Matin blogi

Johannes minussa

Sunnuntai 19.1.2014 klo 12:04 - Matti Kuusela

Terveisiä lauantain Kolme Johannesta kurssilta. Meitä oli Era Novan salissa lähelle kaksikymmentä henkeä ja piiri tulikin aivan täyteen. Mutta kyllä lisää mahtuu kun tuoleja järjestelee toisella tavalla. Nyt haluan läsnänolijoiden lisäksi kiittää erityisesti kaikkia teitä, joilla ei ollut mahdollisuutta osallistua tälle kurssille fyysisesti. Minulla on syvä tahto siihen, että kaikki voivat kokea olevansa mukana työssämme, joka on ainutlaatuista. Näillä lauantaikursseilla me pyrimme avaamaan ja todella avaamme henkisen maailmantapahtumisen kaikkein keskeisimpiä kysymyksiä.

Nyt kysymys oli Johanneksen evankeliumista ja apostoli Johanneksen henkilöllisyydestä. On paljon mietitty, kuka tämä opetuslapsi, jota Jeesus rakasti, oikein oli. On jopa esitetty, että Johanneksen evankeliumin kirjoittaja olikin Maria Magdaleena. On myös ihmetelty tuota da Vincin ehtoollismaalausta, jossa Jeesuksen vierellä oleva Johannes on kovin nuoren ja kauneudessaan naisellisen näköinen.

Kaikkiin näihin kysymyksiin on ratkaisu, mutta yksi oleellinen näkökulma on, että tässä ei ole kysymys uskonnosta, ei uskosta vaan tiedosta. Johanneksen evankeliumin ymmärtäminen henkisenä harjoituskirjana on joskus vaikeaa sen takia, että se on niin vahvasti koettu uskonnollisesti teokseksi. Ja sitähän se saa olla, kkunhan pystymme lähestymään myös puhtaasti henkistä sisältöä.

Uskonnot

On oikeastaan aika hullunkurista, miten henkisyys ihmiskunnan piirissä on jakautunut selvärajaisiksi uskonnoiksi ja niiden vielä rajatuimmiksi lahkoiksi. Se mitä Krisha tai Buddha tekivät, ei mitenkään rajoitu hindulaisuuteen tai buddhalaisuuteen. Se mitä Kristus tekin ihmiskunnan ja maan hyväksi, ei mitenkään rajoitu kristinuskon piiriin. Näiden suurten henkisten olentojen teot olivat koko ihmiskuntaa varten ja vaikuttivat koko ihmiskunnan kehitykseen, kaikista uskonnoista riippumatta.

Se ei tarkoita että uskonnot olisivat menettäneet merkityksensä, mutta se tarkoittaa, että henkisiin tapahtumiin on myös uskonnoista riippumaton näkökulma, totuus. Tajusin eilen, että jos me haluamme pitää kristinuskon merkityksessä kiinni menneisyydestä, niin mikä siellä on kaikkein keskeisintä: muutos ja kehitys. Se miten Kristus loi uudeksi kaiken sen, mikä Vanhassa testamentissa pohjaa menneisyyteen ja esi-esien työhön ja perinteeseen. Voisiko olla, että uskonto yhä enemmän tulee luottamukseksi muutokseen ja kehitykseen?

No, näistä asioista emme niinkään puhuneet, vaan tosiaankin apostoli Johanneksen yksilöllisyydestä, johon sulautuvat mukaan Johannes Kastaja, Lasarus ja Johannes Sepeteuksenpoika - sekä heidän menneet ja tulevat inkarnaationsa. Mielelläni tästä ytimestä puhun muuallakin, mutta nyt tahdon tuoda esiin yhden näkökannan, joka tulee vahvasti esiin Judith von Hallella ja Steinerilla:

"Jokaisen ihmisen, se on Kristuksen toive [meidän aikanamme], on tultava opetuslapseksi, jota Kristus voi rakastaa, kuten hän rakasti Lasarus-Johannesta."

Tuo on valtavan suuri ajatus, joka ulottuu suunnattoman kauas tulevaisuuden kehitykseen. Mutta silti me voimme hiljaa sieluissamme tutkia, mitä merkitsee se, että yksi ainoa opetuslasten miesten kahdentoista piiristä kykeni tulemaan mukaan Golgatan ristin äärelle. Siinä mielessä Johannes voi olla meidän kaikkien esikuva.

Tähän Johanneksena olemiseen liittyy vielä muita ihmiskunnan suuria kehityskysyksiä. Puhuimme kurssilla myös siitä, miten tässä apostoli Johanneksessa liittyy yhteen tai saa sovituksena ihmiskunnan alkuperheen syvä draama, se miten Kain surmaa Abeliin. Se oli suuri kehityksen välttämättömyys ja samalla yksi ihmiskunnan suurista kysymyksistä, miten Kainin käsityöläisten aurinkovirtaus voi päästä sopuun Abelin edustaman pappis-kuuvirtauksen kanssa - meidän jokaisen sielussa.

