Matin blogi

Elämänenergia

Keskiviikko 19.3.2014 klo 14:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, onpa mukava päästä taas kirjoittamaan blogia. Viimeiset viikot ovat kulkeneet ohi hämmästyttävää vauhtia. Yksi ikään liittyviä ihmeellisiä ulottuvuuksia tuntuu olevan aika. Koin suurta tarvetta muuttaa omaa ajankäyttöä. Vanha tapa, jossa sisäinen draivi ajaa eteenpäin ja tuottaa hienoja työtyloksia, ei enää toiminut. Ihmeissäni kirjoitin itselleni työlistoja, kuten amerikkalainen suosikkiopettajani Brian Tracy suosittelee, mutta se ei toiminut: uutta työtä tuntui tulevan listalle enemmän kuin vanhoja sai tehdyksi.

Hupaisa kokemus oli myös tämä: Tee isot ja vaikeat asiat ensimmäisenä, ja sitten vasta muut. Hieno idea ja uskon että se toimii nuoremmilla, mutta eipä toiminut enää. Jos tuota yritti, niin välttämättämömät päivittäistehtävät alkoivat jäädä jälkeen. Ja sitten kun tekee päivittäistyöt ensin, niin isoihin saakka ei ehdi lainkaan ennen kuin tulee torstainen myöhäinen saunailtani ja sitten perjantai: Enkelimaaviestin kirjoittamisen päivä.

Yrittämisestä ei selvästikään ollut apua. Kun ihmettelin tilannetta ystäville, vastaus oli aina: Ota vain rennosti, niin minäkin teen!

Selvähän se. Jos yrittää, luo itse itse jännitettä ja hidastavia energiavalleja. On siis otettava rennommin ja rentoudesta käsin luotava uusi toiminta.

Valmennusta

Eilen illalla oli Presidentissä Ilkka Koppelomäen (ja hänen ystävänsä, toisen Ilkan) valmennustilaisuudessa, se kun oli maksuton ja muun muassa rahan uudesta ymmärtämisestä puhuttiin. Olin jo aikaisemmin lukenut Ilkan viestistä hänen vallankumouksellisesta energisointimenetelmästään, hyppelustä!

Jokainen tietenkin ymmärtää, että hyppely tai vielä paremmn pomppiminen on niin yksinkertainen keino, ettei sitä tule edes kokeilleeksi. Tuossa tilaisuudessa se kuitenkin tehtiin johdetusti. Tajusin hieman lisää, miten tärkeitä tällaiset valmennustilaisuudet ja kurssit ovat: tulee tehdyksi muiden mukana asioita, jotka itse jäisivät helposti tekemättä.

Siis: viisi pientä pomppausta niin vakavalla naamalla kuin pystyy. Sitten viisi pomppausta iloisella naamalla. Ja toden totta, hymy sen kuin levisi kasvoilla. Ilkka kertoi, miten joku hänen asiakkaistaan oli kertonut pomppimisen muuttaneen hänen koko elämänsä.

Siis muutama kevyt pomppu riittää. Kun tänään kokeilin pomppuja uudestaan, niin tuntuu siltä, että kantapäidenkin nostaminen ja pomppaava laskeminen takaisin alas riittää mainioisti. Oli todella aktivoituu. Toivon että sinäkin kokeilet.

Elämämänenergia

Kävin muistaakseni vuonna 1987 Baselissa Lebensenergie-messuilla ja siellä jo kokeilin pomppimistä ensimmäisen kerran. Pomppimisen vaikutusta kokeiltiin oikein kinesiologisella testillä. Ohjaaja painoi ojennutta käsivarttani helposti alaspäin, mutta pikkutrampoliinilla tehdyn pomppimisen jälkeen pystyin pitämään vastaan huomattavasti vahvemmin.

Ne olivat muuten upeat messut, parhaat joilla koskaan olen ollut. Järjestävät olivat tehneet monenmoisia järjestelyjä elemänenergian merkityksen osoittamiseksi. Pomppisen ohella suuren vaikutuksen teki musiikkikoe. Toisista kuulokkeista tuli klassista musiikkia, joka oli soitettu sydämen sykkeen tahtiin, 60 iskua minuutissa, ainakin sen mukaisesti, miten ne tahdit nyt menivätkään.

Toisissa kuulokkeissa sama musiikki soi nykyaiseen tyyliin nopeammin, tai nopeutettuna. Selvästi koko suuren eron ja tajusi, että se 60-mukainen tahdistus tekee energiakeholle hyvää, se rauhoittaa ja vahvistaa. Ja se toinen nopeampitahtinen musiikki taas toimii elämänvoimia vastaan. Sen vaikutus perustuu ärsyttämiseen. Ja tämä nopeutettu musiikki on juuri sitä, mitä normaalisti kuullaan, radioista vielä ikävästi pakattuna, mutta usein myös hienosti soitetuissa orkesterikonserteissa sydäntä nopeampana.

Kiire, yrittäminen, puskeminen, nehän ovat juuri sitä, mikä vastaa tuota nopeautettuna musiikkia: älyllisyys painaa tunnealuetta, sydäntä ja hengitystä. Hyvän rentoutumisen ja hidastuksen kautta voi löytää uuden paremman ja tehokkaamman rytmin elämäänsä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilkka Koppelomäki, aika, yrittäminen, kiire, tehokkuus, pomppiminen, tahti,

Luontokeskus Haltia

Sunnuntai 15.9.2013 klo 14:05 - Matti Kuusela

Uusi luontokeskus Haltia Nuuksiossa on aivan suurenmoinen. Kävin siellä sunnuntaina Sinikan kanssa ja tämä professori Rainer Mahlamäen suunnittelema rakennus ylitti kaikki odotukseni. Ulkopuolelta ei voi vielä olla aivan varma siitä, mitä tulee kokemaan, mutta kun pääsee sisälle, tämä kokonaan puurakenteinen luontokeskus avautuu aivan ihmeellisiin sfääreihin. Valkeankuultavat puupinnat ovat aivan muuta kuin mitä puulta on totuttu odottamaan, ne ovat todella kauniita.

Kaikki yksityiskohdat ovat ihmeellisen kauniita ja siroja, mutta hämmästyttävintä on se, että suunnittelun elävyys ja hienoistuneisuus ulottuu pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Elementtien sommittelussa on jotain, mitä arkkitehtuurissa ei ole tottunut näkemään: koskettavuus, liikuttavuus, tunteet. Kun katsoo läpinäkyvän lattian läpi aistikkaasti sijoitettuja pikkuelämiä alaspäin, kokee jotain aivan hämmästyttävän uutta, sellaista mitä todella kannattaa käydä katsomassa ja ennen kaikkea kokemassa.

Sommittelun perusta on kalevalainen, mikä tietysti vetoaa minuun voimakkaasti. Koskettelihan ensimmäinen avoin esitelmäni aikoinaan Kalevalaa ja olin tekemässä Bomban suuren Kalevaladraaman käsikirjoitusta, mutta tässä luontokeskuksessa Kalevala maailmansyntyy luontuu kokonaisuudeksi niin sulavasti ja modernin valoisasta, että mistään muinaisuudesta ei voi puhua, ei, vaan kaikki avautuu kohti tulevaisuutta, samalla kun luontoveljemme ja -sisaremme kulkevat kanssamme yhteistä tietä kohti avarampaa tulevaisuutta.

sinikka_luontokeskus_haltiassa2.jpg

Elämysten rakennus

Monissa näyttelyissä elämyksen keskeyttää se, että maalausten tai muiden kohteiden vieressä on
pieniä lappuja, joita lukeakseen täytyy astua lähemmäksi seinää. Kaikki tuollainen kokonaiselämystä häiritsevä vanhanaikaisuus on jätetty pois Haltiasta. Kaikki mitä on nähtävissä, on nähtävissä ja koettavissa sellaisenaan, mikä moninkertaistaa jokaisen elämyksen tehon tavallisiin näyttelyihn verrattuna. Siinä missä tavalliset näyttelyt ovat ihmeen väsyttäviä, Haltia tarjoaa uusia ja elävöittäviä näkymiä, kaiken aikaa, toinen toisistaan kasvaen, muuntuen ja uudistuen. Mikään ei toista itseään, vaan kaikki uudistuu.

