Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Riemusta rakkauteen

Torstai 26.3.2015 klo 18:05 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Viikonvaihde jo lähenee ja monenlaisia on esillä. Vuorisaarna on edelleen päällimmäisenä ja osa minusta tuntuu työskentelevän sen kanssa koko ajan. Vuorisaarnan idea on kirkastunut ja sen alussa olevat autuus-lauseet selkenevät edelleen. Ne ovat ilmeisesti suurin ja kirkkain ihmiskunnan kehityssuunnitelma, mikä milloinkaan on kirjoitettu.

Missään muualla ei ole kirjoitettu ihmiskehityksen lainalaisuuksista niin selkeästi ja kirkkaasti, noin kymmenellä lauseella.

Vahva vaikutelmani on, että Vuorisaarnan voikin ymmärtää vain käyttämällä korkeinta tämän hetken ymmärrystä. Sitä ei voi ymmärtää katsomalla menneisyyteen, vaan se on jotain sellaista, mikä toimii vain silloin kun ihmisen henkinen minä-olemus loistaa kaikkein kauneimmillaan.

Ja sillä tavoin sen merkitys myös avautuu jokaiselle ajalle omalla tavallaan. Lauseiden selkeä ja kaunis kreikankieli soi aivan kuin vanha Apollon lyyra: jokainen kielenhelähdys kertoo samasta jumalallisesta voimasta, ja silti jokainen ihminen kokee sen omalla tavallaan.

Johannes Kastaja

Yksi Matteuksen evankeliumin alun koskettavia kohtia on se, että miten Johannes Kastajan henkinen voima siirtyy Kristuksen käyttöön. Evankeliumin alussa kerrotaan, miten Johannes kehottaa ihmisiä mielenmuutokseen ja kertoo, että taivaan valtakunta on lähellä.

Ja sitten hyvin lyhyesti kerrotaan, miten Jordanin kasteen jälkeen Johannes vangitaan ja sen jälkeen Jeesus alkaa itse julistaa samaa mielenmuutosta, lähes samoilla sanoilla.

Kun mietin tuota, niin kävi selväksi, että se voi kertoa vain siitä, että Johanneksen tehtävä fyysisessä kehossa tuli Kristuksen kasteen jälkeen valmiiksi ja hänen varsinainen henkinen olemuksensa siirtyikin Jeesuksen ympärille. 

Olihan Jeesus jo opettanut ja parantanut aikaisemminkin, mutta hänen toimintansa varsinainen suuri aika näyttää alkavan tästä Johanneksen mukaantulosta. Ilmeisesti Johannes-olemus on juuri se, joka pystyy liittämään Kristus-opetuksen ja -voiman juutalaisen kansan olemukseen niin, että opetus puhuttelee yhä laajempia joukkoja. Toimihan Johannes Kastaja aikaisemmin tunnetusti Eliaana, juutalaisten kansansielun henkilöitymänä.

Johannes Kastaja sai valmiiksi tehtävänsä Kristuksen airueena fyysisenä henkilönä. Nyt hän siirtyy auttamaan erityisesti opetuslasten ryhmää Jeesuksen ympärillä. Kun hän aikaisemmin toimi juutalaisten kansansieluna, hän nyt toimii Kristuksen apuna opetuslasten kahdentoista piirin yhdistävänä voimana.

Mielen vallankumous

Suomalaisessa Uudessa testamentissa Johanneksen ja sitten Jeesuksen kehotuslause kuuluu: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Sana kääntykää on joskus myös muodossa katukaa. Sen kreikkalainen alkusana on kuitenkin metanoeite. Kun mietin, mistä tässä oikein pitäisi kääntyä ja mitä katua, niin ensiksi kiinnitti huomiota sanan alku meta. Se on sama kuin metafysiikassa - tarkastellaan fyysiikkaa korkeammalta taholta. Nous taas tarkoittanee henkeä. Se siis merkitsee mielen kohottamista hengen korkeampaan tarkasteluun.

