Matin blogi

Uuteen Vuoteen - Sydän, Maa, Aurinko, Plejadit, Linnunrata!

Lauantai 31.12.2011 klo 15:13 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille, jotka olette kulkeneet kanssamme kohti vuotta 2012!

Tänään uudenvuodenaattopäivänä pyhien öiden enkelijohdatus muuttuu kosmisemmalle tasolle. Viime yön suurenkelit ovat niitä, joilla on yhteys ihmisen tahtoon ja kohtaloon ja tänään alkaa muuntuminen kohti muodonhenkien eli elohim energioita, joita voimme hyvällä syyllä nimittää jumalallisiksi tai kosmisiksi voimiksi.

Siitä pamahdukset ja taivaalle
kuin tähtinä kohoavat raketit
ovat hyvämilky_way_2_vihrea.jpg osoitus. Alitajuisesti
me kohoamme tänä yönä kokomaan maan tähtenä tähtien joukossa.

Uudenvuodenpätöksistä en tietoisella tasolla ole niin kiinnostunut. Ehkä tärkeintä on tosiaankin kokoa yhteys maahan ja maan yhteys kosmokseen - ja ymmärtää, että meidän minuuden kehityksemme maan päällä on välittömässä yhteydessä maahan, maan kehitykseen ja kasvuun. Mutta se on hyvä kokoa juuri tunteena, ehkäpä tahtonakin.

 

Liikkeenhenget uudenvuodenpäivänä

Uudenvuodenpäivänä tulevat vuoroon liikkeenhenget, jotka vallitsevat seuraavana yönä. Silloin kysymys on sisäisestä liikkuvuudesta. Parempi kuin yrittää pitää kiinni kiinteistä päätöksistä on tunnustella, mihin sisäinen liike johtaa, ja yrittää olla niin vastaanottavainen ja liikkuvainen ajatuksissaan, tunteissaan ja tahdossaankin, kuin mahdollista.

 

Jeesus ja Kristus - uudenvuoden aurinkovoimat

Astrosofisessa kalenterissa olen kirjoittanut tarkemmin uudenvuoden yhteydestä Luukkaan evankeliumin Jeesuslapsen syntymään - nykyisin uudenvuodenpäivänä aurinko on samassa suhteessa eläinrataan kuin Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntyessä.

Se puhuu meille siitä, että elohim eli jumalat, jotka ovat maapallon olemisen ja muodon taustalla, rytmittyvät nyt meille ihmisille samaan tahtiin Luukkaan evenkaliumin Jeesuksen, jouluaaton Jeesuslapsen syntymän kanssa.

Uusi vuosi aivankuin toistaa joulun sisäisen sydänlapsen synnyn uudelleen kosmisemmalla tasolla, ei enää vain luolassa maan sisällä, vaan nyt koko planeettana. Maa ja aurinko, elohimin asuinpaikka, jossa myös Kristus osaltaan asuu, liukuvat yhteen uudenvuodenyönä ihmissydämen kanssa. Ihmissydän liittyy yhteen maan sydämen ja auringon sydämen kanssa - ja kuten Plejadien tähtisisaret -kirjassa minä ja Robert kerromme, ensi vuonna meistä lähestyy vielä yksi suuri sydän.

Ihmissydämen, maan sydämen ja aurinkosydämen linjaan on liittymässä myös koko galaksimme Linnunradan sydän eli suuri henkien keskusaurinko. Se on aivan mahtava kosminen ajatus, joka todella tekee hiljaiseksi.

 

Plejadit eli Seulaset

Kuten Plejadien tähtisisarissa kerrotaan, maan alkuperäiskansat ovat kautta aikojen kantaneet muistoa yhteydestämme Plejadeihin eli Seulasiin, ja ihmeellisesti niin kristinuskon ja new agen piirissä kuin Rudolf Steiner ja astrosofian tutkijat ovat hämmästyttävän yksimielisiä siitä, että Seulaset ovat kosmisesti meidän niin menneisyytemme kuin tulevaisuutemmekin, kosminen sanan talo, jonka henkisyyden kautta me voimme turvallisesti liittyä koko galaksimme keskusaurinkoon.

Se tunteiden syvyys, kauneuden arvostaminen, tanssillisuus ja parantamisen tahto, joka liittyy Plejadeihin, on myös se tie, joka valmistaa meitä sisäisesti kohtaamaan ja ottamaan vastaan kuin suurena maailmanhelluntaina sen yhteyden Linnunradan galaksimme keskukseen, jota pitkälaskun maya-kalenterin päättymisen on odotettu tarkoittavan.

 

Viides evankeliumi

Plejadien tähtisisarten ohella koen koko ajan, että juuri näinä vuoden 2012 alkuaikoina erittäin tärkeä kirja on Rudolf Steinerin Viides evankeliumi, jonka otin jo joitakin päiviä sitten mukaan Enkelimaan myyntilistalle.

Mistä se kertoo? Siitä miten kauan henkisellä puolella yhteistyötä tehneet kosminen Kristushenki ja ihmiskunnan eräänlainen alkuhenki kohtaavat toisensa maan päällä Jordanin kasteessa.

Jordan on myös kosminen elämänvirta maan päällä. Kosminen elämän on taivaalla näkemämme Linnunrata. Maan päällä se on Jordanin virta, joka kulkee elävöittävien aurinkovoimien Genetsaretin järvestä kuolemanvoimien Kuolleeseen mereen. Kasteessa kosmisen Kristuksen voimat liittyvät maan elämän piiriin Jeesuksen kehoon, tuon olennon, jossa on sekä ihmistä että enkeliä.

Minulle kerrotaan nyt hyvin selvästi, että tämän tulevan vuoden tärkeitä teemoja ihmiskunnalle ja etenkin meille suomalaisille on tähän Kristus-Jeesus-mysteeriin eläytyminen. Sen kautta me voimme ymmärtää itsessämme niitä suuria mysteereitä, jotka liittyvät kosmiseen aurinkokuntamme ja Linnunradan yhteyden uudistumiseen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uusivuosi, muodonhenget, Kristus, Jeesus, Viides evankelliumi, Rudolf Steiner, Jordanin kaste, elohim, maa, liikkeenhenget, aurinko, sydän, Plejadit, henkinen keskusaurinko, maya-kalenteri, vuosi 2012, Plejadien tähtisisaret

2012 ja muuta uutta

Keskiviikko 21.12.2011 klo 18:15 - Matti Kuusela

Vuoden 2012 läheisyys alkaa ainakin minulla tuntua jo selvästi sydänalassa. Jotakin uutta on tulossa, jotakin on muuttumassa.

Näiden päivien päivämäärien luvut ovat myös erikoisia 21.12.2011 ja vuoden kuluttua 21.12.2012. Selvästi tämä on ollut porttivuosi - 11 - jossa kaksi ykköstä seisoo portinvartijoina. Ensi vuoden 12 merkitsee valtavaa muutosta. Yhteenlaskettuina niistä tulee jo kolme, hengen ja toiminnan luku, nyt jäätiin kakkoseen, 1+1=2.

Lisäksi kahdestatoista aukeaa Eläinradan ja sitä hallitsevien kerubien kahdentoista piiri, henkinen näyttämö. Se merkitsee että tämän vuoden kahden ykkösen dualismista ja valmistelusta siirrtytäänkin äkkiä laajaan henkiseen tilaan, jossa kaikki kaksitoista asettuvat kuin henkisen näyttämön pylväinä tilaan ympärillemme.

 

Viikkolauseet

Minua on viime kuukausina usein ilahduttanut, kun niin monet ovat kertoneet lukevansa säännöllisesti viikkolauseita ja astrosofista kalenteria.

Se tuntuu tosi hyvältä, koska molemmat tuovat koko ajan niin paljon uutta. Viikkolauseet tietenkin ovat jo melkein sata vuotta vanhoja, mutta niiden uudistava voima ei ole tippaakaan vähentynyt.

Paljon väsymyksestämme ja elämän hankaluudesta johtuu siitä, että me kulttuurimme mukaan kuvittelemme ajan suoraksi linjaksi. Ja kun siinä tapahtuu muutoksia, me koemme sen heti rasituksena.

Mutta paljon oikeampi kuva vuodenkulusta on ympärä. Jokainen päivä on energioiltaan aine hieman erilainen kuin edellinen. Viikkolauseet antavat vuodessa nuo 52 sykäystä jokaisen viikon henkisen ja eetterisen tilan tavoittamiseen.

Kun siis luet viikkolauseita, anna siis itsesi asettua joka kerta uudistuneella tavalla ajan pyörivään virtaan. Silloin vähitellen ajan kokemus palautuu jälleen voimaannuttavaksi ympyräksi, jossa jokainen päivä voi antaa uutta voimaa ja innostusta.

 

Astrosofinen kalenteri

Astrosofisessa kalenterissa tulee paljon uutta asiaa. Nyt minulla on ilo kertoa, että Enkelimaan kirjamyynnissä on kaksi uutta kirjaa, jotka antavat paljon uutta ja paljon mietittävää Kristuksen elämästä.

Toinen koostuu Steinerin vuonna 1913 pitämistä esitelmistä Viidennestä evankeliumista, eli akashakronikasta luettua tietoja Jeesuksen ja Kristuksen elämästä.

Nuo esitelmätä pidettiin aivan ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Tarkoitus oli, että ihmiskunnassa olisi jo 1930-luvulla avautunut laaja Kristuksen toisen tulemisen tunnistaminen, ja sitä Steiner oli valmistelemassa. Historian pyörät olivat kuitenkin raskaammat ja se minkä olisi pitänyt tuolloin tapahtua, odottaa edelleenkin.

Mutta Kristus lähestyy meitä nyt toisella tavalla ja hänen elämänvaiheittensa tunteminen auttaa selvittämään monta kysymystä.

Toinen uusi tuttavuus on Judith von Halle, joka on nyt kirjoittanut jo Jeesuksen elämästä jo yli kymmenen kirjaa, jotka perustuvat sekä hänen omille että Rudolf Steinerin henkisille tutkimuksille. von Hallella on ihmeellisen selkeä kyky kirjoittaa vaativista henkisistä tapahtumista läheisesti ja rakentavasti. Hän on minun ymmärtääkseni ainoa nykyään elävä henkilö, joka on kyennut tuomaan Jeesuksen ja Kristuksen elämästä aivan uutta ja osin dramaattistakin tietoa.

 

Joulu ja hartaus

Jouluaikaan maan energiat painuvat pääosin maan sisään ja siitä seuraa ihmeellinen maanvoimien ja henkisten voimien liittyminen ihmisen sydänvoimiin sekä yhteisöllisenä aaltona ihmisten yhteisöihín. Tämä ihmeellisenä aikana niin luonnonhenget kuin enkelitkin ovat vapautuneita normaaleista tehtävistään ja he kykenevät silloin antamaan meille monenlaisia lahjoja.

Yksi suuria jouluajan henkisiä rakenteita on jouluaatosta loppiaiseen yltävä kolmentoista pyhän yön sarja, josta olen äänittänyt myös aivan oman meditaationkin. Noissa kolmessatoista yössä kuljetaan läpi luonnonkuntien ja enkelikuntien. Se on huimaava hengen matka talven keskelle avautuvassa sisäisessä kesässä. Toivottavasti ehdin kirjoittamaan noista 13 yöstä tarkemmin.

Yhä vahvemmin koen, miten tärkeä asia on tuo hartaus, josta nyt olen jo puhunut. Jos maailma nuorempana antoi meille tunteita valmiina ja kuin itsestään, on ne meidän vanhempina luotava yhä enemmän itse.

Se on aivan järkeenkäyvä ajatus, koska kaikki maailmassa tulee yhä enemmän meidän vastuullemme. Mutta jos sitä ei ole tullut koskaan ajatelleeksi, joulu tuntuu helposti rasittavalta ja jopa epäreilulta, jos se enää annakaan meille niin helpolla kaikkia hyviä tunteita.

Mutta nuo hyvät tunteet ovat edelleen olemassa. Nyt vanhempina me vain joudumme hieman tekemään sisäistä työtä niiden löytämiseksi ja vahvistamiseksi. Ja kuin ihmeen kautta nuo hyvät tunteet avautuvat, joka heti tai hieman myöhemmin.

 

2 kommenttia . Avainsanat: 2012. viides evankeliumi, joulu, tunteet, Rudolf Steiner, Judith von Halle, Kristus

Steiner, Robert A. Powell ja horoskoopit

Maanantai 24.10.2011 klo 21:12 - Matti Kuusela

Olen kovasti tyytyväinen siitä, että kirjapaino ilmoitti Plejadien tähtisisarten tulevan mahdollisesti jo huomenna, eli siis tiistaina. Suureksi laajeni tuo työ, jota viime talvena ajattelin pieneksi välityöksi. Tähtisisarissa Robert kirjoittaa upeasti hindu- ja maya-kalentereista ja Jeesus Nasaretilaisesta ja ihmiskunnasta.

Olen tosi tyytyväinen, että on avautunut mahdollisuus työskennellä sellaisen huipputyypin kanssa kuin Robert. Tapasin hänet ensimmäisen kerran Walesissa pienessä kylässä pienessä konferenssissa, johon minua oli pyydetty puhumaan Kalevalasta. Se Kalevala onnistui niin hyvin, että teimme näytelmäksi pienen katkelman Kalevalaa, englanniksi, ja se esitettiin kylän steinerikoulun salissa, aivan julkisesti.

Se olikiin ensimmäinen ja ainoa ohjaustyöni. Ja kumman vaikuttava. Siellä tapahtui ihmeellisiä henkisiä valojuttuja, jotka olinkin jo melkein unohtanut. Paljon erilaisia vahvasti karmallis-henkisiä yhteyksiä.

 

Sideerinen kalenteri

Robert on tehnyt vuosikymmeniä työtä sideerisen kalenterin kanssa. Se ymmärtääkseni lähti liikkeelle siitä, että Steiner on antanut jälleensyntymisestä vihjeen vertailla ihmisen edellisen elämän kuolinhoroskooppia ja seuraavan syntymähoroskooppia.

