Matin blogi

Ystävämme puut

Keskiviikko 28.2.2018 - Matti Kuusela

Parantavat metsäkylvyt alkavat tulla monelle tutuksi, mutta puut ovat myös paljon muuta. Kun alamme tulla tietoiseksi siitä, että kaikki puut ovat hieman toisenlaisia, mutta yhtälailla tuntevia, tiedostavia ja tahtovia olentoja, se vaikuttaa takaisin myös meihin itseemme. Oma sielunelämä tulee eloisammaksi. Tuntee olevansa enemmän sisäisessä liikkeessä, yhteydessä maailman kanssa.

Saksalaisessa luonnonhenkikirjasarjassa puupaimen nimeltä Krone kertoo, miten kaikki puut ovat omalla tavallaan hereisiä. Suurten ja hiljaisten metsien puut, jotka huojuvat miljoonien ystäviensä kanssa samassa rytmissä, saattavat olla vähemmän hereisiä, mutta yksinäinen apinanleipäpuu savannilla voi olla erittäin hereinen. Se huolehtii yksin itsestään, näkee kauas ja on monenlaisten näkyvien ja näkymättömien olentojen keskuspaikkana ja huomion kohteena.

Puiden tietoisuus vastaa ehkä sitä tajuntaa, joka meille ihmisillä oli maan varhaisemmassa inkarnaatiossa, ei vielä edellisessä, vaan sitä edellisessä. Se oli planeettatila, jota kutsutaan vanhaksi auringoksi. Silloin ihmisen elivät valo- ja ilmamaailmassa suurina ja kauniina olentoina. Tietoisuus ja tunteet eikä elämäkään ollut vielä tiukasti yksilöllistä, vaan ne kaikki huuhtelivat meidän olemustamme.

Puulajeilla tosin on myös ihmistä vastaava minuus, mutta ne ei ole välittömästi läsnä, vaan ne ovat kauempana henkisessä maailmassa, aurinkovoimien piirissä. 

Puiden toiveet

Krone kertoo, miten erityisesti hereisemmillä puilla on toivomus, että ihmiset havaitsevat heidät! Toive voi ulottua niin pitkälle, että esimerkiksi puistoissa, toreilla ja pihoilla olevat istutetut puut odottavat, että kuumina päivinä ihmiset huomaisivat heidän janonsa ja antaisivat heille vettä.

Silloin kun ihmiset ovat tavallaan ottaneet heidät käyttöön, heisät tuntuu luonnolliselta, että ihmiset myös huolehtivat heistä. Heistä on myös hämmästyttävää, miten vähän ihmiset ymmärtävät maailmasta. Etenkin nuorille puille saattaa olla aikamoinen shokki, että ihmiset eivät yleensä tiedä, miten esimerkiksi maito syntyy lehmässä.

Puiden tietoisuus jakaantuu useammalle eri tasolle. Kuten jo tuli esiin, niiden minä on henkisessä maailmassa. Ja jokaisella yksittäisellä puulla on oma puunhenkensä, dryadi, joka huolehtii puusta samaan tapaan kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelimme. Vastaavasti jokaisella kukalla on keijunsa.

2 kommenttia . Avainsanat: Puut, tietoisuus, puunhenget, puupaimen, dryadi

Kävely ja muita harjoituksia

Sunnuntai 11.5.2014 klo 20:00 - Matti Kuusela

Muistanpa kun vuosia sitten joku puhui kävelystä ja kuntoiluna ja ihmettelin, että miten niin kuntoilua, sehän on vain kävelyä. Nyt on mieli muuttunut ja kävelystä on tullut mukava harrastus. Suosikkipohja on aito metsäpolku, mutta sellaisia on nykyään vaikea löytää. Maaseudulla ei enää oikaista naapuriin metsäpolkua pitkin ja vanhat polut ovat katoamassa.

Onneksi uusia polkuja löytyy. Helsingin keskuspuistossa on mukana korpipolku, jota on hieman paranneltu kivimurskalla, mutta niin hienovaraisesti että alkuperäinen polkutuntuma jalan alla säilyy.

Metsäpolku on juuri siitä niin erinomainen jalalle ja koko keholle, että jalka saa etsiä oman asemansa jokaiselle askeleelle. Se uudistaa kehon voimia ja parantaa tasapainoa ja lihasten yhteistoimintaa.