Ja tosiaan kaikki. Valon värit vaihtuvat, muutamat karheasta puusta tehdyt rakenteet ovat sellaisia, joiden ymmärtää ihastuttavan japanilaisia, kuten koko rakennuksen selkeydenkin. Mutta aivan suurenmoista on sitten se, miten visuaalisuuden lisäksi ääni ohjaa kokemusta. Ensimmäistä kertaa missään, mitä olen tavannut, ääni ja kuva soivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Aivan kuin luonnossa liikuttaessa ääni herättää ihmisen kysymään ja katsomaan ja odottamaan, mitä on tulossa. Minusta on aivan uskomattoman ihmeellistä, miten yhteen rakennukseen yhtäkkiä on voitu saada mukaan hillityn kauniisti ja kuitenkin aisteja liikaa kuormittamatta näin paljon uusia oivallisuksia.

Maisemien rajaus

Ensimmäistä kertaa missään näkemässäni rakennuksessa tässä keskuksessa on saavutettu täydellinen jokaisen ikkunan näköalan rajaus. Toki jossain saattaa olla yksi täydellisesti maiseman kanssa yhteen sointuva ikkunanäkymä, mutta tässä se koskee jokaista ikkunaa; jokainen näkymä on aina uusi. Ja salaisuus onkin yllättäen paitsi siinä, että ikkunan avautuvat laajoina, lähes japanilaistyylisinä, niin, salaisuus on räystäissä. Kauniisti puusta luodut ulkoräystäätä rajaavat näkymän niin, että etualalla oleva maa tulee mukaan eikä näkymä kohoa liikaa ylös niin, että taivaan valovoima peittäisi alla olevan luonnon tummuuteensa. Nyt kun näkymät ovat rajattuja myös yläreunasta, taivaallinen valo kimmeltää ja loistaa itse luonnossa, heijastuen sen eri sävyissä ja luoden kiinnostavia kontrasteja, jotka lähes taianomaisella tavalla tekevät metsän ja jopa lähistöllä olevat periaatteessa vähemmän kiinnostavat rakennetut osat kummallisen taiteellisilta vaikuttaviksi.

Kun elävästi muotoiltu toisen pään kosminen sali avautuu kosmisiin mittoihin joutsenen ja koko Suomen lattiakartan ylle, niin toinen suorakulmainen sali, jossa kuvat ja videot vaihtelevat, rakentuvat tavallisen ihmisen luontokokemuksen ympärille. Kumpikin todella avaa silmät ja korvat ja liikeaistin luonnon kokemukselle, syventäen ja kaunistaen, mutta herättäen samalla jotain uutta, jotain sellaista valppautta ja pyhyyttä, mitä ihminen ikiaikoja on kantanut itsessään.

Myös näkötornissa toimii rajaus. Enpä olisi uskonut, mutta kun näkymä on onnistuneesti sommiteltu arkkitehtuurin avulla, se avautuu uudella ja rikkaalla tavalla myös tornista.

Tästä rakennuksesta annan sekä Metsähallitukselle että kaikille suunnittelijoille aivan täydet pisteet ja vähän plussia vielä lisää jokaiselle.

Käykääpä siis itse katsomassa. Keskus on auki joka päivä jouluaattoa ja joulupäivää lukuunottamatta. Perusnäyttelyyn on vapaa pääsy ja erikoisnäyttelyihin saa ostaa lipun, mutta ilman lippua kulkevakin saa täällä täyden vastineen kierrokselleen. Keskus on auki klo 9.30 alkaen klo 19 saakka vielä syyskuun loppuun ja siitä eteenpäin klo 17 saakka.

PS. KIrjoittelen sitten myöhemmin lisää Haltian yhteyksistä pyhään ja henkiseen arkkitehtuuriin, esimerkiksi kirkkoihin, graalin temppeliin ja Steinerin Johannestaloon, voisipa Kalevalatalon ideankin tuoda mukaan.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luontokeskus, Haltia, Nuuksio, Rainer, Mahlamäki, maisemat, näkymät, Kalevala, arkkitehtuuri, valot, värit, luonto, kuuloaistimus, muotoilu, metsähallitus

Innostus

Sunnuntai 7.7.2013 klo 13:03 - Matti Kuusela

Hei ystävät uimaan lähtö odottaa, mutta sitä ennen muutama sana luonnonhengistä tai elementaariolennoista. Luonto on valtavan runsas, ja runsaudessaan ei se jätä juuri mitään mahdollisuuksia käyttämättä. Niinpä kaikkialla missä on jotain liikettä, jotain tapahtumista, on aina jonkin tietoisuuslajin olentoja kehittymässä ja harjoittelemassa.

Yksi tällainen elementaaristen olentojen ryhmä liittyy kuun liikkeisiin. Silloin kun kuu kasvaa eli taivaalla havaitsemamme kuu suurenee ohuesta sirpistä upeaksi täydenkuun kiekoksi, silloin tämän prosessiin myötä vaikuttaa aivan toisenlaisia alkeisvoimia kuin silloin kun kuu vähenee. Väheneminen tarkoittaa siis sitä, että täyden kuun pyörä taivaalla alkaa taas kaventua sirpiksi, kunnes se jokin ilta on pimentynyt kokonaan ja muuttunet uudeksikuuksi.

Enkelikunnat ja luonnonolennot

Luonnonolennot on aika mukava nimitys näille olennoille, jotka korkeampien enkelikuntien johdolla ovat mukana maailman luomistyössä. Aikoinaan kuun irrottamiseen maasta ja sen liikkeiden järjestämiseen tarvittiin monenlaisia luonnonolentoja, jotka enkeliolentojen johdolla hoitivat varsinaisen käytännön työn.

Eilen illalla oli mielenkiintoista huomata, miten hyvin television mainostajat ovat perillä tällaisista syvistä maailmankaikkeuden rytmeistä. Rakkaani Sinikka kiinnitti huomiota siihen, miten yhden naisille tarkoitetun valmisteen vaikutusajaksi mainittiin 28 vuorokautta ja toisen 33 vuorokautta. Kummallakaan valmisteella ei ollut sinällään mitään yhteyttä näihin rytmeihin, nuo ajat oli vain keksitty jostain. Mutta mainostajilla on täytynyt olla selko siitä, mitä syvällisesti tuo kuun kierron 28 vuorokautta vaikuttaa, ja miten vahvasti Kristus-elämän 33 maan päällä elettyä vuotta vaikuttavat edelleenkin. Ei noita lukuja käytettäisi, elleivät ne olisi hyvin merkittäviä, ainakin alitajunnan tasolla.

Steiner kertoo, miten selvänäköiselle katseelle osoittautuu aina kuun kasvaessa, miten henkisiä olentoja liikkuu alemmalta alueelta ylemmälle. Mutta kosmisen tasapainon säilymiseksi on myös toisten alkeisolentojen laskeuduttava alemmaksi, tultava lumotuksi alemman alueen piiriin.

Ja näillä tapahtumilla on voimakas yhteys ihmisen sielunelämään. Siksi yhä edelleen monet meistä katsovat ikkunasta ulos saadakseen selville, millainen olo heillä on tänään. Toki ihmisellä on nykyaikana vapaa henkinen minuus, joka itse kykenee luomaan sen, mitä me haluamme tuntea ja kokea, mutta silti nuo luonnontilat vaikuttavat meissä edelleen, syvästi.

Innostus

"Kun ihminen on innostunut, kun hän on tyytyväinen maailmaan, kun hän näkee maailman niin, että hän kohtaa kaikki asiat innostuneesti, silloin hän vapauttaa olentoja, jotka vähenevä kuu on sitonu," kirjoittaa Steiner.

Hän jatkaa esitelmässään kuvaten miten nämä kuuhun yhteydessä olevat alkeisolennot liittyvät ihmiseen ja jälleen vapautuvat sen johdosta, että ihminen kokee sielunrauhaa, sisäistä tyytyväisyyttä, sopusointuista yhteyttä maailmaan.

Mutta jos ihminen on lannistunut tai masentunut, kaikkeen tyytymätön, silloin nämä olennot pysyvät ihmisen piirissä.Olemalla jurottava tai eripurainen on ihminen elementaariolentojen kahlitsija, vaikka hän voisi ne iloisuudellaan vapauttaa.

Tämä on aivan uskomattoman merkittävää.

Nämä luonnonolennot ovat kuin ihmisen tunnemuisti tai energiamuisti. Mitä me tunnemme, sen elementaariset olennot kantavat meissä.

