Matin blogi

Uskonnollisuus ja tulevaisuuden tahtominen

Keskiviikko 16.7.2014 klo 11:30 - Matti Kuusela

Hyvää kesähuomenta, hyvät ystävät. Enkelimaasivuilla on tänään puoli kymmeneen mennessä käynyt jo yli tuhat lukijaa, mikä on mahtava määrä etenkin näin varhain. Muutenkin tuhat on jo paljon enemmän kuin tavallisina päivinä kokonaisuudessaan.

Mutta tänään sisäinen tuntoni antoi ymmärtää, että on näin kesän voimissa on hyvä suunnata katse uskonnollisuuteen. Ja sellaiseen uskonnollisuuteen, joka ei katso vain menneisyyteen, vaan tulevaan. Onko sellaista?

Yksi niitä asioita, joita ei oikeiin tiedetä, ei julkisesti mutta ei aina henkisissäkään piireissä, on se, miten tärkeinnä Rudolf Steiner piti evankeliumeja. Moni on siitä toki lukenut, mutta jotta sen oikein ymmärtää ja muistaa, tarvitaan sellaista sisäisyyttä, jota voimme nimittää tahdoksi. Vanhojen aikojen henkisessä koulutuksessa tai vihkimyskoulutuksessa opetettiin sitä, mikä meille kaikille on nykyään itsestään selvää, nimittäin ajattelua, ajattelun selkeyttä.

Kristillisten aikojen lähestyessä tuli yhä tärkemmäksi tunteiden koulutus ja nykyaikana meidän on opittava tahtomaan. Se tarkoittaa siis tulevaisuuden tahtomista, sitä tulevaisuutta, josta Johanneksen ilmestys puhuu. Mutta yksityisen ihmisen kohdalla se tarkoittaa myös omien ihanteiden ylläpitämistä ja niiden tahtomista. Se tarkoittaa sitä, että me jaksamma pitää korkeimpia ihanteitamme yllä sisimmässämme, ja myös tahtoa niiden toteutumista käytännön elämässä.

Kateus vai oikeudentunto

Nyt huomaan siirtyneeni hieman toiseen aiheeseen kuin se mistä aloitin. Julkisuudessa saa usein kuulla ja lukea, miten suomalaisia syytetään kateudesta. Sehän on hyvin tuttua. Mutta mitä siinä on takana?

Aivan aitoa kateuttakin toki saattaa esiintyä, mutta usein kateutta vastaan puhuvat sellaiset ihmiset, jotka tahtovat puolustella omia tai joidenkin toisten ihmisten ylisuuria taloudellisia etuja. Minä koen, ettei kysymyksessä pohjimmiltaan ole suinkaan kateus, vaan oikeudentunto. Suomalaisten sielunperustalla olevan oikeudentunto on harvinaisen voimakas.

Ja tuo oikeudentunto on myös se sielunvoima, joka on oikeastaan kaiken muun perustalla. Kysymys siitä, mikä on oikein, on sen perustana, mitä sitten voimme kokea totuudeksi, hyväksi, kauniiksi, rakkaudeksi. Me tiedämme, että on oiken rakastaa, tiedämme että oikein etsiä totuutta, että on oikein tehdä hyvää, on oikein olla rehellinen.

Kun julkisuudessa sanotaan, että joku kadehtii toisen tuloja, niin koen että kaikkein useimmiten sillä tarkoitetaan sitä, että älkää puuttuko niiden asioihin, joilla on enemmän. Unohtakaan moraali, unohtakaa oikeudentunto, unohtakaa tasapuolisuus ja antakaa meidän olla rauhassa.

Minä koen, että tulevaisuuden yhteisten asioiden on kuljettava yhä voimakkaammin ja selvemmin sen suuntaan, mikä on oikein, mikä on tasapuolista, mikä on kohtuullista. Ja se on juuri sitä, mitä meidän on uskallettava tahtoa.

Uskonto ja ihmissydän

Katsokaamme, mitä Steiner lausui Nürnbergissä 1908 julkisessa esitelmässä:

"Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö. ihmismielen sisältö, ihmisen kaikkien tuntemusten kokonaisuus, missä ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihmisen uskonnollisuuden luonne riippuu tästä mielenlaadun sisäisestä tulesta, tunteiden voimasta ja laadusta."

Mutta nyt tulemmekin mielenkiintoiseen ja ratkaisevaan kohtaan: Mitenä tämä uskonnollisuus vaikuttaa käytännön elämään? Jos ihminen on avoin ja selkeä, on selvää että uskonnollinen henkinen asennoituminen virtaa suoraan myös käytännön elämään ja pyrkii siellä toteuttamaan korkeimpia henkisiä ihanteita.

Nyt me kaikki tiedämme, miten vaikeaa toisaalta on toimia henkisten ihanteiden puolesta käytännön elämässä. Tiedämme, miten monet henkiset ihanteet saattavat käytännön elämässä kääntyä suorastaan päinvastaisiksi. Siksi Kristuksen opetuksessa kaikkein korkein ja viimeinen käsky onkin rakkauden käsky: Rakastakaa toisianne!

Toinen toistemme rakastaminen on se korkein ja viimeinen kriteeri kaikille toiminnalle, se joka katsoo, että kaikki menee oikein ja tasapuolisesti, jokaisen hyväksi ja edistykseksi.

Rakkaus ja yksilöllisyys

Nykyaikana se mikä on oikein, on pohjimmiltaan aina jokaisen ihmisen itse löydettävä. Me voimme toki valita ja meillä on yhteisiä ja hyväksyttyjä totuuksia, mutta silti nekin hyväksyy pohjimmiltaan aina jokainen ihminen itse. Meissä jokaisessa on itsessämme tuo ihmeellinen totuuden henki, totuuden tunto, joka puhuu meille sisäisyydestämme.

Otetaan tähän vielä ote Steinerin äskeisestä esitelmästä hieman myöhemmin:

"Mitä enemmän ihminen yksilöityy, sitä enemmän rakkautta hän pystyy kantamaan sisällään... kun ihminen saa yksilöllisyyden, kun hän hoitaa ja hyödyntää jumalallista kipinää itsessään, silloin täytyy rakkauden voiman, rakkauden aaltojen virrata ihmisestä toiseen sydämen vapauden pohjalta... Rakkaus muuntuu vähitellen henkiseksi rakkaudeksi, joka virtaa sielusta sieluun. Lopulta se sulkee piiriinsä koko ihmiskunnan veljellisen rakkauden sitein."

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: uskonnollisuus, rakkaus, kateus, oikeudenmukaisuus, Rudolf Steiner, tahto, tulevaisuus

Rakkauden todellisuudet

Perjantai 11.7.2014 klo 17:02 - Matti Kuusela

Vielä vanhana atlantislaisena aikana silloinen ihmiskunta oli hyvin tietoinen enkeleistä ja ihmiset ja enkelit toimivat usein työtovereina. Myös nämä korkeammat olennot kokivat Steinerin mukaan oman sisäisyytensä rikastuvan ihmisten kanssa seurustelusta.

Nykyisinkin me yöaikaan olemme lähellä enkeliolentoja, vaikka päiväsaikaan tiedämmekin heistä hyvin vähän. Meillä on kuitenkin sisäinen tunto siitä, miten yhteys enkeliystäviemme kanssa merkitsee, mutta sitä sekoittaa meidän pinnallinen mielemme. Kun meillä on syvä kaipuu enkeliyhteyteen, niin nykyajan normaali ajattelutapa osaa kysyä vain hyvin pinnallisia kysymyksiä, kuten mikä on enkelin nimi tai mitä hän meiltä nyt tahtoo.

Maailma on rakentunut niin monisäikeiseksi, että joskus me voimme saada noihin kysymyksiin vastauksia, ja ne voivat olla monenlaisia. Mutta pohjimmiltaan yhteys enkeleihin toteutuu sen kautta, että me pyrimme toimimaan niin totuudenmukaisesti, oikein, kauniisti tai rakkaudellisesti kuin suinkin, oman ymmärryksemme ja oivalluksemme pohjalta. Se on nykyaikana meidän korkea kehitystehtävämme, oppia arvioimaan itse omaa elämäämme niin kuin enkelit sitä tekisivät. Ja silloin enkelit tulevat aina avuksemme.

Me elämme jatkuvasti enkelien ohjaamien ajatusten ja voimien piirissä, mutta niiden keskellä meillä on vapaa tila, jossa me meidän on tarkoitus opetella itse luomaan. Rakkaus on yksi aivan keskeinen tekijä tässä opiskelussa.

