Matin blogi

Sofian uusi tuleminen

Torstai 25.9.2014 klo 0:48 - Matti Kuusela

Sain tällä viikolla postista Robert Powellin ja Estelle Isaacsonin uuden Sofia-kirjan, The Mystery of Sophia. Markku Maula oli jo kehunut sitä minulle, mutta en arvannut miten hienon ja koskettavan teoksen sain käteeni. Sen takia myös oivalsin heti, että tälle viikolle kaavailemani Sofia-ilta kannattaa siirtää myöhempään, kunnes olen saanut tämän kirjan luettua kunnolla.

Edelleenkin olen lukenut vasta ensimmäisen luvun, kahteen kertaan. Ja melkein koko luku tuli alleviivatuksia erilaisilla väreillä.

Luku kertoo yhdestä Estellen sisäisestä näystä, ja tämä on todella hieno. Se on koskettava ja se herättää syviä muistoja, joita tuskin tiesin olevankaan.

mystery_of_sophia.jpg

Sofian uusi tuleminen

Kuningas Salomo oli aikoinaan ihminen, jolla oli aivan erityinen suhde Sofiaan, maailmanviisauteen. Tämä viisaus, joka hepreaksi kirjoitetaan Hokmah, esiintyy lukuisissa Salomonin kautta syntyneissä Vanhan testamentin teksteissä. 

Ja huomattakoon, että Viisaus käyttää itsestään jatkuvasti ilmaisua Minä. Se merkitsee, että viisaus on henkinen olento, minä-olento. 

Sitten Viisaus joutui siirtymään syrjään. Paljon tapahtui, paljon ikävää, mutta kaiken sen ikävän keskellä myös Kristuksen tulo maan päälle ja kristillisyyden niin hankala synty. Noina aikoina Sofia ilmentyi vain harvoille sisäisesti näkeville sieluille ja kerran hän täytti Neitsyt Marian olemuksen, historiallisena helluntaina.

Mutta nyt Sofia on tulossa uudelleen Kristuksen toisen tulemisen myötä. Siinä missä Kristus ensimmäisellä kerrallaan maan päällä, fyysisessä ruumiissa, avasi ihmiselle tietä Isän luo, hän johdattaa nyt ihmissielua Sofian luo.

Sofia on maailmanviisaus, hän on ollut mukana luomisen alusta saakka. Lainaan nyt muutaman kohdan Estelleltä:

Tämä on Kristuksen toisen tulemisen aikaa. Ja Kristuksen toinen tuleminen julistetaan Samballasta, joka on tuonut esiin tätä suurta ilmoistusta jo lähes sadan vuoden ajan. Olennot, jotka palvelevat Äitiä, kantavat tätä ilmoitusta kivikunnasta kasvikuntaan, eläinkunnasta ihmismiskuntaan - kaikille jotka voivat kuulla tämän uutisen: että Hän tulee jälleen kirkkautensa loisteessa! Pilvissä. Hän on täällä! Hänen ruumiinsa on maa. Hän hengityksensä on tuuli. Hän kantaa maata rakastavassa syleilyssään.

Ja korostakaamme vielä Kristuksen yhteyttä Isään, Äitiin, Tyttäreen. - Jos haluat tutkia näitä käsitteitä tarkemmin, niin voit hankkia suomentamani ja julkaisemani Pyhä Sofia -kolminaisuus -kirjan.

Ensimmäisessä tulemisessaan Hän valmisti sydämiä virittäytymään Isään. Toisessa tulemisessaan hän valmistaa sydämiä ottamaan vastaan Sofian. Hän tahtoo tuoda Äidin ja Tyttären yhteen maan päällä, yhdistäen siten uudelleen Maaäidin ja Jumalallisen tyttären.

Hyvin koskettavaa on, kun Estelle tämän näyn lopulla kuvaa, miten Lasarus kuoltuaan kulkee Maan keskukseen Äidin luo Johannes Kastajan seuraamana, ja miten Kristus tarvitsi tätä tietoa ihmisten kautta suorittaaksen tuon matkan Äidin luo heti oman kuolemansa jälkeen.,

Tässä siis joitakin katkelmia Estellen ensimmäisestä näystä, todella ihania. Ja näistä kerromme lisää Sofia-illassa keskiviikkona 8.10. klo 18. Olet tervetullut.

Robert Powell, Estelle Isaacson: The Mystery of Sophia. Bearer ot hte New Culture. The Rose of the Worl.

