat menneet Tapanin ajelut.

Nuo kolme joulun päivää ovat tärkeimmät muistaa. Perjantaina on ihmiskunnan päivä, ja sitten lauantaina alkaa kulku enkelikuntiin. Lauantai on oman suojelusenkelimme suuri päivä, ja on tullut aika, jolloin meidän on hyvä oppia muistamaan häntä. Hän on olento, joka on täydellisesti omistautunut meidän ohjaamiseemme. Hän tekee meidän puolestamme kaiken minkä voi, mutta se mitä hän voi tehdä, se mikä vaikuttaa eniten niin hänen kuin meidän omaankin henkiseen kasvuumme, riippuu erityisesti  meistä itsestämme!

Enkelirunosta loppiaiseen

Enkelien päivänä lauantaina siis jonkin enkelirunon lausuminen omalle enkelillesi ja samalla kaikille suojelusenkeleille ja enkeleille on hyvin paikallaan. Joitakin hyviä runoja on kirjassani Enkelit kanssamme, mutta niitä saatat löytää myös vanhemmista runokirjoista tai lastenkirjoista. Aina voit myös puhua enkelillesi aivan omin sanoin ja vaikka pyhittää hänelle sytyttämäsi kynttilan. Samoin katsellessasi tai tuntiessasi jotain kaunista voit pyytää enkelisi mukaan tähän kokemukseen.

Sunnuntaina ovat vuorossa arkkienkelit ja niin käymme läpi kaikki pyhät enkelihierarkiat aina korkeimpiin serafeihin saakka loppiaiseen mennessä.

Loppiainen on tärkeä päivä ja kosmisten rytmien kannalta on tärkeää että me vietämme sitä oikeana päivänä, käytyämme läpi pyhät yöt eli kaikki ne luonnon ja enkeleiden kunnat, jotka ovat mukana meidän elämässämme. Kun jälleen mietitään pyhäpäivien siirtoa viikonlopuksi, niin sanon painokkaasti: sillä ei ole suurta merkitystä, ovatko ihmiset työssä loppiaisena vai ei, mutta sillä on, että me omistamme silloin sisäisen hetken kolmelle kuninkaalle! Siihen riittää sisäisen tietoisuuden hetki, joten jos työmarkkinat ja poliitikot tahtovat meidän olevan työssä loppiaisena, niin sekin käy, mutta kalenterissa loppiaisen on oltava kohdallaan. Sillä on suuri merkitys koko ihmiskunnan ja maan tulevaisuudelle! 

2 kommenttia . Avainsanat: joulupäivä, kivikunta, eläimet, suojelusenkeli, enkelit, loppiainen,

Ihmiset muistavat

Torstai 12.12.2013 klo 1:10 - Matti Kuusela

Jouluaikana auringon säteiden mukana virtaavat elämänvoimat ulottuvat maan sisään. Kesällä maan eetterihengityksen aalto kohoaa korkealle maan ylle, mutta syksyllä maa hengittää sisään ja vetää elämänvoimat alas. Sillä on ihmeellisiä seurauksia. Ihmisissä syntyy hyvin tuntemamme joulutunnelma silloin kun tuo aalto on alimmillaan ja valmiina kääntymään jälleen ylöspäin. Silloin meidänkin on helppo kokea sisäistä rauhaa.

Luonnon keskitalven voimat

Myös luonto kokee auringonvoimien sisäistymisen maassa voimakkaasti. Kasvikunnassa tapahtuu varsinainen kasvien siementen hedelmöittyminen jouluyönä. Silloin luonnonhenkien avustuksella kasvien siemenissä piilevän tulivoiman kautta kasvien eetteriset alkukuvat liittyvät siemeniin. Se antaa kasveille mahdollisuuden uudistua niiden kosmisten voimien kautta, joihin nämä eetteriset tai henkiset kasvimuodot ovat yhteydessä. Joulukukat muistuttavat meitä tästä kasvien jokavuotisesta syntymästä.

Sisäisenä harjoituksena voit tunnustella, miten joulukukat tunnelmaltaan tai energialtaan eroavat muina vuodenaikoina lahjaksi annettavista tai kotiin ostettavista kukista. Se on asia, jota ei juuri pysty älyllisesti päättelemään, mutta on hienoa jos pienenkin häiväyksen siitä, mikä ulkonäöltään niinkin erilaisia joulukukkia yhdistää.

Myös kivikunnassa tapahtuu suuria joulunaikaan. Juuri aattoyönä lähes ohikiitävän lyhyenä hetkenä syntyvät kivikunnassa uuden kristallit, jälleen luonnonhenkien ja tietenkin erityisesti maanhenkien avustuksella. Ne syntyvät ensin eetterimuotoina ja vähitellen sitten aineellistuvat luonnonhenkien hoivatessa näitä pieniä kristallivauvoja. Kristallit ovat pieniä maailmankaikkeuden silmiä, jotka tuikkivat meidän maassamme, ja kun jouluna aurinkovoimat laskeutuvat maan sisään, luo se myös laajemmille kosmisille voimille yhteyden maan pinnan alapuolelle.

Myös eläinkunta tuntee syvästi tämän jouluisen hengen syntymän ja sielun uudistumisen juhlan, jonka viettäminen maan päällä on erityisesti ihmisten tehtävä. Joulun juhla on niin tärkeä, syvä ja keskeinen, että voi sanoa kaiken todellisen henkisen kasvun lähtevät liikkeelle juuri joulun sisäisen lapsen syntymästä. Joulu muistaa, miten kaikki on alkanut, miten kosminen alkulämpö on kokoontunut yhteen, miten se valaistuu ja alkaa työstää itseään, kehittyäkseen sitten ulkoisiin muotoihin, joista osa kristallisoituu meidän silmiemme nähtäviksi.

Maailmankaikkeus enkeleineen ja luonnonhenkineen pitää siitä, että ihmiset muistavat: Se antaa heille uutta voimaa ja luottamusta työskennellä eteenpäin.

Rakkaudella 
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, luonnonhenget, kristallit, kristallien synty, kasvikunta, kivikunta, enkelit

Myyrät ja hengenvalo

Torstai 28.11.2013 klo 1:47 - Matti Kuusela

Kun saaristossa tuli puhetta myyristä, lupasin etsiä kertomuksen maamyyristä. Tässä lyhennelmää Ludwigilta, saksalaiselta myyrien paimenhengeltä. Myyrillä on pehmeä turkki, vaikka ne elävätkin maan alla, kun taas vahvasti panssaroidut eläimet elävät useimmiten vedessä. Useimmat myyrät ovat sokeita, mutta eurooppalaiset eivät aivan. Ne kykenevät erottamaan valon ja pimeän, ja tuo erotuskyky johtuu Ludwigin mukaan siitä, että niiden ympäristössä elää tietoisuuttaan kehittäviä ihmisiä. Ja tietoisuudella on yhteys valoon. Se on juuri eurooppalainen ominaisuus, ei esimerkiksi amerikkalainen, Ludwingin mukaan. 

Myyrät eivät tarvitse ulkonevia korvia, koska ne kuulevat koko kehollaan, oikein hyvin. Maan sisällä myyrät suunnistavat ensisijaisesti makuaistin avulla.

Tähtivoimat

Ja sitten tullaan kiinnostaviin asioihin: myyrät kaivavat käytäviään tähtien asentojen mukaan. Myyrienkontiainen.jpg eläinradassa on kolmetoista asemaa, eli niillä on mukana Käärmeenkantaja. Sen mukaan, minkä merkin kohdalla aurinko kulkee, työskentelevät myyrät maassa eri korkeuksilla. Siksi myyrät tulevat myös maan pinnalle toisina aikoina, toisina ei.

Silloin kun aurinko on Eläinradan maamerkeissä, nousevat myyrät ylös, samoin vesimerkeissä. Se on yhteydessä lämpöön. Maamerkkien aikana on maan alla kylmää, ja silloin myyrät nousevat mielellään ylemmäksi, kohti auringon lämmittämää maan pintaa. 

Auringon ollessa lämpimissä merkeissä myyrät voivat laskeutua syvemmälle. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään fyysisestä lämmöstä vaan elementaarisesta.

Myyrät käyttävät kaivamansa maan käytäviensä vahvistamiseen. Ainoastaan silloin kun tekevät laajempia pesäonkaloita, niiden on tuotava ylijäämämaata maan pinnalle.

Käytäväjärjestelmä rakentuu niin, että pesä on keskellä kuin aurinko aurinkokunnassa, planeettojen elliptisten ratojen ympäröimänä.

