Matin blogi

Venäjä, enkelit ja Mikael

Tiistai 21.4.2015 klo 16:17 - Matti Kuusela

Kun nykyisestä Suomesta suuntaamme katseemme itään ja kaakkoon, niin me kohtaamme kaikkialla vanhoja suomalaisia kansanheimoja sekä slaavilaisia kansoja, joista sitten muodostui Venäjä erityisesti germaanis-pohjoismaisten minävoimien avulla. Myös tarut kertovat miten novgorodilaiset aikoinaan kutsuivat pohjanmiehen Rurikin perustamaan heille valtakuntaa. Tästä yhteistyöstä syntyi Venäjä valtiona. Mutta etelämpänä on esimerkiksi Kiova, jonka suuriruhtinas omaksui kristinuskon jo aikaisemmin.

Olemme jo aikaisemmin puhuneet siitä, miten slaavien kansaan vaikutti kaksi suurta henkistä keskusta. Mustanmeren alueella suuren Skytianoksen mysteerikeskus säteili voimia, jotka valmistivat slaaveja Golgatan voimien vastaanottamiseen. Ja itse Golgatan Kristus-voimat vaikuttivat slaaveihin vahvasti kreikkalais-bysanttilaisen alueen kautta.

Nämä voimat kirkastivat slaavien yhtenäissielua ja tuo voima virtasi etelästä kohti pohjoista Suomea mahtava energiavirtana, jonka ulkoisena merkkinä oli Mustaltamereltä Suomenlahdelle johtava jokireitistö.

Kun pohjoisten suomalaisten sielunelämässä vallitsi voimakas kosminen sielunkolminaisuus ja syvä sielullinen objektiivisuus, joka antoi mahdollisuuden vaikuttaa sisäisillä kyvyillä luonnonvoimiin, siinä slaaveille kehittyi vahva yhteissieluisuus, joka antoi heille voimakkaan perustan oman enkelinsä kokemiseen.

Venäläinen elämä

Steiner kertoo, miten ihmissielun on maallisten elämiensä sarjassa käytävä ainakin kerran läpi elämä sellaisessa ruumiissa, joka on syntynyt kuvaamiemme slaavilaisiin vaikuttavien voimien piirissä. Käytännössä se tarkoittaa, että syntyminen venäläiseen ruumiiseen ihminen on elämässään edistynyt niin pitkälle, että hänelle voi kuoleman jälkeen syntyä erityinen suhde omaan enkeliinsä.

Maallinen elämä tietyllä alueella ja siihen vaikuttavien voimien piirissä vaikuttaa kehollisuuden hienoihin sävyihin, jotka kuoleman jälkeen muodostuvat sisäiseksi mielikuvaksi. Venäläiselle sielulle kehittyy siis kuoleman jälkeen taipumus liittyä läheisesti yhteen oman enkelin kanssa ja nähdä maailma, etenkin henkinen maailma enkelinsä silmin.

Tämä enkelin kanssa eläminen henkisessä maailmassa merkitsee ihmiselle suurta askelta kohti oman korkeamman minänsä kokemista. Venäläiselle tämä enkeliyhteys ilmenee luonnollisenä kokemuksena siinä missä tuo yhteys läntiselle ihmiselle on heikompi ja esiintyy erityisenä taitona.

Venäläiset enkelisielut

Eläessämme maan päällä meitä ympäröivät ja inspiroivat jatkuvasti sekä enkelit että myös vainajat. Kuolleille sieluille yhteys meihiin on mahdollista vain ennen kuin he nousevat henkisen puolen elämässään sen kaikkein korkeimpaan käännepisteeseen, mutta tuo vainajien vaikutus meidän sisäiseen elämäämme ja sen kehittymiseen on suuri.

Venäläisillä sieluilla on kuolemansa jälkeen vahva taipumus esiintyä enkelten kaltaisesti, enemmän enkeleinä kuin ihmisinä, lausuu Steiner.

mikael_.jpg

Mikaelin joukot

Venäläisen inkarnaation jälkeen ihmisen eetteriruumis hajautuu erityisen nopeasti takaisin eetterimaailmaan, kun taas läntisillä kansoilla eetteriruumis on jäykempi ja se pysyy kuoleman jälkeen kauemmin kokonaisuutena ja pitää ihmistä kiinni edellisen elämänsä muistoissa.

Tällä venäläisten sielujen enkelimäisyydellä on juuri meidän aikanamme suunnattoman tärkeä merkitys. Venäläinen elämä sellaisenaan antaa ihmiselle mahdollisuuden oman enkelinsä ja oman korkeamman itsensä kokemiseen, mutta myös arkkienkeli Mikael kykenee käyttämään joukkoinaan näitä venäläisiä enkelisieluja, jotka vapautuvat eetterikehoistaan länsimaisia ihmisiä nopeammin.

Steiner kertoo, miten meidän aikamme tehtävänä on valmistaa Kristuksen ilmenemistä ihmisille henkisessä hahmossa. Tämä tehtävä voi hänen mukaansa totautua vain Mikaelin vaikutuksen laajentuessa yhä enemmän ja enemmän. Ja tässä tehtävässään Mikael voi käyttää apunaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet edellisen elämänsä venäläisessä kehossa.

Koska näillä venäläisillä sieluilla on kyky samaistua enkelinsä kanssa, he pystyvät antamaan ihmiskunnalle voimia, joiden avulla sisäisessä maailmassa voi luoda puhtaana sen kuvan, jossa Kristus voi ilmestyä.

Kristuksen todellinen kuva

Jotta Kristus ei ilmestyisi väärässä hahmossa, lausuu Steiner, subjektiivisena ihmiskunnan imaginaationa, vaan oikeassa henkisessä hahmossaan, on Mikaelin käytävä tätä taistelua henkisessä maailmassa Kristuksen ja ihmiskunnan puolesta. Tätä henkistä taistelua Mikael voi käydä erityisesti slaavien avulla, joilla on luonnonomainen Kristus-tietoisuus, mihin heitä on erityisesti valmistettu.

Myös siksi, että heidän eetteriruumiinsa hajoaa helposti, heille ei niissä ole mitään, mikä johtaisi Kristusta ilmestymään väärässä hahmossa, väärissä imaginaatioissa.

Tämä on valtavan suuri asia. Mikael venäläisten sielujen kanssa taistelemassa henkisessä maailmassa Kristuksen oikean kuvan puolesta – meidän läntisten ihmisten henkiseen maailmaan tuomia jäykistyneitä ja subjektiivisia Kristus-kuvia vastaan!

Steiner kuvaa, miten tämä kamppailu Keski-Euroopan yllä alkoi jo 1800-luvun loppupuolella, jolloin Mikael joukkoineen alkoi taistelun kaikkea sitä vastaan, mikä voisi estää Kristuksen ilmestymisen lännessä, joka oli yhä enemmän suistumassa materialismiin.

Läntisillä pitkälle muotoutuneilla imaginaatiolla on taipumus säilyä kuoleman jälkeen ja estää kaiken sen uuden syntymistä, minkä on tultava Kristuksen kautta.

Tämän voi ilmaista myös niin, että venäläisessä sielussa on sellaista nuoruutta tai lapsenomaisuutta, joka joutuu puolustamaan itseään lännen kypsyneen kulttuurin valmiita imaginaatioita vastaan.

Näemme siis, miten venäläisillä sieluilla on valtavan merkittävä tehtävä enkeliyhteyden kehittäjinä ja Kristuksen oikean kuvan luojina. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Rudolf Steiner, enkelit, arkkienkeli, Mikael

Suomi - kolminaisuudesta ykseyteen

Perjantai 17.4.2015 klo 11:33 - Matti Kuusela

Suomenmatkojensa jälkeen Rudolf Steiner piti Sveitsissä kolme esitelmää Kalevalasta ja suomalaisista. Ne ovat niin syvällisiä, niiden ajatustapa on niin liikkuvalla tavalla todellisuutta koskettavaa, että vuosikymmenienkään aikana niiden todelliseen merkitykseen ei ole päästä sisälle. Pinnallisemmalla tasolla se kuitenkin onnistuu.

Voimme ottaa esimerkiksi vaikka seuraavan lauseen: ”Syvällisemmällä tavalla Kalevala ilmaisee, että Suomen kansan suuruus perustuu siihen, että se oikeastaan valmistaa ykseyttä kolminaisuudessa, valmistaa kolminaisuuden sammuttamisen kautta sen ykseyden vastaanottamista, joka ei enää ole vain inhimillistä ykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä, jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.”

Kun luki näitä lauseita ensimmäisiä kertoja (tuo oli omaa suomennostani kauan sitten), niin niihin suhtautui ajatuksina. Nyt alkaa vähitellen kokea niitä syviä tuntemuksia, joita Steinerilla näitä luodessaan on ollut. Ne eivät todellakaan ole vain ajatusta, vaan ne ovat maailmankehityksen ja ihmiskehityksen sisäistä seuraamista, sen sisäistä tahtomista.

Sielun kolminaisuus - Väinämöinen

Mistä Steiner siis tuossa lauseessa puhuu? Suomen kansan erityisyys on ollut, että me olemme sielunkehityksessämme eläneet samanaikaisesti kolmea suurta kehitysvaihetta, jotka muilla kansoilla ovat esiintyneet luonnostaan peräkkäin.

Meidän sielunkokemuksessamme elää jopa se, miten henkiset mahdit ovat noita kolmea sielunvoimaa kehittäneet luonnonvoimien ja luonnonviisauden pohjalta. Ja kun me sanomme luonnonviisaus, niin meidän on itse asiassa katsottava luonnon taakse niihin suuriin enkeliolentoihin ja heidän jälkeläisiinsä, jotka ovat luonnon taustalla.

Näiden jumalolentojen luomina syntyi maan piiriin kolme suurta sankariolentoa, jotka eräällä tavalla olivat suuria elementaarisia olentoja, henkisiä olentoja, sankareita. On todella sääli, ettei Steiner puhunut näiden kolmen olennon suhteesta enkelihierarkioihin, sillä se olisi todella kiintoisaa.

Meidän on siis tyydyttävä siihen, että maan piirissä vaikutti kolme suurta olentoa, joita voimme pitää ihmiskehityksen sankareina: Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Väinä tarkoittaa jokea tai virtaa, ja Väinämöinen elää suuren kosmisen veden viisausvirrassa. Henkisenä elementtinä vesi on mukana myös avaruuden etäisyyksissä, ja jos ajattelemme vanhoja egyptiläisiä, niin heille Niili oli oman galaksimme, Linnunradan ilmentymä maan päällä.

Väinämöinen ei kuitenkaan luonut arkkitehtonisia temppeleitä kuten egyptiläiset, vaan Väinämöisen elementti oli sana, laulu, puhe, musiikki. Luulen kuitenkin, että meillä Suomessakin Väinämöisen laulun temppeli on olemassa. Se ei ole yhtä näyttävää ja ilmeistä kuin Egyptissä. Se on kauan ollut unohduksissa, mutta se on nousemassa nyt uudelleen tietoisuuteen. Väinämöistietoisuuden temppeli on pyhien kivipaasien kokonaisuus kokonaisuus, joka yltää kautta koko Suomen.

Vasta aivan viime vuosina näitä pyhiä paasia on alettu tutkia ja löytää. Ja vaikka menneet sukupolvet ovat niitä runsain mitoin tuhonneet, kuten nykyisetkin metsäkoneineen, niin niitä on runsaasti jäljellä, suorastaan hämmästyttävän paljon. Niiden tunnistaminen on vain odottanut aikaa, jolloin eteerinen tietoisuus alkaa jälleen elää ihmisessä – Kristuksen toisen tulemisen myötä.

orion_nebula.jpg

Kalevalan naiset

Väinämöinen on olento, joka sisäisessä maailmassa rakensi ihmisen vanhinta, vielä hyvin kosmista sielunvoimaa. Sitten tulee Ilmarinen, joka ilman elementin avulla luo hengityksen ja sydämensykkeen harmoniaan perustuvaa kulttuuria. Ja kolmanneksi tulee nuori Lemminkäinen, jossa tuli on siirtynyt Väinämöisen luonnonhenkisyydestä ensin Ilmarisen pajaan ja nyt hänessä itsessään hänen omaan sydämeensä, omaan sisäisyyteensä.

Lemminkäinen on ihminen, joka omasta itsestään käsin luo toimintansa perusteet. Kalevalassa tuo itsenäisyys on vielä kehittymätöntä, mutta voimme hyvin kuvitella, miten juuri Lemminkäisen tulisielulle meidän aikamme sisäinen kehitystavoite, sydämen puhtaus, on todellinen haaste.

Mutta erityisesti monet naiset, jotka ensimmäistä kertaa ovat itse tarttuneet Kalevalaan ja todella lukeneet sitä, ovat suureksi hämmästyksekseen huomanneet, miten näiden miehisten sankareiden ohella naisilla on Kalevalassa erittäin merkittävä asema. Sankarit kysyvät äideiltään ja vaimoiltaan neuvoja, jopa lupaa lähteä sotimaan. Ja yhtälailla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saavat henkiset kehitysohjeensa Louhelta ja hänen tyttäreltään, Pohjanneidolta.

