Matin blogi

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Kosminen Suomi - Kosminen Kristus

Keskiviikko 1.6.2011 klo 3:17 - Matti Kuusela

Kiitos cd-meditaatiotilauksista! Vieläkin tekee mieli kertoa, miten iloisen selkeitä nettikauppatilaukset ovat vastaanottajan kannalta. Yhdellä tilaajalla oli vielä ollut hankaluuksia nettikaupan toimimisen kautta, mutta toivotaan että tilanne parenee, sillä Kotisivukone lupaa uudistuksia kesän aikana. Mutta jos hankaluuksia tulee, voit aina tilata samat tuotteet myös vanhalla systeemillä sähköpostilla.

Enkelivihkimys on edelleenkin suosituin cd.

 

Suomen historia

Juttelimme eilen illalla henkisistä asioista muutaman vanhan tutun kanssa ja koin siinä entistä voimakkaammin vanhan Suomen merkityksen. Olemmehan me tienneet, että suomalaiset ovat ennen asuneet laajalle alueella, mutta jotenkin meidän osuuttamme on aina kuulunut vähätellä, jopa Kustaa II Aadolfin hakkapeliittoina.

Muistin äkkiä, miten minulla on vanha pingviinikirjojen lähinnä Eurooppaa koskeva historiallinen kartasto pokkarina. Ja toden totta, Finns eli suomalaiset esiintyvät siinä heti vuoden 4500 eKr kartalla nykyisten Ruotsin suurten järvien ja Baikalin välisellä valtavalla alueella, joka etelässä ulottuu lähelle Mustaa merta, Kaspian merta ja Aral-järveä.

2750 eKr rajat ovat käytännössä samat, siis 2000 vuotta myöhemmin. Suomalaiset, Egypti ja Etiopian kushiitit ovat säilyneet.

1850 eKr baltit ja slaavit ilmestyvät kartalle ja samalla suomalaisten alueen eteläraja hieman nousee pohjoisemmaksi. Tämä tilanne säilyy sitten kutakuinkin samana yli kahdentuhannen vuoden ajan, kunnes itägootit 300-luvulla muuttavat karttaa nykyisen Balttian eteläosissa ja Valkovenäjän alueella. Siihen tuo muinaishistoriallinen kartta päättyykin

Tuon kartan mukaan suomalaisten alue on ollut ehkä suurin valloittamaton valtakunta koko maailmassa koskaan. Onhan suuria ollut muitakin, mutta esimerkiksi Kiinan valloittivat mongolit, skyytit Egyptin ja Intiankin valloittivat pohjoisemmat kansat.

Kuulostaa vallankumoukselliselta, mutta kartan mukaan näin on.

 

Suomalainen henkisyys

Nykyisen Venäjän
perustana ollutta
Novgorodia eli
Uuttakaupunkia oncosmic_christ.jpg pidetty ruotsalaisviikinki Rurikin perustamana, mutta nyttemmin on selvinnyt, että Rurik oli karjalainen. Keisarinna Katariina Suuri vain piti aikanaan viikinkejä tyylikkäämpinä Venäjän perustajina kuin suomalaisia, joten hän muutatutti tuon kohdan kronikoihin.

Minulla on pitkään ollut sellainen tunne, että suomalaisten suuren historian piiloutumisella on ollut samankaltainen henkinen syy kuin sillä, että Amerikan manner pidettiin Euroopan keskiajan ihmisten tietoisuuden ulkopuolella. Sen energiat olivat keskiajan tietoisuudelle liian rajuja ja materialistisia (tietysti omassa korkeassa henkisyydessään).

Suomen menneisyys taas piilotettiin sen korkean henkisyyden takia. Ja millaista henkisyyttä se oli? Siitähän me olemme suuresti yksimielisiä, että meillä vallitsi Kalevala-henkisyys, mutta vasta nyt alan tajuta, mitä se merkitsee. Meillähän on aina ajateltu, että runollisista ansioistaan huolimatta Kalevala on ollut köyhien ja järjestymättömien korvenraivaajien kulttuuria, johon myöhemmin on liitetty kristilliset Marjatta-runot.