1 kommentti . Avainsanat: Sofia, Robert Powell, Estelle Isaacson, Kristus, Viisaus, Salomo

Henkinen kehitys ja eetterikehon elävyys

Perjantai 9.5.2014 klo 17:19 - Matti Kuusela

Uusimmassa Starlight-nettilehdessä vanha ystävämme Robert Powell avaa jälleen eteenpäin viime vuosituhansien ja etenkin viime vuosisadan henkisiä kehityslinjoja. Sitä vain ihmettelee, miten ihmiskunta jatkuvasti valitsee itselleen niin vaikea tien. Miksi me emme kulje eteenpäin sitä tietä, joka meille henkiseltä puolelta on valmisteltu?

Ja toisaalta me tiedämme, että vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja että henkinen johdatus on ainakin tähän saakka kyennyt kääntämään hyväksi meidän ongelmamme. Ja sitten toisaalta: olemmehan me menneet eteenpäin. Valtavasti. Ja mitä tapahtuukin, meidän tehtävämme henksen tien kulkijoina on kantaa eteenpäin ihanteellisuuden valoa.

Yritämme jälleen saada Robertin vaimonsa Laqcuannan kanssa Suomeen ensi syyskuussa. Silloin aiheena tulee olemaan ainakin Maitreya, tuleva Buddha ja Hyväntuoja, josta alkuvuodesta oli enemmän puhetta. Varmaan Robert puhuu myös alussa mainitun kirjoituksen, The Transition, sisällöistä. Siinä hän yhdessä minulle vähemmän tunnetun Keith Harrisin kanssa jatkaa eteenpäin siitä, mihin hänen suomentamani kirja Pyhä Sofia -kolminaisuus jäi: kolmesta suuresta opettajasta, joiden oli määrä esiintyä peräkkäin viimeisen runsaan sadan vuoden aikana

Tässä kirjoituksessa hän kertoo siitä, miten traagisesti tuo suunnitelma epäonnistui. Mutta ehkä tämä ihmiskehityksen suuri suunnitelma sitten tarvitsee sitä, että myös me ihmiset kuljemme enemmän omien kriisiemme kautta, vahvistumme ja opimme kantamaan oman osamme koko ihmiskunnan kehityksen vastuusta. 

Jos kaikki olisi mennyt hienosti ... niin, kuka tietää, miten vastaanottavaisia henkiselle kasvulle me olisimme silloinkaan olleet. Nyt on ainakin selvää, että vastuu on meillä. Ja näen sisäisenä kuvana, miten pienistä asioista loppujen lopuksi on kysymys. Miten vähän meiltä odotetaan henkisyyden päivittäistä kantamista, jotta kehitys voi tai voisi kulkea eteenpäin sellaisena virtana, joka kykenee hedelmöittämään elämää myös aivan suppean henkisyyden piirin ulkopuolella: hedelmöittämään ja uudistamaan meidän koko elämäämme.

Kaksi tietä

Vähitellen on tullut yhä selvemmäksi, että Rudolf Steinerin henkinen tehtävä oli valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen toista tulemista varten. Vastus oli kuitenkin valtavan suuri, ja voi sanoa että ihmiskunta ei todellakaan mitenkään laajasti tiedä, että Kristuksen toisen tulemisen ei ole tarkoitus tapahtua enää toista kertaa fyysisellä tasolla, vaan elämänvoimien tasolla, eetterimaailmassa. Tai "pilvissä" kuten Uudessa testamentissa sanotaan.

Ja toinen suuri asia on, että jo 1930-luvun alusta yhä useampien ja useampien ihmisten olisi pitänyt kyetä havaitsemaan Kristus henkilökohtaisesti. Sekin on jäänyt yleisen tietoisuuden ulkopuolella. Kristus on siellä, elämänmaailmassa, tai täällä, miten päin sen tahtookaan sanoa. Mutta pitäisi olla ihmisiä, jotka ottavat hänet vastaan!

Yksi suuri ongelma eetterisen Kristuksen havaitsemisessa ja jopa pelkästään tuon ajatuksen vastaanottamisessa on meidän eetterikehojemme tiivistyminen. Esimerkiksi koneellistuva musiikki ja tanssi sekä valmiin tiedon haku ovat merkkejä tuosta elämänvoimien kovettumisesta. Ja vaikka niilläkin on merkityksensä, niin meidän on luotava sellaista kulttuuria ja taidetta, joka vahvistaa liikkeen ja ilmaisun kauneutta, sillä kauneus on juuri elämänmaailman toimivuuden perusominaisuuksia.

