Matin blogi

Kuka on Kristus?

Keskiviikko 16.5.2018 klo 21:03 - Matti Kuusela

Kristuksen todellisesta olemuksesta on yritettä vain harvoin ymmärtää. Me tiedämme, että Jeesus Nasaretilainen oli ihminen, joka oli niin korkealle kehittynyt sekä ruumiillisesti että sielullisesti, että hän kykeni ottamaan olemukseensa vastaan sen valtavan henkisen olennon, joka me tunnemme Kristuksena.

Kun Kristus liittyi Jordanin kasteessa Jeesus Nasaretilaisen kehollisuuteen ja otti sen täysin omakseen, syntyi se maallinen olento, jonka me tunnemme Kristus Jeesuksena tai uskontojen piirissä useimmmiten Jeesus Kristuksena.

Se varsinainen ihminen, jonka tunnemme Jeesus Nasaretilaisena, poistui poistui kuitenkin ruumiistaan Jordanin kastetta edeltävänä yönä. Näin hän saattoi lahjoittaa maallisen olemuksensa Kristuksen käyttöön. Mutta nyt tahdon kirjoittaa erityisesti siitä suuresta hengestä, joka sitten saattoi ottaa hänen ruumiinsa käyttöön. Hän kykeni asumaan siinä runsaat kolme vuotta, Golgatan tapahtumiin saakka. Enempää tämä pitkälle kehittynyt ruumiillinen olemus ei olisi kestänytkään.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Kristuksen olemustasot

Voimme huomata, että maan päällä vaeltava Kristus esiintyi täällä fyysiseen kehoon liittyneenä persoonana, Kristus Jeesuksena.

Kristus on se suuri jumalolento tai enkeliolento, joka on ollut aina kanssamme. Ja nyt tulemme yhteyksiin, joiden hahmottaminen saattaa aluksi olla vaativaa. Enkeliolentona Kristus oli hyvin erityinen. Henkisessä opetuksessa kerrotaan, miten hänessä eli niin syvä hartaus, että pystyi ottamaan itseensä vastaan maailmansanan. Se on se henkinen luova voima, jota Johanneksen evankeliumi nimittää Sanaksi tai kreikkalaisessa alkukielellä logokseksi. Ja logoksen puolestaan täyttää Pyhän kolminaisuuden Pojan prinsiippi.

Poika on siis korkean jumaluuden luova prinsiippi. Sana lisää häneen luomisen voiman ja viisauden. Kristuksena hän on kosminen vapahtaja, ja Jeesus Kristuksena hän persoona, jossa korkein jumaluus tulee niin syvälle ihmiseksi kuin on tarpeellista, jotta ihmiskunta voi pelastua. Kyllä, pelastaminen oli suuri välttämättömyys, sillä alkuperäinen jumalluominen oli kuluttanut itsensä loppuun.

Ilman jumaluuden väliintuloa maa ja ihmiskunta olisivat todella kuolleet. Kristuksen kautta ihmiskuntaan, ja maahan, ja itse asiassa koko aurinkokuntaan, tuli se uusi jumalkipinä, joka antoi mahdollisuuden uudelle kehitykselle, joka alkaa jokaisen ihmisen yksilöllisestä sisäisyydestä.

Jumalvoimien heikkeneminen ja kuoleman lähestyminen oli välttämätöntä myös sen tähden, että yksilöllisen minän syntymiseksi ihmissieluissa maan päällä vaikuttavien jumalvoimien oli täytynyt aivan huomattavasti heikentyä. Muuten nämä minuudet eivät olisi päässeet kehittymään. Jumalvoimat väistyivät niin luonnossa kuin ihmissielussakin antaakseen tilaa sille uudelle voimalla, jonka oli määrä alkaa loistaa ihmissielussa.

Elohim

Muodonhenget eli elohim on se jumaluuden taso, joka antoi ihmiselle niin perusmuodon kuin hengityksen ja minuuden ensi alun. Sopivassa vaiheessa Kristus astui ihmisten piiriin, ihmisenä, ja hän kykeni antamaan ihmisminuudelle sen kosmisen voiman. Se on vielä pientä, mutta nyt jokaisella minuudella on mahdollisuus käyttää minuuttaan sisäisesti totuuden etsimiseen ja löytämiseen. Kristus lahjoitti ihmisen maalliselle minälle yhteyden makrokosmiseen minään. 

Kuva: Yksityiskohta Rudolf Steinerin veistoksesta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vapahtaja, Luoja, Poika, elohim, minuus, minä

Hyvää pääsiäistä!

Sunnuntai 20.4.2014 klo 9:01 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä kaikille. Nyt kun tätä kirjoitan, alkupääsiäisenä Maria Magdaleena on jo tullut haudalle ja huomannut sen tyhjäksi. Voimakkaassa sisäisessä tilassa hän kuitenkin näkee enkeleitä tyhjässä haudassa. Hänen sisäiset silmänsä ovat avautuneet.