Rakkauden maailma

Alunperin se enkelikunta tai ne jumalolennot, joille me olemme antaneet nimen elohim tai muodohenget, liitti ihmiskuntaan rakkauden, joka siitä saakka on toiminut suvunjatkamisen, sukujen ja perheiden ja yleensä lähimmäisten piirissä. Se opetti meille rakkautta aivan perusmuodossa, mutta meillä on mahdollisuus oppia rakkautta puhtaasti henkistä tietä. Me voimme kokea rakkauden täysin yksilöllisenä voimana, täysin oman ainutlaatuisen itsemme oivalluksena ja toimintana.

Ja se on jotain mahtavaa. Me todellakin pystymme aivan vapaina yksilöinä ainutlaatuisiin rakkauden tekoihin, sellaisiin, joihin mikään tai kukaan ulkopuolinen voima ei vaikuta. Se on meidän aikamme ihmisen kaikkein suurenmoisimpia kykyjä. Ja sitä voi miettiä: milloin olen tehnyt jonkin teon puhtaasti rakkaudesta, myötätunnusta, tai muutenkin tehnyt jotain oikeaa ilman että mikään ulkopuolinen voima olisi velvoittanut minua siihen.

Kun olemme sanoneet, lausuu Steiner eräässä esitelmässään, että maa on rakkauden planeetta, niin hän jatkaa: ja vasta maapallolla rakkaus todella syntyy, sitä viljellään. Ja ollessaan yhteydessä ihmisiin oppivat jumalatkin tuntemaan rakkauden, vaikka juuri he ovat toisaalta olleet sitä ihmiskunnalle lahjoittamassa.

Mutta niinhän se on: vasta maa on rakkauden todellinen koulu.

Steiner jatkaa, miten jumalat tai yhtä hyvin voimme sanoa enkelikunnat, antavat rakkauden kuin sataa maan päälle.

"Jumalat ovat niin pitkällä, että he pystyvät sytyttämään ihmisissä rakkauden, niin että ihmiset voivat oppia sen tuntemaan, mutta rakkauden todellisuuden voivat jumalatkin oppia tuntemaan vasta ihmisten kautta.  Niin jumalat voivat sukeltaa korkeuksista ihmiskunnan piiriin ja kokea rakkauden lämmön. Niin, me tiedämme, että jumalat ovat jotain vailla, elleivät ihmiset elä keskinäisessä rakkaudessa, sillä ihmisten rakkaus on jumalille ravintoa. Mitä enemmän ihmisten kesken on rakkautta maan päällä, sitä enemmän  jumalille on ravintoa taivaassa. Ja mitä vähemmän rakkautta, sitä enemmän näkevät jumalat nälkää."

Nykyisin ajatus juamalille uhraamisesta on kovasti vanhentunut ja tähydellisesti väärin ymmärretty ajatus, että sitä tuskin uskaltaa edes mainita, mutta silti: pohjimmillaan siinä on kyse ihmisrakkauden virtaamisesta ylös jumalten luo.

Tai jos me kirjoitamme, ihmisrakkauden virtaamisesta enkeleilla, niin se tulee paremmin ymmärretyksi. Silloin on helpompi ymmärtää, miten tuo ravinto enkeleille, jota me ihmisinä voimme näissä vaativissa maan olosuhteissa antaa, on jotain äärimmäisen herkkää ja kaunista, ja merkittävää. Jokaisella rakkauden teolla on merkityksensä.

Rakkaudella
Matti

Steinerin lainaukset olivat peräisin kirjasta Maailma, maa ja ihminen, esitelmä 13.88.1908.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, enkelit, jumalat, muodonhenget, Rudolf Steiner

Johannestalo ja rosenkreutzilaisuus

Lauantai 28.6.2014 klo 22:52 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner toimi läheisessä henkisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutzin kanssa. Kun Rosenkreutz on varsinainen meidän aikamme tai nykyisen eli viidennen atlantiksenjälkeisen kulttuurikauden mestari, Steiner kuunteli häntä ja pyrki myös käytännössä toteuttamaan monia hänen aloitteitaan. Henkisen maailman suhteen Steiner on kuitenkin antanut sisäisen kuvan, jossa hän ja Rosenkreutz ovat rinnakkain saman alttarin ääressä, toinen punaiseen, toinen siniseen stoolaan pukeutuneina.

Nämä ovat asioita, joista ei paljon julkisesti puhuta, mutta yhä voimakkaammin olen tullut siihen käsitykseen, että meidän koko henkisen kehityksemme kannalta on yhä tärkempää tuoda julkisuuteen sellaista tietoa, joka aikaisemmin on pidetty vain pienissä piireissä. Ja voi myös kysyä, mitä hyötyä on pitää poissa julkisuudesta sellaista tietoa, jota niin vahvasti kaivataan.

Toinen näkökohta on, että nämä ovat myös haastavia asioita ymmärtää. Mutta on niinkin, että henkisiä näkemyksiä tulee niin runsaasti esiin, ettei oikeastaan ole mielekästä enää suojella sitäkään mitä pitää totuutena. Totuus on kaikkia ihmisiä, ja koko ihmiskuntaa varten.

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Johannestalo

Steiner oli Johannestalon suunnittelija ja toteuttaja, mutta kun tiedämme hänen läheisen yhteytensä Rosenkreutziin, niin ei voi välttyä näkemästä, miten valtavan paljon Johannestaloon liittyy sellaista, joka on olennaisesti juuri Rosenkreutzin henkisyyttä. Steinerin merkitystä se taas ei millään tavoin vähennä, sillä hän oli juuri se, joka tässä elämässä pystyi luomaan kaiken yhteinäiseen taiteelliseen muotoon, samoin kuin käytännölliseen rakennustekniseen asuun.

Ymmärtääksemme juuri Sanan ja ihmiskunnan temppelin henkistä taustaa meidän on hyvä katsoa ajassa taaksepäin. Eräässä aikaisemmassa elämässään Christian Rosenkreutz oli Hiiram, Jerusalemin temppelin tai Salomonin temppelin rakentaja.

Salomolla oli kaikki tarvittava viisaus saada Jehovalta tämän merkittävän temppelin rakennusohjeet aivan yksityiskohtaisia mittoja myöten, mutta hänellä ei ollut kykyä toteuttaa sitä aineellisesti. Sen kykeni tekemään Hiiram.

Salomon temppeliin yhdistyy monia merkittäviä henkisiä kehityslinjoja, mutta kun menemme eteenpäin, niin näemme Hiiramin jälleen Jeesuksen aikan Jerusalemissa. Nyt hän on rikas nuorukainen, Lasarus, hän jonka Kristus herättää.  Lasarus läpäisi melkein vihkimyksensä Hiiramina, mutta nyt hän saa sen suoraan Kristukselta, ensimmäisenä varsinaisena Kristus-vihittynä.

Lasarus-Johannes

Näin Lasaruksesta vihkimyksensä saatuaan tulee Johannes, Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. Monia ihmeellisiä asioita tapahtuu jälleen tässä, mutta lopulta Johannes ainoa opetuslapsista on Jeesuksen ristin äärellä. Siinä hänelle avautuu aivan erityslaatuinen henkinen kokonaisuus.

Kun Kristus sanoo ristillä seuraavaan tapaan: Poika, katso Äitisi, ja Äiti katso Poikasi, niin se tarkoittaa, että Johanneksen Kristustus-tietoisuuteen tai Pojan voimiin liittyvät myös Äidin eli Jumalallisen viisauden voimat. Se mahdollistaa Johanneksen sisäisen näkemisen avautumisen niin, että hän voi evankeliuminsa alussa esittää, miten jumalallinen Sana esiinty Pojan voimina kaukana menneisyydessä, ja hänelle avautuu myöhemmin ihmiskunnan tulevaisuus, niin että hän voi kirjoittaa Ilmestyskirjansa.

Tämä kaikki, ihmiskunnan menneisyys ja tulevaisuus, ihmisen seitsenportainen kehitystie, ilmentyi Rudolf Steinerin muotoamana Sveitsin Dornachiin rakennetussa Sanan talossa eli Johannestalossa, jota nykyisin nimitetään myös Ensimmäiseksi Goetheanumiksi. Nykyisin tämän puurakenteisen mahtavan rakennuksen tilalla on betoninen Toinen Goetheanum, joka on sekä ulkoa että sisältä täysin toisen tyyppinen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Johannestalo, Sanan talo, Hiiram, Lasarus, Johannes, Steiner, Christian, Rosenkreutz

Sanan talo

Lauantai 28.6.2014 klo 9:21 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner muutti aikanaan suunnittelemansa Johannestalon nimen Goethen estetiikan mukaan Goetheanumiksi, kun ihmiset eivät oikein ymmärtäneet tuon Johanneksen merkitystä. Moni sekoitti sen Steinerin mysteeridraamojen päähenkilöön, joka myös oli nimeltään Johannes. Ja olihan se myös ymmärrettävää siksi, että rakennuksen alkuperäinen syy oli juuri luoda oma kotipaikka näille mysteeridraamoille, joita Steiner oli alkanut kirjoittaa 1910-luvun alussa.