Jos olemme masentuneita, se tarkoittaa, että loppujen lopuksi on vain yksi todellinen tie iloisuuteen, nimittäin että itse alkaa vahvistaa itsessään iloa, innostusta ja aktiivisuutta. Se voi olla jollekin suunnattoman vaikeaa, mutta silti on se on parempi tietää: ihmisellä on nykyaikana kyky muuntaa sisäistä säätään. Ensimmäinen askel on tietää se!

Rakkaudella

Matti

 

 

1 kommentti . Avainsanat: innostus, masennus, vähenevä, kasvava, kuu, Steiner, minuuden voima

Medusat 2

Perjantai 7.6.2013 klo 1:17 - Matti Kuusela

Puhuimme edellisessä blogissa medusoista, siitä miten ne ovat kuin merestä tiivistynyttä musiikkia, ääntä tai suorastaan melodioita. Se on nykyiselle ajattelulle jo riittävän vaativiaa, puhumattakaan siitä, miten herkästi maa reagoi siihen, mitä sen pinnalla tapahtuu. Merenhenki Etschewit kertoi, miten jokainen musiikkilaatu luo oman medusansa maan vastauksena tuohon musiikkiin. Sehän kertoo siitä, että ihmistoiminnan vaikutus todellakin yltää ympäri koko maan - siis siinä mielessä että kun jossain jotain tapahtuu, sen seuraukset voivat ilmetä maaäidin vastauksena millä tahansa maapallon alueella. Siinä ajatusharjoitus kerrakseen.

Puhuimme myös siitä, miten medusat ovat vain hivenen tiivistynyttä vettä. Valaan laulavat meriin kuun lauluja, mutta medusat eivät laula tai soita, ne ovat tuo sointi tai sävelmä. Se on asia, joka tulee luonnonhenkien kertomuksissa esiin yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut olennot tekevät jotain, jotkun olennot ovat noita tekoja. Se on näkökohtaero, jonka kanssa joutuu ehkä pinnistelemään omassa tietoisuudessaan, mutta kun tuo tekemisen ja tekona olemisen keskinäinen suhde alkaa avautua, alkaa kokea maailman uudella tavalla, entistä avarampana, musikaalisempana.

Viisaus, rakkaus ja kauneus

Medusat ovat olentoja, joiden likkeessä vesielementin kauneus ja viisaus sulautuvat yhteen. Maassa elävä viisaus on maan edellisen ihmiskunnan, vanhan kuun ihmisten eli nykyisten enkeleiden tuotetta. He istuttivat maahan viisauden, niin että viisaus tulee esiin kaikkialla, mutta joskus niin harvinaisen kauniilla ja aaltoavalla tavalla kuin näillä juuri ja juuri merivedestä esiin kasvaneilla medusoilla.

Maan nykyisen ihmiskunnan eli meidän tehtävänä tulee olemaan maan täyttäminen rakkaudella, niin että maan seuraavan ihnkarnaation ihmiskunta voi aivan kuin tuoksuna kokea rakkauden huokuvan esiin kaikesta siitä, mitä maassa on. Se on meidän suuri tehtävämme - ja kuten on helppo ymmärtää, meillä on siinä vielä tekemistä. Mutta voit jo nyt auttaa tätä kehitystä näkemällä sisäisesti miten se rakkaus, joka nyt vielä ilmenee usein niin alkeellisena ja häilyvänä, maamme loppua kohti puhkeaa kukkaansa ja täyttää koko maan, kaiken mitä täällä on.

Kuu

Kuulla on läheinen yhteys maan vesielementtiin. Oletko koskaan ihmetellyt, miten maassa voi olla niin paljon viisautta ja kauneutta. Kuun ikiopettajat antavat sointiensa kaikua maan meriin jotka peittävät maata suuremman alueen maan pinnasta, ja näitä sointeja riittää myös vuoripuroihin saakka. Tässä soimisessa kuun oma viisaus uudistuu jatkuvasti ja kantaa samalla maan viisautta. Siksi medusat soivat maailman merissä. 

Aluksi korostimme, miten medusat ovat sointi, mutta ne ovat myös sointia, joka tosin ei ole tavallisin aistein kuultavissa. Se on henkistä tai yliaistista sointia ja musiikkia. Kun eläydyt tähän medusojen yliaistiseen sointiin veden elementissä, voit kokea, miten laajalle tuo sointi ulottuu maan olemuksessa, myös muiden olentojen kautta.

Etschewitin mukaan kuun henkisten opettajien keskeinen viesti ainakin tuohon aikaan oli se, miten ihmiskunnan ongelmia ei voi ratkaista vain ajattelun avulla, vaan meidän on aina löydettävä kolminaisuus, kuten ajattelu, tunne ja tahto, tai usko, rakkaus ja toivo. Vasta silloin me alamme hahmottaa kokonaisuuksia siten, että ottavat huomioon sekä henkisen, sielullisen että aineellisen tason.

Ikuisuus

Joskus ihmiskunta omaksuu iskulauseita, joilla saattaa alunperin olla hyvä tarkoitus, mutta jotka voivat johtaa pahasti harhaan. Nyt kaksi tällaista lausetta liittyy aikaan. Toiven lause pyytää pysymään nykyhetkessä, mikä on aivan hyvä ajatus - ellei siihen pyri ajattelun voimin. On hyvä elää nykyhetkessä, mutta jos puristaa ajattelunsa siihen liikaa, silloin jää ikuisuuden elementti huomaamatta.

Kuun viisaudenopettajat ja medusat elävät kärsivällisesti paljon laajemmassa aikaulottuvuudessa kuin me ihmiset. Ymmärtääksemme paremmin sekä kuunviisautta että medusojen luomoavaa liikettä me vapautua ikuisuuteen, ajan sykkivään rajattomuuteen.

Toinen sisäisesti vahingollinen lause on "aikaa ei ole". Aika on tunnetusti jo yksi Aritoteteleen kahdestatoista maailman luomisen kategoriasta. Se on olemassa. Aika on elementti, joka esimerkiksi erottaa fyysiset tilat toisistaan niin, että jossain paikassa voi jonain ajan hetkenä olla yksi ihminen, toisella hetkellä vaikka neljä, kolmannella ei yhtään.

Koska meidän fyysinen maailmamme on rakenteeltaan vahvasti dualistinen eli kaksinapainen, tällaiset "yksisuuntaiset" lauseet, kuten aikaa ei ole tai elä nyt-hetkessä ovat oikeastaan zen-lauseita, joiden tehtävä on johdattaa ihmisen tietoisuus yksisuuntaisuuden yli. Vanhoissa henkisissä kouluissa on opetettu, miten ihmisen on aina ajateltavat jokainen ajatus myös vastakkaiseen suuntaan. Vasta silloin tavoittaa niiden totuuden. 

Elämänmaailmassa aika on todellisuus, joka täyttää maailmankaikkeuden samalla tavoin kuin fyysis-aineellisen avaruuden täyttää tila. Käytännössä se merkitsee, että esimerkiksi energiahoidossa me voimme parantaa eri aikojen tapahtumia ajan elementissä, niin kuin me fyysisen tilan piirissä voimme parantaa kehon eri alueita.

Ja totta on, että maailmankaikkeuden keskussykkeen ytimessä aika aivan kuin katoaa, jolloin mahdollistuu kokemuksen samanaikaisuuden intuitio, mutta samalla aivan kuin liukenevat myös kaikki kaksitoista kategoriaa.

Jos pääset katselemaan medusoja vaikkapa akvaariossa, tunne miten ne elävät hyvin omassa maailmassaan: ne ovat täällä, mutta samalla jossain aivan muualla, täynnä kuun ikiviisauden sointia, joka maan vesielementissä ilmenee niin kauniina yliajallisena sykkeenä, vaikka me aistillisen korvin emme voikaan medusojen kuun musiikkia ja kuun viisauden viestejä kuulla.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: medusa, kuu, viisaus, viisauden opettajat, aika, kategoriat, aikaa ei ole olemassa

Medusat kuun soittimina

Torstai 6.6.2013 klo 1:08 - Matti Kuusela

 Olet varmaan joskus ihaillut meduusojen rytmikästä aaltoavaa liikettä vedessä. Vedenhenki Etschewit kertoo teoksessa Gespräche mit Tieren 3 eli Keskusteluja eläinten kanssa medusoista, että niiden kellomainen muoto johtuu tarpeesta luoda ääniä. Medusojen kellomuoto on hänen mukaansa juuri ihanteellinen äänten muodostamiseen. Medusat ovat hyvin musikaalisia olentoja.

