Matin blogi

Kalevala laulaa

Maanantai 28.8.2017 klo 19:02 - Matti Kuusela

Saatuani uuden kommentin tähän vuosien takaiseen Kalevala-kirjoitukseeni innostuin hieman uudistamaan sitä. Olkaapa hyvät! 

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalaista sointia. Kun nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, toivokaamme että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa tai lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta Kalevalan ydinsanomaa, koska se väistämättä kohoaa sille tasolle, jonka vain yksilö minänsä hengenytimessä voi kokea. Mutta aina on mahdollista päästä lähelle. 

Ilman_impi_Joseph_Alanen.jpg

Kalevalan laulu

Kalevalaa on mahdollista tutkia yliopistossa juuri sen takia, että se ikäänkuin pysäytetään ja sen sisäiset laulukuvat rajataan. Akateemisissa tutkielmissa eivät enää soi kosmiset voimat, eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista. Parhaimmillaankin puhutaan siitä, mitä jokin merkitsee tai kuten usein tehdään, mietitään mistä jokin myyttinen kuva on lainattu. Silti olen nähnyt yliopistollisia kirjoituksia, joiden sisältö elää ja koskettaa. Ihmisen on mahdollista lähestyä elämän ja luomisen ydintä kaikissa olosuhteissa, jos hän on itse siihen valmis.

Yhä enemmän alan nykyisin kokea, miten meidän suomalaiseksi kokemamme kansanperinne on joskus kauan sitten ollut yleismaailmallinen kulttuurikerros. Ehkä joskus ennen kelttien aikakautta on ollut aika, jossa Kalevalan kuvat ja soinnit ovat kulkeneet ihmisten keralla. Ja ehkä vielä kauempana on se aika, jossa noiden kuvien sisällöt ovat olleet aitoa todellisuutta.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja että runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Toki niinkin voi olla, mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa että se kertoo samoista asioista kuin Uusi testemantti, mutta avarammin ja valoisammin, soivemmin ja elävämmin. Se merkitsee, että kalevalaisella kansalla on ollut luonnonvoimaisempi ja kosmisempi kokemus siitä, mistä Uusi testamentti kertoo. Huomaamme myös, että Kalevala kertoo Marjatta-Maria-Sofian henkisestä tausta huomattavan paljon.

Kuunnellaanpa Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento. Hänellä on vyöllään emännän avaimet. Hän on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kuluvat pois taivaan turuilla ja ilman pitkillä pihoilla kuljettaessa.

Kun akateemisesti usein ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset keksivät selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun elytyen lukee edelliset säkeet, voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin että tämän runon taustalla on todellista henkistä tietoa. Ja että jollain ihmeellisellä tavalla tuo kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa - puhtaana ja taiteellisena.

Ison avaimet

Ja neidon helmoissa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan luomissalaisuuksiin. Tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu esimerkiksi Sofiana, kuningas Salomolle niin rakkaana maailmanviisautena. Ja hän esiintyy niin monin tavoin muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisille.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhuta pelkästään historiallisesti Golgatan mysteeristä, vaan mukana alkaa loistaa Kristuksen toinen tuleminen maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden tasolla. Aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

Rakkaudella
Matti 

Kuva Joseph Alanen, Ilman impi.
Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran 2.3.2012 ja uudistettu 28.8.2017.

2 kommenttia . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus, Salomo

Sofian uusi tuleminen

Torstai 25.9.2014 klo 0:48 - Matti Kuusela

Sain tällä viikolla postista Robert Powellin ja Estelle Isaacsonin uuden Sofia-kirjan, The Mystery of Sophia. Markku Maula oli jo kehunut sitä minulle, mutta en arvannut miten hienon ja koskettavan teoksen sain käteeni. Sen takia myös oivalsin heti, että tälle viikolle kaavailemani Sofia-ilta kannattaa siirtää myöhempään, kunnes olen saanut tämän kirjan luettua kunnolla.

Edelleenkin olen lukenut vasta ensimmäisen luvun, kahteen kertaan. Ja melkein koko luku tuli alleviivatuksia erilaisilla väreillä.

Luku kertoo yhdestä Estellen sisäisestä näystä, ja tämä on todella hieno. Se on koskettava ja se herättää syviä muistoja, joita tuskin tiesin olevankaan.

mystery_of_sophia.jpg

Sofian uusi tuleminen

Kuningas Salomo oli aikoinaan ihminen, jolla oli aivan erityinen suhde Sofiaan, maailmanviisauteen. Tämä viisaus, joka hepreaksi kirjoitetaan Hokmah, esiintyy lukuisissa Salomonin kautta syntyneissä Vanhan testamentin teksteissä. 

Ja huomattakoon, että Viisaus käyttää itsestään jatkuvasti ilmaisua Minä. Se merkitsee, että viisaus on henkinen olento, minä-olento. 

Sitten Viisaus joutui siirtymään syrjään. Paljon tapahtui, paljon ikävää, mutta kaiken sen ikävän keskellä myös Kristuksen tulo maan päälle ja kristillisyyden niin hankala synty. Noina aikoina Sofia ilmentyi vain harvoille sisäisesti näkeville sieluille ja kerran hän täytti Neitsyt Marian olemuksen, historiallisena helluntaina.

Mutta nyt Sofia on tulossa uudelleen Kristuksen toisen tulemisen myötä. Siinä missä Kristus ensimmäisellä kerrallaan maan päällä, fyysisessä ruumiissa, avasi ihmiselle tietä Isän luo, hän johdattaa nyt ihmissielua Sofian luo.

