Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Taidetta ja hyviä tekoja

Torstai 26.9.2013 klo 1:15 - Matti Kuusela

Taiteella ja henkisellä ryhmätyöllä on paljon yhteistä siinä, että kumpaankin osallistuminen harmonisoi ja kehittää ihmiskuntaa ja sen energioita paljon enemmän kuin yleensä kuvitellaan. Toinen merkittävä näkökulma on siirtyminen kamppailusta myönteiseen työskentelyyn. On suunnattomasti paljon parempi työskennellä hyvien asioiden ja ihanteittensa puolesta kuin huonoja asioita vastaan. Siihen meidän on kehityttävä yhä enemmän.

Steiner jopa sanoo niin, että ryhmässä parhaimmalla tavalla ryhmässä vaikuttaa se, että katsoo toisia silmiin ja ymmärtää, mitä he tarvitsevat, ja sitten toimii sen puolesta. Se on tulevaisuuden kannalta paljon arvokkaampaa kuin se, että saa oman näkemyksensä esiin.

Yksi edistyksen suuria lainalaisuuksia on, että se mikä yhtenä aikakautena vaikuttaa ajatuksina ja tunteita, se ilmenee seuraavana vastaavana aikakautena ulkoisena ympäristönä, luontona, kaupunkirakenteita. Ja myös päinvastoin: se millaisessa ympäristössä me elämme, luo seuraavana vastaavana kautena meidän sielumme sisäisen maiseman.

Siksi on niin mielekästä pyrkiä eteenpäin juuri rauhanomaisin keinoin.

Taide ja ihmissielu

Merkittävää on myös se, miten suuren merkityksen Steiner
antaa taiteen tarkastelulle. Hän kertoosikst_madonna_365.jpg henkisellä ohjaustunnilla 28.11.1911, miten niillä ihmisillä, jotka antavat itseensä vaikuttaa sellaisten suurten taideteosten kuin Rafaelin Sikstiiniläinen madonna, on maankehitykseen paljon suurempi vaikutus kuin taiteilijalla itsellään.

Hän tarkentaa, että jos Rafael olisi toki maalannut madonnansa, mutta kukaan muu ei olisi niitä nähnyt, olisi näillä teoksilla ollut arvoa vain hänelle itselleen, mutta ei ikuisuudelle. Kun ihmiset antavat taideteosten tai muiden hengentuotteiden vaikuttaa itseensä, syntyy jotain sellaista, mikä ei jää ainoastaan nykyisen maan piiriin, vaan siirtyy maan seuraavaan Jupiter-inkarnaatioon. Taiteilija ei ole tärkein, vaan valtavasti tärkeämpiä ovat katsojat tai lukijat tai kuuntelijat.

Kun joku luo taideteoksen, kirjoittaa kirjan saadessaan siihen virikkeen henkisestä maailmasta, on sillä työn aloittamisen hetkeen saakka myös ikuinen merkitys. Mutta kun hän ryhtyy varsinaiseen työhön, on sillä enää merkitystä vain hänelle itselleen. Kaikki, mikä tuotetaan vain maailmaa varten, katoaa, mutta se mikä viriää ihmissieluissa, tulee pysyväksi.

Nämä henkiset näkökulmat ovat usein yllättäviä, ja ellei ole niihin tottunut, saa niitä usein lukea useampaan kertaan ennen kuin alkaa edes vähän tajuta, mistä puhutaan. Tämä taiteen suhde ajallisuuteen ja ajattomuuteen on varmasti yksi sellainen asia.

Mutta jos on tällaisen ajatuksen lukenut ja edes vähän yrittänyt sitä ymmärtää - mitään pakkoa eikä välttämättömyyttä sen uskomiseen ei ole - niin voi lohduttautua sillä, että kuolemanjälkeisessä maailmassa henkisellä ajatuksella, jota maan päällä ei ole ymmärtänyt, voi olla paljonkin käyttöä.

Mutta todellakaan, henkisessä koulutuksessa ja opiskelussa ei ole kysymys jonkin asian tai opetuksen uskomisesta, vaan siitä, että koettelee niitä niin sisimmässään kuin käytännössään. Maailma sitten kertoo, miten tosia tai miten käyttökelpoisia nämä ajatukset ovat. Ja mitä joustavammaksi ja avoimemmaksi ajattelu muodostuu, eli mitä vähemmän pyrkii ennenaikaisesti päättelemään mikä on totta ja mikä ei, sitä herkemmäksi kehittyy myös ihmisen totuusaisti, joka kertoo millainen ajatus on maailmankehityksen mukainen, tai missä suhteessa maailman ja ihmiskunnan kehitykseen tuo ajatus on. Luonnollisesti tuollainen ajatusaisti toimii yhteydessä enkelikuntiin ja etenkin omaan suojelusenkeliin tai ohjaavaan enkeliin, mutta myös muihin henkisiin oppaisiin ja opettajiin.

Hyvän henkisen kirjan lukemisen merkityksestä Steiner lausuu jopa näin voimakkaasti: On äärettömän paljon merkittävämpää lukea hyvä jo aiemmin kirjoitettu kirja kuin kirjoittaa itse huono.

No, se kuulostaa kärjistetyltä, mutta aivan varmasti pitää paikkansa.