Se Johannes, jota Steiner kuitenkin tarkoitti, oli evankelista Johannes. Ja nyt juoni menee jonkin verran vaativaksi. Miksi evankeliumin ja ilmestykirjan kirjoittaja Johannes oli niin tärkeä lähtökohta tälle uudelle mysteeri- tai vihkimysrakennukselle, jota Steiner nimitti myös Sanan taloksi.

Sanan talo

Meidän on lähdettävä melko kaukaa. Vanhan testamentin alussa puhutaan siitä, miten jumala loi maailmaa sanojensa avulla, ja Johanneksen evankeliumi taas Uudessa testamentissa julistaa heti alussa, että "Alussa oli sana".

goetheanum_1_pituusleikkaus.jpg

Ihmeellisesti tämä sana on se, joka vahvasti yhdistää Vanhaa ja Uutta testamenttia. Mutta ymmärtääksemme, mitä sana oikein tarkoittaa, meidän on katsottava vielä paljon kauemmaksi maan menneisyyteen.

Henkinen tieto kertoo, miten nykyinen maa on nykyisen maamme ja samalla koko aurinkokuntamme neljäs ilmentymä, neljäs ruumiillistuma. Ensimmäinen niistä ilmentyi ainoastaan lämmön elementissä, ja siinä muotoavana prinsiippinä oli eetterivoima nimeltä lämpöeetteri. Kuvittele miten tämä maailmanlämpö muodostuu kahdesta osasta, on voima joka sitä liikuttaa, ja sitten on aines, jota liiketetaan. Mutta tässä maan ensimmäisessä olomuodossa tämä lämmön eetterivoima ja sitä vastaava aines tai elementti ovat hyvin lähellä toisiaan.

Toisessa maan inkarnaatiossa lämmöstä tiivistyy elementtinä ilma ja muotoavana ja elävöittävänä eetterivoimana, valo, valoeetteri. Se joka valaisee ja samalla luo.

Kolmannessa maan inkarnaatiossa ilman elementistä tiivistyy edelleen vielä raskaampi ja jähmeämpi veden elementti. Ja vastaavasti uudeksi korkeammaksi eetterivoimaksi kohoaa ääni- tai sointieetteri. Tämä periaatteessa kosminen sointi sisältää veden virtauksen lainomaisuudet ja samalla myös matematiikan. Vettä vastaavat eetterivoiman sisäinen matematiikka on sitä järjestävää olemusta, joka ohjaa esimerkiksi kaikkia kemiallisia reaktioita.

Neljännessä eli nykyisessä maan inkarnaatiossa veden elementistä pudotaan vielä yksi suuri askel alaspäin, yhä tiiviimpää olemassaoloa kohti, fyysiseen aineellisuuteen. Ja koska me ihmisetkin elämme täällä fyysisessä ja aineellisessa kehossamme, tarvitaan tämän aineellisuuden elävöittäjäksi ja muotoajaksi hyvin korkea henkinen voima. Tätä meidän tietoisuudellemme hyvin hankalasti käsitettävää eetterivoimaa on nimitetty sekä elämäneetteriksi että sanan tai puheen eetteriksi. Ehkä sopivin nimi suomeksi on eloneetteri.

Ja tässä eloneetterissä tai sen kautta vaikuttaa se henkisyys, jota Raamatussa nimitetään Sanaksi, tai puheeksi. Enkelikursseihin osallistuneet voivat muistaa, että näitä Vanhan testamentin sanankäyttäjiä olivat erityisesti muodonhengiksi nimittämämmä olennot, joita kutsutaan myös nimellä elohim, ja monkilla muilla nimillä.

Johanneksen evankeliumin alku taas korostaa sitä, miten elohimin luovan kosmisen sanan taustalla vaikuttaa vielä korkeampi voima, kosmisen Pojan prinsiippi, tai hän jota me maan päällä nimitämme Kristukseksi.

Sanan voima

Sana on siis tässä mielessä se voima, joka vaikuttaa kaiken meidän olemassaolomme läpäisevässä eloneetterissä. Se selittää jopa sen, miten puhe on ominaisuus, joka liittyy kaikkiin yksilöllisiin kohteisiin. Hyvin herkät ihmiset voivat kokea, miten luonto puhuu, tai miten jopa jokainen yksityinen kasvi tai puu tai kivi kykenee sisäisesti puhumaan tavalla, jonka me voimme ymmärtää selkeinä ajatuksina. Joskus tulee hetkiä, jolloin me kaikki saatamme jollain tavalla sen aavistaa, tai melkein ymmärtää...

Johanneksen evankeliumin kirjoittaja oli aivan erityisen tavalla Kristuksen vihkimä. Kristuksen kautta hänelle avautui tämä sisäinen luova sana, joka on kaiken olemassaolon taustalla. Ja Johanneksella oli hyvin läheinen yhteys myös tämän Sanan ikäänkuin sisareen tai morsiameen, Viisauteen, jota me kutsumme myös Sofiaksi.

Steiner taas toimi läheisessä yhteydessä niin Johanneksen kuin Sofiankin kanssa, ja siksi hän rakensi tämän talon, Johannestalon, jossa sekä henkien Sana että suuri maailmankehityksen Viisaus tulivat ilmi, suoraan aistimaailmassa ihmisten havaittavaksi.

Tässä voimme ymmärtää Sanan myös enkelten puheeksi, enkelikuntien puheeksi, joka tuli ilmi tämän rakennuksen muotojen kautta.

Tuo rakennus oli kuitenkin jotain niin suurta, että käytännössä sen aina maan päällä fyysisessä todellisuudessa oli lyhyt. Henkisesti se on kuitenkin edelleen olemassa.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Pituusleikkaus Rudolf Steinerin suunnittelemasta ensimmäisestä Goetheanumista eli Johannestalosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Goetheanum, evankelista, Johannes, Rudolf Steiner, Johannestalo, Sanan talo, enkelit, jumalat

Arkkitehtuurin henkisyys - Johannestalo

Perjantai 27.6.2014 klo 0:40 - Matti Kuusela

Luin juuri Takoja-lehdestä Laura Krookin kirjoitusta Chatresin katedraalista ja sen viestistä nykyajalle. Kirjoituksesta kohosivat äkkiä esiin voimakkaana lauseet:

...koko Chartresin katedraali on kuva Mariasta, puhtaasta ihmissielusta, johon henki voi synytä... Marialla oli niin puhdas sielu, että hän kykeni puhumaan enkelien kanssa.

Noinhan se tietysti on. Hämmästyin etten ollut ennen tajunnut Marian ja Chartresin katedraalin konkreettista yhteyttä. Kun koko katedraali on valtava henkinen kokonaistaideteos, niin on selvää, että siinä täytyy olla myös mukana jokin yhtenäinen prinsiippi: Marian olemus. Seurakunta kokoontuu kuin Marian olemuksen sisään, suojaan.

Kreikkalainen temppeli

Sitten mietin, miten kreikkalaiset temppelit olivat aikoinaan rakennuksia, joihin aivan todellisesti liittyivät silloisten jumalten eetteriruumiit. Jumalat asuivat noissa temppeleissä maan piirissä.

Egyptiläiset pyramidit taas äärettömän tarkkoja astraalikuvia ihmishengen tiestä tähtimaailmoihin ja niissä vallitsevien jumalolentojen luo.

Ja sitten toisella tavalla katsottuna: Jerusalemin temppeli - kuten monet sen kaltaiset lähi-idän temppelit, mutta Jerusalemin temppeli erityisesti - oli tulevaisuudet ihmiskehon kuva, sen rakenne, muoto ja mittasuhteet. Temppelin äärettömän tarkat mitat, jotka jumala antoi, oli tarkoitettu tulevaisuuden ihmisen, meidän aikamme ihmisen fyysisen kehon muotoamiseen.