Sehän on järkeenkäyvä ajatus. Kun ihminen poistuu täältä tietyssä kosmisessa tilanteessa, on hyvin ymmärrettävää, että hän jälleen saapuu samassa - tai jollain tapaa samankaltaisesta kosmisesta aukosta takaisin tänne maan päälle.

Robert tutki tätä, mutta ei löytänyt mitään mielekkäitä yhteyksiä esimerkiksi niiden jälleensyntymistapausten kohdalla, joista Steiner on kertonut. Mutta kun hän kokeili sideeristä astrologiaa, silloin kuvat menivät kohdalleen.

Vaikka olen tähtijuttuja tutkinut kauan, astrologiaan en ole juurikaan perehtynyt. Mutta sikäli kuin ymmärrän, nykyinen normaali astrologia on sitä, jota me nimitämme trooppiseksi, ja joka toimii suoraan ikivanhan laskennan mukaan, jonka alta Maa tavallaan on jo aikoja sitten kierähtänyt pois.

Kyllähän me tiedämme, että tuo vanha eli nykyinen tapa toimii silti, ja perustuu siihen, että jos me ihmisen luomme jonkin lukujärjestelmän, maailmankaikkeus kyllä tulee siihen ystävällisesti mukaan.

Mutta henkisesti tulee nyt se vaikutelma, että jos vanha trooppisen eläinradan järjestelmä ei pysty tunnistamaan ihmisen jälleensyntymistä, siitä puuttuu jotain aivan oleellista.

Silloin koen, että meidän henkinen velvollisuutemme on suorastaan palata sideeriseen maakeskeiseen horoskooppiin, joka laskee eläinradan ja planeetat juuri sellaisia kuin ne ovatkin suhteessa maahan.

Moni ehkää hämmästyy, kun kuulee, että niin ei yleensä tehdä! Se on sentään aika luonnollinen ajatus - käyttää matematiikkaa sen selvittämisen miten asiat ovat, eikä rakentaa laskennalla jotain toista todellisuutta tämän varsinaisen olemassa olevan rinnalle.

Voin kuvitella, että aito sideerinen kalenteri vahvistaa meidän ihmisten ja maan, Maaäidin, yhteisyyttä. Ja Maahan on nyt myös Kristuksen koti, joten voimme sanoa, että maakeskinen horoskooppi liittää meitä yhteen Kristuksen kodin kanssa.

 

Oma horoskooppini

Muutama päivä sitten ystäväni Markku surautti minulle tietokoneella tällaisen uuden sideerisen horoskoopin. Ja ihmeitten ihme, siinä oli kaikenlaisia kuvioita, jotka jollakin tavalla vaikuttivat heti tutuilta.

Kun tutkin tätä horoskooppia, niin kaikki alkoi näyttää mielekkäältä, ja syntymähoroskooppini, jonka vanhassa muodossa olin kyllä jotenkin hyväksynyt, tuli tässä uudessa muodossaan valoisaksi ja läpinäkyväksi.

Aurinko 0 astetta Skorpionissa. No siinä oli vähän nieleskelemistä.

Merkuriuksen ja Jupiterin konjunktio Neitsyessä. Upeaa. Aivan kuin olisin saanut taivaan äidiltä lopultakin luvan lähteä töihin. Vanhalla horoskoopilla oli myös sinänsä hyviä juttuja, mutta ne tuntuivat aina jotenkin väkisin väännetyiltä. Tästä kohtaa virtaa hyviä voimia.

Ja tämä konjunktio on kolmiossa Pluton ja askendantin kanssa. Mahtavaa. Tunnen sen itsessäni. En ole vielä yrittänytkään selittää mitä se merkitsee, mutta hienolta ja osuvalta se tuntuu.

Ja Auringon ja Uranuksen oppositio. Ei ihme että jotkut joskus ihmettelevät mitä oikein taas tutkin. Mutta kun se kerran on tähtiin kirjoitettu, niin lupa tuli siihenkin, oikein korkealta taholta. Sinällään hassunkurista tämä kosmisen luvan saamisen merkitys - oli miten oli, minua se ainakin innostaa!

Nouseva Kalat. Kalojen aika. Kalat ja elämän virta. Jalkapohjat tai jalkaterät ovat meidän Kaloja vastaava kehonosamme. Kalat liittyvät myös ihmisyyteen. - Tässä on jotain mitä joku osaa varmaan selittää.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner, kuolinhoroskooppi, Kristuksen koti, jälleensyntyminen, syntymäkartta, sideerinen horoskooppi, Robert A. Powell, Plejadien tähtisisaret

Plejadit eli Seulaset sekä vuosi 2012

Keskiviikko 19.10.2011 klo 21:52 - Matti Kuusela

Plejadien tähtisisarten ilmestymispäivä lähenee. Kirjalaatikoiden pitäisi tulla ensi viikolla ja sitten postitetaan ne Sinikan kanssa ennakkotilaajille. Melkein kaikki kuoret ovat jo odottamassa valmiiksi kirjoitettuina.

Olen nyt itse elänyt näiden Plejadiystävien kanssa jo melkein vuoden, ja helposti unohtuu, että aina ei olekaan niin selvää, mistä siinä on kysymys.

Plejadit ovat sellainen mitä kaunein ja pienehkö taivaalla kimmeltävä tähtiryhmä, jolla on aivan oma tunnelmansa. Suomeksi niitä kutsutaan yleisimmin Seulasiksi, mutta koska Uuden ajan kirjallisuudessa niistä käytetään yleisesti kreikkalaispohjaista Plejadi-nimeä - ja Suomessakin yhä useamminm - olen minäkin käyttänyt sitä kirjassani.

Erikoista Plejadeissa on se, että alkuperäiskansat kaikkialla maapallolla kunnioittavat näitä Seulasia niin paljon. Monet pitävät niitä kulttuurinsa alkulähteenä, mutta monet jopa oman heimonsa kotipaikkana. Ja tälla tavalla kokevia kansoja ja heimoja on todellakin kaikkialla Amerikan intiaaneista Australian alkuasukkaisiin ja Etelämeren kansoihin. (Jatkuu)

 

Plejadien kokonaiskuva ja 2012

Kun kokoaa yhteen kaiken Plejadeita
koskevan tiedon, alkaa väistämättäkrishna_nandi_big.jpg
kokea että se muodostaa yhtenäisen tarinan. Ja yhtäkkiä huomaa, että Maan ja Plejadien välillä on syvä yhteys. Tätä yhteyttä käsittelevät Plejadi-kirjan harjoitukset, jotka lähtevät ajattelun elävöittämisestä ja päätyvät oikeastaan Kristuksen sanomaan: rakkauteen kaikkien ihmisminuuksien ja kaikkien olentojen välillä.

On oikeastaan hassua, että tuo tieto on kuin palapeli. Kun asettelee ja koettelee eri puolilta Maata ja eri henkisistä lähteistä tulleita tiedonpalasia yhteen, kuvio alkaa vähitellen paljastua, ja lopulta se, mikä on ensin näyttäytynyt vain aavistuksena, alkaakin muodostaa aivan selvän kokonaisuuden.

Ja se kokonaisuus on, että Plejadien taivaalliset tanssijattaret - kuten heitä usein kutsutaan - ja ihmiskunta ovat samaa alkujuurta, he ovat meidän kosmisia sukulaisiamme.

Vuosi 2012 on virstanpylväs Plejadien ja Maan yhteisessä elämässä - ja siitä myös Robert A. Powell kertoo lisää omassa osuudessaan kirjasta. Plejadilaisilta tulleiden kanavointien perusteella näyttää myös mahdolliselta, että on lisäksi kosmisia karmallisia syitä, joiden takia Plejadilaiset joutuvat tulevaisuudessa umpikujaan oman kehityksensä kanssa, elleivät he nyt kykene oikaisemaan meidän kehitystämme.

Sen perusteella näyttää siltä, että (ainakin tietyssä osassa) Plejadeilta tullutta informaatiota on aivan keskeistä aineistoa meidän oman kehityksemme suunnalle. Aivan ihmeellistä oli kokea, että se on esimerkiksi Barbara Hand Clow'n ja Barbara Marciniakin kirjojen mukaan täysin yhdenmukaista sen kanssa, mitä Rudolf Steiner opetti satakunta vuotta sitten.

Se on todella suuri asia, koska pinnalta katsoen tulee helposti vaikutelma, että Steiner ja Clow puhuvat täysin eri asioista, mutta sitten ne liukuvatkin yhteen ja huomaa, että kysymys on vain näkökulmasta. Tämä on tietenkin yksinkertainen esimerkki, mutta jos katsot omalta puoleltasi katua oikealle menevää autoa, se toiselta puolelta katua katsottuna meneekin vasemmalle. Ja kuitenkin se on sama auto. - Joskus kannattaa oikein hartaasti miettiä näitä elämän ja tilallisen maailman ihmeellisyyksiä, joihin totumma normaalissa elämässä aivan liikaa.

 

Kosmiset ystävämme

Plejadien tähtisisaret on mielestäni oikein kauniisti kirjoitettu kirja, sikäli kuin ymmärrän ihanat Plejadi-ystävämme voivat kertoa sen rivien välistä paljon enemmän niille, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan enemmän näitä vanhempia ja yhtä hyvin nuorempia sisariamme, jotka ovat säilyttäneet elämässään paljon enemmän kosmista tietoa, kun taas me ihmiskuntana olemme lähteneet jo kauan sitten myrskyisälle uudismatkallemme aineen maailmoihin.

Me tarvitsemme toinen toisiamme ja 2012 kertoo tällaisesta ajasta, jolloin me voimme vaihtaa kokemuksia keskenämme. Eräässä mielessä maya-kalenteri on tienviitta paitsi galaktiseen kokonaisuuteen, myös yhteyteemme yhteiseen alkukotiimme Plejadeihin. Ja Robert kertoo tarkemmin siitä, miten tämä on yhdenmukaista myös yhtä ikiaikaisen hindukalenterin kanssa.

Nämä yhteydet ovat kutoutuneet syvälle ihmiskunnan historiaan, ja Robert puhuu myös esimerkiksi Krishnan ja Jeesus Nasaretilaisen yhteydestä.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadit, Seulaset, 2012, vuosi 2012, Plejadi-meditaatio, maya-kalenteri, hinduajanlasku, Jeesus Nasaretilainen, Krishna, Rudolf Steiner, plejadimeditaatiot, Plejadien tähtisisaret, taivaalliset tanssijattaret, kirja

Mestari Steiner

Keskiviikko 28.9.2011 klo 4:45

Eilen oli upea ilta Minä Olen -salilla Helsingissä. Rudolf Steiner -mestarina aihe oli kutsunut koolle kaikkea muuta kuin suuria yleisöjoukkoja, mutta siinä seitsemän hengen ryhmässä, jonka me muodostimme, vallitsi todella valoisan selkeä ja intensiivinen energia. Oli tosiaankin tunne, että nyt on paikalla ihmisiä, joille saa kertoa "kaikki".

Ja tosiaankin, muutamaan kertaan oli sellainen tunne, että sisäisillä tasoilla kerrottiin asioita mahtavan paljon.

 

Rudolf Steiner

Vaikka tarkoitukseni oli tällä kertaa aloittaa heti esitelmällä, toisin kuitenkin kävi. Yksi tulijoista soitteli puolelta, että ovi ei aukea, ja syy selvisi: hän oli mennyt entiseen tapaan luokseni Pasilaan. Ja kun hän lähti tulemaan taksilla Hämeentien ja Mäkelänkadun kulmaan, ajattelin tehdä alkuun lyhyen energiapuhdistuksen tilalle ja ehkä ajatusharjoituksen - samaan tyyliin, mitä uudessa Plejadien tähtisisaret -kirjassa tulee olemaan.

Ja niin siinä kävi, että pysyin tärkalleen aikataulussa, mutta jälleen kerran energiat olivat nousseet niin korkeiksi, että siinä vaiheessa kuin kaikki olimme paikalla, ei ollut mitään puhettakaan lopettamisesta. Kunnon meditaatio siitä tuli, sisäisesti paikalla olijoita oli selkeästi ainakin Rudolf Steiner ja Judith von Halle, jonka Rudolf Steinerista kertova kirja juuri oli tuon illan perustana.

Ja kuin mahtavana kantoaaltona Mestari Jeesuksen ihmeellinen valon kirkkaus.

Olen suunnattoman onnellinen siitä, että Steinerin energiat ja läheisyys on viimeinkin vapautunut. Kun mestarit tulevat maan päälle, maalliseen inkarnaatioon, heidän elämänsä ei suinkaan ole helppoa. Nykyaikana he joutuvat toimimaan suunnilleen samojen mahdollisuuksien puitteissa kuin tavalliset ihmiset. Sata vuotta sitten, Steinerin aikana, mestarit eivät esimerkiksi voineet maan päällä tehdä uusia aloitteita omasta päätöksestään, vaan heidän oli odotettava, että joku tulee pyytämään heiltä. Silloin heillä oli lupa ryhtyä työhön. Se on ollut ainakin yksi syy siihen, miksi suurimmat mestarit ovat mieluummin istuneet hiljaa hirsimökissä kaukaisen vuoren rinteellä kuin osallistuneet käytännön elämään sen kaikkine rajoituksineen ja karmallaisine seurauksineen.

 

Korkeat värähtelyt

Eilisillan värähtelyt ovat itselläni vieläkin niin korkeat, että on hieman vaikea kirjoittaa tätä maallista tekstiä. Ei niin että olisin jossain huikeissa korkeuksissa, vaan tuo henkisempi energia painaa tämän maallisen kehollisuuden hitaampia energioita ja kirjoittaminen alkaa hidastua. Toivotan teille kaikille oikein hienoa keskiviikkoa ja samoin tervetuloa Tampereen tilaisuuteen Tahmelaan kaikki jolla on mahdollisuus. Steiner edellisen inkarnaation maallisista rajoituksista vapautuneina energioineen on jälleen aiheena.

