Matin blogi

Myyrät ja hengenvalo

Torstai 28.11.2013 klo 1:47 - Matti Kuusela

Kun saaristossa tuli puhetta myyristä, lupasin etsiä kertomuksen maamyyristä. Tässä lyhennelmää Ludwigilta, saksalaiselta myyrien paimenhengeltä. Myyrillä on pehmeä turkki, vaikka ne elävätkin maan alla, kun taas vahvasti panssaroidut eläimet elävät useimmiten vedessä. Useimmat myyrät ovat sokeita, mutta eurooppalaiset eivät aivan. Ne kykenevät erottamaan valon ja pimeän, ja tuo erotuskyky johtuu Ludwigin mukaan siitä, että niiden ympäristössä elää tietoisuuttaan kehittäviä ihmisiä. Ja tietoisuudella on yhteys valoon. Se on juuri eurooppalainen ominaisuus, ei esimerkiksi amerikkalainen, Ludwingin mukaan. 

Myyrät eivät tarvitse ulkonevia korvia, koska ne kuulevat koko kehollaan, oikein hyvin. Maan sisällä myyrät suunnistavat ensisijaisesti makuaistin avulla.

Tähtivoimat

Ja sitten tullaan kiinnostaviin asioihin: myyrät kaivavat käytäviään tähtien asentojen mukaan. Myyrienkontiainen.jpg eläinradassa on kolmetoista asemaa, eli niillä on mukana Käärmeenkantaja. Sen mukaan, minkä merkin kohdalla aurinko kulkee, työskentelevät myyrät maassa eri korkeuksilla. Siksi myyrät tulevat myös maan pinnalle toisina aikoina, toisina ei.

Silloin kun aurinko on Eläinradan maamerkeissä, nousevat myyrät ylös, samoin vesimerkeissä. Se on yhteydessä lämpöön. Maamerkkien aikana on maan alla kylmää, ja silloin myyrät nousevat mielellään ylemmäksi, kohti auringon lämmittämää maan pintaa. 

Auringon ollessa lämpimissä merkeissä myyrät voivat laskeutua syvemmälle. Kysymys ei ole kuitenkaan pelkästään fyysisestä lämmöstä vaan elementaarisesta.

Myyrät käyttävät kaivamansa maan käytäviensä vahvistamiseen. Ainoastaan silloin kun tekevät laajempia pesäonkaloita, niiden on tuotava ylijäämämaata maan pinnalle.

Käytäväjärjestelmä rakentuu niin, että pesä on keskellä kuin aurinko aurinkokunnassa, planeettojen elliptisten ratojen ympäröimänä.

Silloin kun maa itse kohottaa vettä käytäviin - mistä myyrät eivät pidä, koska vesi on märkää - myyrät tietävät sen etukäteen ja osaavat siihen varautua. Kun ihminen kosteuttaa maata, siitä myyrät eivät kuitenkaan saa ennakkotietoa ja käytävät voivat osittain täyttyä vedellä. Ja vaikka myyrät ovat hyviä uimaan, ne eivät kuitenkaan voi uida omissa käytävissään. Siellä ne kuitenkin ovat nopeita kulkemaan, aivan kuten tähdetkin liikkuvat nopeasti radoillaan.

Ihmiset, enkelit ja maahiset

Myyrillä ei ole mitään erityistä suhdetta ihmisiin, vaan ihmiset ovat niille suhteellisen samantekeviä. Ne kokevat kuitenkin ihmisten negatiivisen vaikutuksen tähtikonstellaatioihin, ja siinä mielessä ihminen on niille lähinnä rauhanhäiritsijä. Jos ihmiset ovat jollain alueella jatkuvasti ristiriidassa oman enkelinsä kanssa, se levittää maan alle ikävää hajua, jota myyrät karttavat.

Myyrät kaivavat käytäviään maan alle juuri tuodakseen tärkeitä tähtivoimia maahan käytäväjärjestelmiensä avulla.

Myyrien yhteys maahisiin on periaatteessa hyvä, mutta joskus ne Ludwigin mukaan käyvät toistensa hermoille. Sitä tapahtuu erityisesti silloin kun maahiset keräävät syksyllä valoa kasvien juuriin ja kun tuo valo taas keväällä vapautuu. Mutta jouluajan rauhassa maahiset tulevat usein viihtymään myyrien pesiin.

Jouluvalo

Jouluaikana maa loistaa. Ludwig kerää tähtien kosmista valoa, koska hän tarvitsee sitä omaan työhönsä ja toisaalta hänen ulkoinen olemuksensa koostuu juuri tähtivalosta. Sekä Ludwig että maahiset tekevät tärkeää työtä tähtivalon kanssa, maahiset enemmän pään tietoisuuden ja Ludwig enemmän sielullisella tasolla.