Kalevalan ymmärtämisessä miessankareiden tehtävien tajuaminen on vielä lähellä nykytietoisuutta, mutta Kalevalan naisten ymmärtäminen on seuraava syvempi askel, joka vie tajuntaamme syvemmälle kohti elämänmaailmaa, maailmankokonaisviisautta.

Korkeampaan ykseyteen

Tuossa lainaamassamme Steinerin lauseessa kaikki tämä on taustalla. Nyt voima, jota Steiner nimittää yhtenäissieluksi, on peittänyt meillä suomalaisillakin Kalevalan kolminaisuuden, mutta se on hyvin lähellä pinnan alla.

Ja kun katsomme Steinerin lausetta vielä tarkemmin, niin hän sanoo suomalaisten valmistavan tämän yhtenäissielun kautta korkeamman, jumalallisen ykseyden valmistamista, sellaisen jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.

Steiner siis ilmoittaa suomalaisten valmistelevan sellaista sielunykseyttä, jossa Kristus voi elää.

Mutta myös meidän aikanamme olen kuullut useamman henkisesti avoimen ihmisen kertoneen eri tavoin kokemuksistaan, että Suomen ilmapiirissä elää nyt jotain samaa, minkä me sisäisesti olemme kokeneet aikaisemmin Israelin tai Jerusalemin tehtäväksi.

Steinerin lainauksen mukaan voimme siis valmistaa ja valmistautua sen ykseyden vastaanottamiseen, joka ei ole enää vain ihmisykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner, Suomi, Kalevala, naiset, Väinämöinen, ykseys, Kristus

Kohti puhdassydämisyyttä

Perjantai 27.2.2015 klo 18:53 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan kuvaus päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin, joissa kerrotaan että kansanjoukot olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. He kokivat, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi. Se ei ollut vain selostusta, vaan ”hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta.” Kansa koki, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi henkilökohtaisesti.

Matteuksen ”vallaksi” suomennettu kreikan sana on eksousias, joka on myös enkelihierarkian nimi. Sanalla Vallat tarkoitetaan niitä samoja enkeleitä tai jumalia , jotka Ensimmäisen Mooseksenkirjan alussa päättävät luoda ihmisen ja joista yksi on Jehova. Heitä kuvataan myös nimellä elohim.

Lause siis tarkoittaa, että kansa koki Jeesuksen puhuvan ensin ”autuuksista” ja sitten vanhojen käskyjen merkityksestä samalla vallalla ja voimalla kuin Jehova oli puhunut niistä Moosekselle noin tuhat vuotta aikaisemmin. Sen on täytynyt olla valtava kokemus.

Kristus ja Jehova

Yksi syy, minkä tähden monet raamatunkohdat ovat meidän aikanamme vaikeita ymmärtää, on se, että henkiset olennot esiintyvät niissä erilaisissa yhteyksissä toisiinsa. Nykyään me odotamme, että sama yksilöllisyys esiintyy aina samalla tavalla ja samoissa yhteyksissä. Raamatussa niin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Jeesus tai Kristus, tai Jeesus Kristus, esiintyi useilta erilaisilta näkökannoilta.

Ajatelkaamme Vuorisaarnan yhteyttä siihen, miten Mooses otti Siinain vuorella vastaan Jumalan kymmenen käskyä. Näillä kahdella tapahtumalla on yhteistä jo se, että kumpikin tapahtuu vuorella, lähellä jumalaa tai henkistä maailmaa. Ja kummassakin annetaan juutalaisille tai ihmiskunnalle uusi ajanmukainen henkinen opetus.

Aikaisemmin kuvittelin, että Siinain jumala oli yksiselitteisesti Jehova, mutta myöhemmin aloin oivaltaa, että Jehovan taustalla oli Kristuksen opetus. Kun nyt luin jälleen Vuorisaarnaa, jossa Jeesus autuuksien jälkeen palaa Kymmenen käskyn opetuksiin ja esittää ne uudella tavalla, ei enää käskyinä vaan selostaen niiden merkitystä, niin asia käy selväksi. Jo kymmenen käskyä olivat lähtöisin Kristukselta itseltään, mutta hänen on esitettävä ne Jehovan kautta.

Vuorisaarnan aikaan Kristus on tullut maan päälle, ihmisten keskuuteen, ja nyt hän kykenee esittämään käskyt uudella tavalla, ihmisten tasolla. Ja silloin ihmiset kokevat, että hänessä on sama elohim- eli luojajumalien tai Jehovan voima kuin siinä tapahtumassa, jossa käskyt aikanaan annettiin.

Mielenkiintoista on sitten se, että juutalaiset tunnistivat tämän saman henkisen voiman runsaan tuhannen vuoden takaa.

Vallat – elohim - muodonhenget

Rudolf Steiner käytti Valloista tai elohim-olennoista nimitystä muodonhenget. Yksi heistä, joka siirtyi vaikuttamaan auringosta kuuhun, oli Jehova.

Muodonhenget ovat niitä, jotka ovat luonnon taustalla olevia voimia. He muotoavat luonnon ja kaikki olennot, ja Raamatussa he ovat aina läsnä silloin, kun luonnonvoimat järkkyvät, kun myrskyää, salamoi tai maa järisee. Silloin ukkosti ja salamoi, kun käskyt annettiin ensimmäisen kerran.

Mooseksen saadessa käskynsä vuorella oli juuri tällainen suuri luonnonmyrsky, mutta ihmeellistä on, että Vuorisaarnan aikana mitään myrskyä ei ole, vaan luonto tuntuu esiintyvän ihmeellisessä rauhassa. Kristuksen aurinko-olemus loistaa rauhaa maan päälle. Nyt hän on itse paikalla. Nyt hän ei enää ilmesty Jehovan kautta. Hän kertoo tulleensa täyttämään lain, ei kumoamaan sitä.

Ihmiskehityksen uusi suunnitelma

Palatkaamme jälleen Vuorisaarnan alkuun, jossa Kristus kertoo ihmiskehityksen uudesta suunnitelmasta yhdeksäntasoisena kokonaisuutena. Siinä jokainen taso vastaa yhtä ihmisolemuksen tasoa. Näistä yhdeksästä vaiheesta me olemme hengentieteen mukaan kulkemassa nyt vasta kuudetta, joten puuhaa meillä riittää tulevaisuudessakin.

Ohjelman kuudes lause kuuluu Uuden testamentin suomennoksessamme: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan.”

Tämä on siis meitä varten: kun puhdistamme sydämemme, niin henkinen katseemme avautuu!

Tästä henkisestä puhdistumisesta on varmaan monella sisäinen kokemus. Tärkeää siinä on kuitenkin oivaltaa, että puhdistumisen merkitys on vanhatestamentillisissa ja uusitestementillisissa uskonnoissa hyvin erilainen. Vanhoissa uskonnoissa todella puhdistettiin itseä niin erilaisin henkisin menetelmin kuin rituaalisilla pesuilla ja puhdistusmenoilla.

Nyt puhdistuminen tarkoittaa Kristuksen avulla koettua sisäistä voimaa. Puhtaus on ennen kaikkea sitä, miten me toimimme. Se sisäinen asenne, se on henkilökohtaista elämää ja toimintaa. Sen pohjalta lauseen voi kirjoittaa esimerkiksi:

Puhdistakaa sydämenne oman henkenne voimasta, Kristusta etsiessänne, niin sisäiset silmänne avautuvat.

Vuorisaarnan opastukset

Koko sarjan ensimmäinen ohje kuuluu, että ne joilla on hengen nälkä, saavat nyt oman itsensä kautta tyydytyksen. Hengen kerjäläinen ilmentää vastapainoa sille rikkaalle miehelle, joka ei kyennyt kulkemaan neulansilmän kautta tai astumaan taivasten valtakuntaan.

Saadakseen todellista tietoa on ihmisen kyettävä ensin vapautumaan vanhasta.

Toinen ohje kuuluu, että meidän on kuunneltava tunteitamme, meidän on hyväksyttävä niin murheemme kuin ilommekin. Meidän on tunnettava tunteemme, jotta me niiden kautta kulkea siihen täyttymykseen, jota evankeliumissa kuvataan lohdutukseksi.

Ensimmäinen kohta oli fyysistä tasoa varten, toinen eetterikehoa eli elämänvoimakeholle. Kolmas lause kertoo astraaliruumiin kehityksestä: maltilliset perivät maan. Se tarkoittaa, että ihmisen on opittava itse hallitsemaan omia sisäisiä voimiaan kyetäkseen suorittamaan loppuun maan antaman koulutuksen, toteuttaakseen maan kehitystarkoituksen.

Vanhurskauden arvoitus

Neljännessä lauseessa etenemme varsinaiselle sielulliselle tasolle. Ensimmäistä sielun kehitysvaihetta nimitetään aistimus- tai tuntosieluksi. Se on vielä hyvin kosminen sielunalue. Sitä kehittivät varsinaisesti muinaiset egyptiläiset, jotka rakensivat pyramidinsa ja temppelinsä kosmisten mittasuhteiden ja tähtivoimien mukaan. He kokivat ne vielä suoraan sielussaan. Kalevalassa tätä kehitysvaihetta edustaa Väinämöinen.

Meidän Raamatussamme neljännen lauseen keskeinen käsite on vanhurskaus, erikoinen sana, josta ainakin minulle tulee mieleen Aabrahamin suhde jumalaan, mutta siihenpä se jääkin. Lause kuitenkin lupaa, että ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, tulevat ravituiksi.

Edessäni olevassa englantilaisessa käännöksessä sana on kuitenkin oikeamielisyys tai oikeudenmukaisuus. Kun muuttaa vanhurskauden tilalle oikeudenmukaisuuden, niin lause selvenee välittömästi: ne joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, he saavat... niin, mitä he saavat? Heidät ravitaan, he saavat täyttymyksen.

Käsittääkseni se tarkoittaa, että ne joilla on syvä kosminen oikeudenmukaisuuden taju ja tarve, he myös täyttyvät kosmisille jumalvoimilla.

Vanha vanhurskaus tai jumalmielisyys tarkoitti sitä, että jumala palkitsi ihmisen. Nyt Kristuksen aikana meidän on tunnusteltava tätä ajatusta vielä hieman pidemmälle. Kristuksen kautta maailmanviisaus on muuttunut. Se on kehittynyt eteenpäin niin, että emme voi enää henkisessä tiedossamme tyytyä siihen mitä on ollut, vaan nyt maan piirissä läsnäolevan Kristuksen kautta myös maanviisaus on jatkuvassa kehitystilassa. Siksi uusi ja sisäisesti ravitseva henkisyys meissä voi olla vain sellaista, jossa me koemme maailman kaikkein korkeimman oivaltamamme viisauden mukaisesti.

Armahtaminen

Viidennessä lauseessa me tulemme yhä lähemmäksi nykyajan henkistä opetusta: ne, jotka armahtavat, ne armahdetaan.

Se tarkoittaa, että katseemme suuntautuu jumalmaailmasta yhä enemmän toisiin ihmisiin ja maailmaan ympärillemme. Aivan kuin me vasta tällä kohden tulisimme todella läsnäoleviksi tässä maailmassa. Tulemme nyt ensi kertaa täysikasvuiseksi siinä mielessä, että voimme tehdä itsenäisiä päätöksiä. Armahtaessamme me otamme vastuun itsellemme, teemme jotain mikä aikaisemmin kuului vain jumalalle. Ja se on mahdollista juuri Kristuksen kautta. Kristus minussa antaa minulla todellisen mahdollisuuden antaa anteeksi.

Rudolf Steinerin mukaan tämä merkitsee, että ihminen nyt saa mahdollisuuden oppia, että maailma vastaa hänelle samalla tavalla kuin hän suhtautuu maailmaan. Sen mitä teet maailmalle tai toisille ihmisille, se palaa sinulle takaisin. Tässä huomaa myös, että tämä omien tekojen ja maailman tekojen vastaavuus ei toimi mekaanisena fyysisen maailman lakina, vaan se on maailman sisäisemmän tason lainomaisuus, jonka oikea ymmärtäminen edellyttää myös oikeaa mielenlaatua.

Tässä armahtamisen ja anteeksiannon rinnalle kuuluvat myös hyveet. Ne kertovat asenteista, jotka ovat sopusointuisessa suhteessa maailman kanssa.

Puhdassydämisyys

Näin olemme tulleet kuudennen lauseen puhdassydämisyyteen ja nykyaikaan saakka. Kuudes lause lupaa, että sydämeltään puhtaat saavat nähdä jumalan.

Käytännössä puhdassydämisyys on sitä, että kielteiset värähtelyt eivät jää kiinni sydämiimme. Se ei Kristuksen mielessä ole sitä, että me suljemme ulkopuolelle kaikki epämieluisat tuntemukset, vaan puhdassydämisyys on sitä, että me otamme vastaan kaiken mitä maailma meille tarjoaa, ja sydämme säilyvät puhtaina siitä huolimatta.

Rakkaudella

Matti



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Rudolf Steiner, vallat, elohim, Jehova, nykyaika, oikeamielisyys, vanhurskaus

Vuorisaarnan opetusohjelma

Maanantai 23.2.2015 klo 21:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, Vuorisaarnan alkua voi pitää evankeliumien sisällysluettelona. Vuorisaarna kertoo siitä, miten ihmisen olemuksen yhdeksän tasoa tulevat kehittymään meidän uutena aikanamme Kristuksen vaikutuksesta.