Silloin kun maa itse kohottaa vettä käytäviin - mistä myyrät eivät pidä, koska vesi on märkää - myyrät tietävät sen etukäteen ja osaavat siihen varautua. Kun ihminen kosteuttaa maata, siitä myyrät eivät kuitenkaan saa ennakkotietoa ja käytävät voivat osittain täyttyä vedellä. Ja vaikka myyrät ovat hyviä uimaan, ne eivät kuitenkaan voi uida omissa käytävissään. Siellä ne kuitenkin ovat nopeita kulkemaan, aivan kuten tähdetkin liikkuvat nopeasti radoillaan.

Ihmiset, enkelit ja maahiset

Myyrillä ei ole mitään erityistä suhdetta ihmisiin, vaan ihmiset ovat niille suhteellisen samantekeviä. Ne kokevat kuitenkin ihmisten negatiivisen vaikutuksen tähtikonstellaatioihin, ja siinä mielessä ihminen on niille lähinnä rauhanhäiritsijä. Jos ihmiset ovat jollain alueella jatkuvasti ristiriidassa oman enkelinsä kanssa, se levittää maan alle ikävää hajua, jota myyrät karttavat.

Myyrät kaivavat käytäviään maan alle juuri tuodakseen tärkeitä tähtivoimia maahan käytäväjärjestelmiensä avulla.

Myyrien yhteys maahisiin on periaatteessa hyvä, mutta joskus ne Ludwigin mukaan käyvät toistensa hermoille. Sitä tapahtuu erityisesti silloin kun maahiset keräävät syksyllä valoa kasvien juuriin ja kun tuo valo taas keväällä vapautuu. Mutta jouluajan rauhassa maahiset tulevat usein viihtymään myyrien pesiin.

Jouluvalo

Jouluaikana maa loistaa. Ludwig kerää tähtien kosmista valoa, koska hän tarvitsee sitä omaan työhönsä ja toisaalta hänen ulkoinen olemuksensa koostuu juuri tähtivalosta. Sekä Ludwig että maahiset tekevät tärkeää työtä tähtivalon kanssa, maahiset enemmän pään tietoisuuden ja Ludwig enemmän sielullisella tasolla.

Jouluaikaan auringon loistaessa (henkisesti) keskiyöllä, syntyvät maan kristillit, ja se on Ludwigin mukaan ihmeen kaunista. Seudusta riippuen tulee jouluyönä hetki, jolloin sisäisen auringon loiste muutuu maahisten toimesta kiinteiksi muodoiksi, aivan pieniksi kristalleiksi. Kaikki nämä pienet kristallit maassa saavat syntynsä juuri maailmanjouluyönä. Se on kosmisen valon muuntumista maisiksi kristalleiksi, kuvaa Ludwig.

Kristusvalo ja elävä rukous

Maan sisällä vaikuttaa myös Kristus-valo, samoin pääsiäisvoimaksi muuntuva Kristus-valo. Edelleen Pyhän Elmon tuli sytytetään jouluaikana. Se on maailmojen välistä valon alkumuotoa, joka syntyy juuri jouluyön syntymisen ikihetkellä. Se on varsinaisesti näkymätöntä valoa, jota voi nimittää varovasti myös pralajan valoksi eli maan henkisen lepo- ja siirtymätilan valoksi.

Lopuksi Ludwig kertoo, miten "koko maailma" kokee  kristillisen joulujumalanpalveluksen. Ja myyrät ovat olentoja, jotka tuovat kosmiset rytmit pimeyteen, eräänlaisena rukouksena, elävänä rukouksena. Ja myyrät ovat tulleet eräänlaisiksi joulueläimiksi

Ja he pyytävät, etteivät ihmiset jatkuvasti olisi niin vihaisia myyrien keoille.

PS.

Kiitos tiedosta että maamyyrä on nykyään vanhentunut termi. Nykyinen nimi Talpa europaeukselle on kontiainen. Kontiaiset ovat hyönteissyöjiä, jotka eivät ole edes läheistä sukua myyrille, jotka ovat jyrsijöitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiainen

Kirjoituksen lähde: Gespräche mit Tieren 3, Naturgeister 13, Flensburger hefte III/2009, 105

1 kommentti . Avainsanat: myyrät, Kristus-valo, planeetat, joulu, jouluvalo, kristallit, kristallien synty, maahiset, joulujumalanpalvelus

Rauhan vahvistuminen

Torstai 21.11.2013 klo 0:34 - Matti Kuusela

Kiitos pikakyselyn vastauksista. Kun pitakysely (vasemmassa sivupalstassa) ei ole ollut pitkään aikaan käytössä, vastauksia ei ollut kovin paljoa, mutta suunta oli selvä. Sivujen yleisnimenä Hopeasulka sai 12 puoltoa ja Enkelimaa kolme. Enkelimaa tulee edelleen säilymään projektinimenä ihmiskunnan, enkelimaailmojen ja luonnonhenkien uudelle yhteistyölle. Enkelimaa tarkoittaa myös sekä koko maata että Suomea, joten sillä on kattavuutta kerrakseen.

Sivujen ja noin viikottaisten viestien yleisnimeksi tulee jälleen Hopeasulka ja Hopeasulkaviestit.

Henkiset ilmoitukset

Yksi Rudolf Steinerin kaikkein vaikeimpia opetuksia ymmärtää on se, mistä hän puhuu Luukkaan evankeliumi -esitelmäsarjansa lopussa, sen loppuhuipennuksessa: "Samaa hengentutkimusta käytetään selittämään sekä Bhagavad Gitaa että Luukkaan evankeliumia. Suurta tässä henkisen tutkimuksen virrassa on, että sen avulla voi päästä sisälle jokaiseen hengen aarteeseen, joka ihmiskunnalle on annettu."

Kun tässä mielessä ottaa vastaan juuri Luukkaan evankeliumin, voi Steinerin mukaan oivaltaa, miten se on kauttaaltaan rakkauden inspiraation täyttämä. Ja kun antaa tuon rakkauden vaikuttaa sieluunsa, voi kosmisten salaisuuksien ohella ymmärtää tämän evankeliumin syvälliset sanat - jotka taas pian voimme kuulle jouluevankeliumeissa: Rauha ihmisten sieluissa... 

Rauhan julistus jatkuu hieman arvoituksellisilla sanoilla "joilla on hyvä tahto", mutta näihin sanoihin palaamme toivoakseni uudelleen. Nyt voimme ajetella ja syventyä ennen kaikkea tähän rauhaan ihmisten sieluissa. Se on olennaisesti juuri joulun rauhaa. Toki me ihmiskuntana olemme henkisesti niin vapautuneita vuoden kierron sielullisuudesta, että me voimme tuntea ja kutsua joulun sieluihimme jokaisena vuoden päivänä, jos niin haluamme, mutta suurena jumaltoiminta sisäinen rauha on juuri jouluajan ja joulun aattoyön sanoma. Se on hyvin todellisesti myös kesä talven keskellä, kuten joululaulu niin kauniisti kysyy.

Rakkauden lämpö

Steiner jatkaa:

"Täysin ymmärrettynä pystyy Luukkaan evankeliumi enemmän kuin mikään muu kirjallinen teos valamaan ihmissieluun rakkauden lämpöä, jonka kautta maan päällä elää rauha, joka on kaunein jumalallisten salaisuuksien heijastuma maan päällä." 

Steiner jatkaa, että kun oppii tällä tavoin ymmärtämään henkisiä opetuksia, niin ihmiselle voivat todella avautua olemassaolon henkiset salaisuudet ja niiden myötä alkaa sielussa elää rauha ja rakkaus.

Näihin sanoihin sisältyy ainakin kaksi hyvin häkellyttävää viestiä: ensimmäinen on, että me alkaisimme kokea sieluissamme rakkautta ja rauhaa! Pienet lapset voivat sitä luontaisesti kokeakin, ja me vanhemmatkin koemme vetovoimaa noita tunteita kohtaan - ja silti meissä usein todellisuudessa vaikuttaa aivan muita tunteita. Se tarkoittaa, että meidän on henkisesti todella tarkoitettu antauvan hyviin tunteisiin jouluaikana: rauhaan, sisäisyyteen, rakkauteen, iloon, lapsenomaisuuteen.

Kun me niin teemme, nuo ominaisuudet vaikuttavat sieluissamme ravitsevina voimina koko vuoden ajan, aina seuraavaan jouluun saakka.