Silloin ihmiskunta oli vielä laskeutumassa kohti fyysistä maailmaa. Nyt me olemme jälleen nousemassa ylös, ja siksi meidän temppeliemme tai kirkkojemme, tai miten vain tahdommekin pyhää tai henkistä arkkitehtuuriamme nimittää, tehtävänä ei enää ole fyysisen olemuksen vaan sisäisen ja sielullisen olemuksen muotoaminen. Ja samoin meidän auttamisemme kohoamaan jälleen ylöspäin, siihen sielun puhtauteen ja harmoniaan, joka auttaa meitä puhumaan enkelten kanssa, kuten Lauran kirjoituksessa sanotaan.

Tulevaisuuden henkinen arkkitehtuuri

Nyt me elämme jo hyvin erilaisen kehityksen aikaa kuin keskiaikana. Yleissuunta on sama, mutta nyt minuuden kehitys nousee yhä tärkeämmäksi. Nyt on olennaista auttaa ihmisen henkistä minuutta kokomaan itsensä ohjaavana voimana astaaliruumiin, eetteriruumiin ja fyysisen ruumiin piirissä.

Monissa arkkitehtuuriesitelmissään Rudolf Steiner kuvasi, miten fyysistä kehon tasoa vastaa rakennuksen geometria, sen eetteriruumiin tasoa muotojen elävyys ja sen astraali- tai sieluruumiin tasoa muotojen moraalinen ilmaisu: se mikä kantaa, se mikä ottaa tuon kantamisen vastaan, on ilmaistu puhtaana sielunvoimana, samoin esimerkiksi ikkunoiden ryhmitys niin, että keskimmäinen suurempi ikkuna tukee viereisiä pienempiä ikkunoita niin, että ihminen kokee, miten suurempi tukee heikompia ja heikommat tai pienemmät taas tukeutuvat suurempaan.

Steiner piti tällaisen arkkitehtuurin muotojen sielullis-moraalista vaikutusta niin suurena, että hän sanoi, että ihminen joka elää tällaisten muotojen keskuudessa, ei voisi esimerkiksi varastaa.

goetheanum_1_pienoismalli_kristus.jpg

Henkinen taso

Mutta vielä tärkeämpi on hänen mukaansa puhtaasti henkinen taso, joka vastaa ihmisen minuutta. Ja sitä vastaa arkkitehtuurissa symmetria, aivan kuin ihmiskehossakin. Minuus asuu ihmisessä ruumiissa, joka on muodoltaan ja toiminnaltaan oleellisesti symmetrinen vasemman ja oikean suhteen.

Nyt jännittävää on, että steinerilaisen arkkitehtuurin piirissä ei käytännössä kukaan ole Steinerin jälkeen kyennyt hallitsemaan tätä symmetrian periaatetta lähellekään sitä täydellisyyttä, johon Steiner itse kykeni.

Koska tuo symmetria on niin vaikeaa, siitä on oikeastaan luovuttukin käytännössä ja tilanne on luotu dynaamisen symmetrian käsite. Se tarkoittaa, että vaikka vasemman ja oikean vastaavuus ei olekaan suoraan havaittavissa, kokonaisuus on kuitenkin jollain tavalla symmetrinen, dymaamisesti, aivan kuin osiensa summana, tai niiden momenttien summana, jos haluaa ilmaista asian vähän matemaattisemmin.

Ja joku oikeutus tälläkin näkemyksellä on, koska voi huomata, miten ihmisminuus kuitenkin ainakin joskus tuntee viihtyvänsä tilassa, jossa se joutuu itse omin voimin luomaan kaipaamansa symmetrian tai kokonaisuuden tunteen.

Valtava tragedia kuitenkin on, että meillä ei enää ole sitä varsinaista rakennusta ja sen sisätilaa, jossa tämä Steinerin näkemys puhtaan minuus-symmetrian voimasta tuli täydellisimmin esiin: ensimmäistä Goetheanumia, tai oikeastaan alkuperäisellä nimellään, jonka nyt voisi jälleen ottaa käyttöön, Johannestaloa. Se nimittäin puurakennuksena paloi tuhopolton seurauksena jo 1920-luvun alussa.

Minkä temppeli Johannestalo oli? Se oli Steinerin mukaan kuvaus ihmisen ja maailman kehityksestä, nykyajan ihmissielun mukaisesti. Ja toden totta, silloin myös tämä rakennus oli väistämättä jumalallisen viisauden ja jumalallisen kehitystien talo, Sofian talo. Ehkä kuitenkin niin, että Marian tuli nyt vaikuttaa niiden ihmisten sydämissä, jotka siellä tahtoivat avautua ottamaan vastaan maailmanviisauden, maailmansielun, Sofian kosketuksen.

Rakkaudella
Matti

Kuva Steinerin itse tekemästä ensimmäisen Goetheanumin eli Johannestalon pienoismallista, suunta katsomosta kohti näyttämöä ja sen taustalla olevaa Kristusveistosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Takoja, Laura Krook, henkinen, arkkitehtuuri, Rudolf, Steiner, Johannestalo, Sofia

Kiehtovat luonnonhenget

Keskiviikko 25.6.2014 klo 2:14 - Matti Kuusela

Eilen illalla aloitimme kevään enkelikurssien jälkeen luonnonhenkiin tutustumisen. Luonnonhenkinen maailmat ovat uskomattoman kiehtovia. Ja miksi niitä on kannattaa opetella.

Ensimmäinen syy on luonnollisesti se, että luonnonhenget ovat aivan olennainen osa maailmaamme. Luonnonhenget ovat osallisina kaikessa mitä täällä maan päällä tapahtuu, aina aineellisuudesta ihmisten henkiseen toimintaan saakka. Ja luonnonhenget toimivat yhdessä myös kaikkien yhdeksän enkelikunnan kanssa.

Toinen suuri syy on se, että kun enkelit ovat aikaisemmin ohjanneet luonnonhenkien toimintaa maan päällä, niin jo nyt tuo tehtävä on vähitellen siirtymässä meille ihmisille. Kun seuraa meidän maailmaamme, niin aivan varmuudella voi sanoa, että tuon tehtävän tajuaminen yllättää ihmiskunnan pahemmin kuin syksyn ensimmäinen lumisade autoilijan. Meidän on opiskeltava.

Paitsi kirjojen lukemista meidän on opiskeltava katsomaan luontoa aivan uusin silmin. Kuvittele että katselet maastoa ja mietit mitä muutoksia kasvillisuudessa olisi tehtävä. Mihin tarvitaan lisää leppää, minne jotain ruohokasveja, olisiko jo aika siirtää koivuja jonnekin muualle. Kaikkea tällaista. Ja siis henkis-energeettisellä tasolla!

Kolmas hyvä syy on, että me ihmiset ja luonnonhenget asutamme tätä samaa maailmaa. Nyt jo luonnonhenget ovat joutuneet huolehtimaan liian kauan maan energioista ja voimista ilman meidän ihmisten osallisuutta. He kaipaavat ja tarvitsevat meidän apuamme.

Muutoksen voima

Me puhumme usein siitä, miten nopeaa muutos on, mutta tosiasiassa se on vielä paljon nopeampaa. Teknologinen muutos tosin on nopeaa, mutta se hämää. Meidän on kasvettava henkisesti ja sielullisesti, tietoisuudellamme ja myötäelämisellämme paljon nopeammin kuin nyt tapahtuu. Olemme antautuneet tekniikan lumoihin niin voimakkaasti että kokonaisuutena meidän sisäisten voimiemme kasvu on jäänyt pahasti jälkeen.

Se jälkeen jääminen on tosin alkanut jo paljon aivan viime vuosikymmeniä aikaisemmin. Kerrotaan, että maan päällä vain ihmisten piti olla luovia, mutta kun me jo 1800-luvulla aloimme silloisen tekniikan lumoissa jäädä sisäisesti jälkeen todellisesta henkisestä kehityksetä ja tarpeesta, alettiin henkisessä maailmassa projekti, jonka tarkoituksena oli opettaa luovuutta myös luonnonhengille.

Meille se on tietystä aika noloa, mutta toisaalta voimme tervehtiä ilolla tätä uutta kehitystietä.

Koli_kesa_sinerva

Vilja-allergiat

Keskustelimme illassa myös siitä, miksi ihmisillä on nykyisin niin paljon vilja-allergioita. Perusvastaus on hyvin yksinkertainen ja selkeä.

Nykyinen lannoitus- ja myrkytystoiminta sekä siementen käsittely karkoittavat viljasta niiden alkuperäiset luonnonhenget, jotka ennen seurasivat kasveja ja auttoivat niiden sulamista ihmisen ruoansulatusjärjestelmässä. Nyt näiden luonnon luonnonhenkien tilalla on tekniikan ja kaupallisuuden henkiä, joilla ei ole mitään käsitystä siitä, miten ruoka-aineita pitäisi valmistaa ihmistä varten.

