Matin blogi

Riemusta rakkauteen

Torstai 26.3.2015 klo 18:05 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Viikonvaihde jo lähenee ja monenlaisia on esillä. Vuorisaarna on edelleen päällimmäisenä ja osa minusta tuntuu työskentelevän sen kanssa koko ajan. Vuorisaarnan idea on kirkastunut ja sen alussa olevat autuus-lauseet selkenevät edelleen. Ne ovat ilmeisesti suurin ja kirkkain ihmiskunnan kehityssuunnitelma, mikä milloinkaan on kirjoitettu.

Missään muualla ei ole kirjoitettu ihmiskehityksen lainalaisuuksista niin selkeästi ja kirkkaasti, noin kymmenellä lauseella.

Vahva vaikutelmani on, että Vuorisaarnan voikin ymmärtää vain käyttämällä korkeinta tämän hetken ymmärrystä. Sitä ei voi ymmärtää katsomalla menneisyyteen, vaan se on jotain sellaista, mikä toimii vain silloin kun ihmisen henkinen minä-olemus loistaa kaikkein kauneimmillaan.

Ja sillä tavoin sen merkitys myös avautuu jokaiselle ajalle omalla tavallaan. Lauseiden selkeä ja kaunis kreikankieli soi aivan kuin vanha Apollon lyyra: jokainen kielenhelähdys kertoo samasta jumalallisesta voimasta, ja silti jokainen ihminen kokee sen omalla tavallaan.

Johannes Kastaja

Yksi Matteuksen evankeliumin alun koskettavia kohtia on se, että miten Johannes Kastajan henkinen voima siirtyy Kristuksen käyttöön. Evankeliumin alussa kerrotaan, miten Johannes kehottaa ihmisiä mielenmuutokseen ja kertoo, että taivaan valtakunta on lähellä.

Ja sitten hyvin lyhyesti kerrotaan, miten Jordanin kasteen jälkeen Johannes vangitaan ja sen jälkeen Jeesus alkaa itse julistaa samaa mielenmuutosta, lähes samoilla sanoilla.

Kun mietin tuota, niin kävi selväksi, että se voi kertoa vain siitä, että Johanneksen tehtävä fyysisessä kehossa tuli Kristuksen kasteen jälkeen valmiiksi ja hänen varsinainen henkinen olemuksensa siirtyikin Jeesuksen ympärille. 

Olihan Jeesus jo opettanut ja parantanut aikaisemminkin, mutta hänen toimintansa varsinainen suuri aika näyttää alkavan tästä Johanneksen mukaantulosta. Ilmeisesti Johannes-olemus on juuri se, joka pystyy liittämään Kristus-opetuksen ja -voiman juutalaisen kansan olemukseen niin, että opetus puhuttelee yhä laajempia joukkoja. Toimihan Johannes Kastaja aikaisemmin tunnetusti Eliaana, juutalaisten kansansielun henkilöitymänä.

Johannes Kastaja sai valmiiksi tehtävänsä Kristuksen airueena fyysisenä henkilönä. Nyt hän siirtyy auttamaan erityisesti opetuslasten ryhmää Jeesuksen ympärillä. Kun hän aikaisemmin toimi juutalaisten kansansieluna, hän nyt toimii Kristuksen apuna opetuslasten kahdentoista piirin yhdistävänä voimana.

Mielen vallankumous

Suomalaisessa Uudessa testamentissa Johanneksen ja sitten Jeesuksen kehotuslause kuuluu: "Kääntykää, sillä taivasten valtakunta on tullut lähelle."

Sana kääntykää on joskus myös muodossa katukaa. Sen kreikkalainen alkusana on kuitenkin metanoeite. Kun mietin, mistä tässä oikein pitäisi kääntyä ja mitä katua, niin ensiksi kiinnitti huomiota sanan alku meta. Se on sama kuin metafysiikassa - tarkastellaan fyysiikkaa korkeammalta taholta. Nous taas tarkoittanee henkeä. Se siis merkitsee mielen kohottamista hengen korkeampaan tarkasteluun.

Ja se oli tuona aikana täysin uutta ja vallankumouksellista. Satoja ja jopa tuhansia vuosia henkinen opetus oli aina kehottanut kuuliaisuuteen jumalan käskyjä kohtaan. Mitään omaa filosofointia ei tarvittu, sille ei ollut mitään sijaa. Jumalan välittämien käskyjen seuraaminen riitti.

Mutta nyt tulee opettaja, joka kohottaa ihmisiä ottamaan käyttöön oman ymmärryksensä, metahenkisyyden. Se ollut jotain täysin tavatonta. Emmehän me vieläkään ole omaksuneet kuin pieneltä osin tuon kehotuksen siirtyä jumalan käskyjen toteuttamisesta niin omakohtaisen oivaltamiseen.