Ja se oli tuona aikana täysin uutta ja vallankumouksellista. Satoja ja jopa tuhansia vuosia henkinen opetus oli aina kehottanut kuuliaisuuteen jumalan käskyjä kohtaan. Mitään omaa filosofointia ei tarvittu, sille ei ollut mitään sijaa. Jumalan välittämien käskyjen seuraaminen riitti.

Mutta nyt tulee opettaja, joka kohottaa ihmisiä ottamaan käyttöön oman ymmärryksensä, metahenkisyyden. Se ollut jotain täysin tavatonta. Emmehän me vieläkään ole omaksuneet kuin pieneltä osin tuon kehotuksen siirtyä jumalan käskyjen toteuttamisesta niin omakohtaisen oivaltamiseen.

Kääntyminen ja ilosanoma

Sinänsä verbi kääntykää ei ole aivan väärin, sillä aikaisemmin ihmiskunnan kehitys oli tuohon saakka noudattanut laskevaa linjaa hengestä maan päälle, kohti aineellisuutta ja erillisyyttä. Nyt Jeesus tuli kääntämään tuon suunnan, maasta jälleen kohti henkeä.

Eikä katuminenkaan tässä mielessä ole aivan väärin, jos sen ymmärtää juuri tuon suunnanmuutoksen toisena puolena. Mutta Jeesuksen varsinainen viesti on siis valoisa: kohotkaa sisäisesti uudelle, yksilölliselle tasolle!

Ja pian autuuslauseiden jälkeen Jeesus vielä täydentää tätä viestiä: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka jonka te taivaissa saatte, on suuri. Jos tästä ilosanomasta ylipäätään on saarnattu, niin se on käsitetty hieman väärin. Kun kärsitte täällä maan päällä, saatte palkinnon taivaassa.

Mutta niin Jeesus ei suinkaan sano, vaan tuo iloitseminen ja riemuitseminen on selkeästi tarkoitettu tapahtuvaksi juuri nyt, juuri tässä hetkessä, maanpäällisessä elämässä. Ja syy tähän iloon on se, että taivasten valtakunta on lähellä.

Sen voimme ymmärtää niin, että Jeesus itse maan päälle tullessaan tuo henkisen maailman ihmisten läheisyyteen niin, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa siihen yhteys. Se on se ilosanoma, jota myös sana evankeliumi tarkoittaa!

Ehkä aina joku jossain on oivaltunut tuon ilosanoman aivan käytännöllisen merkityksen: Kristus kehottaa seuraajiaan - ja koska hän selvästi ilmoittaa tulleensa kaikkia ihmisiä varten - hän kehottaa siis kaikkia maailman ihmisiä omaksumaan henkisen tien läheisyyden ilon ja riemun elämäänsä!

Tuo ohje on ilmoitettu jo kaksituhatta vuotta sitten, joten viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa kuunnella sitä, ja aloittaa kääntyminen kohti ilon ja riemuitsemisen perusasennetta.

Ilosta rakkauteen

Evankeliumien loppupuolella Jeesus tiivistää kaiken rakastamisen ohjeeseen. 

Uskon että muutkin kuin minä ovat huomanneet, että vaikka rakkauden pystyisi vielä aatteena hyväksymään, se on käytännössä aikamoisen vaikeaa, ainakin suhteessa todellisiin tai kuviteltuihin vihamiehiin.

Mutta kun me alammekin henkisen tien tai Kristus-tien tai ihmisyyden tien harjoituksen ilosta, niin siihen onkin paljon helpompi liittää myös rakkaus.

Näyttää siltä, että Uusi testamentti kuvaa ihmiskehitystä huomattavasti tarkemmin kuin olemme yleensä kuvitelleet.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannes, Kastaja, Matteuksen evankeliumi

Minä sanon teille... Vuorisaarnan uusi opetus

Tiistai 10.3.2015 klo 13:58 - Matti Kuusela

"Noihin aikoihin Johannes Kastaja tuli ja alkoi julistaa Juudean autiomaassa: 'Kääntykää, sillä taivaan valtakunta on tullut lähelle!'"

