Matin blogi

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Kristus ja suomalaisuus

Lauantai 18.4.2015 klo 17:00 - Matti Kuusela

Dornachissa pitämissään Kalevala-esitelmissä Steinerilla tulee esiin aivan erityinen herkkyys ja koskettavuus, jonka vasta nyt alan kunnolla tajuta. Tulee vaikutelma, että kun Steiner sisäisesti katsoo Suomea, niin hänelle tulee mukaan joku aivan erityinen henki, jolla on läheinen yhteys Kristuksen kanssa.

Steiner antoi suuren merkityksen sille, että Kalevalan lopussa Kristus astuu kehityksen mukaan Marjatan pojan muodossa. Ja kun Marjatan poika kasvaa, Väinämöinen astuu syrjään. Kun lukee tarkkaan Steineria tässä kohden, niin hän kertoo, että suomalaisten henkisenä tehtävänä oli juuri suorittaa tämä valmistus: ottaa Kristuksen ykseysvaikutus vastaan sielun kolminaisuuden pohjalle.

Tämä kolminaisuus oli jotain erityistä. Muutkin kansat ovat kehittäneet aistimussielua, ymmärryssielua ja tietoisuussielua, mutta yleensä vain yhtä niistä, peräkkäin tai rinnakkain, niiden eri sävyissä. Mutta piti olla yksi kansa, jossa ne kaikki esiintyvät yhdessä ja sopusoinnussa keskenään. Ja suomalaiset olivat juuri se kansa.

Näiden ihmisen kolmen sielunvoiman tuli siis esiintyä kuin samassa veneessä. Ja se tulee esiin konkreettisesti juuri samporetkellä, jolla nämä kolmen sielunvoiman sankarit, Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen todellakin lähtevät retkellä pohjolaan samassa veneessä. Vene tarkoittaa myyteissä ja saduissa ihmisen eetterikehoa, ja tämä kuva siis tarkoittaa, että nämä voimat todellakin asuttuvat nyt samaan ihmiseen; kolminaisuus, joka on jumalallisen kolminaisuuden heijastusta ihmisessä.

Kristinuskon valmistus

Sanoin, lausuu Steiner, että Kalevalassa on suurenmoisella tavalla ilmaistu, kuin Suomen kansan olli suoritettava tämä valmistus – sillä tavalla, että Kalevan loppuun on merkittävällä tavalla otettu mukaan Golgatan mysteeri.

Kun Steiner sitten kuvaa, miten Kristuksen astuessa esiin Kalevalan lopussa Väinämöinen jättää maan, se ilmentää miten se alkuperäinen suuruus, se merkityksellisyys, joka on tullut Eurooppaan suomalaisuuden kautta, on kristinuskon valmistusta. Ja tuon kristinuskon suomalaisuus ottaa vastaan kuin viestinä ulkoapäin.

Tähän on lisättävä, että se kristinusko, josta Steiner nyt puhuu, ei tarkoita mitään uskontoa suppeassa mielessä, vaan sitä miten ihmiskunta valmistautuu ottamaan vastaan koko uuden ja kohottavan vaikutuksen koko maan ja ihmiskunnan kehitykseen. Osa tästä Kristuksen omaksumisesta muodostuu kristillisiksi uskonnoiksi, mutta ei mitenkään rajoitu vain niihin.

Todellakin, Steiner antaa ymmärtää, että koko Suomen kansan vanha kehitys oli kristinuskon valmista tavalla, jossa se astuu kansaan, jossa sitä odottaa vanha kosmis-henkinen pyhää kolminaisuutta vastaava jumalhenkisyyden heijastus.

Tämä Kristuksen vastaanottamista valmisteleva sielunkolminaisuus on niin suuri asia, että kun mietin kuka sitä kantava henki on voinut olla, tai on edelleenkin, niin vain yksi henkinen olento tulee mieleen, hän jonka intialaiset tuntevat Krishnana.

Mistään muualta en löydä sellaista Kristuksen tuloa valmistelevaa herkkää, valoisaa ja musikaalista rakkautta ja tasapainoisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kalevala, Steiner, Suomi, Kristus, Krishna

Suomi - kolminaisuudesta ykseyteen

Perjantai 17.4.2015 klo 11:33 - Matti Kuusela

Suomenmatkojensa jälkeen Rudolf Steiner piti Sveitsissä kolme esitelmää Kalevalasta ja suomalaisista. Ne ovat niin syvällisiä, niiden ajatustapa on niin liikkuvalla tavalla todellisuutta koskettavaa, että vuosikymmenienkään aikana niiden todelliseen merkitykseen ei ole päästä sisälle. Pinnallisemmalla tasolla se kuitenkin onnistuu.

Voimme ottaa esimerkiksi vaikka seuraavan lauseen: ”Syvällisemmällä tavalla Kalevala ilmaisee, että Suomen kansan suuruus perustuu siihen, että se oikeastaan valmistaa ykseyttä kolminaisuudessa, valmistaa kolminaisuuden sammuttamisen kautta sen ykseyden vastaanottamista, joka ei enää ole vain inhimillistä ykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä, jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.”

Kun luki näitä lauseita ensimmäisiä kertoja (tuo oli omaa suomennostani kauan sitten), niin niihin suhtautui ajatuksina. Nyt alkaa vähitellen kokea niitä syviä tuntemuksia, joita Steinerilla näitä luodessaan on ollut. Ne eivät todellakaan ole vain ajatusta, vaan ne ovat maailmankehityksen ja ihmiskehityksen sisäistä seuraamista, sen sisäistä tahtomista.

Sielun kolminaisuus - Väinämöinen

Mistä Steiner siis tuossa lauseessa puhuu? Suomen kansan erityisyys on ollut, että me olemme sielunkehityksessämme eläneet samanaikaisesti kolmea suurta kehitysvaihetta, jotka muilla kansoilla ovat esiintyneet luonnostaan peräkkäin.

