Matin blogi

Upea rinnepolku lähellä Helsinkiä

Sunnuntai 8.6.2014 klo 20:05 - Matti Kuusela

Lauantaina olimme kävelyllä Kakarlammen ympäristössä. Meitä kiinnostaa erityisesti vanhat kunnon metsäpolut, mutta myös kalliolouhikot ja luolat vetävät puoleensa. Kakarlammen lähistöllä on niitä molempia, ja myös hienoa avokalliota.

Jopa puolentunnin automatkan päässä Helsingistä löytyy hienoa retkikohteita ja tämä on yksi sellainen, jossa voi tuntea vielä runsaasti vanhaa metsän rauhaa. Tosin joskus liikennekoneet kulkevat yläpuolelta, mutta eivät aina, tai eivät ainakaan melua. Mistä ero johtuu, sitä en osaa sanoa.

Laitamaantielle

Vähän Veikkolan itäpuolella käännytään Vanhalta Turuntieltä etelään Laitamaan suuntaan. Ja heti sen jälkeen kääntyy oikealla metsätienpätkä. Siihen moni jättää autonsa ja siitä jatkuu tosi mukava polku, joka kulee etelään kallioiden ja notkelmien yli, palatakseen parin kilometrin jälkeen jälleen Laitamaantielle, tai ainakin sen jatkeelle. En tullut tarkistaneeksi tien nimeä sillä kohtaa.

Suunnnilleen polu puolivälistä länteen on rinteen alla Kakarinlampi, mutta kannattaa pohjoisesta tullen jatkaa polku eteenpäin. Se haarautuu kahdeksi, ja kun kulkee oikeanpuoleista haaraa, tulee kohdalle, jossa jyrkänne laskeutuu aivan läheltä alas oikealla puolella.

Kun menee jyrkänteen reunalla ja sitten hieman etelään, kohtaan jossa rinne alkaa hieman loiveta, siitä lähtee ainutlaatuisen hieno pikkupiirteinen polku rinnettä alas. Polku on turvalllinen kunhan vain etenee huolellisesti ja rauhallisesti.

Rotkolaakso

Kun käännyt nyt takaisin pohjoiseen, niin oikealla puolella on pystyjyrkkä kallio. Mukava polku kulkee sen alapuolella ja vasemmalla solisee puronuoma. Harvinaista tässä yhdistelmässä on, että se on kulkukelpoinen. Yleensä tällaiset paikat ovat niin ryteikköisiä, että toista kertaa ei tee mieli tulla paikalle, mutta on toista. Oikea erämaa-aarre.

Kallio muodostaa juuri näillä kohdin upeita lippaluolia ja sileitä seinämiä, jotka ovat myös kiipeilijöiden suosiossa.

Kun puron ja jyrkänteen välistä hyväkulkuista kapeaa polkua jatkaa pohjoiseen, tulee Kakarlammen rannalle, jossa on mainio uimakelpoinen levähdyspaikka. Pitää tietysti muistaa, että nuotiota ei saa ilman maanomistajan lupaa sytyttää. Tämä ei ole mikään virallinen ulkoilualue.

Purolaaksoa voi jatkaa pohjoiseen vielä muutaman sataa metriä. Sitten kannattaa valita joku mukava polkuoikealla ja nousta takaisin alkuperäiselle isommalle polullu.

Tämä on yksi sellainen reitti, jota voi lämpimästi suositella sellaisille, jotka uskaltavat kulkea metsässä omatoimisesti. Jos haluaa tehdä pidemmän patikoinnin, niin Kakarlammen purolaaksen länsipuolella on lisää kulkukelpoista metsää ja polkuja.

Kesän kukkia

Lauantaina Kakarlammen rannassa kulkijoita tervehti yksinäinen kurjenmiekka. Kurjenmiekan keltaine ylevyys on yksi niitä minun kesäni tunnusmerkkejä, jotka joka kerta osaavat ilahduttaa.

Vehreillä kohdilla vihreys alkaa jo nousta muutaman kymmenen senttiä maanpinnan yläpuolelle, paikasta riippuen. Kesäkukkien paras kukinta-aika on pian menossa, ja on hyvä muistaa, että juhannuksen jälkeinen viikko on aivan viimeistä kukkaniittyaikaa. Sitä ennen on hyvä ehtiä nauttia niin pelto- kuin metsä- ja kallioniittyjen kukista, tienvarsien kukkia unohtamatta.