Medusat ovat siis ääneksi tulleita kelloja, jotka uivat meressä. Suuret medusat ovat kokonaisia sävelmiä, pienet yksittäisiä ääniä. 

Medusojen erikoinen yhteys mereen ja ääniin johtuu siitä, että ne ovat vahvasti peräisin maan edellisestä inkarnaatiosta, joka oli vesiplaneetta. Sen tiivein olemus oli vettä ja sointia, joka saattoi tihentyä geelimäisyyteen saakka, mutta silti tuo vesi ei ollut samanlaista kuin nykyisen maamme hyvin aineellinen vesi. 

Tätä maan edellistä inkarnaatiota nimitetään Kuuksi tai vanhaksi kuuksi, koska sillä oli paljon ominaisuuksia, jotka ovat yhteydessä nykyiseen kuuhumme.

Maan kehitysvaiheet

Maan ensimmäinen inkarnaatio oli yksinkertaisesti ilmaistuna lämpöä, jonka olemuksen voimme aavistaa nykyisessä kivikunnassa. Maan toinen inkarnaatio oli valoa ja ilmaa, jonka voimme kauneimmillaan kokea edelleenkin kauniilla kukkaniityllä. Kolmas inkarnaatio tiivistyi jo veden olemukseen saakka, mutta se ei siis ollut vielä nykyistä aineellista vettä, vaan henkistä vettä, joka olisi nykyisille aisteille näkymätöntä.

Tuossa vanhan kuun henkisessä vedessä ääni, laulu tai sointi oli silloinen muotoava ja elävöittävä voima, ja medusat ovat sen ilmausta ja muistoa nykymerissä. Kuun suurten henkisten ikiopettajien laulu elää edelleen valaiden laulussa. Valaat säilyttävät ja laulavat näitä kuun opettajien kosmisia lauluja. Medusat ovat näitä lauluja.

Medusat ovat siis olemukseltaan uivia ääniä, sointeja ja melodioita. Ne ovat tihentynyttä sointia. Ja koska sointi ilmenee kauneimmillaan tai jopa jumallallisimmillaan juuri kellomuodossa - mistä syystä juuri kirkonkellot ovat syntyneet - ovat medusat säilyttäneet tämän kellomuodon. Ne ovat kuin uivia kirkonkelloja.

Kellon ja soinnin yhteys tulee esiin myös siinä, että ääni syntyy maailmankaikkeudessa samanaikaisesti sisätilan syntymisen kanssa. Kuuta edeltäväss maan inkarnaatiossa, joka nimitetään Auringoksi, kaikki oli oikeastaan samaa loistavaa, värillistä ulkotilaa, jonka sielunele on avoin ja lapsenomainen viattomuus. Seuraavassa kuuvaiheessa olennot alkavat muodostaa juuri vesieläimistä tuttuja kellomuotoja, joissa on jo alkeellinen sisätila. Sisätila merkitsee sitä, että olento voi alkaa muodostaa alkeellisia omia tuntojaan, ja näiden tuntojen myötä tulee ääni maailmaan.

Sillä tavoin voimme ymmärtää, miten kirkonkellot yhä edelleen soivat maan jumalallista ja luovaa alkuääntä, alkusointia. Se ei ole vielä puhetta, joka syntyy vasta nykyisen maan aikana, vaan sointia, joka  kuitenkin kykynee jo ilmaisemaan sisätilaa ja sielullisuuden alkua.

Medusoilla ei kuitenkaan ole aitoa sisätilaa eikä mitään paineentasoitustarvetta. Siksi ne voivat myös uida  hyvin syvälle mereen suuriin paineisiin.

Medusan liikettä seuraamalla saa hyvän kuvan siitä, miten maan edellisen vaiheen vesiolemuksen täytti henkisten olentojen siihen istuttama viisaus ja kauneus. Medusoissa nuo viisaus ja kauneus ovat vielä liikkeenä, vaikka muualla voimme nähdä miten ne ovat juurtuneet nykyiseen maahan liikkumattomaan aineelliseen tilaan saakka.

Musiikki ja medusat

Aikaisemmin medusat muotoutuivat jumalallisten äänien ja sointien mukaan, mutta nyt ne ilmaisevat myös ihmisten kulttuurin aikaansaamia ääniä. Medusat ovat rakenteeltaan niin herkkiä, että ne kykenevät muotoutumaan kaikkien ihmismusiikin lajien mukaan. Se merkitsee, että aina kun syntyy uutta musiikkia, syntyy sille myös oma meduusalajinsa.

Huh. Sehän voi kuulostaa uskomattomalta, mutta toisaalta myös aivan järkevältä. Tiedämme, tai ainakin monet meistä kokevat, että maa on elävä olento. Se mitä maan päällä soitetaan, ilmentyy jossain kohdin uudessa muodossa maan omana ilmauksena.

Tästä voi alkaa miettiä kansanmusiikin merkitystä. Ihmiset tanssivat ennen vanhaan kansanmusiikin melodioiden ja rytmien mukaan - ja silloin nousee esiin kysymys: millaista uutta elämää tuo musiikki synnytti, ja missä elämänmuodoissa maa itse ilmensi ihmisten tanssia?

Etschwitin mukaan siis kaikella musiikilla kansanmusiikista rockbändeihin on omat medusansa. Jos olet jo muistanut, miten on olemassa myös myrkyllisiä medusoja, niin se ei suinkaan ole medusojen itsensä vika. Etschwitin mukaan myrkylliset medusat syntyvät agressiivisesta teknomusiikista.

Hän kuitenkin lohduttaa, että samankaltaista mekaanisluontoista musiikkia on ihmiskunnassa ollut kaikkina aikoina, vaikkakin hieman eri muodoissa.

Ihmisen kannalta katsottuna pelkät äänet eivät vielä uusia medusoja, vaan niitä syntyy vasta kun nämä äänet kulkevat ihmisen kautta ja muuttuvat musiikiksi. Silloin kun tällaista uutta musiikkia tuotetaan paljon, voi syntyä myös suuria medusaepidemioita.

Toivon että pystyn jatkamaan tästä torstaina. Seuraavaksi Etschewit kertoo syvemmin kuun ja maan yhteistyöstä, viisaudesta ja rakkaudesta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuu, medusa, meduusa, musiikki, äänet, kuu,

Vahvistu sisäisesti

Torstai 16.5.2013 klo 0:50 - Matti Kuusela

Hienot kevättuoksut tuntuivat tänään Keskuspuistossa auringonlaskun aikoihin. Tänään silmiini sattui Rudolf Steinerin esitelmäsarja, jonka ensimmäisen esitelmän hän piti Luganossa syyskuussa 1911. Kirja kokonaisuudessaan käsittelee esoteerista kristinuskoa, mutta tämän ensimmäisen esitelmän alkupuolella Steiner puhuu paljon ihmisen eetteriruumiista ja ottaa esimerkiksi laiskurin - saksan kielellä ennen vanhaan tällainen esimerkki oli aivan luonnollinen. Niin, "laiskuri on sellainen ihminen, jolla on syntymästään asti ollut heikot eteeriset voimat tai joka on heikentänyt niitä niiden laiminlyömisellä."

Tämä on aika miellyttävää kuultavaa sikäli, että se vapauttaa meidät
ajattelemasta,steiner2_180.jpg että laiska ihminen olisi jotenkin tietoisesti huonompi olento. Mutta mitä asialle sitten voi tehdä? "Asiaa voi todella parantaa vain astraaliruumiista käsin; jos se vilkastuu, se vaikuttaa elävöittävästi eetteriruumiiseen."

Tämä oli vain sivuepisodi, eikä Steiner tässä jatka enempää siitä, miten astraaliruumista sitten vahvistetaan. Astraaliruumistahan voimme nimittää myös sieluruumiiksi, samoin kuin eetteriruumista elämänvoimaruumiiksi, ja on han niillä muitakin nimiä, nämä kaksi muuta nimeä kuitenkin selventävät.