Jouluaikaan auringon loistaessa (henkisesti) keskiyöllä, syntyvät maan kristillit, ja se on Ludwigin mukaan ihmeen kaunista. Seudusta riippuen tulee jouluyönä hetki, jolloin sisäisen auringon loiste muutuu maahisten toimesta kiinteiksi muodoiksi, aivan pieniksi kristalleiksi. Kaikki nämä pienet kristallit maassa saavat syntynsä juuri maailmanjouluyönä. Se on kosmisen valon muuntumista maisiksi kristalleiksi, kuvaa Ludwig.

Kristusvalo ja elävä rukous

Maan sisällä vaikuttaa myös Kristus-valo, samoin pääsiäisvoimaksi muuntuva Kristus-valo. Edelleen Pyhän Elmon tuli sytytetään jouluaikana. Se on maailmojen välistä valon alkumuotoa, joka syntyy juuri jouluyön syntymisen ikihetkellä. Se on varsinaisesti näkymätöntä valoa, jota voi nimittää varovasti myös pralajan valoksi eli maan henkisen lepo- ja siirtymätilan valoksi.

Lopuksi Ludwig kertoo, miten "koko maailma" kokee  kristillisen joulujumalanpalveluksen. Ja myyrät ovat olentoja, jotka tuovat kosmiset rytmit pimeyteen, eräänlaisena rukouksena, elävänä rukouksena. Ja myyrät ovat tulleet eräänlaisiksi joulueläimiksi

Ja he pyytävät, etteivät ihmiset jatkuvasti olisi niin vihaisia myyrien keoille.

PS.

Kiitos tiedosta että maamyyrä on nykyään vanhentunut termi. Nykyinen nimi Talpa europaeukselle on kontiainen. Kontiaiset ovat hyönteissyöjiä, jotka eivät ole edes läheistä sukua myyrille, jotka ovat jyrsijöitä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kontiainen

Kirjoituksen lähde: Gespräche mit Tieren 3, Naturgeister 13, Flensburger hefte III/2009, 105

1 kommentti . Avainsanat: myyrät, Kristus-valo, planeetat, joulu, jouluvalo, kristallit, kristallien synty, maahiset, joulujumalanpalvelus

Kristus ja Zarathustra

Keskiviikko 6.7.2011 klo 0:53 - Matti Kuusela

Hei taas, kiitos kommenteista eilisestä kirjoituksesta. Sanottiin että se tuntui oikealta, vaikka kaikkea ei ymmärtänytkään.

Nyt joka tapauksessa siis keskiviikkona on Auringon ja suuren Sirius-tähtiystävämme konjunktio. Sirius ei olekaan mikä tahansa tähti, sillä se on yhdistetty esimerkiksi Isikseen ja Zarathustraan ja sitä pidetään Maan henkisen koulutuksen vartijana.

Siriuksen ja Auringon yhteinen nousu taivaanrannalta oli muinaisille egyptiläisille tärkeä hetki. Heille se merkitsi Uudenvuoden alkua, Niilin tulvia ja sen seurauksena kuivan ajan päättymistä ja uutta hedelmällisyyden jaksoa.

 

Kristuksen odotus

Egyptiläisille Sirius oli
myös jumalatar Isiksen
tähti. Isis oli heille samaa
kuinzarathustra.jpg Maria meille, olento joka on valmis ottamaan vastaan kosmoksesta pojan. Näitä perusmyyttisiä draamoja näyteltiin korkeakulttuureissa satoja ja tuhansia vuosia ennen Palestiinan tapahtumia.

Ajatus näistä kulttuureista pakanallisina on täysin virheellinen. Jeesuksen syntymää Neitsyestä odotettiin kaikkialla, missä ihmiskunnan mysteerisalaisuuksia tunnettiin. Israel ei tässä odottamisessa ollut mitenkään yksin. Jeesuksen syntymä maan päälle oli sitten sen pitkän odotuksen täyttymys.

Ongelma siinä, että Jeesusta ei otettu paremmin vastaan, oli ilmeisesti siinä, että ihmiskunta oli jo rappeutuneempi kuin oli saatettu odottaa. Ehkä myös Kristuksen tulo maan päälle myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, kun ihmiskunta ei ollut riittävän valmis ottamaan häntä vastaan.

Tuntuu siltä, että tässä ihmiskunta kykenee yllättämään yhä uudelleen: olemaan vastaanottamatta henkisiä todellisuutta. Henkiset opettajat odottivat, että Kristuksen toinen tuleminen olisi edennyt jo viime vuosisadalla ennen toista maailmansotaa niin pitkälle, että todella useilla ihmisillä eri puolillan maailmaa olisi ollut hänestä henkisiä kokemuksia. Joillakin oli, mutta odotettua henkistymisen aaltoa ei syntynyt.