Autiomaa tarkoittaa henkisesti tilaa, jossa tosin on runsaasti sisältöä, mutta se on elottomassa muodossa. Johanneksen kehoitus kääntyä tarkoittaa syvää mielenmuutosta ja havahtumista. Ja jos ajattelemme tarkemmin, mistä juutalaiset voisivat kääntyä. Heidän koko olemassaolonsa päätehtävä on ollut fyysisen kehon valmistaminen Kristukselle. Sitä he ovat kansana valmistelleen jo parintuhannen vuoden ajan Aabrahamista lähtien, ja jos lähdemme Zarathustrasta, niin omistautui tuolle työlle jo tuhansia vuosia aikaisemmin.

Ja kun oletamme, että Johannes tiesi mistä puhui - hänhän oli aikaisemmin Elia, juutalaisten kansallisprofeetta tai myös kansansielu - niin voimme oivaltaa, miten Elia-sielu nyt Johanneksena, Kristuksen edelläkävijänä, tietää henkisesti että Kristus on jo läsnä, ja siksi mielensuunta on muutettava Kristuksen odotuksesta hänen läsnäolonsa kokemiseen.

Taivaitten valtakunta viittaa tietysti Kristuksen tuloon, mutta myös paljon enempään kuin vain hänen henkiseen läsnäoloonsa. Se viittaa siis siihen, että taivaitten valtakunta on tullut lähelle. On aivan kuin suuri esirippuolisi auennut: taivaitten valtakunta ei ole enää vain harvojen valittujen saavutettavissa vihkimyksen kautta, vaan maan päälle tulleen Kristuksen henkisen voiman avulla jokaiselle ihmiselle on avautunut mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen maailman kanssa.,

Jeesuksen julistus

Hämmästyttävää on, että kun Jeesus kiusaustensa jälkeen sai kuulla, että Johannes oli vangittu, hän siirtyi Galileaan ja alkoi siellä julistaa täsmälleen samaa opetusta kuin Johannes: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle!"

Alkutekstin kreikkalainen sana kääntymiselle tai katumiselle on metanoeite. Sitä on erikielisissä raamatuissa käännetty katukaa, muuttakaa mielenne, kääntykää. Jos katsoo itse kreikan sanaa, niin sen alku meta tarkoittaa ylempää tai kattavampaa näkökulmaa tai siihen kohoamista. Näin ollen Jeesuksen kehoitus siis tarkoittaa meidän kielellämme lähinnä: Kohottakaa tietoisuutenne, sillä henkinen todellisuus on tullut lähelle."

Kun nyt kaksituhatta vuotta myöhemmin kuulostelemme tuota opetusta, ja kysymme, miksi se kuulostaa niin tutulta, missä me olemme sen kuulleet, niin vastaus on: new age -tietoisuuden piirissä on puhuttu ja opetettu juuri tuota, jopa aivan samoilla sanoilla.

Kakstuhatta vuotta on kulunut valmisteluun, ja huomaamme, että Jeesuksen kehotus lopultakin soi maailmassa, uuden ajan henkisyydessä.

Emme tässä nyt kuitenkaan keskustele enempää uuden ja esimerkiksi kristillisten kirkkokuntien suhteista, vaan palaamme kappaleemme alkuun. Jostain englanninkielisestä tekstistä sattui silmiini lause, että Jeesus tuossa lauseessa toistaa Johannes Kastajan sanoman.

Toki, mutta se ei ole mitenkään tapahtuman idea, vaan se, että nyt kun Johannes on jo suorittanut oman tehtävänsä, hän on kastanut Jeesuksen Jordanilla ja hänet on vangittu, toisin sanoen hänen tehtävänsä fyysisessä ruumiissa on suoritettu, hänen valtava henkisyytensä siirtyy Jeesuksen käyttöön.

Joskus kauan sitten olemme jo puhuneet siitä, miten Jeesus syntyperänsä puolesta oli sekä juutalaisten kuningas (Matteus) että ylipappi (Luukas). Nyt hänen henkiseen olemukseen liittyy mukaan myös juutalaisten kansansielun ja korkeimman profeetan olemus Johannekselta.