Meidän sielunkokemuksessamme elää jopa se, miten henkiset mahdit ovat noita kolmea sielunvoimaa kehittäneet luonnonvoimien ja luonnonviisauden pohjalta. Ja kun me sanomme luonnonviisaus, niin meidän on itse asiassa katsottava luonnon taakse niihin suuriin enkeliolentoihin ja heidän jälkeläisiinsä, jotka ovat luonnon taustalla.

Näiden jumalolentojen luomina syntyi maan piiriin kolme suurta sankariolentoa, jotka eräällä tavalla olivat suuria elementaarisia olentoja, henkisiä olentoja, sankareita. On todella sääli, ettei Steiner puhunut näiden kolmen olennon suhteesta enkelihierarkioihin, sillä se olisi todella kiintoisaa.

Meidän on siis tyydyttävä siihen, että maan piirissä vaikutti kolme suurta olentoa, joita voimme pitää ihmiskehityksen sankareina: Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Väinä tarkoittaa jokea tai virtaa, ja Väinämöinen elää suuren kosmisen veden viisausvirrassa. Henkisenä elementtinä vesi on mukana myös avaruuden etäisyyksissä, ja jos ajattelemme vanhoja egyptiläisiä, niin heille Niili oli oman galaksimme, Linnunradan ilmentymä maan päällä.

Väinämöinen ei kuitenkaan luonut arkkitehtonisia temppeleitä kuten egyptiläiset, vaan Väinämöisen elementti oli sana, laulu, puhe, musiikki. Luulen kuitenkin, että meillä Suomessakin Väinämöisen laulun temppeli on olemassa. Se ei ole yhtä näyttävää ja ilmeistä kuin Egyptissä. Se on kauan ollut unohduksissa, mutta se on nousemassa nyt uudelleen tietoisuuteen. Väinämöistietoisuuden temppeli on pyhien kivipaasien kokonaisuus kokonaisuus, joka yltää kautta koko Suomen.

Vasta aivan viime vuosina näitä pyhiä paasia on alettu tutkia ja löytää. Ja vaikka menneet sukupolvet ovat niitä runsain mitoin tuhonneet, kuten nykyisetkin metsäkoneineen, niin niitä on runsaasti jäljellä, suorastaan hämmästyttävän paljon. Niiden tunnistaminen on vain odottanut aikaa, jolloin eteerinen tietoisuus alkaa jälleen elää ihmisessä – Kristuksen toisen tulemisen myötä.

orion_nebula.jpg

Kalevalan naiset

Väinämöinen on olento, joka sisäisessä maailmassa rakensi ihmisen vanhinta, vielä hyvin kosmista sielunvoimaa. Sitten tulee Ilmarinen, joka ilman elementin avulla luo hengityksen ja sydämensykkeen harmoniaan perustuvaa kulttuuria. Ja kolmanneksi tulee nuori Lemminkäinen, jossa tuli on siirtynyt Väinämöisen luonnonhenkisyydestä ensin Ilmarisen pajaan ja nyt hänessä itsessään hänen omaan sydämeensä, omaan sisäisyyteensä.

Lemminkäinen on ihminen, joka omasta itsestään käsin luo toimintansa perusteet. Kalevalassa tuo itsenäisyys on vielä kehittymätöntä, mutta voimme hyvin kuvitella, miten juuri Lemminkäisen tulisielulle meidän aikamme sisäinen kehitystavoite, sydämen puhtaus, on todellinen haaste.

Mutta erityisesti monet naiset, jotka ensimmäistä kertaa ovat itse tarttuneet Kalevalaan ja todella lukeneet sitä, ovat suureksi hämmästyksekseen huomanneet, miten näiden miehisten sankareiden ohella naisilla on Kalevalassa erittäin merkittävä asema. Sankarit kysyvät äideiltään ja vaimoiltaan neuvoja, jopa lupaa lähteä sotimaan. Ja yhtälailla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saavat henkiset kehitysohjeensa Louhelta ja hänen tyttäreltään, Pohjanneidolta.

Kalevalan ymmärtämisessä miessankareiden tehtävien tajuaminen on vielä lähellä nykytietoisuutta, mutta Kalevalan naisten ymmärtäminen on seuraava syvempi askel, joka vie tajuntaamme syvemmälle kohti elämänmaailmaa, maailmankokonaisviisautta.

Korkeampaan ykseyteen

Tuossa lainaamassamme Steinerin lauseessa kaikki tämä on taustalla. Nyt voima, jota Steiner nimittää yhtenäissieluksi, on peittänyt meillä suomalaisillakin Kalevalan kolminaisuuden, mutta se on hyvin lähellä pinnan alla.

Ja kun katsomme Steinerin lausetta vielä tarkemmin, niin hän sanoo suomalaisten valmistavan tämän yhtenäissielun kautta korkeamman, jumalallisen ykseyden valmistamista, sellaisen jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.

Steiner siis ilmoittaa suomalaisten valmistelevan sellaista sielunykseyttä, jossa Kristus voi elää.

Mutta myös meidän aikanamme olen kuullut useamman henkisesti avoimen ihmisen kertoneen eri tavoin kokemuksistaan, että Suomen ilmapiirissä elää nyt jotain samaa, minkä me sisäisesti olemme kokeneet aikaisemmin Israelin tai Jerusalemin tehtäväksi.

Steinerin lainauksen mukaan voimme siis valmistaa ja valmistautua sen ykseyden vastaanottamiseen, joka ei ole enää vain ihmisykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner, Suomi, Kalevala, naiset, Väinämöinen, ykseys, Kristus

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Luontokeskus Haltia

Sunnuntai 15.9.2013 klo 14:05 - Matti Kuusela

Uusi luontokeskus Haltia Nuuksiossa on aivan suurenmoinen. Kävin siellä sunnuntaina Sinikan kanssa ja tämä professori Rainer Mahlamäen suunnittelema rakennus ylitti kaikki odotukseni. Ulkopuolelta ei voi vielä olla aivan varma siitä, mitä tulee kokemaan, mutta kun pääsee sisälle, tämä kokonaan puurakenteinen luontokeskus avautuu aivan ihmeellisiin sfääreihin. Valkeankuultavat puupinnat ovat aivan muuta kuin mitä puulta on totuttu odottamaan, ne ovat todella kauniita.