 

Kristuksen ymmärtäminen

Nyt meidän olisi tehtävä kaikkemm ymmärtääksemme Kristusta. Niin paljon kuin olemmekin puhuneet sydämen avautumisesta ja sydämen ymmärryksen kehittymisestä, sydän ei osaa kehittää tuota ymmärrystä ilman ajattelun valon apua.

Ajattelu on se valo, joka loistaa kuin majakka yli meren ja näyttää elämän aallokot ja karit niin, että sydän voi turvallisesti etsiä oman paikkansa. Ilman ajatuksen valon tukea sydämen on lähes mahdotonta löytää rakkaudelleen tukevaa perustaa. Ja sydän taas näyttää ajattelulle sen, mikä on tärkeintä.

Ilman sydämen tukea ajattelusta tulee kuollutta ja itsekästä, sellaista joka pyrkii vain omaan hyväänsä ja siihenkin lähinnä materialistisin keinoin.

Puhuimme aiemmassa blogissa Kristuksesta pelastajana, mutta hän jätti meille ihmisille oman osamme. En tiedä pitäisikö minun tässä puhua jälleen kirkosta, siis luterilaisesta, mutta puhutaan nyt. Kirkossa on sellainen näkemys, että joko ihminen pelastaa itsensä, tai Kristus pelastaa hänet.

Mutta kysymyksessä ei ole joko-tai, vaan kumpikin. Normaalit sanat ovat tässä hirmuisen kömpelöitä ja rajallisia, mutta Kristus varsinaisesti pelasti ihmisen fyysiseen ruumiin hajoamasta (pääsiäinen) ja eetterikehon pakenemasta pois maasta (helatorstai). Entä ihmisen astraalikeho ja minä?

Ne ihmisen on itse pelastettava ja aktivoitava. Onhan Kristus siinäkin takana ja helluntai on juuri minuuden juhla, mutta silti. Fyysinen kehomme ja sen elämänvoimat tulevat pitkälle toimeen ilman me ihmiset teemme mitään aktiivista niiden hyväksi, mutta sellaisen yhteyden Kristukseen, että meidän minuutemme työ ajattelussa ja tunteissa voi muodostua todelliseksi uudeksi maailmanluomiseksi, sen ihminen voi saavuttaa vain oppimalla ymmärtämään Kristusta ja hänen työtään.

Se voi kuulostaa aluksi täysin epäreilulta ja asiattomalta. Miksi olisi joku tietämisen yksityiskohta, joka olisi niin tärkeä. Mutta se ei olekaan yksityiskohta, vaan Kristuksen vaikutusta ja työtä tulevaisuudessa ei mitenkään voi käsittää ymmärtämättä hänen työtään menneisyydessä.

Vaikea asia tässä on se, että koska yksi Kristuksen tehtävistä on antaa ihmisille vapaus, jotta heistä voisi tulla todellisen ja aidon rakkauden ja luovuuden olentoja, meille ei voi antaa Kristuksen ymmärtämistä kuin automaationa, vaan meidän on tehtävä ainakin vähän omaa työtä mukana.

 

Kristus-valo

Aivan pelkkä antautuminenkaan ei riitä, sillä silloin puuttuu tuo henkinen ajatusvalo, josta oli puhetta.

Meidän on siis ymmärrettävä. Ja meidän on tunnettava. Vain kaksi asiaa, mutta käytännössä se on niin paljon, koska maailma opettaa meille yhä tuota joko-tai -ajattelua. Joko uskot, etkä silloin ajattele. Tai ajattelet, etkä silloin usko.

Tai koska jokin on hyvä juttu, se ei voi olla paha. Tai koska joku puhuu hyvistä asioista, hän on hyvällä asialla. Tämä kaikki on niin riittämätöntä.

Kristus-valossa, joka on samalla Sirius-valo, meidän on aina jaksettava katsoa jokaista asiaa sekä sydämellä että päällä, sekä tunteella että ajatuksella, sekä rakkauden lämmöllä että valolla.

Samoin meidän on opittava katsomaan jokaista asiaa sekä sen valopuolelta, myös varjopuolelta, sillä molemmat ovat mukana jokaisessa asiassa.

Kun meissä alkaa herätä tämä valon ja sen heittämän varjon ymmärrys jokapäiväisenä luonnollisena asiana, silloin meissä voi alkaa herätä myös Sisäinen Sirius, sekä naisellisena Isis-Sofia-viisautena että miehisenä Zarathustra-viisautena, sekä Mariana että Jeesuksena.