Rauhan voima

Ja sitten tulee tuo toinen joulun salaisuus, tai joulun henkisen voiman opetus: rauha. Rauha maan päällä riippuu ihmisten sisäisestä rauhasta, siitä rauhassa, joka vaikuttaa meissä vuoden jokaisena päivänä. Joulun henkinen opetus antaa ymmärtää, että todellinen sisäisen ja sielullisen rauhan vahvistaja on juuri eläytyminen jouluun, sen sanomaan, tunteeseen ja tahtoon. Kun joulu meissä vahvistuu, silloin se työskentelee rauhan hyväksi koko vuoden, koko maapallolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauha, joulu, Luukkaan evankeliumi, Luukas, Rudolf Steiner

Joulun aika jatkuu

Perjantai 28.12.2012 klo 19:37 - Matti Kuusela

Vaikka perinteiset joulupäivät ovat jo ohi, joulun suuret voimat jatkuvat edelleen. Joulun pyhät päivät ja yöt, kristalliyöt, jatkuvat aattoillasta eteenpäin huipentuen tammikuun puolella loppiaiseen.

Kuten itse sana ilmoittaa, loppiainen päättää perinteellisesti joulun juhlallisuudet. Ei enempää eikä vähempää kuin kuninkaiden joululla. Loppiaista vietämme varsinaisesti kolmen kuninkaan juhlana.

On helppo tiedostaa, miten loppiainen henkinen merkitsee. Vuoden uusi sydänlapsi syntyy paimenten jouluna. Sen jälkeen kuljemme läpi laskutavasta riippuen kahden- tai kolmentoista vaiheen kehitystien, joka samaistuu niin luonnonkuntiin ja enkelikuntiin kuin Eläinrataankin - ja päättyy kuninkaiden kumartaman Jeesuksen syntymään.

 

Joulun viisaus

Vaikka uusimman tiedon mukaan Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsi syntyi historiallisesti 6.-7. joulukuuta välisenä yönä vuonna 2 eKr. ja Matteuksen evankeliun Jeesus 5. maaliskuuta vuonna 6 eKr., on aika hämmästyttävä maailmanviisaus asettanut näiden syntymien muistojuhlat Eläinrataa aktivoivien pyhien päivien alku- ja loppukohtaan.

Historialliset syntymäpäivät riippuvat menneisyyden vaatimuksista, mutta tulevaisuuden henkiset tarpeet ovat siirtäneet niiden joulujuhlat nykyisille paikoilleen. Tämän johdatuksen on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta.

Historialliset syntymäpäivät sijaitsevat kuitenkin nykyisen jouluajan suhteen oikeassa suunnassa. Niitä on joulujuhlaan vain siirretty lähemmäksi toisiaan.

 

Kristillinen joulu

Joulun alla kuulin joistakin radio-ohjalmista huolestuneita äänensävyjä siitä, että joulujuhlan taustalla ovat pakanalliset juhlat, kuten vanha jul, joka on samaa juurta meidänkin joulumme kanssa. Englanniksi joulu onkin "Kristus-juhla", Christmas.

Tuo pakanallinen on menneitä aikoja tarkoittaessaan kuitenkin aika turha sana, sillä Kristus on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. Hän on vuosituhansien saatossa lähestynyt ihmiskuntaa ja hän on enkeleittensä läsnäolon kautta valaissut ja lämmittänyt mahdollisuuksien mukaan joulujuhlaa kautta aikain.

Suurin ero on vain siinä, että nyt runsaat 2 000 vuotta sitten hän todella tuli itse maan päälle, vaikkakaan ei vielä kokonaan omassa kehossaan. Hän oli kuitenkin jo mukana molempien Jeesus-poikien syntymässä. Jordanin kaste on tavallaan toinen tai oikeastaan kolmas joulu. Se on juhannus-juhla, joka historiallisesti sekään ei tapahdu aivan keskikesällä, vaan vasta syyskuun loppupuolella vuonna 29 jKr. - auringon ollessa puoli astetta Vaa'assa.

Kun ajattelemme näitä päivämääriä, niistä käy voimakkaasti selville, miten niiden tilallinen asema määräytyy menneisyyden välttämättömyydestä, mutta varsinaiset juhlat syntyvät tulevaisuuden voimista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus-lapsi, loppiainen, paimenten joulu, Jeesuksen syntymäpäivä, Jordanin kaste

Tapaninpäivä

Keskiviikko 26.12.2012 klo 19:53 - Matti Kuusela

Kolmas joulun pyhien öiden sarjassa on eläinkunnan yö. Tapaninpäivä on tuttu jo kansanrunon säkeestä "Tapani on tallirenki..." Tapani huolehtii hevosista, ja joskus on Pohjolassa ollut aika, joilloin ainakin joillakin alueille on hevoset tuotu tapanina kirkkoon siunattavaksi.

Siitä kertoo vielä tapaninajalujen perinnetieto. Vaikka hevosia ei enää valjastetakaan rekien eteen, niin ensimmäisen joulupäin hiljaisuuden jälkeen lähdetään kuitenkin jo toisena joulupäivänä liikkeelle.

Äänen elementti

Myös tapanintanssit kertovat tästä tapanin perinteestä, joka heijastelee maailmankehityksen vaiheita. Ensimmäinen kehitysvaihe on lämpöä, mikä ilmentyy jouluaaton sisäisenä rakkauden ja yhteisyyden lämpönä. Henkisesti tätä nimitetään Saturnus-vaiheeksi.

Toinen vaihe on Aurinko-vaihe, jossa elää valo ja josta kertoo kasvien läheinen yhteys aurinkoon.

Kolmas on Kuu-vaihe, jota ilmentää sielullisuuden kehitys, kuten eläinmaailmassa tapahtuu. Eläinkunnassa elää jo sielullisuus. Olemukseltaan eläinkunta ilmentää kuuta, jossa muodostuu oma henkilökohtainen sisätila, omien tunteiden ja tuntemusten kehto.

Eetterivoimien kannalta kolmas vaihe on äänen luovaa voimaa: lämpöeetteri, valoeetteri, äänieetteri.

Äänieetterin vallinta ilmenee vahvasti esimerkiksi tapanintanssien perinteessä ja yleensäkin siinä ilon tunnelmassa, jonka koemme luvalliseksi päästää ilmoille tapaninpäivänä.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toinen, joulupäivä, hevoset, eläinkunta, tapanintanssit, äänieetteri

Joulupäivä

Tiistai 25.12.2012 klo 20:20 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa joulupäivään ja jouluajan toiseen pyhään yöhön. Kun maan elämänvoimat muina vuodenaikoina ovat ahkerassa toimessa maan ulkopuolella, kokoontuvat ne jouluajaksi maanpinnan alle. Mutta sen sijaan että ne nukkuisivat talviuntaan, maanvoimat ovatkin jouluaikana hereillä.

Luodessaan uutta kasvua keväällä ja palatessaan syksyllä takaisin maan piiriin kesän kosmisista seikkailuista maanvoimat oikeastaan uinuvat ja luovat uinuessaan uutta kasvua ja elämää. Siinä mielessä ihminen ja luonto toimivat hyvin päinvastaisella tavalla. Luonto luo levätessään, mutta ihmisen luominen on sitä että hänen minuutensa on paikalla. Henki luo ihmisessä hänen oman minuutensa kautta.

Toisaalta olisi väärin sanoa, että ihminen luodessaan on kokonaan hereillä. Luomisen tilassa ihmisen sielullisuus on hieman irti fyysisestä kehosta, mikä aiheuttaa sen ihmeellisen unohtumisen luomisprosessiin, unohtumisen, jossa aika virtaa aivan omalla tavallaan.

Jouluna luonto on hereillä

Jouluna maa ja luonto ovat siis hereillä, ja siksi ne ovat silloin myös tietoisia. Maaäidin tietoisuuden kantajia ovat erityisesti maanhenget, maahiset, ja siksi myös ne tulevat jouluaikaan voimakkaasti esille. Jos pysähtyy ajattelemaan, jouluaikana tapahtuu monia ihmeellisiä asioita.

Eksi niistä on nämä kaksitoista pyhää päivää tai kolmetoista pyhää yötä, joissa tiivistyy koko vuoden elämä. Kun ensimmäinen pyhä yö tiivistyy kivikuntaan, tiivistyy toinen pyhä yö kasvikuntaan. Kasvit edustavat aurinkovoimia, puhtautta ja viattomuutta. Ja meidän ihmisten on joulupäivänä hieman vaikea löytää itseämme. Kasvikunnan auringonomaiset elämänvoimat hiljentävät ja valaisevat, ja jouluyönä kasvikunta on tavallaan syntynyt uudelleen.

Jouluyönä maahiset, jotka ovat koko ajan hoivanneet kasveista maanpiiriin pudonneita pikku siemenlapsia lämpöelementissään, liittävät nämä siemenet maan sisäisyydessä vaikuttaviin kasvien henkisiin alkukuviin.