Hannu Mäkelä suunnittelee aloittavansa uuden meditaatio/henkisen ryhmän, josta kuulemme myöskin illalla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Steineri, Rudolf Steiner, mestarit, valkoinen veljeskunta

Yhteys Maan energioihin lauantaina

Perjantai 9.9.2011 klo 11:00 - Matti Kuusela

 

Hei ystävät, hauska päästä kirjoittamaan teille jälleen. Huomenna on seminaari Minä Olen lehden tiloissa Uuden Säteen eli Seija Aallon ja Seppo Ilkan kanssa. Meillä on ollut jo pitkään meditaatioyhteistyötä, itse asiassa jo yli kymmenen vuoden ajan, siitä alkaen kun olimme samalla Jukka Hirvonsalon kurssilla Balderin salissa noin vuonna 2000. Ehkä se oli jo 1999.

Seija ja Seppo ovat tehneet pitkään työtä maan energioiden hyväksi, Suomessa ja eri puolilla maailmaa. Odotan itsekin ilolla päästä kuulemaan heidän kokemuksistaan. Vaikka olenkin päässyt läheltä seuraamaan heidän työtään, on eri asia kuulla siitä koottuna.

Myös vanha ystävä Teresia Weiss lupautui mukaan. Hänellä on suoria yhteyksiä yläkertaan, ja voimme odottaa häneltä jotain hyvin jännittävää ja uutta, varmasti sellaista, mitä ei ole ennen esitetty.

Itse saan nyt yhä vahvempaa ohjausta vahvistaa yhteyttä maahan, hidastaa värähtelyjä, auttaa kokemaan, miten tärkeintä ei aina ole nousta korkealla, vaan yhtä tärkeää on -vähintään - miten laskeutua rauhassa hitaisiin ja kauniisiin voiman aaltoihin. Ja miten laskeutua omaan voimaansa.

Enkeitä ja oppaita usein naurattaa ja samalla varmaan yhtä usein suruttaa, kun me ihmiset hamuamme aina vain lisää korkeavärähteistä tietoa, mutta emme ole ankkuroineet vanhastakaan kuin jotain pari - kolme prosenttia, enintään, sellaisen luvun saan.

Mutta katsotaan mitä huomenna tapahtuu. Minulla on varastossa Judith von Hallen / Rudolf Steinerin tietoa maan energiakerroksista ja niihin sisältyvästä varsin suuresta dramatiikasta, samoin plajadilaisista harjoituksista, jotka liittyvät maan ytimeen. Suhde maahan on nyt hyvin tärkeää meidän eteenpäin menollemme.

Tiedämme kaikki, miten vuoden 2012 lopulla on ennustettu meidän sykkivän yhdessä galaksin kokonaisuuden kanssa, mutta on valtavan suuri ero siinä, sykinkö yksin vai yhdessä Maan kanssa.

Meillä on viitisentoista ilmoittautumista, mutta koska ilmoittautuminen oli vapaaehtoista, tulijoita on varmasti eteenpäin. Sinäkin olet tervetullut mukaan. Tilaa on varmasti.

 

Venuksen perjantai 

Hyvää huomenta ystävä, tervetuloa Venuksen rakkaudenpäivään. Hyviä tekoja saa tehdä, mutta mitäpä jos tänään ryhdymmekin ottamaan vastaan rakkautta ja hyviä energioita kaikkialta ympäriltä. Otetaan kerrankin itselle oikein hyvällä mielellä - ja tehdään sillä tavoin hyvä teko heille, jotka haluavat antaa. Ja huomenna taas uusi vaihde!

Jupiterin torstai

Hyvää ja iloista huomenta sinulle ystäväni. Tervetuloa torstaihin. Tänään jokaiselle, joka tämän viestin lukee loppuun asti, on varattuna ihana henkinen hoitoenergialahja - jonka jakajat odottavat jo innoissaan. Montako sen ottaa vastaan :) Ja aurinko 20 astetta Leijonassa: mahdollisuus tehdä oikein hieno sydänvoimavalinta.

Merkuriuksen keskiviikko

Hei ystävät, en vieläkään ehdi kirjoittaa uutta blogia, mutta uusissa kanavoinneissa on päällimmäisenä hyvä juttu parantamisesta ja parantumisesta. Antaa hyvin ajateltavaa.

Ja päävalikossa on uusimuotoinen otsikko Meditaatio ja ho'oponopono, jossa on Elvin hieno kirjoitus arkkienkeli Vidarista ja ho'oponoponosta. Suosittelen.

Marsin tiistai

Hei ystävät, tervetuloa uuteen viikkoon. Hidasta tänään kiireitäsi niin, että tunnet tekeväsi jokaisen tekosi nyt, väljästi, vapaasti ja koko maailmankaikkeudelle - ja huomaat miten tehokkuutesi kasvaa, niin tunteissa kuin töissäkin! Rakkaudella, Matti.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Seppo Ilkka, Seija Aalto, Teresia Weiss, maan energiat, maan energiakerrokset, Rudolf Steiner, Judith von Halle, vuosi 2012

Ei kai nyt sentään ...

Maanantai 5.9.2011 klo 23:44 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nukuin pienet iltaunet aivan liian pitkään, ja nyt viisas mies olisi luultavasti ihan hiljaa ja antaisi tämän heräämisvaiheen mennä ohi, mutta onhan aina se mahdollisuus, että jos nuriset liikaa näin lähellä yötä, voin aamulla tarkistaa mitä olen kirjoittanut. Lukijapiikki kohoaa nimittäin vasta tuossa yhdeksän kymmenen aikaan. Jos luet tätä sitä ennen, olet yksi kadehdittavista aamuvirkuista.

Luin iltaherätyskahvin keralla Iltalehteä - riimittää hyvin - Kalle Isokallion kolumnia, ja vaikka se on kärjistettyä, niin juuri näin olen kokenut tuon eron: Meillä julkisen sektorin tehtävä on ymmärretty eri tavalla kuin Ruotsissa. Siellä sen tehtävä on rasvata yhteiskunnan rattaita, meillä sen tehtäväksi on ymmärretty hiekan heittäminen rattaisiin.

Lähi-Siwaamme on tullut hollantilaista goudajuustoa Uniekaasia kahta eri kypsyysastetta. Se on jotain niin uskomattoman hyvää, koska siinä on elävä maku ja jotain tuoretta. Tiedän, että meillä Suomessa on varmaan jossain vielä pienehköjä juustoloita, joista voi saada hyvää juustoa, mutta puhunkin nyt Länsi-Pasilan lähikaupasta enkä suurliikkeen herkkuosastosta.

Varmaankin viime talvella luin lehdestä juttua, jossa viranomaisemme innoissaan tekivät määräyksiä, joilla he saivat jotain kaksisataa pientä juustolaa lopettamaan toimintansa Suomessa.

Olisi tietysti toinen asia, jos nämä kruunun edustajat valittaisivat toimittajalle, että voi kurja, me emme millään tätä haluaisi ja meitä kadottaa kovasti, kun näin menetetään hyviä työpaikkoja ja Suomen ruokakulttuuri kärsii suunnattoman takaiskun, mutta me emme kerta kaikkiaan voi sille mitään. EU:n määräykset ovat täysin ehdottomat. Vaikka kuinka sitä haluaisimme, meillä ei ole tippaakaan liikkumavaraa. Juustolat on suljettava, vaikka käytännön järki ja kokemus sanovat, että ne ovat ikiaikaisesti olleet täysin turvallisia.

Yhtään vakavaa sairastumista ei tullut, ei edes pienenpientä ripulia.

Mutta näinkö viranomaiset sanoisivat. Ei, he kovistavat mielensä ja ovat tyytyväisiä, siinäpäs saivat, he ajattelevat tuohtuneina. Kyllä me opetamme, miten kylmälinja - tai mikä se oli - pidetään yhteinäisenä, jos eivät ihmiset muuten sitä usko.

Tällä kohden on hyvä ajatella ranskalaiset keittiön kahdensadan vuoden ikäisiä keitonjuuria. Siellä EU ei määrää, ja herää kuin hapuillen oudostuttava ajatus: Ranskassa, ei kai, eivät kai siellä omat viranomaiset ole, no se on kyllä aivan liian uskomaton ajatus, eivät kai he sentään omiensa puolella ole?? Tulkitse direktiivejä kansallisten perinnäistapojen eduksi?

 

Valkoisen ihanuus

Tulee mieleen taannoiset määräykset Helsingin asemarakennuksen edessä olevalle tarjoilualueelle. Asemarakennus on niin suurta taidetta, että jokin instanssi keksi ja vaati, ja sai vaatimuksensa läpi, että tarjoilualueen päivänvarjot saivat olla vain valkoisia!

Katselin sitten tilannetta ohi kulkiessani useaan kertaan: raidalliset siniset ja valkoiset ja punaiset olisivat sopineet sille paikalle ehdottomasti paremmin.

Mikä se on, mikä saa viranomaisen liioittelemaan tuossa rajoittamisessa. Jos Suomessa halutaan jotain hyvää saada aikaan, silloin helposti juuri rajoitataan, ja varmuuden vuoksi vähän yli.

Olisihan näitä esimerkkejä, mutta täytyy myös lisätä, että ne viranomaiset, joiden kanssa olen itse ollut suoraan tekemisissä, ovat olleet mukavia ihmisiä, ja lähetetäänkin näille hyville oikein paljon hyviä energioita - ja niin vaikealta kuin se huonosti ajoittuneen iltaunen jälkeen tuntuukin - valoa ja rakkautta ja kiitollisuutta myös kaikille niille viranomaisille, jotka kokevat ... juu, olkoon, kiitoksia vain kaikille viranhaltijoille. Tehkää hyvää työtä meidän kaikkien parhaaksi ja yhteiskunnan rattaiden voitelemiseksi! Kiitos :)

 

Ja nyt hetki reippaasti

Tiistai-iltana eli aivan muutaman minuutin kuluttua "tänään" olen Turussa ja pidän illan Rudolf Steinerista. Nyt kun noin sata vuotta hänen ajastaan on kulunut, hänen todellinen henkinen olemuksensa alkaa tulla uudella tavalla esiin ja koen vahvasti, miten hänen energiansa ovat vapautuneet. Tästä uudesta Steinerista puhun huomenna, siis Turussa ja Atriumissa.

Aika teki silloin Steinerille tepposet sata vuotta sitten. Silloin ei ollut olemassa mitään julkisesti esillä olevaa henkisyyden linjaa, niin kuin nykyään on. Jos Steiner eläisi nyt, hän voisi puhua ja opettaa vapaasti, mutta tuohon aikaan kaiken piti olla "tieteellistä", koska mitään muuta julkista linjaa ei ollut, paitsi uskonto, johon Steiner ei halunnut puuttua.

Tuo tieteellisyyden karma painaa Steinerin julkista kuvaa vielä nykyäänkin raskaana. Häneen liittyvä yhteisenergia varoo kovasti, ettei hänen todellinen avoin henkisyytensä pääsisi esiin, vaan kaikki koetetaan mielellään perustella - vaikka nykyaika nimenomaan ei kaipaa mitään perusteluja, vaan on valmis ottamaan henkisyyden sellaisena kuin se on: vapauttavana, valoisana, innoittavana.

Sitä Steineria tahdon kohottaa esille!
Hän oli suuri opettaja, mutta aika julkiselle henkiselle opetukselle oli erinomaisen raskas.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viranomaiset, juusto, Steiner, Rudolf Steiner, julkinen sektori, Kalle Isokallio

Steiner, Rosenkreutz ja eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Maanantai 15.8.2011 klo 5:08 - Matti Kuusela

Hei ystävät, niin suuria ajatuksia pyörii mielessä, että parempi nyt vain kirjoittaa ja jatkaa edellisestä Valkoisen veljeskunnan mestari-blogista ja Rudolf Steinerista. Tuon blogin siis kirjoitin Judith von Hallen uusimman kirjan pohjalta, ja jatkan uudelleen kirjaan liittyviä ajatuksia.

Kun olen aikaisemmin ihmetellyt,
miten Rudolf Steiner silloin
1900-luvunrauhankilpi_200.jpg saattoi äkkiä siirtyä
käsittelemään esimerkiksi jotain sanskritinkielistä mantraa tai kiinankielistä henkistä käsitettä, niin yritin löytää mielessäni jonkin sisäisen lenkin, jonka kautta tuo yhteys voisi olla. Nykyisin intialaiset mantrat ja kiinalainen henkisyys ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta sata vuotta sitten oli aivan toisin. Kirjoja ja tietämystä oli hyvin rajoitetusti.

Nyt tietysti asia tulee aivan selväksi. Seitsemäntenä tai pyhän hengen mestarina Steinerin ei tarvinnut välttämättä etsiäkään noita tietoja mistään ulkopuoleltaan, vaan henkisen kehityksen mestarina ne olivat hänelle omaa sisäistä tietoa.

 

Aistien kautta henkeen

Mestarina eläminen maan päällä ei välttämättä ja todellakaan ole helppoa. Viime blogissa luetteloin niitä alueita, joihin Steiner on antanut uusia lähtökohtia, mutta kun seuraa hänen esitelmiään, huomaa miten hän on jatkuvasti joutunut keskeyttämään uusien asioiden esittelyä. On runsaasti kohtia, joissa hän innoissaan kertoo, miten tulemme jatkamaan siitä ja siitä aiheesta, mutta niin ei tapahdu.

Yksi syy siihen toki on, että koko ajan tulee niin paljon uutta. Mutta toinen syy on yhtä varmaan se, että ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti valmiita ottamaan enempää vastaan.

Steinerin idea henkisestä tiedosta oli jatkuvasti se, että sen on tultava käytäntöön: henkinen ihminen on sellainen, jolla oikeaksi koettu henkinen idea johtaa suoraan toimintaan, toteutukseen!