Kaikki yksityiskohdat ovat ihmeellisen kauniita ja siroja, mutta hämmästyttävintä on se, että suunnittelun elävyys ja hienoistuneisuus ulottuu pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Elementtien sommittelussa on jotain, mitä arkkitehtuurissa ei ole tottunut näkemään: koskettavuus, liikuttavuus, tunteet. Kun katsoo läpinäkyvän lattian läpi aistikkaasti sijoitettuja pikkuelämiä alaspäin, kokee jotain aivan hämmästyttävän uutta, sellaista mitä todella kannattaa käydä katsomassa ja ennen kaikkea kokemassa.

Sommittelun perusta on kalevalainen, mikä tietysti vetoaa minuun voimakkaasti. Koskettelihan ensimmäinen avoin esitelmäni aikoinaan Kalevalaa ja olin tekemässä Bomban suuren Kalevaladraaman käsikirjoitusta, mutta tässä luontokeskuksessa Kalevala maailmansyntyy luontuu kokonaisuudeksi niin sulavasti ja modernin valoisasta, että mistään muinaisuudesta ei voi puhua, ei, vaan kaikki avautuu kohti tulevaisuutta, samalla kun luontoveljemme ja -sisaremme kulkevat kanssamme yhteistä tietä kohti avarampaa tulevaisuutta.

sinikka_luontokeskus_haltiassa2.jpg

Elämysten rakennus

Monissa näyttelyissä elämyksen keskeyttää se, että maalausten tai muiden kohteiden vieressä on
pieniä lappuja, joita lukeakseen täytyy astua lähemmäksi seinää. Kaikki tuollainen kokonaiselämystä häiritsevä vanhanaikaisuus on jätetty pois Haltiasta. Kaikki mitä on nähtävissä, on nähtävissä ja koettavissa sellaisenaan, mikä moninkertaistaa jokaisen elämyksen tehon tavallisiin näyttelyihn verrattuna. Siinä missä tavalliset näyttelyt ovat ihmeen väsyttäviä, Haltia tarjoaa uusia ja elävöittäviä näkymiä, kaiken aikaa, toinen toisistaan kasvaen, muuntuen ja uudistuen. Mikään ei toista itseään, vaan kaikki uudistuu.

Ja tosiaan kaikki. Valon värit vaihtuvat, muutamat karheasta puusta tehdyt rakenteet ovat sellaisia, joiden ymmärtää ihastuttavan japanilaisia, kuten koko rakennuksen selkeydenkin. Mutta aivan suurenmoista on sitten se, miten visuaalisuuden lisäksi ääni ohjaa kokemusta. Ensimmäistä kertaa missään, mitä olen tavannut, ääni ja kuva soivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Aivan kuin luonnossa liikuttaessa ääni herättää ihmisen kysymään ja katsomaan ja odottamaan, mitä on tulossa. Minusta on aivan uskomattoman ihmeellistä, miten yhteen rakennukseen yhtäkkiä on voitu saada mukaan hillityn kauniisti ja kuitenkin aisteja liikaa kuormittamatta näin paljon uusia oivallisuksia.

Maisemien rajaus

Ensimmäistä kertaa missään näkemässäni rakennuksessa tässä keskuksessa on saavutettu täydellinen jokaisen ikkunan näköalan rajaus. Toki jossain saattaa olla yksi täydellisesti maiseman kanssa yhteen sointuva ikkunanäkymä, mutta tässä se koskee jokaista ikkunaa; jokainen näkymä on aina uusi. Ja salaisuus onkin yllättäen paitsi siinä, että ikkunan avautuvat laajoina, lähes japanilaistyylisinä, niin, salaisuus on räystäissä. Kauniisti puusta luodut ulkoräystäätä rajaavat näkymän niin, että etualalla oleva maa tulee mukaan eikä näkymä kohoa liikaa ylös niin, että taivaan valovoima peittäisi alla olevan luonnon tummuuteensa. Nyt kun näkymät ovat rajattuja myös yläreunasta, taivaallinen valo kimmeltää ja loistaa itse luonnossa, heijastuen sen eri sävyissä ja luoden kiinnostavia kontrasteja, jotka lähes taianomaisella tavalla tekevät metsän ja jopa lähistöllä olevat periaatteessa vähemmän kiinnostavat rakennetut osat kummallisen taiteellisilta vaikuttaviksi.

Kun elävästi muotoiltu toisen pään kosminen sali avautuu kosmisiin mittoihin joutsenen ja koko Suomen lattiakartan ylle, niin toinen suorakulmainen sali, jossa kuvat ja videot vaihtelevat, rakentuvat tavallisen ihmisen luontokokemuksen ympärille. Kumpikin todella avaa silmät ja korvat ja liikeaistin luonnon kokemukselle, syventäen ja kaunistaen, mutta herättäen samalla jotain uutta, jotain sellaista valppautta ja pyhyyttä, mitä ihminen ikiaikoja on kantanut itsessään.

Myös näkötornissa toimii rajaus. Enpä olisi uskonut, mutta kun näkymä on onnistuneesti sommiteltu arkkitehtuurin avulla, se avautuu uudella ja rikkaalla tavalla myös tornista.

Tästä rakennuksesta annan sekä Metsähallitukselle että kaikille suunnittelijoille aivan täydet pisteet ja vähän plussia vielä lisää jokaiselle.