Nyt ollaankin rotkolaaksossa, joka on aikamoisen ainutlaatuinen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: retkeily, polut, kävely, Kirkkonumme, kalliorinne, mäntykangas, puro, Kakarlampi

Kävely ja muita harjoituksia

Sunnuntai 11.5.2014 klo 20:00 - Matti Kuusela

Muistanpa kun vuosia sitten joku puhui kävelystä ja kuntoiluna ja ihmettelin, että miten niin kuntoilua, sehän on vain kävelyä. Nyt on mieli muuttunut ja kävelystä on tullut mukava harrastus. Suosikkipohja on aito metsäpolku, mutta sellaisia on nykyään vaikea löytää. Maaseudulla ei enää oikaista naapuriin metsäpolkua pitkin ja vanhat polut ovat katoamassa.

Onneksi uusia polkuja löytyy. Helsingin keskuspuistossa on mukana korpipolku, jota on hieman paranneltu kivimurskalla, mutta niin hienovaraisesti että alkuperäinen polkutuntuma jalan alla säilyy.

Metsäpolku on juuri siitä niin erinomainen jalalle ja koko keholle, että jalka saa etsiä oman asemansa jokaiselle askeleelle. Se uudistaa kehon voimia ja parantaa tasapainoa ja lihasten yhteistoimintaa.

Myös pitkospuut tuntuvat ihmeen hyvältä jalan alla. Ilmeisesti puun kimmoisuus on juuri sopiva kävelyä varten, samalla tavoilla kuin hyvä tanssilattia, joka rakennetaan hieman joustavaksi. Ja sillä on valtava ero esimerkiksi betonilattiaan.

10 askelta

Luin joskus amerikkalaisesta tukimuksesta, jonka mukaan terveellisin päivän kävelymatka eläikäisille on 10 000 askelta. Siitä ylöspäin terveysvaikutus ei enää parantanut. Henkilökohtaisesta askelpituudesta riippuen se vastaa 7-8 kilometrin matkaa. Silloin kun innostun, niin saan tuon matkan kävellyksi kolme tai neljä kertaa viikossa.

Askelmittari on tässä harrastuksessa oiva apuri. Nykyiset askelmittarit ovat helppoja käyttää. Se pidetään vain mukana taskussa, laukussa, kaulanauhassa riippumassa tai avaimenperässä. Ja illalla katsotaan tulos. Mitään muuta ei tarvitse tehdä.

Oman mittarini sain Sinikalta syntymäpäivälahjaksi. Ehdottomasti käytetyin lahja koskaan, joka päivä mukana. Merkiltään se on Omron Walking style III. Suosittelen lämpimästi.

Keilapainot

Uusin kuntoiluvälineeni on keilapainot. Sitä ennen kahvakuulat olivat erinomainen löytö, mutta itselleni keilapainot ovat vielä osuvammat. Joskus näin juutuubista videon tai lehdestä kirjoituksen jonkun kaukasialaisen kansan sotanuijaharjoittelusta. Miesten juttuja.

Kun yllättäen näin Kauppakeskus Kaaren Prisman hyllyllä mustia pesäpallomailan näköisiä mailoja, niin tajusin heti, että niitä ne nyt ovat. Onni myös potkaisi. Olin ostaa heti yhden kappaleen, mutta viisikiloisen, joka oli aivan liian painava.

Oli lauantai ja kassa ei tiennyt mikä tämä outo välinen on. Kaikista näistä nuijista on koodilappu irronnut, joten jos käyt niitä ostamassa, niin varaudu odottamaan kassan soittoa jonnekin, joka osaa antaa oikeat koodit. Tuolla kertaa tämä soittopaikka oli juuri ehtinyt mennä kiinni, joten keila jäi saamatta.

Mietin sitten asiaa, ja seuraavalla kerralla ostinkin kaksi kevyempää, kahden kilon painoista. Se oli täsmälleen sopiva valinta. Nyt pystyn käyttämään jo kahta viisikiloista, mutta ehdottomasti kannattaa aloittaa keveysti ja varovasti kevyillä painoilla. Naisille hyvä aloituspaino on yksi kilo. Siinä on vastusta aivan riittävästi.

Kerron keilaharjoittelun aloittamisesta seuraavalla kerralla lisää. Jos ostat painot ennen sitä, niin perusohje: jos olkanivelet yhtään lonksuvat tai rutisevat, niin pienennä liikerataa. Aluksi riittää, että pitää keiloista kiinni ja heiluttaa niitä vain hieman niiden riippuessa alaspäin. Kun on kärsivällinen, niin lihakset ovat seuraavaan päivään mennessä oppineet tukemaan olkaniveltä oikein, ja voi hieman laajentaa liikerataa.

Hernepussit

Ainakin meillä heiteltiin kansakoulun ensimmäisellä luokalla hernepusseja. Se tuntui lapselliselta, mutta itse asiassa, hernepussi on kotona erinomainen harjoitusväline. Sitä heitellessä reaktiokyky ja tasapaino paranevat, simät tulevat nopeammiksi ja sormet vahvistuvat.