Aivan olennaisen tärkeää on myös ymmärtää, että vanha kiista siitä, kumman teot vaikuttavat enemmän, Kristuksen vain ihmisen, on täysin vanhanaikainen. Vanhan testamentin uskonnollisuudessa tuollaista olisi voinut kysyä, mutta meidän aikanamme kysymys on yhteisroiminnasta. Kristus tekee kaiken sen minkä voi, ja loppu jää meidän huoleksemme. Se on niin yksinkertaista.

Mutta meidän kannaltamme se loppu, on aina alku. Meidän on oltava aktiivisia: meidän on todellakin pelastettava itse itsemme, koska kukaan muu ei sitä tee. Kristus on tehnyt ja tekee koko ajan oman osuutensa.

kristus_s.jpg

Kristuksen tietoisuus

Voi olla hyvä koettaa asettua hetkeksi Kristuksen asemaan. Siinä missä meillä on maallinen tietoisuus, hänen tietoisuutensa on kosmista. Hän on esimerkiksi täysin tietoinen siitä, miten meidän elämämme kullakin on sujunut eri inkarnaatioissa tähän saakka. Hän näkee selvästi, miten meidän kunkin on tehtävä tulevissa elämissämme saavuttaaksemme tasapainon omissa kehitysvoimissamme.

Hän näkee miten maanvoimat ja planeettavoimat ja kiintotähtivoimat vaikuttavat. Ja hän elää meidän kosmisena veljenämme, ja tämä on mielenkiintoista: hän on tavallaan itse samassa minäkehityksen vaiheessa kuin me ihmiset, mutta kosmisessa mittakaavassa.

Kuvitellaan, että me olemme kansakoulussa käymässä läpi tiettyä kehitysohjelmaa. Kristus käy läpi samaa kehitystä, mutta yliopisto- tai jatko-opiskelijatasolla.

Hän ei määrää meitä, vaan hän kulkee meidän edellämme, tai toisella tavalla katsottuna yhtä jalkaa meidän kanssamme.

Koska Kristus siis kulkee samassa tahdissa meidän kanssamme, mutta valtavasti korkeammalla tasolla, hän kykenee kertomaan meille jo ennalta kaikista tulevista opintovuosistamme, mikä on niiden jokaisen olennainen kehitystehtävä.

Vuorisaarnan opetusohjelma

Se on Vuorisaarnan alku. Sitä tarkoittavat autuudet. Te suoriudutte hienosti fyysisen kehon tasosta, kun olette avoimia kaikille uudelle tiedolle. Sillä tavoin te saatte perusymmärryksen siitä, miten kaikki toimii.

Toisen opetuksen idea on, että kun te hyväksytte ja käytte rauhassa läpi kaikki tunteenne ja tuntemuksenne, silloin ne kaikki tulevat työstetyiksi ja voitte olla onnellisia ja tyytyväisiä.

Kolmanneksi teidän on oltava maltillisia. Oppikaa ohjaamaan omia sisäisiä voimianne, niin saatte käytyä koulunne loppuun ja saatte hyvän todistuksen.

Tämä oli kaikki tavallaan ulkoista. Nyt katsomme sisäisiä voimianne. Etsikää itsestänne aina sellainen sisäinen asenne, että olette innostuneita ja avoimia kaikelle mitä kohtaatte. Silloin teidän voimamme pysyvät vireessä ja kykenette oppimaan kaiken mitä ikinä tarvitsette. Kun te olette tällä tavoin avoimia ja innostuneita ja kiinnostuneita, niin mitä te opiskeletta ja kohtaatte, ravitsee teitä.

Huomatkaa, että niin tärkeitä kuin aidot lapsenomaiset ihmisyyden voimat ovatkin teidän kasvussanne, niin te olette myös osaltanne aikuisia: teidän on ymmärrettävä vastuunne maailmanhenkisyyden suhteen. Se merkitsee, että aikuisina te ja maailma toimitte vuorovaikutuksessa keskenänne. Olette kuulleet esimerkiksi anteeksiannosta. Maailma toimii jokaiselle ikäänkuin hänen omana henkisenä peilikuvanaan. Kun esimerkiksi annat anteeksi lähimmäisillesi, kuten olen opettanut, maailma antaa anteeksi ja vapauttaa sinut. Sama pätee kaikkiin niin ominaisuuksiin, joita on kutsuttu hyveiksi. Jokainen hyve, jota noudatat on suora enkelivoima, joka virtaa sinulle takaisin. Kun sinä armahdat, sinut armahdetaan. Se toimii kaikilla elämänalueilla.

Kaikki nämä ovat valmistusta siihen, että voit elää elämääsi puhtain sydämin. Kun olet työstänyt ja vapauttanut sisäisesti kaikki vanhat jännitykset, sinua lähestyy aika, jossa aivankuin valmistut ylioppilaskirjoituksiin. Alat nähdä millä tavoin asiat sulautuvat yhteen, millä tavoin se mitä olet opiskellut, liittyy siihen mitä maailmassa tapahtuu. Se tarkoittaa, että kun olet oppinut läksysi niin, että alat nähdä näiden opetusten taakse, kaikki avautuu sinulle uudessa valossa, alat nähdä Jumalan, kuten Vuorisaarna sanoo. Tämä on se taso, jolla me nyt työskentelemme, ja siksi sen merkitys, mitä Jumalan näkeminen todellisuudessa on, on vielä useimmille verhottu.

Silloin kun ihminen saavuttaa puhdassydämisyyden, vasta silloin hänestä voi alkaa kehittyä maailmassa todellinen rauhantekijä. Jo nyt te voitte harjoitella tuota seuraavan luokan tehtävää, valmistautua ja pyrkiä siihen, mutta ymmärrätte, että todellinen rauhatekijä voi olla vasta silloin, kun kaikissa asioissa kykenee luottamaan täydellisesti oman sydämensä puhtauteen ja puolueettomuuteen.

Tämän jälkeen on vielä kaksi luokkaa, mutta niitä ei todellisuudessa voi vielä ymmärtää. Niistä voi saada jonkinlaisen aavistuksen niin, että niissä rauhantekijän viisaus muuttuu ensin elämäksi ja sitten todellisuudeksi. Siksi näissä kahdessa viimeisessä Vuorisaarnan ohjeessa sanotaan, että ihminen tulee vainotuksi: hän siirtyy omasta yksilöllisestä elämästään koko ihmiskunnan ja maan elämään, ja pääsee kohtaamaan ne kaikkine hyvine ja raskaine puolineen.

Kristuksen kuva

Jotta me voimme todella ymmärtää edellisen, tajusin että meidän on muutetteva sisäistä Kristus-kuvaamme niin, että se vastaa tätä opetusta. Yllä oleva kuvasta Steiner sanoi, että juuri tuollaisena hän näki Kristuksen. Se on selkeästi hyvin moderni kuva, siinä ei ole vanhan ajan painolastia.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Vuorisaanen merkitys, Rudolf Steiner, Kristus

Vuorisaarnan suuret opetukset

Torstai 19.2.2015 klo 10:06 - Matti Kuusela

On ihmeellistä, miten Vuorisaarnan avautuminen tapahtuu hitaasti, kohta kohdalta. Se on aivan kuin katsoisi kukan avautumista hidastetulta videolta, terälehti terälehdeltä.

Kuvitellaan vielä, miten Jeesus kauniissa ja aurinkoisessa Galileassa nousee vuorelle, istuutuu ja alkaa opettaa opetuslapsiaan ja kansaa. Tämä on hänen ensimmäinen opetuksensa Matteuksen evankeliumissa, hänen ohjelmajulistuksensa uudesta opista ja aikojen muutoksesta.

Toki kreikkalaiset olivat jo aloittaneet filosofian harjoituksen, mutta juutalaisilla vallitsi edelleen vanha syvä vakaumus siitä, että aitoa henkistä tietoa on saatavissa vain jumalilta, Jahvelta. Se oli mahdollista vihkimyksessä, uutta tietoa oli mahdollista saada profeetoilta, jotka tosin olivat vaienneet Johannes Kastajaa lukuunottamatta. Luultavasti myös divinaation tie oli jo tuohon aikaan sulkeutunut, eli menetelmä, jossa jumala antaa papeille viestinsä kirjain kirjaimelta.

Samoin ennen Golgataa henkinen yhteys jumalaan oli mahdollista lähinnä yöaikaan, yötietoisuudessa. Niin Nikodeemuksestakin kerrotaan, miten hän tuli Jeesuksen luo yöllä. Se tarkoittaa että Jeesus keskusteli tämän juutalaisten vihityn kanssa yön henkisessä tilassa.

Vuorella

Nyt Jeesus siis opettaa täydessä päivänvalossa, vuorella, lähellä aurinkoa. Hän opettaa myös kansalle, mikä ilmeisesti oli ennenkuulumatonta. Opetuslapset ja kansa kuulevat ensimmäisinä, että ajat ovat muuttuneet. Vanha mysteeritie on kuljettu loppuun ja nyt ihmisen on mahdollista saada itse, itsessään, oman minuutensa kautta kaikki se, mitä hän ennen sai mysteereissä ja niihin perustuvissa henkisissä toimituksissa.

Nyt alkoi aika, jolloin jokaisen ihmisen on mahdollista tavoittaa henkinen maailma omassa itsessään, omassa sydämessään. Siitä kertoo ensimmäinen Vuorisaarnan autuuslause. Ja kun puhutaan autuudesta, niin sa tarkoittaa, että ihminen voi siis saada omaa tietään saman ja enemmänkin kuin aikaisemmin mysteeritietä.

Ja vaikka muistamme, että Vuorisaarnan lyhyiden autuuslauseiden suomennokset ovat puutteellisia, niin silti me voimme sieltä kuin sanojen takaa etsiä totuutta, sellaista totuutta joka soi sieluissamme.

Todella ymmärtää

Mutta miten vaativaa meidän on edelläänkään ymmärtää ja luottaa siihen, että Kristuksen julistus todella pitää paikkansa. Sehän merkitsee, että myös sitä, että meidän ainoa totuuden kriteerimme löytyy meistä itsestämme, omasta sisäisyydestämme.

Ja se tarkoittaa, että henkisen tien kulkija ei voi koskaan hyväksyä mitään väitettä, ei ainoatakaan, ennen kuin hän on sen itse sisimmässään todentanut. Se on oikeastaan juuri se kohta, josta varsinainen henkinen koulutus voi alkaa.

Päästäksemme edes lähelle alkua meidän on jollakin tavalla herättävä, niin että kohoamme irti arjen ajatuksista ja oivallamme jonkin suuremman olevaisuuden.

Voi kulkea monien teiden kautta ennen kuin alkaa ymmärtää, miten merkittäviä ovat ne monet vanhat henkiset opetukset, joiden on jo luullut vanhentuneen: hyveet, totuus, kauneus, moraalisuus... Jossain vaiheessa alkaa kokea, että ne eivät olekaan vain sanoja, vaan ne ovat läsnäolevia henkisiä voimia.

Käsitteiden elävöityminen

Kun ajatukset alkavat ikäänkuin hidastua ja elävöityä, kun alkaa kokea niiden voiman ja tunteen, niin samalla alkaa lähestyä autuuksien toista lausetta. Se lupaa lohdutusta niille, jota murehtivat.

Tämän voi helposti sivuuttaa. Mutta miten usein ihmiset murehtivat, miten usein itse murehtii jotain? Ja heti ohjelmansa toisessa kohdassa Kristus lupaa jokaiselle lohdutuksen - itsensä kautta. Se sana vain on jätetty suomennoksissa pois.

Se "itse" tarkoittaa jokaista ihmistä. Ja se tarkoittaa samalla Kristuksen itseä, jonka kautta tämä uusi yhteys maailmaan on mahdollinen, että kärsivät saavat omassa itsessään lohdutuksen tuskaansa, kun he etsivät Kristuksen myötä itselleen uutta totuutta.

Tuo on hämmästyttävän suuri lause. Nyt ihmettelen, että vaikka olen niin pitkään näidenkin lauseiden kautta kulkenut, niin en ole aikaisemmin tajunnut, että tuon lohdutuksen saamisen voi ja saa käsittää läsnäolevana todellisuutena.

Harjoitus

Mieleeni kohoaa nyt harjoitus. Muistele miten olet joskus aikaisemmin kärsinyt, surrut, tuntenut ahdistusta, pelkoa tai muuta vastaavaa. Muistele nyt miten tuo tila on päättynyt. Tai ellei se ole, niin kuvittele miten se voisi päättyä.

Ehkä juuri tällä kohtaa mahdollista päästä vanhasta ja enemmän tai vähemmän tyhjästä ajattelusta sellaiseen uuteen sisäiseen kosketukseen, joka voi antaa sen yhteyden ja voiman, jota Matteuksen suomennos nimittää lohdutukseksi.

4 kommenttia . Avainsanat: Vuorisaarna, Rudolf Steiner, Kristus, lohdutus, totuus

Vuorisaarnan kulku

Maanantai 16.2.2015 klo 20:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa päädyimme siihen, miten Vuorisaarnan ensimmäinen autuaaksijulistus on käännettävissä kutakuinkin seuraavasti: elämäänsä tyytyväisiä tulevat olemaan ne, jotka etsivät henkeä itsestään, sillä he saavat yhteyden jumalan valtakuntaan eli henkiseen maailmaan, henkiseen todellisuuteen.