Käykääpä siis itse katsomassa. Keskus on auki joka päivä jouluaattoa ja joulupäivää lukuunottamatta. Perusnäyttelyyn on vapaa pääsy ja erikoisnäyttelyihin saa ostaa lipun, mutta ilman lippua kulkevakin saa täällä täyden vastineen kierrokselleen. Keskus on auki klo 9.30 alkaen klo 19 saakka vielä syyskuun loppuun ja siitä eteenpäin klo 17 saakka.

PS. KIrjoittelen sitten myöhemmin lisää Haltian yhteyksistä pyhään ja henkiseen arkkitehtuuriin, esimerkiksi kirkkoihin, graalin temppeliin ja Steinerin Johannestaloon, voisipa Kalevalatalon ideankin tuoda mukaan.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luontokeskus, Haltia, Nuuksio, Rainer, Mahlamäki, maisemat, näkymät, Kalevala, arkkitehtuuri, valot, värit, luonto, kuuloaistimus, muotoilu, metsähallitus

Serafien pyhä yö ja Kolmen kuninkaan päivä

Torstai 5.1.2012 klo 21:47 - Matti Kuusela

Nyt on jo alkanut jouluajan kolmastoista pyhä yö, joka on serafien toiminnan aikaa. Nyt ikuisen rakkauden kaikkein korkeimmat enkelit, serafit, ovat vapaita luomaan tulevan vuoden suunnitelmansa ja saattamaan sen alulle. Siksi ensi yönä voivat unissa ilmetä tulevan vuoden perusaiheet itse kullekin.

Tänä vuonna on ollut ihmeellistä, että hyvin monet ovat kokeneet tahdonhenkien yön ja seuraavan päivän aikamoisena jyristyksenä ja seuraavan harmonianhenkien yön ja päivän tasapainoisempana ja helpompana, vaikka luonnollisesti on hyvin henkilökohtaista, millä tavoin tuo vaikutus meidän kunkin energiat kohtaa.

Nyt kerubien eli harmonianhenkien vuorokausi on jo mennyt ohi ja olemme siirtyneet serafien vuorokauteen. Ja ihme ja kumma, koen serafeista lähtevät valtavan sisäisen lämmön hyvin intensiivisenä.

Nyt on todella mielenkiintoista tunnustella sisäisesti, onko tämä vuosi jotenkin erikoinen sillä lailla, että nyt näitä energioita on helpompoi kokea, vai olenko itsekin tullut vahvemmin sellaiseen kasvun vaiheeseen, että näiden suurten voimien kokeminen on tullut mahdolliseksi aivan normaalitilassa - ei vain esimerkiksi meditaatiossa.

 

Kolmen kuninkaan päivä - loppiainen

Nyt tostai-iltana alkaa
energeettisesti myös
loppiainen, joka merkitseedrei_koenige.jpg
jouluajan ja sen 13 pyhän yön ajan loppumista. Meillä suomessa on energeettisesti hyvin kuvaavia juhlien nimiä, loppiainen - jouluaika loppuu, pääsiäinen - luonnonvoimat pääsevät maan kahleista Kristuksen ylösnousumuksen myötä.

Loppiainen on siis edelleen vahvasti joulujuhla, vaikka taas sitä me emme jostain syystä Suomessa koe varsinaisena jouluna, vaan tosiaan jonkin pyhän loppumisena.

Katolisissa maissa loppiainen on tärkeä, kuten Venäjälläkin. Kun jouluaatto on sydämen Jeesus-lapsen syntymän juhla, on loppianen Matteuksen evankeliumin kertoman joulutapahtuman juhla, jossa kolme kuningasta tulee kumartamaan Jeesus-lasta.

Tämä joulu on pään henkisyyden ja ihmisen korkeimpien kehitysvoimien joulu. Kuninkaat tulevat kumartamaan. Luukkaan evankeliumin joulussa kumarsivat paimenet, sydänvoimien, maanvoimien ja sielullisen vastuun ja yhteyden kantajat.

 

Kalevalan joulu

Kolmen kuninkaan joulu on myös selkeästi kalevalainen joulu, vaikka itse Kalevalassa ei sitä näin kuvaakaan. Kalevalan kolme suurta sielullisuuden kehitysvoimaa kulkee kohti kuninkuuttaan, ja kun ne saavuttavat, tulee Kristus-lapsen kumartamisen aika. Se on aika, jolloin ihmisen on tarjottava kaikkein korkeimmat kehitysvoimansa Kristukselle, lapselle, Karjalan kuninkaalle, jotta ne voivat tulla yhteisen kehtyksen käyttöön, jotta ihmisestä voi tulla kuningas korkeammalle tasolle.

Kolme kehitysvoimaa ovat siis ne, joita ilmentävät Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen: Väinämöinen vanhaa syvää maailman luomislaulua, Ilmarinen uuden rakentamista ja Lemminkäinen tulivoimineen nykyajan maailmaa uudistavaa ja muokkaavaa sielullisuutta.

Meidän on tärkeää aina muistaa, että Lemminkäisen tulen ja rakkauden voimat ovat niitä, joita uusi tietoisuus tarvitsee. Meillähän käy helposti niin, että meidän sisäisten voimien tulemme latistuu Ilmarisen ilmaelementin älyllisyydeksi tai jopa Väinämöisen haaleaksi vedeksi.

Nuo elementit ovat omassa tehtävässään aivan paikallaan, mutta ilman Lemminkäisvoimien lempeä (tuli, rakkaus) meiltä puuttuu myös sitä kaikenmuuttavaa rohkeuden tulta, jota maailmamme uudistuminen tarvitsee!

Tässä maailmassa, fyysisellä tasolla ihminen voi olla kuningas vielä itsekkäiden egon ja minuuden voimien avulla, mutta kohotakseen elämänvoimien eteeriseen (ja naisellisten kehitysvoimien) henkiseen Karjalaan meidän on liityttävä korkeampaan Kristus-voimaan kokeaksemme maailman elävän kehitysviisauden.