On vielä toinenkin syy, joka on liittyy tähän samaan kokonaisuuteen. Rudolf Steinerin mukaan meillä on nykyisin täysin väärä käsitys ruoansulatuksesta. Hänen mukaansa ruoansulatuksen idea on, että ravintoaineet hajotetaan kokonaan, ja sitten niistä rakennetaan yksilöllisesti niitä uusia ravinteita, joita kukin ihminen yksilöllisesti tarvitsee.

Steiner miten suunnattoman vaarallisena sitä hänen mukaansa sairaalloista tilaa, joka meillä nyt vallitsee: että sulatetut ravintoaineet siirtyvät verenkiertoon sellaisenaan.

Ja tämä on paljon suurempi kuin pelkkä ravitsemuksen kysymys. Ravinteiden täydelliseen sulattamiseen ihminen tarvitsee minuutensa apua, mutta väärä mielikuva ja hengetön ravinto aiheuttavat sen, että minuus ei tällä alueella pysty toimimaan täydellä tehollaan. 

Siitä johtuu suurelta osin se, että ajattelu on tullut ihmisille yhä vaikeammaksi ja raskaammaksi. Tarkoitan sellaista vanhanaikaista filosofista ajattelua, jossa kuljetaan johdonmukaisesti ajatuksesta toiseen - ja nautitaan siitä. Sen tilalle on oman käsitykseni mukaan tullut yhä enemmän havaintoajattelua, jossa vain asetetaan hyvin yksinkertaisia ajatuskuvia peräkkäin - kuten elokuvat tai sarjafilmit usein tekevät - tai sitten tyydytään tiedon hakemiseen.

Siinähän tieto käsitetään sellaisena infona, jonka ihminen voi ottaa vastaan valmiina. Ja kuitenkin todellinen tieto sisäisenä kokemuksena syntyy vasta siitä, että ihminen itse testaa saamansa informaation. Todellista tietoa, joka myös kantaa ihmistä sisäisesti eteenpäin, on sellainen, jonka ihminen itse yhdellä tai toisella sisäisellä tavalla todentaa.

Tällainen kulttuuri, jossa me kasvatamme luonnonmukaista ravintoa yhdessä luonnonhenkinen kanssa, ravintoa joka tukee myös meidän hienoja tietoisuusvoimiamme, on sellaista jossa luonnonhengetkin ovat mielellään mukana.

Rakkaudella
Matti

Kuva Kolilta Matti Kuusela

2 kommenttia . Avainsanat: luonnonhenget, luovuus, ravitsemus, Steiner, enkelit, vilja-allergiat

Alussa oli sana... ja on edelleenkin

Keskiviikko 18.6.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Heti Ensimmäisen Mooseksen kirjan kolmannessa jakeessa Jumala sanoi - Tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli.

Myös Johanneksen evankeliumin alussa Sana on aivan keskeisessä roolissa. Se esiintyy kaikissa viidessa ensimmäisessä säkeessä.

Se tarkoittaa käytännössä, että maailman luominen maan nykyisen inkarnaation aikana on nimenomaan sanan tai puheen mysteeri. Sitä voi aavistella myös siitä, miten jotkut herkät ihmiset pystyvät keskustelemaan kaikkien olentojen kanssa, puiden ja kivien, jopa elottomien esineiden kanssa. Se johtuu siitä, että sanan henkinen voima läpäisee meidän koko olemassaolomme. Sana elää kaikessa mukana, kaiken taustalla.

meditaatioenkeli.jpg

Maan luovat voimat

Myös valo on yksi luomisen perusvoimia. Maan ensimmäisessä inkarnaatiossa oli luomisen voimana lämpö, tai tarkemmin sanottuna lämpöeetteri. Maan toisessa ilmentymässä luomisvoima toimi valon muodossa. Silloin se oli vielä aineetonta, nykysilmille näkymätöntä valoa, mutta voi vain kuvitella sitä ihmeellistä valomaailmaa, joka sisäisyydessä ja loisteessa ihmisen, mineraalit, kasvit ja enkelit elivät aineettomassa olotilassa.

Maan kolmannessa olotilassa tiiveimmäksi ainekseksi tuli vesi, ehkä voi sanoa, kosminen nestemäisyys, sekin vielä hyvin ohuena nykyiseen aineellistuneeseen veteen verrattuna. Silloin tämän nesteplaneetan - tai yhtä hyvin me voimme sanoa veden elementistä muodustuvan aurinkokunnan - täytti luovana prinsiippinä sointi tai ääni. Kun katselee nyt akvaariossa uivia ameeboja, saa aika hyvän käsityksen siitä, millaista elämä tuolla planeetalla oli, maan edellisessä inkarnaatiossa.

Sitten syntyy maan neljäs inkarnaatio, meidän upea nykyinen maamme. Se astuu fyysiseen ja aineelliseen olotilaan saakka. Kiinteys tai aineellisuus on sen uusi elementti ja siinä luovana voimana vaikuttaa sanan eetteri, jota nimitetään myös elämäneetteriksi. Sanan täyttämä aina fyysiseen todellisuuteen saakka ulottuva elämänvoima on maan tämän inkarnaation luova prinsiippi, jonka kautta korkeiden jumal- tai enkeliolentojen sana ja puhe ovat kaikuneet meidän maamme luomistyöhön.

Nyt, maapallon vanhetessa, jumalan ääni ei enää kaiu samalla tavoin meidän olemassaoloomme, mutta elämä jatkuu ja sanan jälkivaikutus kaikuu edelleen kaikessa luodussa.

Nyt lisäksi Kristukseksi nimittämämme suuri luova jumalolento on tullut sanan prinsiippiä kantaen maan päälle ja se luo vähitellen ihmiskunnalle aivan uusia mahdollisuuksia. Luova jumalsana alkaa vähitellen soida ja luoda meissä kaikissa, ihmiskunnassa. Helluntai oli tuon uuden sanan voiman alkujuhla.

Sana ja rukous

Valolla ja pimeydellä on keskenään monenlaisia suhteita. Jos tahtoo ymmärtää vuorokauden henkisen merkityksen, kuuluu myös yön pimeys täydellä voimallaan siihen mukaan.

Mutta kuten hyvin tiedetään, on myös sellaista pimeyttä, joka pyrkii itsekkäisiin päämääriin. Se on pimeyttä, joka tahtoo tietoisesti vaikuttaa salassa valolta. Se tahtoo ottaa valoa vastaan vain sulkeakseen sen omaan piiriinsä.

Tällaista valon käyttöä. tai pimeyden hyväksikäyttöä tapahtuu myös meidän maailmassamme. Se on hinta siitä, että tällainen ihmisen vapauden kehittämiselle mahdollinen maailma on voinut syntyä.

Ongelma tämän pahan pimeyden kanssa on siinä, että me emme kykene sitä ihmisvoimin muuntamaan ja valaisemaan. Tavattoman paljoon me jo henkisin voiminemme pystymme, mutta emme kaikkeen. Silloin meidän on aika turvautua enkeleiden apuun.

Hyvät enkelit eivät voi nähdä syvään pimeyteen. Siksi täällä maan päällä vaikuttavan pimeyden selvittäminen jää meidän ihmisten tehtäväksi. Meidän tehtävämme on kertoa enkeleille, mitä täällä tapahtuu. Nyt ymmärtää, että se on myös yksi rukouksen sävy: me kerromme enkeleille - tai Kristukselle - sisäisesti ja täyden luottamuksen vakaumuksella, mitä me täällä näemme ja havaitsemme, mitä täällä tapahtuu. Silloin enkelikunnat voivat ottaa nämä tapahtumat hoiviinsa ja ryhtyä muuntamaan niitä.

Tämä rukous on alkua sille, miten sanan voiman avulla uusi vastuu voi alkaa meissä kehittyä.

Ita Wegmanin sanoin

Lääkäri Ita Wegman oli Steinerin läheinen työtoveri. Hän kertoo, miten Steiner puhui hänelle tästä asiasta:

"Eräänä päivänä Rudolf Steiner ilmoitti minulle, miten mikaelinvastaiset demonit häpeämättömästi toimivat saadakseen Mikaelin työn jäämään näkymättömäksi ja tuhotakseen sen. Näiden demonien salaisuuksia voivat vain ihmiset houkutella esiin. Jumalat odottavat näitä salaisuuksia, joita ihmiset heille tuovat, ja vain jumalat voivat ratkaista ihmisille näitä demonien salaisuuksia."