Alkukuvat ottavat vastaan siementen kesän kasvusta kokoaman kasvien informaation ja ne puolestaan eheyttävät siementen elämänvoimat ja päivittävät ne tulevan vuoden teemalla. Jokaisella vuodella on henkisesti omat tehtävänsä, jotka ovat elämänvoimien piirissä ja niiden alueella eläville luonnonhengille täyttää todellisuutta.

Joulun enkelit

Myös enkelit ovat vahvasti läsnä. Enkelit kantavat meidän ihmisten tulevaa korkeampaa minuutta niin kauan kuin se ei vielä ole valmis itsenäistymään. Enkeli on tavallaan ihmisen korkeampi minä, vaikka sillä hetkellä kun ihmisen henkisempi minä kehittyy valmiiksi, meidän suojelusenkelimme vapautuu meidän ohjaamisemme tehtävästä. Mutta siihen saakka enkeli on aina meidän kanssamme ja hän ohjaa meitä myös elämästä toiseen, sillä enkelit tietoisuus ei katkea sen kehitysvaiheen aikana, jota me ihmiset nimitämm kuolemaksi.

Ensimmäinen pyhä yö on henkisesti sisäisen lämmön aikaa ja toinen pyhä yö henkisen valon aikaa, henkisten aurinkovoimien vallintaan. Siksi on helppo ymmärtää, miten myös tänä yönä ja luonnollisesti myös päivänä voimme kokea enkelin läheisyyden paljon normaalia koskettavammin.

Luonto ja ihmishenki

Lumi valkeudessaan, puhtaudessaan ja lumihiutaleitten yksilöllisessä kristallisuudessaan on ihmiskunnalle suuri lahja. Mutta sen lahjan täysi merkitys voi toteutua vain ihmiskunnan arvostuksen ja huomion kautta.

Vaikka luonto antaa niin paljon kauneutta, täyden merkityksensä se saa vasta ihmisten kautta, sillä ihminen on ainoa olento, jolla on läsnäoleva henki fyysisen maailman piirissä. Siksi ihmisen antamalla huomiolla on maailmankehitykselle niin suuri merkitys.

Mineraaleille, kasveille, eläimillä ja enkeleillä on myös varsinainen henkinen olemus, mutta se ei ole täällä maan päällä fyysisessä maailmassa, vaan henkisissä maailmoissa.

Siksi ihmishenki ja joulun lapsi ovat niin lähellä toisiaan. Ihmisen henki on suunnattoman arvokas koko maailmankaikkeuden kehitykselle ja kasvulla, mutta se on vielä kovasti lapsenomainen ja kovasti altis materialistisille houkutuksille. Jouluna meillä on erityinen aika hoivat oman minä-lapsemme, oman enkelimme ja muiden henkisten ohjaajiemme välistä yhteyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toinen, pyhä, , joulupäivä, jouluaika, kasvikunta, enkelit

Jouluaatto

Maanantai 24.12.2012 klo 12:04 - Matti Kuusela

Tervetuloa jouluaattoon, hyvät ystävät. Joulun taika vallitsee jo vahvana, vaikka meidän ihmisten energiat tässä puolen päivän alla ovat vielä lähestymässä täyttä joulun tunnelmaa.

Eilen illalla kuulin radiosta katkelman Aristoteleen kantapää -ohjelman esittelystä. Siinä yliopistomies olisi kertonut, miksi juuri Luukkaan evankeliumi valikoitui jouluevankeliumiksi.

Jouluevankeliumi

En tiedä mitä tämä eksegetiikan eli raamatun selitysopin professori olisi sanonut, mutta katsokaamme itse. Neljä evankeliumia eivät ole toistensa kanssa ristiriidassa, kuten maallisesti usein ajatellaan, vaan jokainen niistä kuvaa tapahtumia omalta näkökannaltaan, aivan kuin talosta voidaan piirtää neljältä eri suunnalta neljä useinkin hyvin erilaista kuvaa. Kaikki kuvan voivat olla erilaisia, mutta silti ne kuvaavat samaa taloa ja kaikki ovat yhtä tosia.

Samoin on evankeliumien laita. Jokainen evankeliumi kuvaa tapahtumia omalta tasoltaan. Matteuksen evankeliumi keskittyy eniteten fyysiseen todellisuuteen ja Jeesuksen syntymän yhteydessä kuninkaisii.

Markuksen evankeliumi puhuu elämanvoimien eli eetterivoimien kannalta ja Luukkaan evankaliumin painopiste on sielukehon eli astraalikehon tapahtumat. Tällä sielullis-tunteellisella tasolla me nykyisin koemme joulun niin voimakkaasti, sisäisen sielunlapsen syntymäjuhlana.

Johanneksen evankeli sitten on elää henkisellä tasolla. Se kertoo asioista kehittyvän, heräävän ja uudistuvan minuuden kannalta.

Tärkeää on huomata, että yksikään evankeliumi ei ole varsinaisesti historiaa, vaan evankeliumit ovat pyhiä tekstejä, jotka valmistavat ihmissielua korkeampaan ymmärrykseen.

Jouluilta

Jokaisen evankeliumin taustalla vallitsevat korkeat henkiset voimat.  Joskus tulee aika, jolloin me kykenemme näkemään kokonaisuutena sen, mistä neljä evankeliumia nyt kertoo neljästä eri suunnasta, tai neljän hyvin korkean enkeli- ja jumalolennon kautta.

Se kertoo myös siitä, että vaikka juuri jouluna, lasten, lapsenmielisyyden ja Luukkaan paimenten juhlassa sisäinen katseemme kääntyy voimakkaasti menneisyyteen ja omaan lapsuuteen, niin varsinainen kristinusko ei ole menneisyyden ja perinteiden juhla, vaan tulevaisuuden juhla.

Nyt kun jouluevankeliumin lukeminen kouluissa ja muissa julkisemmissa joulujuhlissa on ollut vähenemässä, perheiden merkitys joulujuhlan paikkana jälleen kasvaa. Siksi suosittelen lämpimästi esimerkiksi juuri jouluevankeliumin lukemista kotona.

Usein jouluohjelman suunnittelu on vaativaa: lapset odottavat lahjojaan ja jouluateria ja kynttilöiden vienti haudoille vie aikaansa, mutta siitä huolimatta pienilläkiin hiljaisella ja hartaalla hetkellä, jonka pystyy saamaan aikaan lasten kanssa, on suuri merkitys.

Joulun erityisissä henkisissä energioissa äiti ja isä edustavat isoilla kirjaimilla Äitiä ja Isää, Äiti-jumalaa ja Isä-jumalaa, Taivaallista Isää ja Maa-Äitiä. Se on mahdollisuus, joka kannattaa käyttää hyväksi.

Maanhenkien pyhä yö

Jouluaattoyö on ensimmäinen kolmestatoista pyhästä yöstä. Se on mineraalisen maailman tai kivikunnan yö, jolloin pyhä uusi syntymä tapahtuu aivan maan elementtien sisällä, kuten Luukkaan Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemin eli Leivän talon luolassa.

Kun maanhenkisyys suuntautuu syvälle aina kivikuntaan saakka, se merkitsee sydäntasolla ulottumusta maan aivan ensimmäisen alkutulen pyhyyteen. Silloin maanhenget ovat hereillä ja enkelit ja suuret henkiset tähtivoimat pääsevät lähelle maata ja ihmissydäntä, lähelle ihmistunteita.

Hyvää Joulua!
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: jouluaatto, pyhä yöt, jouluevankeliumi

20-luvun joulu Hyvinkäällä

Sunnuntai 23.12.2012 klo 16:13 - Matti Kuusela

 Ensimmäinen adventti eli pikkujoulu oli äitini lapsuudessa odotettu juhla. Hän muistaa hyvin, miten hän kerran pääsi hakemaan pikkujoulukuusta.

Oli niin erikoista päästä isonveljen, Pentin, mukaan. Oli lumeton talvi. Isä seisoi saunan rappusilla ja oli laittamassa saunaa lämpiämään. Pentti sai kirveen mukaan ja lapset lähtivät nykyisen Erkylänkadun kohdalla kulkenutta ratastietä myöhemmän Konepaja-alueen suuntaan.

Oli jo pimeä kun he tulivat kuusen kanssa kotiin. Kuusi laitettiin keittiön pöydälle ja äiti sitoi siihen kynttilät narulla. Oli juhlallista, käytiin saunassa ja sianlihasta oli tehty paisti uuniin ja oli perunalaatikkoa, riisipuuroa ja luumusoppaa. Lapset saivat jonkun pienen lahjan. Se saattoi olla joku pieni makeinen, kynä, kumi tai lehtiö.