Tuo oli Jeesuksen Uuden testamentin opetusten valtava alkutahti, sillä se oli jotain täydellisesti uutta, jotain sellaista mitä tuskin kukaan oli koskaan tullut ajatelleeksi. Siihen saakka jumalallinen totuus oli aina annettu ihmisille joka pappien tai profeettojen kautta tai sitten jumalalta itseltään.

Nyt äkkiä tulee opettaja, joka aloittaa opetuksensa julistamalla, että jokainen ihminen voi saavuttaa totuuden oman itsensä kautta, omasta sisimmästään. Jokainen voi omasta sydämestään löytää jumalan valtakunnan, henkisen maailman.

Oma totuus ja enkelit

Jos tuo henkisen totuuden löytäminen oman itsensä kautta oli vaikea asia ymmmärtää kaksi tuhatta vuotta sitten, on se sitä yhä edelleenkin. Ja vaikka sen ajatuksena ymmärtäisikin, on siitä silti vielä pitkä matka siihen, että todella kokee sen itse elämän todellisuudeksi.

Olin lauantaina kokoontumisessa, jossa oli muitakin entisajan nuoria hengenetsijöitä. Ja äkkiä tajusin, että vuosikymmenten henkisten harrastusten jälkeen emme edelleenkään puhu edes keskenämme niin, että siitä soi läpi henkisen maailman todellisuus. Se oli aikamoinen yllätys.

Tajusin miten vaativaa meille ihmisille on astua sellaiseen elään, jossa me koemme henkisten olentojen läsnäolon itsestään selvänä, niin että kuuluu meidän puheestamme ja näkyy meidän käyttäytymisestämme.

Niin pitkälle kuin moni on päässytkin, niin hämmästyttävän vähän saatoin kokea sen enempää itsessäni kuin muissa elämystä, että tuossa puhuu ihminen josta voi kokea, miten vuosikymmenien henkinen etsintä on tehnyt hänen jollakin tavoin enkelten kaltaiseksi. On kuin enkelien puhu tai enkelten ajattelu ja voima soisi hänestä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Enkelitodellisuus

Meille on siis enkelitodellisuus, johon voimme katsoa sisäänpäin. Meillä on myös toinen enkelitodellisuus, johon voimme katsoa aisteillamme. Steiner on paljon muun ohella sanonut, että nykyihmisen tie henkeen käy aistien kautta.

Ja sitten on tuo enkelitodellisuus, jonka hämmästyksekseni tajusin vasta lauantaina: me voime antaa enkelin olla osa itseämme.

Miten vahvasti meihin jääkään kiinni vanha etsijän asenne: tavoittelen ja tavoittelen enkelitietoa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, enkä koskaan tajua että se on jo läsnä. Että minun ei tarvitse muuta kuin antaa enkelin olla itsessäni.

Minä takia tuo enkelitodellisuus on niin tärkeä? Siksi että ensimmäisen autuuslauseen mukainen hengen kerjäläisyys ja etsintä ei voi saada täyttymystään ilman enkelin apua.

Enkeli meissä on se, joka asettelee ajatuksemme sisäisesti paikoillaan niin että siitä tyytyy elämän täyteyttä ja viisautta. Ilman enkelin apua meillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada henkisiä ajatuksia elämään itsessämme niin, että itse tai lähimmäisemme voivat tuntea sen uudeksi henkiseksi todellisuudeksi ja elämäksi.

Miten paljon kiiruhdammekaan sisäisesti jonnekin pois itsestämme, sen sijaan että olisimme juuri tässä, hengelle avoimina ja läsnäolevina, tietäen että henki elää minussa itseni kautta, mutta apuna on enkeli. Ja enkelien taustalla ovat nuo suuret luomisolennot, Kristus ja Sofia.

Enkeli meissä

Olen itsekin ajatellut niin monesti, että meidän on kutsuttava enkeliä lähemmäksi. Joskus olen oivaltunut, että me voimme tietoisesti sallia enkelin olla läsnä. Mutta nyt alan tajuta, että onkin niin, että enkeli on jo monella meistä aivan läsnä, meissä itsessämme.

Ja meitä itseämme on estänyt hänet huomaamisessaan ainoastaan ajattelumme. Ajatus luo väistämättä etäisyyttä, kokeva tunne tuo läheisyyttä ja yhteyttä. Silloin voi kokea, että enkeli on juuri tuo pehmeä läsnäolo, joka on kutsunut minua niin kauan, mutta jonka olen kiertänyt ja torjunut.

Heti Vuorisaarnan toisessa lauseessa kerrotaan, että autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Se muistuttaa, että vanhojen mysteereiden aikana ihminen saattoi monin eri tekniikoin irtaantua ruumiistaan ja saada apua henkisestä maailmasta.

Nyt Kristuksen suuri sanoma on, että tullessaan Kristuksen ja enkelinsä avulla uuteen yhteyteen maailman kanssa ihminen saattaa kokea lohdutuksen itsessään. Tunteet ja todellakin kaikki tunteet tulevat tuon uuden parantavan voiman vastaanottajiksi ihmisessä itsessään.

Rudolf Steiner tiivistää tämän muutoksen seuraavasti:

"Kärsivät eivät enää voi tulla autuaiksi pelkästään eläytymällä henkiseen maailmaan ja avautumalla selvänäköisessä tilassa sen virtauksille, vaan he saavat omassa itsessään lohdutuksen kaikkeen tuskaansa, kun he Kristusta etsien täyttävät itsensä uudella totuudella."

Ihmisen kolme kehollisuutta

Ensimmäinen autuuslause on yhteydessä fyysisen ruumiin todellisuuteen ja tuo toinen autuuslause, jossa puhutaan murheellisista, kertoo eetteriruumiin eli elämänruumiin todellisuudesta.

Kristuksen elämänruumiiseemme tuoma uusi voima antaa meille mahdollisuuden tuntea itse aidosti jokainen tunteemme, niin että se voi parantua ja voimme siten tulla lohdutetuiksi, jos haluamme tällaista tunnepohjaista sanaa käyttää.

Mutta alan myös ymmärtää yhä enemmän, että meidän ei enää tarvitse pitäytyä vain vanhoihin ajatussanoihin, vaan meillä on ja ainakin meille tulee uusi voima käyttää myös tunnesanoja tasapainoisella tavalla. Niiden ei enää tarvitse viedä meitä pois itsestämme, vaan nyt voimme uusin voimin kokea tasopainoisen ja harmonisen sisäisen läsnäolomme myös tunteiden alueella.

Nyt tulemme jännittävään kohtaan lähestyessämme kolmatta lausetta. Se kertoo nykyisessä raamatun suomennoksessa, että autuaita ovat kärsivälliset; he saavat periä maan.

Tässäkin on puhu oman minuuden uudesta voimasta, joka alkaa kohota yhä loisteliaammin esiin. Steiner kertoo, miten aikaisemmin ihmisen täytyi anoa korkeampien voimien apua sielunsa turmelevien tai vanhojen voimien voittamiseksi. Nyt Kristuksen Golgatan teon ansiosta ihminen saa ja on jo saanut minäänsä uuden voiman hallita astraaliruumiinsa pyyteitä.

Siksi tuon kolmannen lauseen tulee astraali- eli sieluruumiin suhteen kuulua: Autuaita ovat ne, jotka oman minänsä voimasta ovat maltillisia, sillä he ovat niitä, jotka saavat periä maan.

Maan tarkoitus

Mitä maan periminen tarkoittaa? Tuo kysymys voi johtaa pitkällekin, mutta sen vastauksen voimme tiivistää Steinerin seuraten seuraavasti: Joka hallitsee sieluruumiinsa, joka on tasapainoinen ja luja sisimmässään, hän on todella täyttävä maan tarkoituksen!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, fyysinen ruumis, eetteriruus, astraaliruumis, Rudolf Steiner, lohdutus, enkelit

Johanneksen evankeliumi

Sunnuntai 18.1.2015 klo 19:00 - Matti Kuusela

Maailmassa on niin paljon ihmeellistä. Nyt juuri taas mietiskelin sitä, miten kirkko valitsi Uuteen testamenttiin nuo neljä evankeliumia, jotka muodostavat syvän kokonaisuuden ihmisolemuksen kanssa: Matteus puhuu fyysiseltä ja inhimilliseltä kannalta, Markus enemmän eetterikehon kannalta, kuten Rudolf Steiner sen täsmentää. Luukkaalla tulee esiin sielullisuus ja astraaliruumiin näkäkulma ja Johanneksen kanssa me olemme tekemisissä suoraan hengen kanssa. Ja hengen kipinää ihmisessä edustaa minuus, minä.

Jokin ihmeellinen johdatus siis huolehtii kaikesta inhimillisestä puutteellisuudesta huolimatta siitä, että jotkut asiat menevät oikein.

Johanneksen sanoma

Kun alkaa ensin oivaltaa tämän nelijäsennyksen mielessään, sen huomaa helposti myös evankeliumeissa itsessään: neljä erilaista näkökulmaa ovat kuin talon neljä seinää, jotka kantavat sisällään sitä elämää ja kehitystä, jota mikään evankeliumi yksin ei voi kokonaisuudessaan tavoittaa.

Siksi voi sanoa, että evenkeliumit ovat tehtävä, jopa eräänlainen ihmisyyden harjoitusteos.

Ja jos evankeliumit ovat totta, ne ovat totta kaikille ihmisille, uskonnosta riippumatta. Mutta mennään siihen, mikä nyt Steinerin esittämänä tuntuu niin voimakkaalta. Seuraava lainaus on jälleen eräästä vuoden 1907 esitelmästä:

"Ne, jotka elävät Johanneksen evankeliumin kanssa, herättävät itsessään näkemisen kyvyn. Johanneksen evankeliumi on näkemisen teos, joka on kirjoitettu harjoittamaan meitä selvänäköisyyteen."

Steiner puhuu siis henkisestä näkemisestä ja on hyvä muistaa, että hänelle selvänäköisyys ei ole sitä, että nähdään jotain erillisiä asioita, vaan se sisäisen puhdistumisen tila, jossa ihminen kohoaa aistimaailman aiheuttamasta erillisyydestä sille sisäiselle tasolle, jossa maailmanvoimat alkavat puhua hänelle. Alkavat kertoa maailman luomisesta ja tulevaisuudesta, asioiden yhteydestä.

"Ne jotka kokevat sen lause lauseelta, tulevat saavuttamaan voimakkaan henkisen yhteyden Kristuksen kanssa."

Tämä tarkoittaa sitä, että Johanneksen evankeliumia on luettava lause lauseelta, niin että kokee jokaisen sisäisesti. Sen voisi sanoa niinkin, että kun eläytyy jokaiseen lukemaansa lauseeseen, niin aivankuin sisäisen kokemusmaailman eri tasot alkaisivat asettuaa kohdalleen. Ja silloin voi tapahtua, että korkeampi voima pääsee loistamaan kaikkien näiden tasojen läpi.

Mutta koska evankeliumi on myös harjoituskirja, kysymys ei ole vain passiivisesta asettumista ottamaan vastaan, vaan ihmisen on käytettävä ja harjoitettava omia sisäisiä voimiaan. Silloin ihmisvoimat ja jumalalliset voimat voivat kohdata toisensa ja silloin syntyy jotain uutta, siinä mielessä kuin myös jokaisen aidon henkisen näkemisen on oltava jotain uutta ollakseen totta ja ajanmukaista.

Johanneksen tie

Sitten Steiner huomauttaa siitä, että ennenkuin me tiedämme, että Kristus on todellisuutta, on vaikeaa vakuuttua siitä, että meidän on työskenneltävä itsemme kanssa. Kysymys on oikeastaan sama asia kuin se, mistä olemme puhuneet niin usein enkelten yhteydessä: emme vain vastaanota enkelten apua aivan kuin tyhjään kattilaan, vaan silloin kun me lähdemme valmistamaan jotain siinä kattilassa, silloin enkelit voivat tulla avuksemme.

Samoin toimivassa yhteydessä henkiseen maailmaan, niin enkeleihin kuin Kristukseenkin, meidän on lähdettävä yhteistyöstä, ja siinäkin meidän itsemme aloitteellisuudesta. Maankehitys on jo kääntymässä tai kohoamassa loppuaan kohden. Se merkitsee, että vaikka kehityksen ensimmäisellä puoliskolla aloite oli aina henkisellä maailmalla, nyt on meidän vuoromme näyttää, millaisia olentoja meistä ihmisistä on tullut. Onko meistä vastaamaan siihen, mitä jumalluominen on saanut maailmassa aikaan tähän saakka!

Steiner jatkaa:

"Johanneksen evankeliumi on tie Kristuksen luo. Sen kirjoittaja antaa lukijalle kaikki mahdollisuudet ymmärtää. Ne jotka puhdistavat astraalikehonsa ja kehittävät itsessään henki-itseään, lähestyvät itsessään henkisesti sitä viisautta, joka antaa heille mahdollisuuden ymmärtää, mitä Kristus on.

Sitten Steiner tulee tuohon todella vaativaan evankeliumin kohtaan, jossa Kristus sanoo Johannekselle, evankeliumin tulevalle kirjoittajalle, että tämä on äitisi. Kristus nimittää Johannesta pojaksi ja äitiään, niin äidiksi.