Vasta sen jälkeen Jeesus voi sanoa, että hän on tullut toteuttamaan lain. Hänellä on omassa olemuksessaan lain kuninkaallinen, papillinen ja profeetallinen perusta.

Sitäkin ihmeellisemmältä tuntuu, kun hän tuon lain toteuttamisen lupauksen jälkeen jatkaa välittömästi: "Minä sanon teille..."

Hän ei siis perustakaan noille auktoriteeteille sitä mitä puhuu, vaan hän tuo puheensa lähteeksi aivan jotain uutta: Minä, minuus.

Ensimmäinen näistä suurista Minä sanon teille -lauseista kuuluu kokonaisuudessaan: "Minä sanon teille: ellette te noudata Jumalan tahtoa paljon paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset, te ette pääse taivasten valtakuntaan."

Tie hengen maailmaan

Tällä yhdellä lauseella Jeesus kumoaa kaikki vanhat auktoriteetit. Lainopettajien ja fariseusten opetuksilla ei päästä lähemmäksi tulleen henkisen maailman yhteyteen, vaan jokaisen henkisen todellisuuden yhteyttä kaipaavan ihmisen on toteuttava jumalan tahtoa paremmin kuin he.

Ja samalla tuohon yhteen ainoaan lauseeseen sisältyy toteumus, että jokaisella ihmisellä on nyt mahdollisuus päästä yhteyteen henkisen todellisuuden kanssa. Ei kuuntelemmalla vanhoja auktoriteetteja, vaan sen avulla, mikä on uusi henkinen voima maailmassa, minä. Minä sanon teille. Se minä on myös jokaisessa ihmisessä.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannas Kastaja

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri

Johannes minussa

Sunnuntai 19.1.2014 klo 12:04 - Matti Kuusela

Terveisiä lauantain Kolme Johannesta kurssilta. Meitä oli Era Novan salissa lähelle kaksikymmentä henkeä ja piiri tulikin aivan täyteen. Mutta kyllä lisää mahtuu kun tuoleja järjestelee toisella tavalla. Nyt haluan läsnänolijoiden lisäksi kiittää erityisesti kaikkia teitä, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua tälle kurssille fyysisesti. Minulla on syvä tahto siihen, että kaikki voivat kokea olevansa mukana työssämme, joka on ainutlaatuista. Näillä lauantaikursseilla me pyrimme avaamaan ja todella avaamme henkisen maailmantapahtumisen kaikkein keskeisimpiä kysymyksiä.

Nyt kysymys oli Johanneksen evankeliumista ja apostoli Johanneksen henkilöllisyydestä. On paljon mietitty, kuka tämä opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, oikein oli. On jopa esitetty, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja olikin Maria Magdaleena. On myös ihmetelty tuota da Vincin ehtoollismaalausta, jossa Jeesuksen vierellä oleva Johannes on kovin nuoren ja kauneudessaan naisellisen näköinen.

Kaikkiin näihin kysymyksiin on ratkaisu, mutta yksi oleellinen näkökulma on, että tässä ei ole kysymys uskonnosta, ei uskosta vaan tiedosta. Johanneksen evankeliumin ymmärtäminen henkisenä harjoituskirjana on joskus vaikeaa sen takia, että se on niin vahvasti koettu uskonnollisesti teokseksi. Ja sitähän se saa olla, kkunhan pystymme lähestymään myös puhtaasti henkistä sisältöä.

Uskonnot

On oikeastaan aika hullunkurista, miten henkisyys ihmiskunnan piirissä on jakautunut selvärajaisiksi uskonnoiksi ja niiden vielä rajatuimmiksi lahkoiksi. Se mitä Krisha tai Buddha tekivät, ei mitenkään rajoitu hindulaisuuteen tai buddhalaisuuteen. Se mitä Kristus tekin ihmiskunnan ja maan hyväksi, ei mitenkään rajoitu kristinuskon piiriin. Näiden suurten henkisten olentojen teot olivat koko ihmiskuntaa varten ja vaikuttivat koko ihmiskunnan kehitykseen, kaikista uskonnoista riippumatta.