 

Jouluajan kehityskaari

Jouluaika on myös suuri kehityskaari Luukkaan evankeliumin viattomien sydänvoimien päivästä Matteuksen evankeliumin Jeesuksen pään viisauden voimien juhlaan. Se on matka päästä sydämeen.

Tai pään chakrasta sydämen chakraan kulkeva matka, joka kulkee myös kurkkuchakra ilmaisuvoimien kautta, jota ulkoisessa maailmassa ilmentää uusi vuosi ja presidentin uudenvuodenpuhe.

Loppiaisen henkisen tulen ja rakkauden kehitysvoimassa Serafien läsnäolo jää vaikuttamaan vahvana aina pääsiäiseen saakka, ja siinä mielessä cd-meditaationa tähän vuodenaikaan sopiva uusi suositus on Serafit ja kerubit -meditaatio (DS147), joka on yksi Siriusryhmän vahvoja meditaatioita.

Hyvää Loppiaista ja Kolmen kuninkaan päivää!
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: serafit, loppiainen, kolme kuningasta, kolmen kuninkaan päivä, Kristus, Kalevala

Kosminen Suomi - Kosminen Kristus

Keskiviikko 1.6.2011 klo 3:17 - Matti Kuusela

Kiitos cd-meditaatiotilauksista! Vieläkin tekee mieli kertoa, miten iloisen selkeitä nettikauppatilaukset ovat vastaanottajan kannalta. Yhdellä tilaajalla oli vielä ollut hankaluuksia nettikaupan toimimisen kautta, mutta toivotaan että tilanne parenee, sillä Kotisivukone lupaa uudistuksia kesän aikana. Mutta jos hankaluuksia tulee, voit aina tilata samat tuotteet myös vanhalla systeemillä sähköpostilla.

Enkelivihkimys on edelleenkin suosituin cd.

 

Suomen historia

Juttelimme eilen illalla henkisistä asioista muutaman vanhan tutun kanssa ja koin siinä entistä voimakkaammin vanhan Suomen merkityksen. Olemmehan me tienneet, että suomalaiset ovat ennen asuneet laajalle alueella, mutta jotenkin meidän osuuttamme on aina kuulunut vähätellä, jopa Kustaa II Aadolfin hakkapeliittoina.

Muistin äkkiä, miten minulla on vanha pingviinikirjojen lähinnä Eurooppaa koskeva historiallinen kartasto pokkarina. Ja toden totta, Finns eli suomalaiset esiintyvät siinä heti vuoden 4500 eKr kartalla nykyisten Ruotsin suurten järvien ja Baikalin välisellä valtavalla alueella, joka etelässä ulottuu lähelle Mustaa merta, Kaspian merta ja Aral-järveä.

2750 eKr rajat ovat käytännössä samat, siis 2000 vuotta myöhemmin. Suomalaiset, Egypti ja Etiopian kushiitit ovat säilyneet.

1850 eKr baltit ja slaavit ilmestyvät kartalle ja samalla suomalaisten alueen eteläraja hieman nousee pohjoisemmaksi. Tämä tilanne säilyy sitten kutakuinkin samana yli kahdentuhannen vuoden ajan, kunnes itägootit 300-luvulla muuttavat karttaa nykyisen Balttian eteläosissa ja Valkovenäjän alueella. Siihen tuo muinaishistoriallinen kartta päättyykin

Tuon kartan mukaan suomalaisten alue on ollut ehkä suurin valloittamaton valtakunta koko maailmassa koskaan. Onhan suuria ollut muitakin, mutta esimerkiksi Kiinan valloittivat mongolit, skyytit Egyptin ja Intiankin valloittivat pohjoisemmat kansat.

Kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta kartan mukaan näin on.

 

Suomalainen henkisyys

Nykyisen Venäjän
perustana ollutta
Novgorodia eli
Uuttakaupunkia oncosmic_christ.jpg pidetty ruotsalaisviikinki Rurikin perustamana, mutta nyttemmin on selvinnyt, että Rurik oli karjalainen. Keisarinna Katariina Suuri vain piti aikanaan viikinkejä tyylikkäämpinä Venäjän perustajina kuin suomalaisia, joten hän muutatutti tuon kohdan kronikoihin.

Minulla on pitkään ollut sellainen tunne, että suomalaisten suuren historian piiloutumisella on ollut samankaltainen henkinen syy kuin sillä, että Amerikan manner pidettiin Euroopan keskiajan ihmisten tietoisuuden ulkopuolella. Sen energiat olivat keskiajan tietoisuudelle liian rajuja ja materialistisia (tietysti omassa korkeassa henkisyydessään).

Suomen menneisyys taas piilotettiin sen korkean henkisyyden takia. Ja millaista henkisyyttä se oli? Siitähän me olemme suuresti yksimielisiä, että meillä vallitsi Kalevala-henkisyys, mutta vasta nyt alan tajuta, mitä se merkitsee. Meillähän on aina ajateltu, että runollisista ansioistaan huolimatta Kalevala on ollut köyhien ja järjestymättömien korvenraivaajien kulttuuria, johon myöhemmin on liitetty kristilliset Marjatta-runot.

Noita Suomen karttoja katsellessa minulle nousi voimakas visio, jonka välitti kovasti Ilmarisen näköinen uljas mieshahmo. Hänessä ei ollut mitään takametsien tunnelmaa. Nyt vain tajuan, että hänen asunsa on täsmällisesti kuvattuna jonkin vanhan Kalevala-taiteilijan maalauksessa.

Tästä olennosta virtasi tai säteli informaatio, joka näytti miten erään ajan "majesteettinen" Suomi vaikutti henkisesti Ruotsin ja kutakuinkin Moskovan välisellä alueella. Se oli henkisesti hyvin kosminen, mutta kosmis-kristillinen kulttuuri, hyvin valoisa ja henkisesti voimakas.