On totta, että Steinerilla oli paljon kuulijoita, jotka perustivat kouluja ja taidekursseja ja maatalousta ja kokeilivat uusia yhteisöllisiä tuotantomuotoja, kirjoittivat kirjoja, mutta silti voi kokea äärimmäisen tuskallisena sen, miten vähän hänen syvintä sanomaansa ymmärrettiin.

Kun hän muistaakseni 1904 tahtoi puhua käytännöllisistä karmaharjoituksista, se loppui lyhyeen, sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet kuulla mitään sellaista, ei käytännöllistä henkisyyttä.

1907 Steiner puhuu suurella kuulijakunnalle siitä, miten koko kulttuuri on perustettava uudelleen henkiselle pohjalle.

1909 muistaakseni hän alkaa puhua intensiivisesti Kristuksen toisesta tulemisesta henkisessä maailmassa, tai eteerisessä, jotta tuo tapahtuma ei menisi ihmisiltä huomaamatta.

Suomessakin hän puhui 1912 siitä, miten ihminen voi päästä aistitarkastelun kautta henkiseen kokemiseen.

Kaikki nämä odottavat edelleenkin laajenmpaa tietoisuutta. Toisaalta, Kristus antoi aikanaan vain "yhden käskyn": rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Miten vaikeaa sen toteuttaminen on edelleenkin.

 

Steiner ja Rosenkreutz

Judith von Hallen kirjan mukaan nykyisen kulttuurin mestari on Christian Rosenkreutz, mutta kohtalon tarpeesta Rudolf Steiner seitsemäntenä mestarina ja eräänlaisena vapaana agenttina toimii vahvasti Rosenkreutzin kanssa yhdessä ja läheisessä yhteydessä Mestari Jeesuksen eli Zarathustran kanssa, joka on varsinaisesti Lännen toinen mestari.

Näkyvän maailman kannalta henkisen temppelin Lännen alttarilla ovat siis rinnan nämä henkiset veljekset Christian Rosenkreutz ja Rudolf Steiner. Heidän impulssinsa liittyvät voimakkaasti ja voisi kai sanoa saumattomasti yhteen.

Se käy selväksi, jos vaikka muistelee Christian Rosenkreutsia aikaisemmassa elämässään Salomonin temppelin rakentajana ja Steineria Ensimmäisen Goetheanumin arkkitehti-rakennusmestarina.

Steiner korostaa usein myös sitä, miten hänen opetustaan on oikein kuvata aitona rosenkreutzilaisuutena. Pyhän hengen mestarina Steiner pystyy siis maanpäällisellä tasolla ilmaisemaan omaa opetustaan täydellisesti sopusoinnusta Christian Rosenkreutsin kanssa, joka pysyy näkymättömänä taustalla, elää hän sitten maallisessa inkarnaatiossa tai henkisessä maailmassa.

 

Eurooppalainen ihminen

 Eräässä esitelmässään Steiner sanoo:

Eurooppalaisen ihmisen tehtävä on voittaa egoismi, muuntaa se, muuntaa se korkeampaan muotoon: vapaaksi, vieteistä vapautuneeksi, jumalallisuutta tahtovaksi, vahvaksi minuudeksi. Sen se voi tehdä vain tietoisuusvoimien hallinnalla, tiedolla ... Nuo vahvat voimat voidaan hänelle nykyaikana antaa, kun hänessä elää tahto maailman, ihmisen ja maan tiedostamiseen. Se on aitoa rosenkreutzilaisuutta ...

Tässä mielessä koen vahvasti, että nyt eurooppalaisina ja EU: jäseninä meidän on ryhdyttävä tällaisiksi rosenkreutzilaisiksi - tai mitä ikinä sanaa tällaisesta henkisestä asenteesta tahdommekin käyttää - joilla jokaisella on luja usko ja luottamus siihen, että kaiken poliittisen ja sillä tavoin vapaata ihmisyyttä rajoittavan toiminnan keskellä hän pystyy olemaan aito henkinen itsensä.

Koen edelleen vahvasti, että niin tarpeellisia ja välttämättömiä henkiset yhteisöt ja poliittiset ja yhteiskunnalliset liikkeet ovatkin, on meidän itsemme ja Suomen ja Euroopan henkiselle kehitykselle aivan välttämätöntä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sisäisesti vapaita kaikista ryhmistä ja yhteisöistä totuuden suhteen.

Yhteisöt ovat käytännöllisiä ja ne voivat auttaa meitä eteenpäin niin käytännöllisillä kuin henkisillä teilläkin, mutta nykyhenkisyys ei tue enää yhteisöllisiä totuuksia, vaan totuus voi olla ainoastaan yksilöllinen.

Se on meidän aikamme ehkä kaikkein keskeisin henkinen tieto.

Sillä en siis tarkoita, ettei voisi kuulua henkisiin yhteisöihin, vaan sitä, että varsinainen totuus ihmisessä voi syttyä vain hänen ja hänen enkelinsä yhteistyönä - vielä korkeampien henkisten voimien avulla.

Tällaisen totuuden hengen kokemuksen avulla me voimme luoda jotain pysyvää uutta ja ehkä pysyvää turvaa niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Rakkaudella
Matti

 

Kuva www.sinikkalaurikainen.fi

3 kommenttia . Avainsanat: Steiner, Rudolf Steiner, minuus, minuuden kehitys, egoismin voittaminen, Christian Rosenkreutz, Valkoinen veljeskunta, pyhän hengen mestari, Goetheanum, totuus, totuudet, yhteisöt, eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Seitsemäs mestari

Perjantai 12.8.2011 klo 20:27 - Matti Kuusela

Heippa, nyt tulee suuria uutisia mestareista. Luin toissayönä Judith von Hallen uusinta kirjaa siitä kuka Rudolf Steiner todella oli, ja voin sanoa että nyt asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen.

Monet ovat vuosikymmenien aikana
miettineet Rudolf Steinerin henkistästeiner2_180.jpg
identiteettiä, mutta siitä on ollut saatavilla erittäin vähän tietoa. Hän on puhunut siitä vain erittäin harvoin lähimmille oppilailleen, ja vielä henkisen koulun yhteydessä, jonka sisällöt alkuaikoina olivat erittäin salaisia. Niinpä pieniä tiedonmurusia on jäänyt käytännössä esimerkiksi vain sellaisten henkisen koulun jäsenten jäämistöistä, jotka sairauden tai muun esteen takia eivät ole pystyneet tuhoamaan esoteerisia muistiinpanojaan ennen kuolemaansa.

Nyt Judith on pystynyt kokoamaan nämä tiedot, mikä silti ei olisi mahdollista ilman omaa henkistä tiedostamista.

 

Rudolf Steiner ja mestarit

Kun Steiner etenkin henkisen koulun aivan ensimmäisinä vuosina kertoi joskusn välittävänsä mestarien viestejä, ihmiset tekivät sen hyvin luonnollisen johtopäätökset - ja niinhän minäkin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt - että nuo mestarit olivat korkeampia olentoja kuin hän. Nyt näyttääkin olean päinvastoin, ja se saa kaikki vuosikymmenten tuumailut äkkiä asettumaan paikoilleen.

Seuraan tässä nyt Judithin selostusta. Valkoisessa veljeskunnassa, joka hoitaa käytännössä maan asioita ja esimerkiksi valmistaa aina suunnitelman maan seuraavaa inkarnaatiota varten, on Kristuksen johdolla kaksitoista jäsentä, jotka ovat joko ihmisiä tai sitten korkeampia sieluja.

Seitsemän näistä mestareista on sellaisia, jotka inkarnoituvat ihmiskehoihin ja viisi sellaisia, jotka toimivat vain ilmen maallista kehoa.

Heistä on kaksi Idän mestaria, jotka ovat mestari Moria ja mestari Kuthumi, kaksi Etelän mestaria, mestari Hilarion ja Venetsialainen mestari, sekä kaksi Lännen mestaria, Christian Rosenkreutz ja Mestari Jeesus, joka tunnettiin aikaisemmin Zarathustrana.

Sen lisäksi on yksi mestari, joka on kaikkien näiden palvelija, kuten henkisesti sanotaan, eli johtaja, ja on tuo, jonka me hänen viime elämässään tunsimme Rudolf Steinerina. Tätä seitsemättä mestaria nimitetään myös Pyhänhengen mestariksi.

 

Pyhänhengen mestari

Rudolf Steiner pystyi siis Pyhänhengen mestarina toimimaan myös kaikkien muiden kuuden inkarnoituvan mestarin apuna. Koska hänellä on hyvin läheinen yhteys Mestari Jeesukseen, hän on toiminut paljon yhdessä Christian Rosenkreutsin kanssa Lännen mestarien alttarilla, Christian Rosenkreutz enemmän taustalla ja Rudolf Steiner aktiivisena.

Kun olen ihmetellyt ihmettelemästä päästyäni, miten Steiner pystyi silloin sata vuotta sitten luomaan uutta kaikille niille inhimillisen toiminnan alueille, joille sitä häneltä pyydettiin, niin nyt se alkaa siis selvitä.

Pyhän hengen mestarina hän oli juuri yhteydessä hengen ilmaisuus ("pyhä henki antaa teille sanat") ja samalla Lännen aktiivisena mestarina hän kykeni tuomaan kaiken tuon hengen ilmoituksen käytännön tasolle saakka.

Itsekin jälleen kerran ihmetelläkseni laitan tähän luetteloa kaikesta mille alueille hän loi uudistuksia, useimmat niistä ovat myös lähteneet liikkeelle enemmän tai vähemmän laajasti. Tässä siis niitä, joita nyt tulee mieleen:

Filosofinen minuuden tieto-oppi, aistioppi, kosmogonia, enkelihierarkiat, luonnonhenget, kirkon rituaalitekstit, esoteerinen koulu, maalaustaide, kuvanveisto, musiikki, laulutekniikka, arkkitehtuuri, rakennustekniikka, ihmiskunnan henkinen kehitys ja mysteerit, kristologia, meditaatiot, puhe- ja näyttämöilmaisu, eurytmia, Bothmer-voimistelu, maatalous, lääketiede ja lääkkeet, kasvatus, hoitoeurytmia, kehitysvammaisten kasvatus, yhteisöpankit, yhteiskunnallinen kolmijäsennys, kasvivärit, lasintyöstö, luonnontiede, matematiikka, astronomia, jälleensyntyminen ja karma + lähes neljäsataa kirjaa hänen esitelmiään.

On niitä varmasti vielä lisääkin, mutta nuo tulivat suoraan mieleen.

 

Punaisena lankana

Vielä yhden episodin tahdon tähän liittää. Kun sitten olen ihmetellyt sitä, miten Steiner - kaikesta selvänäköisyydestä huolimatta - kykenee puhumaan maan edellisistä inkarnaatioista niin läheisesti ja tuomaan niistä eri esitelmäsarjoissa esiin yhä uusia ja uusia puolia, niin tässä on yksi selitys siihen.

Oli eräs hyvin uskollinen henkisen koulun oppilas, Anna Samweber. Tohtori - kuten Steineria silloin nimitettiin - oli puhunut Berliinin ryhmässä Mikaelin mysteeristä ja hänen tehtävästään. Esitelmän jälkeen kysymykset ja vastaukset kestivät yli puolen yön. Kun kaikki muut olivat poistuneet tuosta kokoushuoneesta, jonka yhteydessä Samweberillä oli silloin pieni asunto, Steiner tuli Samweberin keittiöpöydän luo ja sanoi:

- Sam, sinähän tahdoit kysyä minulta jotakin.

- En, herra tohtori, vastasi Samweber, joka ei koskaan halunnut vaivata häntä henkilökohtaisilla kysymyksillä.

- Mutta Sam, ole vain hyvä ja esitä kysymyksesi.

- No niin, herra tohtori, esitelmänne aikana minulle nousi esiin kysymys: Kuka te olette? Kuka te olette ollut? Kuka te tulette olemaan?

Tohtori vastasi heti. Hän piirsi eteeni pöydälle kaarevan kuvion ja kertoi, että hänen yksilöllisyytensä kulkee kuin punaisena lankana läpi koko maankehityksen ja oli olemassa jo ennen sen alkua. Sitten hän jatkoi:

- Jos te ajattelette sitä rakkaudella ja innostuksella, tulette vielä tässä elämässä ymmärtämään, kuka minä olen.

Kertomus jatkuu vielä, mutta kiitos että olen nyt saanut kertoa sinulle näin paljon! Jatkamme.

Rakkaudella
Matti

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: mestarit, Valkoinen veljeskunta, Valkoisen veljeskunnan mestarit, Rudolf Steiner, Steiner, Christian Rosenkreutz, Mestari Jeesus, Zarathustra, Pyhän hengen mestari, Judith von Halle, lännen mestarit, Anna Samweber

Iloista juhannusta

Lauantai 25.6.2011 klo 5:39 - Matti Kuusela

On erittäin vahvistavaa päättää itse mitä kokee, ja mitä tahtoo kokea. Totta on, että emme aina kykene siihen pitkää aikaa. Silti jokainen hetki, jolloin voin luoda itse oman kokemukseni, on valtava askel oman henkisen kehityksen tiellä, ja se on suuri askel koko ihmiskunnan kehityksen taipaleella.

Tuo oman kokemuksen luominen on eri asia kui harha tai illuusio. Siinä luulen että minulla on hauskaa, mutta hauskuuden tunne tulee siitä, että eristäydyn ja luon oma itsenäisen voimakuplan ympärilleni.

Kun luon kokemukseni, olen vahvassa yhteydessä koko voimakenttään ympärilläni. Kun luon itselleni hyvän kokemuksen vaikkapa juhannusjuhlissa, autan myös kaikkia muita juhlijoita. Ja tuon myös enkeleiden ja luonnonhenkiystävien työtä. Hei kaipaavat ihmisauttajia.

Kun meidän ihmisten vastuu kasvaa yhä suuremmaksi, meidän tehtäväksi tulee olla juhlien, tunteiden ja energiatilojen johtajiva. Joillakin meistä onkin loistelias kyky vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön, mutta se nyt tässä olekaan niin tärkeää, vaan se, että me kaikki alemme kehittää omaa luomisen voimaamme.