Se ei tarkoita että uskonnot olisivat menettäneet merkityksensä, mutta se tarkoittaa, että henkisiin tapahtumiin on myös uskonnoista riippumaton näkökulma, totuus. Tajusin eilen, että jos me haluamme pitää kristinuskon merkityksessä kiinni menneisyydestä, niin mikä siellä on kaikkein keskeisintä: muutos ja kehitys. Se miten Kristus loi uudeksi kaiken sen, mikä Vanhassa testamentissa pohjaa menneisyyteen ja esi-esien työhön ja perinteeseen. Voisiko olla, että uskonto yhä enemmän tulee luottamukseksi muutokseen ja kehitykseen?

No, näistä asioista emme niinkään puhuneet, vaan tosiaankin apostoli Johanneksen yksilöllisyydestä, johon sulautuvat mukaan Johannes Kastaja, Lasarus ja Johannes Sepeteuksenpoika - sekä heidän menneet ja tulevat inkarnaationsa. Mielelläni tästä ytimestä puhun muuallakin, mutta nyt tahdon tuoda esiin yhden näkökannan, joka tulee vahvasti esiin Judith von Hallella ja Steinerilla:

"Jokaisen ihmisen, se on Kristuksen toive [meidän aikanamme], on tultava opetuslapseksi, jota Kristus voi rakastaa, kuten hän rakasti Lasarus-Johannesta."

Tuo on valtavan suuri ajatus, joka ulottuu suunnattoman kauas tulevaisuuden kehitykseen. Mutta silti me voimme hiljaa sieluissamme tutkia, mitä merkitsee se, että yksi ainoa opetuslasten miesten kahdentoista piiristä kykeni tulemaan mukaan Golgatan ristin äärelle. Siinä mielessä Johannes voi olla meidän kaikkien esikuva.

Tähän Johanneksena olemiseen liittyy vielä muita ihmiskunnan suuria kehityskysyksiä. Puhuimme kurssilla myös siitä, miten tässä apostoli Johanneksessa liittyy yhteen tai saa sovituksena ihmiskunnan alkuperheen syvä draama, se miten Kain surmaa Abeliin. Se oli suuri kehityksen välttämättömyys ja samalla yksi ihmiskunnan suurista kysymyksistä, miten Kainin käsityöläisten aurinkovirtaus voi päästä sopuun Abelin edustaman pappis-kuuvirtauksen kanssa - meidän jokaisen sielussa.

Kuten aikaisemmissakin lauantaiseminaareissa, ystäväni Markku Maula ja minä pidimme kurssin yhdessä vuorotellen, sillä tavoin että emme olleet sopineet ennalta kuka mistäkin kohdasta puhuu. Hyvin sujui jälleen. Suuren kiitoksen Markulle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apostoli, Johannes, Johannes Kastaja, Lasarus, Kristus, Judith von Halle, Markku Maula

Toinen toistemme tukeminen

Torstai 16.1.2014 klo 11:17 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

On ihmeellistä miten päivät kulkevat. Näinä päivinä on paljon tapahtunut ja yksi voimakkaita kokemuksia oli eräs sunnuntai-illan kokoontuminen, jossa koin ihmeen voimakkaasti, mahdollisuutena, sen suuren voiman joka syntyy siitä, että ihmiset todella tukevat toisiaan.

Tuossa kokemuksessa tukeminen tarkoitti minulle ennen kaikkea sitä, että katson jokaista läsnäolijaa sisäisillä silmilläni tahtoen ja suoden hänelle kaikkein parasta, mitä hänen kehityksensä voi antaa. Jo tuosta ajatuksesta tuli ihmeen hieno ja voimallinen tunne. 

Koin myös sen, että on upeaa kun voi turvallisesti astua toisten joukkoon, mutta ennen kaikkea tuo turva kuitenkin pulppuaa omasta henkisyydestä, tai oman henkisyyden kautta. Kun täytän itsensi hyvää tarkoittavalla luottamuksella, hyvät voimat ympärilläni tuntuvat loputtumilta.