Ymmärtääksemme uusia henkisiä ajatuksia meidän on saatava eetterikehomme sopeutumaan niiden muotoihin. Siihen tarvitaan sisäistä voimaa, ja toisaalta sitä auttaa juuri fyysisen kehon sopusuhtainen ja virtaava liike sekä elävä improvisaatio.

Paljon henkisyyden hyväksi voi tehdä jo pelkästään sillä, että edistää kaikenlaista fyysisen kehon liikkuvuutta, elävyyttä, humoristisuutta, improvisaatiota, tanssia, luonnossa kulkemista. 

Toinen suunta lähestyä eetterikehon elävöitymistä on henkisen opetuksen ja tiedon pohjalta. Silloin on muistettava, että pohjimmainen opetusten totuuden arvio lähtee omasta sisäisyydestä, omastatunnosta. Ensin "onko tämä oikein" ja sitten "onko tämä totta" minun sisäisen oikeudentuntoni ja totuudentuntoni pohjalta? Ja kolmantena tulee se ominaisuus, jolle on oikeastaan vain yksi hyvä sana: kauneus. Toimiiko se, mitä aion, kauniisti myös elämänmaailman lakien mukaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, Kristus, Robert Powell, Buddha, Rudolf Steiner, Starlight, Pyhä Sofia-kolminaisuus

Hyvyyden Buddha

Keskiviikko 12.2.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Sydämellinen kiitos maanantain Maitreya-kurssilla mukana olleille. Mahtava ilta. Tutustuttuani Robert Powellin ja Estelle Isaacsonin uusimman kirjan Gautama Buddha's Successor mukaan siihen henkiseen olentoon eli bodhisattvaan, josta noin kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua on tulossa seuraava buddha, Gautama Buddhan seuraaja, on paljon muuttunut.

Olin aikaisemmin kuullut tai paremminkin lukenut tästä suuresta henkisestä yksilöllisyydestä, joka noin sata vuotta ennen Kristusta oli suuri essealaisopettaja ja joka sitten kuoli kivitettynä. Ja tiesin että hänestä on tulossa tuo buddha, jota nimitetään buddhalaisessa perinteessä Maitreya Buddhaksi ja jonka hindulaiset tuntevat Kalki avataarana.

En ollut kuitenkaan tajunnut sitä, miten voimakkaasti hän jo nyt on henkisesti läsnä. Merkittäväähän on huomata, että tällaisilla suurilla olennoilla on luonnollisesti useita erilaisia nimiä eri inkarnaatioittensa pohjalta. Myös Maitreyasta Steiner on kertonut, että hän inkarnoituu hyvin tiheään, noin kerran joka vuosisadalla. Näissä bodhisattva-elämissään he voivat olla yleisesti tunnettuja, mutta yhtä hyvin elää myös aivan hiljaista ja huomaamatonta elämää. 

Näissä elämissä heidän tehtävänään on kerätä kokemuksia ja vahvistaa voimiaan, ja luonnollisesti työskennellä ihmiskunnan hyvän ja edistyksen puolesta. Nämä elämän voivat joskus olla myös hyvin traagisia inhimillisesti katsoen - ja samanaikaisesti he koko ajan valmistautuvat tuohon todella suureen elämään. Buddhaksi tuleminen merkitsee viimeistä elämä ihmisenä fyysisessä ruumiissa maan päällä. Sen jälkeen työ jatkuu korkeammilla tasoilla.

Hyvän voima

Maitreya buddha tulee olemaan hyvän kantaja. Se mikä oli minulle aivan uusi kokemus, oli tämän hyvyyden henkisen voiman läsnäolo keskuudessamme. Ihminen voi tehdä hyvää ja pyrkiä kohti hyvyyttä, mutta se mikä minulle oli kokemuksena uutta, oli se, että hyvyys Maitreyan mielessä onkin niin vahvasti läsnäoleva todellinen voima. Se on vielä voima, joka on niin kovin helposti koettavissa kutsumalla sisäisesti Maitreyaa ja antamalla tuon hyvyyden tulla läsnäolevaksi.

Tämä on niin uusi asia, että en vielä tiedä, miten monet ja millä tavalla muut tämän hyvyyden kokevat tai tuntevat, mutta ainakin minä saatan nyt tuntea sen aivan jatkuvana läsnäolona. Se antaa turvallisuuden ja täyteyden tunnetta omassa voimakentässä, ja ehkäpä se rohkaisee ja tukee myös hyvän tekemisessä, sen varmaan pian huomaa. Tuntemuksena se kuitenkin on voimakas.