Minuus

Minuus ohjaa astraaliruumista ja synnyttää siellä esimerkiksi ajatuksia, jotka puolestaan painuvat eetterikehoon. Mielenkiintoista tässä on, että oikeastaan meidän koko älyllisyytemme sijaitsee juuri eetterikehossa, ja kun nukahdamme, sielumme vapautuu tästä älyllisyyden avusta, kuten ensin ajattelee, mutta myös älyllisyyden rajoituksista, jotka niin pahasti estävät meitä ymmärtämästä asioita syvemmin. 

Me pohdimme ja pohdimme. Emmekä saa jotain asiaa selville.

Vähän myöhemmin Steiner tulee tähän ongelmaan. "Pelkkä asioiden ajatteleminen on sielunelämänä alemman tasoista kuin mieltymys tai vastenmielisyys moraalisia tai epämoraalisia tekoja kohtaan."

Mielenkiintoista. Nyt ongelmana on se, että nykykielessä me emme enää oikein tiedä, mitä moraalisuus merkitsee. Me koemme sen jotenkin vastenmielisenä ja tyhjänä sanana. Nykypuheessa me sanoisimme sen sijaan, että meillä on tunne, että jokin asia on oikein, tai meillä on tunne, ettei se nyt mennyt aivan oikein.

Steiner siis sanoo, että tämä subjektiivinen tunto siitä, onko jokin teko oikein vai ei, on siis korkeampaa sielunelämää kuin pohtiminen. Niille jotka kovasti pohtivat, tämä saattaa olla helpotus: jos minulle on tunne siitä, onko jokin oikein vai ei, tuo tunne riittää, se on korkeampaa tietoa kuin se, minkä voi saada sitä ajattelemalla.

Lainataan lisää: "Kun ihmisen tunteet moraalisuutta ja epämoraalisuutta kohtaan käyvät intensiivisemmiksi, niin silloin ei pelkästään eetteriruumis vahvistu, vaan myös astraaliruumis voimistuu. Astraaliset voimat saavat erityisen kimmokkeen."

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun punnitsen mielessäni vaikkapa poliittisten tekojen oikeellisuutta, niin sekä astraaliruumiini että eetteriruumiini, tai sekä sielunvoimani että elämänvoimani  vahvistuvat.

Vapaudu masennuksesta

Kun nykyaikana masennus on niin yleistä, voi edellisen pohjalta nähdä siihen hyvin yksinkertaisen syyn: me emme tunnustele (ajattele) esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita moraalisesti. Kun me ponnistamme sisäisiä voimiamme tunnustellaksemme mikä mielestämme on yhteiskunnallisesti oikein, silloin me vahvistamme sekä sielunelämäämme että elämänvoimiamme, ja se taas tarkoittaa, että koko linjaus minästä sielunelämään ja eetterikehon vastaanottavuuteen vahvistuu. Ja vaikeapa silloin on oll masentunut!

Ehkä vain vähän yksinkertaistaen voisi sanoa, että masennus on meidän aikamme kulttuurisairaus, joka aika pitkälle vastaa menneiden aikojen laiskuutta.

Televisio on yksi oikein selkeä syy masennuksen leviämiseen. Yhteys ei mitenkään välttämättä oli yksilökohtaisesti suora, mutta varmasti yhteisöllisesti. Me näemme ja koemme televisiosta runsaasti sellaisia sisältöjä, joihin me emme voi vaikuttaa. Silloin toimintalinja minä-astraalikeho-eetterikeho-fyysisen kehon toiminta katkeaa. Ja ah, eikös se juuri ole masennusta: minuus ei enää löydä itseään toimivana hidastuneiden sisäisten energioiden keskeltä. Se joutuu tulemaan toimeen ilman herkkää ja toimivaa yhteyttä fyysisen kehon toimintaan.

Toivon että tämä tarkastelu antoi uusia ajatuksenpoikasia. Ja yksi ja tärkeä niistä on: älä milloinkaan jätä ajattelematta tai tuntematta sisäisyydessäsi sitä, minkä koet oikeaksi tai vääräksi - riippumatta siitä, onko sinulla mahdollisuuksia asian korjaamiseen omassa elinpiirissäsi tai elämäntilanteessasi. Asioiden moraalinen tunnustelu vahvistaa sinua sisäisesti monella tasolla, aina. Ja silloin kun elävää moraalisuutta tarvitaan käytännössä, silloin olet valmis. Sielunvoimasi virtaavat elämänvoimiisi ja saavat sinut iloisesti liikkeelle!

3 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, laiskuus, masennus, elämänvoimat, eetteriruumis, astraaliruumis

Parantava keskiviikko

Keskiviikko 27.3.2013 klo 22:05 - Matti Kuusela

Tämän päivän täysikuu on erityinen sikäli, että tuo täysikuu on Neitsyessä, eli suoraan vastapäätä aurinkoa, joka nyt on Kalojen merkissä. Juuri tämän kosmisen aseman Rudolf Steiner sanoo olevan parantava konstellaatio, jota tulevaisuuden parantajat tulevat käyttämään. 

Eläinradan Neitsyt-Kalat-linja vastaa aamun ja illan energioiden yhteyttä, jotka ovat tasapainoisia ja parantavia. Niiden välillä ovat enemmän huippukohtia edustavat Jousimies ja Kaksoset, joilla taas on hyvin toisenlainen luonne.

Kun jalkateriä vastaa Kalojen merkki ja Neitsyen aluetta taas on vatsaontelo, voimme nähdä miten tämän täysikuukeskiviikon parantava voima loistaa kuin aurinkona jalkapohjien alta, ja virtaa kehon läpi sylin alueelle, jossa täysikuu ottaa sen vastaan ja heijastaa koko ihmisen olemukseen.

Parantava öljy

Alkuperäisellä pääsiäisviikolla
Maria Magdaleena voiteli
opetuslastenmaria_magdaleena_voitelee_jeesuksen_jalat_n_220.jpg suureksi hämmästykseksi Jeesuksen jalat ja pään, mikä merkitsee sitä, että hän sisäisesti tunnisti Jeesuksen sekä henkiseksi opettajaksi että henkiseksi kuninkaaksi. Hämmästyttäväksi tämän tekee myös se, mitä aluksi voi olla vaikea oivaltaa, että Jeesus syntyperänsä kautta oli juutalaisten sekä kätkössä oleva kuningas että ylipappi. Näin hänessä yhdistyivät papillinen ja kuninkaallinen virtaus sekä maallisella että henkisellä tasolla.

Ihmiskunnan tulevaisuudelle - eli siis meille kaksi vuosituhatta tuon jälkeen - se merkitsee lupaa yhdistää itsessämme sekä vanha kuninkaallisuus että vanha papillisuus, mikä on suuri sisäinen kokemus, kun siihen syventyy.

Edelleen se että voitelun suoritti juuri Magdaleena, merkitsee, että nainen meissä on se, joka tuon voitelun eli Jeesuksen valmistamisen seuraavan päivän koettelumuksia ja kuoleman voittamista varten suorittaa.

Tiedostava nainen

Hyvin yksimielisiä ollaan siitä, että Magdaleena oli paitsi kaunis myös punatukkainen, mikä on usein yhdistetty tuliseen temperamenttiin. Mutta Magdaleena oli lisäksi varakas ja henkisesti sivistynyt. Totta on, että hän joutui taistelemaan ankarasti sekä turhamaisuuden että arvottomuuden tunteiden välillä, mutta hän oli myös liikenainen ja hän oli opiskellut Egyptissä vanhoja mysteereitä ja hän oli erityisesti perehtynyt voiteiden ja öljyjen parantaviin ominaisuuksiin.

Tätä päivää pääsiäisviikossa valaisee hyvin voimakkaasti Maria Magdaleenan olemus, sisäinen nainen meissä jokaisessa, ja hänen intuitionsa johtama pyhä, muutokseen valmistava voitelu.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: täysikuu, Neitsyt, Kalat, parantava, meditaatio, Rudolf, Steiner, Maria, Magdaleena

20-luvun joulu Hyvinkäällä

Sunnuntai 23.12.2012 klo 16:13 - Matti Kuusela

 Ensimmäinen adventti eli pikkujoulu oli äitini lapsuudessa odotettu juhla. Hän muistaa hyvin, miten hän kerran pääsi hakemaan pikkujoulukuusta.