Adventtikirkko oli tavalliseen aikaan klo 11. Kuoro lauloi Hoosiannaa, ja se oli ainakin lasten mielestä hyvin juhlallista ja kaunista. Vanha kirkko oli niihin aikoihin aina täynnä. Myös käytävillä oli ihmisiä seisomassa.

Myös koulussa oli juhlalliset joulujuhlat. Oli joululauluja ja näytelmiä, tonttu- ja piirileikkejä, runoa ja yhteislaulua, johon vanhemmatkin saivat ottaa osaa. Koulun joulujuhlaan lapset saivat yleensä uudet vaatteet ja kengät.

Lastentarhassa ja kotonakin lapset tekivät itse koristeita. Liimaamalla ja leikkaamalla saatiin lippunauhoja ja muuta värillisestä paperista. Lasten mielestä ne olivat hyvin arvokkaita.

Täydelliset siivoukset tehtiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Komerot siivottiin ja kaikki vuodevaatteet vietiin ulos. Ikkunat pestiin sisäpuolelta ja vaihdettiin puhtaat verhot.

Havut oli aina portaiden edessä. Kynttilöitä ei ulkona käytetty, ellei ollut pehmeätä lunta, jolloin lapset pääsivät tekemään lumilyhtyjä. Haudoille ei viety kynttilöitä vielä niihin aikoihin. Joulukortteja jo lähetettiin, mutta ei nykyisessä laajuudessa.

Lapsia peloteltiin olemaan kilttejä. - Pukki ei tuo mitään jos ette ole kilttejä, ja tontut kurkkii ikkunasta.

Jouluksi saatiin aina hakea kuusi sukulaisten metsästä. Pappa saattoi tuoda sen sitten reellä tai isä lainasi papan hevosta ja toi sen sillä. Silloin hänellä oli potkukelkka mukana jolla hän pääsi kulkemaan matkat ilman hevosta. Isällä oli myös tuttu hevosajomies Salo, joka asui Keskikadun ja Viistokadun kulmauksessa. Häneltäkin isä sai lainata hevosta ja rekeä silloin kun ei itsellä ollut hevosta.

Jouluaattona tehtiin työtä eri työpaikoissa kahteen ja kolmeen. Kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin viiden ja kuuden välillä illalla. Se oli viety jo edellisenä päivänä kuivamaan saunaan, jossa isä laittoi sen puiseen jalkaan. Yleensä lapset hoitivat koristelun,  mutta äiti kiinnitti kynttilät narulla ja isä laittoi tähden ja sitten oli sauna.

Sen jälkeen alkoi aattoateria ja jo jännitti koska joulupukki saattoi tulla ruokailun aikanakin. Ruoka aloitettiin sillisalaatilla, johon kuului paloiteltua porkkanaa, punajuurta, perunaa ja sipulia sekä pienennettyä silliä tai silakkaa sekä muutama kovaksi keitetty kananmunanviipale koristeeksi. Salaatin kanssa syötiin itse tehtyä piimäjuustoa.

Sitten tuli imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja tietysti siankinkkua, kun oli itse pidetty sikaa.

 Ruokajuomana oli maitoa ja kotona tehtyä kaljaa. Ellei jälkiruoaksi tehty riisipuuroa niin oli luumukiisseliä kermavaahdon kera.

Joku vieras yritettiin saada joulupukiksi, mutta usein se kai oli isä. Kerran äiti oli kutsunut Myllymäen tädin pukiksi  Ahdenkallionkadun varrelta. Edes isä ei tuntenut häntä kun oli pukeutunut mustiin, muuntanut äänensä ja peittänyt kasvona mustalla hunnulla.

Kyllä sitä pukkia sitten odoteltiin ja ikkunasta katseltiin että koska se mahtaa tulla. Kadulla näkyi joskus muiden pukkeja lapset ihmettelivät kun joulupukilla ei ollut minkäänlaista säkkiä vaikka se siellä kadulla käveli.

Sitten kuului kovat koputukset ovelta ja kuului matalalla äänellä kysymys: Onkos täällä kilttejä lapsia? Siihen piti vastata ja joulupukille piti myös laulaa. Joskus mentiin pukin kanssa piirileikkiäkin. Joulupukilla oli keppi kädessä, turkislakki nurinpäin päässä, harmaa verkapomppa päällä, pumpuliparta ja isot vilttitossut.

Paketit oli yleensä paketoitu kaupasta ostetulla valkoisella pakettipaperilla.

Kivoin lahja oli nuken kehto, johon oli tehty kaikki vuodevaatteet ja kauniit pitsisomisteiset lakanat. Toinen muistuva lahja oli pieni peukalonpään kokoinen nukke. Pehmeät paketit olivat aina mieleisiä, koska niissä saattoi olla joku kaunis villamyssy tai kauniit lapaset.

Kiiltokuvat olivat aina tytöille mieluisia. Pojat saivat hevosia ja rattaita ja puuautoja. Myös kirjoja saatiin, vaikka niitä ei kovin paljon ostettu koska kirjasto oli kovasti käytössä.

 Sitten oli aikuisille kahvit ja lapsille mehua. Radiota ei vielä ollut, elävät kynttilät paloivat, äidin kanssa laulettiin joululauluja ja isä luki joitain kohtia raamatusta. Ja lapset leikkivät lahjoillaan.

Kun kirkonmenot alkoivat klo 6 aamulla, piti joulukirkkoon lähteä kävelemään joulupäivänä jo viisitoista yli viisi aamulla, jotta kirkkoon mahtui sisälle. Maalta tultiin hevosilla ja hevosten kellot soivat. Kotiin tultiin jonkun hevosen reen talloilla seisten, vanhemmatkin, ellei mahtunut rekeen istumaan. Talloille sai mennä kenen kyytiin vaan, ei tarvinnut mitään kysyä.

Joulupäivänä oli sitten useampi hevonen pihassa kun maalta tulleita sukulaisia tuli kirkkokahveille. Heillä oli aina jotain tuliaisia, iso limppu, hiivaleipä, kermaa, maitoa, juustoa... Sen ajan joulut oli juhlallisempia kuin nykyään.

Joulupäivänä syötiin riisipuuroa ja luumukeittoa tai sekahedelmäkeittoa.

Jos oli jäät, sai joulupäivänä käydä luistelemassa. Urheilukentällä oli silloin luistinrata. Kun kaunoluistimia ei vielä ollut, kansakoululaisena sai jo hokkarit ettei tarvinnut enää nurmeksilla luistella.

Tapaninpäivänä saatiin joltain tutulta naapurilta hevonen ja reki ja lähdettiin sukulaisiin maaseudulle ja vietiin joitakin lahjoja.  Mummon ja vaarin luona Ylentolassa Terholassa, sedän, isän veljen luona Untolassa. Voimakkaasti jäi mieleen suru, kun äiti oli ostanut oikein kauniin vahasta tehdyn onton joulupukin, ja joku oli reessä istunut sen päälle.

- Matti Kuusela

 

Enkelimaasivu täydentyy vielä jouluaattonakin ja todennäköisesti täydennän Astrosofista sivua päivittäin jouluajan pyhistä öistä kertovalla tiedolla.  - Matti

1 kommentti . Avainsanat: vanha, joulu, 20-luku, Hyvinkää, joulukuusen haku, havut, joulukortit, joulujuhla, adventti, kirkko, aattoateria, joulupukki

Joulun voima

Lauantai 22.12.2012 klo 21:51 - Matti Kuusela

Hei enkelimaaystävät. Oletko ajatellut, miten ihmeellinen on se luonto, joka elää ja muuntuu valtavana voimana vuoden jokaisena päivänä? Se luonto on elämää, mutta sillä on vahva osuus myös tunteisiin. Ensimmäisestä adventista alkaen maapallon luonnon elämä  alkaa kantaa meidän tietoisuuttamme yhä syvemmälle. Joulun lähestyessä tuo tietoisuus syventää meidät yhteyteen enemmän elämän kanssa, sitten sielullisuuden kanssa, lopulta aina yhteyteen omaan minuutemme kanssa.

Meidän sieluissamme syntyy joka jouluyö Kristuksen välittämistä kosmisista voimista uusi sielunlapsi, sydänlapsi, uusi minuuden aalto, joka kasvaa meissä sisäisesti koko vuoden.l

Joulun sisäisyys

Joulun juhla avautuu sisäänpäin kun kesä avautuu luontoon ulospäin. Henkisen tiedon mukaan kesällä arkkienkeli Uriel johdattaa sielut korkealla maan ylle kosmisiin korkeuksiin, jossa me jokainen uudistumme suuren kosmoksen voimista. Talvella joulun sydämessä Uriel vaikuttaa maan voimissa ja luon meille jokaiselle sisäisen kesän talven keskelle. Silloin henkinen uudistuminen tapahtuu niin sielun sisäisyydessä kuin maan sisäisyydessäkin.