Kuten aikaisemmissakin lauantaiseminaareissa, ystäväni Markku Maula ja minä pidimme kurssin yhdessä vuorotellen, sillä tavoin että emme olleet sopineet ennalta kuka mistäkin kohdasta puhuu. Hyvin sujui jälleen. Suuren kiitoksen Markulle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: apostoli, Johannes, Johannes Kastaja, Lasarus, Kristus, Judith von Halle, Markku Maula

Lähesty Kristus-tahtoa

Tiistai 19.3.2013 klo 23:41 - Matti Kuusela

Minulla on ilo kertoa, että Enkelimaalla on nyt myynnissä ystäväni Markku Maulan suomennos Lähestyminen, Kutsu rakkauteen. Se on runomuotoinen kirja, ja minulla on aina ollut vähän hankalaa runojen kanssa. Oikeita suomalaisia runoilijoita minulle on vain kaksi, Aleksi Kivi, jonka runoja ymmärrän täysin, ja Eino Leino, jonka runoja ymmärrän melkein. Vähän paremmin vielä Leinon näytelmätekstejä, jotka näyttävät joskus kovin runollisilta nekin.

Lähestymisen on kirjoittanut
amerikkalainen Claire Blatchford. Hänclaire_blatchford.jpg tuli kuuroksi kuusivuotiaana ja hän kirjoittaa Kristuksen kohtaamisesta, hyvin vahvalla ja vaikuttavalla tavalla. Itse saan sellaisen vaikutelman, että on hieman hidastettava. Vähän samalla tavalla kuin nähdäkseen pilven oman liikkeen on hidastettava katsettaan, ja sitten yhtäkkiä näkee, miten valtavan nopeaa ja suurta on pilven sisäinen liike, jota ilman hidastamista ei juuri koskaan havaitse.

Tietoisuus Kristuksesta

Blatchfordin kirja soveltuu erinomaisesti luettavaksi niin, että avaa jonkin aukeaman ja etsii sieltä mukavan kohdan, johon silmät osuvat. Nämä säkeet nousivat nyt esiin minulle, ja myös teille:

Hämmennyksen myönteinen puoli
on se, että yrität kasvaa
johonkin suurempaan.

Aivan totta. Hämmennyksessä on jotain syvästi pyhää ja syvällistä. On hyvä oppia nauttimaan hämmennyksestä, sillä myös se on kuin pilvi, jossa sisäinen järjestys muuttuu ja uusiutuu. Ja tuo säkeistö jatkuu heti perään:

Älä murehdi oikeassa olemista tai oikean asian tekemistä.
Keskitä sydämesi minuun
ja kaikki tulee olemaan hyvin,
kaikki tulee olemaan oikein.

Hyvä, teen siis niin ... keskitä sydämesi minuun ...

Tässäkin tulee hidastumisen tunne ... tihentyminen ... jonkinlainen maku tai voima. Useimmiten kun puhutaan Kristus-tietoisuudesta, syntyy vaikutelma ajattelusta joka kohoaa liitoon, mutta tässä mennään sisäiseen voimallisen ja koskettavan läsnäolon tilaan, joka tuntee ja koskettaa ja vahvistaa.

Ehkä tämä riittää tältä erää. Pyydän vielä jonkun toisen kohdan teille kaikille lahjaksi, auttamaan ja vahvistamaan ... ja rohkaisemaan, kuulen sanat.

Tulikin vahvaa tietoa ja tekstiä:

Lepää ikuisuudessa huolimatta ulkoisista ja sisäisistä paineista.
Jos voit tehdä tämän, autat myös vainajia,
jotka kerääntyvät yhteen toisella puolella.
Sellainen lepääminen voi antaa sinulle ryhtiä,
ryhtiä sanoa "Kyllä" tai "Ei",
"Tule" tai "Mene".
Minun tietoisuudessani on tämä ryhti,
tämä täydellinen lepääminen pimeyden ja valon välissä.
Siirry täydessä luottamuksessa
minun viisauteeni, rakkauteeni, suojelukseeni ja ilooni.
Älä annan sydämesi olla pelokas,
älä anna sen olla kärsimätön,
älä anna sen masentua -
minä olen lähellä. 

Tämä on sillä tavalla ihmeellistä tekstiä, että sen kanssa on helppo pysähtyä, ei niinkään ajatukseen tai sen luistavuuteen, ei edes tunteeseen, vaan tässä tekstissä lähestyy Kristus-tahto, tuntuma siitä, mitä Kristus tahtoo, sinussa ja minussa.

Olen niin pitkään kuulostellut, miten saan yhteyden Kristukseen. Joskus ajattelu tahtoisi saada merkin - mutta sitten muistan, mitä itse olen opettanut ja kirjoittanut: meidän tehtävämme on antaa se merkki, antaa enkeleillä merkki, että minä olen läsnä ja tahdon osallistua.

Ja samaa pätee Kristukseen. Toki hän voi tulla ja tulee, mutta olennaisinta on, että minä itse tarjouden, ja se tarjoituminen tapahtuukin ensi sijassa tahdossa ... sillä sisäisellä alueella, joka meidän on niin vaikea tunnistaa. Aina me ajattelemme ja tunteemmekin ovat niin vahvasti ajattelun muokkaamia. Näissä runoissa elää Kristus-tahto, ja Kristus-läsnäolo.

Rakkaudella 
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Lähestyminen, Kristus, Claire Blatchford, Claire, Blatchford, Markku Maula, Kristus-runoja, runokirja, vainajat