Meillä on täällä Maan päällä mahdollisuus luoda sellaista todellisuutta kuin tahdomme, ja mikä on vielä suurempaa: meillä on mahdollisuus luoda sellaista Maata kuin tahdomme.

Lapsena ollessamme maailma antaa meille, mutta aikuisina on meidän vuoromme antaa Maalle. Ajattele, sinulla on mahdollisuus olla kehittämässä kokonaista planeettaa!

 

Maailman kauneus ja luominen

Ja miksi Sinä olisit täällä ja miksi
Maa olisi täällä, ellei tarkoituksena
olisiuriel_sinivalkokulta.jpg juuri tuo kehitystyö, herääminen
siihen. Me katsomme ympärillemme ja ihmettelemme, että täällä on tällaista. Juhannuksena on paljon kaunista - kun ihailen sitä, vahvistan tuota kauneutta.

Se on aivan todellista, sillä tuo kauneus ei ole täällä itsestään. Se on enkelten ja luonnonhenkien ja haltioiden ja deevojen työtä. On hienoa ihailla spontaanisti, vielä hienompaa on ihailla tahtoen.

Meillä on niin paljon sellaisia kykyjä, joita emme ole vielä avanneet. Kielteiset yheisenergiat painavat meitä, ja meidän on ravistettava ne yltämme ja alettava luoda.

Joskus tuntuu niin helpolta yhtyä kollektiiviseen valituskuoroon: taas sataa, taas tuulee, on liian kuuma. Sillä tavoin me emme luo emmekä ole itsenäisiä, vaan vahvistamme luomista madaltavia voimia. Muista, että sinä voit luoda joka ainoa hetki. Mutta on upeaa, jos muistat luomisesi voiman vaikka kerran päivässä, ja jo kerran viikossakin on upeaa, aluksi.

 

Luominen

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin sinä luot sitä kauniimmaksi.

Se on aivan totta, sillä tämä maailma on voiman kokonaisuus. Millaista voimaa me luomme ja lisäämme tähän voimien kokonaisuuteen, se vahvistuu ja todellistuu.

Nykyinen maailma on vielä pitkälle enkelien ja jumalten luomus, mutta tosiasiassa siinä on paljon aikaisempien ihmisten vaikutusta. Uskon että me osallistumme innokkaasti tämän maailman luomiseen (ainakin monet meistä) henkisillä tasoilla yön aikana ja kuoleman jälkeisessä olotilassa.

Mutta jotta meillä on siihen voima ja mahdollisuus, meidän on aloitettava kiinnostuksemme jo maanpäällisen elämämme aikana.

Kauneus on luonnollisesti vain yksi ulottuvuus, mutta juuri tässä kesäajan hehkeydessä hyvin merkittävä.

 

Juhannus ja Uriel

Lainataanpa jälleen Rudolf Steineria vuodelta 1923:

Kuvitelkaamme seuraavaa juhannuskuvaa. Uriel on ylhäällä kehkeytyvässä auringon kultakehässä kutoen kehoaan valon kultasäikeistä. Hänen arvioiva katseensa on suntautunut maan kristillikerrokseen. Hän näkee, kuinka ihmisten erheet ovat epäsoinnussa sen loistavan ihmeellisyyden kanssa, joka esiintyy maan syvyyksien kristallisaatiotapahtumassa. Tämä vertailu ihmiserheiden ja maassa tapahtuvan kiteytymisen välillä saa hänen katseensa vakavaksi.

Urielin ele on kehottava ele on kehottava ele ... muuntakaa erheenne hyveiksi, sillä pilvissä esiintyy auringon kullasta kehrättyjä kuvia, kun ihmiset kehittävät hyveitä.

Tässä Rudolf Steineri siis ilmaisee suoraan, että luonto ilmaisee meille näkyvässä muodossa sitä, mitä me täällä itse kehitämme.

Hyveiden kehittäminen ei siis koskaan mene hukkaan. Enkelit huomaavat ne, ja kutovat niistä pilviin kultareunuksia. Tämähän on runollinen kuva, voi sanoa, mutta runoilijat ovatkin aina olleet ihmisiä, jotka näkevät asioita myös enkelten silmin.

 

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: juhannus, kauneus, luominen, Uriel, Rudolf Steiner, kollektiivienergiat, pilvien kultareunat, runoilijat, juhannuskuva

Juhannuksen lähestyessä

Torstai 23.6.2011 klo 2:35 - Matti Kuusela

Hyvää juhannuksen aatonaattoa kaikille täältä Länsi-Pasilan yöstä. Aivan kuten viime yönäkin, yö on ihmeellisen pimeä. Talvella tottui siihen, että valoa riitti hohtavien hankien takia yli koko yön ja kevään eli lisääntyvän valon ihmeessä. Nyt hämmästyy kun katsoo ulos. Pitäisi olla vuoden pisimmät päivät, mutta pimeä vallitsee.

Onneksi se on kuitenkin hyvää, pehmeää ja lämmintä kesäyön pimeää. Vielä valoisan aikaan kävin ensimmäisen kerran elämässäni hiihtamässä rullasuksilla. Sukset olivat Sinikat tosivanhat mutta hyvälaatuiset sukset, joihin kävin vaihdattamassa siteet Etelä-Haagan urheiluliikkeestä, alkoikohan sen nimi jotain Kallen ... tai vastaavaa. Palvelu nopeaa, valikoima pieni, mutta yllätys: kun siteitä vaihdettiin, kiertelin ympäri ja kaikkea löytyi mitä vaan osaa toivoa, ja vähän enemmänkin.

On hyviä uusia suuriakin liikkeitä, mutta ehdottomasti kannattaa muistaa myös lähiseudun erikoisliikkeitä, joissa saattaa olla tosiasiassa parempi valikoima kahdella neliömetrillä kuin suurmyymälässä kahdellakymmenellä, tai kahdellasadalla.

 

Rullahiihtoa

Kävelin suosiolla alas loivan mäen Keskuspuistoon. Hiihto lähti kulkemaan oikein mukavasti. Vauhti tosin ei huumannut, koska suksista joutui pitämään tarkkaa lukua vaikka niitä vain kaksi olikin. Jokaista lievääkin alamäkeä piti harkita tarkkaan, mutta ylöspäin pääsi helpolla, sillä pitoa riitti. Suksi ei nimittäin luista taaksepäin lainkaan.

Metsäteiltä poikkesin laajoille pysäköintialueiden asvalteille, ja mukavaa se oli. Paluun aikana sattui kaksi useamman metrin pätkää, jolloin huomasin hiihtäväni ilman suksien jatkuvaa tarkkailua. Ensi kerralla voi mennä jo pidempäänkin, ja parin päivän päästä jalat kertovat mitä tuosta pitivät.

 

Juhannustuulet

Tuulten puheesta olen varmaan kirjoittanut jo liiankin kanssa, mutta jälleen tänään ja eilen tuulet olivat jotenkin erityisen puhuttelevat ja koskettavat. Niin tuttuja, lieneekö sitten ollut tuttuja ilmanhenkiä, ehkä lapsuudesta saakka. Kiitos että saan kohdata teitä uudelleen.

 

CD-valinta

Lisäilen vähitellen uusia meditaatioäänitteitä cd-listaan. Näiden sivujen tekniikalla ei taida saada uusimpia esille mitenkään omalla toiminnallaan, mutta pyrin ilmoittamaan niistä Enkelimaa-viesteissä ja ehkä uutisiin voi myös laittaa listan uusimmista tulokkaista.

Oli väliaika, joiden äänityksiä alan myös työstää listalle. Sellaisia on erityisesti viime vuoden Siriusryhmän äänitteet, jotka eivät ole vielä koskaan olleet esillä.

Olen messumyynneissä usein koetellut energisesti, mikä meditaatio kullekin sopii, ja se on ollut hauskaa minulle ja ymmärtääkseni myös niille joille niitä olen valinnut. Se on aina saanut innostuneen vastaanoton. Siksi päätin lisätä saman mahdollisuuden myös Enkelimaapuotiin.

Voit siis ostaa yhden tai useamman äänitteet ja minä sitten valitsen ne sinulle energioiden mukaan. Kuulostaako mukavalta. Tervetuloa kokeilemaan!

Ja mielellään saa kertoa kokemuksia ja myös toivomuksia kaikesta mitän Enkelimaasivuihin liittyy. Sinunkin näkemyksiäsi tarvitaan!

 

Kauniisti sanottua

Olen kevään mittaan lueskellut itäsuomalaisen
näkijän ja parantajan Niina-niina-matilda.jpgMatildan (Niina-Matilda Juhola) kahta kirjaa, joilla on yhteinen nimi Näkijä. Jälkimmäisessä, Rakkauden tiellä, hän aivan alussa kirjoittaa ihmeellisen kauniisti ja koskettavasti:

Olen tässä. Nämä sanat tuovat minut luoksesi. Vain olemalla avoin edessäsi voin todella kertoa sinulle, mitä minulle on tapahtunut. Jos tahdot tulla lähelleni, huomaat itsesi kuoriutuvan samaan avoimuuteen sitä mukaa, kun kuljetan sinua hellästi läpi monen näkymättömän kerroksen. Jos annat, kosketan sydäntäsi syvältä ja kerron sinulle suurimpia salaisuuksiani. ...

 

Esoteerista

Tuo varmaan riitti tällä kertaa, ja mielelläni palaan Niina-Matildan kertomuksiin vielä uudelleen. Otan tähän vielä otteen Steinerilta:

Hyvä meissä tulee ilmentämään itseään niin, että me tunnemme sen kasvavan, tunnemme sen kasvavan aina kaukaiseen tulevaisuuteen, jossa se kantaa hedelmää; ja me tunnemme, miten sen pahan, jota meissä vielä on ... on tultava ravinnoksi kasvavalle hyvälle.

Jos tämä kuulostaa vallankumoukselliselta nyt, sen on täytynyt kuulostaa vielä vallankumouksellisemmalta vuonna 1914, jolloin Steiner lausui nämä sanat esoteerisella tunnilla Berliinissä. Ja täytyy vielä ottaa huomioon, että nuo olivat ensimmäisen maailmansodan aikoja, jolloin paha maailmassa todella tunnettiin Keski-Euroopassa. Steiner jatkaa:

Me tunnemme, miten paha on jotain kuolevaa, kun taas hyvä on jotain kasvavaa, mutta me tunnemme myös, miten hyvyyden jatkuva kasvu riippuu siitä ravinnosta, jota se voi saada kuolevasta pahuudesta. Meidän on voitava tuntea molemmat samanaikaisesti, hyvä ja paha, ja samaan aikaan tietää, että se paha, jonka me voimme ideana kuvitella, ei milloinkaan saa tulla toiminnaksi: että meidän tulee tietää, mutta ei milloinkaan tehdä.

Nämä ovat monumentaalisia sanoja. Olin luullut, että ensimmäinen, joka puhui tällä tavoin hyvyyden ja pahuuden kysymyksestä, oli virolainen parantaja-lääkäri Luule Viilma, ja erittäin vahvasti tästä on yhä uudelleen puhunut Jukka Hirvonsalo.

Nämä ovat asioita, joiden on annettava pikku hiljaa kypsyä sielussa. Niitä voi tuumailla sinne ja tänne, mutta on erityisesti varottava, ettei tee henkisistä opetuksista johtopäätöksiä liian varhain. Oikeat johtopäätökset henkisistä opetuksista ovat niitä, jotka tulevat omasta sydämestä, ajatuksina ja tekoina, kun aika on kypsä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hyvä ja paha, Rudolf Steiner, Luule Viilma, Jukka Hirvonsalo, Niina-Matilda, Niina-Matilda Juhola, Näkijä

Nykyajan pappeus

Keskiviikko 2.3.2011 klo 12:16 - Matti Kuusela

Yksi toistaiseksi syvään hiljaisuuteen jääneistä Rudolf Steinerin teemoja on pappeus. Hän piti aikanaan sen ajan reformoiduille - ei siis katolisille - papeille esitelmiä uskonnollisen elämän uudistamisesta. Olen lueskellut niistä viimeistä esitelmäsarjaa, joka on myös aivan viimeisiä sarjoja, joita hän kykeni pitämään ennen sairastumistaan.

Olen mietiskellyt tätä pappeusteemaa itse kauan siltä kannalta, että meiltä nykyajan luterilaisilta miehiltä on papin tai henkisen johtajuuden elementti onnistuttu jotenkin ihmeellisesti poistamaan kokonaan.

Kun lukee vaikka hindulaiselta suunnalta tulevia avioliitto-oppaita, niissä korostetaan voimakkaasti miehen vastuuta perheen tai avioparin henkisestä elämästä. Miehen täytyy olla aina henkisesti aloitteellinen.

Tietenkään tuota ei voi soveltaa sillä tavalla, ettei nainen nykyaikana ole yhtä hyvin pappi kuin mieskin.

Olen siis tuumaillut miehenä olemista siihen suuntaan, että tuo pappina oleminen ei voi kuulua vain papeiksi vihityille, vaan ainakin aivan pieneltä osalta se kuuluu myös jokaisen miehen olemukseen. Kyllä, puhun nyt tällä kertaa miesten kannalta.

En tiedä, miten muut mahtavat tämän kokea, mutta itsestäni tuntui silloin kun oli perhe ja lapsia, että papit jollakin tavalla veivät pois sitä voimaa, joka olisi kuulunut perheenisällä, tai siis miehelle. On tietenkin mahdollista, että se oli vain henkilökohtainen kokemus.

Itse kuitenkin koen, että yleinen pappeus on jotain, mihin jokainen ihminen yltää ainakin hieman minuutensa henkisyyden kautta.

Ja todellinen pappi nykyisessä mielessä on ihminen, joka tukee ja kunnioittaa jokaisen ihmisen omaa henkisyyttä ja minää.

