Matin blogi

Kristus ja Zarathustra

Keskiviikko 6.7.2011 klo 0:53 - Matti Kuusela

Hei taas, kiitos kommenteista eilisestä kirjoituksesta. Sanottiin että se tuntui oikealta, vaikka kaikkea ei ymmärtänytkään.

Nyt joka tapauksessa siis keskiviikkona on Auringon ja suuren Sirius-tähtiystävämme konjunktio. Sirius ei olekaan mikä tahansa tähti, sillä se on yhdistetty esimerkiksi Isikseen ja Zarathustraan ja sitä pidetään Maan henkisen koulutuksen vartijana.

Siriuksen ja Auringon yhteinen nousu taivaanrannalta oli muinaisille egyptiläisille tärkeä hetki. Heille se merkitsi Uudenvuoden alkua, Niilin tulvia ja sen seurauksena kuivan ajan päättymistä ja uutta hedelmällisyyden jaksoa.

 

Kristuksen odotus

Egyptiläisille Sirius oli
myös jumalatar Isiksen
tähti. Isis oli heille samaa
kuinzarathustra.jpg Maria meille, olento joka on valmis ottamaan vastaan kosmoksesta pojan. Näitä perusmyyttisiä draamoja näyteltiin korkeakulttuureissa satoja ja tuhansia vuosia ennen Palestiinan tapahtumia.

Ajatus näistä kulttuureista pakanallisina on täysin virheellinen. Jeesuksen syntymää Neitsyestä odotettiin kaikkialla, missä ihmiskunnan mysteerisalaisuuksia tunnettiin. Israel ei tässä odottamisessa ollut mitenkään yksin. Jeesuksen syntymä maan päälle oli sitten sen pitkän odotuksen täyttymys.

Ongelma siinä, että Jeesusta ei otettu paremmin vastaan, oli ilmeisesti siinä, että ihmiskunta oli jo rappeutuneempi kuin oli saatettu odottaa. Ehkä myös Kristuksen tulo maan päälle myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, kun ihmiskunta ei ollut riittävän valmis ottamaan häntä vastaan.

Tuntuu siltä, että tässä ihmiskunta kykenee yllättämään yhä uudelleen: olemaan vastaanottamatta henkisiä todellisuutta. Henkiset opettajat odottivat, että Kristuksen toinen tuleminen olisi edennyt jo viime vuosisadalla ennen toista maailmansotaa niin pitkälle, että todella useilla ihmisillä eri puolillan maailmaa olisi ollut hänestä henkisiä kokemuksia. Joillakin oli, mutta odotettua henkistymisen aaltoa ei syntynyt.

 

Kristuksen ymmärtäminen

Nyt meidän olisi tehtävä kaikkemm ymmärtääksemme Kristusta. Niin paljon kuin olemmekin puhuneet sydämen avautumisesta ja sydämen ymmärryksen kehittymisestä, sydän ei osaa kehittää tuota ymmärrystä ilman ajattelun valon apua.

Ajattelu on se valo, joka loistaa kuin majakka yli meren ja näyttää elämän aallokot ja karit niin, että sydän voi turvallisesti etsiä oman paikkansa. Ilman ajatuksen valon tukea sydämen on lähes mahdotonta löytää rakkaudelleen tukevaa perustaa. Ja sydän taas näyttää ajattelulle sen, mikä on tärkeintä.

Ilman sydämen tukea ajattelusta tulee kuollutta ja itsekästä, sellaista joka pyrkii vain omaan hyväänsä ja siihenkin lähinnä materialistisin keinoin.

Puhuimme aiemmassa blogissa Kristuksesta pelastajana, mutta hän jätti meille ihmisille oman osamme. En tiedä pitäisikö minun tässä puhua jälleen kirkosta, siis luterilaisesta, mutta puhutaan nyt. Kirkossa on sellainen näkemys, että joko ihminen pelastaa itsensä, tai Kristus pelastaa hänet.

Mutta kysymyksessä ei ole joko-tai, vaan kumpikin. Normaalit sanat ovat tässä hirmuisen kömpelöitä ja rajallisia, mutta Kristus varsinaisesti pelasti ihmisen fyysiseen ruumiin hajoamasta (pääsiäinen) ja eetterikehon pakenemasta pois maasta (helatorstai). Entä ihmisen astraalikeho ja minä?

Ne ihmisen on itse pelastettava ja aktivoitava. Onhan Kristus siinäkin takana ja helluntai on juuri minuuden juhla, mutta silti. Fyysinen kehomme ja sen elämänvoimat tulevat pitkälle toimeen ilman me ihmiset teemme mitään aktiivista niiden hyväksi, mutta sellaisen yhteyden Kristukseen, että meidän minuutemme työ ajattelussa ja tunteissa voi muodostua todelliseksi uudeksi maailmanluomiseksi, sen ihminen voi saavuttaa vain oppimalla ymmärtämään Kristusta ja hänen työtään.

Se voi kuulostaa aluksi täysin epäreilulta ja asiattomalta. Miksi olisi joku tietämisen yksityiskohta, joka olisi niin tärkeä. Mutta se ei olekaan yksityiskohta, vaan Kristuksen vaikutusta ja työtä tulevaisuudessa ei mitenkään voi käsittää ymmärtämättä hänen työtään menneisyydessä.

Vaikea asia tässä on se, että koska yksi Kristuksen tehtävistä on antaa ihmisille vapaus, jotta heistä voisi tulla todellisen ja aidon rakkauden ja luovuuden olentoja, meille ei voi antaa Kristuksen ymmärtämistä kuin automaationa, vaan meidän on tehtävä ainakin vähän omaa työtä mukana.

 

Kristus-valo

Aivan pelkkä antautuminenkaan ei riitä, sillä silloin puuttuu tuo henkinen ajatusvalo, josta oli puhetta.

Meidän on siis ymmärrettävä. Ja meidän on tunnettava. Vain kaksi asiaa, mutta käytännössä se on niin paljon, koska maailma opettaa meille yhä tuota joko-tai -ajattelua. Joko uskot, etkä silloin ajattele. Tai ajattelet, etkä silloin usko.

Tai koska jokin on hyvä juttu, se ei voi olla paha. Tai koska joku puhuu hyvistä asioista, hän on hyvällä asialla. Tämä kaikki on niin riittämätöntä.

Kristus-valossa, joka on samalla Sirius-valo, meidän on aina jaksettava katsoa jokaista asiaa sekä sydämellä että päällä, sekä tunteella että ajatuksella, sekä rakkauden lämmöllä että valolla.

Samoin meidän on opittava katsomaan jokaista asiaa sekä sen valopuolelta, myös varjopuolelta, sillä molemmat ovat mukana jokaisessa asiassa.

Kun meissä alkaa herätä tämä valon ja sen heittämän varjon ymmärrys jokapäiväisenä luonnollisena asiana, silloin meissä voi alkaa herätä myös Sisäinen Sirius, sekä naisellisena Isis-Sofia-viisautena että miehisenä Zarathustra-viisautena, sekä Mariana että Jeesuksena.

2 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Jeesus, Zarathustra, Sirius, Aurinko, Kristus-valo, Kristus-rakkaus