Ja se on voimakas myös toisella tavalla, nimittäin meditaatiossa. Kun eräänä iltana meditoin tätä hyvyyttä Maitreyan mielessä, niin seuraavana päivänä tunsin oloni aika kipeäksi. Olin innostunut liikaa. Kannattaa siis aloittaa hyvyys-meditaatiot varovasti ja kevyesti. Sopiva aika saattaa olla se, jolloin tuntee tuon hyvyyden voiman kohtaavan jonkin vastusten itsessä. Se voi olla aivan hyvä kohta päättää sillä kertaa ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Vaikka eipä siitä mitään harmia tule, vaikka hyvyys vaikuttaisikin niin kauan, että sen seuraavanakin päivänä tuntee. Se oli itse asiassa miellyttävä tuntemus, kuin hyvän fyysisen treenin jälkeen.

Kuka siis on Maitreya?

Moni varmaan nyt kysyy, kuka tuo Maitreya siis on? Monelle meistä itämaiset nimet ovat outoja henkisissä yhteyksissä. Ja joka on seurannut nettiä, on saattanut huomata valkoviittaisen Maitreyan ilmestyneen siellä täällä. Sen pohjalta mitä nyt olen siis ymmärtänyt, Maitreyaa voimme odottaa mahtavaan ja loisteliaaseen fyysiseen elämäänsä vasta kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua. Siihen saakka hän elää toki usein kanssamme, mutta suhteellisen vaatimattomasti, tai jopa hyvin vaatimattomasti, ja jokaisessa elämässään aivan tavallisella nimellään. Aivan keskeinen sääntö on, että bodhisattvat eivät saa paljastaa todellista henkistä olemustaan fyysisen elämänsä aikana. Jos he tahtovat saavuttaa laajempaa tunnettuvuutta, sen on tapahduttava heidän työnsä kautta, ei heidän henkisen yksilöllisyytensä kautta.

Jos siis joku sanoo nykyaina olevansa Maitreya Buddha, tiedämme että hän se ainakaan ole. Toinen puoli asiaa sitten on, että Robert Powellin tutkimusten mukaan tämä yksilöllisyys, josta siis aikanaan on tulossa buddha, on jälleen tulossa maanpäälliseen elämään, ja nämä ajat tulevat olemaan hyvin merkittäviä.

Ja joku varmaan kysyy mielessään, mikä on Jeesuksen tai Kristuksen suhde Maitreyaan. Kun Maitreya siinä elämässä, jossa hän valmisti tietä Jeesukselle, oli nimeltään Jeshu ben Pandira, tulee Kristus nyt vaikuttamaan voimakkaasti tämän tulevan Jeshu ben Pandiran inkarnaation kautta. Jeesus Kristus on hyvyys, Jeshu ben Pandira on tuon hyvyyden kantaja.

Hyvyyteen liittyy vielä yksi suuri asia: bodhisattvasielut, aivan kuten Jeshu ben Pandira, ovat eläneet monina eri aikoina ja monissa eri kulttuureissa. Toisille itäiset nimet voivat olla lämpimiä ja kotoisi, toisille taas oudompia, mutta uusi asia, joka ei ehkä aikaisemmin ole tullut riittävästi esiin, on se, että nämä suuret ihmiskunnan opettajat ja hyväntekijät toimivat keskenään yhteistyössä, kuten Jeesus Kristus, Gautama buddha, tai tuleva buddha. Kasvamalla irti vanhoista rajoittuneista näkemyksistämme me autamme omasta puolestamme tulevia hyvyyden ja rakkauden opettajia tulemaan luoksemme.

Rakkaudella
Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Gautama, Maiteya, Buddha, hyvyys, Kristus, Robert Powell, Steiner

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 29.11.2013 klo 11:35 - Matti Kuusela

Kun katselee lapsia tai nuoria, hämmästyy usein siitä valtavasta tahdosta, joka heissä vaikuttaa. Itsekin voi muistella, millaisia ihmeellisiä asioita sai aikaan nuorempana. Pari päivää sitten välähti silmiin Robert Powellin kirjasta vanha punaisella tehty alleviivaus, jonka alle sivun alalaitaan olin kirjoittanut Tahdo tulevaisuutta, Will the future. Ja se on niin tärkeä lause, että kirjoitan sen vielä tähän oikein kunnolla näkyviin:

TAHDO TULEVAISUUTTA

Kirja on Christian Hermetic Astrology ja tuossa kohdassa Hermes puhuu Johannes Kastajasta, hänen kuolemastaan. Suomennan tuon kohdan ja lisään hieman kappalevälejä:

Tiettyyn ikään saakka jokaista suojelee hänen enkelinsä, mutta tuon iän jälkeen ihmisessä täytyy vallita tahto elää, jotta hän voi nauttia suojeluksen jatkumisesta. Johannes Kastajan tapauksessa hän ei enää suojellut itseään ja niin hän lopulta lankesi sen negatiivisen henkisen virtauksen käsiin, jota edustivat Herodes ja Herodias.