Pehmetä hernepussit voivat rauhassa pudota lattialle eivätkä ne yleensä muutenkaan riko mitään jos osuvat huonekaluihin tai seiniin. Eivätkä hernepussit tee kipeää jos osuvat sormenpäihin eivätkä kynnetkään vahingoitu pienistä virhearvioista.

Netistä löytyy hernepussien teko-ohjeita ja niitä kannattaa ehdottomasti tehdä kaksi. Yhden heittelyyn voi kyllästyä nopeasti, mutta kasi pussia peräkkäin tai samanaikaisesti heitettynä antaa riittävästi haastetta. Kun on sopivasti lämmitelty, kuninkuuslaji kahdella pussilla on heittää pussi takaisin niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta jos sama heittäjä voittaa kolme kertaa peräkkäin, niin silloin on rauhan saavuttamiseksi syytä vaihtaa taas rauhallisempaan tahtiin ja muistaa hymyillä :)

Hernepussin heittely on niitä harvoja lajeja, joiss iäkkäät ja hyvin nuoret voivat kohdata toisensa suhteellisen tasaveroisesti ja sosiaalisesti.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävely, polut, pitkospuut, keilapainot, hernepussit, Omron, Walking style, askelmittarit

Kävely kaksi

Perjantai 28.3.2014 klo 18:37 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Keväisen auringon paisteassa jatkakaamme vielä kävelystä. Kävelyn henkinen tehtävä on, että me pystymme jaloimme koskettamaan maata, yhä uudelleen. Normaalipäivän aikana, jolloin ei ole mitään ihmeempää käveltävää, voi ottaa kaksituhatta askelta, mutta pienellä ponnistuksella pääsee kymmeneen tuhanteen askeleeseen. 

Se merkitsee viittä tuhatta kosketusta vasemmalla jalalla, joka energeettisesti kokee maaäidin perustana, johon me tukeudumme. Ja se merkitsee viittätuhatta toistoa harjoituksessa, jossa oikea jalka ottaa askeleita eteenpäin, konkreettisesti maan päällä, mutta energeettisesti askeleita eteenpäin omassa elämässä.

Elämän joustavuus

Sillä miten kävelee, on merkitystä koko elämälle. Jos on jotain vaivoja jotka estävät kävelyn, se ei välttämättä ole huono asia. Steiner antaa esimerkiin opettajastaan, jonka toinen polvi oli jäykkä. Se teki tästä henkilöstä erinomaisen geometrian opettajan, sillä energeettisesti hän harjoitteli ja toteuttu geometriaa jokaisella askeleellaan.

Siitä ei kuitenkaan pidä tehdä johtopäätöstä, että polvivika tekisi jokaisesta ihmisestä hyvän geometrikon, ainakaan heti samassa elämässä, mutta sen päätelmän voi tehdä, että jokainen hankaluus kohdistaa meidän energioitamme johonkin tiettyyn asiaan, ja sillä taas on merkitystä elämällemme. Ja ellei vaikutus ehdi vielä tähän elämään, se ilmenee jossain muussa elämässä.

Mutta usein me voimme tarttua asiaan heti. Kun lähtee kävelylle, on hyvä heti alussa, kun on vielä virkeä, kokeilla ovatko nivelet ja lihakset ja etenkin lantion alue joustava. Ja jos huomaa jonkin jäykkyyden, sitä on hyvä alkaa heti purkaa ja pehmentää pienillä kävelyliikkeen ja rytmin muutoksilla.

Karman sulattaminen

Usein kuulee ihmisten toivovan, että karmaa poistuisi tai sulaisi pois. Mikäs sinä, mutta ajatelkaapa tätä. Lantiossa jokin lihas on jäykistynyt. Nyt pyydät henkisesti, että se avautuu ja pehmenee, ja niin voi todella tapahtua. 

Mutta nyt tulee kaksi mahdollisuutta. Huonossa tilanteessa jäykkyyden antama opetus ei tulekaan käytyä läpi, ja sen seurauksena yksi karma tosin poistuu, mutta voi harmi: tilalle nousee toista karmaa, joka johtuu siitä, että tuo jäykkyys ei saanut riittävästi huomiota edellisessä elämässä.

Siksi hyvä opetus on: käyn auliisti läpi kaikki karmalliset tilanteeni. Silloin seuraavat elämät ovat huomattavasti helpompia.

Toinen puoli asiaa taas on, että ei kannata myöskään väkisin puskea jonkin asian läpi, silloin kun se tunnu onnistuvan. Silloin voi aivan hyvin jättää asian seuraavaan inkarnaatioon selvitettäväksi, eli jättää sen karman haltuun.