Jouluaikaan Gabriel on kosminen arkkienkeli, joka varsinaisesti ohjaa koko jouluajan tapahtumaa, kaiken syventymistä kohti tuota ihmeellistä jouluyön uudistavaa taikaa.

Se mitä tapahtui historiallisesti noin 2000 vuotta sitten Jeesus-lapsen syntyessä paimenten luomassa maan voimien sisällä ja viattomassa hartaudessa, toistuu yhä uudelleen. Tuo alkujoulun voima on painatunut vahvasti maan eetterisiin voimiin tai elämänvoimiin, niin että se tapahtuu todellisena uudelleen elämänvoimien maailmassa, joka on myös luonnonhenkien varsinainen kotimaa. 

Tähtimaailmat

Kun maan elämänvoimat jouluna laskeutuvat alas maahan, pääsevät suuret kosmiset tähtivoimat vastaavasti laskeutumaan alemmaksi, lähemmäksi maan pintää, ihmistä ja luontoa. Sitä kokemusta ihminen ilmentää himmeleillä - jonka nimi jo tarkoittaa taivasta - lumikiteillä, pikkutähdillä. 

Sielunlapsen syntyessä myös taivas on lähellä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, sielunlapsi, tähtimaailma, luonnonhenget

2012 ja muuta uutta

Keskiviikko 21.12.2011 klo 18:15 - Matti Kuusela

Vuoden 2012 läheisyys alkaa ainakin minulla tuntua jo selvästi sydänalassa. Jotakin uutta on tulossa, jotakin on muuttumassa.

Näiden päivien päivämäärien luvut ovat myös erikoisia 21.12.2011 ja vuoden kuluttua 21.12.2012. Selvästi tämä on ollut porttivuosi - 11 - jossa kaksi ykköstä seisoo portinvartijoina. Ensi vuoden 12 merkitsee valtavaa muutosta. Yhteenlaskettuina niistä tulee jo kolme, hengen ja toiminnan luku, nyt jäätiin kakkoseen, 1+1=2.

Lisäksi kahdestatoista aukeaa Eläinradan ja sitä hallitsevien kerubien kahdentoista piiri, henkinen näyttämö. Se merkitsee että tämän vuoden kahden ykkösen dualismista ja valmistelusta siirrtytäänkin äkkiä laajaan henkiseen tilaan, jossa kaikki kaksitoista asettuvat kuin henkisen näyttämön pylväinä tilaan ympärillemme.

 

Viikkolauseet

Minua on viime kuukausina usein ilahduttanut, kun niin monet ovat kertoneet lukevansa säännöllisesti viikkolauseita ja astrosofista kalenteria.

Se tuntuu tosi hyvältä, koska molemmat tuovat koko ajan niin paljon uutta. Viikkolauseet tietenkin ovat jo melkein sata vuotta vanhoja, mutta niiden uudistava voima ei ole tippaakaan vähentynyt.

Paljon väsymyksestämme ja elämän hankaluudesta johtuu siitä, että me kulttuurimme mukaan kuvittelemme ajan suoraksi linjaksi. Ja kun siinä tapahtuu muutoksia, me koemme sen heti rasituksena.

Mutta paljon oikeampi kuva vuodenkulusta on ympärä. Jokainen päivä on energioiltaan aine hieman erilainen kuin edellinen. Viikkolauseet antavat vuodessa nuo 52 sykäystä jokaisen viikon henkisen ja eetterisen tilan tavoittamiseen.

Kun siis luet viikkolauseita, anna siis itsesi asettua joka kerta uudistuneella tavalla ajan pyörivään virtaan. Silloin vähitellen ajan kokemus palautuu jälleen voimaannuttavaksi ympyräksi, jossa jokainen päivä voi antaa uutta voimaa ja innostusta.

 

Astrosofinen kalenteri

Astrosofisessa kalenterissa tulee paljon uutta asiaa. Nyt minulla on ilo kertoa, että Enkelimaan kirjamyynnissä on kaksi uutta kirjaa, jotka antavat paljon uutta ja paljon mietittävää Kristuksen elämästä.

Toinen koostuu Steinerin vuonna 1913 pitämistä esitelmistä Viidennestä evankeliumista, eli akashakronikasta luettua tietoja Jeesuksen ja Kristuksen elämästä.

Nuo esitelmätä pidettiin aivan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Tarkoitus oli, että ihmiskunnassa olisi jo 1930-luvulla avautunut laaja Kristuksen toisen tulemisen tunnistaminen, ja sitä Steiner oli valmistelemassa. Historian pyörät olivat kuitenkin raskaammat ja se minkä olisi pitänyt tuolloin tapahtua, odottaa edelleenkin.

Mutta Kristus lähestyy meitä nyt toisella tavalla ja hänen elämänvaiheittensa tunteminen auttaa selvittämään monta kysymystä.

Toinen uusi tuttavuus on Judith von Halle, joka on nyt kirjoittanut jo Jeesuksen elämästä jo yli kymmenen kirjaa, jotka perustuvat sekä hänen omille että Rudolf Steinerin henkisille tutkimuksille. von Hallella on ihmeellisen selkeä kyky kirjoittaa vaativista henkisistä tapahtumista läheisesti ja rakentavasti. Hän on minun ymmärtääkseni ainoa nykyään elävä henkilö, joka on kyennut tuomaan Jeesuksen ja Kristuksen elämästä aivan uutta ja osin dramaattistakin tietoa.

 

Joulu ja hartaus

Jouluaikaan maan energiat painuvat pääosin maan sisään ja siitä seuraa ihmeellinen maanvoimien ja henkisten voimien liittyminen ihmisen sydänvoimiin sekä yhteisöllisenä aaltona ihmisten yhteisöihín. Tämä ihmeellisenä aikana niin luonnonhenget kuin enkelitkin ovat vapautuneita normaaleista tehtävistään ja he kykenevät silloin antamaan meille monenlaisia lahjoja.

Yksi suuria jouluajan henkisiä rakenteita on jouluaatosta loppiaiseen yltävä kolmentoista pyhän yön sarja, josta olen äänittänyt myös aivan oman meditaationkin. Noissa kolmessatoista yössä kuljetaan läpi luonnonkuntien ja enkelikuntien. Se on huimaava hengen matka talven keskelle avautuvassa sisäisessä kesässä. Toivottavasti ehdin kirjoittamaan noista 13 yöstä tarkemmin.

Yhä vahvemmin koen, miten tärkeä asia on tuo hartaus, josta nyt olen jo puhunut. Jos maailma nuorempana antoi meille tunteita valmiina ja kuin itsestään, on ne meidän vanhempina luotava yhä enemmän itse.

Se on aivan järkeenkäyvä ajatus, koska kaikki maailmassa tulee yhä enemmän meidän vastuullemme. Mutta jos sitä ei ole tullut koskaan ajatelleeksi, joulu tuntuu helposti rasittavalta ja jopa epäreilulta, jos se enää annakaan meille niin helpolla kaikkia hyviä tunteita.

Mutta nuo hyvät tunteet ovat edelleen olemassa. Nyt vanhempina me vain joudumme hieman tekemään sisäistä työtä niiden löytämiseksi ja vahvistamiseksi. Ja kuin ihmeen kautta nuo hyvät tunteet avautuvat, joka heti tai hieman myöhemmin.

 

2 kommenttia . Avainsanat: 2012. viides evankeliumi, joulu, tunteet, Rudolf Steiner, Judith von Halle, Kristus

Maailmankaikkeuden lahja

Sunnuntai 18.12.2011 klo 23:27 - Matti Kuusela

Tuntuu mahtavalta ajatella, miten juuri näinä päivinä on Aurinko ja suuri keskusaurinko eli meidän oman Linnunratamme keskus ovat samalla linjalla maasta katsottuna. Se on jotain hämmästyttävän suurta ja myös uutta, sillä tietoisuus meidän omasta Linnunrada galaksistamme on hämmästyttävän uutta.

Vielä 1800-luvulla saatettiin Seulasten Alkyonea pitää maailmankaikkeuden keskipisteenä, jonka ympäri meidän aurinkokuntamme kiertää. Ja vasta 1900-luvulla ihmiskunnalle avautui se tosiasia, että meidän oma Linnunratamme ei olekaan ainoa galaksi maailmassa, vaan että niitä on määrättömästi joka suunnassa.

Jos ottaa taivaalta pienenpienen pisteen, sellaisesta kohdasta, jossa ei näy mitään, joka näyttää aivan tyhjältä, ja suuntaa sinne riittävän suuren teleskoopin, niin sieltä avautuu maisema jossa on suunnattoman paljon galakseja, joissa jokaisessa on satoja miljardeja tähtiä.