Sofia on maailmanviisaus, hän on ollut mukana luomisen alusta saakka. Lainaan nyt muutaman kohdan Estelleltä:

Tämä on Kristuksen toisen tulemisen aikaa. Ja Kristuksen toinen tuleminen julistetaan Samballasta, joka on tuonut esiin tätä suurta ilmoistusta jo lähes sadan vuoden ajan. Olennot, jotka palvelevat Äitiä, kantavat tätä ilmoitusta kivikunnasta kasvikuntaan, eläinkunnasta ihmismiskuntaan - kaikille jotka voivat kuulla tämän uutisen: että Hän tulee jälleen kirkkautensa loisteessa! Pilvissä. Hän on täällä! Hänen ruumiinsa on maa. Hän hengityksensä on tuuli. Hän kantaa maata rakastavassa syleilyssään.

Ja korostakaamme vielä Kristuksen yhteyttä Isään, Äitiin, Tyttäreen. - Jos haluat tutkia näitä käsitteitä tarkemmin, niin voit hankkia suomentamani ja julkaisemani Pyhä Sofia -kolminaisuus -kirjan.

Ensimmäisessä tulemisessaan Hän valmisti sydämiä virittäytymään Isään. Toisessa tulemisessaan hän valmistaa sydämiä ottamaan vastaan Sofian. Hän tahtoo tuoda Äidin ja Tyttären yhteen maan päällä, yhdistäen siten uudelleen Maaäidin ja Jumalallisen tyttären.

Hyvin koskettavaa on, kun Estelle tämän näyn lopulla kuvaa, miten Lasarus kuoltuaan kulkee Maan keskukseen Äidin luo Johannes Kastajan seuraamana, ja miten Kristus tarvitsi tätä tietoa ihmisten kautta suorittaaksen tuon matkan Äidin luo heti oman kuolemansa jälkeen.,

Tässä siis joitakin katkelmia Estellen ensimmäisestä näystä, todella ihania. Ja näistä kerromme lisää Sofia-illassa keskiviikkona 8.10. klo 18. Olet tervetullut.

Robert Powell, Estelle Isaacson: The Mystery of Sophia. Bearer ot hte New Culture. The Rose of the Worl.

1 kommentti . Avainsanat: Sofia, Robert Powell, Estelle Isaacson, Kristus, Viisaus, Salomo

Sofia

Keskiviikko 29.1.2014 klo 20:58 - Matti Kuusela

Sofia tarkoittaa viisautta. Se esiintyy esimerkiksi sanoissa teosofia, jumalviisaus, tai antroposofia, viisaus ihmisyydestä. Ja se esiintyy myös paljon huomaamattomammin sanassa filosofia, joka merkitsee viisauden rakastamista. Todellakin on ollut aika, jolloin Viisaus koettiin henkiseksi olennoksi, jonka rakastajat nimittivät itseään filosofeiksi.

Nyt me olemme edenneet jo kauas noista ajoista. Juutalainen vanha henkinen tieto kertoo, miten sofia - vaikka nimitys oli toinen - oli ensimmäinen luotu olento. Poika, logos tai sana lähtee jumaluuden piiristä ja luo yhdessä sofian eli viisauden kanssa enkelikunnat, universumit, maailman. Kun kulttuuri muuttuu yhä miehisemmäksi, myös tieto Sofiasta katoaa. 

Kuulu kuningas Salomo kolmisentuhatta vuotta sitten oli yksi suuria Sofia-tietäjiä. Hänen Sananlaskuissaan Sofia esiintyy hyvin monipuolisesti. Sofia kertoo hyvin kalevalaiseen tapaan, miten hän oli mukana maailmaa luotaessa ja myöhemmin hän kertoo itsestään:

Olin läsnä kun hän pani taivaat paikoilleen
ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle, 
kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet
ja sai syvyyden lähteen kumpuamaan,
kun hän pani merelle rajat...

Sitten Sofia tulee paljon käytännöllisemmälle tasolle:

Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.
kuulkaa neuvojani, niin viisastutte, 
älkää lyökö niitä laimin.
Hyvin käy sen, joka minua kuulee,
päivästä päivään seisoo ovellani,
valppaana odottaa sen kynnyksellä.
Joka minut löytää, löytää elämän,
hänet herra ottaa suosioonsa.

Kolme Mariaa

Voi kokea, miten Kristuksen ristin äärellä Sofian eri laatuja edustavat kolme Mariaa. Keskiajalla ja vielä meidän aikanamme Sofia on läsnä erityisesti ikonitaiteessa. Mutta olennaisesti hän on ollut unohtuneena sen ajan, jolloin ihmiskunta miehisen kulttuurin yksinäisyydessä ei häntä voinut enää löytää. Nyt me olemme vahvistuneet omissa yksilöllisyyksisämme niin paljon, että meidän on jälleen mahdollista ottaa Sofia vastaan itseemme. Sofian naisellinen voima on myös, joka antaa mahdollisuuden todelliseen Kristuksen ymmärtämiseen, todellisena henkisenä olentona.

Nyt Kristuksen toisen tulemisen alettua on alkanut myös Sofian uusi tuleminen. Sofian kautta myös meidän koko tietämisemme uudistuu. Sofia on jumalallisen alkuviisauden olemus, mutta meidän piirissämme hän mahdollistaa tietämisemme kehittyvät viisaudeksi sydänrakkauden lämmössä. Ja silloin me ymmärrämme myös Mikaelin opastuksen uudella tavalla, sisäinen voimana.

1 kommentti . Avainsanat: Sofia, viisaus, Maria, Mikael, Salomo, Kristus