Myös pitkospuut tuntuvat ihmeen hyvältä jalan alla. Ilmeisesti puun kimmoisuus on juuri sopiva kävelyä varten, samalla tavoilla kuin hyvä tanssilattia, joka rakennetaan hieman joustavaksi. Ja sillä on valtava ero esimerkiksi betonilattiaan.

10 askelta

Luin joskus amerikkalaisesta tukimuksesta, jonka mukaan terveellisin päivän kävelymatka eläikäisille on 10 000 askelta. Siitä ylöspäin terveysvaikutus ei enää parantanut. Henkilökohtaisesta askelpituudesta riippuen se vastaa 7-8 kilometrin matkaa. Silloin kun innostun, niin saan tuon matkan kävellyksi kolme tai neljä kertaa viikossa.

Askelmittari on tässä harrastuksessa oiva apuri. Nykyiset askelmittarit ovat helppoja käyttää. Se pidetään vain mukana taskussa, laukussa, kaulanauhassa riippumassa tai avaimenperässä. Ja illalla katsotaan tulos. Mitään muuta ei tarvitse tehdä.

Oman mittarini sain Sinikalta syntymäpäivälahjaksi. Ehdottomasti käytetyin lahja koskaan, joka päivä mukana. Merkiltään se on Omron Walking style III. Suosittelen lämpimästi.

Keilapainot

Uusin kuntoiluvälineeni on keilapainot. Sitä ennen kahvakuulat olivat erinomainen löytö, mutta itselleni keilapainot ovat vielä osuvammat. Joskus näin juutuubista videon tai lehdestä kirjoituksen jonkun kaukasialaisen kansan sotanuijaharjoittelusta. Miesten juttuja.

Kun yllättäen näin Kauppakeskus Kaaren Prisman hyllyllä mustia pesäpallomailan näköisiä mailoja, niin tajusin heti, että niitä ne nyt ovat. Onni myös potkaisi. Olin ostaa heti yhden kappaleen, mutta viisikiloisen, joka oli aivan liian painava.

Oli lauantai ja kassa ei tiennyt mikä tämä outo välinen on. Kaikista näistä nuijista on koodilappu irronnut, joten jos käyt niitä ostamassa, niin varaudu odottamaan kassan soittoa jonnekin, joka osaa antaa oikeat koodit. Tuolla kertaa tämä soittopaikka oli juuri ehtinyt mennä kiinni, joten keila jäi saamatta.

Mietin sitten asiaa, ja seuraavalla kerralla ostinkin kaksi kevyempää, kahden kilon painoista. Se oli täsmälleen sopiva valinta. Nyt pystyn käyttämään jo kahta viisikiloista, mutta ehdottomasti kannattaa aloittaa keveysti ja varovasti kevyillä painoilla. Naisille hyvä aloituspaino on yksi kilo. Siinä on vastusta aivan riittävästi.

Kerron keilaharjoittelun aloittamisesta seuraavalla kerralla lisää. Jos ostat painot ennen sitä, niin perusohje: jos olkanivelet yhtään lonksuvat tai rutisevat, niin pienennä liikerataa. Aluksi riittää, että pitää keiloista kiinni ja heiluttaa niitä vain hieman niiden riippuessa alaspäin. Kun on kärsivällinen, niin lihakset ovat seuraavaan päivään mennessä oppineet tukemaan olkaniveltä oikein, ja voi hieman laajentaa liikerataa.

Hernepussit

Ainakin meillä heiteltiin kansakoulun ensimmäisellä luokalla hernepusseja. Se tuntui lapselliselta, mutta itse asiassa, hernepussi on kotona erinomainen harjoitusväline. Sitä heitellessä reaktiokyky ja tasapaino paranevat, simät tulevat nopeammiksi ja sormet vahvistuvat.

Pehmetä hernepussit voivat rauhassa pudota lattialle eivätkä ne yleensä muutenkaan riko mitään jos osuvat huonekaluihin tai seiniin. Eivätkä hernepussit tee kipeää jos osuvat sormenpäihin eivätkä kynnetkään vahingoitu pienistä virhearvioista.

