Matin blogi

Joulupäivänä

Torstai 25.12.2014 klo 10:27 - Matti Kuusela

Vietämme Sinikan kanssa tällä kertaa leppoisaa joulua. Eilen olimme kävelyllä Keskuspuiston Korpipolulla. Ihanan luminen metsä. Taivan hohti kaupungin valoa niin, että näki aivan mukavasti. Ja rauhan tunnelma. Ei myöskään toisia kulkijoita. Ei edes parkkipaikalla muita autoja.

Muistelimme, miten jokunen vuosi sitten kävimme siellä usein hiihtämässä iltamyöhällä. Silloin Vantaaseen rajoittuvilta pelloilta näkyi usein uljas Orionin tähtikuvio. Vaikka Otava on lapsuudestani saakka ollut tutuin tähtiryhmä, niin Orion on silti vaikuttavin. Se säteilee ainakin minulle ihmisyyden suurta alkuvoimaa ja kirkkautta.

Ja Orion on myös se tähtikuvio, jonka muinaiset egyptiläiset kuvasivat kokonaisuudessaan temppeleillä ja pyramidella maan päälle. Niin suuren vaikutuksen se heihin teki.

Ja samoilta pelloilta näkyi myös kirkas Sirius, hieman alempana, mysteeritähti, Isiksen tähti.

Vastakkaiselta puolelta Orionia voi sitten etsiä herkkiä kimaltavai Seulasia, jota me myös Plejadeina tunnemme.

Ja kun liitämme tämän kaikeen jouluun, niin muistamme miten jouluna taivas tulee lähemmäksi ja loistaa maan henkisen olemuksen läpi jouluajan ajattomuudesta koko seuraavan vuoden kiertoon.

Kasvikunnan päivä

Aattoyö oli kivikunnan päivä ja nyt kosmisen uudistumisen voimat siirtyvät kasvikuntaan. Siinä missä aattoyö muistuttaa meitä koko maan ja ihmiskunnan ikialusta, jota henkisesti kutsutaan vanhaksi Saturnukseksi, tuo joulupäivä esiin muiston seuraavasta maan inkarnaatiosta, jonka aurinkovoimat loistavat nyt esiin kasvinomaisessa rauhallisuudessa, valossa ja puhtaudessa. Vanha aurinko.

Huomenna, toisena joulupäivänä tulee eläinkunnan vuoro. Silloin ennen vanhaan lähdettiin liikkeelle, tapaninajajelulle. Ajettiin hevosella ja reellä vällyjen alla. Mieleeni nousee myäs vauhdikas maalaus, jossa troikat kiitävät Kiovan ympärillä täynnä iloitsevia perheitä.

Mutta olemme puhuneet myös sään henkisyydestä. Vaikka henkiset voimat, enkelit ja haltiat ja luonnonhenget ohjaavat säätä, niin sen muodostunut riippuu paljon meistä ihmisistä.

Mitä elävämpää on meidän sisäinen elämämme, sitä elävämpää on myös sää. Aikoina jolloin ihmiset keskittyvät harmaaseen uurastukseen, tulee myös säästä harmaata. Ja kun ihmiset virittyvät lomatunnelmaan, voimat myös luonnon mahdit luoda iloisempia säätiloja.

Kuitenkin tärkeintä, mitä yksityinen ihminen voi sään hyväksi tehdä, on aina hyväksyä jokainen sää juuri sellaisena kuin se on. Se vahvistaa ihmisen ja luonnonvoimen yhteyttä, kirkastaa ja selventää.

Matalat ja korkeat paineet

On mahdollista oppia ymmärtämään säät henkisesti. Monet yhteydet sään ja ihmisen sieluntilan välillä ovat hyvin ilmeisiä, mutta useat yhteydet ovat vaativia. Ne edellyttävät elävää ja samalla tuntevaa ja tietoista ajattelua. Ei ole mitenkään aivan yksinkertaisesta lukea saksankielisestä Naturgeister 25 -julkaisusta mitä matala- ja korkeapaineiden yhteydessä tapahtuu.

Siitä voi kuitenkin lähteä tuumailuissaan liikkeelle, että matalapaineet keräävät ihmiskunnan luomia huonoja astraalisia energioita ja korkeapaineet taas puhdistavat niitä.

Sen lisäksi voi miettiä, miten esimerkiksi pilvissä luonnonhenget voivat muuttua toisikseen. Vedenhenget maanhengiksi muodostaessaan lumikiteitä. Mutta kaikkien neljän elementin henget voivat vaihtaa olomuotojaan. Ne eivät kuitenkaan jää pysyviksi, vaan tilanteen myötä jokainen palaa alkumuotoonsa.