Nämä asiat ovat niin suuria, että niitä on lähes mahdotonta ajatella syvällisesti - vaikka se hyvää tekisikin. Mutta niitä on hyvä tuntea. Oikeastaan meidän tulisi aina harjoitella etenkin uusien asioiden tuntemista, sillä tunteminen on sisäistä toimintaa, joka ulottuu paljon syvemmälle maailmankaikkeuteen kuin ajattelu.

Nykyään ajattelu tarjoaa meille totuuksia - joistakin asioista - mutta tunteet tuntuvat jotenkin vanhanaikaisilta ja entisiltä. Tosiasiassa on käsittääkseni niin, että nykytietoisuudelle tunne on meille vielä pikkuinen lapsi, kehittymätön. Mutta kasvaaksemme meidän on kehitettävä juuri tunteitamme ja tuntemisen kykyämme.

Vaalimalla ja harjoittelemalla tunteitamme me kehitämme itsessämme uutta henkistä voimaa, joka tulevaisuudessa tulee kertomaan meille maailmankaikkeuden ja elämän salaisuuksista paljon enemmän ja paljon syvemmin kuin ajattelu nyt.

 

Uusiutuva ajattelu

Nykymuodossaan ajattelu alkaa olla käyttänyt voimansa loppuun. On ollut suurenmoisia aikoja, jollon ajattelu on ollut tuore ja mahtava voima, joka kertonut ihmiselle maailmankehityksen salaisuuksia.

Nyt ajattelu on laskeutunut henkisistä korkeuksistaan maan päälle ja se tuottaa meille tietokoneita ja kännyköitä, jotka tosin ovat entisten suurenmoisten maailmanajatusten aineellisia heijastuksia ja sellaisenaan hyvinkin käyttökelpoisia, mutta ihmissielulle ne eivät tarjoa enää uutta syvällisyyttä, uusia lapsenvoimia. 

Kristus puhui maanpäällien fyysisen elämänsä aikana niin selvästi siitä, että ihminen voi päästä taivasten valtakuntaan tai Minun luokse vain "lapsena". Lapsella ajattelun, tunteen ja tahtomisen voimat ovat pehmeitä ja alkuvoimaisia.

Nyt me voimme parantaa elämäämme, luoda uutta elämää ja terveyttä nimenomaan harjoittelemalla lapsenomaisten tunteiden aitoutta. Ne antavat sitä sisäisten energioiden ylimäärää, kasvuvoimaa ja herkkyyttä, joka voi johtaa uuden maailmankaikkeuden syntymiseen meissä itsessämme, siis sekä havaintomaailmassamme galakseineen että sisäisessä maailmassa omine syvine mysteereineen.

 

Uudistuvat mysteerit

Vanhat mysteerit olivat suuntautuneita menneisyyteen ja sen selaisuuksiin. Uudet mysteerit avaavat meille tulevaisuuden voimia.

Toisaalta ne yhtyvät. Kun katsomme avaruudessa riittävät kauas, sieltä avautuu myös kosmisia lapsuusvoimia, toisia valtavia ajan syvyyksiä, ja kaikki tuo on kovin hämmentävää, kun sen ajatuksille ja tunteille antautuu. Ja toisaalta se on lapsenomaista.

Tavalliset arkiajatuksemme eivät meille enää paljoa henkisyyttä kykene tuomaan. Voidaksemme tavoittaa jotain sellaista, mitä voisi kuvata eläväksi hengeksi, meidän on uskallettava antautuva sellaisilla ajatuksille ja tunteille, jotka voivat aluksi olla hämmentäviä ... ja sitten toisaalta niin turvallisia, kun niissä suostuu elämään.

Tunteet ja tunteiden uusiutuminen ovat sitä sisäistä kasvuvoimaa, joka johtaa meidän tietoisuutemme uusiutumiseen ja samalla uuden Minuuden kehittymiseen. Todellinen ja aito minä ei meissä juuri kasva eikä kehity vanhoilla ajatuksilla eikä vanhoilla tunteilla. Korkeampi minä tarvitsee jatkuvan uusiutumisen, hartauden, rakkauden ja jopa pyhyyden tunteita kasvaakseen.

Joulu on se aika, jolloin itse maailmankaikkeus tarjoaa meille mahdollisuuden näiden korkeamman ja aidon minän kehitysvoimien uudistamiseen. Meidän on vain hieman käytettävä myös omia sisäisiä voimiamme voidaksemme ottaa vastaan tämän maailmankaikkeuden lahjan.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ajattelu, tunne, minä, korkeampi minä, lapsen kaltaisuus, uusiutuminen, joulu

Joulukirkoissa

Sunnuntai 26.12.2010 klo 10:16 - Matti Kuusela

Eilen eli joulupäiväaamuna olin kovasti reipas. Kirjoitettuani blogiin pitkän jutun huomasin aamun entäneen jo niin pitkälle, että lähdin Kristiyhteisön jouluaamun palvelukseen. Kristiyhteisö on Suomessa pieni kirkko, joka on tullut jonkin verran tunnetuksi sen kautta, että Jukka Kuoppamäki on sen pappi, vaikka ei Suomeen koskaan päässytkään papin virkaa hoitamaan.

Edellisenä jouluna käytiin Sinikan kanssa läheisen Kannelmäen kirkon yöpalveluksessa. Joulun tunnelma oli voimakas, vaikka saarna oli pohdiskelua melko arkisin äänenpainoin. Oli siinä silti enkelit mukana, niin kuin kirkoissa aina.

Helsingin Kristiyhteisössä oli nyt uusi pappi. Vaikka pidän Kristiyhteisön alttaritoimituksen henkisestä puolesta, niin hiukan liian etäinen ja vakava se on inhimillisesti katsottuna. Pappi ja häntä avustavat kaksi ministranttia ovat edessä alttarin äärellä ja seurakunta jää kyllä melkoisen yksin ja ulkopuolelle.

Toista oli Amerikassa, jossa viisikymmenpäivieni aikoihin olin joulun tienoilla. Isäntäväen ystävälliset naapurit veivät meidät kahteenkin joulukirkkoon, kylän tunnelmalliseen pikkukirkkoon ja oman seurakuntansa joulupalvelukseen hieman kauempana.

Protestanttisen pikkukirkon palvelus alkoi sillä, että pappi pyysi kirkossa olijoita kättelemään ainakin kolmea lähellään olevaa ja toivottamaan hyvää joulua. Se oli oikein mukava avaus.

Seurakuntalaiset osallistuivat voimakkaasti palvelukseen esimerkiksi Uuden testamentin tekstejä lukemalla. Se oli hyvin kaunista ja miellyttävää. Lopuksi saimme sytytetyt kynttilätä käteemme ja menimme kirkon pihalle, jossa kynttilöiden valossa lauloimme viimeisen kauniin joululaulun. Se oli varmaankin kaunein joulupalveluskokemukseni - ellei oteta lukuun sitä sisäistä kokemusta, josta kerron enkelikirjani esipuheessa.

Näiden naapurien majakka-nimisessä kirkossa taas pappi aloitti voimalla oikein mahtavan innostuneella amerikkalaistyylillä. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämmöisestä minä en pidä, mutta hetken kuluttua huomasin, miten koko kirkkotila oli täynnä pieniä iloisia pikkuenkeleitä. Käsitykseni muuttui tosi nopeasti. Todella ihastuttavaa.

Ja takaisin Kristiyhteisöön. Niin kovin vakavaa. Kun pappi kääntyy yleisöön päin ja lausuu Kristus teissä -sanat, niin voisi ottaa edes pienen yhteyden kirkkokansaan. Ymmärrän kyllä, että tuo ohjektiivisuuden idea tulee saksalaisesta kansanluonteesta - Kristiyhteisön suurin pappisseminaari on Stuttgartissa.

Myös Kristiyhteisön saarnat ovat aina olleet melkoisin kuivia ja etäisiä, vähän inhimillisyyttä ja tunteen kosketusta toivon niihinkin.

Ja vielä tärkein asia. Pahaa tekee aina kun alttaritekstissä on kohta, jossa on saksalaisessa alkutekstissä käytetty werde-muotoa. Ne on aina käännetty suomen konditionaalilla. Sanotaan esimerkiksi seuraavaan tyyliin: jotta hyvä säilyisi voimassaan.

Olisi tietysti kiva, jos hyvä säilyisi voimassaan, mutta suomeksi se on sanottava, jos ylipäätään sanoo, reilusti ja selkeästi: jotta hyvä säilyy voimassaan!

Ei siinä mitään ehkä ja jos mahdollisesti konditionaalisia isi-muotoja tarvita.