Karma ei enää ole mikään rangaistus kuten esikristillisinä aikoina, vaan se on korkeaa jumalallista viisautta, jonka mukaan meitä ohjataan elämästä elämään. Karma on elämänkoulua, joka antaa meille mahdollisuuden oppia juuri niitä asioita, jotka kulloinkin ovat tärkeimpiä. Joku asia on saattanut jäädä jälkeen, jotain asiaa taas on hyvä vahvistaa jotain tulevaisuuden elämää varten.

Siksi, mitä auliimpi olen ottamaan vastaan ja suorittamaan karman osoittamia tehtäviä, sitä enemmän ja sitä innokkaammin enkelit voivat minua auttaa. Ja he todella tahtovat auttaa. Ja voit itse tuumailla, miten suuri ero on auttaa nyrpeää ja vastahakoista ihmistä, tai innokasta ja vastaanottavaista!

Meidän vapauteemme kuuluu saada täysin vapaasti valita kumpi tahansa, mutta sillä on suuri merkitys tulevaisuudelle.

Ja jos jos nyt alat ihmetellä, miksi tätä karman opetusta ei ole annettu aikaisemmin, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että se on suhteellisen monimutkaista. Yleensä meille opetetaan henkisiä asioita niin, että sanotaan, että asia on näin. Ja kun se kerran on näin, se ei voi olla toisin.

Matkalla korkeampaan tietoisuuteen

Mutta tosiasiassa lähes kaikki henkisten lakien käytännön sovellutukset ovat ainakin kaksisuuntaisia. On hyvä olla avoin karman vastaanottamiselle. Mutta toiselle ihmiselle voi olla tärkeää yhdessä elämässä kapinoida kaikin voimin karmaa vastaan. Se voi vahvistaa hänessä jotain sellaista puolta, joka ei muuten olisi voinut kehittyä.

Ja palataan takaisin kävelyyn. Tunnustele siis alussa mahdollisia kireitä tai tukkeutuneita kohtia kehossasi ja käytä mielikuvitasti osataksesi tehdä sellaisia liikkeitä tai aivan pienenpieni liikkeiden muutoksia, jotka purkavat näitä kehoon jähmettyneitä energioita. Se on jo karmallista työtä, tosin yksinkertaista, mutta sellaista, jota me opimme yhä enemmän tekemään. Meille on jopa avautumassa karmallinen selvänäköisyys, joka antaa meille aavistuksen siitä, miten tekomme merkitsevät tulevaisuudelle.

Rakkaudella
Matti

PS. Hyvyyden voima -meditaatio on nyt äänitetty. Se on oikein hyvä vahvistava ja tasapainottava äänite, joka luonnollisesti avaa korkeampia yhteyksiä. Verkkokaupasta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kävely, karma, karman parantaminen

Keväistä kävelyä

Torstai 27.3.2014 klo 15:36 - Matti Kuusela

Terveisiä keväiseltä kävelyltä!

Pari viikkoa sitten huomasin kävelleeni kahtena päivänä peräkkäin yli 10 000 askelta ja siitä innostuin koettamaan kävellä tuo kymppitonni ainakin muutamana päivänä viikossa. Ensimmäisellä viikolla neljä, toisella kolme kertaa ja tänään olen tällä viikolla kulkemassa vakaasti jo kohti toista kertaa. Nyt juuri 9077 askelta.

Askelia on helppo mitata nykyisillä mittareilla. Sain nyt käyttämäni mittarin syntymäpäivälahjaksi ja hyvin on toiminut. Pidän sitä klipsilla kiinni housuntaskussa eikä mitään muuta tarvitse tehdä kuin tarkistaa lukema aina halutessaan. Laite toimii automaattisesti ja säilyttää tiedot seitsemän päivää, joten kirjaamisessakaan ole mitään kiirettä, jos haluaa laittaa lukemat ylös. Merkki on Omron Walking style III ja sitä voin hyvällä mielellä suositella.

Kävely ja terveys

Joskus vuosia sitten minusta tuntui huvittavalta kun joku puhui kävelystä kuntoiluna. Mitä kuntoilua sen nyt on, minä ajattelin, sehän on vain kävelyä. Nyt erilaisten terveysoperaatioiden jälkeen olen tullut kokonaan toisiin ajatuksiin.

Pari kolme vuotta sitten luin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan yli kuusikymppisille sopiva päivittäinen kävelymäärä on 8 km, ei juuri vähempää mutta ei paljon enempääkään. Ilmeisesti yli noiden kilometrien jatkuva ylittäminen voi aiheuttaa ylirasitusta säännölllisesti kävellessä.

Kahdeksan kilometriä on suunnilleen 11 000 askelta, joten se tuntuu hyvältä määrältä. Askelmittarin näytöllä on myös pieni mies, joka heiluttaa iloisesti käsiään kun kymmenentuhatta tulee täyteen, joten siinä on vielä yksi hyvä kannustin.