Voi myös hyvin opetella tuntemaan, miten joissakiin ilmiöissä, kuten suurissa pyörremyrskyissä vaikuttavat hyvin suuret voimat, korkeat ensimmäisen hierarkian enkeliolennot. Voi opetella tunnistamaan erilaisten tuulien tunnetiloja. Jokainen luonnonolento tietää aina täsmälleen, mitä se tekee. Siksi myös jokaisella luonnontapahtumalla on aina hyvin täsmällinen tarkoitus.

Näiden tarkoitusten tunnistamiseen meidän on käytettävä tunnetta ja jopa tahtoa. Katson tuulta ja mietin, mitä minä tahtoisin silloin, jos synnyttäisin tuollaisen tuulen. Tällaisista yksinkertaisista ajatuksista on hyvä lähteä.

Ja koko jouluajan voi aina miettiä, miten Lapsen syntymä vaikuttaa kaikkeen tähän mitä koen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: joulu, luonnonhenget, Orion, kasvikunta, toinen joulupäivä, tuulet, tunteet

Orion taivaalla - Kristus meissä

Maanantai 28.2.2011 klo 3:57 - Matti Kuusela

On ollut ihanteellinen hiihtotalvi ja kun tuota hiihtokertojen lukumäärää 27 kertaa mietin, niin voi olla että edes kouluvuosina ei tullut ainakaan paljon useammin. Yli kolmenkymmenen päästään joka tapauksessa.

Tänä vuonna on Sinikan kanssa hiihdetty usein vasta myöhään illalla. Haltialan ympäristössä Helsingissä on aina niin paljon hajavaloa, että koskaan ei ole ollut liian pimeää, ja suuri on laduista on muutenkin valaistuja. Yöllä on ihmeellisen rauhallista. Kokee itsensä suuren kosmoksen ja lumen elementtien kanssa.

Perjantai-iltana myös kettu näkyi kahteen kertaan. Toisella kertaa se viiletti yli pellon lähes uskomattomana vauhtiviivana. Näkyi ottaneen jopa kahden ja puolen metrin loikan.

Taivaan uljas Orion on tullut tutuksi. Se on ollut tämän talven selvästi parhaiten näkyvä tähtikuvio. Sen ohella myös upea Sirius on loistellut kirkkaana ja Orionin oikealla puolella, kuin suuren taivaallisen metsästäjän kädessä Aldeöbaran ja vielä siitä etäämpänä Seulaset eli Plejadit näkyvät joskus himmeinä.

 

Taivaallinen Väinämöinen

Egyptiläsille Orion oli Osiris. Orionin tähtien mukaan he rakensivat kolme suurta pyramidia Kairon lähellä, mutta etäämpänä olevien neljän suuren kulmatähden kohdilla on Egyptissä omat temppelinsä. Näiden temppelien suhde Niiliin oli ja on edelleenkin aivan sama kuin Orionin tähtikuvion suhde Linnunrataan. Vahinko vain, että kertaakaan ei näillä hiihtoretkillä taivas ole ollut niin kirkas, että Linnunradan olisi pystynyt näkemään. Lapsena Linnunrata oli huikaiseva kokemus. Miten silloin tiesikään, että me olemme siinä jollain tavalla mukana.

Piekkola uudessa Kalevalaa ja tähtiä koskevassa kirjassaan liittää Orionin suoraan Väinämöiseen, ja niinhän se varmaan on. Tosin itse koen Orionin Väinämöistä nuorekkaampana "miehenmallina", jotenkin aina kuninkaallisena ja ehkä enemmän Ilmarisen kaltaisena. Tätä on kuitenkin hyvää aikaa mietiskellä.

Tänään luin Hermeetikko-sivujen innoittaman Suomi24-sivustolta Suomen vaakunaa ja siniristilippuammekin koskevan keskustelun. Siihen on linkki Enkelimaa Suomi -osaston viimeisenä rivinä.

En ollut sitä aiemmin ainakaan näin selvästi huomannut, mutta Orionissa on paljon samaa kuin Suomen vaakunaleijonassa. Uljaus ja pysty suoruus. Hallitsevuus. Mikään taivaallinen kuvio ei todellakaan pysty kilpailemaan kuninkaallisuudessa Orionin kanssa.

Vaikuttavuudessa Otava on seuraava, ja silloin kun yöt lapsuudessani olivat pimeitä ja tähden kirkkaita, Otava kyllä hallitsi taivasta voimakkaammin, mutta enemmän kosmisena laajuutena kuin ihmiseen verrattavana muotona.