"Jeesuksen henkistynyt äiti on evankeliumi itse. Hän on viisaus, joka johtaa ihmiskuntaa korkeintä näkemystä kohden. Opetuslapsi antoi meille Äiti Sofian, mikä tarkoittaa, että hän antoi jokaiselle evankeliumin tutkijalle mahdollisuuden oppia tuntemaan Kristus, joka on tämän suuren liikkeen lähde ja päämäärä."

On ihmeellistä, miten paljon Steiner saattaa kahdessa tällaisessa lauseessa sanoa. Etenkin siitä tulee ilmi, miten tavattoman läheinen suhde hänellä on Kristukseen, Johannekseen, Mariaan, Sofiaan.

Kun lukee tuon edellisen Steiner-lainauksen uudelleen, huomaa että siinä Steiner on täydellisessä sopusoinnussa ja sisäisessä yhteydessä näiden ihmiskunnan suurten opettajien, mutta ei vain opettajien vaan ihmiskunnan suurten ja ikuisten toimijoiden kanssa.

Ja kun katsoo sanojen taakse, voi siis huomata, että Johanneksen evankeliumin taustalla oleva viisaus on Sofia, maailmanviisaus itse, hän joka tuli Mariassa niin lähelle ihmisyyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannes, evankeliumi, Rudolf Steiner

Viisauden parantavat voimat

Lauantai 17.1.2015 klo 18:20 - Matti Kuusela

On selvää, että rakkaus lisää viisautta. Rudolf Steiner on jopa lausunut, että ilman rakkautta ei voi saada täyttä tai aitoa tietoa jostain kohteesta. Ja niinhän sen täytyy olla; jokaisessa kohteessa esineistä ihmisiin saakka on niin lukemattomia hienovaraisia sävyjä, ettei niitä kaikkia voi ilman rakkautta mitenkään tavoittaa.

Viisauden lähtökohta

Mutta kiintoisaa on, miten rakkauden ja viisauden suhde toimii myös vastakkaiseen suuntaan. Viisaus opettaa ihmiselle rakkautta, ja se tuo myäs terveyttä ja parantavaa voimaa. Mutta tuo on mahdollista, huomaa että meidän on ajateltava viisaus uudella tavalla. Toimiakseen parantavana voimana viisauden on oltava jotain elävää ja toimivaa, hyvin läsnäolevaa.

Esitelmässään viisaudesta ja terveydestä vuodelta 1907 Steiner että henkisen tiedon tai hengentieteen kautta elämää antavat voimat virtaavat ihmisolemukseen, pitävät heidät nuorekkaina ja vahvoina.

Mutta jälleen, jotta henkisellä tiedolla voi olla tuo vaikutus, sen on oltava sellaista, joka koskettaa elämää. Se tieto ei voi olla kuollutta tai ainoastaan abstraktia, vaan sen on oltava sellaista, jonka ihminen kokee enemmän koko olemuksellaan.

Varsinaisesti vain ihminen voi tulla sairaaksi, ja se liittyy Steinerin mukaan siihen, että ihmisellä on kyky ottaa vastaan henkisiä voimia itseensä ja herättää ne jälleen eloon. Tällainen eloon herätetty, imaginatiivinen tai kuvanomainen tieto tuo ihmiselle terveyttä.

Tällä kohden meidän aikamme ihminen ajattelee väistämättä lemmikkieläimiä, jotka ovat meiltä ihmisiltä oppineet kyvyn sairastua. Ilmeisesti se merkitsee, että myös eläinkunnassa kasvaa uusia kykyjä, sellaisia jotka aikaisemmin olivat rajoittuneita vain ihmisiin.

Mutta lainatkaamme Steineria edelleen:

"Viisaus tekee ihmisen avoimeksi ja vastaanottavaiseksi koska se on se perusta, jolta rakkaus kaikkea olemassaolevaa kohtaan kasvaa."

Näinhän maailmankehityksessä on ollut. Yksilöllinen rakkaus on ihmiskunnassakin herännyt vasta viisauden kehittymisen myötä, niin oudolta kuin se saattaa ensin kuulostaakin. Ja edelleen:

"Kun viisaus lämmittää sielua, rakkaus virtaa esiin. Näin me voimme ymmärtää, että oln olemassa ihmisiä, jotka voivat parantaa kättensä avulla.

Siitä ei ole kovinkaan kauaa, kun luin tuon ensimmäisen kerran. Mikä helpostus se olikaan, saada tuntea, että henkinen syventyminen auttaa samalla parantavia voimia nousemaan esiin, virtaamaan ihmisolemuksen kautta.

Ja Steiner jatkaa:

"Viisaus saa rakkauden voimat virtaamaan ihmiskehollisuuden kautta. Kristus oli viisain, ja siksi myös suurin parantaja."

Parantaminen

Sitten Steiner täydentää, että elleivät rakkaus ja myötätunto liity viisauteen, mitään aitoa apua ei synny. On hauska lukea, miten käytännöllisesti Steiner tästä jatkaa:

Jos joku maa kadulla jalka katkenneena ja ympärillään myätätuntoisia ihmisiä. Mutta ellei heillä ole tietoa, he eivät voi auttaa. Mutta lääkäri, jolla on tietoa katkenneen jalan hoitamisesta, voi olla avuksi, sillä hänen viisautensa muuntaa myötätunnon toiminnaksi. Perustavanlaatuista kaikelle ihmisten antamalle avulle on tieto, näkymys ja kyky.

"Me olemme aina viisauden ympäröimiä, koska viisaat olennot ovat luoneet maailman. Kun tämä viisau kohoaa huippuunsa, se muuttuu kaiken käsittäväksi rakkaudeksi. Rakkaus virtaa meitä kohti tulevaisuuden maailmasta. Rakkaus syntyy viisaudesta, ja viisain henkinen olento on suurin parantaja. Kristuksesta on syntynyt Pyhä, toisin sanoen parantava henki."

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viisaus, rakkaus, Rudolf Steiner, parantava, voima, pyhä, henki

Rakkauden sisäistyminen

Keskiviikko 3.12.2014 klo 10:53 - Matti Kuusela

On jopa aika koomista muistella, miten vähän henkisissäkin piireissä käytettiin rakkauden käsitettä ennen 1980-lukua. Silloin se tuli voimalla esiin useammastakin suunnasta, mutta herätti monessa myös epäluuloa.

Mutta rakkaudella on paljon sävyjä, joita oppii yhä enemmän tunnistamaan. Henkisten olentojen rakkaus vaikuttaa maapallolla ja ihmiskunnassa, mutta meidän on opittava se sisäistämään. 

Steiner kirjoittaa, miten ihminen on kutsuttu rakastaen täyttämään kaiken sen, mitä planeetallamme on ja siten vapauttamaan sen. Luonnollisesti se, että tuo vapauttaminen on mahdollista, ei pohjaudu pelkästään ihmisen omiin voimiin, mutta ihminen on siihen tehtävään kutsuttu. Me emme voi odottaa, että joku sen tekisi - meidän puolestamme.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Vapautuminen - vapahtaminen

Steiner jatkaa, että sisäinen vapautuminen tai vapahtuminen ei voi täpahtua ilman sen vapauttamista, mitä on ulkopuolellamme. Me voimme tulla vapaiksi ja vapahtua vain yhdessä koko maan kanssa.

Vapautus ja vapahdus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voimme ajatella, että ihminen vapautuu, mutta silloin joutuu kysymään, mitä sitten, mihin hän vapautuu. Kun käytämme vapahtuminen sanaa, niin silloin vapautumiseen liittyy myös kohottava voima. Aivan kuin ottaisimme askeleen ylöspäin, katsoisimme maailmaa uusin silmin ja tajuaisimme mitä me täällä ihmisinä voimma tehdä.

Niin kauan kuin emme ole vapautuneita, joudumme aina taistelemaan jotain vastaan. Kun vapahtuminen alkaa, myös taistelu alkaa muuttaa luonnettaan ja meissä alkaa vaikuttaa se henkinen voima, jota uskonto nimittää pyhäksi hengeksi.

Steiner jatkaa edelleen, että vapahtuminen voi todellistua vain niin, että ihminen antaa voimiensa valautua kosmokseen. Hänen ei ole tultava ainoastaan vapahdetuksi, vaan hänen on tultava vapahtajaksi.

Vapahtaja

Tiedämme että Kristus on se henki, joka suoritti suuren vapahtamisen, sen joka antaa ihmiselle mahdollisuuden vähitellen kulkea hänen perässään. Kristuksen oli tultava maan päälle kääntämään alkuluomisen kehityssuunnan uudeksi.

Alkuluominen oli ihmisen tuloa maan päälle, uusi luominen merkitsee, että Kristuksen kautta kosminen rakkaus on alkanut virrata ihmiskunnan piiriin niin, että meissä ihmisissä tuo jumalallisen rakkauden valo ja tuli voivat alkaa kohottaa tämän vanhan maailman olemusta jälleen kohti henkeä.

Hiljaa tuo uusi hengen kipinä meissä kypsyy, mutta toisaalta se tapahtuu valtavan nopeasti, jos katsomme, miten paljon maailma on muuttunut hyvään suuntaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikana. 

Ja uusia vastuksia on tullut, mutta silti se hyvä, joka on kehittynyt, on myös todellista.

Steiner huomauttaa vielä, miten ihmisen uuden kohoamisen kosmokseen on tapahduttava hitaasti. Ellei se olisi kärsivällistä, ei ihmisen henkinen voima ehtisiä täyttää ja läpäistä tätä maailmaa. Meidän on todellakin otetta maa luonnonkuntineen mukaamme kohotessamme. Se on meidän suuri tehtävämme tämän maan piirissä.

Lintujen muuttolento

Me tiedämme henkisistä opetuksista, miten korkeat jumalolennot istuttivat ihmiskuntaan rakkauden ensin meidän kehollisuutemme ja suvullisuutemme piiriin. Siitä me kohotamme sitä henkisten auttajiemme avulla yhä laajemmaksi ja henkisemmäksi.

Mutta rakkautta on jo paljon koko tässä maailmassa. Ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on kehittynyt viime vuosikymmeninä aivan uutta henkisempää rakkautta. Se merkitsee samalla rakkauden sisäistymistä. Rakkaus tulee yhä enemmän jokaisen ihmisen omaksi yksilölliseksi voimaksi.

Mielenkiintoinen on Steinerin antama esimerkki siitä, miten lintumaailmassa rakkaus vaikuttaa vielä ulkoisena voimana ja ilmenee esimerkiksi lintujen muuttolentoina planeetallamme.

Kuva: Cosimo Rosselli, Vuorisaarna. Vuorisaarna tulee esiin aivan Matteuksen evankeliumin alussa. Vuori tarkoittaa sitä, miten kosminen rakkaudenvoima on lähestymässä ihmiskuntaa hengen korkeuksista ja miten se tulee vaikuttamaan ihmisen olemassaolon eri tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, minuus, Rudolf Steiner, pyhä henki, vapautuminen, vapahtaja

Uskonnollisuus ja tulevaisuuden tahtominen

Keskiviikko 16.7.2014 klo 11:30 - Matti Kuusela

Hyvää kesähuomenta, hyvät ystävät. Enkelimaasivuilla on tänään puoli kymmeneen mennessä käynyt jo yli tuhat lukijaa, mikä on mahtava määrä etenkin näin varhain. Muutenkin tuhat on jo paljon enemmän kuin tavallisina päivinä kokonaisuudessaan.

Mutta tänään sisäinen tuntoni antoi ymmärtää, että on näin kesän voimissa on hyvä suunnata katse uskonnollisuuteen. Ja sellaiseen uskonnollisuuteen, joka ei katso vain menneisyyteen, vaan tulevaan. Onko sellaista?

Yksi niitä asioita, joita ei oikeiin tiedetä, ei julkisesti mutta ei aina henkisissäkään piireissä, on se, miten tärkeinnä Rudolf Steiner piti evankeliumeja. Moni on siitä toki lukenut, mutta jotta sen oikein ymmärtää ja muistaa, tarvitaan sellaista sisäisyyttä, jota voimme nimittää tahdoksi. Vanhojen aikojen henkisessä koulutuksessa tai vihkimyskoulutuksessa opetettiin sitä, mikä meille kaikille on nykyään itsestään selvää, nimittäin ajattelua, ajattelun selkeyttä.

Kristillisten aikojen lähestyessä tuli yhä tärkemmäksi tunteiden koulutus ja nykyaikana meidän on opittava tahtomaan. Se tarkoittaa siis tulevaisuuden tahtomista, sitä tulevaisuutta, josta Johanneksen ilmestys puhuu. Mutta yksityisen ihmisen kohdalla se tarkoittaa myös omien ihanteiden ylläpitämistä ja niiden tahtomista. Se tarkoittaa sitä, että me jaksamma pitää korkeimpia ihanteitamme yllä sisimmässämme, ja myös tahtoa niiden toteutumista käytännön elämässä.

Kateus vai oikeudentunto

Nyt huomaan siirtyneeni hieman toiseen aiheeseen kuin se mistä aloitin. Julkisuudessa saa usein kuulla ja lukea, miten suomalaisia syytetään kateudesta. Sehän on hyvin tuttua. Mutta mitä siinä on takana?