Aivot ja kävely

Kävely tekee erinomaisen hyvää aivoille. Kaikki hoitajat varmaan tietävätkin, että energeettisesti (ja muillakin tavoin) jalkaterät ja aivot ovat läheisessä yhteydessä keskenään. Jalkaterän liikkeet heijastuvat suoraan aivojen energioissa. 

Vielä tehokkaampaa on, kun kävellessä antaa alitajunnan ymmärtää, että sallii aivojen elävöityä. Monilla meistä aivot ovat virittyneet sillä tavoin vanhahtavasti, että ne pysäyttävät kehossa alhaalta ylöspäin nousevia elämänvoiman virtauksia. Luo mielikuva että annat aivojesi nyt päästää energiat virtaamaan vapaasti isojen aivojen ja päänkuoren läpi - ja voit vielä sisäisesti kertoa alitajunnallesi saman asian.

Jos nyt mieleesi nousee kysymys, miten se tehdään, niin se tehdään juuri noin: mutta kevyesti, yrittämättä, vain ilmoitusluontoisesti, mitenkään pakottamatta. Sisäisillä tasoilla viestit menevät perille parhaiten kun ne lähettää matkaan mahdollisimman pienellä voimalla.

Metsäpolku

Paras kävelyalusta on kokemukseni mukaan vanha kunnon metsäpolku. Kun jalka joutuu etsimään uuden asennon jokaisella askeleella, niin se tekee niille tosi hyvää ja samalla aivot saavat erinomaista hierontaa. Se parantaa myös henkisten asioiden ymmärrystä. Tietenkin parhaiten silloin, kun tekee myös jotain ajatustraaniä, lukee hyvää henkistä kirjallisuutta tai tekee Autuutta aivoille -korttien suosituksia.

Metsäpolut ovat niin upeita perinneaarteita, että kun sellaisen löytää, ei ole ollenkaan tyhmä ajatus ajaa autolla kävelylenkille kymmenen kilometrin päähän, jos auto vain on käytettävissä. Mutta polut ovat niin arvokkaita, että muutama kymmenen tai muutama sata metriä tasaisemman kävelyn lomassa tekee erinomaisen hyvää sekin.

Säännöllinen kävely

Ja vielä yksi pointti kävelyn puolesta. Ystäväni Marie suositteli minulle pari vuotta sitten keltaista kirjaa nimeltä Nuorempi ensi vuonna. En jaksanut lukea sitä kokonaan, mutta kertoo, että kehon toiminnan kannalta on valtaisa ero käveleekö satunnaisesti vai säännöllisesti. Säännöllinen liikkuminen virittää ihmisen kirjan mukaan aktiivitilaan, jossa keho kehittyy ja polttaa myös ylimääräisiä rasvoja pois. 

Epäsäännöllisesti liikuttaessa kehon primitiivimuisti luulee, että ollaan luolassa talven energiasäästötilassa. Siinä keho yrittää säästää kaiken rasvan pitkiä vähäravintoisia talvikuukausia varten ja varoo myös tuhlaamasta energiaa mihinkään esimerkiksi turhaan lihasten kasvattamiseen.

Mutta silloin kun liikutaan joka päivä, keho ymmärtää että on kesä ja ravinnon keruun, kasvun ja kehityksen aika. Kaikki systeemit rullaavat ja koko olemus nuorentuu.

Tämän mukaan viikossa saisi olla vain yksi harjoitukseton päivä. Tuo on aivan järkeenkäypää, vaikka itse en ole noin tiuhaa harjoittelua (vielä) kokeillut. Se on kuitenkin tullut aivan selväksi, että kolmen päivän perättäinen kymmenentuhannen askeleen kävely nostaa energiatasoa ja aloitteellisuutta ja sisäinen elämä saa kehosta paremman vasteen.

Autuutta aivoille -kortit saat nettikaupasta täältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävely, kunto, 10 000 askelta, harjoitus, aivot, aivojen kunto, Nuorempi ensi vuonna, Autuutta aivoille

Kävelyjä ja kevätkukkia

Sunnuntai 5.5.2013 klo 20:15 - Matti Kuusela

Salmen ulkoilualueella jälleen lauantaina. Suuria muutoksia ei luonnossa ehtinyt vappupäivästä tapahtua. Leskenlehdet alkavat olla niin suuria, että ne joskus näyttävät melkein voikukilta. Valkovuokot ja sinivuokot kukkivat jo runsaanmpina ja sinivuokkoja näyttää olevan aika paljon.  