Oli niin erikoista päästä isonveljen, Pentin, mukaan. Oli lumeton talvi. Isä seisoi saunan rappusilla ja oli laittamassa saunaa lämpiämään. Pentti sai kirveen mukaan ja lapset lähtivät nykyisen Erkylänkadun kohdalla kulkenutta ratastietä myöhemmän Konepaja-alueen suuntaan.

Oli jo pimeä kun he tulivat kuusen kanssa kotiin. Kuusi laitettiin keittiön pöydälle ja äiti sitoi siihen kynttilät narulla. Oli juhlallista, käytiin saunassa ja sianlihasta oli tehty paisti uuniin ja oli perunalaatikkoa, riisipuuroa ja luumusoppaa. Lapset saivat jonkun pienen lahjan. Se saattoi olla joku pieni makeinen, kynä, kumi tai lehtiö.

Adventtikirkko oli tavalliseen aikaan klo 11. Kuoro lauloi Hoosiannaa, ja se oli ainakin lasten mielestä hyvin juhlallista ja kaunista. Vanha kirkko oli niihin aikoihin aina täynnä. Myös käytävillä oli ihmisiä seisomassa.

Myös koulussa oli juhlalliset joulujuhlat. Oli joululauluja ja näytelmiä, tonttu- ja piirileikkejä, runoa ja yhteislaulua, johon vanhemmatkin saivat ottaa osaa. Koulun joulujuhlaan lapset saivat yleensä uudet vaatteet ja kengät.

Lastentarhassa ja kotonakin lapset tekivät itse koristeita. Liimaamalla ja leikkaamalla saatiin lippunauhoja ja muuta värillisestä paperista. Lasten mielestä ne olivat hyvin arvokkaita.

Täydelliset siivoukset tehtiin jo hyvissä ajoin ennen joulua. Komerot siivottiin ja kaikki vuodevaatteet vietiin ulos. Ikkunat pestiin sisäpuolelta ja vaihdettiin puhtaat verhot.

Havut oli aina portaiden edessä. Kynttilöitä ei ulkona käytetty, ellei ollut pehmeätä lunta, jolloin lapset pääsivät tekemään lumilyhtyjä. Haudoille ei viety kynttilöitä vielä niihin aikoihin. Joulukortteja jo lähetettiin, mutta ei nykyisessä laajuudessa.

Lapsia peloteltiin olemaan kilttejä. - Pukki ei tuo mitään jos ette ole kilttejä, ja tontut kurkkii ikkunasta.

Jouluksi saatiin aina hakea kuusi sukulaisten metsästä. Pappa saattoi tuoda sen sitten reellä tai isä lainasi papan hevosta ja toi sen sillä. Silloin hänellä oli potkukelkka mukana jolla hän pääsi kulkemaan matkat ilman hevosta. Isällä oli myös tuttu hevosajomies Salo, joka asui Keskikadun ja Viistokadun kulmauksessa. Häneltäkin isä sai lainata hevosta ja rekeä silloin kun ei itsellä ollut hevosta.

Jouluaattona tehtiin työtä eri työpaikoissa kahteen ja kolmeen. Kuusi tuotiin sisään ja koristeltiin viiden ja kuuden välillä illalla. Se oli viety jo edellisenä päivänä kuivamaan saunaan, jossa isä laittoi sen puiseen jalkaan. Yleensä lapset hoitivat koristelun,  mutta äiti kiinnitti kynttilät narulla ja isä laittoi tähden ja sitten oli sauna.

Sen jälkeen alkoi aattoateria ja jo jännitti koska joulupukki saattoi tulla ruokailun aikanakin. Ruoka aloitettiin sillisalaatilla, johon kuului paloiteltua porkkanaa, punajuurta, perunaa ja sipulia sekä pienennettyä silliä tai silakkaa sekä muutama kovaksi keitetty kananmunanviipale koristeeksi. Salaatin kanssa syötiin itse tehtyä piimäjuustoa.

Sitten tuli imellettyä perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa ja tietysti siankinkkua, kun oli itse pidetty sikaa.

 Ruokajuomana oli maitoa ja kotona tehtyä kaljaa. Ellei jälkiruoaksi tehty riisipuuroa niin oli luumukiisseliä kermavaahdon kera.

Joku vieras yritettiin saada joulupukiksi, mutta usein se kai oli isä. Kerran äiti oli kutsunut Myllymäen tädin pukiksi  Ahdenkallionkadun varrelta. Edes isä ei tuntenut häntä kun oli pukeutunut mustiin, muuntanut äänensä ja peittänyt kasvona mustalla hunnulla.

Kyllä sitä pukkia sitten odoteltiin ja ikkunasta katseltiin että koska se mahtaa tulla. Kadulla näkyi joskus muiden pukkeja lapset ihmettelivät kun joulupukilla ei ollut minkäänlaista säkkiä vaikka se siellä kadulla käveli.

Sitten kuului kovat koputukset ovelta ja kuului matalalla äänellä kysymys: Onkos täällä kilttejä lapsia? Siihen piti vastata ja joulupukille piti myös laulaa. Joskus mentiin pukin kanssa piirileikkiäkin. Joulupukilla oli keppi kädessä, turkislakki nurinpäin päässä, harmaa verkapomppa päällä, pumpuliparta ja isot vilttitossut.

Paketit oli yleensä paketoitu kaupasta ostetulla valkoisella pakettipaperilla.

Kivoin lahja oli nuken kehto, johon oli tehty kaikki vuodevaatteet ja kauniit pitsisomisteiset lakanat. Toinen muistuva lahja oli pieni peukalonpään kokoinen nukke. Pehmeät paketit olivat aina mieleisiä, koska niissä saattoi olla joku kaunis villamyssy tai kauniit lapaset.

Kiiltokuvat olivat aina tytöille mieluisia. Pojat saivat hevosia ja rattaita ja puuautoja. Myös kirjoja saatiin, vaikka niitä ei kovin paljon ostettu koska kirjasto oli kovasti käytössä.

 Sitten oli aikuisille kahvit ja lapsille mehua. Radiota ei vielä ollut, elävät kynttilät paloivat, äidin kanssa laulettiin joululauluja ja isä luki joitain kohtia raamatusta. Ja lapset leikkivät lahjoillaan.

Kun kirkonmenot alkoivat klo 6 aamulla, piti joulukirkkoon lähteä kävelemään joulupäivänä jo viisitoista yli viisi aamulla, jotta kirkkoon mahtui sisälle. Maalta tultiin hevosilla ja hevosten kellot soivat. Kotiin tultiin jonkun hevosen reen talloilla seisten, vanhemmatkin, ellei mahtunut rekeen istumaan. Talloille sai mennä kenen kyytiin vaan, ei tarvinnut mitään kysyä.

Joulupäivänä oli sitten useampi hevonen pihassa kun maalta tulleita sukulaisia tuli kirkkokahveille. Heillä oli aina jotain tuliaisia, iso limppu, hiivaleipä, kermaa, maitoa, juustoa... Sen ajan joulut oli juhlallisempia kuin nykyään.

Joulupäivänä syötiin riisipuuroa ja luumukeittoa tai sekahedelmäkeittoa.

Jos oli jäät, sai joulupäivänä käydä luistelemassa. Urheilukentällä oli silloin luistinrata. Kun kaunoluistimia ei vielä ollut, kansakoululaisena sai jo hokkarit ettei tarvinnut enää nurmeksilla luistella.

Tapaninpäivänä saatiin joltain tutulta naapurilta hevonen ja reki ja lähdettiin sukulaisiin maaseudulle ja vietiin joitakin lahjoja.  Mummon ja vaarin luona Ylentolassa Terholassa, sedän, isän veljen luona Untolassa. Voimakkaasti jäi mieleen suru, kun äiti oli ostanut oikein kauniin vahasta tehdyn onton joulupukin, ja joku oli reessä istunut sen päälle.

- Matti Kuusela

 

Enkelimaasivu täydentyy vielä jouluaattonakin ja todennäköisesti täydennän Astrosofista sivua päivittäin jouluajan pyhistä öistä kertovalla tiedolla.  - Matti

1 kommentti . Avainsanat: vanha, joulu, 20-luku, Hyvinkää, joulukuusen haku, havut, joulukortit, joulujuhla, adventti, kirkko, aattoateria, joulupukki

Mustarastaan laulu

Keskiviikko 30.5.2012 klo 20:17 - Matti Kuusela

Muistiini painui vahvasti kun parikymmentä vuotta sitten kuulinmustarastas.jpg Helsingissä mustarastaan laulavan jouluyönä tasan klo 24. Flensburgilainen saksankielinen kirjasarja kertoo lisääkin mustarastaan laulusta.