Kääntyminen ja ilosanoma

Sinänsä verbi kääntykää ei ole aivan väärin, sillä aikaisemmin ihmiskunnan kehitys oli tuohon saakka noudattanut laskevaa linjaa hengestä maan päälle, kohti aineellisuutta ja erillisyyttä. Nyt Jeesus tuli kääntämään tuon suunnan, maasta jälleen kohti henkeä.

Eikä katuminenkaan tässä mielessä ole aivan väärin, jos sen ymmärtää juuri tuon suunnanmuutoksen toisena puolena. Mutta Jeesuksen varsinainen viesti on siis valoisa: kohotkaa sisäisesti uudelle, yksilölliselle tasolle!

Ja pian autuuslauseiden jälkeen Jeesus vielä täydentää tätä viestiä: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka jonka te taivaissa saatte, on suuri. Jos tästä ilosanomasta ylipäätään on saarnattu, niin se on käsitetty hieman väärin. Kun kärsitte täällä maan päällä, saatte palkinnon taivaassa.

Mutta niin Jeesus ei suinkaan sano, vaan tuo iloitseminen ja riemuitseminen on selkeästi tarkoitettu tapahtuvaksi juuri nyt, juuri tässä hetkessä, maanpäällisessä elämässä. Ja syy tähän iloon on se, että taivasten valtakunta on lähellä.

Sen voimme ymmärtää niin, että Jeesus itse maan päälle tullessaan tuo henkisen maailman ihmisten läheisyyteen niin, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus saavuttaa siihen yhteys. Se on se ilosanoma, jota myös sana evankeliumi tarkoittaa!

Ehkä aina joku jossain on oivaltunut tuon ilosanoman aivan käytännöllisen merkityksen: Kristus kehottaa seuraajiaan - ja koska hän selvästi ilmoittaa tulleensa kaikkia ihmisiä varten - hän kehottaa siis kaikkia maailman ihmisiä omaksumaan henkisen tien läheisyyden ilon ja riemun elämäänsä!

Tuo ohje on ilmoitettu jo kaksituhatta vuotta sitten, joten viimeistään nyt on hyvä hetki alkaa kuunnella sitä, ja aloittaa kääntyminen kohti ilon ja riemuitsemisen perusasennetta.

Ilosta rakkauteen

Evankeliumien loppupuolella Jeesus tiivistää kaiken rakastamisen ohjeeseen. 

Uskon että muutkin kuin minä ovat huomanneet, että vaikka rakkauden pystyisi vielä aatteena hyväksymään, se on käytännössä aikamoisen vaikeaa, ainakin suhteessa todellisiin tai kuviteltuihin vihamiehiin.

Mutta kun me alammekin henkisen tien tai Kristus-tien tai ihmisyyden tien harjoituksen ilosta, niin siihen onkin paljon helpompi liittää myös rakkaus.

Näyttää siltä, että Uusi testamentti kuvaa ihmiskehitystä huomattavasti tarkemmin kuin olemme yleensä kuvitelleet.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Jeesus, Johannes, Kastaja, Matteuksen evankeliumi

Puhdassydämisyys

Torstai 29.1.2015 klo 11:03 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan asema evankeliumeissa on vaikuttava jo asen aseman vuoksi. Se sijaitsee ensimmäisen eli Matteuksen evankeliumin alussa, heti Kristuksen toiminnan alettua kiusausten jälkeen.

Vuorisaarna on saanut nimensä juuri siitä, että Jeesus on kiivennyt vuorelle ja antaa sieltä ensimmäiset suuret opetuksensa. Matteuksen evankeliumin erityisyys on se, että sen näkökulma on fyysinen ruumis, tai itse ihmisyys. Vuorisaarnassa tämä Jeesus kohoaa vuorelle eli henkisen tiedon korkeuteen ja esittää ohjelmansa ihmisen tulevasta kehityksestä, joka on oleva minäkehitystä, minän tai minuuden kehitystä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Autuudet

Varsinaiset Vuorisaarnan ydin ovat autuaaksijulistukset, kuten evankeliumissa kerrotaan, mutta autuus ei ole kovin hyvä suomennos. Kun Jeesus kertoo, miten autuaita ovat hengessään köyhät, se tarkoittaa, että vanhan testamentin ja vanhojen mysteereiden aika on ohi. 

Vanha jumalallinen tieto tuli ihmiselle vihkimyksen, näkyjen, opetusten tai profeettojen kautta, aina niin, että silloisen ihmisminuuden oli enemmän tai vähemmän astuttava syrjään, jotta ihminen saattoi ottaa tuon opetuksen vastaan.