Olikohan se kaksi vuotta sitten, kun valkovuokot kukkivat valtavan runsaina metsäteiden varsilla.Nyt sinivuokkojen salaperäinen syvä sini näyttää tavallista voimallisemmalta, mutta aivan varma en ole, kun en ole vielä päässyt vertailemaan niiden määrää tuttuihin paikkoihin.

Sinivuokko on siitä jännittävä kasvi, että sen väriaura on niin voimakas ja eroaa voimakkaasti taustasta. Itse näen helposti niiden ympärillä laajan sinisen kehän, joka on täynnä aktiivisuutta ja hienon hienoa energiaa.

Kun valkovuokkojen valkeus ja leskenlehtien keltaisuus ovat jotenkin helposti ymmärrettäviä ja hyvin avoimia, niin sinivuokon väri pysyy salaperäisenä ja herättää kysymyksen. miksi juuri tuo väri tahtoo tulla näin keväällä esiin.

Näsiä

Toinen salaperäinen kevään kasvi on näsiä. Sen punavioletin kukat näyttävät kasvavan suoraan varvun varresta, kun vihreitä lehtiä ei vielä juuri ole. Myrkyllisyys luo oman salaperäisyytensä.

Mitä on kasvien myrkyllisyys? Steinerin mukaan myrkky syntyy siitä, että ilmanhenget laskeutuvat alas vedenhenkien alueelle.

Tämän prosessin vastakohta taas ovat loiskasvit - tai loiset yleensä. Loismaisuus syntyy siitä, että vedenhenget kohoavat ilmenhenkien alueelle, jolloin ne kadottavat juurensa.

Pelkästään huonoja nämä prosessit eivät ole, sillä kumpikin prosessi toimii myös lääkkeenä. Etenkin homeopatiossa monet myrkyt voivat olla lääkkeiden lähtökohtana. Misteli taas on esimerkki vanhasta lääkekasvista, joka on luonnoltaan loinen.

Niiden parantavat vaikutus johtuu siitä, että meissä ihmisissä on noita samoja sisäisiä ominaisuuksia kuin luonnossakin. Jos meissä veden ja ilman elementtien suhde menee pois paikaltaan, niin sopivat kasvit voivat näyttää, miten tuo epätasapaino voi toimia hyvöällä tavalla, kuten näissä kasveissa.

Tulvan valtaamassa kosteikossa sammakot olivat väistyneet pois tien läheisyydestä ja kurnutuskonsertti kuului nyt jostain paljon kauempaa. Piisami sen sijaan ui nyt aika rauhallisen näköisenä pinnalla. Niitä harvoin näkee.

Aktivaatiokeppi

Kuten edellisessä blogissa kerroin, huomasin vappupäivänä miten ihmeellisen voimistavaa oli heilutella kädessään sopivaa keppiä, kun kunto ei ollut riittää kävelemiseen. Kepin heiluttelu sai sai kummasti eetterikehon liikkelle.

Nyt se sama keppi oli minulla autossa mukana ja otin sen heti käyttöön. Helppo oli huomata, että eetterikeho ja olo yleensäkin oli paljon paremmassa kunnossa kuin vappuna. Kävely oli rennompaa ja vapaampaa, ja kepillä saattoi tehdä hienovirityksiä. Jos huomasi jonkin liikkeen, joka tuntui tukkoiselta, niin sitä sai helposti avatuksi kepin avulla. Kilometrejä tulikin tällä kertaa kaksinkertainen määrä ja koko matka suhui paljon helpommin.

Osa matkasta oli sellaista mäntyharjannetta, joka on minulle erityisen läheistä.

Tänään kävelimme Lauttasaaren rannassa. Tuulen ja meren voimaa. Purjelautailijoita oli iltapäivällä jonkun verran ja hyviä vauhteja he saivat keväisen meren vaahtopäiden keskellä.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: näsiä, myrkkukasvit, kävelykeppi, koirakuiskaaja

Kävelykepin taikaa

Keskiviikko 1.5.2013 klo 20:13 - Matti Kuusela

Sinivuokkoja ja valkovuokkoja on nyt nähty leskenlehtien lisäksi. Lisäksi kevään toinen perhonen. Ensimmäisen sitruunaperhosen näimme jo sunnuntaina Kytäjän metsissä.

Joten iloista vappua kaikille! Aamulla oma koneisto lähti hitaasti käyntiin ja meno ulkoilupolulla oli sellaista että pienikin ylämäki hidasti vauhtia. Olimme nyt Salmen ulkoilualueella ja mikäpä oli ollessa, kun autoradiosta oli jo kuullut vapun hauskoja musiikkisovituksia. Minä niistä ainakin pidän.