Haastateltavana on yksittäisen mustarastaan henki Nanine, joka kertoo että mustarastaat ovat siirtyneet metsälinnuista ihmisten seuralaisiksi pääasiassa siksi, että heille annetaan huomiota. Naninen mukaan hänen laulunsa tulee erityisen hienoksi juuri silloin, kun ihmiset kuuntelevat häntä!

Sitten Nanine lisää jotain hyvin jännittävää: he laulavat syntyvälle minuudelle. Ja juuri ihmisminuudet mustarastaat kokevat vahvasti myös omaksi minuudekseen!  Mustarastaat kokevat siis voimakkaasti ihmisten heräämisen uuteen minätietoisuuteen. He haluavat olla siinä mukana.

 

Vaikka polkupyöränkello

Mustarastaat ovat kiinnostuneita kaikista äänistä. Nanine kertoo matkivansa mielellään polkupyörän kellon ääntä, sillä hänen pihallaan on poika, joka mielellään soittelee pienen pyöränsä kelloa.

Mustarastaita innostaa, että joku kuuntelee kiinnostuneesti heidän lauluaan, ja he ottavat mielellään vastaan uusia sävelkulkuja omaa sointimaailmaansa kaunistaakseen. Saksassa he jäljittelevät mielellään satakieliä, mutta he voivat pitää myös vaikka radio- tai televisio-ohjelmien tunnusmusiikeista.

Koska mustarastaat ovat hyvin yksilöllisiä lintuja, he kilpailevat keskenään ja haluavat luoda oman sointitilansa toisenlaiseksi kuin naapurinsa.

Laulun alun huilumaisilla äänillä he virittävät laulusointinsa ja liittävät näitä uusia osioita sen keskivaiheille. Ja mitä enemmän niitä on, sitä hienompaa.

Kaikkilla missä soivat laulumaiset äänet, sinne kokoontuu enkeleitä, ja mustarastaille on tärkeää luoda näitä tiloja enkeleille myös ihmisten hyväksi, sillä valkeat enkelit tuovat mukanaan hyvää henkisyyttä.

Mustarastaat siis luovat luontoon ja maisemaan erityisen hienoja tiloja enkeleille, tiloja, joissa enkelit voivat vaikuttaa.

 

Sointi ja kosteus

Mustarastaat laulavat mielellään sateen jälkeen tai ennen sadetta, jolloin ilma on kosteaa. Vesi ja ääni ovat silloin hyvin lähellä toisiaan, melkein samaa.

Myös silloin, kun kaste lankeaa maahan, mustarastaat laulavat mielellään. Vesi on näkyväksi tullutta sointia, ja kaikkialla missä sointi vaikuttaa, voivat enkelit toimia hyvin.

Se johtuu siitä, että enkelit kävivät läpi oman ihmisyyden eli minuuden kehityksensä vaiheen maan edellisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi kuuksi. Tämä kuutila oli juuri maankehityksen vesivaihe, jossa valo tiivistyi vedeksi ja ääneksi, ja siksi se on enkeleille niin tuttua. Kosteuden tiivistymisen aika muistuttaa heitä siitä, miten he itse loivat oman minuutensa.

Tuo oli hieman vaativampi asia sellaiselle, joka ei ole ennen kuullut maan edellisistä elämistä, mutta hyvin moni asia selviää niiden kautta.

Jos olet ihmetellyt, miksi mustarastaat hiljentävät omaa lauluaan silloin kun myös muut linnut alkavat laulaa, se johtuu siitä, että he kuuntelevat. He hiljentävät omaa lauluaan kuullakseen paremmin myös miten toiset laulavat.

Keväisellä iltapäivä- ja iltalaulullaan mustarastaat tahtovat osallistua niiden suurten enkeleiden työhön, jotka kantavat kevään voimia ja luovat niiden avulla.

Laulun alun huilumaiset äänet ovat virittäytymisen lisäksi myös ilmoittautuminen: ilmoittaudun mukaan lauluun.

Mustarastaat ovat oppivaisia, ja vaikka he eivät laulakaan yhtä kauniisti kuin satakielet, kokevat he oman laulunsa ihmeen kauniiksi. Heidän laulunsa yksilöllisyys johtuu myös siitä, että he toimivat yhdessä paikkojen enkeleiden kanssa, ja ne ovat hyvin yksilöllisiä, yksilöllisempiä kuin ihmiset, ilmoittaa Nanine. Hän jatkaa, että on virheellinen käsitys, että kaikki enkelit olisivat samanlaisia.

Mustarastaat voivat kilpailla naapureittensa kanssa myös niin, että yksi laulaa jonkin säkeen ja toinen toistaa sen hieman monimutkaisempana ja niin jatketaan. Mustarastaille on tärkeää selvittää, kuka heistä on varsinainen mestarilaulaja.

 

Leivojen lennosta luonnonhenkiin

Lintujen laulut ovat hyvin erityyppisiä. Leivoset eivät edes osaa lentää samalla laulamatta, mutta mustarastailla laulu on itsenäistä ja kaikkein tärkein asia elämässä.

Ja mennäänpä jälleen syvällisempään tietoon, joka tosin luonnonolennoille on aivan selkeää. Mustarastaiden poikasilla laulu alkaa 19. päivän iässä, mikä johtuu siitä että kuu kiertää taivaalla identtiseen asemaan joka 19. vuosi.

Selitän nyt tätä omalla tavallani. Yhdeksässätoissa päivässä kuun hallitsema vesielementti käy läpi tiivistetysti kaikki kuunsolmun 19 vuoden kosmiset asemat, jolloin veden elementtiin ja eettereihin liittyvät elämänvoimat kuin kypsyvät ja kohoavat seuraavalla kierroksella korkeammalle tasolle, lauluksi.

Luonnonhenget iloitsevat laulusta ja he myös kantavat laulujen substanssia eteenpäin ja luovat siitä uutta. Keijut pitävät näistä sointitiloista, joissa ääni on kaunista, ja vaikuttavat niissä. Keijut myös virtaavat laulun äänessä ja hengityksessä. Näin syntyy myös laulunhenkiä, joilla on oma sielullinen tasonsa ja jotka edelleen syventävät sointitilan tunnelmaa. - Näin varmaan käy etenkin kansanlauluja laulettaessa ulkona, jos vain kovaääniset eivät pääse liikaa häiritsemään.

Naarasrastaat ovat ruskehtavia, mutta mustarastaat näyttävät panevan painoa sille, että urosmustarastaat mustissa puvuissaan muistuttavat pappeja. Aluksi ajatus näistä mustarastaspapeista saattaa kuulostaa hullunkuriselta, mutta mistä puhuimmekaan aluksi, siitä että mustarastaat tahtovat yhdessä moninaisten enkelien kanssa olla laulullaan tukemassa ihmisten uuden minän eli Kristus-minuuden korkeampaa kehitystä. Ei lainkaan vähäinen tehtävä papille!

Kuten jo saattaa arvata, mustarastaat kokevat tahdon laulaa yhteiseksi ihmisten ja itsensä välillä, ja heidän viestinsä meille on: Kuunnelkaa meitä, silloin laulumme tulee yhä paremmaksi!

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mustarastas, linnunlaulu, sointitila, kuuntelu, papit, reviiri, enkelit

Plejadien tähtisisaret vuoden rajatietokirjaksi

Perjantai 18.5.2012 klo 18:05 - Matti Kuusela

Olipa mukava yllätys kuulla tänään, että Plejadien tähtisisaret oli eilen valittu vuoden rajatietokirjaksi Ultra-lehden äänestyksessä. Oheisessa kuvassa Arja Kuningas pitää kirjaa kädessään Ultran avoimien ovien päivänä Kylämällä, jossa tulokset julkistettiin. (kuva tulossa)

Tähtisisaret kertovat aivan
erityisestä monella tavalla tutustapts_ja_a_kuningas_200.jpg
taivaan alueesta, Seulasista, Siriuksesta, Orionista, Arcturuksesta... ja siitä miten monet kansat ja henkiset ryhmät ovat kautta aikojen ihmeellisen yksimielisesti kokenut Seulaset omaksi kotipaikakseen. Kirjassa on monia kohtia, jotka saavat tajuamaan, miten me olemmekin plejadilaisten kanssa samaa joukkoja. Olemme vain lähteneet muita aikaisemmin omille teillemme, ja nyt kohtalon suurten pyörien ohjaamana me olemme jälleen tulossa lähemmäksi plejadilaisisa sisaruksiamme, ja heidän myötään koko galaksiamme, Linnunrataa.