 

Tuumailin aika syvällisestikin tätä kirkollisen tekstin suomennoksesta kirjoittamista. Päädyin siihen, että tärkeää on, että asioista puhutaan. Henkisissä opastuksissa korostetaan usein, että on tärkeää, että asioista puhutaan oikeassa tunnelmassa eikä vain ohimennen juoruilla.

Toinen puoli on, että kun jokainen tuo esiin sen, minkä oikeaksi kokee, silloin yksilölliset ja yhteisöenkelit pääsevät toimimaan. Ellei rohkeasti tuo asioita esille, voivat huonot käytännöt jäädä vaikuttamaan jopa vuosikymmeniksi ja tuottaa sillä tavoin vahinkoa vielä paljon pidemmiksi ajoiksi.

8 kommenttia . Avainsanat: Joulukirkko, saarna, Kristiyhteisö, pikkuenkelit

Suomalaisuuden henkisyyttä

Torstai 23.12.2010 klo 1:42 - Matti Kuusela

Tiesitkö, että suomalaiset olivat yksi niistä neljästä kansasta, jotka aloittivat Amerikan siirtolaisuuden? Muut olivat englantilaiset, hollantilaiset ja ruotsalaiset. Toki silloin 1600-luvulla Uusi Ruotsi perustettiin ruotsalaisen lipun alla, mutta ilmeisesti suomalaiset olivat kuitenkin enemmistönä.

Tästä suomalaisten osuudesta Amerikan valloituksessa kertoo michiganilaisen kongressiedustaja Frank E. Hookin tutkielma ”The Finns in American Colonial History” vuodelta 1937.

Tosin Uuden Ruotsin historia ei ollut pitkäikäinen. Muut siirtokunnat kyllästyivät suomalaisten ja ruotsalaisten vapaaseen kanssakäymiseen intiaanien kanssa ja hollantilaiset valloittivat siirtokunnan, joka jatkoi edelleen, mutta hollantilaisten nimissä. Ominaista suomalaisille oli, että he eivät aggressiivisten valloittajakansallisuuksien tapaan linnoittaneet siirtokuntiaan, vaan ne olivat täysin avoimia. Monet suomalaiset siirtyivät asumaan intiaanien pariin ja intiaanit kutsuivat suomalaisia nimellä ”aivan kuin me”.

Suomalaisella hirsirakennustaidolla oli suuri merkitys aina villin lännen asuttamiseen saakka, ja myös ne venäläiset, joista Alaskan intiaanit pitivät silloin kun Alaska vielä kuului Venäjälle, olivat lähinnä suomalaisia.

Suomipohjaista presidenttiä USA:ssa ei kuitenkaan ole. Muutenkin Suomen menneisyys katoaa oudolla tavalla. Nykysuomessa sitä ei juuri kunnioiteta ja se on ihmeellisellä tavalla näkymätöntä. Nyt uudempi lähinnä epävirallinen tutkimus näyttää kohottavan esiin oivallusta, että Suomi ei ehkä sittenkään ollut ainoa takapajuinen maa maailmassa, ilman kuninkaita, ilman menneisyyttä. Suomesta on löydetty suunnattoman arvokkaita suurmiekkoja enemmän kuin muista pohjoismaista, ja Hermeetikko-sivuilla käytävästä keskustelusta päätellen saattaa olla, että Suomen vanhojen kartanoiden ympärillä olevat kummut paljastuvat menneiden aikojen kuningashaudoiksi.

Muualla kuin Suomessa tunnetaan Suomen vanhat kuningasluettelot ja se, että merovinkiaikana kuninkaiden oli Keski-Euroopassa osoitettava polveutuvansa mahtavista Kainuun kuninkaista. Suomen kristinusko on vanhaa, kelttiperäistä jo ensimmäisellä vuosituhannella, paljon ennen ruotsalaisten ristiretkinä tunnettuja valloitussotia.

Viimeisen sadan vuoden aikana on useaan kertaan naurettu niille omaperäisille mutta omaa totuuttaan etsivillä tutkijoille, jotka ovat löytäneet suomenkielen ja esimerkiksi babylonin tai egyptin välisiä yhteyksiä. Heitä on lukuisia, ja yhä useammat ovat alkaneet päästä jyvälle tuosta vanhojen kielten yhteydestä. Yhä useammat oivaltavat tuon yhteyden, kuten Kauno Mannonen muutaman vuoden takaisessa kirjassaan ja nyt Veli Martin Keitel pian ilmestyvässä kirjassaan ”Puhuvan Puun Lapset”.

Yhä vahvemmin alan ymmärtää, että tämä suomalainen vaatimattomuus on joistakin ilmeisistä puutteistaan huolimatta valmistautumista johonkin suurempaan, sellaiseen, minkä kehittymisen takia suomalaisten muistamisen voimat ovat suuntautuneet enemmänkin luonnon ja elämänvoimien hiljaiseen henkisyyteen kuin muinaisiin suurtekoihin.

Hiljaisen muistamisen kyvyssään Suomalaisilla on ihmeellinen mahdollisuus kehittää sellaista koko maailman omaatuntoa, joka luo perustaa sellaiselle rauhantyölle, joka koituu koko maan hyväksi.

Kun luin Lorna Byrnen kirjaa ”Stairways to Heaven”, hän kuvaa sen lopulla kansanhenkiä, jotka arvoltaan ovat yleensä arkkienkeleitä:

”Kansojen enkelit pyrkivät aina varmistamaan, että ihmiset valitsevat oikeudenmukaisia johtajia, joilla on kansan edut sydämellään.”

”Kansanenkeli näyttää aina taistelevan sen puolesta, että asiat kääntyvät oikeaan suuntaan, sellaisiksi niin kuin niiden tulee olla. Jopa antamaan ihmisille rohkeutta taistella silloinkin, kun mitään muuta ratkaisua ei enää ole.”

”Enkeli Mikael kertoi minulle, että kansanenkelit työskentelevät erityisen tarmokkaasti auttaakseen ihmisiä, ja erityisesti johtajia, löytämään ongelmiin ratkaisuja, jotka eivät johda sotiin. He työskentelevät kaikenlaisten aiheiden parissa – työelämässä, kasvatuksessa, ympäristökysymyksissä, terveydenhoidossa.”

 Joulu on aikaa, jolloin maa ja luonnonhenget ja ihminen ovat hereillä ja enkelit lähellä. Koen että nyt on aika, jolloin me voimme alkaa työskennellä tietoisemmin paitsi oman enkelimme, myös Suomen kansanhengen kanssa, jolla on aivan erityinen tehtävä.

Yksi aivan ensimmäisiä tehtäviä meille suomalaisille on kokea itsemme uudella tavalla arvokkaaksi. Minulla on tehtävä, minulla on merkitystä. Jotta suhde korkeampaan kansanhenkeen oman suojelusenkelin ohella voi tapahtua terveellä tavalla, on meidän vapauduttava kaikesta nurkkakuntaisuudesta, kaikesta oikeassa olemisesta ryhminä. Nykyinen aika on yksilöllisen minuuden henkistymisen aikaa. Heti jos me sanomme ”me” tavalla, joka sulkee toisia pois, se ei ole oikea henkinen ”me”, sellainen, joka koostuu vapaista yksilöistä, sellaisista, joiden pohjalle rakkaudellinen suhde toisiin ihmisiin ja kansallisuuden tehtävään maailmassa voi perustua.

Joulu juhla-aikana on hyvä hetki syventyä suomalaisuuden uuteen tehtävään. Uskon, että me olemme täällä sitä varten. Ja uskon, että meitä on jo monia, jotka ovat valmiita.

Tunne oma sisäisyytesi yhteydessä Suomen luonnon sisäisyyteen, jouluyön hengenrauhassa – tietysti jouluna, mutta omalla tavallaan kaikkina vuodenaikoina. Koe miten oman minän läsnäolo on se akseli, joka antaa omalla valon voiman sisäiselle spiraalille kyvyn kuin pyöriä yhdessä luonnonvoimien kanssa.

Huomaat, että voit siirtää tämän rauhan ja omantunnon spiraalin mihin tahansa, myös sellaisille alueille, joilla on vaikeuksia, kuten poliittisten tapahtumien keskelle. Suomen päättäjät tarvitsevat nyt erityisesti henkistä tukea löytääkseen itsestään voiman tehdä hyviä ja oikeita päätöksiä. Ja se koituu meidän kaikkien hyväksi.

Ollessani rauhan pilari tasapainoisesti suhteessa mihin tahansa ilmiöön myös minä vahvistun. Joulun tunnelmassa se on erityisen hyvä kokea.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, suomalaisuus, intiaanit, joulu

Vanhemmat kirjoitukset »