Tämän ihmisten ja jumalten yhteisen työn ansiosta voi henkinen valo alkaa jälleen loistaa siellä, missä aikaisemmin vallitsi demonien pimeä toiminta.

Tämä on hyvin lohdullista. Meidän ei tarvitse taistella sellaista vastaan, minkä voittamiseen me emme kykene. Mutta on tärkeää, että me toimimme yhdessä henkisen maailman kanssa. Me tarvitsemme jumalia ja jumalat tarvitsevat meitä. Me elämme heidän kanssaan yhteisessä maailmassa, ja meidän on vähitellen osallistuttava myös henkisesti yhä enemmän maan ja ihmiskunnan kehitykseen ohjaamiseen, parhaan kykymme mukaan.

Usein meissä vallitsee jonkinlainen arkuus vaivat korkeita henkisiä ystäviämme. Ja kuitenkin on niin, että heille on suuri ilo se, että ihmiset osallistuvat yhteiseen työhömme. Ja suuri suru vallitsee ihmisten passiivisuudesta.

Todellakin, meidän on kehitettävä itsessämme intoa osallistua!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sana, Kristus, Rudolf Steiner, luominen, rukous, demonit, valo, pimeys, enkelit, jumalat

Tietoisuuden vuodenaikoja

Maanantai 16.6.2014 klo 23:26 - Matti Kuusela

Tänään oli ihmeen mukava kertoa aurinkokuntamme henkisestä rakenteesta. Enkelikurssilla oli kahdeksan osanottajaa paikalla ja tunnelma oli vahva. Myös hyviä kysymyksiä oli runsaasti, ja niihinhän on aina hauska vastata.

Se tuli tänäänkin täysin selväksi, että vuoden 1912 Helsingin esitelmäsarjassaan Steiner kyllä antoi kuulijoilleen täyden laidallisen asiaa. Ja esitelmiä oli kaikkiaan kymmenen. Tosin oli pari välipäivää, mutta silloinkin oli julkisia esitelmiä ja muuta ohjelmaa. 

Edelleenkin näihin esitelmiin syventyminen on aikamoinen ponnistus, mutta samalla ponnistus joka tuntee mahtavan hyvältä. Tietää, miten tärkeitä nämä enkelikuntia, aurinkokunnan rakennetta ja ihmisolemusta yhdistävät tiedot ovat jokaiselle kuoleman jälkeisenä aikana, mutta tuosta tiedosta huolimatta tuli ihmeellinen tunne jota on aika vaikea kuvata. Ehkä sen yksinkertaisesti voi vain sanoa: tämä on juuri sitä, miten asiat ovat.

Henkinen tieto

Totuushan on, että me ihmiset tiedämme oman maailmamme henkisestä rakenteesta ja olemuksesta todella vähän. Meillä on päämme ympärillä vain melkoisen pieni alue, jossa olemme vapaita tuumailemaan ja ihmettelemään ja luomaan uutta. Tosian se vapauden alue avartuu ajattelun avulla nykyisin jo aurinkokuntamme ulkopuolelle, mutta se tietoisuus, jolla luotaimia lähetetään avaruuteen on kovasti ohutta ja rajallista.

Kun vähänkin ajattelee meidän henkisiä tehtäviämme nyt ja tulevaisuudessa, niin niissä on odotusta kerrakseen: meidän on tietenkin opittava tuntemaan enkelien maailmat, siis kaikki yhdeksän hierarkiaa ainakin perustavasti, sillä kaikki nuo yhdeksän enkelikuntaa vaikuttavat meissä koko ajan. Ne vaikuttavat meissä sisäisesti, ja ne vaikuttavat luonnossa, ja ne vaikuttavat siinä kosmisessa todellisuudessa, jonka olemassaoloa me emme oikein vielä ymmärrä.

Rudolf Steiner

Kun tämä enkelikurssi perustuu Rudolf Steinerin esitelmiin, vaikka muutakin enkelitietoa on runsaasti mukana, niin tänään tuli hyvä kysymys myös Steinerin tiedoista. Mistä hänen tietonsa ovat peräisin? Siihen on selkeä vastaus. Steiner on itse useita kertoja korostanut, että kaiken mitä hän opetti, hän on itse useita kertoja tarkistanut.

Ne tiedot ovat siis häneltä itseltään. Ja hämmästyttävää on, että hän pystyy kulkemaan tiedostosta toiseen niin helpon tuntuisesti. Monissa Kristuksen elämää ja kristillisyyttä koskevissa esitelmissään hän välillä kertoo, miten nuo asiat on koettavissa kristillisellä koulutustiellä, ja miten ne puolestaan on koettavissa rosenkreutzilaisella tai kristillis-rosenkreutzilaisella tiellä.

Kun vähän syventyy näihin eroihin, niin huomaa väistämättä sen ihmeellisen asian, jota varmasti ei ole liikaa tai tarpeeksi korostettu, että hänelle tuo eri henkisten näkökulmien ja virtausten kuvaaminen ei tuota minkäänlaisia vaikeuksia.

Ainakin minulta kesti melkoisen kauan ymmärtää, mitä se oikein merkitsee. Ensin hyväksyä, että on se sitten mahdollista. Sitten alkaa tajuta, että hänen on todellakin täytynyt omata sellainen selvänäköisyyden ja henkisen tiedon taso, että hänelle kaikki nuo muiden mestarien edustamat henkiset virtaukset olivat lähes itsestään selviä.

Steiner ja Rosenkreutz

Yksi kuulijoita hämääviä tekijöitä oli aikoinaan varmasti se, että Steiner, joka toimichristian_rosenkreutz.jpg läheisessä yhteistyössä Christian Rosenkreutsin kanssa, joka hänen mukaansa on nykyisen eli viidennen kulttuurikauden varsinainen mestari, kertoi joskus, että nyt mestari, Rosenkreutz, puhuu, siis hänen kauttaan.

Kuulijat ilmeisesti ymmärsivät silloin, että Rosenkreutz mestarina olisi korkeammalla henkisellä tasolla, koska Steiner antoi hänen puhua kauttaan. Mutta silloin heiltä jäi oivaltamatta, että Steiner itsekin oli mestari. Ja hänen oli oltavat hyvin korkea mestari, jotta hän pystyi suvereenisti kertomaan myös kaikkien muiden aktiivisten mestarien opetuksista. Tai intialaisen tai kiinalaisen henkisyyden yksintyiskohdista.

Jossain sitten tuleekin esiin, että Steiner ja Christian Rosenkreutz ovat nykyajan henkisyyden ohjaajia vähän kuin veljeksinä saman alttarin ääressä, toinen punaisessa ja toinen sinisessä stoolassa.

Kerron nyt lopuksi pienen energeettisen ajatusharjoituksen. Yleensä me ymmärtääksemme vaikeaa tekstiä tai oivaltaaksemme sen totuuden supistamme aivojamme energeettisesti. Se keskittää voimia, mutta toisaalta myös rajoittaa laajempaa sisäistä näkemistä. Niinpä kokeile joskus avartaa aivojasi.

Se voi tuntua aluksi oudolta, koska me olemme tottuneet totuuden ymmärtääksemme keskittämään tietoisuusvoimiamme juuri supistamalla niitä, mutta yhtä hyvin me voimma tajuta totuuden avaamalla aivojamme.

Moni voi varmaan kokea sen, mutta voit tehdä tuon saman vain ajattelemalla tekeväsi niin. Eetterikeho osaa toimia ajattelumme mukaan myös silloin kun emme sitä itse tunne.

Tämä supistaminen ja avartaminen on myös erinomaista aivojumppaa sen lisäksi, että se tuo meidät lähemmäksi suuria totuuksia. Sillä suuret totuudet ovat niitä, joihin sisältyy kaksi vastakkaista puolta sekä niiden väliset siirtymätilat. Vuorokausi on siitä hyvä esimerkki, yötietoisuus ja päivätietoisuus sekä niiden välillä aamun ja illan tietoisuudet.

Samoin vuodenajoissa toimii sama nelinäisyyden ja vastakkaisuuksien rakenne: kesän ja talven henkinen tietoisuustila sekä kevät ja syksy niiden välillä. Yleensä me yllämme kuvaannollisesti sanottuna, vaikka se on myös aivan konkreettista, vain yhden vuodenajan totuuksiin. Korkeampi totuus syntyy siitä, miten kaikkien neljän vuodenajan tai 52 viikon totuudet liittyvät yhteen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, Christian, Rosenkreutz, tietoisuus, ajattelu, ajatusharjoitus, mestarit, aivoharjoitus

Elävä tietoisuus ja hengen sankaruus

Keskiviikko 11.6.2014 klo 20:50 - Matti Kuusela

Hei Rakkaat ystävät,

Jatkan vielä eilisestä. Joulupäiväesitelmiksi kutsutun sarjan päätösesitelmässä Steiner yrittää tuoda kaikin mahdollisin keinoin kuulijoille ymmärrettäväksi, miten tärkeä asia henkisyys on koko ihmiskunnalle. Hän puhuu siitä, miten ilman henkisiä käsitteitä ja ilman henkistä elävää ajattelua voi syntyä sukupolvi, joka ei ennen syntymäänsä saa henkisestä maailmasta riittävästi eväitä henkiseen elämään maan päällä.