 

Moderni pappeus

Steiner lausuu näin:

Me olemme ihmisinä minä-olentoja, sanan modernissa mielessä me tulemme papeiksi, kun Johanneksen ilmestys ei jää meille vain evankeliumeihin, kun Johanneksen ilmestys ei myöskään jää pelkästään sydämiimme jonakin valmiiksi kirjoitettuna, vaan kun Minä tulee tietoiseksi siitä, että hän elämänsä jokaisena silmänräpäyksenä itsessään synnyttää ja tuo esiin Ilmestyksen vaikutuksen.

Tuo on upeasti kirjoitettu. No, Johanneksen ilmestys on vaikea kirja, ja koska se on niin vaikea, sitä on kautta aikojen yleensä ymmärretty aivan väärin, yksittäisten ennustuskohtien etsimiseen. Siitähän ei ole lainkaan kysymys, vaan siitä, että sen enkelikuvien kautta muodostuu kehitysvoima.

Steiner päättää toisen esitelmänsä tässä sarjassa sanoihin:

Sitä on Johanneksen ilmestyksen ymmärtäminen. Mutta se merkitsee myös, että me ymmärrämme sanan syvemmässä merkityksessä sanat: Kristus on vihkinyt meidät papeiksi. - Te olette tunteneet mitä merkitsee, kun Johannes sanoo, että Kristus itse on voidellut teidät papeiksi. Papiksi voiteleminen seuraa, kun on itsessään kokenut, miten Johanneksen ilmestyksen sisältö on syntynyt. Kun on tuntenut, miten nämä nykyajan ihmiset, jotka tahtovat tulla papeiksi, tulevat papeiksi sen kautta, että kun he synnyttävät itsessään Johanneksen Ilmestykseen sisältyvän minuuden elämyksen, tulee heidän minuutensa apokalyptiseksi (elää Ilmestyksen henkisessä joka hetki uusiutuvassa voimassa); silloin tulee minä papilliseksi.

Tässä tulee niin voimakkaasti esiin se, että pappeus ei siis ole vain esimerkiksi uskoa, joka on sielullinen ominaisuus, vaan jatkuvasti uusiutuvassa hengen voimassa elämistä. Enkä nyt tosiaankaan puhu siitä uskonnollisesta romanttisesta hengestä, vaan kyvystä olla henkisesti läsnä ja valveilla.

Seuraavassa esitelmässä Steiner esittää pappina olemisen toiselta kannalta:

...ihminen voi tulla todella papiksi, kun hän omaksuu itselleen mielikuvia, jotka ovat yliaistisen maailman aitoja henkisiä kuvia.

Se on selkeää. Elää sitä, mitä henkisesti kokee aidosti ja puhtaasti.

...antaessani Ilmestyksen vaikuttaa itseeni liittyy se jokaisessa kuvassa, jokaisessa imagianaatiossa omaan minääni. - Ja silloin tulee hetki, jossa Ilmestys ei tule ainoastaan omaksi kokemuksekseni vaan jolloin se voi tulla ihmisminuuden omaksi ilmennykseksi.

On tuossa pureskelemista. Steiner puhuu sitten toisissa kohdin siitä, miten Johanneksen ilmestys on erityinen pappiskirja. Johanneksen evankeliumi sisältää voiman, joka kohottaa ihmistä ja joka on suurinpiirtein sitä, mitä nykyisin puhutaan "ylösnousemusvoimana", vaikka se oikeastaan tarkoittaa henkisen kohoamisen voimaa, ascension.

Johanneksen ilmestyksen kautta virtaa ihmiseen Steinerin mukaan se voima, joka tekee mahdolliseksi elää esimerkillisellä tavlla se henkisyys, joka Johanneksen evankeliumin kautta avautuu ja alkaa vaikuttaa ihmisessä.

Nämä ovat suuria asioita, mutta tärkeitä tietää, sillä koen että juuri tällä pappeuden kohdalla meidän henkisessä ilmapiirissämme on vallitsee suuri ... niin, mikä se onkaan ... ehkä avoin kysymys.

Koen että silloin pappeus toimii oikealla tavalla, kun se loistaa jokaiselle ihmiselle hänen omaa minuuttaan tukevaa valoa ja läsnäolevan rakkauden uudistavaa voimaa.

Rakkaudella
Matti

Ja kuten aina, Enkelimaaviestit ovat vapaasti käytettävissä jokaista ihmistä varten.

2 kommenttia . Avainsanat: pappeus, nykyajan pappeus, Rudolf Steiner, Johanneksen ilmestys, Johanneksen evankeliumi

Kultakangasta kutovi - Kristuksen asut

Keskiviikko 23.2.2011 klo 12:02 - Matti Kuusela

Viime yönä kirjoittamassani blogissa kerroin Steinerin esitelmäotteesta, jossa hän kertoo miten Kristus nyt toisen tulemisensa aikana rakentaa itselleen kehoa eetterimaailmassa. Suurta siinä on se, että meillä ihmisillä on keskeinen osuus tuon Kristuksen uuden kehon muodostamisessa.

 

Hämmästys

Ensimmäinen asun kudos muodostuu hyvin inhimillisestä tunneilmauksesta, josta tietäminen alkaa: hämmästyksestä. Kunpa me muistaisimme ja ehtisimme aina hämmästyä, kun kohtaamme uutta. Hämmästys avaa meille uusia tietämisen ja maailman hahmottamisen mahdollisuuksia.

Voisi sanoa, että henkinen tiede tai Kristus-tiede lähtee aina liikkeelle maailman uudesta ja tuoreesta näkemisestä. Hämmästys antaa luottamusta siihen, että meillä on aina yhä uusia ja uusia tiedon kerroksia ja mahdollisuuksia saavutettavanamme.

Ole aina valmiina hämmästymään, niin sisäinen elämäsi säilyy vahvana ja voimakkaana ja voi saada jatkuvasti uusia sävyjä.

 

Rakkaus ja myötätunto

Toinen Kristuksen asu muodostuu ihmisten aidosta rakkaudesta ja myötunnosta. Nyt minua hämmästyttää, kun muistelen miten paljon kirkot ja uskonnot todella ovat sitä opettaneet: ole myötätuntoinen, rakasta kaikkea mitä maailmassa, ihmisten elämässä, itsessäsi ja lähimmäisissäsi kohtaat.

Aika vähän, itse asiassa. Edelleen hämmästyn sitä, minkä juuri oivalsin: Kristuksen Testamentin opetukset eivät vain jotain sellaista elämänaluetta varten, jota me nimitämme uskonnoksi, vaan hyvänen aika: ne ovat opetusta aivan käytännöllistä ja jokapäiväistä elämää varten.

Parantajana tuo on minulle aivan selvä. Jokainen hetki elämän kaikkien ilmiöiden rakastamista auttaa ja tukee paranemista ja eheytymistä.

Tämä toinen Kristuksen keho on hänen eetteriruumiinsa.

Eetterikeho on juuri rakkauden keho. Niin kuin sielunkehomme pysyy terveenä ja puhtaana kun muistamme avautua tähtimaailman ihmetykselle, kukkien kauneudelle, ihmisten saavutuksille ja enkelien suuruudelle, niin elämänvoimakehomme elää rakkaudessa.

Toki meidän rakkautemme on vielä hyvin pientä. Joskus onnellisesti kohtaamamme suuri rakkaus voi antaa esimakua siitä, mitä eetterikehon muuntuminen todelliseksi rakkauden kehoksi voi tulevaisuudessa merkitä.

 

Omatunto

Kolmas kehollisuus muodostuu siitä, miten me ihmiset kuuntelemme enkelien opastavaa ääntä - eli omaatuntoa. Omantunnon mukainen toiminta luo sitä henkistä substanssia, josta Kristus rakentaa fyysisen kehonsa.

Sitä on aluksi vaikea ymmärtää, että on olemassa näkymätön fyysinen keho, mutta niin se vain on. Meidän nykyinen fyysinen kehomme on aineen täyttämä, siksi me havaitsemme sen aisteillamme.

Sitten kun me joskus tulevaisuudessa saavutamme mestaritason, me olemme läpäisseet koko fyysisen kehomme oman minuutemme henkisillä voimilla, ja silloin me voimme elää fyysisessä kehossa, jonka ei enää tarvitse olla aineen tukema. Ja silloin me otamme fyysisen kehomme mukaan henkiseen maailmaan kuoltuamme. Nythän meidän täytyy joka inkarnaatioon luoda uusi fyysinen keho. Silloin meillä on myös jokaisessa elämässä sama fyysinen keho, joka ilmaisee täydellisesti meidän sisäistä elämäämme. - Nykytilanteessa voi olla myös tyytyväinen siitä, että kaikki mitä meissä sisäisesti elää, ei heti näy ulospäin.

Mutta Kristuksella se näkyy, ja samoin enkeleillä. Se on yksi syy siihen, miksi henkiset olennot normaalisti näyttäytyvät ihmisille yksilöllisissä asuissa.

On siis hyvä kiinnittää huomiota omaantuntoon, huomata milloin ja miten omatunto puhuu.

 

Pohjanneito

Kalevalassa kaunis Pohjan neito kutoi Väinämöisen näyssä taivaallista kultakangasta. Japanissa ja Kiinassa hän on tähti Vega, joka kutoo kangasta jumalten asuksi.

Naituaan Ilmariseen ja astuttuaan maan piiriin neidosta tulee kuitenkin paha emäntä, joka laittaa kiven Kullervon leipään.

Se tarkoittaa hyvin suurta asiaa: kun Kristus on tullut Maan päälle, myös moni asia kosmisesti on muuttunut. Kosmoksen voimat eivät enää täysin vaateta Kristusta, vaan nyt meidän ihmisten tehtävä on luoda Kristukselle ne vaatteet, joihin hän pukeutuu Maan piirissä.

Ihmetys, rakkaus, myötätunto ja omantunnon seuraaminen ovat samalla niitä voimia, jotka "kutsuvat" Kristuksen luoksemme.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, ihmetys, rakkaus, myötätunto, omatunto, Pohjan neito, Vega, Steiner, Rudolf Steiner, mestarit

Arkkitehtuurin ilo ja Hengen valo

Perjantai 18.2.2011 klo 14:47 - Matti Kuusela


Hei kaikki, viime keskiviikkona palatessani Tampereen hoitotyöstä poikkesin Puutarhakadun jäännöseräkirjakauppaan, jossa silmiini hyppäsi kirja Fantasia ja arkkitehtuuri WILD. Jo heti kannessa oli niin kaunis kuva, että mieleni tekee vain katsella ja katsella sitä. Aivan ihmeellistä. Ostin kirjan samantien.

Kannessa olevan talon seinä on aaltoilevaa pärettä, joka kivien ja koivin taustalla näyttää ihmeellisen kauniilta. Päreiden tummahko pinta heijastaa kauniisti valoa, ja vieressä olevasta suuresta pyöreäkulmaisesta ikkunasta leimuaa ulos lämpimän kultaoranssia valoa.

Talosta tulee heti sellainen tunne, että tuolla haluan asua, se on ihmistä varten. Seinä hengittääyhdessä luonnon kanssa, ja koska ihminen aivan luonnollisella tavalla samaistuu taloon, tulee siitä myös tunne, että myös minä saan hengittää. Ja ikkunasta tulee tunne, että myös minussa elää jumalallinen kultainen valo, joka valaisee ja lämmittää maailmaa.

Suurkiitos kirjan kirjoittajille, taiteilija Jan-Erik Anderssonille ja Jen Budneylle. Kirjan teksti on myös erinomaista. Tulee sellainen vaikutelma, että teksti todella kuvaa itse rakennuksen ja sen suunnittelijan tarkoitusta. Jopa Rudolf Steinerin toisen Goetheanumin teksti on hienosti oivallettu.

 

Elävä arkkitehtuuri

Rakennus on ihmisen kuva ja toinen asu. Ensimmäinen asumme on fyysinen keho, jonka rakennamme itsellemme, ja toinen asumus on se koti, jossa asumme. Entisaikaan ihmisen ja hänen asuntonsa välinen suhde oli huomattavasti voimakkaampi kuin nykyään. Muistan miten aina omakotitalossa asuneena nuorena poikana katselin kauhulla Hyvinkäälle silloin tulleita kerrostaloja, jotka eivät ulkoasultaan kertoneet mitään niissä asuvista ihmisistä, yksilöistä, perheistä ja talokunnista.

Toisaalta abstraktit kerrostalot irrottavat ihmisen perinteestä ja auttavat häntä liittymään nykyajan abstraktiin ajatusmaailmaan, jossa tunne on monelle kauhistus. Nykyaikana kyky tunteita on laajalti kadonnut. Me pelkäämme ja vastustamme niitä ja tiedän että monesta ihmisestä arkkitehtuurin elävät muodot saattavat tuntua myös vastenmielisiltä. Aivan kuin ajattelun ja elämän hallinta katoaisi.

Mutta elävä ja orgaaninen arkkitehtuuri vastaa vain osaa ihmisestä. Niin kuin ihmisessäkin, myös arkkitehtuurissa on fyysinen taso, elämänvoimien taso, sielullinen taso ja minuuden taso. Mielenkiintoista on, että Rudolf Steinerin seuraajista minun tietääkseni ainoastaan yksi arkkitehti - unkarilainen Imre Makovecz - on kyennyt luomaan varsinaista minuuden arkkitehtuuria, sillä minuutta vastaa rakennuksen symmetria, aivan niin kuin ihminenkin on symmetrinen edestä katsottuna.

 

Arkkitehtuurin ja ihmisen neljä tasoa

Kaunis kukka ilmentää elämää ja kauneutta, ja voimme hyvin kuvitella, miten sen hahmo muuttuisi, jos se ottaisi vastaan sisäisen minuuden voiman, niin kuin ihmisellä on. Nykymuodossaan kukat ilmentävät sitä miten ne avautuvat hengelle, joka virtaa niihin auringonvalon kautta. Niin me ihmisetkin hetkeksi kadotamme henkisen läsnäolomme nauttiessamme auringosta.