Nyt uusi opetus tapahtuu minuuden kautta. Kristus tuo maan päälle henkisen tai makrokosmisen minän, mikä antaa mahdollisuuden siihen, että oikean henkisyyden perusta ei enää ole opetuksissa, vaan jokaisella ihmisellä on oma ainutlaatuinen kykynsä oivaltaa mikä on totta ja oikein.

Eikä mitään muuta totuuden kriteeriä enää ole olemassa kuin se, minkä ihminen itsessään kokee oikeaksi. Voihan toki sanoa, että jotkut on totuuksia, jotka ovat ihmisestä riippumattomia, kuten matemaattiset totuudet. Totta, mutta silti ihmisen on nekin hyväksyttävä totuudeksi, itse. 

Köyhyyden autuus tässä tarkoittaa sitä, että ihmisen on oltava vapaa ottamaan vastaan uutta ja tunnustelemaan sen totuus omassa ajattelussaan ja omassa sydämessään, oman minänsä voimin.

Tuosta voi hyvin huomata, että autuus on liian passiivinen sana kuvaamaan sitä ihmisen tiedon ja totuuden omakohtaista kokemusta, josta tässä on kysymys. Mutta enpä minäkään keksi siihen parempaa sanaa. Voisi ehkä sanoa, että kysymys on sisäisen aktiivisen tasapainoisesta ja jatkuvasti kehittyvästä tilasta.

Tällaisessa tilassa voivat olla ihmiset, jotka eivät tukeudu vain vanhaan, vaan ovat valmiit joka hetki kulkemaan eteenpäin.

Viides kulttuurikausi

Rudolf Steinerin mukaan me elämme nyt viidettä atlantiksenjälkeistä kulttuurikautta, jonka sisäisenä tehtävänä on tietoisuussielun kehittäminen. Kun katsomme asetamme rinnakkain yhdeksänosaisen ihmisolemuksen ja yhdeksään autuutta, huomaamme että tietoisuussielu on ihmisen kuudes olemusosa. Ja vastaavasti kuudes autuuslause kuuluu: Autuaita ovat puhdassydämiset...

Tämä on mielenkiitoista: tietoisuussielun hyve tai päämäärä tässä on siis puhdassydämisyys.

Kun me ajattelemme käsitettä tietoisuussielu, niin siitä tulee ainakin minulle vanhastaan vaikutelma jostain hyvin tiiviistä ajatuksesta, joka ohenee ja ohenee... Ja josta voi myös tulla aika ankara ja pakotta.

Mutta jos tietoisuussielun päämääränä on puhdassydämisyys, niin se ei voi olla vain ajattelu vanhassa mielessä, vaan sen on otettava huomaansa koko ihmisolemus tuntemuksineen ja tahtoineen.

Ihmisen on opittava tulemaan tietoiseksi koko sisäisestä elämästään. Eikä siinäkään tietoisuus voi tarkoittaa vain ohutta ajatustietoisuutta, vaan jotain paljon runsaampaa, jotain runsaampaa. Koen koko sielunelämäni runsauden.

Siinä mielessä kuvaavampi sana tietoisuussielulle voisi olla kokonaisuussielu tai kokonaissielu. Myös runsaussielu kuulostaa tällä kohden hauskalta ja kannustavalta nimitykseltä.

Kun Steiner vielä yllättävänkin tuntuisesti on maininnut tietoisuussielun kehityksen perusvireeksi hartauden, niin huomaamme olevamme alueella, joka kulkee aivan toiseen suuntaan kuin nykykulttuurin päälinja.

Suhtauden hartaudella kaikkiin kokemuksiini niin, että sydämestäni tulee puhdas.

Hartaus

Tähän hartauteen liittyy nykytietoisuudelle suuri sudenkuoppa. Miten helposti käsitämmekään sen niin, että oikein suhtautua hartaasti kaikkeen sellaiseen, minkä itse kokee hyväksi. Mutta siitähän ei ole kyse, vaan siitä, että suhtautuu hartaasti, myötätunttoisesti ja rakasti kaikkiin kokemuksiinsa!

Vain sitä voi täysin ymmärtää, mitä rakastaa. Vain silloin voi saada todellista, viisaudeksi kehittyvää tietoa, kun tutkii kohdettaan täysin puhtaalla sydämellä.

Seuraava autuus kehittyy sitten tämän puhdassydämisyyden pohjalta niin, että se ei jää vain sisäiseksi toiminnaksi, vaan se muuttuu toiminnaksi.

Rakkaudella
Matti

Kuva Vuorisaarnasta: Cosimo Rosselli

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vuorisaarna, Matteuksen evankeliumi, autuudet, tietoisuussielu