Noita Suomen karttoja katsellessa minulle nousi voimakas visio, jonka välitti kovasti Ilmarisen näköinen uljas mieshahmo. Hänessä ei ollut mitään takametsien tunnelmaa. Nyt vain tajuan, että hänen asunsa on täsmällisesti kuvattuna jonkin vanhan Kalevala-taiteilijan maalauksessa.

Tästä olennosta virtasi tai säteli informaatio, joka näytti miten erään ajan "majesteettinen" Suomi vaikutti henkisesti Ruotsin ja kutakuinkin Moskovan välisellä alueella. Se oli henkisesti hyvin kosminen, mutta kosmis-kristillinen kulttuuri, hyvin valoisa ja henkisesti voimakas.

Ymmärsin, että tämä vanha pohjoinen Suomi on kantanut Kristus-valoa ja Marjatta/Maria/Sofia -tietoisuutta ja tuhansia vuosia ennen Golgatan tapahtumia. Se on ollut kulttuuri, joka on valaissut henkisyydellään koko Euroopan alueetta tuhansien vuosien ajan.

Ja muuten, jos kuuntelette Aleksis Kivi cd-levyni, niin siinä tulee kolmekymmentä vuotta sitten kirjoitettua asiaa Pohjalan henkisestä valosta ja sen merkityksestä vanhan Kreikan kulttuurille.

 

Kristus-puhe

Tämän vision syntymiseen vaikutti lisäksi voimakkaasti eräältä ystävältäni kuulemani kertomus, että Kalevalan lukeminen ääneen on herättänyt eräässä näkijässä samanlaisen vaikutelman kuin se, miten Kristus puhui  opetuslapsilleen kertoessaan maan menneisyydestä.

Tästä tajusin, miten Väinämöisen menneisyydestä kertova laulu oli Kristus-puhetta. Kristus on ollut kosmisesti hyvin voimakkaasti läsnä täällä pohjolan ilman ja valon tilassa. Kristus on se, joka Väinämöisessä on laulanut maan ja ihmiskunnan menneisyydestä ja luomisesta. Kristus on minä, joka on ollut maata luomassa, hän on se, joka heijastuu Kalevalan sankarikolmikossa.

 

Maan henkisyys

Mutta vielä puuttuu yksi elementti. Tuossa visiossa minussa eli hyvin voimakkaasti myös muisto siitä, miten Steiner kertoo juuri Suomesta puhuessaan erityisen painokkaasti, miten Maa-.äiti luo yhdessä maan muotojen ja voimien kanssa eri alueiden ihmisille sellaisia aivorakenteita, joita hän tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen.

Tämä yhteys aivojen ja maan välillä tuli vahvasti tuossa visiokokemuksessa esille.

Ja nyt yhteenvetona: vanhan kosmis-suomalaisen majesteettisen Kristus-kokemuksen tuli väistyä, jotta uusi ihmissielusta lapsenomaisin voimin esiin kasvava Marjatan poika, uusi Karjalan kuningas, saattoi syntyä. Ellei Suomen vanhaa suurta menneisyyttä olisi ehkä tuhanneksi vuodeksi unohdettu, tuolle uudelle Kristus-sielunlapselle ei olisi ollut tilaa.

Siksi meiltä Suomesta ovat vanhat kuningaskronikat kadonneet. Onneksi nyt on tullut aika, jolloin niitä on mahdollista tutkia naapurimaissamme, joissa nuo tiedot ovat säilyneet.

Nyt kun olemme keskellä Uutta aikaa ja Kristuksen ja Sofian uutta tulemista, on jälleen aika Pohjolan suuren valomenneisyyden astua esiin. Eurooppa ja maailma tarvitsevat tuota Valoa, joka virtaa Pohjolasta, Kristus-valoa.

Niin, ainakin yksi viimeaikainen elementti tarvittiin vielä tähän kokemukseen mukaan: Hollolan vanhan kirkon majesteettisen Kristuksen energia.

4 kommenttia . Avainsanat: Suomen historia, Kristus, Marjatta, Kalevala, Suomen menneisyys