Rytinä haudalla, luonnonilmiöt, vartioivien sotamiesten tajunnanmenetys, kaikki tämä puhuu siitä, että paikalla ovat vaikuttaneet vahvasti Vallat, eli enkelit joilla on niin monta eri nimitystä, usein yksinkertaisesti jumalat, Vanhat testamentin kielellä. Vallat ovat neljäs enkelikunta ihmisestä ylöspäin, ne, jotka ensimmäisinä vaikuttavat suoraan luonnontahtumissa ja niiden muotoutumisessa.

Maan voimat

Kuolemansa jälkeen Kristus on jo käynyt maan syvyyksissä. Äidin luona. Ennen kuolemaa hän kulkee sisäisesti ja samalla hyvin todellisesti koko aurinkokunnan planeettapiirien läpi, kunnes hän viimein saapuu kohtaan, jossa "Se on täytetty". Se on chakrojen kannalta juurichakra, kuun aluetta. Kun "se on täytetty", on kuoleman polttopisteen aika, hetki, jolloin ihmisyys ja jumalallisuus liittyvät täydellisesti toisiinsa, ja uusi matka maan syvyyksiin alkaa. Se ennakoi sitä, miten myös koko ihmiskunta ajan mittaan käy läpi koko maan olemuksen, suunnattomien aikojen kuluessa.

Me vapaudumme maasta, emme kulkemalla siitä pois, vaan kulkemalla sen läpi. Me muunnamme maan omalla olemuksellamme ja omalla työllämme. Tämän nykyisen maan aikana meidän ihmiskuntamme tehtävä on muuntaa maa rakkauden planeetaksi, aivan niin kuin maan edellisen inkarnaation ihmiskunta muunsi maan viisauden planeetaksi, jossa me voimme havaita viisauden vaikutuksen kaikkialla, mihin katsomme. Sen sai aikaan nykyinen enkelikunta.

Nyt siis meidän tehtäväksemme tulee rakkauden voiman elävöittäminen, ja siinä Kristus kulkee meidän edellämme, aivan niin kuin niin monessa muussakin. "Rakastakaa toisianne" -käsky on kuin energeettinen linssi, jonka kautta kosminen rakkaus virtaa maahan saakka. Kun me rakastamme toisiamme, silloin me luomme voimapiirejä, joiden kautta kosmos ja maa kasvavat jälleen yhteen, syntiinlankeemuksen eli maan ja aurinkokunnan aineellistumisen suuren kosmisen avioeron jälkeen.

Niin kuin Minä olen teitä rakastanut

Kristus koki myös ihmisten rakkauden, vahvasti juuri Magdaleenan antaumuksellisuuden kautta, ja luonnollisesti äitinsä Marian kautta hyvin kehittyneen rakkauden, mutta Uusi testamentti korostaa vahvasti minuuden merkityksestä, minästä lähtevää rakkautta: Rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen teitä rakastanut.

Kuka siis on Kristuksen minä? Steiner puhuu siitä, miten Kristus kosmisella tasolla kulkee kehitystä eteenpäin samassa vaiheessa kuin ihmiskunta maallisella tai mikrokosmisella tasolla. Se merkitsee, että meillä kaikille on nyt Kristuksen liityttyä maahan mahdollisuus kohottaa rakkautemme, rakastamisemme tietoiselle tasolle. Vielä Vanhan testamentin aikaan rakkaus ja rakastaminen olivat sidottuja sukuun ja siinä mielessä ihmisessä vaikuttaviin luonnonvoimiin. Nyt Kristuksen kautta me voimme laajentaa rakastamisemme kaikkeen olemassaoloon, minuudestamme käsin.

Vielä voi lisätä: kun Kristus pääsiäistapahtumassa avasi tien Isän taivaallisten voimien piiristä Äidin maan syvyyksien piiriin, on myös meidän minuutemme nyt valmis olemaan Maan ja Taivaan voimien keskipisteenä tai välittäjänä. Aina kun me minuudestamme käsin vapaasti valitsemme rakastaa, me luomme samalla Pojan (ja Tyttären) voimien kautta Isän ja Äidin uutta yhteyttä maailmankaikkeudessa.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, Isä, Äiti, Poika, Maa, Taivas, rakkaus, rakastakaa toisianne, Maria, Magdaleena

Isä, Poika ja Henki - sekä tulevaisuuden tiede

Keskiviikko 30.10.2013 klo 0:36 - Matti Kuusela

Kristinuskon vaikutuspiirissä Isän, Pojan ja Hengen tai Pyhän hengen kolminaisuus yksi kaikkein vaikeimmin käsitettäviä asioita. Miksi niin on, se onkin jo toinen asia. Ja vielä toinen on se, että esimerkiksi Kalevalassa tai hindulaisuudessa ei jumalolentojen kolminaisuuden käsittämisessä tunnu olevan mitään ongelmaa.