Eläinten sielullisuus on oikeastaan kuva minuuden etsimisestä, aivan niin kuin vanhoissa saduissa nuorin veljeksistä lähti aina maailmalle etsimään onneaan ja itseään. Tuo kuulostaa aika hassulta, lähteä jonnekin itseään etsimään, mutta jos kukkakin saisi sielullisuuden sisäisyyteensä, sekin varmasti irrottaisi juurensa maasta ja lähtisi matkaan.

Maanpäällisen minuuden eläimet näkevät ihmisen hahmossa. Toiset kavahtavat sitä, toiset tuntevat sitä kohtaan vastusmatonta vetoa. Mutta mitä kauemmin me elämme Kristuksen toisen tulemisen aikaa, mikä merkitsee minuuden puhdistumista ja henkistymistä, vapautumista sielullisuuden vieteistä, sitä enemmän eläimet tulevat luoksemme, ja sitä enemmän myös eläimet alkavat leikkiä keskenään, myös eri lajit.

Minuus kuvastuu siis arkkitehtuurissa siinä, että tuo etsimisen liike pysähtyy yhteen symmetriatasoon. Mutta meidän minuuskokemuksemme on vielä niin heikko, että me normaalisti pystymme esittämään arkkitehtuurissa esimerkiksi leikillisyyttä tai elävyyttä, abstraktia selkeyttä tai sitten symmetriaa, mutta vain yhtä tai enintään kahta kerrallaan. Meillä on vielä pitkä matka sellaiseen arkkitehtuuriin, joka kykenee ottamaan ihmisen kaikki neljä tasoa samanaikaisesti huomioon.

Rudolf Steiner piti arkkitehtuurin vaikutusta ihmiseen niin suurena, että silloin kun kaikki rakennuksen neljä tasoa, fyysinen, elävä, sielullinen ja minuudellinen, ovat tasapainossa keskenään, ihminen ei voi esimerkiksi varastaa. Niin ei vain voi tehdä. Tuo voi tuntua aluksi radikaalilta väitteeltä, mutta kun ajattelee vaikka kaikkia niitä hirviötaloja, joita eri puolilla maailmaa on rähäytetty niiden epäsosiaalisuutta luovan vaikutuksensa takia, alkaa ymmärtää, miten suuri arkkitehtuurin voima on.

Kuollutmuotoisen arkkitehtuurin ongelma ei ole ainoastaan siinä, miten se ei tue ihmisen sielullisuutta ja elämää, vaan ainoastaan ohutta ajattelua tässä elämässä. Sen varsinainen tragedia on siinä, että vaikka aistiemme kautta sisäisyyteemme omaksumamme kuolettavat vaikutukset ovat suuria, ne eivät tässä elämässä paljoakaan pysty vaikuttamaan kehomme ulkomuotoon fyysisyyden hitauden ja raskauden takia. Sen takia nykyisen arkkitehtuurin, niin kuin kaiken arkkitehtuuin, vaikutus siirtyy ihmisten seuraavien elämien ulkomuotoon.

 

Näe kaikki kauniiksi

Siksi kannattaa katsella kaikkea kaunista niin paljon kuin mahdollista. Ja siksi kannatta myös nähdä kauniiksi myös kaikki se, mikä ei sitä itsessään ole. Nyt alan jo epäröidä, pitäisikö näistä asioista kertoa, mutta miksei. Jo nyt voi joku tulla ajatelleeksi, että miksei tätä ole hänelle kerrottu, jos joku kerran on tiennyt.

Okei, kaikessa havaitsemisessamme on mukana pieniä elementaarisia olentoja. Sen minkä me näemme kauniina, elementaariolennot me vapautamme, mutta rumiksi kokemamme jäävät tänne maan päälle odottamaan seuraavaa elämäämme, jolloin meillä onkin siinä jo oppitunti valmiina: Siksi meidän on nyt tässä elämässä niin tärkeää rakastaa vapaaksi myös kaikki epämieluisat kokemuksemme. Tulevaisuudessa kun kehomme henkistyvät ja pehmenevät, näiden vanhojen elementaarien vaikutus kehoon tulee vielä näkyvämmäksi, samoin kuin kaikkien tunteiden.

Miellyttävä uutinen on, että on hyvä rakastaa vapaaksi myös kaikki hyvien ominaisuuksiemme elementaalit, sillä silloin nuo kyvyt tulevat lisääntyvästi meidän oman henkemme ominaisuuksiksi. Elementaariolennot ovatkin oikeastaan meidän muistimme: mitä suuremmaksi meidän rakkauden voimamme tulee, sitä voimakkaammin myös muistimme muuttuu, oikeastaan hengen kokemisen välineeksi.

Kun haluat välttyä muistin kovettumiselta, pidä tunteesi elävinä ja muistele paljon. Muistellessasi esimerkiksi varhaisen lapsuutesi tapahtumia kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen vahvistat samalla yhteyttäsi niihin enkeleihin, jotka silloin olivat kanssasi.

Matkallamme kohti minuuden arkkitehtuuria tarvitsemme kaiken sen elävyyden ja ilon, jota suinkin voimme arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstämme saada.

 

Ilon aikaan

Muistan miten kaksikymmentä vuotta sitten surin sitä, miten arkkitehtuurissa, aina kun yritetään luoda jotain kaunista, kestävää ja juhlallista, valitaan värejä hieman vaaleamman harmaan ja hieman tummemman harmaan välillä. Ymmärrän kyllä, mistä sekin johtuu, mutta nyt tahdon korostaa viestiä: jos me tahdomme luoda lapsillemme terveyttä, iloa ja elämänvoimaa, meidän on luotava arkkitehtuuriin ja kaikkeen rakennettuun ympäristöön huomattavasti enemmän elävyyttä ja iloa. Ne tukevat sielunvoimiamme ja elämän voimiamma.

Abstraktit suorakulmamuodot kahlitsevat ihmisen sisäisiä voimia. Sitä me emme enää tarvitse, päinvastoin on selvästi koettavissa, miten masennus, voimattomuus ja uupumus ovat yhteydessä rakennetun aistimaailman ilottumuuteen, miten sielut kamppailevat ja väsyvät sen kahleissa. Arkkitehtuurin tehtävä on voimaannuttaa! Sitä me tarvitsemme. Ja siihen tarvitaan mielikuvituksen ja hallitun fantasian elävöittävää vaikutusta.

Erityisen voimakkaasti ne tukevat koko olemuksen kehitystä. Ja tässä on hyvä muistaa, että ennemmin tai myöhemmin me olemme jälleen niitä lapsia, jotka elävät ja ammentavat itseensä sitä ympäristöä, jota me nyt rakennamme.

Mutta vielä kerran: nykyhetken resepti on nähdä kaikki kauniiksi. Sillä on monella tavalla arvaamattoman suuri merkitys tulevaisuudelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fantasia, arkkitehtuuri, minuus, Kristus, kukat, eläimet, kauneus, Rudolf Steiner, Jan-Erik Andersson, orgaanien arkkitehtuuri, elävä arkkitehtuuri, elementaariolennot, Imre Makovecz

Suurkiitos

Sunnuntai 30.1.2011 klo 18:38 - Matti Kuusela

Suurkiitos kaikille, joilta niin auliisti olen saanut kiitoksia näistä sivuista. Se on hauskaa kuulla, vaikka itse ajatteleekin niin paljon sitä, mitä on tulossa! Odottakaahan.

Viime viikko meni paljon syvällisiä pohtiessa. Luin paljon Steinerin esoteerisen koulun tekstejä 1910-luvulta, ja nyt tuntuu, että alan tajuta, miten meditaatio oikeasti toimii. Olenhan toki yritellyt monellakin tekniikalla jo 60-luvulta saakka, mutta jotain on aina sitten jossain vaiheessa puuttunut. Suuri oivallus, joka on ollut tulollaan jo ehkä muutaman viikonkin, on se, että jokaisella kansalla saattaa olla oma meditaatiotekniikkansa, tai: jotta meditaatio todella tekee sen, mitä sen pitäisi, se täytyy virittää jokaisen kansan omien olosuhteiden mukaan. Silloin se vaan äkkiä alkaa toimia, tulee helpoksi ja luonnolliseksi.

Toki tiedän paljon ihmisiä, jotka ovat olleet tyytyväisiä omiin meditaatioihinsa, mutta sellaista suurta ymmärrystä on silti puuttunut. Ja ymmärrystä siitä, miksi Steinerin odottamaa suurta todellisen ja aidon selvänäköisyyden avautumista, ei ole tapahtunut. Nyt tuntuu, että se on lähellä, ja tulevassa kirjassa Sydämen tie - Kuusi henkistä perusharjoitusta, olen mielestäni hyvää vauhtia avaamassa sitä, miten tuosta selvänäköisyyden portista mennään läpi.

Selvänäköisyys meditaation tavoitteena on nykyaikana melkein unohdettu, ja tuntuu siltä, että kollektiivisesti on paljolti tehty ketun pihlajanmarjapäätös: happamia, kun ei onnistu.

Juu, vaikka Steinerin ohjeet ovat niin hienoja, ne on kuitenkin tehty keskieurooppalaiselle luonteenlaadulle. Ja Steiner heille sanoo, että on harjoitelta "ankarasti", niin suomalaiselle se ei toimi: meille täytyy nyt korostaa yhä uudelleen ja vielä muutamaan kertaan joka päivä: rennosti. Tee meditaatio rennosti, ei yritystä, ei mitään väliä sillä tuntuuko meditaatio onnistuvan, helposti vai vaikeasti tai ei ollenkaan. Olennaista on, että sisäiset voimat kasvavat siitä harjoituksesta, joilla niihin sisäisiin voimiin saa yhteyden. Jos yrittää tehtä sitä hyvin tai "onnistua", energia menee väärään kohtaan.

Näin olen itse kokenut, ja huomannut monen muunkin kokeneen vuosikymmenien mittaan, vaikka syytä siihen ei ole selvinnytkään.

 

Plejadit

Mutta ennen tätä meditaatiokirjaa tuleekin pienempi työ. Innostuin suomentamaan vuoden 2011 englanninkielisestä Astrosofisesta kalenterista Powellin kirjoitus Plejadeista ja vuodesta 2012.

Plejadit eli suomeksi Seulaset toivat niin lämpimiä muistoja omista 2000-luvun alun tähtitietoisuusmeditaatioistamme, että aloin suin päin suomentaa tuota kirjoitusta. Hämmästys oli suuri, kun löysin Powellilta, että Steiner on pitänyt Plejadeita ihmissuvun ja aurinkokuntamme kosmisena kotina ja vapauden ja yhteisyyden inspiraation paikkana. Tuo avasi aivan uuden merkityksellisyyde koko Plejadeita koskevaan tutkimukseen. Miten monilla alkuperäiskansoilla onkaan ollut muistoja Plejadeista kosmisena kotinaan.

Paitsi suomalaisilla. Ja sitten eilen Ali-Seppälän tilalla, Haavanlehti ry:n kotipaikassa, jonne olin Sinikan kanssa saanut kutsun, puhuessamme Markku Maulan kanssa Kalevalasta ja Judith von Hallen tutkimuksista, löysimme äkkiä Lönnrotin Alku-Kalevalasta Maria-runoista säkeen, jossa selvästi puhutaan Plajadeista, mutta mitä ilman tätä uutta tietoa ei juurikaan olisi voinut huomata.

En nyt muista tuota kohtaa ulkoa, koska juuri nyt ulottuvillani ei ole uudempaa eikä vanhempaa Kalevalaa. Siellä oli myös toinen ilmaisu, joka saattaa tarkoittaa Plejadeita, nimittäin sorajouhen soimen päästä, tai jotain vastaavaa. Soraya on nimittäin persialainen Plejadien nimi, ja tuo kyllä kuulostaa aivan Seulaset-Sorajalta Jeesus-lapsen kosmisena kotina. Mutta tarkistetaan. Sorajouhi on selvästi sana, joka on muokkaantunut jostain vieraskielisestä ilmaisusta.

Muistammehan, että kauan lastenloruna pidetty Oli ennen onnimanni -runo, on alkujaan myös persiankielinen pyhä maailmansyntyruno, joka ihmeellisellä tavalla on kulkeautunut Suomeen ja jonka sanat ovat saaneet suomenkieltä mukailevat muodot. Kaikille onnimanneille, matikoille ja sormkintaille löytyy alkukäsitteensa aivan samalla tavoin kuin sorajouhi voisi olla Soraya.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadit, meditaatio, Rudolf Steiner

Miltä Lemuria näytti - Ruuhkamaksut - Tunteiden tasapaino

Tiistai 18.1.2011 klo 22:22 - Matti Kuusela

Oli jotenkin syvä täyttymys saada laitetuksi näiden sivujen kuva-albumiin Rudolf Steinerin Goetheanumia varten laatimia luonnoksia. Kun lukee Steinerin kirjoja, huomaa ne aivan riittävän vaativiksi, ja samaa voi sanoa hänen julkaistuista esitelmistään. Mutta kun sitten katsoo noita hänen luonnoksiaan ja maalauksiaan varhaisempien aikojen ihmisen tajunnasta ja muinaisista vihityistä, avautuukin äkkiä aivan uudenlainen maailman, rikas ja värikylläinen.

Tajuaa, että kirjoissaan ja esitelmissään Steiner pyrki aina esittämään asiat selkeästi ja ajatuksin ymmärrettävästi. Mutta taiteen puolella hän sitten päästää koko luovuutensa rikkauden esiin.

Jos on lukenut vaikka Lemuriasta tai Atlantiksesta, noista ajoista, jolloin ihmisellä ei vielä ollut nykyistä tiivistä aineellista kehoa, huomaa noita kuvia katsoessaan, miten tärkeää on mielikuvituksen voima ja harjoitus. Menneisyys on huomattavasti värikkäämpää ja rikkaampaa kuin me nykyisellä mielikuvituskyvyllämme pystymme yleensä kuvittelemaan.

Vielä jos noita Lemuria-albumissa olevia kuvia ei pelkästään katso kuin liikkumattomalla silmällä, vaan saattaa nuo kuvat mielikuvituksellaan elämään ja liikkeeseen, saa aivan mahtavan ja täyteläisen kuvan, jolla on suuri sisäistä maailmaa ravitseva voima.