Netistä löytyy hernepussien teko-ohjeita ja niitä kannattaa ehdottomasti tehdä kaksi. Yhden heittelyyn voi kyllästyä nopeasti, mutta kasi pussia peräkkäin tai samanaikaisesti heitettynä antaa riittävästi haastetta. Kun on sopivasti lämmitelty, kuninkuuslaji kahdella pussilla on heittää pussi takaisin niin nopeasti kuin mahdollista. Mutta jos sama heittäjä voittaa kolme kertaa peräkkäin, niin silloin on rauhan saavuttamiseksi syytä vaihtaa taas rauhallisempaan tahtiin ja muistaa hymyillä :)

Hernepussin heittely on niitä harvoja lajeja, joiss iäkkäät ja hyvin nuoret voivat kohdata toisensa suhteellisen tasaveroisesti ja sosiaalisesti.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävely, polut, pitkospuut, keilapainot, hernepussit, Omron, Walking style, askelmittarit

Magdaleena -kurssi tiistaina

Tiistai 31.1.2012 klo 3:25 - Matti Kuusela

Tiistai-illan Maria Magdaleena -seminaari tuntuu mukavalta lähestyessään. Magdaleenassa on jotain hyvin erityistä ja puhuttelevaa ja hänen elämänsä on aikamoinen mysteeri - myös aikaisemmat elämät. Miten tullaan ihmiseksi, joka on läsnä juuri hyvin kriittisellä hetkellä? Jeesus on juuri noussut ylös, eli vapautunut aineellisesta kehostaan ja on nyt uudessa ylösnousemuskehossaan hyvin lähellä fyysistä maailmaa, mutta silti eetteritasolla eli elämänvoimien maailmassa.

On hyvin luonnollista, että Kristus elämänvoimien maailmassa esiintyy juuri puutarhurina, sillä Hän on juuri se olento, joka tulee hoitamaan maan elämänvoimia - ja tehdessämme uutta hoitotyötä me liitymme juuri Kristuksen työhön, juuri tekemisemme kautta.

Tuona pääsiäisaamuna Magdaleena kohoaa haudalla henkiseen näkemiseen. Hän ei vielä tunnista puutarhuria, mutta äänestä joka soi hänelle ja kutsuu häntä nimeltä, hän tunnistaa Kristuksen. Hän näkee kuvan, hän kuulee äänen, hän tunnistaa Kristus-minän ja oman minänsä. Hänelle avautuu henkinen maailma kolmella tasolla. Hän saa tehtävän, ja noutaa etenkin Johanneksen ja Pietarin saadessaan tehtävän: Mene ja kerro opetuslapsilleni, että Minä olen ylösnoussut.

Sehän tarkoittaa myös paljon enemmän. Aina kun Kristus puhuu minästään, se tarkoittaa samalla jokaisen ihmisen minän kehitystä, sen uutta perustaa ja mahdollisuuksia.

Näistä puhumme lisää siis tiistai-iltaän. Sydämellisesti tervetuloa. Ainakin ilmoittaumisten perusteella pitäis vielä mahtua mukaan. Jos istut mielelläsi lattialla, sekin on nyt mahdollista, jopa oikein mielellään.

 

Ajnaart

Seminaarin paikka on hienosti "keskellä" vanhaa Helsinkiä. Tajusin juuri, miten monta paikkaa Helsingissä on "keskellä", mutta tuo paikka juuri Johanneksenkirkkoa vastapäätä tuntuu todella energeettisesti olevan vanhemman ja perinteellisemmän Helsingin aivan keskuksessa. Siellä tehty henkinen työ tuntuu tarttuvan todellisuuteen aivan toisenlaatuisella pehmeydellä kuin missään muualla. Tuntuu kuin se liittyisi enemmän ihmisten elämään ja historiaan, elämänvoimiin. 

Ja Ulla Kihlmanin ateljeeympäristössä on jo henkisyyttä valmiina.

Tästä tulikin lyhyempi kirjoitus kuin kuvittelin. Henkisten ystäviemme mukaan tuo mitä kirjoitin Magdaleenasta, tarvitsee nyt henkisellä puolella sen verran työstämistä (huomistakin varten) että nyt riittää :)

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, apostoli, selvänäköisyys, herääminen, Kristus, puutarhuri

Mielenkiinto pitää elossa

Sunnuntai 1.1.2012 klo 19:50 - Matti Kuusela

Tottahan mielenkiinto pitää ihmisen itsensä elossa, mutta flensburgilaisen nro 110 mukaan mielenkiinto pitää tässä maailmassa myös ne olentolajit, joita kohtaan ihmiset osoittavat kiinnostusta. Mielenkiinnon henki Calyttä kertoo, miten ne lajit, jotka eivät ihmisiä kiinnosta, yksinkertaisesti katoavat täältä vähitellen, tärkeytensä mukaan.

