Matin blogi

Suomen kuninkaita

Sunnuntai 7.12.2014 klo 22:09 - Matti Kuusela

Edellisessä blogissa päädyimme siihen, miten Suomen alue oli Johannes Messeniuksen kirjoittaman kronikan mukaan jakautunut useiksi kuningaskunniksi.

Kronikka kertoo, miten Kristuksen syntymän jälkeisenä aikana Tanskan kuningas Gram lähetti vahvan sotajoukon Sumble-nimistä Suomen kuningasta vastaan. Sumble on kuudes kronikan nimeämä Suomen kuningas. Tuohon aikaan näyttää, että kuninkaiden välisissä suhteita ratkaisivat kaksi suurta tekijää, maat ja kauniit kuninkaantyttäret.

Riitä näiden kuninkaiden välillä sovittiin niin, että Gram saisi vaimokseen Sumblen erittäin kauniin tyttären Signen.

Kävi kuitenkin niin, että samalla kun Gram on sotimassa Norjaa vastaan, myös Saksin kuningas Henrik kosi Signeä. Ja kun Gram oli sotaretkellä, sai Henrik myöntävän vastauksen.

Kuultuaan petoksesta Gram lähti valepukuisena Suomeen. Häihin saavuttuaan hän löi muitta mutkitta Saksin Henrikin kuoliaaksi. Sitten Signe ja Gram matkustivat Tanskaan ja saivat pojan, Hadingin, josta tuli Tanskan kuninkaiden esi-isä.

Historian tieto

Tälläistä on menneitten sukupolvien kertoma Suomen historia. Se on kiinnostavaa ja vauhdikasta, aivan kuin muillakin samanaikaisilla kansoilla. Suomalaisten ongelma tuntuu olevan siinä, että joko meidän vanhat dokumenttimme on tuhottu, tai sitten täällä on ollut vähän kirjoittajia. Jos niin on, se merkitsi, että täällä on luotettu kirjoittamisen sijasta enemmän muistitietoon, muinaisten laulajien mahtiin Englannin druidien tapaan.

Suomen viime vuosisatojen historiankirjoitus on pitänyt tarkoin yllä romanttista käsitystä Suomen vaatimattomasta ja köyhästä menneisyydestä. Hämäläiset ja karjalaiset ehkä taistelivat keskenään, mutta siinä se melkein onkin. Muiden maiden historiasta me 0lemme hyväksyneet saagat ja tarut, mutta oman maan kohdalla ei.

On ajateltu, että kun Suomi niin pitkään oli ruotsalaisten alaisuudessa, niin tieteestä poistettiin kaikki sellainen, mikä saattoi kertoa suomalaisten suuresta menneisyydestä ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa. Sellainenkin näkemys on esitetty, että aikoinaan merkittävät kokoelmat vanhoja suomalaisia asiakirjoja sijaitse Kuusiston piispanlinnassa, jonka tuhoutuessa myös nämä asiakirjat katosivat.

Huomattavaa on, että Messenius, joka tässä käsittelemämme kronikan kirjoitti, oli ruotsalainen yliopistomies. Istuessaan vankina kaukaisen Kainuun linnassa hän oli vapaa poliittisista näkökulmista ja saattoi keskittyä puhtaaseen historiaan, sellaisena kuin hän sen tunsi.

On myös mahdollista, että Suomen historiaa on suorastaan väärennetty. Olen lukenut sellaisenkin tekstin, jossa kerrotaan itse Rurikin taruun tehdystä muutoksesta. Nykymuodossaan taru kertoo, miten ruotsalainen viikinki Rurik perusti Novgorodin, josta sitten syntyi Venäjä. Mutta nyt on esitetty, että Venäjän keisarinnan mielestä Rurik kuulosti paremmalta ruotsalaisena, vaikka hän tosiasiassa oli Suomesta.

Suomen henkinen tehtävä

Monien kirjoittajien mielessä on väikkynyt ajatus Suomen tulevasta suuresta henkisestä tehtävästä. Kun Steiner kertoo, miten keskiajalla henkinen maailma oli sulkenut Euroopan tietoisuudesta Amerikan, koska sen energiat olisivat silloin olleet vahingollisia Euroopan henkiselle kehitykselle, niin ehkä jotain samantapaista on tapahtunut myös Suomelle.

Ehkä Suomen historia on ollut henkisesti peitettynä. Ehkä Suomen henkiselle kehitykselle on ollut hyväksi, että saamme aloittaa uudelleen vaatimattomammalta pohjalta.

Tästä jatkoa

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, kuninkaat, Messenius, riimikronikka, historia, Rurik, Tapio Kaitaharju