Ymmärsin, että tämä vanha pohjoinen Suomi on kantanut Kristus-valoa ja Marjatta/Maria/Sofia -tietoisuutta ja tuhansia vuosia ennen Golgatan tapahtumia. Se on ollut kulttuuri, joka on valaissut henkisyydellään koko Euroopan alueetta tuhansien vuosien ajan.

Ja muuten, jos kuuntelette Aleksis Kivi cd-levyni, niin siinä tulee kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitettua asiaa Pohjalan henkisestä valosta ja sen merkityksestä vanhan Kreikan kulttuurille.

 

Kristus-puhe

Tämän vision syntymiseen vaikutti lisäksi voimakkaasti eräältä ystävältäni kuulemani kertomus, että Kalevalan lukeminen ääneen on herättänyt eräässä näkijässä samanlaisen vaikutelman kuin se, miten Kristus puhui  opetuslapsilleen kertoessaan maan menneisyydestä.

Tästä tajusin, miten Väinämöisen menneisyydestä kertova laulu oli Kristus-puhetta. Kristus on ollut kosmisesti hyvin voimakkaasti läsnä täällä pohjolan ilman ja valon tilassa. Kristus on se, joka Väinämöisessä on laulanut maan ja ihmiskunnan menneisyydestä ja luomisesta. Kristus on minä, joka on ollut maata luomassa, hän on se, joka heijastuu Kalevalan sankarikolmikossa.

 

Maan henkisyys

Mutta vielä puuttuu yksi elementti. Tuossa visiossa minussa eli hyvin voimakkaasti myös muisto siitä, miten Steiner kertoo juuri Suomesta puhuessaan erityisen painokkaasti, miten Maa-.äiti luo yhdessä maan muotojen ja voimien kanssa eri alueiden ihmisille sellaisia aivorakenteita, joita hän tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen.

Tämä yhteys aivojen ja maan välillä tuli vahvasti tuossa visiokokemuksessa esille.

Ja nyt yhteenvetona: vanhan kosmis-suomalaisen majesteettisen Kristus-kokemuksen tuli väistyä, jotta uusi ihmissielusta lapsenomaisin voimin esiin kasvava Marjatan poika, uusi Karjalan kuningas, saattoi syntyä. Ellei Suomen vanhaa suurta menneisyyttä olisi ehkä tuhanneksi vuodeksi unohdettu, tuolle uudelle Kristus-sielunlapselle ei olisi ollut tilaa.

Siksi meiltä Suomesta ovat vanhat kuningaskronikat kadonneet. Onneksi nyt on tullut aika, jolloin niitä on mahdollista tutkia naapurimaissamme, joissa nuo tiedot ovat säilyneet.

Nyt kun olemme keskellä Uutta aikaa ja Kristuksen ja Sofian uutta tulemista, on jälleen aika Pohjolan suuren valomenneisyyden astua esiin. Eurooppa ja maailma tarvitsevat tuota Valoa, joka virtaa Pohjolasta, Kristus-valoa.

Niin, ainakin yksi viimeaikainen elementti tarvittiin vielä tähän kokemukseen mukaan: Hollolan vanhan kirkon majesteettisen Kristuksen energia.

4 kommenttia . Avainsanat: Suomen historia, Kristus, Marjatta, Kalevala, Suomen menneisyys

Orion taivaalla - Kristus meissä

Maanantai 28.2.2011 klo 3:57 - Matti Kuusela

On ollut ihanteellinen hiihtotalvi ja kun tuota hiihtokertojen lukumäärää 27 kertaa mietin, niin voi olla että edes kouluvuosina ei tullut ainakaan paljon useammin. Yli kolmenkymmenen päästään joka tapauksessa.

Tänä vuonna on Sinikan kanssa hiihdetty usein vasta myöhään illalla. Haltialan ympäristössä Helsingissä on aina niin paljon hajavaloa, että koskaan ei ole ollut liian pimeää, ja suuri on laduista on muutenkin valaistuja. Yöllä on ihmeellisen rauhallista. Kokee itsensä suuren kosmoksen ja lumen elementtien kanssa.

Perjantai-iltana myös kettu näkyi kahteen kertaan. Toisella kertaa se viiletti yli pellon lähes uskomattomana vauhtiviivana. Näkyi ottaneen jopa kahden ja puolen metrin loikan.

Taivaan uljas Orion on tullut tutuksi. Se on ollut tämän talven selvästi parhaiten näkyvä tähtikuvio. Sen ohella myös upea Sirius on loistellut kirkkaana ja Orionin oikealla puolella, kuin suuren taivaallisen metsästäjän kädessä Aldeöbaran ja vielä siitä etäämpänä Seulaset eli Plejadit näkyvät joskus himmeinä.

 

Taivaallinen Väinämöinen

Egyptiläsille Orion oli Osiris. Orionin tähtien mukaan he rakensivat kolme suurta pyramidia Kairon lähellä, mutta etäämpänä olevien neljän suuren kulmatähden kohdilla on Egyptissä omat temppelinsä. Näiden temppelien suhde Niiliin oli ja on edelleenkin aivan sama kuin Orionin tähtikuvion suhde Linnunrataan. Vahinko vain, että kertaakaan ei näillä hiihtoretkillä taivas ole ollut niin kirkas, että Linnunradan olisi pystynyt näkemään. Lapsena Linnunrata oli huikaiseva kokemus. Miten silloin tiesikään, että me olemme siinä jollain tavalla mukana.

Piekkola uudessa Kalevalaa ja tähtiä koskevassa kirjassaan liittää Orionin suoraan Väinämöiseen, ja niinhän se varmaan on. Tosin itse koen Orionin Väinämöistä nuorekkaampana "miehenmallina", jotenkin aina kuninkaallisena ja ehkä enemmän Ilmarisen kaltaisena. Tätä on kuitenkin hyvää aikaa mietiskellä.