Kepakko kädessä

Sitten kävi niin, että havainnollistin Sinikalle jotain juttua piirtämällä kepillä maahan. Ohut kepakko jäi sitten käteen kun lähdimme taas kävelemään. Ja suureksi hämmästykseksi kädessä oleva keppi nosti kevensi kävelyä ja nosti kävelyvauhtia aivan olennaisesti.

Aah, siis tämän takia vanhemmat ihmiset ennen vanhaan käyttivät keppiä, ajattelin. Huomasin toki, että tuen takia - se oli varmasti se tärkein asia, mutta silti. Keppiä heilutellessani mietin, että se elävöittää eetterikehoa, jos se jostain syystä on väsähtänyt ja painunut liikaa kiinni fyysiseen kehoon.

Kepin on hyvä olla sopivan pituinen tähän tarkoitukseen. Omani oli noin käsivarren mittainen. Sinikka kokeili myös, ja hänelle sopiva pituus näytti olevan se käsivarsi.

Askeli paitsi keveni myös piteni. Hengitys keventyi ja olo tuli valoisammaksi. Ryhti parani. Jos on vähänkin kumarassa, kepin heiluttaminen ei onnistu. Tuli olo kuin englantilaisella upseerilla - mielikuva on varmaan peräisin jostain vanhasata elokuvasta. Mutta toden totta, maailmaa katsoo vapaammin ja valoisammin, selkeämmin, kun keppi on kädessä.

Vasen ja oikea

Kokeiluissa oli helppo huomata, että meillä kummallakin kehon vasen puoli oli enemman unessa, joten pidimme keppiä pitkät matkat vasemmassa kädessä. Eetterikehon herättämiseen tehoaa parhaiten pieni vauhtinykäisi kepin liikkeessä, mutta kannattaa kokeilla kaikenlaisia liikkeitä. Kokeile mikä liike tuntuu kämpelöltä ja harjoita sitä, niin pian alkaa sekin kulkea.

Nykyisinhän on huomattu, että aivojen terveydelle on hyväksi, että tekee myös vasemmalla kädellä sellaisia asioita, joita on tottunut tekemään vain oikealla. Se vahvistaa ja tasapainottaa aivoja, ja samalla eetterikehon liikkuvuus paranee.

Voihan olla, että nuorempana kun eetterikeho on vielä joustava ja voimakas, tätä muutosta ei huomaakaan, mutta kannattaa kokeilla jos uuvuttaa. Tulipa mieleen sellainenkin, että jos lapset kävelymatkalla uupuvat, niin pieni risu kädessä saattaa lisätä vauhtia ja pelastaa loppumatkan.

Iloistia Kevätkävelyitä!

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävelykeppi, kävely, keppi, uupumus, eetterikeho

Tasapainon harjoittelu

Sunnuntai 15.1.2012 klo 11:23 - Matti Kuusela

Kuulin pari päivää sitten radiosta judon harrastajan ohjeita kaatumiseen ja tasapainoharjoitteluun. Näin lumisten ja jäisten kulkiväylien aikana ne ovatkin paikallaan. Usein pienikin apu voi auttaa pystyssä pysymiseen tai turvalliseen kaatumiseen.

Ensimmäinen harjoitus on yksinkertainen. Seiso yhdellä jalalla, vuorotellen kummallakin, ja huojuttele ylävartaloa. Tämä on mukava ja joustava harjoitus, jota voi kehitellä moneen suuntaan. Ja jos se alkaa tuntua turhan helpolta, voi aina lisätä vaikeutta sulkemalla silmänsä tai nousemalla päkiälleen.

Tämä harjoitus auttaa saamaan tuntumaa koko vyötärön alueesta ja sen lihaksista. Vatsa tuntuu asettuvan paremmin paikoilleen ja kyljet heräävät eloon. Samoin lonkkaniveltä ympäröivät lihakset vahvistuvat. Ja se parantaa hyvää läsnäolon kokemusta koko kehossa.

 

Hyppyharjoitus

Toinen harjoitus oli seisoa jalat hieman harallaan ja hyppiä puoli kierrosta kumpaankin suuntaan. Tämä on hyvinkin herättävä harjoitus, joka lisäksi jyskyttää mukavasti. Ja sehän taas vahvistaa luustoa, mikä on oikein hyvä asia, etenkin jos kaikesta huolimatta joskun sattuu lipsahtamaan nurin, kuten monelle käy.

Kaikenkaikkiaan on hyvä oppia ajattelemaan harjoittelua koko elämän pituisena asiana. Meistä on luonnollista, että lapset ja nuoret harjoittelevat asioita, mutta jotenkin kuvittelemme, että vanhoina me saamme levätä laakereillamme.

