Matin blogi

Luther ja henkisen tien uudistaminen

Torstai 12.10.2017 klo 23:23 - Matti Kuusela

Eräässä lokakuun Henkisessä workshopissa lähdimme liikkeelle Martti Lutherista. Olin selaillut vanhaa Safiiri-lehteä, ja silmiini osui kohta, jossa kerrottiin Lutherin vahvasta yhteydestä  keskiajan skolastiikkaan. Olen vuosia hiljalleen ihmetellyt, miten luterilaisessa ajattelussa lähdetään edelleenkiin siitä, että jumala on se joka pelastaa, ja ihmisella ei ole asiassa juuri muuta osaa kuin sallia se. Itselleni on aina ollut selvää, että kysymyksessä on ihmisen ja henkisen maailman yhteistoiminta. Kumpikin tekee oman osansa.

Tuossa löytämässäni katkelmassa Aslak Larjo kirjoittaa, miten Lutherin mukaan teologian varsinainen tehtävä on välittää ihmisille pelastava tieto, itse asiassa pelastava usko. Ja sitten tulee oleellinen kohta: "Luonnollisten kykyjensä avulla ihminen päätyy jonkinlaiseen omavanhurskauteen, ja tämän Luther halusi torjua."

Totta on, että keskiajalla ihminen nähtiin jonkinlaisena luonnonluomana, jonka jumalallinen tieto tuli pelastaa hengen yhteyteen. Ja kun ajattelee, miten vahvasti skolastiikassa lähdetään kaksinaisuudesta, niin ymmärtää, että vielä tuohon aikaan ihmisen ja jumalan, tai ihmisen ja Kristuksen yhteistoiminnan ajatus ei ollut mahdollinen, ainakaan virallisen teologian piirissä.

Skolastiikka oli sitä, että valitaan teesi, sitten sille vastateesi, ja lähdetään väittelemään. Kun toinen väite osoittautuu oikeaksi, se osoittaa samalla että sen vastaväite on väärä. Jos siis hyväksytään se, että jumala pelastaa ihmisen, niin silloin ihminen ei voi pelastaa itseään.

Luther.jpg

Ihmisen arvo

Se on hyvin loogista, ja tajusin, että vielä nykyajan teologinen ajattelu lepää hyvin pitkälle tuolla samalla pohjalla. Mutta tätä taustaa vasten on kiinnostavaa katsoa vanhaa taolaista jin ja jang -symbolia. Siinä vastakohdat, valo ja pimeys ovatkin keskenään tasapainossa, ne eivät taistele kesekenään, vaan tukevat ja täydentävät toisiaan.

>Ne kiertyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka vasta edustaa todellisuutta. Siinä hyvä ja paha eivät taistele toisiaan vastaan, vaan itse asiassa kumpikin sisältää toisen siemenen. Mustassa jin-puolessa on keskellä valkea piste ja valkean jang-alueen keskellä on musta jin-piste. 

Se merkitsee, että pahastakin kasvaa lopulta hyvää, ja myös hyvä voi rajansa ylittäessään tai vanhentuessaan muuttua pahaksi.

Kristus taas asetti näiden kahden ääripuolen väliin kolmannen, tasapainottavan tekijän, itsensä. Golgatalla ei ollut hyvää ja pahaa ristiä taistelemassa toisiaan vastaan, vaan Kristus kahden ryövärin keskellä. Henkisen tiedon mukaan katuvan ryövärin kautta puhui Lusifer, ja toisen kautta Ahriman.

Kun Kristus Vuorisaarnassa sanoo, että älä vastusta pahaa, se on nyt helppo ymmärtää. Pahuutta vastaan taistelemista korkeampi periaate on asettua rauhantekijänä kahden vastakkaisen pahan, viettälevän valon ja kovettavan pimeyden väliin aktiivisena ja luovana rakkauden voimana.

Keskiajalla uuden persoonallisen ajattelun herätessä väittelykulttuuri oli hyvää ja ymmärrettävää harjoitusta, mutta meidän aikanamme väittely ei enää ole todellinen totuutta luova voima. Nyt meidän on löydettävä se totuus, jonka jokainen ihminen kantaa omassa sydämessään, Kristuksen avulla.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Henkinen tie, Luther, skolastiikka, väittely, dualismi, Kristus, hyvyys, Vuorisaarna, keskitie

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Kaikki on liikettä

Perjantai 24.7.2015 klo 19:13 - Matti Kuusela

Eilen illalla minulla oli ilo käydä puhumassa Inner Humanity Camp -kesäleirillä. Nuori ja nuorekas joukko oli kokoontunut Tammisaaren Mikaelskolanin tiloihin: hieno vanha kunnostettu kivinavetta. Myös ympäristö oli komeaa, kauniita vanhoja puurakennuksia, vihreää nurmea ja upeita tammia.

Leirin ensimmäisen päivän idea oli ihminen itse ja minun ideani oli kertoa sellaisista asioista, jotka jokaisen on hyvä tietää, mutta joista ei yleisesti vielä paljoa tiedetä.

piilolampi.jpg

Päästää vapaaksi

Aivan ensimmäinen asia on vapaaksi päästäminen. Moni meistä joko joutuu tai tulee säilöneeksi erilaisia epämieluisia asioita sisäisyyteensä. Se käy usein aivan huomaamatta ja ohje on: älä säilö itseesi kielteisiä energioita. Jos niitä tulee, niin hyväksy se, mutta päästä nuo energiat vapaaksi mahdollisimman pian.

Hyvin lähellä tätä on toinen ohje: jos esimerkiksi suutut, sinulla ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää suuttumustasi enää sen jälkeen kun se on mennyt ohi. Pyri työskentelemään sisäisesti, itsesi kanssa niin, että olet aina vapaa kohtaamaan jokaisen tilanteen uutena. 

Ja mitä avoimempi ja ennakkoluulottomampi olet, sitä vapaampi olet näkemään ja kokemaan todellisuuden. Jos sinulla on runsaasti ennakko-odotuksia tai vanhoja kaunoja, on aivan selvää että ne värittämät kokemuksiasi.

Mitä vapaammaksi tulet, sitä enemmän sisäisiä voimia ja niiden sävyjä voi virrata kauttasi. Sitä runsaammaksi koet elämän, sitä upeammaksi olennoksi koet itsesi.

Luovuus

Huomaan että nyt jo lähdin kirjoittamaan jotain aivan muuta kuin mitä illan tilaisuudessa puhuin. On kiintoisaa, miten sama idea pukeutuu eri päivinä ja eri tilanteissa erilaisiin asuihin. Voisin tietysti kirjoittaa suoremmin muistiinpanojeni mukaan, mutta tämä mitä nyt kirjoitan on juuri tätä hetkeä ja sinua varten.

Me olemme todellakin luovia olentoja. Ja kun oivallamme, että aika on elävä ja kehittyvä todellisuus, niin alamme tajuta myös sen, miten käsityksemme ajasta voi sitoa tai vapauttaa elämäämme.

Uusi Ajan luovuus -meditaatio voi lähentää jokaista tähän luovuuden tilaan, jossa tulevaisuuden ja menneisyyden salaperäinen yhteistyö tapahtuu, nykyhetken sydäntilassa. Mutta kaikessa kauneudessaan se tapahtuu vain silloin, kun me itse luomme sille tilan ja annamme luvan, että elämässämme saa syntyä jotain aivan uutta.

Ja silloin kun tuon uuden synnyttäminen tapahtuu juuri ajan virtaavuudessa, se on aina kaunista ja joustavaa. Ajassa uusi ja ihmeellinen asettuu paikoilleen helposti ja joustavasti, toisin kuin tilan piirissä, jossa muutokset voivat joskus olla äkkinäisempiä.

Toisaalta tanssi on liikkumisen muoto, jossa me voimme tuoda ajan virtauksia fyysisen elämän piiriin. Sen tanssin on kuitenkin olla joustavaa ja kaunista. Se on lähinnä improvisaatiota, joka sisäiseltä olemukseltaan voi muistuttaa paljon pikkulapsen tanssiesitystä, keiju- tai prinsessatanssia. Tällaisessa tanssissa elää sisäinen tieto siitä, miten sisäinen ja ulkoinen maailma liittyvät yhteen.

Elämän virtaavuus

Jos me haluamme tulla onnellisiksi, meidän on oltava valmiita muuttumaan ja kehittymään. Paras ohje onnelliselle elämälle on se, että ryhdy harjoittelemaan sitä heti. 

On turha odottaa, että maailma tai maailmankaikkeus tekee sinut onnelliseksi. Maailma antaa sinulle kaiken mikä on mahdollista, koska sinä olet osa maailmaa, ja jotta maailma voi olla onnellinen, se odottaa ja toivoo että sinäkin tulet sellaiseksi.

Mutta kehityksen laki on sellainen, että maailmankaikkeuden on odotettava, että sinä teet oman osuutesi. Kaikki me, jotka nyt olemme täällä maan päällä, olemme tavalla tai toisella itse valinneet sen, että me olemme täällä koulussa ja oppimassa. Meidän tehtävämme on oppia luomaan.

Siksi meille ei voida antaa sellaista, mikä meidän on itse saatettava alulle. Maailma on kuitenkin niin ystävällinen ja rakastava, että heti kun lähdet liikkeelle, se auttaa sinua kaikin käytettävissä olevin voimin.

Muista siis luoda itseesi onnallisuuden valoa, loistetta, tunnetta, virtaavuutta jatkuvasti, aina kun vain muistat. Silloin se alkaa todellista päivä päivältä enemmän.

Kriisit ja siunaukset

Onnellisuuden harjoitus ei silti poista kaikkia kriisejä, mutta meidän on muistettava, että kriisit ovat energiavirtojen kannalta juuri niitä kohtia, joissa suuremmat muutokset, kehitykshyppäykset ja puhdistumiset ovat mahdollisia.

Jos ajattelet vaikka jokea, niin tyynillä suvannoilla on oma viehätyksensä, mutta silloin kun vesimassat syöksyvät kohisten putouksiin, silloin ne puhdistuvat ja energisoituvat aivan toisella tavalla kuin siinä kehityksessä, minkä tyynet vedet mahdollistavat.

Jokainen kriisi on kuin kätketty siunaus. Jokainen ongelma on kuin sinulla olisi rahaa pankissa. Mitä valmiimpi olet ottamaan vastaan jokaisen opetuksen, sitä nopeammin ja täydemmin kuljet elämän kehityspolkua.

Tunne miten sinä olet aivan ihmeellinen elämän oppilas!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Inner Humanity Camp, elämän, oppiminen, irti päästäminen, kriisit

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Kristuksen kanssa - Vuorisaarna

Perjantai 5.6.2015 klo 12:28 - Matti Kuusela

Meidän kevätkauden suuri tehtävämme, Vuorisaarna, avautui tosi upeasti. Nyt ensimmäistä kertaa todella oivaltaa, miten käsittämättömän tarkkaa kirjoitusta Raamatun monet osat ja etenkin Uusi testamentti on.

Vuorisaarnan autuaaksijulistusten yhdeksän lausetta käyvät läpi ihmiskunnan koko kehitystä, vaihe vaiheelta. Kirjoitus on niin tarkkaa, että sitä voi seurata yhä uusilta näkökulmilta ja aina se toimii ja antaa yhä syventävää tietoa.

Luonnollisesti ensin on tehtävä se työ, että vapautuu kaikista niistä yksinkertaistuksista, joita uskonnolliset tai tieteelliset käsitykset ovat Uuteen testamenttiin liittäneet. Se on ihmeen haastava tehtävä: vasta nyt koen itsekin päässeeni tilanteeseen, että voin katsella Uuden testamentin tekstejä aivan vapaasti.

Maa ja aurinkokunta

Mennään jälleen aivan Vuorisaarnan alkuun. Jeesus on tullut kiusaustensa jälkeen Galileaan, tuohon aurinkoiseen maahan, jota Genetsaretin järvi tuo oman siunauksensa. Tämä on maisema, jossa voi alkaa julistaa taivasten valtakunnan läheisyyttä.

Mitä taivasten valtakunta sitten on? Ensisijassa se tarkoittaa meidän aurinkomme ja aurinkokuntamme henkisyyttä, sitä henkistä rakennetta ja niitä henkisiä olentoja, jotka ovat olleet mukana luomassa omaa aurinkokuntaamme.

Kun me puhumme ihmiskunnan ja maan henkisestä kehityksestä, niin itse asiassa koko ajan on kysymys myös auringosta ja koko aurinkokunnasta. Toki me voimme tarkastella maata auringosta ja planeetoista erillään, mutta heti kun tahdomme nähdä asiat vähän syvemmin ja laajemmin, niin kaikki planeetat ovat mukana.

Auringon ja jokaisen planeetan kehitysvoimat kietoutuvat yhteen myös maan kehityksessä, samoin ihmisen kehityksessä. Ihminen muotoutuu ja elää koko aurinkokunnan voimista.

Kristus ja maa

Tiedämme, että ennen maan päälle tuloaan Kristuksen asuinpaikka oli aurinko, auringon henkinen olemus. Maan päälle tullessaan hän laskeutuu huomattavasti karkeampien energioiden piirii. On vain ajateltava, miten valtavana hänen on täytynyt kokea henkisen tehtävänsä merkitys tullessaan kohottamaan maan energiat uudelle tasolle.

Sen voi nähdä myös niin, että auringon luojavoimat näkivät, miten maa ja sen ihmiskunta on nyt tosin luotu, mutta yhä laajenevan vanhan luomisen vääjäämättmyys vie niitä yhä etäämmälle kohti aineellisuutta ja erillisyyttä, kohti tuhoa.

Siksi jonkun oli lähdettävä maahan tuomaan sille uusi henkinen suunta.

Tämän tehtävän Kristus otti itselleen. Ja nyt hän on ihmisasussa Kapernaumissa, Genetsaretin järven rannalla.

Kun hän julistaa, että taivasten valtakunta on tullut lähelle, niin hän itse asiassa kertoo itsestään. Taivasten valtakunta on lähellä, koska hän itse on täällä. Jeesuksen kaikissa puheissa on erityistä se, että hän ei vain kerro jostain, vaan kaikessa mitä hän kertoo, hän itse on mukana. Hän on itse mukana ja tekijänä kaikissa opetuksissaan.

Suuret kansanjoukot alkoivat seurata Jeesusta hänen kulkiessaan Galileassa, parantaessaan ja opettaessaan ilosanomaa. Aivan, Matteus puhuu ilosanomasta ja se on myös sanan evankeliumi alkuperäinen merkitys: ilosanoma.

Ilo tarkoittaa tässä siis sitä, että taivasten valtakunta eli luovat henkiset voimat ovat Kristuksen myötä tulleet maanpiiriin ja ihmisten käyttöön. Opetuksissaan hän kertoo siitä ja parantaessaan hän näyttää miten nämä voimat toimivat.

Uudet voimat

Mutta sitten eräänä päivänä sanotaan että hän "näkee" kansanjoukot. Tietysti hän nähnyt nämä ihmiset joka päivä, joten tässä tuolla näkemisellä on erityinen henkinen merkitys. Hän näkee henkisesti, miten eksynyttä ihmiskunta on, ja miten henkinen opetus on kohotettava aivan uudelle tasolle.

Hän nousee saman tien vuorelle. Vuori tarkoittaa korkeaa henkistä tilaa, mutta kuten Jeesuksen toiminnassa usein, sisäinen tila ja ulkoinen tila yhtyvät. Mahdollisesti hän siis nousee myös fyysiselle vuorelle kohotessaan sisäisesti henkiseen todellisuuteen.

Mielenkiintoisesti sanotaan, että hän istuutui - ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Muistammehan, että Vuorisaarnan kuvauksessa ei ole mitään keskusteluja. Opetuslapset eivät ihmettele mitään, he eivät kysele mitään, eikä mitään mainita myöskään kansanjoukoista opetuksen aikana.

Ilmeistä onkin, että opetuslapset tulivat tähän Jeesuksen ensimmäiseen korkeaan opetukseen mukaan sisäisillä tasoilla. Jeesus istuutui ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Vain sisäisillä tasoilla henkisessä maailmassa oli mahdollista, että opetuslapset kykenivät ottamaan tämän vastaan tämän äärimmäisen korkean opetuksen, joka käsittelee koko ihmiskunnan tulevaitta, aivan viimeiseen vaiheeseen saakka.

Kristuksen aurinkovoima

Kristus aurinko-olentona on liittynyt maalliseen kehoon. Kristus on vielä aivan kolmivuotisen toimintansa alussa. Se merkitsee, että henkisten aurinkovoimien valtavuus on vielä hänen ympärillään mahtavana aurinkoaurana. Hänen ei tarvitse käyttää voimaa, ei julistaa kovalla äänellä, vaan hän istuu, opetuslapset ympärillään. Ja hän näyttää opetuslapsille tässä henkisessä tilassa, mikä on se uusi opetus, joka hänen kauttaan on tullut maailmaan.

Mehän muistamme, miten monen monta kertaa Uusi testamentti myöhemmin huomauttaa, ett opetuslapset eivät ymmärtäneet. Silloin he olivat maallisen tietoisuuden tilassa. Nyt he olivat mukana henkisessä kokemuksessa, henkisessä maailmassa, ja siellä he ymmärsivät.

Luultavasti tämän opetuksen sisältö alkaa palata heidän normaalitajuntaansa vasta sen helluntain pyhän hengen kokemuksen jälkeen, jolloin tulee heidän oma vuoronsa ryhtyä toimintaan.

Puhuessaan ihmisen autuuslauseissa ihmisen kehityksen yhdeksästä vaiheesta Kristus kuvaa siis omaa toimintaansa, mutta samalla hän kertoo, miten ihmisten on tehtävä voidakseen olla osallisia tässä kehityksessä.

Vapaaehtoisuus ja oivallus

Tähän ihmisen ja Kristuksen väliseen yhteisyyteen sisältyy suuri ja merkittävä asia. Varsinainen ilosanoma tarkoittaa sitä, että kun ilmoitus Kristuksen läsnäolosta oli annettu, henkiset maailmat odottivat että ihmiset ryhtyvät vapaaehtoisesti kulkemaan heille Vuorisaarnassa ensin henkisesti näytettyä kehitystietä - kohti taivasten valtakuntia.

Se oli opetus, joka kertoo, millä tavoin ihmiskunnan piiriin laskeutuneen Kristuksen ja ihmisten yhteistoiminta tapahtuu.

Mutta ihmiset ryhtyivätkin suurelta osin kiistelemään siitä, tapahtuuko pelastuminen ihmisen voimin vai Kristuksen voimin. Ja kuitenkin ratkaisu on niin selkeä, yksinkertainen ja kaunis. Kristus näyttää, miten ihmisen on kehityksessään käytettävä parhaita voimiaan voidakseen tulla autetuksi. Se on se kehitystie, jota henkiset maailmat ihmisiltä odottavat. Se on se ilosanoma, jossa kehitys tapahtuu vapaaehtoisuuden, oman oivalluksen, vapauden, rakkauden ja luovuuden kautta.

Tosin on sitten toinen tie, joka on se, että kun Kristus on täällä nyt kanssamme, hän kyllä tavalla tai toisella huolehtii siitä, että kaikki jotenkuten selviävät eteenpäin kehitysvaiheesta toiseen. Mutta jokainen ihminen, joka kulkee kehitystietään vapaaehtoisesti ja kuuntelee omaa oivallustaan, on mitä tärkein. Se on meidän suuri mahdollisuutemme tuottaa iloa henkisille maailmoille.

rosenkrantz_kristus.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Valentin Tomberg

Suomen juuret ja tulevaisuus

Maanantai 20.4.2015 klo 23:40 - Matti Kuusela

Kuvasimme muutama kuukausi sitten, miten Suomella on kaksi mahtavaa voimajuurta. Toinen niistä tulee vesireittiä Atlantilta Pohjanmeren, Tanskan salmien ja Itämeren kautta Suomea ympäröiviin lahtiin.

Toinen yhtä mahtava juuri kulkee koilliseen ikivanhaa jokireittiä Mustalle merelle, Bysanttiin ja sieltä Välimerelle saakka. Tämä energiavirta, jota Steiner kutsuu myös sielunrungoksi, yltää aina Golgatalle saakka.

Niinkuin Britanniaan suuntautuvassa reitissä vaihtelevat meret ja kapeikot, niin myös kaakkoisessa enemmän maankautta kulkevalla reitillä vaihtelevat erilaiset energia-aallot.

Pohjoisessa meillä on oma perustava sielunkolminaisuutemme, jossa kolme Kalevalan sankareina esiintyvät kolme varsinaisesti eri-ikäistä sielunvoimaa esiintyvät rinnakkain ja yhteistyössä. Suomen kansan eräänlaista ikuisuusluonnetta kuvaa hyvin se, miten Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat kukin omalla tavallaan mukana Sammon valmistelussa ja ryöstössä. Se kuvaa suomalaisen eetterikehon rakentamista pitkien ajanjaksojen aikana.

Mutta tämä kolminainen sielullisuus, jossa varsinaista minä-kulttuuria edeltävä ihminen kokee itsensä näiden kolmen sankarin kokonaisuudeksi, ei voi jatkua loputtomiin. Siksi etelästä vaeltavat ikivanhoille suomalaisalueille slaavilaiset kansat, jotka sulautuvat suomalaisiin kansoihin suhteellisen kivuttomasti. Slaavit kantavat itsessään Steinerin mukaan jo hämärää luonnonomaista yhtenäissielua, jonka tehtävänä on suomalaisen sielunkolminaisuuden sammuttaminen. Kristus on nimittäin tulossa maan päälle, ja hänen vastaanottamisekseen ihmisen on kehitettävä itsessään sielun yhteinäisyyttä.

Tätä slaavilaista yhteinäissielua valaisee ensin Golgatan mysteerin vaikutus, mutta sitten tuo keskus siirtyy enemmän kreikkalais-bysanttilaiseen suuntaan tai Konstantinopoliiin, jonka kautta Kristus-valo loistaa slaavilaisille kansoille.

Golgatan Kristus-säteilyn vastaanottamiseksi slaaveja oli kuitenkin ensin valmistettava, ja se valmistus tapahtuu Mustanmeren alueella sijaitsevan suuren vihityn Skytianoksen mysteerikeskuksesta.

Kun tämä slaavien yhtenäissielu, jota valaistaan sekä Konstantinopolin suunnasta toiselta puolelta ja toiselta puolelta Skytianoksen mysteerikeskuksesta, tulee kosketuksiin suomalaisen sielullisuuden kanssa, syntyy vuorovaikutusta, virtausta, eräänlainen sielunrunko, jonka kautta nämä eri sisäiset ja henkiset voimat vaikuttavat toisiinsa. Tätä sielunrunkoa edustaa maallisella tasolla Suomenlahdelta Bysanttiin kulkeva jokireitistö.

Nämä korkeammat säteilyt aiheuttavat sen, ettei tämä sielunrunko jää vain luonnonykseydeksi, vaan siinä syttyy tietoisuus yhteydestä jumalhenkiseen elämään.

Steinerin mukaan suomalaisissa huomaa helposti taipumuksen kolminaisuuden mukaiseen tarkasteluun. Tätä suomalaisten pohjoista kosmisuutta tulee siis sammuttamaan slaavilainen elementti, mutta siihen sisältyy muutakin.

Steiner kuvaa, miten suomalaiset kokivat kolminaisuustietoisuuttaan sammuttavana vaikutuksena myös germaanis-pohjoismaisten kansojen pyrkimyksen minä-tietoisuuteen.

Hän kertoo, miten sana r-u-o-t-s-i kuvaa äänteiltään täysin tätä vaikutusta. R-r-r kuvaa sitä mikä on pelottavaa ja u-u-o-o taas sitä, mikä tulvii yli. Sen tarttumista ihmiseen ilmentää t-äänne ja sen painautumista ihmissieluun taas kuvaa s ja kokemus huipentuu pyrkimykseen kohti i-äänettä, ihmisminuuden kokemusta.

Tässä yhteydessä on kiintoisaa huomata, miten tärkeää meille suomalaisille on liittää muiden kielten sanojen loppuun i: post-i, tall-i. Meidän omassa minä-sanassamme i on pehmeästi m:n ja n:n välissä turvassa, mutta tallissa ja postissa me mielellämme koemme niiden kosmisen identiteetin, johon ne kohoaat loppu-i:n myötä.

Ruotsit ja ryssät

Ennen niin laajalle levinneet suomalaiset kokivat siis omaa tietoisuuttaan uhkaavan kaakosta slaavilaisen luonnonsieluisuuden ja lounaasta germaanis-skandinaavisen minuuspyrkimyksen. Kumpaankin sopivat samat äänteet, ja niin syntyivät niiden kuvaukseksi ruotsi ja ryssä.

Jos katsomme tarkemmin näitä kahta sanaa, niin ruotsissa on vahva t ja i, minä-voiman vaikutus. Ryssä-sanassa taas pelottava yhteinäissieluisuus virtaa enemmän luonnonomaisena kaksinkertaisena s-äänteenä ja päättyen avoimeen ja tunnustelevaan, hiemen epämääräiseen ä:hän.

Näiden kahden r-voiman välissä nykyinen Suomi pieneni pienenemistään päätyen omalle niemelleen kahden Itämeren lahden väliin.

Suomi

Jos Suomi olisi jo tehnyt tehtävänsä, niin kansamme oli jo hävinnyt, mutta koska olemme edelleen olemassa, voimma päätellä, että meillä on vielä merkittävä tehtävä tulevaisuudessa. Siitä tehtävästä ovat monet näkijät puhuneet, mutta mainittakoon se nyt siltä pohjalta, joka perustuu tähän kuvaukseemme.

Suomen tehtävä on kehittää tulevaisuudessa sellaista minä-voimaa, jossa sanan Suom-i minuuden i kohoaa täyteen kosmiseen voimaansa maan ja taivaan välillä, mutta Kristuksen läsnäolon täyttämänä ja yhteydessä uudistuvaan sielunkolminaisuuteen, joka tulee heijastamaan yhä voimakkaammin sekä ihmishengen että jumalallisen hengon kolminaisuutta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, tehtävä, Bysantti, kolminaisuus, Kristus, Skytianos

Minän puhetta Vuorisaarnassa

Keskiviikko 11.3.2015 klo 14:00 - Matti Kuusela

Tiedämme useistakin lähteistä, että Jeesus oli merkittävä henkilö jo aikaisemminkin, mutta Jordanin kasteessa hänen olemukseensa liittyy jotain uutta. Tuo uusi joutuu nyt kohtaamaan maisen todellisuuden ensimmäisen kerran ja läpäisemään myös maisen elämän suuret peruskoetukset. Niitä nimitämme kiusauksiksi.

Sen jälkeen hänen edelläkävijänsä Johannes Kastaja vangitaan, mutta voimme ymmärtää vangituksi tulemisen merkitsevän myös sitä, että Johannes menettää henkisen voimansa fyysisessä kehossaan ja Jeesus itse alkaa julistaa, että henkinen maailma on nyt lähellä ihmisiä.

Pian sen jälkeen alkaa Galileassa vuorella hänen ensimmäinen suuri opetuksensa, jossa Jeesus ilmoittaa ihmiskunnan uuden tulevaisuuden tien kaikkien yhdeksän olemuspuolen kannalta. Tuo autuus-osa päättyy siihen, että Jeesus ilmoittaa: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.

Ja hän lisää, että te olette maan suola, ja te olette maailman valo. Jos elämä joskus tuntuu merkityksettömältä, näitä sanoja on hyvä muistella ja meditoida. Niissä on ihmeellinen voima.

Laeista yksilölliseen tietoon

Sen jälkeen Jeesus ilmoittaa ettei tullut kumoamaan lakeja vaan täyttämään ne. Ja hämmästyttävästi hän antaa ymmärtää, että lain täyttymys tapahtuu minän sanojen kautta. Aikaisemmin oli olennaista ollut jumalan sana ja sen noudattaminen. Nyt sen tilalle tulevat "Minä sanon teille..." lauseet.

Jumalan sanojen pyhyys ja luomisvoima on tulossa ihmissanojen ulottuville!

Myös pääsy taivasten valtakunnan tai henkisen maailman yhteyteen avautuu nyt kaikille ihmisille, ei enää vain erikseen vihityille, sillä Kristus itse on se vihkimys, joka ihmiskunnalle nyt annetaan.

On kuitenkin yksi ehto, ensimmäinen: teidän on noudatettava jumalan tahtoa paremmin kuin lainopettajat ja fariseukset. On mahtavaa, miten Jeesus tässä kääntää vanhan auktoriteettisuhteen päälaelleen. Kuka tahansa voi oman sisäisen henkisen tajunsa pohjalla päästä henkiseen maailmaan, paremmin kuin ennen fariseukset ja lainopettajat.

Sovi veljesi kanssa

Nyt "minä sanon teille" -opetus jatkuu ja Jeesus todellakin selittää henkisiä lakeja ihmisille. Ennen ne oli julistettu ja poltettu lain tauluihin, nyt Jeesus vetoaa suoraan ihmisten omaan ymmärrykseen. Siinä on jotain samaa kuin puoli vuosituhatta aiemmin Buddhan opetuksissa.

Jeesus kehottaa sopimaan veljen tai vastapuolen kanssa. Hän kehottaa olemaan himoamatta naista hänet nähdessään, hän kehottaa olemaan vannomatta lainkaan.

Tässä tulee ihmeellinen tunne, että siinä missä Jeesus esiintyi kuin kuninkaana ja kaikkivoipana autuuksia julistaessaan, hän nyt näyttää kuin esimerkkinä, miten minäolento itse voi arvioida samoja asioita, jotka aikaisemmin esiintyivät kymmenessä käskyssä.

Näiden lauseilla saattaa olla jokin sisäinen järjestys, joka avautuu myöhemmin, mutta näin ensimmäisellä tarkastelulla sitä on vaikea havaita. Jeesus esimerkiksi kehottaa puhumaan selkeästi ja rehellisesti, joka kyllä tai ei. Enempi on pahasta.

Kun luen näitä lauseita, minulla on koko ajan sisäinen visio siitä, miten Jeesus nyt katselee maailmaa ja ihmiskuntaa vuorelta vielä täydessä aurinkotietoisuudessa. Vähitellen tuo valtava henkisyys on supistuva kohti Golgatan mysteeriä, mutta hän vielä katselee ihmisten elämää maanpäällisen hengen korkeuksista.

Siksi ohjeissa tulee myös asioita, jotka voivat käytännössä olla mahdollisia vasta tulevaisuudessa: Älä tee pahalle vastarintaa.

Hämmästyttävää kyllä, jos jälleen kysymme, missä tätä ohjetta parhaiten nykyaikana noudetaan, niin jälleen vastaus on, new age -piireissä. Uuden ajan tietoisuudelle on ominaista, että jokainen, joka siihen kykenee, saa vapaasti esittää omaa opetustaan. Päästäkseen esiin hänen ei tarvitse kiistää toisia opetuksia, vaan hän mittansa on yksi siinä, miten hän tuo oman opetuksensa esiin.

Tämän oivaltaminen oli suuri kokemus, toteuttamisesta puhumattakaan. Olen itse kasvanut ja kokenut vielä niin voimakkaasti aikakauden, jolloin totuuden aksioomana oli: jos minä olen oikeassa, niin muiden on oltava väärässä. Tai, jos meidän yhteisömme on oikeassa, muiden yhteisöjen on oltava väärässä.

Tämä maailmankokemus on kuitenkin selvästi muuttumassa. Hyväksymisestä, myötätunnosta ja rakkaudesta on tulossa yhä tärkeämpiä. Myös dualismista eli vastakkainasettelusta vapautuminen on new agen keskeisiä ihanteita.

Puolustautumisen ja hyökkäämisen sijaan itse koetun totuuden esittämiseen pääseminen on omankin kokemukseni mukaan joskus uskomattoman vaikeaa. 

Fyysinen ja henkiset maailmat

Kuten autuus-lauseista opimme, ihmisellä tulee olemaan yhdeksän olemuspuolta, joista hän tällä hetkellä kehittää aktiivisesti vasta kuudetta. Sen hyvettä nimitimme puhdassydämisyydeksi.

Jeesus itse osoitti, että viimeistein hetkien lähestyessä hänen oli mahdollista olla puolustautumatta ja hyökkäämättä. Mutta hänelle se oli mahdollista, koska hänessä oli valmiina ne korkeammat olemuspuolet, joita me ihmiset olemme vasta kehittämässä. Siksi näyttää siltä, että näiden Minä sanon teille -lauseiden arvioinnissa ihmisen on itse käytettävä parasta ihmisarviointiaan löytääkseen sen tien, joka hänelle sopii juuri siinä tilanteessa.

Minä sanon teille -lauseet eivät enää ole lakeja, vaan ne ovat Kristuksen puhetta ihmisymmärrykselle. Siksi ymmärtääksemme niitä meidän on käytettävä parasta ymmärrystämme. Ja se on sallittua. Jos yritämme ymmärtää niitä toteltavina lakeina, ne kääntyvät heti vastakohdikseen. Tarkoitus on että ihmisen yhä vapaampi ja yhä rakastavampi minä arvioi nyt itse mitä hän sanoo, mitä minä sanoo.

Korkeammilla tasoilla ja energiatasoilla voimme jo hyvin alkaa ymmärtää pahan vastustamattomuuden merkityksen. Fyysisellä tasolla se voi tulla täysin mahdolliseksi vasta kaukaisessa tulevaisuudessa. Toki voimme pyrkiä siihen jo nyt.

Rakasta vihamiehiäsi

Seuraava opetus on puhdasta henkistä loistoa: rakasta vihamiehiäsi ja rukoile vainoojiesi puolesta!

Tällä kohden voi miettiä, rakastanko minä todella kaikkia läheisiäni. Keitä muita minä mahdollisesti rakastan, keiden puolesta olen aidosti rukoillut?

Nyt on huomattava, että rukoileminen vihamiesten puolesta ei tarkoita, että rukoilen että hän muuttuisi sellaiseksi, kuin minä haluan tai minun mielestäni olisi oikein. Ei, vaan se tarkoittaa, että sydämeni on todella puhdas. Rukoilen tämän ihmisen puolesta, jopa viholliseni puolesta ilman mitään omia vaateita!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, Jeesus, Kristus, Minä sanon teille,

Suomea keskiajalla

Torstai 18.12.2014 klo 10:29 - Matti Kuusela

Kun tulemme Suomen riimikronikassa vuoden 1000 tienoille, käy selväksi, että käsitys Suomen valloittamisesta äkillisellä ristiretkellä ruotsalaisille ei pidä paikkaansa.

Messeniuksen kronikka kertoo, miten tuhannen vuoden takaisina aikoina käytiin jatkuvia taisteluja skandinaavien, suomalaisten ja kaikkien mahdollisten maiden välillä. Näissä sodissa suomalaiset olivat aivan muiden veroisia.

Eräänä aikana ruotsalaisten ja suomalaisten välillä käytiin kahdeksankymmenen vuoden ajan jatkuvia taisteluita, joihin otti osaa yhdeksän Ruotsin kuningasta. Useita urhoollisia miehiä kaatui molemmilla puolilla.

Erikseen mainitaan, että Ruotsi oli aina vaarassa suomalaisten hyökkäyksien vuoksi. Sitten tullaan aikaan, jolloin kristinusko alkaa sekaantua maalliseen valtapolitiikkaan ja Eerik Pyhä taistelee Suomea vastaan. Tekstistä ei saa selville, tarkoitetaanko tässä Suomella vain Turun seutua eli Varsinais-Suomea, mutta ilmeisesti niin on laita. Jopa tapauksessa mukana ovat myös Upsalan piispa, Lalli ja Pyhä Henrik.

Räntämäki

Aikaa kuluu, ja Suomi saa taas oman piispan oltuaan aikansa Upsalan piispan alaisuudessa. Piispa Rodolfilla (noin 1177) ja hänen kahdeksalla seuraajallaan oli istuimensa Räntämäellä.

Yhdestä hänen seuraajastaan, Tuomaksesta, sanotaan että hän oli Mustain veljien sääntökunnasta ja että hän johti luostaria Gotlannissa. Siellä hän myös kuolee paettuaan Visbyhyn hämäläisten kapinaa.

Kapinasta kuultuaan kuningas Eerik Sammalkieli lähetti matkaan suuren sotajoukon Birger Jaarli johtajanaan. Purjehdittuaan Jeesuksen nimissä he pystyttivät ristin ensimmäiseen satamaan, johon he laskivat maihin. Tätä paikka nimitetään sen tähden Korsholmaksi, ristisaareksi.

Sinne he rakensivat suuren linnoituksen ja hyökkäsivät Pohjanmaan rannikolla asuvien pakanoiden kimppuun. Ja sinne, mistä väestö oli ajettu pois, asutettiin ruotsalaisia talonpoikia. Mustasaari ja Pietarsaari olivat heidän pitäjänkirkkonsa.

Retket Hämeeseen ja Karjalaan

Pohjanmaalta ruotsalaiset tunkeutuivat koko sotajoukollaan metsien halki Hämeeseen. Briger Jaarli voitti ja rakensi seb kunniaksi Hämeenlinnan, jossa ruotsalaiset olivat turvassa. Sen jälkeen hämälaisetkin olivat kuuliaisia Räntämäen piispan opille. - Tämä saattaa tarkoittaa hämäläisten eli tavastialaisten olleen alkujaan ortodokseja.

Turun seudulla oleva Räntämäki kehittyy ja yhteydet olivat läheisiä ainakin Upsalaan, Sigtunaan ja Linköpingiin.

Sitten käydään suuri sota karjalaisia ja venäläisiä vastaan marski Torkkelin johdolla. Sota tapahtuu paavin myötävaikutuksella ja hänen legaattinaan oli mukana Västeråsin piispa. Sota voitetaan ja niin myös karjalaiset alistuivat Ruotsin valtaan. Viipuriin rakennettiin luja linna.

suomen_vaakuna.jpg

Suomen henkiset piirit

Venäläisten kanssa kahakoidaan edelleen. Sitten kronikka siirtyy aivan uudelle alueelle. Suomi jaetaan pohjoiseen ja eteläiseen laamannikuntaan. Ne jakaantuvat edelleen maakuntiin, joiden vaakunoita Messenius kuvailee suurella huolella. Myös Pohjois- ja Etelä-Suomella on omat vaakunansa. Lisäksi koko Suomella on yhteinen vaakuna. Sitä Messenius kuvailee näin:

Suomen yhteinen vaakuna on ensiksikin 
pystyynnoussut leijona,
joka kantaa kultakruunua. 
Oikea etujalka heiluttaa miekkaa,
sen sijaan vasen takajalka polkee
venäläistä sapelia punaisessa kentässä
ja kaikkea ympäröi yhdeksän ruusua.

Tämän jälkeen Messenius pyytää vielä erityisen painokkaasti lukijaa huomaamaan, että jokaisella maakunnalla on oma erityinen vaakunansa.

Kun ryhdyin miettimään näiden vaakunoiden merkitystä ja sitä miten niissä niin vahvasti esiintyy karhuja, kullattuja miekkoja, tähtiä, rengaskypäriä, lippuja, kultakruunuja, kultaisia ristejä, ilves, kultainen jousi, kultainen vene, viisi kärppää... niin mieleeni alkoi kohota aavistus todellisesta henkisestä visiosta. Kuvataanko näiden symbolien kautta kunkin maakunnan todellista henkistä olemusta, niiden arkkienkeleitä ja pienempiä enkeleitä.

Tästä jatkoa

Kuva: Suomen suuriruhtinaskunnan vaakuna Upsalasta. Wikimedia Commons.

Mustien veljien sääntökunta tarkoittaa dominikaaneja. Se on Pyhän Augustuksen sääntöä noudattava veljeskunta, jonka puvun päähine ja viitta ovat mustia. Dominikaanit olivat yleisesti hyvin oppineita. Heidän keskeinen tarkoituksensa oli taistelu kerettiläisiä vastaan. Suomeen dominikaanit tulivat vuonna 1222. Heillä oli täällä kaksi konventtia, toinen Turussa ja toinen Viipurissa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, Messenius, Suomi, riimukronikka, vaakunat, maakunnat

Suomen varhaishistorian kronikka

Perjantai 5.12.2014 klo 19:47 - Matti Kuusela

Olen kauan ihmetellyt, miten Suomi voi olla ainoa olemassaoleva maa, jolla ei ole minkäänlaista historiaa yli tuhannen vuoden taakse. Toki joitakin vanhoja kuningasluetteloita on löydetty muista maista kuin Suomesta, mutta niistä ei juuri koskaan puhuta julkisuudessa, tai kouluissa.

Vuosituhannen vaihteessa Minä Olen -lehdessä julkaistiin uutta tietoa Suomen tuntemattomasta menneisyydestä ja keskustelua käydään edelleen joillakin nettisivuilla, mutta siinä se suunnilleen onkin. 

Johannes Messenius

Mutta sitten näin ystäväni ostaman kirjan, Johannes Messeniuksen "Suomen riimikronikan". Ruotsalainen Messenius oli Uppsalan yliopiston professori ja näytelmäkirjailija, joka eli aivan 1600-luvun alussa. Hän vietti parikymmentä vuotta elämästään vankina Kajaanin linnassa jouduttuaan onnettomuudekseen keskelle kuninkaiden välistä kiistaa. Kajaanin linnassa hän sitten kirjoitti Suomen historian, jossa hän ensimmäisenä käytti hyväkseen pohjoismaisten saagojen aineistoa.

Jotenkin kuvaavaa suomalaisten kiinnostukselle omaa historiaansa kohtaan on siinä, että kesti lähes lähes neljäsataa vuotta saada tämä ainutlaatuinen historiateos julkaistuksi suomeksi. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura teki tämän uroteon vuonna 2004.

Nooan pojat

Riimikronikka aloittaa Suomen historian Nooasta saakka.

Kerrotaan, että Nooalla oli neljä poikaa, joista Tuiskon oli nuorin. Tuiskonille annettiin Euroopan itäinen ja pohjoinen osa. Hänen alueensa ulottui Reinin virralta Donin alueelle saakka, mutta Skandinavian hallintovallan hän oli määrännyt Getalle.

Niillä, jotka asuivat lähimpänä Ruotsia, vallitsi rauha hyvien kuninkaiden alaisuudessa. Heidän joukossaan oli uljas kuningas Fornjot. Häntä pidetään Suomen ensimmäisenä kuninkaana, joka hallitsi noin 600 eKr.

Hänen jälkeensä mainitaan kuninkaina nimiä Froste ja Jokull, Snaer Humbli ja Thor.

Kuningas Thorilla oli tytär ja kaksi poikaa. Toisesta heistä tuli Norjan ensimmäinen kuningas Nor, josta Norja sai nimensä.

Toisen pojan sotajoukot vaelsivat pitkin Pohjanlahden rantaa nykyiselle Pohjanmaalle. Heitä kutsuttiin silloin enimmäkseen matrooneiksi tai latinaksi amatsoneiksi. Sen tähden ruotsalaiset nimittivät tätä maata Kvenlandiksi. Sen pohjoisempaa osaa he muitta mutkitta nimittivät Kajanelandiksi.

Tämä on siis muinainen Kainuun kuningaskunta, jonka ydinalue sijaitsi Pohjanmaalla. Vielä 1900-luvun alkupuolella Perämerta nimitettiin joissakin kartoissa Kainuunmereksi.

On saagoja, joissa kerrotaan, miten Kainuun kuninkaiden jälkeläiset hallitsivat aina Islantia ja Skotlantia myöden. Merovinkiajan Ranskassa oli kuninkuuden edellytyksenä, että pystyi osoittamaan polveutumisensa Kainuun kuninkaista.

Thor

Thorin kuoltua Kvenlandin eli Naistenmaan neuvosto käski kunnioittamaan häntä suurimpana jumalana. - Tämä mielenkiintoinen tieto viittaa siihen, että Thor oli ihmisalkuperää, kun taas hänen kauttaa vaikuttanut Odin oli enkeliolento.

Tosin kronikassa kerrotaan myös urhoollisesta ja mahtavasta herrasta nimeltä Odin. Hänen alkujuurensa olivat ilmeisesti Skandinaviasta, mutta kun hänen oli paettava omistamastaan Fryygiasta, hän vaelsi pohjoiseen ja voitti vaivatta venäläiset, puolalaiset, skandinaavit ja vandaalit.

Odin lahjoitti nämä maat vendeille, joiden kansoja kronikan mukaan olivat samogiitit, kuurit, preussilaiset, liettualaiset, liivinmaalaiset ja myös virolaiset, pommerilaiset ja lappalaiset, joita oli paljon, sekä suomalaiset.

Kaikki nämä yhdessä olivat eräänlainen kansa, joka ymmärsi toisiaan ilman tulkkia. He olivat perehtyneitä noituuteen, jota Odin heille opetti.

Tämän laajemman esityksen jälkeen Messenius tahtoi keskittyä enemmän suomalaisiin, joita aluksi kutsuttiin vinedeiksi, vendeiksi ja vinneiksi. Sen pohjalta jotkut nimittivät heitä finneiksi. He asuivat virolaisista pohjoiseen Tornioon saakka ja kutsuivat itseään ylpeillen suomalaisiksi.

Suomi

Tässä suora lainaus kronikasta:

Suomi ulottuu laajalle:
yhdellä sivulla Norjaan,
toisella Venäjään,
kolmannella sivulla on raju meri,
joka on tästä kansasta saanut vendien nimen.
Siksi eräs mies, Plinius nimeltään,
varmaankin kirjoitti,
että Suomi on alueeltaan yhtä laaja
kuin koko Skandinavia.
Sen vuoksi ei ole ihme,
että se oli muinoin jaettu osiin
moniksi valtakunniksi.
Kullakin on oma kuninkaansa.

Monet kirjoittajat pitivät Messeniuksen mukaan tämän maan asukkaita lempeinä ja Ukko oli rakkain kaikille. Hän oli heidän ylin jumalansa.

Tästä jatkoa 

- Johannes Messenius, Suomen riimikronikka. Toimittaneet ja suomentaneet Harry Lönnroth ja Martti Linna. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 913. 2004.

1 kommentti . Avainsanat: Suomi, varhaishistoria, Messenius, Suomen riimikronikka, riimikronikka, Nooa, finnit, Kainuu, kuningas, Odin, Thor

Seistä omalla pohjalla

Tiistai 19.8.2014 klo 11:48 - Matti Kuusela

Onnittelut Suomen keihäsmiehille. On hauskaa, että meillä on yksi tällainen perinnesuomalainen laji, jossa voimme kokea menestymistä.

Ja tsemppiä mös Sandra Erikssonille. Ei ole yksinkertaista olla samalla kertaa sekä huippujuoksija että huippuvoittaja. Mutta kumpaakin voi oppia.

Suomen henkinen voima

Onnittelut myös presidentti Niinistölle. Arvostan uskomattoman paljon sitä, että meillä on huipulla ainakin yksi todellinen valtiomies, presidentti joka toimii aidosti oman näkemyksensä pohjalta, Suomen hyväksi ja rohkeasti.

Vähän niin kuin keihäänheitossa siinä on jotain perivoimaa, että Suomen presidentti lähtee juttelemaan Venäjän presidentin kanssa ja sitten Ukrainen presidentin kanssa. Rauhantyö ja edistyksen tukeminen on juuri sellaista. Otetaan rohkeasti yhteyttä silloin kun sitä tarvitaan.

Monet vanhat näkijät Tapio Kaitaharju mukaanluettuna ovat kokeneet että Suomella on voimaa. Itsekin kirjoitin siitä Enkelit kanssamme -kirjassa. Ollaan ehkä hiljaa ja tuumitaan, mutta kun on tarvis, lähdetään liikkeelle.

Tuulet kuitenkin puhaltavat. Nyt ne ovat jo yli puolen vuotta puhaltaneet siihen suuntaan, että mitä ikinä tapahtuukin, tai on tapahtumatta, Putin on henkilökohtaisesti syyllinen.

Silloin tällöin tulee tällaisia projekteja, jotka kehittyvät päivä päivältä eteenpäin mediassa. Ensi ilmoitetaan yksi syy, sitten se vähän kehittyy, ja kun muutama kuukausi on kulunut, niin perustelut jollekin toimelle alkavat jo kuulostaa kovin tutuilta ja uskottavilta, vaikka niillä ei olisi juuri mitään perusteita.

Onhan se aikamoista, että kun Ukrainaan syntyi kriisiä, niin yksi mies toisesta maasta julistettiin syylliseksi, ja sitä on sitten jatkunut.

Samalla tavalla tapahtui aikoinaan Irakin sodan syttyessä. Kun WTC:n kaksoistornit olivat syttyneet tuleen, USA:n presidentti jo parin tunnin kuluttua julisti, että syyllisiä rankaistaan hyökkäämällä Irakiin.

Ja sille hyökkäykselle saimme sitten lukea lehdistöstä päivä päivältä yhä hienommaksi kehittyneitä perusteluja, kunnes muutaman vuoden kuluttua ilmoitettiin, että kaikki olikin vain CIA:n tiedustelun virhettä.

Eiväthän nämä ole hauskoja asioita, mutta yksi tuollaisia perisuomalaisia mielikuvia on, että tuulee mistä tuulee, arvioidaan itse mitä tapahtuu eikä uskota kaikkia lehtijuttuja.

Pohjolan olemus

Meillä täällä Pohjolassa on henkisesti erinomainen paikka katsella maailmantapahtumia vähän rauhallisemmin kuin muualla maailmassa. Siihen on oikein henkis-energeettisiä syitäkin. Meillä on luja peruskallio jalkojemme alla. Siihen voi tukeutua.

Meillä on maan ja veden keskinäisissä suhteissa sellainen rikkaus sekä sisämaassa että merellä, että se tukee mahdollisuutta nähdä maailmantapahtumisen rikkautta ja monimuotoisuutta kaikessa rauhassa. Ei tarvitse lähteä kaikkien tuulien mukaan, vaan tunnustellaan, mikä on se tuuli, mikä on se tuli tai voima, jota itse lähdemme ajamaan.

Ja kunnon vaikka pohojalaaseen tyyliin se voima voi olla vain se, että seisotahan omalla pihalla ja kuunnellaan mitä on menossa. 

Mutta se korkein henkis-maantieteellinen voima meillä on pohjolan valo. Vuodenkierrossa meillä vuorokauden valo yhtyy vahvasti vuodenkierron valon rytmiin. Se merkitsee, että ajattelun viisauden ja tunteen viisauden rytmit kohtaavat Suomessa aivan ainutlaatuisella tavalla, vielä Golf-virran tuodessa meille eteläistä lämpöä tänne pohjolan viileyteen.

Kalevalaisesti ilmaistuna meiltä on odottamassa sisäinen Marjatan poika, uusi Karjalan kuningas. Ja meillä on vielä paljon muuta sellaista, mikä toivottavasti tekee meistä todellisen rauhan ja uudistumisen voiman tässä maailmassa.

Hieno esimerkki suomalaisesta sisäisestä voimasta oli myös se, että suomalaiset olivat mukana päätöksessä, että tietokotekniikkaa ei otettu mukaan Venäjän vastaisiin pakotteisiin.

Jos tarkoituksena on todella edistää rauhaa Ukrainassa, niin Venäjän ärsyttäminen ei todellakaan ole siihen mikään oiva keino. Jossakin tietysti on päätetty siihen ryhtyä, ja luultavasti muutaman vuoden kuluttua kuulemme siihen syynkin. Vielä se ei ole tullut selville.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomen, henkinen, voima, presidentti,

Nauvossa

Lauantai 16.8.2014 klo 20:28 - Matti Kuusela

Nauvon nimi ruotsiksi on hauskasti Nagu. Tulimme sieltä jo viikko sitten ja vain viikon siellä vietimme aikaa, mutta intensiivistä se oli. Jo viime kesänä suuntauduimme Kolin seutujen sijasta Turun saaristoon. Silloin kävimme kolmella eri saarella, joista Nötö oli uloin ja selvästi mieluisin.

Nötö toi mieleen sadanvuoden takaisen kuvataiteilijoiden kesäsiirtolan. Kaikki luonnonelementit esiintyivät selkeinä omilla paikoillaan: meri, rannat, kalliot, pellot, punaiset talot, taivas. Kaikille oli omat paikkansa eikä missään pusikkoa, joka nykyisin valtaa yhä enemmän tilaa maisemassa.

Kun saarella ei ollut autoliikennettä, niin jokainen liike näkymässä sai oman kauniin merkityksensä. Jalankulkijat ja satunnaiset autot oli kaikki arvokkaita, jokainen liike toi jotain uutta lisää näkymään.

Myös Nötön pieni puukirkko oli ainutlaatuinen, niin muodoltaan kuin tunnelmaltaankin. Ja siellä oli alttariseinällä pieni vaaleansininen Kristus-veistos, jos oikein muistan. Silloin ei mukana ollut kameraa, jolla siitä olisi saanut kuvan, mutta sen vaikutelma säilyy mielessä. Tekee mieli käydä siellä uudelleen sopivamman kameran kanssa.

Nauvo

Tänä kesänä olimme Hindersin mökillä Nauvossa. Taas noita elementtejä: meri hieman Nötöötä kesympänä ja tänä kesänä erityisen lämpimänä. Hieno hiekkaranta kaartuvien silokallioiden vierellä. Oli upeaa lekotella lämpimässä merivedessä. Hieno hiekka oli myös vaikuttavaa. Siinä on jotain elävää ja salaperäistä, jos ajattelee vaikka maailman suurien aavikoiden henkistä merkitystä, kiteiden runsautta, lämpöä.

Rantakallion pehmeäksi siloitellut muodot ihmetyttävät yhä uudelleen. Niiden muotojen aiheuttajaksi sanotaan aina jääkautta, mutta eihän se voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei jää minnekään liike mantereen päällä, jos sitä on ollutkin: jään reuna liikkuu, mutta se on näennäisliikettä, joka ei kuljeta mitään mukanaan.

Meren rannalla kaikki ne elementit, jotka ihmisolemuksessa ovat sekoittuneet toisiinsa mitä moninaisemmilla tavoilla, ovat kaikki selkeästi päällekkäin ja rinnakkain: kiinteä, nestemäinen, ilma ja valo sekä kaiken läpi virtaava lämpö. Nuo neljä elementtiä ja niitä vastaavat voimat ovat seuranneet ihmiskehityksen vaihteita alusta saakka. Ne ovat jotain äärettömän tuttua ja niiden näkeminen puhtaina omissa olemuksissaan meren rannalla on jotain ihmeellisen rauhoittavaa.

Kun olen kasvanut Salpausselän kuunilla mäntykailla menneen ajan Hyvinkäällä, niin männyt ovat minulle läheisiä ja kotoisia. Niiden olemuksessa ja jotain samaa jyrevää tulivoimaa kuin hyvässä ja aidossa ruisleivässä.

Nauvon rannalla männyt olivat pienempiä kuin Hyvinkäällä, myös yksilöllisemmin muotoutuneita. Niissä on vahva maahistunnelma.

Lintuja ja perhosia

Oli hieno yllätys nähdä suurempia perhosia, joita olen kovasti kaivannut. 

Aivan mökkimme edessä oli valkorunkoinen koivu, johon kaiketi joku tikka oli koputellut kaksi pyöreää koloa, Kummassakin niissä oli sisällä ampiaspesä. Ja kummankin aukon suulla upeat ritariperhoset ja kookkaat suruvaipat viihtyivät hyvin ja harrastivat ampiaisten kanssa toverillisen näköistä töniskelyä. Ilmeisesti ampiaset jättivät aukon suulle mettä tai siitepölyä, joka kovasti perhosia kiinnosti.

Myös neitoperhosia näkyi sekä sudenkorentoja. Ja kaiken huippuna pari merikotkaa, joilla myös on minulle suuri merkitys. Lapsuudessani kun en koskaan päässyt ulkona luonnossa mitään kotkia näkemään.

Korppeja asusteli seudulla. Niitäkin näin ensimmäisen kerran elämässäni vasta seitsemäkymmentäluvulla Pohjois-Norjassa tunturien kupeilla. Edellisellä vuosikymmenellä, jolloin paljon liikuin metsissä ja tein lintuhavaintoja vihreään vihkooni, en koskaan korppia tavannut.

Ihminen, linnut, perhoset... ja luonnonhenget ja enkelit... kaikki kuuluvat yhteen. Ne ihmeelliset yhteenkuuluvaisuuden ja läheisyyden tunteet ja kaipuut, joita monet luonnon olennot meissä herättävät, ovat todellisia. Linnut, perhoset ja monet muut olennot kantavat itsessään jotain sellaista, mikä täydentää meidän ihmisinä olemistamme. Ilman niitä me emme voisi olla sellaisia kuin olemme.

Rakkaudella

Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Nötö, luonnonelementit, linnut, perhoset

Luonnonhenkien toimintaa

Tiistai 29.7.2014 klo 0:13 - Matti Kuusela

Hei ystävät

Vanhan ajattelun palapelit olivat suoraviivaisia ja selkeitä, mutta kulkiessamme kehityksessä eteenpäin me emme kuljekaan suoraa rataa junan tavoin, vaan tietoisuuden palikoista tulee käyriä ja käännöksiä. Uudesta maailmanymmärryksestä tulee monin tavoin kaarevaa ja silmukoivaa.

Suoraviivainen tietoisuus ei enää kanna elämää eikä uutta tietoisuutta. Se johtaa yhä hankalampiin tilanteisiin niin luonnossa kuin ihmiselämänkin ymmärtämisessä. Yksi syy psyykenlääkkeiden niin voimakkaaseen tarpeeseen on siinä, että me yritämme ymmärtää elämää ajattelulla, joka sopii toki yhteiseen toimintaan koneiden kanssa, mutta ei enää elävien olentojen kanssa.

Maanhenget

Nyt voimme ottaa esimerkiksi illan luonnonhenkikurssin aiheita. Maanhenget, joiden suurta sukua ovat esimerkiksi tontut, ovat valtavan tietoisia olentoja. Ne tiedostavat kaiken välittömästi ja suoraa. Kaikki mikä on tiedostettavissa, tulee niille aivan kuin välittömänä havaintona.

Syy tähän suureen tarkkaavaisuuteen on, että näiden maanhenkien on oltava aina valveilla säilyttääkseen muotonsa. Jos ne nukahtaisivat hetkiksikin, ne hajoaisivat tai muuntuisivat alkeellisiksi eläimiksi, kuten sammakoiksi tai madoiksi.

Mutta tässä tulemme yhteen luonnon suurista kokonaisuuksista. Maanhenkien antipatia hitaita ja ainakin niiden kannalta muodottomia eläimiä kohtaan aiheuttaa sen, että ne antavat näille yksinkertaisille olennoille muodon. Ilman maanhenkien antipatiaa alimmat eläinlajit eivät kykenisi rajautumaan ulkomaailman suhteen.

Maanhengillä tai maahisilla on vahva vapautumisen pyrkimys. Ne välittävät perustasolla vain vähän toisistaan, mutta sitä kiinnostuneempia ne ovat kaikesta ympärillään, aina suuria tähtimaailmoja myöten.

Kun tullaan kehittyneempiin ja pitkäikäisiin maanhenkien suvun olentoihin, kuten tonttuihin, niin silloin tilanne muuttuua. He voivat olla esimerkiksi kotitonttuina tai saunatonttuina hyvin uskollisia tehtävälleen ja myös perheilleen, sillä monet heistä ovat myös perheellisiä.

Sen lisäksi, että maahisilla maan alla on tehtäviä kasvikunnan lisääntymisen ja uudistumisen suhteen ja koko maan tietoisuuden suhteen, heillä on tehtäviä myös eläinmaailmassa.

Vedenhenget

Hieman korkeammat eläimet, kuten kalat tai kehittyneemmät sammakkoeläimet tai matelijat tarvitsevat vielä selkeämmän suojan ulkomaailmaa vastaan. Jotkut, kuten kilpikonnat tai alligaattorit tai kovakuoriaiset, tarvitsevat suorastaan suorastaan panssarin.

green_sea_turtle.jpgSellaisen rakentavat heille vedenhenget. Vedenhengilläkin on merkittäviä tehtäviä kasvimaailmassa, mutta hekin auttavat myös eläimiä.

Tiedämmehän, että vesi muodostuu mielellään pisaroiksi, ja sellaisten muodostaminen on juuri vedenhenkien lempipuuhaa. Pallomuodon tilavuus on kaikkein suurin suhteessa sen pinta-alaan, ja tämän matematiikan vedenhenget hallitsevat. Samalla innolla kuin ne luovat pisaroita pilvistä alas putoavassa sateessa, ne luovat samoilla voimilla vielä voimakkaampia panssareita monille eläimille.

Ilmanhenget

Ilmanhengilläkin on omat tehtävänsä, mutta ne ovat hyvin toisentyyppisiä kuin maanhenkien ja vedenhenkien tehtävät. Ilmanhenget tai keijut täydentävät myös eläinolentoja omilla voimillaan, mutta hyvin eri tavoin kuin maan ja veden henget, jotka pyrkivät yksilöllistämään ja suojaamaan.

Ilmanhenkien rakkaus taas on avointa ja epäitsekästä. Ne eivät eristä. Ja tuntevat olonsa kotoisaksi etenkin lintujen parissa. Ne nauttivat lintujen liikkeelle saaman ilman väreilystä ja linnut suorastaan antavat niille sisäisen kiinnekohdan, vastaavanlaisen kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma minuutemme itsessämme.

Jos katsomme tarkkaan linnun rakennetta, aivan luustoa myöten, niin voimma huomata että lintu on oikeastaan pelkkää päätä, mutta se jalat ovat kovin heikot, ja käsiähän linnulla ei ole lainkaan.

Ilman keijut liittävät lintuun henkisellä tasolla niiltä puuttuvan aineenvaihdunnan ja jalkojen alueen, jotka keijuille ovat hyvin muodostuneet. Tällä täydentävällä avulla keijut liittävät linnut maan piiriin, ikäänkuin maadoittavat ne.

Onhan toki kaikilla näillä elementtien hengillä tehtäviä myös ihmisen suhteen, niin elimistön muotoutumisessa kuin meidän tietoisuudessammekin. Kuten on helppo aavistaa, keijut kantavat meille valoa, ne muokkaavat valoa ja sen viisautta käyttökelpoiseen muotoon niin kasveille kuin ihmistajunnallekin.

Tulenhenget

Kun ilmanhenget ovat lintujen läheisiä ystäviä, ovat perhosten liittolaisia taas tulenhenget. Perhonenhan kehittää itselleen mahdollisimman vähän kunnon fyysistä ruumista. Perhonen on fyysisesti oikeastaan pelkkä pinta, taso, jossa on niin vähän fyysistä ainetta kuin suinkin mahdollista. Ja tuon fyysisen aineen perhonen kokeekin juuri taakaksi, jota se joutuu kantamaan mukanaan. Perhonen on oikeastaan pelkkää valoa ja väriä, se kantaa väreissään muistoa kaukaa maailmankaikkeuden alkuluomisesta.

Mutta perhosten avuksi tulevat tulenhenget. Steiner kertoo, että jos katselee fyysistä perhosta ja liittää siihen sisäisesti havaitun tulenhengen kuvan, niin niistä yhdessä muodostuu jotain siivekkään ihmisen kaltaista. Näin tulenhenget täydentävät perhosille maan piirissä sen kehollisuuden joka niiltä itseltään puuttuu - vaikkakin se tapahtuu ulkoisille aisteille näkymättömillä tasoilla.

Nämä ajatukset neljän elementin luonnonhenkien toiminnasta eläinmaailmoissa voivat aluksi tuntua vaativilta, mutta jos ajattelee, miten me olemme hyväksyneet sen ajatuksen, että fyysistä kehoa tulee harjoittaa, jotta se säilyy elinvoimaisena, niin vähintään sama pätee ajatteluun.

Meidän on harjoitettava ajatuksiamme eläviksi ja voimakkaiksi niin, että ne kykenevät tarttumaan aivan uudenlaisiin yhteyksiin maailmankaikkeuden ja elävien olentojen välillä. Se on myös ajattelua ja kokemista, joka tulee jo aivan lähitulevaisuudessa auttamaan meitä ymmärtämään, mitä omassa sisäisyydessämme tapahtuu, sillä luonnonhenkien ja enkeliolentojen voimat vaikuttavat paitsi luonnon elämässä, myös sielullisuudessa.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maanhenget, vedenhenget, ilmanhenget, keijut, tulenhenget, perhoset, linnut, sielullisuus

Perhosaura

Keskiviikko 9.7.2014 klo 21:55 - Matti Kuusela

Perhoset ja linnut ovat maan henkisessä kokonaisuudessa niin merkittäviä ja kiinnostavia olentoja, että meillä riittää alkuviikon kurssilla puhumista niistä vielä ensi viikollakin. Perhoset kantavat maailman alkumuistoja omassa ilmaolemuksessaan, linnut taas ovat henkisten ajatusten kantajia.

Jokaisella olentoljilla maan päällä on oma tehtävänsä. Ja nämä tehtävät voivat olla yllättävän laajoja. Ihminen on tasapaino-olento, joka kykenee tekemään kaikenlaista sellaista, mitä moniet eläimetkin, ja vielä paljon enemmän. Mutta eläimet ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita. Kun niillä ei ole sellaista tuumimisen ja ihmettelyn sisäistä jarrutusta, ne suorittavat loistokkaasti juuri niitä tehtäviä, jotka niille kuuluvat.

Perhoset aineen henkistäjinä

Perhosen inkarnoituvat maalliseen aineellisuuteen vain niin vähän ne suinkin voivat. Se aine, jota ne ottavat itseensä, on aurinkovoimien läpäisemää ja hienointa, mitä maan päältä voi löytyä. Ja tätä maan hienoa aineellisuutta ne henkistävät maan päällä, tai oikeastaan maan päällisessä aurinkopiirissä eläessään niin, että tuosta henkistymisestä syntyy maan ympärille loistavan valoisa aura.

Tästä perhosaurasta Steiner jopa sanoo, että se sätelee hienompaa valoa kuin itse aurinko. Tällä auralla on merkittävä käytännöllinen tehtävä. Se kutsuu kuolemansa jälkeen uutta elämää etsiviä sieluja maan päälle. Se on kuin tunnusvalo, joka joka vetää puoleensa henkisessä maailmassa kulkevia ihmissieluja.

Ja vielä enemmän: perhosten henkistämä maan aines toimii omansta puolestaan myös siltana,  joka johtaa maan seuraavaan inkarnaatioon lepovaiheen yli.

Kun ajattelee näitä suuria kosmisia ja ihmiselämään vaikuttavia perhosten tekoja, huomaa myös että ne tekevät sitä ihmisen puolesta. Me ihmiset olemme niin erikoistuneita - voisi sanoa lääkäreihen verrattuna yleislääkäreiksi, että me olemme joutuneet luovuttamaan monia tällaisia mitä tärkeimpiä tehtäviä muille olennoille.

Eläinkunta ja kasvikunta antavat meille ihmisille mahdolisuuden puuhailla omia juttujamme silloin kun suurella kyvykkyydellään hoitelevat tehtäviä, joihin ihmiskunnan kyvyt eivät enää yllä. Meidän tehtävämme onkin kulkea kriisistä toiseen ja luoda uutta, kehittää tietoisuutta, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Ja tätä tietoisuutta me taas puolestamme voimme lahjoittaa luonnonkunnille.

Lintujen maailma

Myös linnut elävät vahvasti ilmassa perhosten tavoin, vaikka lintujen lento on jo huomattavasti maanomaisempaa perhosten ihmeelliseen lepatukseen verrattuna. Perhonen elää ilmassa, mutta siihen kuvautuvat maan ikivanhan alkukehityksen tuliprosessit. Perhosten siipien kuvioinnin kautta me pääsemme suoraan näkemään aurinkokuntamme ja koko ihmisolemuksen ensimmäiseen kaukaiseen inkarnaatioon, kosmisiin ikimuitoihin.

Se mikä varsinaisesti kantaa perhosta ilmassa, on kuitenkin valo, tai valon sisäinen energia, valoeetteri. Kun perhonen pysähtyy ja liikuttaa hiljaa siipiään, se kerää niihin lisää valoeetteriä, joka on niiden varsinainen kantava voima, jolla ne voittavat ilman raskauden.

Toki perhosten lennolla on myös aineellis-fyysinen perusta, mutta osa siitä jää kuitenkin tämän ihneellisen valon energian piiriin.

Lintu taas voittaa ilman lämmön avulla. Lintu kokoa hengittäessään ilmaa koko olemukseensa, aina onttoja luitaan myöten. Ja tuon ilman se lämmittää. Perhosten valoeetterin sijasta lintujen lennon kantava voima on lämpöeetteri. Se antaa niille kyvyn pysyä ilmassa. Lämpöeetterin vaikutuksen myötä myös lintujen lennossa on tietty taianomainen komponentti... vaikka voi tuon ihmeellisen lentämisen kokemuksen saada myös lennättäessään liidokkia, silloin kun olosuhteet ovat sopivia.

Mutta takaisin lintuihin. Ilmanolentoina myös ne henkistävät ainetta, vaikka ne vapauttavat sen kosmokselle vasta kuollessaan. Ihminen ei elämällään pysty vielä henkistämään ainetta lintujen ja perhosten tavoin niin, että se vapautuu puhtaaksi henkiseksi voimaksi. Mutta me pystymme henkistämään havaintojemme elementaatisia voimia silloin, kun me katsomme maailmaa riittävän myönteisesti, kauneuden tai rakkauden tai kunnioituksen silmin.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhoset, linnut, henkistäminen, valoeetteri, lämpöeetteri

Johannestalo ja rosenkreutzilaisuus

Lauantai 28.6.2014 klo 22:52 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner toimi läheisessä henkisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutzin kanssa. Kun Rosenkreutz on varsinainen meidän aikamme tai nykyisen eli viidennen atlantiksenjälkeisen kulttuurikauden mestari, Steiner kuunteli häntä ja pyrki myös käytännössä toteuttamaan monia hänen aloitteitaan. Henkisen maailman suhteen Steiner on kuitenkin antanut sisäisen kuvan, jossa hän ja Rosenkreutz ovat rinnakkain saman alttarin ääressä, toinen punaiseen, toinen siniseen stoolaan pukeutuneina.

Nämä ovat asioita, joista ei paljon julkisesti puhuta, mutta yhä voimakkaammin olen tullut siihen käsitykseen, että meidän koko henkisen kehityksemme kannalta on yhä tärkempää tuoda julkisuuteen sellaista tietoa, joka aikaisemmin on pidetty vain pienissä piireissä. Ja voi myös kysyä, mitä hyötyä on pitää poissa julkisuudesta sellaista tietoa, jota niin vahvasti kaivataan.

Toinen näkökohta on, että nämä ovat myös haastavia asioita ymmärtää. Mutta on niinkin, että henkisiä näkemyksiä tulee niin runsaasti esiin, ettei oikeastaan ole mielekästä enää suojella sitäkään mitä pitää totuutena. Totuus on kaikkia ihmisiä, ja koko ihmiskuntaa varten.

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Johannestalo

Steiner oli Johannestalon suunnittelija ja toteuttaja, mutta kun tiedämme hänen läheisen yhteytensä Rosenkreutziin, niin ei voi välttyä näkemästä, miten valtavan paljon Johannestaloon liittyy sellaista, joka on olennaisesti juuri Rosenkreutzin henkisyyttä. Steinerin merkitystä se taas ei millään tavoin vähennä, sillä hän oli juuri se, joka tässä elämässä pystyi luomaan kaiken yhteinäiseen taiteelliseen muotoon, samoin kuin käytännölliseen rakennustekniseen asuun.

Ymmärtääksemme juuri Sanan ja ihmiskunnan temppelin henkistä taustaa meidän on hyvä katsoa ajassa taaksepäin. Eräässä aikaisemmassa elämässään Christian Rosenkreutz oli Hiiram, Jerusalemin temppelin tai Salomonin temppelin rakentaja.

Salomolla oli kaikki tarvittava viisaus saada Jehovalta tämän merkittävän temppelin rakennusohjeet aivan yksityiskohtaisia mittoja myöten, mutta hänellä ei ollut kykyä toteuttaa sitä aineellisesti. Sen kykeni tekemään Hiiram.

Salomon temppeliin yhdistyy monia merkittäviä henkisiä kehityslinjoja, mutta kun menemme eteenpäin, niin näemme Hiiramin jälleen Jeesuksen aikan Jerusalemissa. Nyt hän on rikas nuorukainen, Lasarus, hän jonka Kristus herättää.  Lasarus läpäisi melkein vihkimyksensä Hiiramina, mutta nyt hän saa sen suoraan Kristukselta, ensimmäisenä varsinaisena Kristus-vihittynä.

Lasarus-Johannes

Näin Lasaruksesta vihkimyksensä saatuaan tulee Johannes, Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. Monia ihmeellisiä asioita tapahtuu jälleen tässä, mutta lopulta Johannes ainoa opetuslapsista on Jeesuksen ristin äärellä. Siinä hänelle avautuu aivan erityslaatuinen henkinen kokonaisuus.

Kun Kristus sanoo ristillä seuraavaan tapaan: Poika, katso Äitisi, ja Äiti katso Poikasi, niin se tarkoittaa, että Johanneksen Kristustus-tietoisuuteen tai Pojan voimiin liittyvät myös Äidin eli Jumalallisen viisauden voimat. Se mahdollistaa Johanneksen sisäisen näkemisen avautumisen niin, että hän voi evankeliuminsa alussa esittää, miten jumalallinen Sana esiinty Pojan voimina kaukana menneisyydessä, ja hänelle avautuu myöhemmin ihmiskunnan tulevaisuus, niin että hän voi kirjoittaa Ilmestyskirjansa.

Tämä kaikki, ihmiskunnan menneisyys ja tulevaisuus, ihmisen seitsenportainen kehitystie, ilmentyi Rudolf Steinerin muotoamana Sveitsin Dornachiin rakennetussa Sanan talossa eli Johannestalossa, jota nykyisin nimitetään myös Ensimmäiseksi Goetheanumiksi. Nykyisin tämän puurakenteisen mahtavan rakennuksen tilalla on betoninen Toinen Goetheanum, joka on sekä ulkoa että sisältä täysin toisen tyyppinen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannestalo, Sanan talo, Hiiram, Lasarus, Johannes, Steiner, Christian, Rosenkreutz

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Toivelauluista tangon lumoon

Maanantai 23.6.2014 klo 3:57 - Matti Kuusela

Tänä keskikesän juhlasunnuntaina sattui niin, että pääsin näkemään kahta puolen vuosisadan ikäsistä suomalaista musiikkielokuvaa. Kiitos vain televisiolle. Näinen filmien tuominen juhannukseen ja se että pääsin niitä näkemään, oli hieno sattuma. Kolean ilman takia olimme vielä puolen päivän jälkeen sisällä, katselin ennen lähtöä Toivelauluja-nimistä elokuvaa.

Ja kun sitten kävimme viettämässä äitini 92-vuotispäivää tällä kerralla terveyskeskuksen uodeosastolla, niin sielläkin viivyimme jonkin aikaa yhteistilassa, jossa televiosta tuli Teeman suomalainen musiikkielokuva.

Kummassakin oli jonkinlainen kehyskertomus. Olin lukenut arviointeja molemmista filmeistä, ja niiden perusteella nämä elokuvat olivat vaikuttaneet vähäarvoisilta, mutta nyt kun niitä katsoin, niin en voinut olla huomaamatta, miten ihmeellisen täysipainoisia ja taitavia nuo 50-luvun ja toisen mahdollisesti jo 60-luvun alun laulajat ja laulut olivat: herkkyys, tasapaino, melodian rikkaus, ihmeellinen rauha.

Rumpujen soitto oli huomattavasti sävykkäämpää ja myös hiljaisempaa kuin yleensä nykyaikana. Harvemmin soittaja nykyaikana tyytyy käyttämään rummulla kahta vispilää koko kappaleen ajan.

Siinä onkin yksi levymusiikin ihanuuksia lavatanssin kannalta. Nykyajan soitossa tahtoo korostua voimakas tahdin kaikkia neljää iskua korostava jumputus. Suuri tai jopa suurin osa tanssiväestä näyttää siitä pitävän, mutta minä näytän niin juurtuneen juuri tuohon viisikymmentäluvun ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolen musiikkiin, että siitä on turha enää yrittääkään päästä eroon. Hyväksyminen on parempi tie.

Tosiaan hämmästyin siitä, miten innolla ja tarkkaan näiden kahden elokuvan kappaleita kuuntelin.

Suomalainen tango

Tango ei sykkinyt voimakkaana niissä kappaleissa, joita näistä kahdesta elokuvasta kuulin, mutta omissa muistikuvissani 60-luvun puolivälin tango on vahvin musiikkielämykseni koskaan. Toki elin voimakkaasti mukana rautalangan tulon. Koulumme konvissa kävivät lähes kaikki tuon ajan merkittävät rautalankayhtyeet ja itsekin rakensin itselleni bassokitaran, mutta syvin kokemukseni oli silti tangosta.