Näyttää siltä, että yhteys Plejadeihin on avautumassa samaa tahtia niin Kristuksen kuin Sofiankin uuden tulemisen kanssa, ja yleensä naisellisen sekä uuden hoitavan tietoisuuden vahvistumisen kanssa. Vaikka olemme kulkeneet kauan erillämme kosmisista ystävistämme, meillä näyttää olevan kaukaisen yhteisen menneisyyden lisäksi myös yhteinen tulevaisuus, ja siksi plejadilaiset ovat nyt niin kiinnostuneet meidän henkisestä kehityksestämme ja itsemme löytämisestä.

Tähtisisaret kertoo, miten mielellään plejadilaiset auttavat meitä enkelien tavoin lähes kaikissa uusissa hienoissa pyrkimyksissämme: hoitaminen, taiteellisuus, korkeammat tunteet, kaikkien olentojen rakastaminen, ja paljon muuta.

Myös kirjassa oleva seitsenkohtainen meditaatiosarja syntyi kauniiden ja sympaattisten plejadilaisten ystävien avustuksella. Se johtaa rakkaudellisesti ja vahvistavasti oman voiman löytämisestä kosmiseen rakkauden Kristus-tietoisuuteen.

Saat Plejadien Tähtisisaret parhaiten Enkelimaan nettikaupasta, mutta jos satut käymään kirjastossa tai kirjakaupassa, niin eipä haittaa kysyä, sillä ne eivät hirmuisesti ole vielä olleet kirjasta innostuneita. Toki paljon se johtuu myös siitä, ettei niin paljoa ole ehtinyt markkinoidakaan. Kaikki apu kirjasta tiedottamisessa on edelleen tervetullutta!

Rakkaudella ja kiitollisuudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Plejadien tähtisisaret, Plejadit, tähtisisisaret, vuoden rajatietokirja, 2011, Ultra-lehti, Matti Kuusela

Kuutamohiihdosta enkelikokemuksiin

Sunnuntai 20.3.2011 klo 13:15

Sydämellinen ja iloinen kiitos jokaiselle Enkelimaan lukijalle. Olemme mukana tärkeässä työssä maailman uudistamisessa. Se on työtä, jonka jokainen voi tehdä vain itse omalla kohdallaan, mutta voimme tehdä sitä myös yhdessä.

Enkelimaan kävijämäärät ovat upeasti kaksinkertaistuneet joka kuukausi. Viikonpäivittäin ei suurta eroa ole lukijämäärissä, mutta tiistai on koko ajan johtanut. Päivien erot ovat kuitenkin jatkuvasti tasoittuneet.

Käyntien kellonajoissa on selvät piikit klo 3, 10, 19 ja 21. Hiljaisen yön klo 3 on jännittävä. Mitä silloin tapahtuu? Herääkö silloin moni ja avaa tietokoneen. Tervetuloa kaikki yön herääjät, ja toivottavasti saatte unen helposti vielä uudelleen.

Suurimmillaan kävijöiden määrä on klo 19 alkavalla tunnilla ja pienimmillään klo 4.

 

Superkuulla hiihtamässä

Viime yönä olimme jälleen Sinikan kanssa hiihtämässä. Yöhiihto Vantaan rannalla ja Haltialan pelloilla on ihmeellisen rauhallista ja jollain tavoin kosmista. Taivaan, tähtien, lentokoneiden ja asutuksen valot sekä lumeen ja usviin heijastuvat valot ja värit vaihtelevat joka kerta. Yöllä voi pääkaupunkiseudullakin kokea läheisen suhteen suureen yötaivaaseen ja luonnon elementteihin.

Kuunvalon soinnut olivat hienoja. Sinikka tosin ei nähnyt täysikuuta normaalia suurempana, vaikka niin piti ollakin. Pienistä eroista siinä on kyse Kuun radalla ja lopultakin Kuun koko näyttäytyy enemmänkin sen mukaisesti, miten lähellä se on taivaanrantaa ja millainen väliaine on pilvineen ja ilman kosteuksineen.

Oli upeaa hiihtää, kun oli jälleen uutta lunta.

Vahvasti jo kokee kevään tulon ja  keväisten luonnonhenkien tuikahdukset yöilmassa. Nyt on hyvä aika alkaa luoda taas uutta suhdetta keväisen kasvun luonnonhenkiin, jotka ovat jo täydelläl touhulla valmistelemassa uutta kasvukautta ja kohoamassa maasta ilman ja valon piiriin.

 

Enkelikokemukset

Eilen tuli useaan otteeseen mieleen enkelikokemusten kolme eri vaihetta. Ensimmäinen on yhteyden avautuminen meitä lähinnä oleviin enkeleihin. Se on upetaa ja uutta irrottautumista vanhasta ja kokemuksen avartumista kosmisiin mittoihin ja korkeampiin ulottuvuuksiin.

Tämä on vaihetta, jossa usein syntyy valtava kaipaus yhä voimakkaampaan henkiseen yhteyteen ja henkisten viestien saamiseen ja noudattamiseen.

Toinen kokemusvaihe syntyy kun enkelikorkeuksista katse ohjautuu takaisin maan päälle, ihmisten elämään ja alkaa oivaltaa, että henkisyys ei olekaan vain katseen ja toiveiden suuntaamista maasta johonkin muualle, vaan nyt palaa uusin voimin maan ja elämän piiriin. Tajuaa, että se paratiisi, jonka on ensin ajatellut sijaitsevan jossain muualla, onkin saavutettavissa ja rakennettavissa Maan piirissä ja ihmisten elämässä. 

Tämä toinen vaihe on vahvasti myös Kristus-kokemuksen aikaa, vaikka se ei välttämättä synny sillä tavoin kuin se uskonnollisesti ymmärretään. Siinä kokemus itsestä, omasta suojelusenkelistä ja Kristuksesta alkavat tulla todelliseksi omassa ajattelussa ja toiminnassa.

Tässä vaiheessa alkaa syntyä uusi kokemus, että minulla ihmisenä on suuri merkitys: aloite on minulla, ja kun lähden liikkeelle, henkinen maailma tukee minua ja auttaa toimintaani jäsentymään maailmankaikkeuteen.

Tuo toinen vaihe katsoo maailmaa kuin vaakatasossa ja näkee ihmiset ja luonnon läheisenä työkenttänä, ja alkaa kokea myös Kristuksen ja henkiset ystävät työtovereina uudella tavalla.

Toisessa vaiheessa avautuu yhteys toisen hierakian enkeleihin, jotka eivät kuitenkaan tule normaalisti samalla tavoin henkilökohtaisiksi kuin lähienkelit. Heihin yhteys vahvistuu´.

Kolmannessa vaiheessa alkaa juurtuminen itse Maan yhteyteen. Tulemme tietoisiksi siitä, miten juuri Maan kautta meille avautuu uusi ja syvempi yhteys maailmankaikkeuteen. Alamme tajuta, että Maa ei olekaan meille este tai rajoite, vaan että juuri samaistuminen Maan suureen kehitystehtävään avaa meille myös suuren kosmisen kehityksen portit. Tässä tulemme suurten ensimmäisen hierarkian enkelten työtovereiksi

Ja luultavasti sitten kun nämä kolme tasoa: ylöspäin, vaatasossa ja alaspäin ovat meillä tasapainossa, me olemme valmiit etenemään siihen tilaan, jota kuvataan eri puolilla maailmaa nirvanaksi, autuudeksi tai jonka koen itse enemmänkin suuren kosmisen työn alkamiseksi.

Rakkaudella
Matti

 

(Enkelihierarkioista tulee selvitystä Enkelimaahan. Toistaiseksi niistä voi parhaiten lukea Enkelimaa-kirjasta, jonka voi tilata näiden sivujen kautta.)

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kuu, hiihto, enkelikokemukset, kävijämäärät, luonnonhenget, kevään luonnonhenget