Matin blogi

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Suomen varhaishistorian kronikka

Perjantai 5.12.2014 klo 19:47 - Matti Kuusela

Olen kauan ihmetellyt, miten Suomi voi olla ainoa olemassaoleva maa, jolla ei ole minkäänlaista historiaa yli tuhannen vuoden taakse. Toki joitakin vanhoja kuningasluetteloita on löydetty muista maista kuin Suomesta, mutta niistä ei juuri koskaan puhuta julkisuudessa, tai kouluissa.

Vuosituhannen vaihteessa Minä Olen -lehdessä julkaistiin uutta tietoa Suomen tuntemattomasta menneisyydestä ja keskustelua käydään edelleen joillakin nettisivuilla, mutta siinä se suunnilleen onkin. 

Johannes Messenius

Mutta sitten näin ystäväni ostaman kirjan, Johannes Messeniuksen "Suomen riimikronikan". Ruotsalainen Messenius oli Uppsalan yliopiston professori ja näytelmäkirjailija, joka eli aivan 1600-luvun alussa. Hän vietti parikymmentä vuotta elämästään vankina Kajaanin linnassa jouduttuaan onnettomuudekseen keskelle kuninkaiden välistä kiistaa. Kajaanin linnassa hän sitten kirjoitti Suomen historian, jossa hän ensimmäisenä käytti hyväkseen pohjoismaisten saagojen aineistoa.

Jotenkin kuvaavaa suomalaisten kiinnostukselle omaa historiaansa kohtaan on siinä, että kesti lähes lähes neljäsataa vuotta saada tämä ainutlaatuinen historiateos julkaistuksi suomeksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura teki tämän uroteon vuonna 2004.

Nooan pojat

Riimikronikka aloittaa Suomen historian Nooasta saakka.

Kerrotaan, että Nooalla oli neljä poikaa, joista Tuiskon oli nuorin. Tuiskonille annettiin Euroopan itäinen ja pohjoinen osa. Hänen alueensa ulottui Reinin virralta Donin alueelle saakka, mutta Skandinavian hallintovallan hän oli määrännyt Getalle.

Niillä, jotka asuivat lähimpänä Ruotsia, vallitsi rauha hyvien kuninkaiden alaisuudessa. Heidän joukossaan oli uljas kuningas Fornjot. Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kuninkaana, joka hallitsi noin 600 eKr.

Hänen jälkeensä mainitaan kuninkaina nimiä Froste ja Jokull, Snaer Humbli ja Thor.

Kuningas Thorilla oli tytär ja kaksi poikaa. Toisesta heistä tuli Norjan ensimmäinen kuningas Nor, josta Norja sai nimensä.

Toisen pojan sotajoukot vaelsivat pitkin Pohjanlahden rantaa nykyiselle Pohjanmaalle. Heitä kutsuttiin silloin enimmäkseen matrooneiksi tai latinaksi amatsoneiksi. Sen tähden ruotsalaiset nimittivät tätä maata Kvenlandiksi. Sen pohjoisempaa osaa he muitta mutkitta nimittivät Kajanelandiksi.

Tämä on siis muinainen Kainuun kuningaskunta, jonka ydinalue sijaitsi Pohjanmaalla. Vielä 1900-luvun alkupuolella Perämerta nimitettiin joissakin kartoissa Kainuunmereksi.

On saagoja, joissa kerrotaan, miten Kainuun kuninkaiden jälkeläiset hallitsivat aina Islantia ja Skotlantia myöden. Merovinkiajan Ranskassa oli kuninkuuden edellytyksenä, että pystyi osoittamaan polveutumisensa Kainuun kuninkaista.

Thor

Thorin kuoltua Kvenlandin eli Naistenmaan neuvosto käski kunnioittamaan häntä suurimpana jumalana. - Tämä mielenkiintoinen tieto viittaa siihen, että Thor oli ihmisalkuperää, kun taas hänen kauttaa vaikuttanut Odin oli enkeliolento.

Tosin kronikassa kerrotaan myös urhoollisesta ja mahtavasta herrasta nimeltä Odin. Hänen alkujuurensa olivat ilmeisesti Skandinaviasta, mutta kun hänen oli paettava omistamastaan Fryygiasta, hän vaelsi pohjoiseen ja voitti vaivatta venäläiset, puolalaiset, skandinaavit ja vandaalit.

Odin lahjoitti nämä maat vendeille, joiden kansoja kronikan mukaan olivat samogiitit, kuurit, preussilaiset, liettualaiset, liivinmaalaiset ja myös virolaiset, pommerilaiset ja lappalaiset, joita oli paljon, sekä suomalaiset.

Kaikki nämä yhdessä olivat eräänlainen kansa, joka ymmärsi toisiaan ilman tulkkia. He olivat perehtyneitä noituuteen, jota Odin heille opetti.

Tämän laajemman esityksen jälkeen Messenius tahtoi keskittyä enemmän suomalaisiin, joita aluksi kutsuttiin vinedeiksi, vendeiksi ja vinneiksi. Sen pohjalta jotkut nimittivät heitä finneiksi. He asuivat virolaisista pohjoiseen Tornioon saakka ja kutsuivat itseään ylpeillen suomalaisiksi.

Suomi

Tässä suora lainaus kronikasta:

Suomi ulottuu laajalle:
yhdellä sivulla Norjaan,
toisella Venäjään,
kolmannella sivulla on raju meri,
joka on tästä kansasta saanut vendien nimen.
Siksi eräs mies, Plinius nimeltään,
varmaankin kirjoitti,
että Suomi on alueeltaan yhtä laaja
kuin koko Skandinavia.
Sen vuoksi ei ole ihme,
että se oli muinoin jaettu osiin
moniksi valtakunniksi.
Kullakin on oma kuninkaansa.

Monet kirjoittajat pitivät Messeniuksen mukaan tämän maan asukkaita lempeinä ja Ukko oli rakkain kaikille. Hän oli heidän ylin jumalansa.

Tästä jatkoa 

- Johannes Messenius, Suomen riimikronikka. Toimittaneet ja suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 913. 2004.

1 kommentti . Avainsanat: Suomi, varhaishistoria, Messenius, Suomen riimikronikka, riimikronikka, Nooa, finnit, Kainuu, kuningas, Odin, Thor

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri