Matin blogi

Optiot ja kehitys

Maanantai 9.9.2013 klo 20:21 - Matti Kuusela

Viime päivien kertomukset Nokiasta kertovat selvästi sen, mitä olen jo vuosia pitänyt aivan selvänä: optiot ovat hyvätuloisten ja hyvätuloisten piiriin haluavien rahanjakoa toisilleen, mutta yhtiön kehityksen kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Päinvastoin, suuret optiot eivät sitoutua johtavia työntekijöitä, vaan vievät viimeisenkin työilon. Kuka tahtoo enää tehdä oikeaa työtä, kun miljoonia tulee työtä tekemättäkin.

Mielenkiintoista kyllä, ammattiurheilussa suuren palkkiot eivät näytä näytä alentavan työintoa. Ero lienee siinä, että urheilu tapahtuu täysin yleisön silmien alla ja selkein säännöin. Urheilijan kilpailuhalua senkun kasvaa kun rahaa alkaa karttua tilille. 

Töissä taas suuria rahoja ei kilise kassaan pitkaikaisella suunnittelulla vaan lyhytaikaisella kikkailulla. Ne, joilla on siihen mahdollisuus, järjestävät kirjanpitoa siihen kuntoon, että optioita kertyy kunhan jotakin pysytään sallituissa rajoissa,

Työmoraali

Suuret optiot osoittavat myös selvästi, että vaikka juhlapuheissa puhutaan työntekijöistä yrityksen suurimpana voimavarana, rahan kanssa sillä ei ole tekemistä. Monissa vanhojen nokialaisten kertomuksissa ilmenee, että samassa tilassa saattoi työskennellä samoissa tehtävissä sekä miljoonaoptioita saavia että ilman jääviä. Ilman jääviä ei varmasti naurata.

Niillä, jotka ovat optiojärjestelyissä mukana, on ollut tapana viitata kateuteen, mutta eniten ainakin minua vaivaa se, että jokin jårjestelmä on niin selvästi väärin. Ja myös kateus on aivan oikeutettua silloin, kun palkkioiden jako on epäsuhdassa. Paljon parempia järjestelmä on kaikkien työntekijöiden palkitseminen oikeudenmukaisesti. Mikä se oikeudenmukaisuus sitten on, olen varma että se on hyvin helppo selvittää, jos tahtoa on.

Palkan oikeudenmukainen määritelmä on: se mahdollistaa ihmisen työnteon. Mitä siitä jää yli, sille rahalle löytyy yllin kyllin käyttöä sekä kulttuurin että sosiaalisen elämän puolella. Optiojärjestelmät ovat pääasiassa puhdasta ahneutta, joka perustuu vallankäytölle. Ylisuuria palkkioita saavat perustelevat sitä usein sillä, etteivät he itse päätä palkkaansa.

Mutta jos on vähänkään saanut nähdä kokousjärjestelyjä edes pienissä piireissä ja pienillä rahoilla, on varmaan saanut huomata, miten järjestelmä toimii: jos haluat pitää paikkasi tai kokouspalkkiosi, on paras olla täsmälleen samaa mieltä kuin ne, jotka suurpalkkioita ehdottavat. Heikosti käy, jos asettuu vastahankaan.

Hupaisaa - ellei se moraalisesti olisi niin karmivaa - on ollut huomata, miten korkeammissa palkkaryhmissä halutaan kaiken mahdollisen korvaamista erikseen varsinaisen palkan lisäksi. Silloin kun johtajille täytyy erikseen maksaa siitä, että he tulevat töihinsä, tekevät siellä työtään ja saavat vielä tuloksia aikaan, ollaan huonolla tolalla. 

Kun tämä liitetään nykyisen hallituksemme työskentelyyn, on hupaisaa huomata, miten lähes aina kaikkiin taloudellisiin päätöksiin liittyy hyvätyloisten suosiminen: jos rahaa tarvitaan valtion kassaan lisää ja vähätuloisten rahoja vähennetään, hyvätuloisille vähennätään jotain veroja. Tai kaavailtu liikennevero alentaisi eniten kalleimpien autojen hintoja.

Hallinto on ihmeellisesti saanut ihmiset uskomaan, että yhteiset asiat ja niistä päättäminen eivät lainkaan kuulu heille, ainoastaan päättäjille, joille on annettava "työrauha". Uskaltakaa ajatella, mikä on oikein. Mikä on sinun mielestäni oikein, jokaisen kannalta.

Talouden ja ihmissuhdetaitojen koulutus

Mielenkiintoinen kysymys on: jos Suomeen kasvaa uudelleen maailmanluokan yritys, löytyykö meiltä henkistä voimaa sen ylläpitämiseen. Esimerkiksi valtionyhtiöt eivät kaadu optioiden epämoraaliseen ja rappeuttavaan vaikutukseen, koska esimerkiksi energiaa tarvitaan aina, ei tarvitse juuri muuta kuin pitää verkkoa yllä ja koota maksuja. Ja jos rahat loppuvat, veronmaksajat korvaavat menetykset. Mutta todella suuri yritys, joka toimii vahvasti kilpaillulla alalla, tarvitsee selkeää ohjausta. Se voi olla parempi tai huonompi, mutta siinä on kuitenkin selvät rajat, joita rikkomalla yhtiön sisäinen rakenne hajoaa.

Insinööritaitoa Suomessa riittää, mutta taloudellista ja ihmissuhdekoulutusta on aivan liian vähän. Myös hyvin koulutettujen piirissä on taloudellinen ja kommunikaatiotietämys on aivan liian kapeaa. Jos me haluamme uusia mutta kestäviä Nokioita, meidän on opeteltava sellaisia taitoja, joiden avulla työelämässä yhä laajemmat piirit ovat selvillä yritystaloudesta ja etenkin siitä, millä tavoin itse toimia parhaitten näkemystensä edistämiseksi. Niin kauan kuin taloudellinen ja sosiaalinen valta kerääntyy lähinnä vain niille, jotka ovat niiden alueella luonnostaan lahjakkaita, ei nykyaikana voi syntyä kestävää kehitystä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, työmoraali, koulutus, kehitys

Denebolasta Nokiaan sekä Kristus ja Sofia

Perjantai 6.9.2013 klo 21:31 - Matti Kuusela

Tänään perjantaina Venus on konjunktiossa Neitsyen kirkkaimman tähden Spican kanssa. Sen merkityksestä on enemmän Astrosofisessa kalenterissa, mutta menemme tässä syvemmälle Neitsyen naiselliseen viisauteen. Vehnäntähkät, joiden kärkenä Spica loistaa, ovat Neitsyen taivaallisen kuvion vasemmassa kädessä, vatsat korkeudella, mikä on juuri Neitsyen aluetta ihmisolemuksessa. Mestari Hilarionin mukaan Spica on erinomainen tähti keskittyä ihmiselle, joka tahtoo päästä läheisempään yhteyteen korkeamman minänsä kanssa, tässä tai myöhemmässä elämässä.

Mutta Spica on vasemmassa kädessä alhaalla.
Myös oikessa kädessä on lehviä, jotkavirgin_spica.jpg nousevat ylöspäin. Niiden kärjessä on toinen tähti, Denebola. Denebolaa mestari Hilarion kuvaa naisellisen johtajuuden tähdeksi. Vastakkaisuus ja täydentävyys ovatkin aivan selviä: vasemman käden toimintana korkeampi sisäisyys, oikean käden toimintona johtajuus, joka kohoaa kohti voimakasta lämpöä ja innostusta. Denebola on myös fyysisesti kuuma tähti.

Henkisyyden kehollisista yhteyksistä puhuttaessa on aina hyvä idea kokeilla näitä asentoja omalla kehollaan. Kokeile: vasen käsi alaspäin vatsan korkeudelle - hengen ravinto, korkeampi itse, oikea käsi myös alaspäin, mutta siitä lähtevä sisäinen tai energeettinen kasvu ylöspäin - henkinen johtajuus, lämpö.

Nokia

Kun näitä ajattelee, koin ainakin itse voimakkaasti, että Nokialta puuttuu naisellista johtajuutta, ei välttämättä naisjohtajaa, sillä toki nykyaikana kumpikin sukupuoli voi noudattaa toisen kosmisia periaatteita.

Ilmeisesti Nokian tie kääntyi alaspäin silloin, kun Nokia ei suostunut tekemään puhelimiinsa amerikkalaisten operaattoreiden tarvitsemia muutoksia. Muistan ihmetelleeni sitä tuolloin, jo yli kymmenen vuotta sitten. Tällä jäykkyydellä ja yhteistyöhalun puutteella menetettiin Amerikan markkinat.

Kassavirrassa se ei näkynyt, koska samaan aikaan ensin Kiina ja sitten Intia alkoivat vetää valtavasti puhelimia, mutta pääasiassa halpoja.

Kun Apple sai loistoidean kehittää tosi hyvä puhelin, Nokia ei kyennyt vastaamaan, koska se oli liian suuri ja liian hajaantunut. Kehitystyössä toki oli kymmeniätuhansia henkilöitä, mutta jakaantuneina eri mantereille, mitä ilmeisimmin ilman yhteistä kokoavaa ideaa.

Se minkä huomaan edelleenkin ärsyttävän itseäni, on että Suomen valtio koki ja on edelleenkin kokenut välttämättömäksi tunkea tähän soppaan kymmeniä miljoona euroa veronmaksajien rahoja, vaikka nimenomaan rahasta Nokialla ei ole ollut mitään puutetta.

Ja nyt Tekes odottaa vain Microsoftin hakemusta päästäkseen tukemaan sitäkin.

Mutta se siitä tällä kertaa. Nokia ei halunnut tehdä simpukkapuhelimiakaan silloin kun ne olivat muodissa, ja nehän olivat tosi fiksuja. Kun sitten kiinalaiset ja kaukoitä alkoivat tehdä puhelimia itse, peli olikin jo menetetty. Eksyksissä olemisen huippu oli sitoutuminen Microsoftin ohjelmistoon. Kun suomalaisesta lippulaivasta, joka on tottunut kyykyttämään alihankkijoitaan, tuleekin äkkiä toisen firman renki, on suurin osa ylpeyttä mennyt, eikä jäljelle jää kuin johtajien puheet, joiden kantavuusaika kriisitilanteissa on noin kahden kuukauden luokkaa. Pelataan vain vähän aikaa.

Onneksi meillä on myös opitimisteja, jotka korostavat, että nyt on hyvä tehdä uusi alku. Ja toki onkin, kun muuta mahdollisuutta ei ole. Kovin usein vain käy niin, että isokin yritys vain kuihtuu pois, kuten vanhan kotikaupunkini Hyvinkään villatehdas. Nythän on jännittävää tulevaisuudessa arvioida, pelasta matkapuhelintuotannon kiepautus Microsoftille Nokian jatkuvuuden. Olisiko Nokialla enää ollut mahdollisuuksia? Hm.

Sielullinen voima

Sisäisen, koossapitävän voiman puuttuminen siis käsittääkseni hajoitti
Nokian. Liikaa rahaa, liikaasteiner_kristus.jpg kaikkea, mutta ei sydäntä tarpeeksi - mikä kuulostaa aivan Vänrikko Stoolin säkeeltä. Suomessa ehkä yksi suuri ongelma on myös uskonnottomuus. Joskus näyttää siltä, että suomalaiset laitokset oikein kilpailevat siitä, kuka hylkää eniten vähänkin uskonnollisen tuntuisia lauluja tai muita henkisiä tunnuksia. Ennen vanhaat suuret ruukin rakensivat itse mailleen kirkkoja.

No, katsotaan jälleen Neitsyttä, vasen käsi alhaalla, hengen ravinto, oikean käden energia ylös, henkinen johtajuus, naisellisen viisauden voima.

Steineri Kristus-veistoksessa taas Kristus tuo ihmisten piiriin makrokosmisen vapauttavan eleen, vasen ylhäällä, oikea alaspäin. Tällä eleellä ja sen energialla Kristus tuo ihmissielulle vapauden tilan, jossa hän voi kokea etenkin oman sydänvoimansa. Tätä elettä täydentää vastakkaissuuntainen Neitsyen ele Spican ja Denebolan tähdittämänä. Kristuksella henki ja tietoisuus, Neitsyellä elämä ja sielullisuus. Ja kummallakin Rakkaus.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Spica, Denebola, Neitsyt, Kristus, rakkaus, johtajuus, Steiner

Nokian puhelimet Amerikkaan!

Tiistai 3.9.2013 klo 20:48 - Matti Kuusela

Ensimmäiseksi kun kuulin Nokian kaatumisesta, ajattelin vanhoja nokialaisia kumisaappaitani, jotka ovat edelleenkin auton takakontissa. Yli neljäkymmentävuotiaat saappaat mahtuvat edelleen tiukasti jalkaan villasukkien kanssa, Nilkassa on pieni murtuma, josta voi kahlatessa tulla vettä sisään. Painavatkin ne ovat ja korko on turhan kapea ja kovanlainen, mutta hyvin niillä on selvitty vuosikymmenestä toiseen. Sen verran ovat liukkaat, että kosteilla kallioilla kulku käy tasapainoharjoittelusta.

Nokialaisia minulla ei ole koskaan ollut autossa alla, vaikka polkupyörissä on ollutkin. Hassua, että ajattelin heti Nokian kaatumista, vaikka se nyt ei kuolemaan saakka vielä kaatunutkaan kun matkapuhelintuotanto meni Microsoftille.

Elokuvajuoni

Hienon elokuvajuonen Nokian tarinasta saa helposti. Hiljaisen Pohjolan maan insinöörit kehittävät yhtäkkiä maailmanmenestyskännykän. Rahaa sataa sisään sekä asiakkailta että valtiolta ja tehtaita perustetaan joka puolelle maailmaa. Kehitysyksiköitä perustetaan Suomessa sekä pohjoiseen että etelään, ja hetken kuluttua kenelläkään ei ole enää mitään tajua, mitä ne tekevät ja miten rahat kannattaisi käyttää.

Siinä tuumaillessa lähes sukupuuttoon kuolleet kilpailijat ryntäävät laumana ohi. Nokialle löytyy uusi toimistusjohtaja amerikkalaisesta jättifirmasta, eikä mene juuri kuukausiakaan kun amerikkalaisjohtaja on pysäyttänyt suomalaisten ohjelmistojen kehityksen ja sitonut Nokian amerikkalaisyrityksen rengiksi. Muutama vuosi kuluu, myynti hiipuu, hinta laskee ja amerikkalaisyritys on valmis ostamaan Nokian koko puhelintuotannon.

Jotkut suomalaiset ihmettelevät menoa, mutta etenkin yhtiön hallitus on toiveikas, ja kun kaikki on viety, toiveikkuus jatkuu: nyt Nokia voi ryhtyä tekemään jotain muuta.

Yksityinen ihminen voisi saamillaan viidellä miljardilla jotain tehdäkin ja rauhassa odotella, mutta suuryhtiötä ei viisi miljardia kauan lämmitä, kun tehtaat menevät ja samalla työntekijät. Yhtiö voi toki alkaa nyt tuottaa älyvaatteita, elektronisesti säätyviä saappaita, sadetakkeja ja autonrenkaita, aurinkoenergialla toimivia rullalle käärittäviä tietokoneita sekä interaktiivisia kokoseinänäyttöjä sekä Suomen valtiolle gps-paikantamia, joilla voidaan laskea jokaisen ihmisen vuotuinen askelmäärä verotusta varten.

Mutta riittäävätkö rahat uuden tuotannon aloittamiseen saakka? Viime vuosina on korkeilta tahoilta kovasti korostettu, että liiketoiminnan tarkoitus on tuottaa rahaa omistajille. Nyt se käy niin helposti, että jaksaako kukaan ihan oikeasti lähteä enää kehittämään mitään uusia härpäkkeitä?

Toivon parasta, mutta varaudun vaihtoehtoiseen suunnitelmaan. Vai tarvitseeko minun, kun minulla ei ole edes yhtään Nokian osaketta.

Ja tämähän oli humoristinen blogi. Elop oikein toivoi tukea suomalaisilta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Elop, puhelimet

Hyvä elämä

Perjantai 15.6.2012 klo 19:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Uusi kirja enkeleistä on tekeillä. Olen siinä tekstin suhteen nyt suunnilleen puolivälissä. Tämä kirja perustuu ideaan, että kappaleiden ei tarvitse olla välttämättä johdonmukaisesti peräkkäin kuin samalla linjalla, vaan hieman lyhemmät kappaleet voivat voivat kutoilla toinen toistensa lomassa.

Se antaa mahdollisuuden
luoda aivan uudenlaisia
yhteyksiä asioidenpahakoli_260.jpg välille
ja kirjoittaa joustavasti. Joskus lähestyä jotain keskeistä asiaa useammalta suunnalta. On minulla tänään myös yksi merkittävä henkinen teema mielessä, mutta sitä ennen muutama asia, joita tuntuu nyt olevan paljon liikkeellä.

 

Mysteerikeskus Itämeren pohjassa

Itämeren pohjasta löydetty lähestulkoon pyöreä laatta, jota sukeltajat nyt kovasti tutkivat, saattaa olla lähes tuhansia vuosia vanha mysteerikeskus. Ainakin kivien asettelu viittaa sellaiseen, ja jos tämä arvelu osoittautuu todeksi, se on ensimmäinen selkeä näyttö siitä, että Pohjolan alueella on tuhansia vuosia sitten ollut hyvin korkealla kehittynyt mysteerikulttuuri.

Henkisissä piireissä siitä on toki tiedetty. Käviväthän jo kreikkalaiset tutustamassa Hyperborean viisaihin. Pohjolan vanha viisaus alkaa yhä enemmän nousta esiin.

Aivan erityyppinen asia liittyy sitten valtion talouteen. Kun luin ohimennen Verkkomedian julkaisemaa listaa kansanedustajien saamista tuomioista - joka on todella pitkä luettavaksi - sattui sieltä silmiin aivan toisenlainen yksityiskohta, maininta Pekkarisen Suomi-Soffalle myöntämästä 900 000 euron tuesta. Siis lähes miljoona tukea sohvafirmalle! Miksiköhän.

Aika pian tuli mieleen tuo vanha juttu, että poliitikoille on varmaan mukavampaa antaa rahaa vauraille kavereilleen, kuin joillekin köyhille, joilta ei varmaan juuri kiitosta saa.

Nyt olen miettinyt tuota juttua pidemmälle, enkä vieläkään ole keksinyt parempaa perustelua. Se tientenkin vääristää kilpailua aivan mielettömästi. Jos yksi firma yrittää tulla toimeen omillaan ja toinen saa valtiolta meidän kaikkien verorahoista 900 000 euroa, niin on siinä valtava ero.

Miksi yleensäkään valtion pitäisi tukea sohvien myyntiä?

 

Nokia

Tästä ajatukset sitten vierähtävät Nokiaan. Ikävä kyllä, mutta mielestäni kaikki merkit viittaavat siihen, että irtisanomiset tulevat jatkumaan. Lehtitietojen mukaan Nokian kassavaranto on jo laskenut alle 5 miljardin, eli siis se määrä, mikä jää käteistä jäljelle kun laskut on maksettu.

Kun Nokian maksama yhteisövero on viime vuosina laskenut todella pieneksi, aloin miettiä, että jos sohvatehdas saa valtiolta tukea 900 000 euroa, niin paljonko saa Nokia. En ole ehtinyt ottaa selvää, voiko sen selvittää jostain, mutta sitä miettii, että määrä ei varmaan jää kymmeniin miljooniin, vaan kyllä sen täytyy olla satoja miljoonia vuodessa, siis Nokian suoraan valtiolta saama tuki - siitä huolimatta että kassassa on niitä miljardeja. Jos joku tietää sen tuen määrästä, niin olisi mukava kuulla, ja korjaan heti tämän tiedon.

Valtion rahan syytäminen Nokialle on ollut myös täysin turhaa, koska Nokia nimenomaan tukehtyi liikaan rahaan. Kehitysprojekteja oli jotain 40 000 meneillään samanaikaisesti, mutta ei ollut mitään systeemiä, jolla niitä olisi ohjattu mielekkäästi. Samaan aikaan iPhone kehitettiin yhtenä projektina, olikohan se parinkymmenen suunnittelijan voimin.

Ja sitten viimeiseksi. Solidaarisuusvero on sitten tulossa, mutta yllätys yllätys: se koskee vain palkansaajia. Solidaarisuusvero ei koske lainkaan osinkotuloja, joten kaikkein rikkaimpien ei sitä tarvitse maksaa, ja nyt loputkin hyväpalkkaiset siirtävät tulonsa osinkoihin, jos se suinkin on mahdollista. Tulemme kai piankin näkemään, miten toimitusjohtajien normipalkka on 1 euro vuodessa.

 

Olet itse vastuussa

Nyt hyviin uutisiin. Energiahoitojen yhteydessä nousee usein esiin se, miten usein me odotamme että maailma kohtelisi meitä paremmin tai antaisi meille enemmän.

Me olemme lapsina kokeneet sen, miten maailma antaa meille, ja kun tulemme vanhemmiksi, emme tajuakaan, että nyt on meidän vuoromme. Kaikki se rakkaus ja lämpö, jota odotan, minulla on mahdollisuus itse kehittää.

Monelle se voi olla ihanaa kuulla, koska se antaa mahdollisuuden ja oikeutuksen ryhtyä itse luomaan sellaista elämää ja sellaisia kokemuksia, joita haluaa.

Toiselle tuon kuuleminen voi olla tuskallista. Jos kokee, ettei edes lapsena ole saanut niin paljon kuin olisi halunnut, voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, että nyt minun sitten pitäisi alkaa antaa muille, vaikka en ole saanut itsekään.

Mutta niin se vain on. Niin ankaralta kuin se voi tuntuakin, maailma näyttää olevan rakentunut niin, että sen mukaan, mitä me annamme, sen kautta me saamme. Mutta sitäkään ei voi tehdä mekaanisesti, jotta se toimisi, vaan ainakin oman kokemukseni mukaan käännös voi tapahtua hyvin hiljaa, yksinkertaisesti vain totuttautumalla ensiksi ajatukseen, että minulla on sisäisyydessäni suurenmoinen kyky muuttaa maailmaa, kehittää sitä aina parempaan suuntaan, siellä missä olen.

Jos luen ikäviä uutisia tai hyviä uutisia, teen todellisen palveluksen maailmalle suhtautumalla niihin lämpimästi ja rohkaisevasti. Ja kuinka ollakaan, kun alan tehdä niin, minusta tulee aivan todellisuudessa lämpimämpi ja rohkaisevampi.

En ehkä saa suoranaista palkkaa hyvistä teoistani, mutta elämäni muuttuu paremmaksi, mahdollisesti suorastaan upeaksi!

 

3 kommenttia . Avainsanat: Nokia, valtiontuki, oma elämä