Tänään luin Hermeetikko-sivujen innoittaman Suomi24-sivustolta Suomen vaakunaa ja siniristilippuammekin koskevan keskustelun. Siihen on linkki Enkelimaa Suomi -osaston viimeisenä rivinä.

En ollut sitä aiemmin ainakaan näin selvästi huomannut, mutta Orionissa on paljon samaa kuin Suomen vaakunaleijonassa. Uljaus ja pysty suoruus. Hallitsevuus. Mikään taivaallinen kuvio ei todellakaan pysty kilpailemaan kuninkaallisuudessa Orionin kanssa.

Vaikuttavuudessa Otava on seuraava, ja silloin kun yöt lapsuudessani olivat pimeitä ja tähden kirkkaita, Otava kyllä hallitsi taivasta voimakkaammin, mutta enemmän kosmisena laajuutena kuin ihmiseen verrattavana muotona.

Suomi24-keskustelusta käy selkesti esille, että vaakunan esikuvana on Juudan leijona, eli Kristus. Koetan myöhemmin saada tuosta aiheesta tiivistelmän, mutta jos se kiinnostaa, katsokaa itse keskustelua. Siinä Juudan leijonan teema kulkee Raamatussa aina Jaakobista Johanneksen ilmestykseen, ja leijonateema maallisena symbolina tulee Jerusalemin kuningaskunnasta Suomeen saakka, myös lipun väreineen.

Meillä on Kristus-lippu, Kristus-vaakuna, Kristus-kansalliseepos, sillä niin voimakkaasti Kristus koko ajan elää Kalevalassa, lopulta Marjatan pojaksi asettuen, vaikka Väinämöinen onkin hänen olemustaan edustava ensisijalla oleva kehitysolento.

 

Kristuksen unohtunut kuninkuus

Niin kuin niin moni asia ilmenee etenkin Suomen olemuksessa kolminaisuutena, niin myös Kristus. Me koemme hänet tavallaan itsenään, ihmisen veljenä, mutta toinen puoli hänen olemustaan on Sana tai kreikaksi Logos, ja kolmas puoli, joka nyt on heikentynyt meidän tietoisuudessamme, on herruus tai kuninkuus.

Tuossa kuninkuudessa voimme nähdä Orionissa myös Kristuksen, ihmisen henkisyyden kuvana.

Tämä heikentyminen tuli voimakkaasti esiin, kun sunnuntaiaamuna luin Ruotsin aivan uskomattoman epämiellyttävästä tapahtumasta (kun en televisiota katsele, niin en tiedä onko siellä ollut tästä). Joukko maahanmuuttajanuoria, tuollaisia 17 ikäisiä raiskasi 11-vuotiaan tytön, antoi turpaan apuun tulleille ja repi vaatteet myös monilta muilta tytöiltä uimahallissa.

Poliisit tulivat paikalle, mutta tyytyivät katselemaan sivusta. Ja jos oikein ymmärsin, niin Ruotsin media päätti olla kertomatta mitään koko tapauksesta (tämä lehdistön osuus jäi tarkistamatta aamun menoissa - tarkistan sen maanantaina).

Tämä on jo niin paha tapahtuma, että se on selvästi Enkelimaameditaation aihe - rakkaudessa ja valossa käydä itsessään läpi kaikki ne kokemukset ja tunteet, mitä tuo herättää. Tiedän että se on vaativaa, mutta usein voi valita miten syvälle tahtoo noihin energioihin mennä. Jos pääsee niin pitkälle, että saa kielteisen energiat puhdistetuksi, voi luoda uuden mielikuvan, jossa kaikki menee sillä lailla valoisasti ja onnellisesti kuin itse kokee oikeaksi. Tällä tekniikalla henkinen maailma pääsee mukaan vaikuttamaan. Mutta alku on meidän ihmisten - jokaisen - vastuulla.

Niin, kyllä minä ymmärrän oikein hyvin, miksi poliisit eivät puuttuneet asiaan. Luultavasti he tietävät oikein hyvin, millaisen oikeuskäsittelyn kohteeksi he joutuisivat, jos puuttuisivat maahanmuuttajanuorison tekemisiin.

Väärin se on. Aivan mielettömän väärin. Ja lehdistön reaktio, mikäli nyt oikein olin ymmärtänyt on niin väärin, että en sitä edes vielä kykene avoimesti ajattelemaan.

Sen kuitenkin ymmärrän, että kaikki tämä, että tällainen heikkous toimia oikeuden puolella on yhteydessä meidän koko pohjoisen kulttuurimme hengen heikkouteen. Kristillisyys on muuttunut heikkoudeksi.

Kun tietää mikä on oikein, on toimittava sen puolesta. Se on Kristuksen kuninkuuden elementti.

Kun tietää mikä on oikein, on se lausuttava. Se on Sanan elementtiä.

On oltava heikkojen ja väärin kohdeltujen ystävä ja auttaja. Se on Kristuksen veljeyden elementtiä. Heikkoja on aina puolestettava.

Tässä Ruotsin tapahtumassa rikottiin kaikkia noita kolmea vastaan.

Nykyisin kutakuinkin virallinen tai tieteellis-teologinen kuva uskonnosta on, että se on jonkinlainen ihmiskunnan turvattomuuden luoma myytti, joka antaa lohtua.

Ehdotan, että palaamme jälleen siihen, minkä uskon olevan kokemuksena jokaisen ihmisen sisimmässä: henkinen maailma on todellista.

Maailma muuttuu ja kehittyy joka hetki, ja jos me tahdomme olla siinä mukana, meidän on joka hetki tehtävä parhaamme, joka hetki tehtävä se, mikä on oikein.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Orion, Väinämöinen, Kristus, Suomen vaakuna, Suomen lippu, Kalevala, oikein tekeminen, heikkous

Terveisiä Minä Olen -messuilta

Maanantai 14.2.2011 klo 14:57 - Matti Kuusela

Paljon kiitoksia kaikille, joita kohtasimme Minä Olen -messuilla viikonloppuna! Tuossa tiiviissä ilmapiirissä jokainen kohtaaminen tuo uutta valoa, vaikka silloinkin kun se maisella tasolla jää vain tunnistamiseksi, katseeksi tai hymyksi.