Olimme luokkakaverini kanssa lähteneet Hyvinkäältä tanssimatkalle. Riihimäelle pyörillä ja sieltä linja-autolla paikkaan, jonka nimessa oli koivu ja järvi, ehkäpä Koivuranta. Kaverillani taisi olla siellä treffit, ja seison yksinäisenä lavan ulkopuolella kuunnelleen jonkun sen ajan suosikkilaulajan laulua: miten tango sykki läpi koko lavan, läpi koko kesäisen illan hämyn niin selvätuntoisessa suomalaisessa kesäyössä.

Tanssimisesta en tuohon aikaan vielä tajunnut mitään. Se avautui vasta vähän myöhemmin, tunnelma oli suunnattoman voimakas.

Kun sitten aloin tanssimisen uudelleen ja menin vuoden 2003 alussa tanssikurssille, kuvittelin opettelevani perustavat lavatanssit noin kuukaudessa. Ei se aivan niin mennyt.

Jauhoin koko kevään käytännössä melkein joka päivä tanssien rytmityksiä radiomusiikin ja sitten CD-levyjen mukaan. Vuoden kuluttua aloin toden teolla syventyä tangon askeliin ja niin siinä kävi, että suunnilleen kerran vuodessa tuli tunne, että nyt osaan ne. Ja sitä jatkui vuodesta toiseen.

Tangon tyylit

Tangoa voi tanssia lukemattomilla tyyleillä. Ja kun minä olen ihminen, jonka on tanssikursseilla vaikea tajuta, mitä opettaja jaloillaan näyttää, niin muiden kuin oman vakio-opettajan kursseilla käyminen oli usein yhtä tuskaa.

Jälkeenpäin on hupaisaa ajatella, miten vaikeaa oli soveltaa käytännössä rytmivaihdoksia. Kun oli vuosia opetellut tavanomaisella hidas-hidas-nopea-nopea -rytmillä, oli lavalla aivan hämmentävän vaikea oppia jakamaan rytmi esimerkiksi nopea-hidas-hidas-nopea -askelluksella, joka on sekin oikein sujuvaa.

Nyt on jo kauan sitten vapautunut opetetuista kuvioista ja pyrin tanssimaan puhtaasti musiikin mukaan, niin rytmin kuin askeltenkin osalta. Se harmi siinä on, että jos orkesteri soittaa nykytyylisesti vahvasti yksittäisiä iskuja korostaen, niin silloin jää kuin maahan kiinni, nelinäisyyteen, ja on hyvin vaikea kohota siihen tanssin liitoon, johon 50-luvun musiikki antaa mahdollisuuden.

En tässä pyrikään sanomaan suinkaan kaikkea tangosta, mutta sanonpa tämän. Perinnetansseissa liike ja ilo virtaavat suoraan tanssien läpi, ja melkein kaikissa muissa nykyajankin tansseissa on sama virtaavuus, jopa rokissa, mutta tango on erilaista.

Tangossa tanssija pysäyttää liikkeen omalla minävoimallaan. Tango voi sykkiä ja liikkua ja viedä mukanaan, mutta silti se antaa ainutlaatuisella tavalla etenkin lavojen mestareille mahdollisuuden esittää aivan omaa tulkintaansa, aivan omaa liikettä sen mukaan, miten minätunne tulee mukaan syvien tunteiden vuohon. Ja se tapahtuu suomalaisen ihmisluonnon mukaan aivan omalla tavallaan. Samanlaista luonnonvoimien ja sielullisuuden yhteissointia musiikin mukaan, kuin suomalaisessa tangossa voi lavoilla parhaimmillaan nähdä ja kokea, ei esiinny eikä kai voikaan esiintyä missään muualla.

Ja se on vielä mainittava, että puhdasta lavatangoa parhaimmillaan ja yksilöllisimmässä luonnon- ja sielunvoimien ilmaisussaan ei voi nähdä eikä kokea missään muualla kuin lavoilla. Videoihin en ole nähnyt koskaan nähnyt sen yltävän.

Pölösen Onnen maa elokuva antaa vilahduksen lavatangon hyvästä liikkeestä, mutta ... niin, tango on mestarilaji. Siihen tiivistyy jokin aivan erityinen suomalaisen sielunkehityksen askel.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tango, suomalainen tango, lavatanssi, elokuva

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Suomen henki, Nato ja Venäjä

Perjantai 13.6.2014 klo 6:58 - Matti Kuusela

Tämä kirjoitus on ollut tulossa pitkään, eikä tässä muu auta kuin aloittaa. Nyt kun virallinen media pelottelee meitä jatkuvasti Venäjän uhalla aivan uskomattomalla kampanjalla - vaikka en tiedä, huomaavatko kaikki sitä - niin suurin huoli tulee siitä, että meidät yhtäkkiä kammetaan Natoon.

Minusta on aivan oikein, että jatkamme kumppanuutta Naton kanssa, ja onhan Venäjäkin Naton kumppanuusmaa, mutta miksi Naton jäsenyys on hyvin arveluttava asia. 

Suomi ja Venäjä

Suomessa vanha etäisyydenotto Venäjään on edelleenkin niin voimakasta, että täällä ei oikein tajuta, että Venäjä on tuossa vieressa ja sillä on omat tarpeensa. Ja kun se on meidän naapurimme, ja vieläpä iso, niin meidän on syytä vähän katsoa asioita myös sen kannalta.

Venäjän tilanne on vielä kaukana sellaisesta vakiintuneisuudesta, joka nyt vallitsee vanhassa Euroopassa, mutta täytyy muistaa, että keskieurooppalaiset lopettivat toisiaan vastaan sotimisen vasta puoli vuosisataa sitten. Venäjän rajoilla sen sijaan vallitsee edelleen jatkuva jännitys ja osin myllerryskin. Se joutuu katsomaan asioita aivan eri lailla kuin me Suomessa haluaisimme. 

Jos katsoo idästä päin Venäjän naapureita, niin siellä Beringin salmen takana on amerikkalainen Alaska, suhteellisen rauhallista ja kaukaista. Mutta sitten Japanin kanssa on jatkuvasti pientä rajariita saariomistuksista ja sitten tulee valtava, taloudellisesti nouseva Kiina, jonka kanssa on oltava koko ajan tarkkana. 

Sitten on Himalajan pohjoispuoliset ja Kaukasian valtiot. Pieniä maita, joissa kuohuu koko ajan, ja niiden takana Afganistan ja Iran ja Irak ja muuta, jotka ikäänkuin poreilevat lännen ja idän välillä. 

Sitten tulevat entiset Neuvostoliiton valtiot, joihin Nato yrittää saada otetta, ja lännen voimat ylipäätään. Suuret mutta poliittisesti selkiintymättömät Valko-Venäjä ja Ukraina vaativat jatkuvaa huolta. Venäjä ei varmaan ilahdu siitä, jos Baltian tapaan maa kerrallaan siirtyisi Natoon, mikä merkitsisi amerikkalaisten joukkojen tuloa yhä lähemmäksi.

Ja sitten Suomi. Meillä on Venäjän kanssa rauhallienen tuhannen kilometrin maaraja, jonka pohjoispuolella on taas Natoon kuuluvan Norjan lyhyt maaraja ja meripuolustus.

Venäjää ei varmaan ilahduttaisi, jos Suomi liittyisi tai vakavasti harkitsisi Natoon liittymistä. Sehän tarkoittaisi käytännössä yli tuhatta uutta kilometriä maarajaa natomaata vastaan. Se tietäisi Venäjälle isoa puolustuslaskun lisäämistä, ja vastaavasti Suomelle. Jos me olisimme natomaa, niin ei meidän uutta aseistusta kukaan muu tulisi maksamaan kuin me itse.

Ja kun tiedämme, miten heikkoja me olemme pitämään puoliamme EU:ssa taloudellisesti, niin ei tilanne Natossa olisi yhtään parempi.

Suomenlahden väylä

Maarajan lisäksi Venäjällä on toinenkin huoli. Pietarista laivasto pääsee Atlantille ainostaan käpeaa väylää, Suomenlahtea ja sitten tosi kapeita Tanskan salmia pitkin. Kun Viro on nyt Natossa, niin jos Suomi olisi myös siinä, niin silloin Venäjä joutuisi pujottelemaan laivoillaan kapeaa salmea kahden natomaan välistä. Luulen, että psykologisesti Venäjälle on aikamoinen helpotus, että kutakuinkin puolueeton Suomi on nyt siinä toisella puolella.

Suomenlahden kapea kansainvälinen väylä ei Venäjälle palvele ainoastaan laivastoa, vaan myös sotakoneita, haluamme me sitä tai emme.

Minusta nämä ovat kaikki niin merkittäviä asioita Pohjolan ja Venäjän voimatasapainolle, että on aivan luonnollista, että Venäjä tahtoo kertoa siitä. Naapureiden välillä on aivan luonnollista, että kumpikin kertoo tarpeistaan. Nyt viime kuukausina meidän tiedotusvälineemme ovat nostaneet valtaisan metakan joka kerran kun venäläiset ovat viestineet jotain.

Ehkä Suomen poliittinen johto sitten kokee uhaksi sen, että Venäjäkin on jotain mieltä. Se taas johtuu kai siitä, että meillä ei ole mitään julkista visiota siitä, miten Suomea halutaan kehittää. Aikanaan vaikeissa tilanteissa Kekkosella oli jatkuvasti uusia aloitteita, joista hän saattoi keskustella neuvostoliittolaisten kanssa, mutta nyt jotenkin tilanne on mennyt sellaiseksi, että Suomen johdon tavoitteista ei saa mitään selvää, muuten kuin arvailemalla ja päättelemällä pienistä merkeistä, mihin päin mennään. Mutta aina se jää sanomatta ääneen.

Keskustelua

Niin kauan kuin me olemme voimakkaita ja selkeitä omalla alueellamme, niin mielestäni me olemme turvassa. Meidän kannattaa ihan aidosti alkaa kiinnostua Venäjästä vähän enemmän, miettiä kauppaa ja keskustella siitä mihin maailma on menossa, ja keskustella ennen kaikkea uusista aloitteista. Hirmu ikävä sanoa, mutta sellainen kiukuttelu, jota meidän ministerimme osoittivat peruuttaessaan venäläisten kanssa sovittuja tapaamisia Ukrainen kriisin alussa, ei ole oikein hyvää asioiden hoitoa. Keskustelun idea on siinä, että on hyvä keskustella silloin, kun on jotain puhuttavaa, tai jotain hankaluutta ilmenee. 

Mutta keskusteluun tarvitaan myös jonkinlainen kansallinen visio. Sehän oli aikanaan presidentin uudenvuodenpuheen idea.

Ja miten tämä liittyy Enkelimaahan? Siten, että tuon vision ja henkis-käytännöllisen näkemyksen ylläpitäminen ja luominen on meidän jokaisen asia. Kaikkien ei tarvitse miettiä Suomenlahden väyliä, mutta jokainen voi ylläpitää henkisen tietoisuuden tasapainoa.

Henkisesti sellainen keskustelu, jossa asetutaan jonkun puolelle, on jo eilispäivän heiniä. Keskestelu henkisessä mielessä edellyttää, että ymmärtää asioita myös toisten kannalta.

Pielisen_valo

Pielisen valoa, kuva Matti Kuusela

2 kommenttia . Avainsanat: Suomi, Nato, Venäjä

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Vanhemmat kirjoitukset »