 

Ruuhkamaksut

Olen oikeastaan vuosia miettinyt, mitä tehtä yhteiskunnallisia kysymyksiä koskevilla ajatuksillani. Pitäisikö niitä kirjoittaa henkisempään yhteyteen vai aivan omaan blogiinsa vai jättää kokonaan kirjoittamatta?

Mutta kertokaa kommenteissa mitä mieltä olette. Tänään luin lehdestä pääkaupunkiseudun suunnitelluista ruuhkamaksuista. Alusta alkaen ajatus on ollut omituinen: miten paljon ihmisillä on varaa muuttaa ajoaikojaan sen takia, että ruuhka-aikoina autoilusta joutuu maksamaan lisämaksua? Vaikea on muuttaa työaikojaan tai lasten harrastukai ruuhkamaksujen mukaan.

Suomi on erikoinen maa. Helsinki on valvontakameroiden käytössä aivan maailman kärkeä. Nyt myös ruuhkamaksuja suunnitellaan satelliittivalvonnan pohjalta. Jokaiseen autoon tulisi satelliittilähetin, jonka avulla tietokoneet laskevat kaikkien autojen kilometrimäärät eri aikoina.

Lehdessä sitä ei sanottu, mutta se tietää myös nopeusvalvonnan automatisoimista. Tietokoneet ovat selvillä myös jokaisen auton ajonopeudesta joka hetki. Ylinopeussakot saadaan kätevästi liitetyksi ruuhkamaksulaskutukseen.

Lehtijutussa joku asiantuntija kertoo toivorikkaana, että ruuhkamaksuilla saadaan vuoteen liikenneruuhkat poistetuksi kokonaan. Miten sitten lienee? Itse asiassa kysymys ei enää edes ole ruuhkamaksusta vaan liikennemaksusta, jota ei peritä vain yöllä tai viikonloppuna. Olemmeko me valmiit siirtämään kaikki työajomme öihin ja viikonloppuihin maksuja välttääksemme?

Joskus aikaisemmin ruuhkamaksua perusteltiin keskustan liikennemäärien vähentämisellä, mutta nykyisellä suunnitelmalla tuo liikennemaksualue on rajattu niin suureksi, ettei sillä enää ole mitään vaikutusta Helsingin ydinkeskustan rauhoittamiseen. Alue ulottuu jo pitkälle Espoon ja Vantaan puolella.

Autoa päivittäin käyttävälle tulee maksuilla uutta kulua yli 1000 euroa vuodessa nyt suunnitelluilla taksoilla. Muistan itse vielä elävästi ajan, jolloin yhden henkilön pienillä tuloilla piti huolehtia koko perheestä ja viedä autolla lapsia Steiner-kouluun ja sitten ajaa töihin. Siinä yhtälössä tuhatta euroa vastaava lisäkulu olisi ollut suunnattoman suuri.

 

Tunteiden tasapaino

Luulen että me vältämme usein yhteiskunnallisista asioista keskustelua siksi, että koemme niiden vaikuttavan niin voimakkaasti tunteisiimme. Ainakin minulla tuota ruuhkamaksukirjoitusta naputellessa nousi voimakkaita tunteita. Erityisesti nuo tunteet liittyvät siihen, että suunnitelmaa perustellaan virheellisellä ajattelulla.

Okei, virkamiehet haluavat lisää kontrollia ja lisää maksuja. Satelliittitekniikka antaa mahdollisuuden jokaisen auton jokahetkiseen seuraamiseen. Ja onhan liikennemaksussa se oikeudenmukainenkin puoli, että se perustuu todellisiin ajokilometreihin. Kyllä minä sen ymmärrän.

Enkelimaan ideaan kuuluu myös tämä yhteiskunnallisen osallistumisen vahvistaminen, ensi sijassa omassa tietoisuudessa.

Olen juuri kirjoittamassa kirjaa Sydämen tie - kuusi henkistä perusharjoitusta, jossa puhun vanhan henkisen tiedon pohjalta, mutta täysin uusin sanoin siitä, miten on mahdollista päästä sellaiseen tunteitten tasapainoon, joka samalla vahvistaa ja elävöittää sisäistä elämää.

Sen valmistumista odotellessa voi rukoukseensa tai meditaatioonsa tai vain asian tiedostamiseen liittää sisäisen tekniikan, jossa kuin valoselkärangan suoruudessa antaa mielensä koskettaa niitä yhteiskunnallisia tai yhteisöllisiä asioita, jota tuntuvat tarvitsevan tukeani ja enkelien apua.

Annan tunteitteni nousta vapaasti esiin, mutta samalla annan niiden myös vapautua. Pysyn oman rauhani keskuksessa vaikka osa tietoisuudestani kokisi aivan jotain muuta. Tällainen on yksinkertaisesti ilmaistuna Enkelimaan meditaatio yhdeltä kannalta, mutta palaamme siihen vielä.

4 kommenttia . Avainsanat: Lemuria, Rudolf Steiner, ruuhkamaksut

Jouluyön mietteitä

Lauantai 25.12.2010 klo 5:41 - Matti Kuusela

Eilen, jouluiltana, olin Sinikan kanssa äitini ja sisarieni luona Hyvinkäällä. Myös enoni Tauno kävi siellä iltapäivällä.

Mielessäni iloitsi kovasti siitä uudistuneesta perinteestä, joka saa ihmiset niin luontaisesti käymään jouluaattona haudoilla viemässä kynttilöitä. Ei sillä itselleni nyt niin merkitystä ole, mutta on ihmeellistä kokea se henkisyyden ja sisäisyyden valo, joka tuosta uudistuneesta tavasta loistaa.

Ihmeellistä on se, että tuo kynttilöiden vienti on ihmisten aivan oma tapa. Sitä ei ole missään virallisesti suositeltu eikä opetettu, ei kehotettu. Hyvinkään vanhalla hautausmaalla erityisen koskettava paikka on joka joulu ollut uurnahautojen yhteiskynttiläpaikka, joka on aina täynnä kynttilöitä. Sen yhteyteen olen jouluisin laittanut oman kynttilänikin kaikille niille sieluille ja hengille, joille ei ole omaa henkilökohtaista kynttilää. Koen aina, miten suuri määrä henkisiä olentoja viipyy tuossa valoloisteessa.

Rudolf Steiner

Miten piti kirjoittaa aivan muusta, nimittäin ihmisen henkisestä tiedosta. Mutta toinen aihe nousee nyt voimakkaasti esiin: Rudolf Steiner.

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten nuorena lukiolaisena matkustin kaverini Lepan kanssa Hyvinkäältä Helsinkiin etsimään henkistä kirjallisuutta. Kun sitä nykyisin on yleisissä kirjastoissa sadoittain ja ehkä tuhansittain, oli niitä tuolloin muistaakseni kolme: kaksi ufokirjaa ja Blavatskyn Teosofian avain.

Astuimme tuolloin Rickhardinkadulla olevan Helsingin pääkirjaston upeaan saliin. Seisahduin, käännyin vasemmalle, ojensin käteni hyllylle ja katsoin kirjaa: se oli Rudolf Steinerin Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin.

Niin paljon ja laajalti kuin sitten olen elämässäni henkistä kirjallisuutta lukenut ja eri henkisiin suuntauksiin tutustunut ja niitä opettanutkin, on Steiner minulle näköjään silti aina se, jonka työhön kaikki yhdistyy.

Monetkaan eivät tiedä, että Rudolf Steinerin aikaisempia inkarnaatioita ovat mm. Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen. Aristoteleena hän oli modernin luonnontieteellisen ja selkeän yksilöllisen ajattelun edelläkävijä, oikeastaan sellaisen perustaja ihmiskunnassa.

Klassisen kreikkalaisuuden kadottua eurooppalainen ihmiskunta varsinaisesti omaksui Aristoteleen opetukset vasta keskiajalla, yli tuhat vuotta myöhemmin.

Keskiajalla Tuomas Akvinolainen toi ajattelun selkeyden teologis-henkiseen ajatteluun. Valitettavasti tuo hänen valtava tekonsa on jäänyt vielä toistaiseksi piiloon.

Kun Steiner sata vuotta sitten toi ajattelun selkeyden henkisen tiedon alueelle, on luultavaa ja mitä suurimmin toivottavaa, että se tulee joskus tulevaisuudessa todella ymmärretyksi. Yhtenä omana tehtävänäni koen nyt yhä voimakkaammin Steinerin opetusten muokkaamisen, ei pelkästään suomen kielelle, vaan Suomen enkelikuntien kielellä, sillä tavoin, että se mitä Steinerilla on opetettavaa, tulee todella ymmärrettäväksi meidän niin kalevalaiselle kuin kanteletarlaiselle sielullemme.

Mikä Steinerin opetuksissa on niin merkittävää? Se, että hän oli hengentutkija, joka kykeni itse tutkimaan henkisiä maailmoja. Hän ei milloinkaan opettanut sellaista, mitä hänelle olisivat välittäneet toiset henget, vaan sellaista mitä hän itse oli tutkinut ja varmistanut.

Nyt sata vuotta Steinerin elämän jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että me suomalaiset olemme yhä enemmän valmiita kuuntelemaan sitä, mitä Steiner todella opetti henkisen tiedon yhteyteen astumisesta. Meille virtaa henkistä tietoa yhä enemmän, mutta keinot sen henkilökohtaiseen ymmärtämiseen ja muokkaamiseen ovat vähissä.

Mielestäni me suomalaiset voimme kunnolla ymmärtää henkisiä maailmoja silloin, kun niiden kuvauksessa soi ja aaltoa mukana meidän syvä henkinen luonnonyhteytemme. Siksi myös Steinerin opetukset on muokattava yhdessä Suomen enkeleiden kanssa tulevaisuuden henkisen Suomen (ja tietysti "menneisyys" oikealla tavalla mukana" kielelle. Se on kieltä, josta Kalevalakin puhuu henkisen kanteleen soittona, ihmissielun sointina.

Ihmisen henkinen tieto

Se, mistä nämä henkiset ajatukset tänä yönä lähtivät liikkeelle, oli ajatus siitä, miten helposti me ihmiset vähättälemme omaa tai oman enkelimme henkistä tietoa.

Ihmisyyden suureen karmaan kuuluu se, että kun me tässä maisen elämän koulussa joudumme olemaan hyvin tietämättömiä voidaksemme sen avulla löytää omat voimamme, niin henkisellä puolella kuoleman jälkeen meillä on mahdollisuus erittäin laajaan ja korkeaan tietoon. Ja sitä tietoa meille kantaa meidän enkelimme.

Meidän ihmisten suuri etu on se, että fyysinen maailma kokoaa kaikkien enkelikuntien tiedon. Kun jokainen henkisen maailman asukas joutuu tyytymään siihen tietoon, joka hänelle on oman värähtelytasonsa puolesta saatavissa, ihmiskunnalle on mahdollista maan tuen kautta liittyä esimerkiksi kaikkien enkelikuntien tietoon.

Toki me voimme käsittää siitä vasta vain suunnattoman pienen alueen, mutta silti henkistynyt ihmistieto voi jo nyt olla kosmisesti korkaa ja luovaa.

Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miten on mahdollista, että monilta henkisiltä tahoilta tulleissa ilmoituksissa ei joko puhuta tai tiedetä mitään esimerkiksi jälleensyntymisestä tai että tuo tieto on hyvin osittaista.

Nyt alan yhä syvemmin ymmärtää, että jälleensyntyminen kuuluu niihin henkisten kuntien kaikkein pyhimpiin rakenteisiin, joista muiden kuin suoraan inkarnaatioprosesseissa työskentelevien henkisten olentojen on vaikea saada tietoa. Henkisissä maailmoissa olennot voivat tietää normaalisti vain siitä, minkä parissa he suoraan työskentelevät.

Pyhät inkarnaatioenkelit työskentelevät inkarnoitumisen ja karman parissa, mutta he vähemmän puhuvat siitä. Ja ne, jotka työskentelevät muualla, eivät tiedä.

Meillä ihmisillä sen sijaan on siis mahdollisuus fyysisen todellisuuden ankkurointina tietää suunnattomasti enemmän kuin mitä me varsinaisesti teemme. Tuo tieto on vain jakautunut niin, että se nykyaikana on mahdollista tavoittaa vain kuoleman jälkeen, ja silloinkin enkelimme kantamana.

Mutta jos meillä on jo nyt hyvä suhde enkeliimme, me voimme yhteydestä häneen saavuttaa sellaista syvää tietoa, joka muuten on monille enkeleillekin salattua. Sen edellytyksenä on, että me voimme jo nyt eläessämme saavuttaa jotain siitä, mitä muuten kohtaamme kuoltuamme. Tuo tila on meditaatio, rukous, intuitio, liittyneenä yleiseen henkiseen luottamukseen, myötätuntoon ja rakkauteen.

Tällaista tahtoivat enkelit tänä yönä viestittää.

Muuten ensimmäinen jouluyö on henkisesti yhteydessä kivikuntaan - se liittyy juuri tähän henkisen tiedon heijastukseen maasta.

Joulupäivän jälkeinen yö on yhteydessä kasvikunnan henkisiin voimiin ja tapaninpäivän yö eläinkuntaan: tapani on tallirenki, sanoo vanha kansantieto. Seuraavista öistä myöhemmin.

Toivotan sinulle oikein siunauksellista jouluaikaa, ja kiitos että olet mukana. Asiat, joista nyt puhuimme, ovat erityisen tärkeitä suojelusenkelillesi ja kaikille enkeliolennoille ja henkisille oppaille, jotka työskentelevät kanssasi. Kun henkinen tieto kulkee sinun kauttasi, se antaa enkelillesi mahdollisuuden syventää työskentelyään kanssasi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: hautakynttilät, Rudolf Steinerin inkarnaatiot, Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, enkelit, suojelusenkeli, enkelitieo, karma, henkinen tieto

« Uudemmat kirjoitukset