Energeettisesti messut olivat jälleen haastava kokemus. Energiahoitajana omat energiani lähtevät aina työstämään kaikkien mukanaolijoiden kokonaisuutta, ja se on todella mahtavaa työtä, josta voi olla vain kiitollinen.

Luentoihin ja työpajoihin en itse osallistunut, mutta sen pohjalta mitä kuulin, astrologiaa ja Suomea käsitellyt työpaja antoi innostavia näkymiä tulevaisuudestamme ja tuosta merkittävästä päivästä 21.12.2012, jolloin Aurinko astuu Kauriin merkkiin.

 

Kosminen Suomi ja Kalevala

Messuille hankin Harri Piekkosen upean kirjan Kalevala, matkaopas tähtiin. Olen sitä vasta selaillut ja pari ensimmäistä sivua lukenut, mutta sen uskallan sanoa, että sen ote on varsin kauniilla ja pehmeän monipuolisella tavalla suomalainen, ja Taivaankaari Oy:n luoma ulkoasu tekee siitä yhden Suomen kaikkien aikojen kauneimmista kirjoista. Se yltää elävyydessään ja taiteellisessa tajussaan aivan parhaiden kansallisromanttisten teosten tasolle.

Veli Martin Keitel avaa suomalaisuuden ja Kalevan kosmista tutkimusta lähi-idän ja Kabbalan suuntaan. Myös Keitelin kirja on huolellisesti taitettu ja sen hyvät liitteet esimerkiksi heprean aakkosista tekevät siitä varsin käyttökelpoisen. Tätäkään kirjaa, Väinämöisen puhuva puu, en ole vielä selailua pidemmälle tutkinut, mutta jo nämä kaksi kirjaa antavat tuntumaa siitä, että meidän henkisessä kulttuurissamme on alkanut näkyä ja toimia se uusi nousu, jota niin pitkään on odotettu.

Samaan kosmiseen vasuun asettuu tuo nyt itse vielä työstämäni Robert A. Powellin suomennos Plejadeista, vuodesta 2012 ja maailmanhelluntaista.

Kaikki tämä viittaa siihe, että maan ja taivaan, tietaan ja henkisyyden uusi yhdistyminen on alkanut. Olemme eläneet valmistusaikaa, jossa ihmisminuus on etsinyt itseeään erillääin maailmankaikkeuden suuresta yhteisyydestä. Plejadilaisen maya-kalenterin päättyminen viittaa siihen, että maa ja aurinkokuntamme ovat jälleen asettumassa energeettiseen yhteyteen koko galaksimme, Linnunradan kanssa, ja sen keskustan kanssa, jota voinemme nimittää galaktiseksi keskusauringoksi.

 

Uusia hoitomuotoja ja hoitolaitteita

Henkisillä messuilla kohtaa aina myös mielenkiintoisia uusia hoitolaitteita - hoitomuotoja on jo niin paljon, että jo niiden kaikkien nimien tunnistaminen alkaa olla hankalaa. Kauan on kulunut aikaa siitä, kun keksin ensin alkaa käyttää omista hoidoistani nimitystä bioenergiahoito ja kun uhkaavasti sen lähelle tulivat fyysiset biopolttoaineet niin keksin lyhemmän nimitykset energiahoito. Nyt noita hoitomuotoja on varmaan jo lähelle tuhatta.

Tuo moninaisuus puhuu uutta kieltä, joka myös osoittaa ihmisminuuden uutta vapautta: se on kulkemista kohti vapaan ja riippumattoman ihmisminuuden kulttuuria, josta sen pyhyyden oivaltaessaan voi käyttää myös nimitystä graalin kulttuuri.

Kun magnetismin ja valon uuden muodot vapauttavat esimerkiksi toisiinsa kasautuneita verisoluja itsenäisiksi, voi sen nähdä suoraan ihmisminuuden yksilöllistymisen ja energioiden vapaan virran tukemisena. Uusien hoitolaitteiden tutkiminen on äärimmäisen mielenkiinoista, koska noiden uusien laitteiden ilmestyminen kertoo suoraan myös siitä, mitä on tehtävissä suoraan energeettisesti, mihin meillä on jo sisäinen valmius olemassa.

Messujen aivan viimeisillä minuuteilla ostin Colemanin Kiitollisuus-rannekkeen. Oikein pitkään sitä kokeilin, ja hyvältä tämä magentanpunainen ranneke tuntuu. Ja toimii selvästi tehokkaammin kuin aikoinaan ostettu samanoloinen hyttysranneke. Oikein hupaisaa, mitä kaikkea keksitään, että se toimii, ja että oikein iloitsee tällaisesta magentasta muovirannekkesta. Täytyy sanoa, että se on energiansa ja värinsa lisäksi myös oikein miellyttävän tuntuista muovia.

 

Syksyn Hengen ja tiedon messut

Kävin myös erinomaisen mielenkiintoisen keskustelun ensi syksyn Hengen ja Tiedon messuista Rajatiedon Yhteistyön puheenjohtajan Marko Palojärven kanssa. Nyt en sanokaan, että uudet tuulet puhaltavat, vaan onkin tapahtumassa aivan jotakin muuta: uusien vahvistavien hengenvoimien kokoontumista, niiden voimien, jotka ovat yhteydessä taivaan ja maan toistensa löytämiseen, mikä on tapahtumassa nyt Kristuksen toisen tulemisen aikana.

Maan ja taivaan voimien synkronoituminen on uuden ajan teema.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen -messut, Keitel, Väinämäisen puhuva puu, Hannu Piekkola, Kalevala matkaopas tähtiin, uudet hoitolaitteet, galaktinen keskusaurinko