Ihmisen, jolla on suuri tehtävä - sellainen kuin Johanneksella - ei pitäisi vain seurata kohtaloaan passiivisesti. Hänen täytyy oppia tahtomaan tulevaisuutta, muuten enkelit ja korkeammat henkiset olennot eivät voi auttaa häntä.

He auttavat häntä tiettyyn ikään saakka, mutta sen jälkeen ihmisen täytyy oppia, miten auttaa ja suojella itse itseään. Johannes Kastaja ei tehnyt niin, ja niin hän joutui sen henkisen virtauksen käsiin, jonka kanssa hän oli taistellut edellisessä elämässään. Tätä kohtalon passiivista työtä, joka tapahtui ilman Johanneksen minkäänlaista vastustusta, ei olisi tarvinnut tapahtua jos Johannes olisi todella tahtonut elää edelleen.

Mutta hän oli jo täyttänyt tehtävänsä, oli tunnistanut ja kastanut Messiaan. Hän oli sanonut, Messiasta tarkoittaen: "Hänen on kasvettava, minun on vähennyttävä." Jo siinä hän oli luopunut syvemmästä tahdosta elää. Enkelit ja korkeammat olennot, jotka olivat auttaneet häntä aina Jordanin kasteeseen saakka, joutuivat vähitellen vetäytymään. Näin Johannes oli jo henkisesti menettänyt päänsä ennen kuin hän tuli todellisuudessa mestatuksi.

Se että korkeammat henkiset olennot olivat jo vetäytyneet, tulee ilmi siinä, miten Johannes vankina ollessaan ei enää tiennyt varmasti, oliko Jeesus Messias, ja niin hän lähetti joitakin oppilaitaan kysymään Jeesukselta: "Oletko sinä Kristus?"

Se minkä hän aikaisemmin oli korkeampien henkisten olentojen avulla tiennyt varmasti, sitä hän alkoi nyt epäillä suojelevien henkisten olentojen vetäydyttyä.

Tässä on niin paljon opittavaa. Meidän on todella opittava ymmärtämään ja muistamaan, että niin kuin melle aina alussa annetaan ja meitä ohjataan, niin elämän loppupuolta kohti meidän on opittava itse antamaan, itse ohjaamaan, itse tahtomaan. Se on meidän suuri tehtävämme ihmisinä.

Sen on luonnollisesti tapahduttava vapaaehtoisesti, mutta minulla on tuntuma, että tuon ajatuksen saamiseksi laajempaan tietoisuuteen tarvitaan paljon työtä. Miten paljon vaatikaan jo se että itse muistaa sen aina, etenkin hankalissa tilanteissa. Ja miten tärkeää on, että tuo ajatus on jo aiemmin tullut painetuksi niin omaan tietoisuuteen, että sen muistaa silloinkin kun elämän tarkoitus tuntuu katoavan.

Ihminen ja enkelit

Ihmisten ja enkelien suhde on paljon konkreettisempi kuin usein ajatellaan. Tottahan se on, että enkelikokemukset ovat usein kiiltokuvamaisia, kauniita ja ohitse meneviä, vaikka ovatkin syvästi koskettavia. Mutta normaalissa jokapäiväisessä elämässäkin me tarvitsemme enkelien tukea ja ohjausta, mutta sen on lähdettävä meistä itsestämme. Kun me kehitämme itsessämme henkistä tahtoa tai opettelemme tahtomaan sitä tulevaisuutta, jonka todella haluamme luoda itsellemme, läheisillemme, lapsillemme ja koko tulevaisuuden maailmalle, silloin meitä ohjataan. Meille annetaan paljon apua henkisestä maailmasta, mutta silti meidän on lähdettävä liikkeelle ja opittava tahtomaan tahtomaamme tulevaisuutta, aivan itse!

Emme voi vain jäädä odottamaan, että joku toinen antaa meille sen mitä tahtoa, olipa tuo toinen sitten ihminen, enkeli tai joku muu korkeampi henkinen olento.