Usein ei tule ajatelleeksi, miten tärkeää henkinen tietoisuus maallisessa elämässä on henkiselle elämälle henkisessä maailmassa. Maan päällä me voimme kehittää sellaisia ajatuksia ja sellaista tajuntaa, joka pystyy ottamaan uuden henkisen tiedon vastaan hedelmällisellä tavalla.

Ilman henkisiä käsitteitä ja joustavaa ajattelua me voimme toki nähdä ja kokea henkisessä maailmassa kuolemamme jälkeen... mutta ilman sopivia valmiita henkisiä ajatusmuotoja me emme välttämättämättä tiedä, mitä me koemme, mikä sen merkitys on, puhumattakaan siitä, että me pystyisimme tuomaan tuon uuden tiedon hedelmällisenä maan päälle. 

Tulevaisuuden sukupolvet - nyt

Tuossa esitelmässä uudenvuodenpäivänä 1924 Steiner sanoo:

"...tulevaisuudessa voi syntyä sukupolvi, jolla ei ole ymmärrystä, ei mitään mahdollisuutta soveltaa elämässään (henkisiä) ideoita, niin että elämä ideoissa (ihanteissa) voi kokonaan kadota maan päältä. Silloin maan kansoittaisi vain sairaalloinen, pelkästään vaistonvaraisesti toimiva ihmiskunta. Kehnot tunteet ilman henkisten ideoiden suuntaa antavaa voimaa saisivat otteen ihmiskehityksestä."

Kun luin noita rivejä, tuli kumma ajatus, että hei, tuollaistahan elämä nykyaikana juuri on. Etenkin jos ajattelee poliittista elämää, niin milloin me olemme kuulleet kansanedustajilta tai ministereiltä jostain ihanteesta, jota kohti voimme pyrkiä.

Jos äänestysprosestit ovat pieniä ja puolueiden ohjelmat samankaltaisia, niin sehän johtuu juuri siitä, että henkisen ajattelun ja henkisten ihanteiden voima on päässyt katoamaan.

Paikka jossa puhua

Kun tuohon edelliseen kuvaan vertaa sitä, mistä Steiner jatkoi edellistä esitelmäänsä, tulee ihmeellinen tunne, kun alkaa tajuta, millaisten henkisen keskuksen - ja sitten tietysti useamman - luomista Steiner piti mahdollisena, mutta mikä sittemmin ei kuitenkaan pystynyt toteutumaan maan päällä. Ensin hän mainitsee, että aito näkymä henkiseen maailmaan voi luoda ihmisessä vastuun tunnetta, ja sitten hän jatkaa:

"Ja täällä Dornachissa on oltava pakka, jossa niille ihmisille, jotka tahtovat kuulla, on paikka, jossa voidaan puhua henkisen maailman kaikista tärkeistä ja ajankohtaisista kokemuksista."

Steinerin suunnittele Johannestalo oli rakennettu juuri tuollaista puhetta varten, mutta se oli jo palanut tuhopolton seurauksena. Steiner piti vielä mahdollisena uutta nousua, mutta esteet olivat liian suuria eikä hän elänyt enää kauaa tuon esitelmän jälkeen, vaikka jäljellä olevana aikanaan hän pystyi jättämään ihmiskunnalle valtaisan tietolahjan, jota ei vieläkään ole lähimainkaan saatu avatuksi maailmalle, tai käännetyksi suomeksi.

Mutta sitten voi kokea, että vaikka meillä ei nykyaikana ole sellaista arkkitehtuuria, joka voi tukea henkistä ilmaisua ja puhua meille hengen kieltä, kuten Steiner tarkoitti, niin toki me kuitenkin jokainen omassa itsessämme voimme olla sellaisia Johanneksia, tai vaikkapa hengen sankareita, jotka kykenevät luomaan oman Johannestalonsa omaan auraansa.

Ihanteiden voima

Yhä vahvemmin minusta näyttää siltä, että ihanteet voivat juuri olla henkisen maailman heijastusta meissä. Ihanne on enkeleiden puhetta, joka saa meissä meidän oman henkisen toimintamme perusteella oman yksilöllisen muodon. Uskon että meillä jokaisella on lupa kehittää tällaista hengen sankaruutta, rohkeutta ja luottamusta, joka jälleen lähentää henkisiä maailmoja ja ihmiskuntaa toisiinsa.

Rakkaudella
Matti

goetheanum_1_pienoismalli_sisa.jpg

Kuva Steinerin itse laatimasta Johannestalon eli Ensimmäisen Goetheanumin sisätilan pienoismallista.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen tietoisuus, Steiner, ideat, ihanteet, henkisyys

Henkinen kehitys ja eetterikehon elävyys

Perjantai 9.5.2014 klo 17:19 - Matti Kuusela

Uusimmassa Starlight-nettilehdessä vanha ystävämme Robert Powell avaa jälleen eteenpäin viime vuosituhansien ja etenkin viime vuosisadan henkisiä kehityslinjoja. Sitä vain ihmettelee, miten ihmiskunta jatkuvasti valitsee itselleen niin vaikea tien. Miksi me emme kulje eteenpäin sitä tietä, joka meille henkiseltä puolelta on valmisteltu?

Ja toisaalta me tiedämme, että vastoinkäymiset vahvistavat meitä ja että henkinen johdatus on ainakin tähän saakka kyennyt kääntämään hyväksi meidän ongelmamme. Ja sitten toisaalta: olemmehan me menneet eteenpäin. Valtavasti. Ja mitä tapahtuukin, meidän tehtävämme henksen tien kulkijoina on kantaa eteenpäin ihanteellisuuden valoa.

Yritämme jälleen saada Robertin vaimonsa Laqcuannan kanssa Suomeen ensi syyskuussa. Silloin aiheena tulee olemaan ainakin Maitreya, tuleva Buddha ja Hyväntuoja, josta alkuvuodesta oli enemmän puhetta. Varmaan Robert puhuu myös alussa mainitun kirjoituksen, The Transition, sisällöistä. Siinä hän yhdessä minulle vähemmän tunnetun Keith Harrisin kanssa jatkaa eteenpäin siitä, mihin hänen suomentamani kirja Pyhä Sofia -kolminaisuus jäi: kolmesta suuresta opettajasta, joiden oli määrä esiintyä peräkkäin viimeisen runsaan sadan vuoden aikana

Tässä kirjoituksessa hän kertoo siitä, miten traagisesti tuo suunnitelma epäonnistui. Mutta ehkä tämä ihmiskehityksen suuri suunnitelma sitten tarvitsee sitä, että myös me ihmiset kuljemme enemmän omien kriisiemme kautta, vahvistumme ja opimme kantamaan oman osamme koko ihmiskunnan kehityksen vastuusta. 

Jos kaikki olisi mennyt hienosti ... niin, kuka tietää, miten vastaanottavaisia henkiselle kasvulle me olisimme silloinkaan olleet. Nyt on ainakin selvää, että vastuu on meillä. Ja näen sisäisenä kuvana, miten pienistä asioista loppujen lopuksi on kysymys. Miten vähän meiltä odotetaan henkisyyden päivittäistä kantamista, jotta kehitys voi tai voisi kulkea eteenpäin sellaisena virtana, joka kykenee hedelmöittämään elämää myös aivan suppean henkisyyden piirin ulkopuolella: hedelmöittämään ja uudistamaan meidän koko elämäämme.

Kaksi tietä

Vähitellen on tullut yhä selvemmäksi, että Rudolf Steinerin henkinen tehtävä oli valmistaa ihmiskuntaa Kristuksen toista tulemista varten. Vastus oli kuitenkin valtavan suuri, ja voi sanoa että ihmiskunta ei todellakaan mitenkään laajasti tiedä, että Kristuksen toisen tulemisen ei ole tarkoitus tapahtua enää toista kertaa fyysisellä tasolla, vaan elämänvoimien tasolla, eetterimaailmassa. Tai "pilvissä" kuten Uudessa testamentissa sanotaan.