Keskinäinen tukeminen

Aivan loogisesti ajatellen toistemme keskinäinen tukeminen kohottaa jokaisen energiatasoja ja mahdollisuuksia, ja etenkin henkisen kasvun mahdollisuuksia ja voimaa. Jos on vaikka kymmenen henkeä, ja jokainen sisäisesti tukee toistaan, niin silloin silloin jokainen saa jo yhdeksän hengen tuen. Ja se on valtavan paljon enemmän kuin se, että joutuisin aina vain yksin tukemaan itseäni.

Jos jokainen kymmenestä tukee itseään, siinä toki vaikuttaa kymmenen voimayksikköä, mutta jos jokainen samalla tukee toisiaan, niin tuo voima lisääntyy moninkertaiseksi. Jo se, että me näemme toisemme eri tavoin kuin itsemme, antaa meille aina jotain sellaista uutta, mitä itse en tajua itsestäni. Ja kun vuorottainen tuki aaltoaa ryhmässä, se luo sellaista valoa ja rakkautta, mihin monet henkiset ystävämme, enkelit ja muut, tulevat mielellään mukaan. 

Tässä on myös hyvä muistaa, että henkisen puolen ystävämme odottavat jatkuvasti tilaisuuksia saada auttaa. Suurenmoisinta heidän apunsa on juuri silloin, kun ihmiset itse lähdemme liikkeelle ja tekevät jotain sellaista, mihin muiden tasojen ystävätä voivat tulla mielellään mukaan. Kyllä he auttavat silloinkin kun me olemme suruissamme tai yksin, mutta silloin myös meidän todellinen vastaanottavaisuutemme on kaventunut. Hädässä me odotamme että avun täytyy tulla juuri tietyllä tavalla, jotta voimme tajuta sen, mutta silloin kun iloisia, luottavaisia, hartaita tai ystävällisiä, me olemme laajasti avoimia ottamaan vastaan ja toimimaan. Se on suuri ilo enkeleille ja luonnonkunnille.

Kolme Johannesta

Kolmen Johanneksen kurssi lauantaina lähestyy.
Se on jälleen yksi noita tilaisuuksia, joissa varmastijohannes_kastaja.jpg avautuu paljon uutta, sekä sisäisissä rakenteissamme että Johanneksen evankeliumin ymmärtämisessä. Johanneksen evankeliumi on yksi todella suuria henkisiä kirjoituksia, se on todellinen henkisen kasvun voima, mutta jokaisen ajan on luotava sille oma ymmärryksensä. Sen henkinen voima voi virrata sieluihimme täydellisesti puhtaasti vasta sitten, kun me myös ymmärrämme, mistä tuo evankeliumi puhuu.

Uudet henkiset ajatukset aivan kuin luovat meille uutta sisäistä järjestystä, johon henkinen tieto ja henkinen voima voi asettua. Kun me ymmärrämme ja saamme uutta henkistä tietoa, me kykenemme kantamaan sisäisyydessämme paljon enemmän, ja samalla ottamaan vastaan enemmän ja monisävyisempää parantavaa voimaa.

Kolmen Johanneksen - apostoli Johannes ja hänen henkilölisyytensä, Johannes Kastaja ja Johannes, Jaakobin veli - sisäinen ja todellinen yhteistyö Jeesuksen ristin äärellä on todella suuri ja merkittävä tapahtuma, jonka selvittämiseen Steiner oli tulossa viimeisessä esitelmässään, mutta hän oli silloin jo niin sairas, ettei hän kyennyt viemään tuota esitelmää loppuun. Näin tämä kysymys on elänyt pitkään ratkaisemattomana ja alkanut selvitä vasta meidän aikanamme. Kolme Mariaa, kolme Johannesta ja Kristus on seitsentähti, jossa on piste keskellä. Ja se on tähti, joka avautuu seitsemäksi. Kurssilla on vielä tilaa, ja olet sydämellisesti tervetullut.