Ne lajit, jotka ovat ihmiselle ja maalle tärkeitä, eivät kuitenkaan katoa kokonaan, vaan vetäytyvät kauemmaksi. Esimerkiksi enkeleiden kohdalla on juuri näin. Mitä enemmän me olemme heistä kiinnostuneita, sitä lähempänä meitä he voivat olla ja toimia. Samoin mitä monipuolisemmin ja laaja-alaisemmin me olemme kiinnostuneita, sitä rikkaammaksi maailmamme muodostuu, ei ainoastaan subjektiivinen maailmamme, vaan tämä täysin objektiivinen maailma myös.

Tämä kaikki on helppo uskoa. Jos hiukankin kuvittelee kiinnostunutta mitä tahansa kohtaan, niin kehon asento muuttuu, energiat lähtevät virtaamaan ja silmiin herää haukankatse, tai ainakin jotain sinnepäin.

 

Ihmisen vastuu

Meidän ihmisten suuri vastuu koko luontoa ja kehitystä kohtaan on uusi asia. Aikaisemmin luonto - mikä tarkoittaa enkelit ja jumalat - ovat huolehtineet kehityksestä, mutta Kristuksen tultua maan päälle kosmisena minä-olentona meistä ihmisistä on tullut myös henkisiä ja tavallaan jumalolentoja, vaikkakin hyvin vaatimattomia toistaiseksi.

Kun maapallon henkinen ohjaus aikaisemmin tapahtui kosmoksen henkisten olentojen toimesta, vastuu on nyt siirtynyt Kristuksen mukana maan päälle, meille ihmisille, jotka nyt olemme minä-olentoja eli henkisiä olentoja maan päällä.

Kosminen uuden luominen ja jumalluomisen jatkuminen on siis meidän vastuullamme. Jos me emme kiinnostu elämästä ja maailmasta ja etenkin henkisestä kasvustamme, tämä maailma meidän osaltamme alkaa vain vähitellen hiipua. Ja se olisi valtava vahinko, ei vain meidän ihmisten kannalta, vaan koko kosmoksemme kannalta, sillä meihin ihmisiin on investoitu todella paljon.

Sen näkee jo siitä, miten meidän maamme on aurinkokunnassamme ainoa planeetta, jossa fyysinen elämä on säilynyt. Uusimmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että vettä ja elämän mahdollisuuksia on ollut muillakin planeetoilla, mutta ilmeisesti meidän maamme luominen Kristuksen planeetaksi on yhteydessä siihen, että henkinen elämä ja henkinen luominen voi jatkua ja mennä eteenpäin juuri fyysisellä ja aineellisella tasolla.

Mutta vaikka vanha jumalluominen on antanut meille edellytykset fyysisen elämän jatkumiseen, niin meistä itsestämme on kuitenkin kiinni se, mitä todellisuudessa tapahtuu. Sitä tarkoittaa Uudessa testamentissa ihmiskunnan nimittäminen sekä maailman puutarhureiksi että kuninkaiksi.

Ja siihen liittyy myös lähetyskäskyn yksi ulottuvuus: kertokaa kaikelle maailmalle, että minä olen tullut maan päälle. Se tarkoittaa, että meissä jokaisessa on nyt henkisen, luovan minuuden mahdollisuus - ja velvollisuus!

 

Bonukset

Johdon bonukset suuryhtiöissä ovat yksi mielenkiintoinen kohde sekin. VR:n toimitusjohta saa vuoden 2015 toukokuun loppuun mennessä iltapäivälehden mukaan lähes 1,1 miljoonan bonukset palkan päälle, jos hoitaa työnsä kunnolla.

Onneksi hänelle myös ne, jotka arvioivat ovatko tavoitteet toteutuneet, saavat kunnon bonukset hekin, joten bonusten ehdoista ei varmaan tulee erimielisyyttä.

Minun mielestäni nämä jättibonukset saisi lopettaa. Jos ei työn tekeminen kunnolla kiinnosta ilman erityisiä bonuksia, niin miksi pitää sellaista miestä tai naista töissä ollenkaan?

No, on minulla tuohon vastauskin. Kun yhdelle miehelle maksetaan kunnolla ylimääräistä, niin ne, jotka sen vaikkapa hallintoneuvostossa hyväksyvät, saavat kannattavan siivunsa hekin. Tuskin siinä paljon merkitsee, kulkevatko junat ajallaan, kun näitä palkkioita mietitään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto. kiinnostus, lähetyskäsky, elämän säilyminen, ihminen luonnon puutarhurina, ihminen luonnon kuninkaana