6 kommenttia . Avainsanat: tahto, tahtominen, Johannes Kastaja, Christian Hermetic Astrology, Robert Powell, tulevaisuus, enkelit, suojelusenkeli

Liturgia Kristukselle

Keskiviikko 2.10.2013 klo 23:46 - Matti Kuusela

Robert Powellin seminaarissa sunnuntain iltapäivänä me teimme Liturgian Kristukselle eteerisellä alueella. Se oli ensimmäinen kerta Suomessa ja ihmeellinen mahdollisuus myös siksi, että se oli mahdollista tehdä juuri Mikaelin päivänä, 29. syyskuuta.

Olimme asettaneet Marjatta-koulun salissa runsaat kolmekymmentä tuolia huolellisesti ympyrään. Salin keskellä oli kukkia ja syyspunaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä kauniiden silkkihuivien kanssa.

Eetterinen valoenergia, Kristus-läsnäolo, oli valtavan korkea ja olin jo etukäteen varmistanut Robertilta, että liturgiaan kuuluvien eurytmiarukousten aikana voi myös istua. Tiesin lauantaista jo oikein hyvin, miten suuria nuo voimat ovat ja päätin olla tällä kertaa varovainen. Mutta jos itse pääset tällaiseen liturgiaan osallistumaan, ei mitään huolta, sillä olin selvästi ainoa läsnäolijoista, joka joutui vähän varmistelemaan energioittensa kanssa. Muutama muukin istuja oli, ja tuntui ihmeen hyvältä ja oikealta, että istuminen oli myös aivan selkeä vaihtoehto. Missään muualla en ole koskaan kokenut, miten nämä kuin nestemäiset valovirrat kulkivat kehossa. Joskus hoidoissa sen suuntaista saattaa kyllä tapahtua, mutta asiakkaille. Tässä yhteisessä toimituksessa voimat ovat kuitenkin aivan toista luokkaa.

Mielenkiintoista oli myös kokea, miten voimakkaasti nuo elämänvoimien henkiset energiat voi kokea juuri istuessaan silloin kun toiset liikkuvat: fyysinen keho on paikallaan, mutta eetterikeho liikkeessä.

Liturgia

Liturgiassa luettiin tekstejä (Markku Maulan hienosti suomentamia), jotka kertoivat eteerisen Kristuksen kokemisesta joko henkilökohtaisesti tai opetuksena. Minä sain luettavakseni Rudolf Steinerin esoteerisen tunnin tekstin vuodelta 1907. Se oli minulle jo suomennoksenakin aiemmin tuttu, mutta oli ihmeellistä, miten se tuossa tilanteessa näytti aivan uudelta ja juhlavalta, valon virratessa itse paperin läpi.

Kun itsekseen lukee tällaista tekstiä, siitä
aina korostuu jokin puoli, joitakin lauseita.
Mutta tässä sophia_foundation.jpgpyhässä tilanteessa sanojen ja lauseiden henkisyydessä ei ollut mitään eroa: jokainen sana ja jokainen lause kylpi samassa henkisessä voimassa.

Oli koskettavaa kokea myös, miten monta kaunista aidossa ja hyvässä mielessä papillista ääntä meidän joukossamme oli, eri osanottajien lukiessa näitä tekstejä vuorollaan. Tällainen tilaisuus tarvitsee vetäjän, mutta osallistujat ja eri vaiheiden ohjaajat ja lukijat voivat todellakin olla nykyaikana samassa piirissä. Koin siinä valtavan yhteisyyden.

Liturgian rukouksien luenta, niiden eurytminen suoritus ja tekstit Kristukselle tai Kristuksesta vuorottelivat keskenään. Robert luki rukouksen englanniksi, sitten se luettiin suomeksi ja sen jälkeen tehtiin yhdessä eurytmisesti. Näitä eurytmiamuotoja oli jo harjoiteltu sekä lauantaina ja sunnuntaina ja jotkut ovat tehneet niitä aikaisemminkin, vaikka nyt esimerkiksi Isä Meidän -rukous tehtiin eri liikkeillä kuin Robertin edelllisellä vierailulla vuosi sitten. Nekin jotka nyt kohtasivat nämä eurytmiarukoukset ensimmäistä kertaa, selvisivät hienosti.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun samassa tilaisuudessa näin kauniin juhlavasti luettiin ja liikuttiin sekä Isä Meidän että Äiti Meidän rukoukset. Sillä on mahtava parantava vaikutus.

Eurytmiarukoukset

Eurytmiarukoukset tehtiin tuolien edessä kahdessa piirissä. Kun niissä ei jaloilla tehty mitään suuria liikkeitä, niin kokonaisuus pysyi helposti yhtenäisenä.