Aivan aitoa kateuttakin toki saattaa esiintyä, mutta usein kateutta vastaan puhuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat puolustella omia tai joidenkin toisten ihmisten ylisuuria taloudellisia etuja. Minä koen, ettei kysymyksessä pohjimmiltaan ole suinkaan kateus, vaan oikeudentunto. Suomalaisten sielunperustalla olevan oikeudentunto on harvinaisen voimakas.

Ja tuo oikeudentunto on myös se sielunvoima, joka on oikeastaan kaiken muun perustalla. Kysymys siitä, mikä on oikein, on sen perustana, mitä sitten voimme kokea totuudeksi, hyväksi, kauniiksi, rakkaudeksi. Me tiedämme, että on oiken rakastaa, tiedämme että oikein etsiä totuutta, että on oikein tehdä hyvää, on oikein olla rehellinen.

Kun julkisuudessa sanotaan, että joku kadehtii toisen tuloja, niin koen että kaikkein useimmiten sillä tarkoitetaan sitä, että älkää puuttuko niiden asioihin, joilla on enemmän. Unohtakaan moraali, unohtakaa oikeudentunto, unohtakaa tasapuolisuus ja antakaa meidän olla rauhassa.

Minä koen, että tulevaisuuden yhteisten asioiden on kuljettava yhä voimakkaammin ja selvemmin sen suuntaan, mikä on oikein, mikä on tasapuolista, mikä on kohtuullista. Ja se on juuri sitä, mitä meidän on uskallettava tahtoa.

Uskonto ja ihmissydän

Katsokaamme, mitä Steiner lausui Nürnbergissä 1908 julkisessa esitelmässä:

"Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö. ihmismielen sisältö, ihmisen kaikkien tuntemusten kokonaisuus, missä ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihmisen uskonnollisuuden luonne riippuu tästä mielenlaadun sisäisestä tulesta, tunteiden voimasta ja laadusta."

Mutta nyt tulemmekin mielenkiintoiseen ja ratkaisevaan kohtaan: Mitenä tämä uskonnollisuus vaikuttaa käytännön elämään? Jos ihminen on avoin ja selkeä, on selvää että uskonnollinen henkinen asennoituminen virtaa suoraan myös käytännön elämään ja pyrkii siellä toteuttamaan korkeimpia henkisiä ihanteita.

Nyt me kaikki tiedämme, miten vaikeaa toisaalta on toimia henkisten ihanteiden puolesta käytännön elämässä. Tiedämme, miten monet henkiset ihanteet saattavat käytännön elämässä kääntyä suorastaan päinvastaisiksi. Siksi Kristuksen opetuksessa kaikkein korkein ja viimeinen käsky onkin rakkauden käsky: Rakastakaa toisianne!

Toinen toistemme rakastaminen on se korkein ja viimeinen kriteeri kaikille toiminnalle, se joka katsoo, että kaikki menee oikein ja tasapuolisesti, jokaisen hyväksi ja edistykseksi.

Rakkaus ja yksilöllisyys

Nykyaikana se mikä on oikein, on pohjimmiltaan aina jokaisen ihmisen itse löydettävä. Me voimme toki valita ja meillä on yhteisiä ja hyväksyttyjä totuuksia, mutta silti nekin hyväksyy pohjimmiltaan aina jokainen ihminen itse. Meissä jokaisessa on itsessämme tuo ihmeellinen totuuden henki, totuuden tunto, joka puhuu meille sisäisyydestämme.

Otetaan tähän vielä ote Steinerin äskeisestä esitelmästä hieman myöhemmin:

"Mitä enemmän ihminen yksilöityy, sitä enemmän rakkautta hän pystyy kantamaan sisällään... kun ihminen saa yksilöllisyyden, kun hän hoitaa ja hyödyntää jumalallista kipinää itsessään, silloin täytyy rakkauden voiman, rakkauden aaltojen virrata ihmisestä toiseen sydämen vapauden pohjalta... Rakkaus muuntuu vähitellen henkiseksi rakkaudeksi, joka virtaa sielusta sieluun. Lopulta se sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan veljellisen rakkauden sitein."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskonnollisuus, rakkaus, kateus, oikeudenmukaisuus, Rudolf Steiner, tahto, tulevaisuus

Rakkauden todellisuudet

Perjantai 11.7.2014 klo 17:02 - Matti Kuusela

Vielä vanhana atlantislaisena aikana silloinen ihmiskunta oli hyvin tietoinen enkeleistä ja ihmiset ja enkelit toimivat usein työtovereina. Myös nämä korkeammat olennot kokivat Steinerin mukaan oman sisäisyytensä rikastuvan ihmisten kanssa seurustelusta.

Nykyisinkin me yöaikaan olemme lähellä enkeliolentoja, vaikka päiväsaikaan tiedämmekin heistä hyvin vähän. Meillä on kuitenkin sisäinen tunto siitä, miten yhteys enkeliystäviemme kanssa merkitsee, mutta sitä sekoittaa meidän pinnallinen mielemme. Kun meillä on syvä kaipuu enkeliyhteyteen, niin nykyajan normaali ajattelutapa osaa kysyä vain hyvin pinnallisia kysymyksiä, kuten mikä on enkelin nimi tai mitä hän meiltä nyt tahtoo.

Maailma on rakentunut niin monisäikeiseksi, että joskus me voimme saada noihin kysymyksiin vastauksia, ja ne voivat olla monenlaisia. Mutta pohjimmiltaan yhteys enkeleihin toteutuu sen kautta, että me pyrimme toimimaan niin totuudenmukaisesti, oikein, kauniisti tai rakkaudellisesti kuin suinkin, oman ymmärryksemme ja oivalluksemme pohjalta. Se on nykyaikana meidän korkea kehitystehtävämme, oppia arvioimaan itse omaa elämäämme niin kuin enkelit sitä tekisivät. Ja silloin enkelit tulevat aina avuksemme.

Me elämme jatkuvasti enkelien ohjaamien ajatusten ja voimien piirissä, mutta niiden keskellä meillä on vapaa tila, jossa me meidän on tarkoitus opetella itse luomaan. Rakkaus on yksi aivan keskeinen tekijä tässä opiskelussa.

Rakkauden maailma

Alunperin se enkelikunta tai ne jumalolennot, joille me olemme antaneet nimen elohim tai muodohenget, liitti ihmiskuntaan rakkauden, joka siitä saakka on toiminut suvunjatkamisen, sukujen ja perheiden ja yleensä lähimmäisten piirissä. Se opetti meille rakkautta aivan perusmuodossa, mutta meillä on mahdollisuus oppia rakkautta puhtaasti henkistä tietä. Me voimme kokea rakkauden täysin yksilöllisenä voimana, täysin oman ainutlaatuisen itsemme oivalluksena ja toimintana.

Ja se on jotain mahtavaa. Me todellakin pystymme aivan vapaina yksilöinä ainutlaatuisiin rakkauden tekoihin, sellaisiin, joihin mikään tai kukaan ulkopuolinen voima ei vaikuta. Se on meidän aikamme ihmisen kaikkein suurenmoisimpia kykyjä. Ja sitä voi miettiä: milloin olen tehnyt jonkin teon puhtaasti rakkaudesta, myötätunnusta, tai muutenkin tehnyt jotain oikeaa ilman että mikään ulkopuolinen voima olisi velvoittanut minua siihen.

Kun olemme sanoneet, lausuu Steiner eräässä esitelmässään, että maa on rakkauden planeetta, niin hän jatkaa: ja vasta maapallolla rakkaus todella syntyy, sitä viljellään. Ja ollessaan yhteydessä ihmisiin oppivat jumalatkin tuntemaan rakkauden, vaikka juuri he ovat toisaalta olleet sitä ihmiskunnalle lahjoittamassa.

Mutta niinhän se on: vasta maa on rakkauden todellinen koulu.

Steiner jatkaa, miten jumalat tai yhtä hyvin voimme sanoa enkelikunnat, antavat rakkauden kuin sataa maan päälle.

"Jumalat ovat niin pitkällä, että he pystyvät sytyttämään ihmisissä rakkauden, niin että ihmiset voivat oppia sen tuntemaan, mutta rakkauden todellisuuden voivat jumalatkin oppia tuntemaan vasta ihmisten kautta.  Niin jumalat voivat sukeltaa korkeuksista ihmiskunnan piiriin ja kokea rakkauden lämmön. Niin, me tiedämme, että jumalat ovat jotain vailla, elleivät ihmiset elä keskinäisessä rakkaudessa, sillä ihmisten rakkaus on jumalille ravintoa. Mitä enemmän ihmisten kesken on rakkautta maan päällä, sitä enemmän  jumalille on ravintoa taivaassa. Ja mitä vähemmän rakkautta, sitä enemmän näkevät jumalat nälkää."

Nykyisin ajatus juamalille uhraamisesta on kovasti vanhentunut ja tähydellisesti väärin ymmärretty ajatus, että sitä tuskin uskaltaa edes mainita, mutta silti: pohjimmillaan siinä on kyse ihmisrakkauden virtaamisesta ylös jumalten luo.

Tai jos me kirjoitamme, ihmisrakkauden virtaamisesta enkeleilla, niin se tulee paremmin ymmärretyksi. Silloin on helpompi ymmärtää, miten tuo ravinto enkeleille, jota me ihmisinä voimme näissä vaativissa maan olosuhteissa antaa, on jotain äärimmäisen herkkää ja kaunista, ja merkittävää. Jokaisella rakkauden teolla on merkityksensä.

Rakkaudella
Matti

Steinerin lainaukset olivat peräisin kirjasta Maailma, maa ja ihminen, esitelmä 13.88.1908.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, enkelit, jumalat, muodonhenget, Rudolf Steiner

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Henkinen kehitys ja eetterikehon elävyys

Perjantai 9.5.2014 klo 17:19 - Matti Kuusela

Uusimmassa Starlight-nettilehdessä vanha ystävämme Robert Powell avaa jälleen eteenpäin viime vuosituhansien ja etenkin viime vuosisadan henkisiä kehityslinjoja. Sitä vain ihmettelee, miten ihmiskunta jatkuvasti valitsee itselleen niin vaikea tien. Miksi me emme kulje eteenpäin sitä tietä, joka meille henkiseltä puolelta on valmisteltu?

Ja toisaalta me tiedämme, että vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja että henkinen johdatus on ainakin tähän saakka kyennyt kääntämään hyväksi meidän ongelmamme. Ja sitten toisaalta: olemmehan me menneet eteenpäin. Valtavasti. Ja mitä tapahtuukin, meidän tehtävämme henksen tien kulkijoina on kantaa eteenpäin ihanteellisuuden valoa.

Yritämme jälleen saada Robertin vaimonsa Laqcuannan kanssa Suomeen ensi syyskuussa. Silloin aiheena tulee olemaan ainakin Maitreya, tuleva Buddha ja Hyväntuoja, josta alkuvuodesta oli enemmän puhetta. Varmaan Robert puhuu myös alussa mainitun kirjoituksen, The Transition, sisällöistä. Siinä hän yhdessä minulle vähemmän tunnetun Keith Harrisin kanssa jatkaa eteenpäin siitä, mihin hänen suomentamani kirja Pyhä Sofia -kolminaisuus jäi: kolmesta suuresta opettajasta, joiden oli määrä esiintyä peräkkäin viimeisen runsaan sadan vuoden aikana

Tässä kirjoituksessa hän kertoo siitä, miten traagisesti tuo suunnitelma epäonnistui. Mutta ehkä tämä ihmiskehityksen suuri suunnitelma sitten tarvitsee sitä, että myös me ihmiset kuljemme enemmän omien kriisiemme kautta, vahvistumme ja opimme kantamaan oman osamme koko ihmiskunnan kehityksen vastuusta. 

Jos kaikki olisi mennyt hienosti ... niin, kuka tietää, miten vastaanottavaisia henkiselle kasvulle me olisimme silloinkaan olleet. Nyt on ainakin selvää, että vastuu on meillä. Ja näen sisäisenä kuvana, miten pienistä asioista loppujen lopuksi on kysymys. Miten vähän meiltä odotetaan henkisyyden päivittäistä kantamista, jotta kehitys voi tai voisi kulkea eteenpäin sellaisena virtana, joka kykenee hedelmöittämään elämää myös aivan suppean henkisyyden piirin ulkopuolella: hedelmöittämään ja uudistamaan meidän koko elämäämme.

Kaksi tietä

Vähitellen on tullut yhä selvemmäksi, että Rudolf Steinerin henkinen tehtävä oli valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen toista tulemista varten. Vastus oli kuitenkin valtavan suuri, ja voi sanoa että ihmiskunta ei todellakaan mitenkään laajasti tiedä, että Kristuksen toisen tulemisen ei ole tarkoitus tapahtua enää toista kertaa fyysisellä tasolla, vaan elämänvoimien tasolla, eetterimaailmassa. Tai "pilvissä" kuten Uudessa testamentissa sanotaan.

Ja toinen suuri asia on, että jo 1930-luvun alusta yhä useampien ja useampien ihmisten olisi pitänyt kyetä havaitsemaan Kristus henkilökohtaisesti. Sekin on jäänyt yleisen tietoisuuden ulkopuolella. Kristus on siellä, elämänmaailmassa, tai täällä, miten päin sen tahtookaan sanoa. Mutta pitäisi olla ihmisiä, jotka ottavat hänet vastaan!