Tämä on aihepiiri, joka kietoutuu moneen merkittävään henkiseen hahmoon, Kainista, Eliaasta ja Hiramista esimerkiksi Christian Rosenkreutsiin ja Rafaeliin. Kun alamme sisäisesti oivaltaa, miten valtavan suuret ihmiskunnalliset voimat kokoontuivat yhteen Jeesuksen ristin äärelle, alamme samalla oivaltaa syvemmin myös Kristuksen toisen tulemisen, ja siinä missä aikaisemmin olemme puhuneet uskonnoista, tulee mukaan jotain aivan uutta ja todella suurta.

6 kommenttia . Avainsanat: keskinäinen tuki, kolme johannesta, apostoli, Johannes, Kastaja, kolme Mariaa

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Johannes Kastaja, Maria Magdaleena ..

Sunnuntai 17.7.2011 klo 3:07 - Matti Kuusela

joseph_of_arimathea.jpgKiitos kaikille, jotka olitte mukana Jyväskylän kurssissa lauantaina. Aiheena oli Maria Magdaleenan ja joidenkin muiden Uuden testamentin henkilöiden päivittäminen. Tosiasiahan on, että Uuden testamentin useimmat henkilöt ovat mielissämme kovasti haalistuneet.

Kaanaan häissä, jotka ovat Kristuksen toiminnan eräänlainen avajaisjuhla ja ensimmäisen yhteisön muodostumine, Kristus muuttaessaan veden viiniksi ilmaisee tulevan toimintansa johtoteeman: lauhkean veden on muututtava ihmisissä aurinkovoimaiseksi viiniksi (tosin ilman alkoholia ymmärrettynä).

 

Maria Magdaleena

Maria Magdaleena, Martan ja Lasaruksen sisar, oli aikansa hemmoteltu ja pinnallista ja riehakasta elämää viettävä nainen, joka suhteellisen pitkän kääntymisprosessinsa jälkeen päätyy aikanaan Etelä-Galliaan, jossa hän naisena tekee ennenkuulomatonta työtä henkisen kristinuskon luojana ja suurenmoisessa sopusoinnussa luonnon kanssa.

Missän nimessä Maria ei ole prostituoitu, kuten kirkkoisän Augustinus antoin ymmärtää. Huikentelevainen hän nuorena kuitenkin oli. Emmerick:

Magdaleena, nuorin lapsi, oli hyvin kaunis ja jo varhaisina vuosinaan kookas ja hyvinkehittynyt ... Hän oli täynnä oikullisuutta ja viettelykykyä. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias. Hänellä ei ollut mitään suurta rakkautta heitä kohtaan heidän ankarien paastojensa takia. Vaikka hän oli vasta lapsi, hän oli suunnattoman turhamainen...

On mahtavaa seurata, miten tästä lapsesta vuosikymmenien kuluttua tulee se tulisieluinen henkinen opettaja, joka nykyisessä Etelä-Ranskassa opettaa sikäläisiä ihmisiä kaikki esteet voittaen ja asuu luolassa suuressa harmoniassa luonnon kanssa.

 

Henkilöryhmät

Raamatun henkilöt muodostavat keskenään dramaattisia 'perheitä', jotka ilmaantuvat aallottain eri inkarnaatioissa. On kiehtovaa seurata, miten Golgatan ristin äärellä Johanneksen evankeliumin mukaan olleet kolme Mariaa ja Johannes kokoontuvat tähän ihmiskunnan kehityksen keskeiseen kohtaan.

Keistä muista puhuttiin: Kain, Abel, Salomo, Hiram, Saban kuningatar Balkis, Martta, Johannes Kastaja, Nikodemus, Joser Arimatialainen, kuuluiset Sepeteuksen pojat Jakob ja Johannes... kaikki täynnä suuri yllätyksiä.

On myös virkistävää oivaltaa, miten tulisia sieluja monet Raamatun henkilöt ovat olleet. Mehän nykyisin kuvittelemme heidät helposti hiljaisiksi hissukoiksi, tosin hyveellisiksi. Anna Katharina Emmerick kertoo Johannes Kastajasta. Ensin nuorena:

Näin hänet usein säteilevien olentojen kanssa, joiden kanssa hän seurusteli pelottomasti ja luottavaisesti. Ne näyttivät opettavan häntä, ohjaavan hänen kiinnostusta erilaisiin asioihin.