Olen taas viimeisen vuoden aikana miettinyt eurytmiaa melko paljon. Sitähän on monenlaatuista: näyttämöeurytmiaa, eurytmiakurssien eyrytmiaa harrastajille, hoitoeurytmiaa, koulueurytmiaa eri ikäisille - ja sitten nämä Robertin eurytmiat. En ole oikeastaan vielä kertaakaan päässyt osallistumaan aivan täysipainoisesti näihin Robertin vetämiin eurytmioihin, mutta hänellä on aivan oma tyylinsä vetää esimerkiksi planeettaaurytmiaa, tai sitten rukouseurytmiaa. Ja nuo olivat nyt aivan omia termejäni. 

Etenkin tänä viikonloppuna tekemissäni rukouseurytmioissa koin juuri sellaista tunnustelevaa, koskettavaa kuuntelevaisuutta, jota olen pitkään etsinyt. Koin juuri tämän rukouseurytmian erityisen suomalaisena, hitaana, tasapainoisena ja kokevana liikkeenä itsestä ulos ja maailmasta taas sisäänpäin. Ja kaikki tämä herkän voimakkaan juhlavuuden täyttämänä.

Liturgia Kristukselle oli todellakin jotain aivan uutta, korkan kaunista mutta silta tasapainoista ja luonnollista. Kun lähtöpäivänä vielä keskustelimme siitä Robertin kanssa, hän lupasi, että liturgiaa voi tehdä myös pienimuotoisempana, tilojen ja tilanteen mukaan.

Rakkaudella
Matti 

5 kommenttia . Avainsanat: Kristus, liturgia, Robert, Powell, Robert Powell, eurytmia, eetterinen, rukous, Isä meidän rukous, Äiti meidän rukous

Robertin kurssilla - seitsemän chakraa

Torstai 4.10.2012 klo 9:16 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaa-ystävät,

Oli suuri ilo tavata Robert Powell pitkästä aikaa. Hän käynyt Suomessa vain kerran aikaisemmin, lyhyesti vuonna 1996. Silloin Mirjamaija Mikkola oli kutsunut hänet tänne. Mirjamaija, joka nyt on jo siirtynyt elämän rajan toiselle puolelle, oli yksi henkisiä pioneerisieluja, joka 70-luvun tienoilla toimitti tarmokkaasti Biodynaamisen yhdistyksen Demeter-lehteä ansiokkaana kulttuurilehtenä.

Nyt Markku Maula ja hänen puolisonsa Natalia huolehtivat oivallisesti Robertin ja hänen vaimonsa Laquannan vierailusta. Laquannan tapasin nyt ensimmäistä kertaa. Hän on yhdessä Robertin kanssa tehnyt mm. kirjat Eläinradan ja planeettojen eurytmiamuodoista ja henkisyydestä.

 

Alkueurytmiaa

Vaikka kuulin Robertin esitelmiä jo tasan kaksikymmentä vuotta sitten Pohjois-Walesissa, tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta jolloin sain osallistua hänen ohjaamaansa eurytmiaan. Ja se olikin valtaisa kokemus, sillä se osoitti sen, mitä itse olin odottanut jo todella kauan, aina 70-luvun alusta lähtien. Oli ihmeellistä kokea, miten ne odotukset, joita minulla silloin oli, osoittautuivat nyt oikeiksi.

Robertin tapa ohjata eurytmiaa toteutti sen liikkeen pyhyyden ja myös hitauden, jossa on sen liike on mahdollista aidosti kokea. Jossa sen ehtii aidosti kokemaan. Itse asiassa, voi kokea, miten liike syntyy myös omasta kokemuksesta.

Robertin ohjaama eurytmia täytti myös sen toiveen, jota olin ajatellut joskus myös suomalaisena eurytmiana, vähän hitaampana, viipyvämpänä, etsivämpänä. Nyt osoittautui, että sitä ei ole välttämättä ajateltava suomalaisena, vaan aivan yleismaailmallisena ja modernina: miten eurytmiaele on hengehtävä liike, joka elävöittää ja kohentaa eetterikehoa.

 

Planeetoista Isä meidän rukoukseen

Teimme Robertin ohjauksessa sekä Eläinradan että planeettakuvioita. Suurin kokemus itselleni oli Isä meidän -rukouksen eurytmiaeleet, joissa rukouksen ja liikkeen pyhyys tuli niin upeasti esiin ja jossa eleet jäsensivät tuon suuren Kristuksen antaman rukouksen seitsemän suurta pyyntöä niin, että ne ovat nyt hyvin minulle hyvin selkeinä koettavissa.