Yksi suuri ongelma eetterisen Kristuksen havaitsemisessa ja jopa pelkästään tuon ajatuksen vastaanottamisessa on meidän eetterikehojemme tiivistyminen. Esimerkiksi koneellistuva musiikki ja tanssi sekä valmiin tiedon haku ovat merkkejä tuosta elämänvoimien kovettumisesta. Ja vaikka niilläkin on merkityksensä, niin meidän on luotava sellaista kulttuuria ja taidetta, joka vahvistaa liikkeen ja ilmaisun kauneutta, sillä kauneus on juuri elämänmaailman toimivuuden perusominaisuuksia.

Ymmärtääksemme uusia henkisiä ajatuksia meidän on saatava eetterikehomme sopeutumaan niiden muotoihin. Siihen tarvitaan sisäistä voimaa, ja toisaalta sitä auttaa juuri fyysisen kehon sopusuhtainen ja virtaava liike sekä elävä improvisaatio.

Paljon henkisyyden hyväksi voi tehdä jo pelkästään sillä, että edistää kaikenlaista fyysisen kehon liikkuvuutta, elävyyttä, humoristisuutta, improvisaatiota, tanssia, luonnossa kulkemista. 

Toinen suunta lähestyä eetterikehon elävöitymistä on henkisen opetuksen ja tiedon pohjalta. Silloin on muistettava, että pohjimmainen opetusten totuuden arvio lähtee omasta sisäisyydestä, omastatunnosta. Ensin "onko tämä oikein" ja sitten "onko tämä totta" minun sisäisen oikeudentuntoni ja totuudentuntoni pohjalta? Ja kolmantena tulee se ominaisuus, jolle on oikeastaan vain yksi hyvä sana: kauneus. Toimiiko se, mitä aion, kauniisti myös elämänmaailman lakien mukaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, Kristus, Robert Powell, Buddha, Rudolf Steiner, Starlight, Pyhä Sofia-kolminaisuus

Henkinen opetus

Perjantai 2.5.2014 klo 17:56 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Pienien sateiden ja kolean ilmankin vallitessa olen tänään elänyt kovasti kosmisissa tunnelmissa. Enkelikurssilla olemme lähestymässä valon syntymää ja sen monia muotoja. Aurinkokuntamme piirissä olen jälleen kerran ihmetellyt, miten meidän planeettamme on ainoa aurinkokunnassamme kyennyt säilyttämään elävän luonnon fyysisellä tasolla. Se on jotain suunnattoman arvokasta.

Nykyaikainen tutkimus on monin tavoin jo osoittanut, että elämää ja elämän edellytyksiä, esimerkiksi vettä on ollut muillakin planeetoilla. Ainoa järkeenkäypä selitys elämän jatkumiselle maassa on se, että Kristuksen kosmisesti elävöittävä vaikutus on kohdistunut juuri maahan. Ja siitä seuraa luontevasti se, että ihmiskunnan tehtäväksi jää... ei vaan tulee, maan ja aurinkokuntamme henkistäminen tulevaisuutta varten. Meidän tehtävänämme on läpäistä maa henkisyydellä, ja vielä tarkemmin ilmaistuna rakkaudella, niin että maan seuraavassa inkarnaatiossa rakkaus loistaa kaikkialla.

Rudolf Steiner

Ja samassa yhteydessä mietin jälleen Rudolf Steineria. Kun hän lausuu, miten maa, tai ihminen tai maailmankaikkeus on minätahtoinen hengensana, niin siinä kaikuu todellakin suurempi kosmos, suurempi elämänkokonaisuus mukana. 

Noihin muutamiin sanoihin liittyy niin tavattoman paljon, ja osa niistä viittaa jo 24. päivän minuuden henkisyys -seminaariin. Merkittävää ja sykähdyttävää on ajatus, että maailmankaikkeus ei ainoastaan jollain ihmeellisellä tavalla ole olemassa, vaan että siihen sisältyy minätahtoisuus, joka minä, paljon paljon korkeampi kuin ihmisen, ja lisäksi tahto. Se osoittaa lausetta "Minä tahdon..."

Nyt meissä minän tahto ei vielä luo maailmankaikkeuksia, vaan päinvastoin meidän tahtova minämme harjoittelee paljon pienemmillä kohteilla. Tuntuu jopa lapsenomaiselta sanoa minä tahdon ... ja silti voimme ajatella, että joskus tulevaisuudessa kehityksemme on kohonnut sellaiseen maailmanyhteyteen, rakkauteen, myötätuntoon, että voimme aidosti sanoa "minä tahdon..." ja luoda sillä jotain, ja vielä maailmankehityksen suuren suunnitelman mukaisesti.

Tuosta yhdestä lauseesta voi Steinerille olla todella kiitollinen.

Puuttuvat renkaat

Ja samalla ajattelee, miten vaativan tien ihmiskunta on itselleen henkisesti valinnut. Sadan vuoden takainen tilanne - joidenkin lukemieni kirjojen mukaan - näyttää osoittavan, että silloin olisi Steinerin ohella ollut määrä tulla maan päälle useita henkisiä uudistajia, jotka yhdessä olisivat saaneet aikaan laajemman kulttuurimuutoksen, tieteen, taiteen, uskonnollisuuden henkistymisen.

Ainoastaan Steiner onnistui - ja hänen harteilleen jäi sitten tavattoman paljon. Hän joutui suorittamaan usean ihmisen työn. Ja lisäksi hänen esitelmiään tutkiessaan ei voi välttyä vaikutelmalta, että hänellä olisi ollut vielä valtavan paljon enemmän sanottavaa, mutta ihmiset eivät kyenneet, halunneet tai jaksaneet ottaa sitä vastaan.

Ottakaamme tähän vielä yksi suuri kosminen ajatus: me ajattelemme hengen normaalisti sijaitsevat ylhäällä, mutta se on vain osa-ajatus. Ihmistä lähin henkisyyden alue on koettavissa juuri ylöspäin, taivaassa, kuten ajattelemme. Mutta kun menemme syvemmäksi tai korkeammalle, niin silloin henki meidän kannaltamme katsottuna elääkin vaakatasossa ympärillämme: pyhä henki ylhäällä, Kristus vaakatasossa, ja kun menemmä vielä eteenpäin, suurin tai syvin henkisyys heijastuukin meille alhaalta, syyvyyden voimista.

Ja mitä se merkitsee? Se merkitsee, että vaikka meidän henkisyyden etsimisemme yleensä alkaakin kohoamisen kokemuksella, niin jatkuessaan tuo henki laskeutuu meidän sydämeemme, ja alkaa valaista sen jälkeen tietä alaspäin, kohti syyvyyden maailmaa, maan keskipistettä ja kaiken olevaisen alkuperää.

Ja se merkitsee, että jokainen ihminen on oman todellisuutensa, oman maailmankaikkeutensa keskus, keskipiste. Mikä vastuu! Mutta myös ihana vastuu.

Ja ottakaamme tähän myös yksi lainaus Steinerilta. Näissä lauseissa hän puhuu antroposofiasta, mutta me tiedämme, että hän tarkoitti koko ihmiskuntaa koskevaa henkistä opetusta, joten korvaan tuon sanan henkisellä opetuksella tai henkisellä tiedolla:

Antakaa totuuden ihmisen suuresta valtavasta alkuperästä, hänen valtavasta päämäärästään säteillä silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä, ja sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkistä tietoa. Sen opetus oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan aidon henkisen opetuksen meistä pitää tulla parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner,

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri

Rauhan vahvistuminen

Torstai 21.11.2013 klo 0:34 - Matti Kuusela

Kiitos pikakyselyn vastauksista. Kun pitakysely (vasemmassa sivupalstassa) ei ole ollut pitkään aikaan käytössä, vastauksia ei ollut kovin paljoa, mutta suunta oli selvä. Sivujen yleisnimenä Hopeasulka sai 12 puoltoa ja Enkelimaa kolme. Enkelimaa tulee edelleen säilymään projektinimenä ihmiskunnan, enkelimaailmojen ja luonnonhenkien uudelle yhteistyölle. Enkelimaa tarkoittaa myös sekä koko maata että Suomea, joten sillä on kattavuutta kerrakseen.

Sivujen ja noin viikottaisten viestien yleisnimeksi tulee jälleen Hopeasulka ja Hopeasulkaviestit.

Henkiset ilmoitukset

Yksi Rudolf Steinerin kaikkein vaikeimpia opetuksia ymmärtää on se, mistä hän puhuu Luukkaan evankeliumi -esitelmäsarjansa lopussa, sen loppuhuipennuksessa: "Samaa hengentutkimusta käytetään selittämään sekä Bhagavad Gitaa että Luukkaan evankeliumia. Suurta tässä henkisen tutkimuksen virrassa on, että sen avulla voi päästä sisälle jokaiseen hengen aarteeseen, joka ihmiskunnalle on annettu."

Kun tässä mielessä ottaa vastaan juuri Luukkaan evankeliumin, voi Steinerin mukaan oivaltaa, miten se on kauttaaltaan rakkauden inspiraation täyttämä. Ja kun antaa tuon rakkauden vaikuttaa sieluunsa, voi kosmisten salaisuuksien ohella ymmärtää tämän evankeliumin syvälliset sanat - jotka taas pian voimme kuulle jouluevankeliumeissa: Rauha ihmisten sieluissa... 

Rauhan julistus jatkuu hieman arvoituksellisilla sanoilla "joilla on hyvä tahto", mutta näihin sanoihin palaamme toivoakseni uudelleen. Nyt voimme ajetella ja syventyä ennen kaikkea tähän rauhaan ihmisten sieluissa. Se on olennaisesti juuri joulun rauhaa. Toki me ihmiskuntana olemme henkisesti niin vapautuneita vuoden kierron sielullisuudesta, että me voimme tuntea ja kutsua joulun sieluihimme jokaisena vuoden päivänä, jos niin haluamme, mutta suurena jumaltoiminta sisäinen rauha on juuri jouluajan ja joulun aattoyön sanoma. Se on hyvin todellisesti myös kesä talven keskellä, kuten joululaulu niin kauniisti kysyy.

Rakkauden lämpö

Steiner jatkaa:

"Täysin ymmärrettynä pystyy Luukkaan evankeliumi enemmän kuin mikään muu kirjallinen teos valamaan ihmissieluun rakkauden lämpöä, jonka kautta maan päällä elää rauha, joka on kaunein jumalallisten salaisuuksien heijastuma maan päällä." 

Steiner jatkaa, että kun oppii tällä tavoin ymmärtämään henkisiä opetuksia, niin ihmiselle voivat todella avautua olemassaolon henkiset salaisuudet ja niiden myötä alkaa sielussa elää rauha ja rakkaus.

Näihin sanoihin sisältyy ainakin kaksi hyvin häkellyttävää viestiä: ensimmäinen on, että me alkaisimme kokea sieluissamme rakkautta ja rauhaa! Pienet lapset voivat sitä luontaisesti kokeakin, ja me vanhemmatkin koemme vetovoimaa noita tunteita kohtaan - ja silti meissä usein todellisuudessa vaikuttaa aivan muita tunteita. Se tarkoittaa, että meidän on henkisesti todella tarkoitettu antauvan hyviin tunteisiin jouluaikana: rauhaan, sisäisyyteen, rakkauteen, iloon, lapsenomaisuuteen.

Kun me niin teemme, nuo ominaisuudet vaikuttavat sieluissamme ravitsevina voimina koko vuoden ajan, aina seuraavaan jouluun saakka.

Rauhan voima

Ja sitten tulee tuo toinen joulun salaisuus, tai joulun henkisen voiman opetus: rauha. Rauha maan päällä riippuu ihmisten sisäisestä rauhasta, siitä rauhassa, joka vaikuttaa meissä vuoden jokaisena päivänä. Joulun henkinen opetus antaa ymmärtää, että todellinen sisäisen ja sielullisen rauhan vahvistaja on juuri eläytyminen jouluun, sen sanomaan, tunteeseen ja tahtoon. Kun joulu meissä vahvistuu, silloin se työskentelee rauhan hyväksi koko vuoden, koko maapallolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauha, joulu, Luukkaan evankeliumi, Luukas, Rudolf Steiner

Isän kädet - ja Luukkaan evankeliumi

Tiistai 19.11.2013 klo 0:30

Rudolf Steinerin Luukkaan evankeliumista pitämän esitelmäsarjan viimeisen esitelmän lopussa on joitakin kappaleita, joita tahdon lainata. Steiner lainaa erästä Kristuksen ristillä lausumaa lausetta ja jatkaa siitä:

"Näin kaikuivat ristiltä rakkauden, uskon ja toivon sanat tämän evankeliumin mukaan, jossa kerrotaan miten ennen erillään kulkeneet virtaukset yhtyivät Jeesus Nasaretilaisen sielussa. Se mikä ennen annettiin ihmisille viisautena, virtasi heihin nyt sielunvoimana, suurena Kristus-ihanteena."