Suomi24-keskustelusta käy selkesti esille, että vaakunan esikuvana on Juudan leijona, eli Kristus. Koetan myöhemmin saada tuosta aiheesta tiivistelmän, mutta jos se kiinnostaa, katsokaa itse keskustelua. Siinä Juudan leijonan teema kulkee Raamatussa aina Jaakobista Johanneksen ilmestykseen, ja leijonateema maallisena symbolina tulee Jerusalemin kuningaskunnasta Suomeen saakka, myös lipun väreineen.

Meillä on Kristus-lippu, Kristus-vaakuna, Kristus-kansalliseepos, sillä niin voimakkaasti Kristus koko ajan elää Kalevalassa, lopulta Marjatan pojaksi asettuen, vaikka Väinämöinen onkin hänen olemustaan edustava ensisijalla oleva kehitysolento.

 

Kristuksen unohtunut kuninkuus

Niin kuin niin moni asia ilmenee etenkin Suomen olemuksessa kolminaisuutena, niin myös Kristus. Me koemme hänet tavallaan itsenään, ihmisen veljenä, mutta toinen puoli hänen olemustaan on Sana tai kreikaksi Logos, ja kolmas puoli, joka nyt on heikentynyt meidän tietoisuudessamme, on herruus tai kuninkuus.

Tuossa kuninkuudessa voimme nähdä Orionissa myös Kristuksen, ihmisen henkisyyden kuvana.

Tämä heikentyminen tuli voimakkaasti esiin, kun sunnuntaiaamuna luin Ruotsin aivan uskomattoman epämiellyttävästä tapahtumasta (kun en televisiota katsele, niin en tiedä onko siellä ollut tästä). Joukko maahanmuuttajanuoria, tuollaisia 17 ikäisiä raiskasi 11-vuotiaan tytön, antoi turpaan apuun tulleille ja repi vaatteet myös monilta muilta tytöiltä uimahallissa.

Poliisit tulivat paikalle, mutta tyytyivät katselemaan sivusta. Ja jos oikein ymmärsin, niin Ruotsin media päätti olla kertomatta mitään koko tapauksesta (tämä lehdistön osuus jäi tarkistamatta aamun menoissa - tarkistan sen maanantaina).

Tämä on jo niin paha tapahtuma, että se on selvästi Enkelimaameditaation aihe - rakkaudessa ja valossa käydä itsessään läpi kaikki ne kokemukset ja tunteet, mitä tuo herättää. Tiedän että se on vaativaa, mutta usein voi valita miten syvälle tahtoo noihin energioihin mennä. Jos pääsee niin pitkälle, että saa kielteisen energiat puhdistetuksi, voi luoda uuden mielikuvan, jossa kaikki menee sillä lailla valoisasti ja onnellisesti kuin itse kokee oikeaksi. Tällä tekniikalla henkinen maailma pääsee mukaan vaikuttamaan. Mutta alku on meidän ihmisten - jokaisen - vastuulla.

Niin, kyllä minä ymmärrän oikein hyvin, miksi poliisit eivät puuttuneet asiaan. Luultavasti he tietävät oikein hyvin, millaisen oikeuskäsittelyn kohteeksi he joutuisivat, jos puuttuisivat maahanmuuttajanuorison tekemisiin.

Väärin se on. Aivan mielettömän väärin. Ja lehdistön reaktio, mikäli nyt oikein olin ymmärtänyt on niin väärin, että en sitä edes vielä kykene avoimesti ajattelemaan.

Sen kuitenkin ymmärrän, että kaikki tämä, että tällainen heikkous toimia oikeuden puolella on yhteydessä meidän koko pohjoisen kulttuurimme hengen heikkouteen. Kristillisyys on muuttunut heikkoudeksi.

Kun tietää mikä on oikein, on toimittava sen puolesta. Se on Kristuksen kuninkuuden elementti.

Kun tietää mikä on oikein, on se lausuttava. Se on Sanan elementtiä.

On oltava heikkojen ja väärin kohdeltujen ystävä ja auttaja. Se on Kristuksen veljeyden elementtiä. Heikkoja on aina puolestettava.

Tässä Ruotsin tapahtumassa rikottiin kaikkia noita kolmea vastaan.

Nykyisin kutakuinkin virallinen tai tieteellis-teologinen kuva uskonnosta on, että se on jonkinlainen ihmiskunnan turvattomuuden luoma myytti, joka antaa lohtua.

Ehdotan, että palaamme jälleen siihen, minkä uskon olevan kokemuksena jokaisen ihmisen sisimmässä: henkinen maailma on todellista.

Maailma muuttuu ja kehittyy joka hetki, ja jos me tahdomme olla siinä mukana, meidän on joka hetki tehtävä parhaamme, joka hetki tehtävä se, mikä on oikein.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Orion, Väinämöinen, Kristus, Suomen vaakuna, Suomen lippu, Kalevala, oikein tekeminen, heikkous