Vaikka olen lukenut Isä meidän -rukouksen henkisiä tarkasteluja jo vaikka kuinka kauan sitten, se oli kuitenkin pysynyt minulle jossain määrin sulkeutuneena ja vaikeasti hahmottuvana.

Nyt kun teimme rukouksen liikkeet kunkin seitsemän chakran kohdalla, sekä valmistavat ja päätöseleet, kaikki asettui kohdalleen. Nyt olen kokenut todella suureksi iloksi saada tehtä tämän kuin nuorentuneen rukouksen kerran tai pari päivässä, jopa useamminkin.

Tämä rukous elää minussa nyt kokemuksissani niin voimakkaana, että teimme Isän meidän -rukouksen Robertin kehittämillä liikkeillä jo tiistai-illan kurssilla Turussa. Siellä aiheena oli Maria Magdaleena ja Lasarus, ihmiskunnan alkuperheen dramatiikka sekä mysteereiden uudistuminen. Siihen yhteyteen Isä meidän seitsemän suurta pyyntöä sopivat erinomaisesti, kun seitsemän chakran puhdistuminen liittyy niin läheisesti sekä Lasarukseen että hänen tuon elämän sisareensa Magdaleenaan.

 

Kävelyn aurinkokosketus

Toinen suuri kokemus oli eurytminen kävely, jonka Robert liitti maan kultaiseen keskukseen, Shamballaan. Minulle ensimmäinen suuri kokemus eurytmiasta tapahtui aivan 70-luvun alussa, jolloin Nadja Martinoffin johdolla teimme eurytmisen kolmijakoisen kävelyn harjoitusta Steiner-koulun voimistelusalissa - pianomusiikin tahtiin ja auringon loistaessa salin kattoikkunoista.

Nyt aurinko loisti jälleen, mutta se oli maansisäinen aurinko, ja Robert näytti, miten kävelyssä voimme liittää auringon kierron jalan liikkeeseen. Se saattaa kuulostaa yksinkertaiselta, mutta minulle se ei nyt ollut pelkkä mielikuva, vaan todellinen voima, eetterikehossa koettavissa.

Esitelmissään Robert selvensi paljolti niitä teemoja, jotka sisältyvät hänen Pyhä Sofia -kolminaisuus -kirjaansa sekä Plejadien tähtisisaret -kirjaan. Moni sai niille nyt paljon lisää syvyyttä.

 

Haltiain kertomaa

Eilen paketoin ison pinon Helge Salon
Haltiain kertomaa -kirjoja. Nesalo_-_haltiain_kertomaa.jpg ovat nyt siis
postissa, mutta kuinka kävikään, että niitä ei sittenkään ollut tarpeeksi, ja muutama jäi vielä lähettämättä.

Joudun pyytämään vielä tuhannesti anteeksi sitä, että viime päivien ja viikkojen aika on minulla virrannut tavattoman nopeasti, ja enkä edelleenkään ole saanut siirretyksi uudelle ohjelmalle kaikkia äänitallenteita. Siksi olen kovasti myöhässä joidenkin CD-meditaatioden lähettämisessä - anteeksi siis. Teen huomenna kaikki, mitkä pystyn ja lähetän ne saman tien. Loput jäävät sitten ensi viikkoon.

Mutta takaisin Haltiain kertomaan. Kuvat ovat Helgen tyttären tekemiä ja erittäin onnistuneita. Niitä katsoessa virtaa tavattomasti sisäistä energiaa ja informaatiota luonnonolentojen maailmasta.

Tekstiä en ole päässyt lukemaan kokonaisuutena vielä kertaakaan, koska nytkin laitoin postituksiin kaikki kirjat, joita minulla oli. Osa teksteistä oli kuitenkin tuttua tai ainakin tutulta vaikuttavaa. Oli suuri ilo kokea tätä suomalaista luonnonhenkipuhetta, jota olen kovasti kaivannut.

Olen lukenut varmaan parikymmentä - ainakin melkein - saksankielistä luonnonhenkikirjaa, joissa on tavattomasti informaatiota, mutta luonnonhenget ovat läheisessä suhteessa Äiti maahan. Ja kun maan eetteriset ja muutkin energiat vaihtelevat voimakkaasti, myös luonnonhenget ovat temperamentiltaan hyvin erilaisia maaäidin eri alueilla. Siksi yhteys suomalaisten luonnonhenkien maailmaan on meille niin tärkeää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Robert Powell, eurytmia, Isä meidän, rukous, luonnonhenget, Helge Salo, Haltiain kertomaa, Turku, Lasarus, Maria, Magdaleena, seitsemän chakraa