Yksin jo näissä kahdessa lauseessa on valtava sisältö. Ennen erillään kulkeneet virtaukset tarkoittavat henkisiä voimia, jotka liittyivät laajalti Jeesuksen olemukseen Kristuksen vastaanottamiseksi ihmiskehoon. Ja sehän merkitsee, että nämä voimat, jotka kokoontuivat Jeesus Kristuksen elämään eri suunnilta, jatkoivat taas omiin suuntiinsa Kristuksen maallisen elämän jälkeen, tosin nyt Kristuksen muuntamina, mutta kuitenkin.

Näitä suuria henkisiä olentoja, jotka olivat mukana, ovat esimerkiksi Buddha, Krishna ja Zarathustra sekä lisäksi mahtavia enkelivoimia. Ja tämä merkitsee, että vaikka kristisuskosta tuli se uskonto, joka otti erityisesti Kristuksen teon ja opetuksen kantaakseen, niin Kristuksen henkis-sielullinen olemus on Golgatan jälkeen mukana myös niissä uskonnoissa, joissa vaikuttavat esimerkiksi Krishna ja Buddha.

Ja tämän huomion suuri merkitys on, että uskontojen ei tarvitse taistella toisiaan vastaan, koska Kristuksen kosminen olemus vaikuttaa niissä totuuden voimana - vaikka ihmiset eivät sitä vielä kovin ansiokkaasti pystykään toteuttamaan. Mutta se on mahdollisuus ja verso, joka on olemassa ja joka koko ajan kehittyy.

Ja se muistuttaa meistä suurista sanoista, joka kuului taivaasta paimenille: Rauha ihmisille, joilla on hyvä tahto. Steinerin mukaan nämä sanat kaikuivat ihmiskunnalle juuri Buddhan kautta.

Rakkauden meissä on kovasti kasvettava voidaksemme tämän kaiken todella syvästi oivaltaa, kokea ja ymmärtää.

Kristuksen sielu

Edellisessä lainauksessa kerrotaan vielä, että nuo virtaukset yhtyivät Kristus Jeesuksen sielussa. On siis kerran jo ollut ihminen, joka on omaan sieluunsa koonnut, jonka omassa sielussa ovat vaikuttaneet nämä vanhan maailman suuret henkiset virtaukset niin, että niiden yhteistoiminnassa on voinut kehittyä sellainen ihmisolento, joka on ne kaikki yhdistänyt itsessään. Ja hänen olemukseensa astui kosminen Kristus.

Ne ristillä lausutut sanat, joista mainitsimme, olivat:

"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."

Kun näiden rauhan ajatusten kohottamana nyt ajattelee näitä sanoja, niin voi huomata miten muuttuvat. Niiden merkitys kasvaa kuoleman dramaattisuudesta uudeksi yhteydeksi, yhteydeksi Isän kanssa. Kristuksen sielu, Kristuksen henki, tosin kulkee kuolemaan Golgatan ristillä, mutta hän antaa henkensä suoraan Isän käsiin, ja se on suunnattoman kaunis ja eheä ajatus, kaunis tapahtuma.

Kristus-sielu, joka on vastaanottanut ja omaksunut itseensä ihmiskunnan syvimmät kokemukset niin hyvässä kuin pahassakin, aivankuin valmistuu niin, että hän voi antaa tuon kaiken Isän käsiin. Ja koska Kristus kulkee meidän edellämme, se on myös meidän jokaisen tulevaisuuden tehtävä: omaksua sieluumme ja henkeemme ihmiskunnan olemus - ja antaa se sitten lopulta Isän käsiin.

5 kommenttia . Avainsanat: Isä, Luukkaan evankeliumi, Rudolf Steiner, Kristus, Jeesus, rauha

Autuaita ovat ...

Perjantai 26.4.2013 klo 16:33 - Matti Kuusela

Vuorisaarna on ollut yksi Uuden testamentin suuria arvoituksia. Suomessa Pekka Ervast kohotti sen omassa opetuksessaan korkeaan asemaan. Mitä tuo vuorella pidetty saarna oikein merkitsee?

Rudolf Steiner kertoo Matteuksen evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan ihmiskunnan kehitykseen kuuluvan totuuden, jonka koko merkitystä sen kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta on yllättävän hankala hahmottaa. Varhaisina ja siis vielä Vanhan testamentin loppuaikoihin saakka ihmiset olivat luonnollisella tavalla selvänäköisiä, vaikka tuo selvänäköisyys heikkeni ja rapistui. 

Kun nuo ihmiset tahtoivat kokea autuutta tai jumalan valtakunnan eli henkisen maailman, heidän oli yksinkertaisesti poistuttava fyysisestä kehostaan, kohottava sen yläpuolella. Aikaisemmin kun ihmisen kehollinen rakenne oli paljon pehmeämpi kuin nykyään, se oli täysin mahdollista. Siihen kuitenkin tarvittiin temppeleitä tai vihkimysmenoja, guruja tai muita menetelmiä, sillä alkuperäisen vapaan selvänäköisyyden kadotessa ihmisellä ei ollut luontaista omaa voimaa tuohon kohoamiseen - joitakin mestareita lukuunottamatta.

Autuaat kerjäläiset!

Kun raamattu kirjoittaa, että "autuaita ovat hengen kerjäläiset", Steiner selittää sen
 näin:

Katsokaa entisiä aikoja. Silloin ihmiset saattoivat nähdä henkiseen maailmaan, heille tarjoutui vanhan henkisen selvänäön avulla koko henkisen maailman rikkaus. Mutta nyt ovat ne, jotka kehityksen kuluessa ovat menettäneet kyvyn nähdä henkiseen maailmaan, tulleet köyhiksi hengestä, hengen kerjäläisiksi.

Kristus on tuonut maailmaan salaisuuden, että minään, myös fyysisellä tasolla elävään ihmisminuuteen, voivat virrata taivastan valtakunnan voimat. Sen ansiosta voivat myös ne, jotka ovat kadottaneet muinaisen selvänäön ja sen mukana henkisen maailman aarteet, kokea itsessään hengen, tulla autuutetuiksi.

Siitä lähtien voidaankin lausua nuo suurenmoiset sanat: autuaita eivät tästä lähtien ole ainoastaan ne, jotka vanha selvänäkö tekee rikkaiksi hengestä, vaan myös ne, jotka ovat köyhiä hengestä, hengen kerjäläisiä, sillä heidän minuuteensa virtaa nyt se, mitä voimma sanoa taivasten valtakunnaksi, kun Kristus on avannut heille tien.

Ajatusten ja tunteiden maailmat

Henkiseltä kannalta katsottuna ihmisen fyysinen keho
on siis tullut tiiviimmäksi jasermononthemount_bloch.jpg kovemmaksi, vaikka sitä ei varsinaisesti ulkoisesti voi todetakaan. Se on kuitenkin hyvin ymmärrettävissä ihmiskunnan tietoisuuden kehityksen kannalta. Mitä kovemmaksi fyysinen keho ja sen myötä fyysiset aivot ovat tulleet, sitä paremmin ihmisen tietoisuus on yltänyt ymmärtämään fyysisen aistimaailman lainomaisuuksia. Ja sitä vieraammiksi ja hankalammin hallittaviksi ja ymmärrettäväksi on samalla tullut tunteiden maailma.

Rudolf Steiner jatkaa tästä, miten tuo edellinen pätee nimenomaan fyysiseen kehoon, ja hän jatkaa siten osoittamalla, miten ihmisen jokainen olemuspuoli - tässä kaikki yhdeksän - voivat tulla uudella tavalla autuaiksi.Elämänvoimissa tapahtuu toisenlainen prosessi, joka liittyy kärsimyksiin ja sairauksiin ja lohdutukseen, sielukehon tasolla taas puhutaan omien sielunvoimien tyynnyttämisestä, mutta niihin palaamme myöhemmin.

Tämän ensimmäisen "autuaaksi julistamisen" merkitys siis oli: Vaikka ihmiskunnalla oli jumalsyntyinen minä jo kauan ennen Kristuksen tuloa maan päälle, hän ei kuitenkaan kyennyt itse hallitsemaan sitä täysin, vaan ihmistä ohjasivat ryhmäenergiat, suvun, kastin, ammattikunnan, uskonnollisten tai muiden ryhmien tai sukupuolen yhteisenergiat olivat yksilöllistä minää voimakkaampia.

Vasta Kristus muuttaa tilanteen tuomalla jokaisen yksityisen minän käyttöön korkeammat kosmisen minuuden voiman, joka mahdollistaa jokaiselle ihmiselle oman tien autuuteen eli taivasten valtakuntaan eli henkiseen maailmaan. Toki me olemme vasta aivan tämän tien alussa, mutta matkalla kuitenkin, kohti sitä voiman ja rakkauden tasapainoa, jota tarvitaan autuaaksi tulemiseen.

Tosin tuolla sanalla autuus on nyt hieman uudempi merkitys. Silloin kun ihmisillä ei vielä ollut nykyisen kaltaista aktiivista ja toimeliasta henkilökohtaista minuutta, pelkkä rauhallinen autuus ja vapautuminen fyysisen maailman rasituksista saattoi käydä tavoitteesta. Nykyisin meidän olisi etsittävä omaa autuuttamme siitä, miten voimme olla harmoniassa henkisen maailman kehitysvoimien ja toiminnan kanssa niin, että se vastaa meille samaa mitä autuus aiemmin.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf Steiner, vuorisaarna, taivasten valtakunta, minuus, Pekka Ervast, Kristus

Tie onnellisuuteen

Torstai 28.2.2013 klo 1:24 - Matti Kuusela

Brian Tracy yllätti kertomalla paperissaan Living by Your Personal Code, että jo Aristoteles oli miettinyt niin vahvasti onnellisuutta. Aristoteleen mukaan kaikki ihmisen toiminta pyrkii onnellisuuden saavuttamiseen. Ja niin se varmaan onkin, vaikka meidän henkilökohtaiset keinomme siihen ovat monenlaisia. Joskus me pyrimme ainakin hetkelliseen onneen pyrkimällä johonkin, ja jonain toisena kertana me ajattelemme, että on onnellisempaa vain jättää jotain tekemättä.

Mutta Aristoteles jatkaa mielenkiintoisesti kirjoittamalla, että vain hyvä voi olla onnellinen, ja vain hyveellinen voi olla hyvä. Siksi Tracyn mukaan onnellisuus määräytyy ihmisen kyvystä perustaa ja elää sellaisten arvojen mukaisesti, jotka ovat elämää edistäviä.

Rudolf Steiner taas on sanonut onnellisuudesta, että se on sisäisen aktiivisuuden tila. Kummallakin siis onnellisuus on tavallaan tiellä olemista, sillä tavoin että oma sisäisyys on sopusoinnussa ulkoisen maailman kanssa, vapaassa ja aktiivisessa vuorovaikutuksessa.

 

Luo oma tulevaisuutesi

Ja jotta ihminen voi olla vapaa toteuttamaan sisäisen ja ulkoisen maailmansa välisen sopusoinnun ja luomisen tilan, tulee hetkiä, jolloin hänen on kyettävä tekemään sitä, mitä hän tahtoo tehdä.

Lomalla voi helppo saavuttaa tuo tila, jossa tekeminen on helppoa ja se nivoo sisäisen tunnemaailman ja ulkoisen aistimaailman yhteen. Auringon paistaessa talvisilla hangilla tai uimarannalla se voi varmasti toteutua, mutta vaikkapa perhetilanteissa tai työpöydän äärellä se voi joskus olla vaativaa.

Siihen Tracy antaa lääkkeeksi huomautuksen, että ihmeellinen asia ihmisessä on, että hän on aina vapaa muotoamaan omaa luonnettaan. Me voimme aina tehdä uusia valintoja, uusia ratkaisuja ja uusia päätöksiä. Me voimme ryhtyä käyttäytymään aivan uudella tavalla, ja silloin meistä vähitellen tulee sen mukaisia miten käyttäydymme. Tai voimme ryhtyä käyttäytymään oman sisäisyytemme, oman sydämemme mukaan. Kumpikin toimii ja kumpikin on mahdollinen, käytöksen tie ja sydämen tie.

Toki on muitakin teitä, mutta nämä kaksi antavat jo mahtavan lähtökohdan: voimme uudistua sisältä ulospäin tai ulkoa sisäänpäin. Meillä on ihmeen suuri vapaus.

Ja tuo vapaus tarkoittaa, että me olemme vapaita luomaan myös omaa tulevaisuuttamme.

Tärkeää tulevaisuuden luomisessa on arvostaa ja kunnioittaa itseään niin paljon, että kykenee tekemään muutoksia elämässään, juuri nyt, koska minään muuna aikana niitä ei voi tehdä.

On toki ajattomuuden tie: päätän jotain ja odotan, että tuo päätös alkaa vaikuttaa. Tuo tie toimii monella tavalla, mutta loisteliaamman itsekunnioituksen rakennamme, kun yhä uudelleen voimme kokea, miten me voi voimme tehdä päätöksiä ja toteuttaa niitä juuri nyt. Tänään, nyt heti!

Kun tämä päätöskyky oman elämän suhteen vahvistuu, se antaa Tracyn mukaan mahdollisuuden tuntea olonsa itsessään todella hyväksi.

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: onni, onnellisuus, tie, Rudolf Steiner, Brian Tracy, arvot, hyveet, luominen, tulevaisuus, hyvä olo, meditaatio

Vanhemmat kirjoitukset »