Rakkaudella
Matti 

3 kommenttia . Avainsanat: henkinen, tieto, taide, ihmissielu, Steiner, Rafael, maan seuraava inkarnaatio, ikuisuus

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Avautuminen omalle tielle - Kristus-totuus

Keskiviikko 17.8.2011 klo 5:06 - Matti Kuusela

Hei ystävät, hyvää huomenta teille, jotka jo aamulla olette täällä ja oikein hyvää keskiviikkoa kaikille. Keskiviikon Merkurius-voimat pitävät asioita liikkeellä ja luovat tasapainoa.

Keskiviikon arkkienkeli on ystävämme Rafael, joka tuo parantavia hengitysvoimia. Muistathan tuon vanhan kuvan Hermeksen sauvasta, jossa on pystysuora sauva ja kaiksi voimavirtaa vaihtelee sen ympäri niin kuin pullapitkossa. Voi ne käärmeiksi ajatella, jolloin nuo kaaret ovat täynnä energiaa ja se on selkärangan kolmen voiman kuva.

Mutta se kuva, jota nyt ajattelin, on elämäntie. Valtavan moni meistä ihmettelee elämäntiellä vielä viidenkymmenenkin molemmin puolin, mitä oikein tehdä. Paljon on takana, mutta jotain uutta kaipaa ja vanha työ ei enää oikein kanna.

Pitäisikö vaihtaa työtä?

No pitäisi. Jos tuo kysymys nousee esiin, se on melko varmasti merkki siitä, että vaihtamisen aika on tullut.

 

Merkuriuksen sauva

Merkuriuksen sauva on hieno symboli voimille, jotka voivat silloin auttaa. Harvoin me tiedämme aivan tarkasti mitä haluamme. Harvoin me uskallamme kulkea suoraan sitä kohti, mitä haluamme, vaan aika usein yritämme hieman hämätä itseämme olemalla muka tietämättömiä siitä, mitä haluamme ja tahdomme.

Monasti tuo tietämättömyys on hyvin todellista. Nuorena on upeaa, jos elämä kantaa ja ohjaa eteenpäin, mutta vanhempana epäröinti johtuu usein siitä, että olemme keränneet olemukseemme ja kehoomme vanhoja kielteisiä kokemuksia ja energioita, jotka ovat tietyllä tavalla älykkäitä.

Ne osaavat pitää puoliaan ja usein ne pyrkivät kaikin voimin estämään meitä sellaisilta uusilta asioita, jotka ne kokevat vaarallisiksi.

Niillä on siis tiettyä älyä - no ei kaikilla, jotkut ovat hidasvärähteisiä ja tyhmänlaisiakin energioita - mutta ne, jotka ovat älykkäitä, eivät kuitenkaan ymmärrä kokonaiskuvaa. Ja tuo oman kokonaiskuvan ymmärrys onkin se uudistava voima, joka liittyy meissä elävään henkeen ja minuuteen.

Voit keventää tällaisia energioita hengittämällä mielikuvana vasemman ja oikean välillä. Oikea tie kulkee niiden keskellä, mutta vapauttamalla sen kummallakin puolella olevia voimia, ne lähtevät jälleen liikkeelle.

 

Uskallin jälleen unelmoida

Kun luemme lehdistä julkkiksista, yksi mainittuja lauseita on tuo "Uskalsin jälleen unelmoida". Se ei ole mitenkään yleisin, mutta sen kuuleminen herättää aina jotain.

Milloin sinä viimeksi unelmoit?

On ihanaa, jos olet unelmoinut. Hoitavalta kannalta unelmien liike sielunmaailmassa vapauttaa myös vanhoja kiinni jääneitä energioita. Ja se on erittäin hyvä asia, etenkin jos uskallamme olla samalla luottavaisia sitä kohtaan, että kaikki menee hyvin.

Kun unelmoit, voit kuvitella että luot sisäisen elokuvateatterin, johon kutsut kaikki kehosi eri energiat, toimivat ja vähemmän hyvin toimivat, kaikki ne nauttivat sisäisten kuviesi esityksistä ja saavat uutta intoa ja väljyyttä töihinsä.

 

Kristus-totuus

Avautuminen Kristus-totuudelle (DS47) on meditaatio, joka auttaa syvällisesti oman vapauden ja oman tien löytämistä. Kristus on se suuri rakkaus ja viisaus, joka ei pakota, vaan auttaa sinua hyvin ymmärtäväisesti asettamaan elämäsi energioita ja suuntia kohdalleen.

Ajattele keventävää ja harmonisoivaa S-liikettä, vaikka mutkittelevana jokena. Unelmoi ja kutsu sisäiset energiasi mukaan katselemaan. Näytä mielessäsi näin syntynyttä kuvaa Kristukselle. Saat varmasti vastauksen, heti tai myöhemmin.

Kristuksella on myös paljon apulaisia. Voit näyttää sisäistä kuvaasi myös omalle enkelillesi, mestarillesi, Christian Rosenkreutzille, joka auttaa käytännön elämän kysymyksissä.

Tässä Kristus-totuus on se, joka vapauttaa sinut löytämään itseäsi ja tietäsi ja omaa maailmaasi, sillä tässä yhteisessä maailmassa meillä on jokaisella myös oma maailmamme. On onnellista luoda siihen yhteys

Rakkaudella
Matti

 

 

1 kommentti . Avainsanat: oma tie, oman tien löytäminen, Kristus-totuus, Rafaelin sauva, Christian Rosenkreutz, meditaatio, mielikuvaharjoitus, Kristus, keskiviikon enkeli