Mutta harjoittelu ja etenkin lapsenmielinen harjoittelu on tärkeää läpi koko elämän. Tavoitteellinen ja säännönmukainen harjoittelu on hyvä asia, mutta jos se tapahtuu liikaa hampaat irvessä, sillä on vaara kovettaa eetteriruumista. Siksi on hyvä tehdä harjoituksia, jotka elävöittävät ja keventävät ja tapahtuvat aina uusilla tavoilla.

Jos puolen kierroksen hyppy alkaa sujua, voi alkaa harjoitella hypätä kumpaankin suuntaan ympäri koko kierroksen. Mutta jos ikä alkaa viitosella tai sitä suuremmalla numerolla, kannattaa harjoitella ensin muutama kerta puolta kierrosta. Kirjahyllyn kulmat ovat edelleekin kovia, jos niitä päin horjahtaa.

Hauska ja lähes uskomattoman tehokas rytminen lisäharjoitus on tehdä pieniä hyppyjä vuorottain kolme toisella jalalla ja kolme toisella. Niin pieneltä ja helpolta kuin tämä kuulostaakin, ainakin tässä iässä sen tehon tuntee oikein hyvin seuraavana päivänä. Ei siis kannata tehdä ensimmäisellä kerralla kovin montaa toistoa

Yleensäkin pienet ja pieniliikkeiset harjoitukset vaikuttavat enemmän eetterikehoon ja suuret ja voimalliset fyysiseen kehoon. Siksi on hyvä tehdä tosiaankin usein harjoituksia mahdollisimman pienillä fyysisillä liikkeillä. Se auttaa joskus energiavirtauksia avautumaan paljon enemmän kuin suuret tai voimakkailla vastapainoilla tehdyt liikkeet.

 

Tasapaino

Koska meidän aistimme eivät toimi pelkästään yksinään, vaan usein montakin päällekkäin, fyysisen tasapainon harjoitus auttaa myös ajattelun ja tunteiden tasapainoon, ja sillä on yhteys myös kuulemiseen ja samoin koko elämän tasapainoisuuteen.

Esimerkiksi totuus on aina tasapainokokemus, aistimuksen tai havainnon ja vastaavan ajatuksen tasapaino, niiden elävä kohtaaminen. 

Samoin liikeaistin harjoitus auttaa ajattelun ja tunteitten elävyyteen. 

 

Kaatuminen

Kaatuessaan lapsi usein tupsahtaa vaarattomasti takamuksilleen. Siihen tietystä auttaa se, että putoamismatka on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisella. Mutta toinen syy on se, että lapsi koukistaa polvensa ja kaatuu yleensä rennosti.

Me aikuiset teemme luonnonmukaisesti kaatuessamme juuri päinvastoin kuin pitäisi. Me ojennamme kätemme ja jalkamme mahdollisimman pitkiksi, jäykistämme kehomme ja laitamme käden kaatuvan kehon alle. Kaadumme uljaasti ja taistellen kuin myrskyn taittama vanha puu.

Judo-opettajan mukaan kaatuessa on koukistettava polvet, vedettävä leuka rintaan ja kädet kehoa vasten. Silloin se on tarvallista ja kierähdämme maahan loukkaamatta itseämme.

Mutta aikuinen, jonka tietoisuus on enemmänkin päässä kuin koko kehossa, laittaa niin helposti loukkaantuvan ranteensa alimmaiseksi, kehon ja maan väliin. Ja kun tiedämme, että yhden hoitoon johtavan kaatumisen kustannukset ovat ainakin 10 000 euron luokkaa, ymmärtää, että kaatumista kannattaa harjoitella.

Jos mahdollista, etsi pehmeäluminen paikka, ja harjoittele aivan käytännössä tuota kaatumista käden kiinni vartalossa ja polvia koukistaen, leuka kiinni rinnassa. Ja yritä saada koko kaatuminen joustavaksi ja rennoksi.

Ellei hyvää harjoituspaikkaa heti löydy, on hyvä harjoitella tällaista kaatumista mielikuvissa, ja tosi monta kertaa. Tarvitaan useita toistoja, että uusi tekniikka alkaa mennä perille.

 

Speden tekniikka

Oikein liukkaissa kohdissa selviää Speden kehittämällä tekniikalla, joka on aivan loistava, vaikka aluksi tuntuukin hassunkuriselta.

Kävele lyhyin askelin jalkaterät sisäänpäin ja asettaen päkiät ensiksi maahan.

Tämä yksinkertainen tekniikka todella toimii. Siinä vartalon paino asettuu paremmin jalan päälle ja päkiät ovat joustavampia kuin kantapää ottamaan askelen vastaan.

Turvallista talvikävelyä!
Matti

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: tasapainoharjoittelu, tasapaino, ajattelun tasapaino, harjoittelu, kaatuminen, eetterikehon harjoitus, tunteiden tasapaino, turvallinen talvikävely