Myöhemmin Johannes valmistelee paikkoja, joissa Jeesus tulee kulkemaan. Hän kokoaa ihmisiä ja opettaa kaikkialla, mutta tekee myös aivan käytännön työtä, korkaa siltoja, tasoittaa maata:

Johannes ei antanut minkään muodostua esteeksi työlleen. Hän astui ylväänä jokaisen luo, jonka kohtasi, ja hän puhui ainoastaan yhdestä asiasta, katumuksesta ja Herran pian tapahtuvasta tulosta. Kaikkialla hänen läsnäolonsa herätti suurta hämmästystä. Hänen äänensä läpäisi kuin miekka. Se oli voimakas ja kuuluva, vaikka ystävällisyyden sävyttämä. Hän kohteli kaikkia ihmisiä lapsina. Kaikkein silmiinpistävin piirreä hänessä oli se tapa, jolla hän kiiruhti suoraan eteenpäin, minkään häiritsemättä, katsomatta mihinkään ympärillään, haluamatta mitään.

Tässä vain pari kohtaa Emmerickin henkisistä näyistä, jotka runoilija Frantz Brentano kirjoitti muistiin ja käänsi yleissaksaksi. Jo tällaiset pienet yksityiskohdat rikastavat sen käsittämistä, mitä kaksituhatta vuotta sitten tapahtui.

 

 

Lasarus

Meditaation keskeiseksi henkilöksi tuli Lasarus, se valtava valo joka vaikutti hänessä ja hänen kauttaan, Kristus-valo.

Kun Lasarus tuossa elämässä kohtaa Kristuksen, valo muuttuu niin valtavaksi, että hänen kehonsa ei sitä kerta kaikkiaan kestä. Kristuksen muuntavan valo hänessä ennakoi sitä, mikä toteutuu täydellisesti Golgatalla.

Laitan tämän Lasarusmeditaation äänitteen Enkelimaan nettikauppaan maanantaina. Se oli todella hieno ja voimakas.

 

Pappeus

Nämä olivat vain muutamia hajahuomioita siitä, mitä kävimme kurssilla läpi intensiivisesti aina Aatamista ja Eevasta ja heidän luomisestaan lähtien.

Yksi aivan käytännöllinen asia, joka jälleen nousi voimakkaana esiin, oli ehtoollinen. Puhuimme viimeisestä ja uudesta ensimmäisesti ehtoollisesta, mutta se mikä kaipaa välitöntä uudistusta, on tosiaankin Kristuksen muistoaterian nauttiminen.,

No, muistoateria on huono ilmaisu, sillä se mistä on kysymys, on oikeastaan tulevaisuuden muistaminen, kulku kohti tulevaisuutta, jossa leivän ja viinin muuntuminen, transsubstaatio vähitellen muuttuu yhä enemmän ja enemmän todellisuudeksi.

Nyt me olemme astuneet Kristuksen toisen tulemisen aikaan (eetteritasolla, pilvissä, näkymättömässä maailmassa) ja nyt tuosta ehtoollisaterista on ehdottomasti tultava ateria, jonka jakaminen ei ole vain pappien yksinoikeus.

On mahdoton kuvitella, että Kristus sanoessaan leivän ja viinin jakamisen tai yhteisen nauttimisen äärellä, että tehkää se minun muistokseni, olisi tarkoittanut vain pappien suorittamaa ateriaa.

 

Ehtoollisen henkisyys

Ehtoollinen, yhteys Kristukseen kuuluu kaikille, jotka sitä tahtovat. Toinen asia on, että kun ehtoollinen on jäykkä tilaisuus, niin ei tule myöskään tarvetta miettiä syvällisesti sen merkitystä, sitä miten siinä leivän ja viinin kautta muodostuu kosminen yhteys kristuksen kautta maailmankaikkeuden uudistaviin voimiin.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, pappeus, Lasarus, ehtoollinen, Kaanan häät, Johannes Kastaja, enkelit