Seuraan nyt tässä esitelmää, jonka Rudolf Steiner piti papeille syyskuussa vuonna 1924. Hän puhuu vanhoista mysteereistä, joissa ihmiset kantoivat voimakkaasti perinnöllisyyden impulssia, mutta heidän piti oppia sielullisesti kohottautumaan irti tästä perinnöllisyydestä - eli siitä, että henkiset voimat kulkevat suvuissa tai suoraan isältä pojalle.

Pojan impulssi

Tämä voima kohottautua vapaaksi perintövirtojen henkisyydestä on Steinerin mukaan juuri Pojan tai Kristuksen impulssi. Kun Isän voimat siis kulkevat perinnöllisyyden ja sillä tavoin kehollisuuden kautta, on Pojan impulssi otettava vastaan sielussa. Ihmissielun on itse työstettävä Pojan voimia ja avarruttava niin, että vapautuminen kehollisista ja perinnöllisistä voimasta tulee mahdolliseksi.

Näin Pojan voimat liittyvät ihmisen sielulliseen vapauteen - siinä mielessä kuin vapaus ymmärrettiin noina vanhoina aikoina, joista tässä puhutaan - vapauteen perinnöllisyydestä ja samalla sukuvirrasta. Tämä on se vapautuminen, joka antaa ihmiselle mahdollisuuden sielulliseen jälleensyntymiseen. Tämä vapaus antaa ihiselle mahdollisuuden ottaa Isältä saamansa elämä omaan haltuunsa.

Tällä tavoin näissä vanhoissa mysteereissä nähtiin Isä-ihmisiä sekä ihmisiä, jotka olivat Isän Poikia, ihmisiä jotka olivat näin Kristuksen veljiä, ottaessaan itse oman elämänsä haltuunsa. Nämä ihmiset saivat siis itselleen jotain, mikä johti heidät vapauteen ruumiista, kantamaan itsessään uutta valtakuntaa, joka ei sisäisesti perustu luontoon, vaan aivan toiseen järjestelmään, Hengen valtakuntaan.

Luonnontiede

Steiner huomauttaa, miten nykyaikana luonnontiede perustuu yksipuolisesti tähän vanhaan tietoisuuteen Isästä. Ja tässä tullaankin aivan huimiin näkymiin. Uskontojen piirissä ihmiskunta on jo jossain määrin oivaltanut sen Kristuksen opetuksen, jossa hän puhuu jokaisen ihmisen sielullisesta vapautumisesta - vaikka jos niin todella tapahtuisi, silloin nykymuotoisia kirkkoja ei enää olisi, vaan ihmiset alkaisivat itse luoda oman suhteensa henkeen ja oman sielunsa johtoon.

Steiner jatkaa, miten meidän
ikivanhoihin Isä-mysteereihin
perustuvan vanhan luonnontieteen rinnalle onpiilolampi_puut.jpg tultava uusi, joka lähtee Pojasta, Kristuksesta. Se on tiede, joka perustuu siihen, että ihminen itse tarttuu asioihin, että hänessä vaikuttaa impulssi, jonka hän voi omaksua vain sielullisesti ja joka ei ole lähtöisin perinnöllisyyden voimista.

Kun muistamme miten Jeesus Uudessa testamentissa puhuu siirtymisestä Isän lakiuskonnosta uuteen minä-uskontoon, niin Steiner puhuu nyt siitä, miten tämä sama muutos on mahdollinen - eikä vain mahdollinen, vaan välttämätön - myös tieteessä. Lähes uskomattomalta kuulostaa ensin ajatus, että ihminen voisi vapautua tieteessä luonnon vanhoista laeista aivan niin kuin hän uskonnon tai henkisyyden piirissä on vapautumassa vanhojen lakiuskontojen periaatteista!

Vanhojen mysteereiden mielessä meillä on kaksi valtakuntaa: luonnon valtakunta joka on samalla Isän valtakunta, sekä Hengen valtakunta. Ja Pojan, tai Kristuksen, voima on se, joka kantaa ihmisen Luonnon valtakunnasta Hengen valtakuntaan.

Uusi henki ja uusi luonnonkokemus

Tämä siirtyminen luonnosta henkeen ei kuitenkaan merkitse luonnonvastaisuutta. Nyt kun itsenäinen henki vaikuttaa meissä, myös luonto avautuu meille uudella tavalla. Kun me siirrymme vanhasta Isä-kokemuksesta Pojan voimien kantamana uuteen henkiseen maailmankokemukseen, silloin myös olemassaolon rakkaus ja arvostus herää ja vahvistuu meissä yksilöllisenä kokemuksena, niin luontoa kuin toisia ihmisiä ja omaa itseä kohtaan.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Isä, poika, pyhä, henki, Rudolf, Steiner, uusi luonnonkokemus, luonnontiede