2 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Jeesus, Zarathustra, Sirius, Aurinko, Kristus-valo, Kristus-rakkaus

Jokainen loistakoon omaa valoaan!

Torstai 10.2.2011 klo 15:59 - Matti Kuusela

 

Ulkona on jälleen ihana päivä. Monina talvipäivinä olen nähnyt auringon loistavan hetken aikaa aamupäivällä, mutta tänään tuo valo on erityisen loistavaa. Jääpisarat kimmeltävät puiden alaoksilla ja valo esiintyy kauneimmassa säihkeessään.

Kauniiksi tuon jään ja lumen kimaltavan valon tekevät kaikki pienet keijut, jotka ilakoivat siinä energiassa, joka vapautuu jään ja lumen noustessa auringovalon voimasta korkeammalle tasolle. Kun aina henkistyy, niin pienet haltijaolennot pääsevät jälleen liittymään siihen.

Muista kiittää luonnonhenkiä aina kun näet ulkona jotain kaunista. Se on heidän tekoaan. Luonnonhenget toimivat ulkona luonnossa monella tasolla sielullistaen ja henkistäen sen tapahtumia.

 

Totuus ja kauneus

Henkisesti ihmiskunta on pitkään taistellut tietään totuuden löytämiseksi. Totuus sillä tavoin kuin me sen nykyisin ymmärrämme, on lujasti yhteydessä fyysisen maailman todellisuuteen. Se on projekti, joka on jo hyvin pitkällä. Seuraava projekti, joka on jo tulossa, on elämänmaailman ja elämänvoimien tunnistaminen. Sen maailman laki on kauneus.

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin me luomme luonnonhengille ja enkeleille lisää tilaa työskennellä ja osallistua tähän maailmaan kanssamme. Maailman luonnostaan kehittyessään ja yksilöllistyessään meistä ihmisistä tulee niitä olentoja, joiden tehtävänä on luoda uusi yhteys elämänmaailmaan. Se tarkoittaa, että meidän osallistuessamme kaikkeen kauneuteen katsomalla, ajattelemalla, tahtomalla tai luomalla ja jopa siivotessamme me vahvistamme niitä elämänvoimia, joita kaikki olennot täällä tarvitsevat.

Ennen ihmiset ja etenkin luonnonuskontojen harjoittajat etsivät Kristuksen totuutta luonnosta. Sitä oli myös israelilaisten kokemus palavasta pensaasta, josta ääni kertoi olevansa "Minä olen". Silloin Kristus oli edennyt tiellään kohti ihmistä jo luonnon elementtien tasolle. Sitä ennen hän oli viisaiden tähtien tutkijoiden havaittavissa kosmoksessa, tähtien liikkeissä ja Auringossa.

Nyt kun Kristus toisessa tulemisessaan on liittynyt maahan, meihin ihmisiin ja luonnon elämänmaailmaan, hän elää hyvin lähellä luonnonhenkien todellisuutta, mutta on tärkeää, että me ihmiset kerromme luonnonhengille Kristuksesta, joka kaiken sen takana, minkä me voimme kokea korkeampana viisautena ja yhteytenä, hänenä, jonka läsnäolo varsinaisesti liittää ihmistiedon hartauden välittämänä maailmankaikkeuteen,

Mitä me tiedämme Kristuksesta? Kun katsomme noita kimmeltäviä valopisaroita auringonvalossa, se että muistamme Kristuksen nyt asuvan sydämissämme, se riittää. Omalla sisäisellä Kristus-valollamme, oman sydämemme loisteella me voimme liittyä luonnon valon säihkeeseen ja siten kertoa myös keijujen ja haltijoiden maailmoille Kristuksesta, joka on kulkenut heidän maailmansa kautta, mutta todellisuuden ymmärtämiseen he tarvitsevat meidän ihmisten apua - kaikesta luonnonviisaudestaan huolimatta.

Totuus = fyysisen luonnon laki

Kauneus = elävän luonnon laki

 

Loistakoon meidän ihmisten piirissä jokainen omaa valoaan. Luonnonolennot näkevät sen kautta Kristuksen valon, joka meidän ihmisten kautta vahvistuu heille.

Me aliarvioimme itseämme niin usein ja ajattelemme, että jos minä voisin loistaa tuon toisen valoa, joka on niin hienoa, niin kyllä minä sitten. Mutta asia ei ole niin: jokaisen oma valo, jokaisen minän valo, on tärkeää, sillä jokainen minä on jumalten lahja. Ei anneta yhdenkään lahjan mennä hukkaan.

 

Rakkaudella
Matti Kuusela

2 kommenttia . Avainsanat: yksilöllinen valo, henkinen valo, Kristus-valo, keijut, luonnonhenget