Ja toinen suuri asia on, että jo 1930-luvun alusta yhä useampien ja useampien ihmisten olisi pitänyt kyetä havaitsemaan Kristus henkilökohtaisesti. Sekin on jäänyt yleisen tietoisuuden ulkopuolella. Kristus on siellä, elämänmaailmassa, tai täällä, miten päin sen tahtookaan sanoa. Mutta pitäisi olla ihmisiä, jotka ottavat hänet vastaan!

Yksi suuri ongelma eetterisen Kristuksen havaitsemisessa ja jopa pelkästään tuon ajatuksen vastaanottamisessa on meidän eetterikehojemme tiivistyminen. Esimerkiksi koneellistuva musiikki ja tanssi sekä valmiin tiedon haku ovat merkkejä tuosta elämänvoimien kovettumisesta. Ja vaikka niilläkin on merkityksensä, niin meidän on luotava sellaista kulttuuria ja taidetta, joka vahvistaa liikkeen ja ilmaisun kauneutta, sillä kauneus on juuri elämänmaailman toimivuuden perusominaisuuksia.

Ymmärtääksemme uusia henkisiä ajatuksia meidän on saatava eetterikehomme sopeutumaan niiden muotoihin. Siihen tarvitaan sisäistä voimaa, ja toisaalta sitä auttaa juuri fyysisen kehon sopusuhtainen ja virtaava liike sekä elävä improvisaatio.

Paljon henkisyyden hyväksi voi tehdä jo pelkästään sillä, että edistää kaikenlaista fyysisen kehon liikkuvuutta, elävyyttä, humoristisuutta, improvisaatiota, tanssia, luonnossa kulkemista. 

Toinen suunta lähestyä eetterikehon elävöitymistä on henkisen opetuksen ja tiedon pohjalta. Silloin on muistettava, että pohjimmainen opetusten totuuden arvio lähtee omasta sisäisyydestä, omastatunnosta. Ensin "onko tämä oikein" ja sitten "onko tämä totta" minun sisäisen oikeudentuntoni ja totuudentuntoni pohjalta? Ja kolmantena tulee se ominaisuus, jolle on oikeastaan vain yksi hyvä sana: kauneus. Toimiiko se, mitä aion, kauniisti myös elämänmaailman lakien mukaan?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maitreya, Kristus, Robert Powell, Buddha, Rudolf Steiner, Starlight, Pyhä Sofia-kolminaisuus

Henkinen opetus

Perjantai 2.5.2014 klo 17:56 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Pienien sateiden ja kolean ilmankin vallitessa olen tänään elänyt kovasti kosmisissa tunnelmissa. Enkelikurssilla olemme lähestymässä valon syntymää ja sen monia muotoja. Aurinkokuntamme piirissä olen jälleen kerran ihmetellyt, miten meidän planeettamme on ainoa aurinkokunnassamme kyennyt säilyttämään elävän luonnon fyysisellä tasolla. Se on jotain suunnattoman arvokasta.

Nykyaikainen tutkimus on monin tavoin jo osoittanut, että elämää ja elämän edellytyksiä, esimerkiksi vettä on ollut muillakin planeetoilla. Ainoa järkeenkäypä selitys elämän jatkumiselle maassa on se, että Kristuksen kosmisesti elävöittävä vaikutus on kohdistunut juuri maahan. Ja siitä seuraa luontevasti se, että ihmiskunnan tehtäväksi jää... ei vaan tulee, maan ja aurinkokuntamme henkistäminen tulevaisuutta varten. Meidän tehtävänämme on läpäistä maa henkisyydellä, ja vielä tarkemmin ilmaistuna rakkaudella, niin että maan seuraavassa inkarnaatiossa rakkaus loistaa kaikkialla.

Rudolf Steiner

Ja samassa yhteydessä mietin jälleen Rudolf Steineria. Kun hän lausuu, miten maa, tai ihminen tai maailmankaikkeus on minätahtoinen hengensana, niin siinä kaikuu todellakin suurempi kosmos, suurempi elämänkokonaisuus mukana. 

Noihin muutamiin sanoihin liittyy niin tavattoman paljon, ja osa niistä viittaa jo 24. päivän minuuden henkisyys -seminaariin. Merkittävää ja sykähdyttävää on ajatus, että maailmankaikkeus ei ainoastaan jollain ihmeellisellä tavalla ole olemassa, vaan että siihen sisältyy minätahtoisuus, joka minä, paljon paljon korkeampi kuin ihmisen, ja lisäksi tahto. Se osoittaa lausetta "Minä tahdon..."

Nyt meissä minän tahto ei vielä luo maailmankaikkeuksia, vaan päinvastoin meidän tahtova minämme harjoittelee paljon pienemmillä kohteilla. Tuntuu jopa lapsenomaiselta sanoa minä tahdon ... ja silti voimme ajatella, että joskus tulevaisuudessa kehityksemme on kohonnut sellaiseen maailmanyhteyteen, rakkauteen, myötätuntoon, että voimme aidosti sanoa "minä tahdon..." ja luoda sillä jotain, ja vielä maailmankehityksen suuren suunnitelman mukaisesti.

Tuosta yhdestä lauseesta voi Steinerille olla todella kiitollinen.

Puuttuvat renkaat

Ja samalla ajattelee, miten vaativan tien ihmiskunta on itselleen henkisesti valinnut. Sadan vuoden takainen tilanne - joidenkin lukemieni kirjojen mukaan - näyttää osoittavan, että silloin olisi Steinerin ohella ollut määrä tulla maan päälle useita henkisiä uudistajia, jotka yhdessä olisivat saaneet aikaan laajemman kulttuurimuutoksen, tieteen, taiteen, uskonnollisuuden henkistymisen.

Ainoastaan Steiner onnistui - ja hänen harteilleen jäi sitten tavattoman paljon. Hän joutui suorittamaan usean ihmisen työn. Ja lisäksi hänen esitelmiään tutkiessaan ei voi välttyä vaikutelmalta, että hänellä olisi ollut vielä valtavan paljon enemmän sanottavaa, mutta ihmiset eivät kyenneet, halunneet tai jaksaneet ottaa sitä vastaan.

Ottakaamme tähän vielä yksi suuri kosminen ajatus: me ajattelemme hengen normaalisti sijaitsevat ylhäällä, mutta se on vain osa-ajatus. Ihmistä lähin henkisyyden alue on koettavissa juuri ylöspäin, taivaassa, kuten ajattelemme. Mutta kun menemme syvemmäksi tai korkeammalle, niin silloin henki meidän kannaltamme katsottuna elääkin vaakatasossa ympärillämme: pyhä henki ylhäällä, Kristus vaakatasossa, ja kun menemmä vielä eteenpäin, suurin tai syvin henkisyys heijastuukin meille alhaalta, syyvyyden voimista.

Ja mitä se merkitsee? Se merkitsee, että vaikka meidän henkisyyden etsimisemme yleensä alkaakin kohoamisen kokemuksella, niin jatkuessaan tuo henki laskeutuu meidän sydämeemme, ja alkaa valaista sen jälkeen tietä alaspäin, kohti syyvyyden maailmaa, maan keskipistettä ja kaiken olevaisen alkuperää.

Ja se merkitsee, että jokainen ihminen on oman todellisuutensa, oman maailmankaikkeutensa keskus, keskipiste. Mikä vastuu! Mutta myös ihana vastuu.

Ja ottakaamme tähän myös yksi lainaus Steinerilta. Näissä lauseissa hän puhuu antroposofiasta, mutta me tiedämme, että hän tarkoitti koko ihmiskuntaa koskevaa henkistä opetusta, joten korvaan tuon sanan henkisellä opetuksella tai henkisellä tiedolla:

Antakaa totuuden ihmisen suuresta valtavasta alkuperästä, hänen valtavasta päämäärästään säteillä silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä, ja sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkistä tietoa. Sen opetus oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan aidon henkisen opetuksen meistä pitää tulla parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner,

Apostolien kirjeitä

Perjantai 21.2.2014 klo 9:22 - Matti Kuusela

Pari päivää sitten johduin katsomaan Uuden testamentin Kirjeestä heprealaisille kohtaa, jossa kirjoitetaan Jeesuksesta uutena Melkisedekinä. Paavali kirjoittaa:

"Asia käy vielä selvemmäksi silloin kun virkaan astuu uudenlainen pappi, joka Melkisedetin tavoin ei ole saanut virkaansa inhimillistä syntyperää koskevan lain mukaan vaan häviämättömän elämänsä voimasta. Hänestä kirjoituksen todistavat: - Sinä olet pappi ikuisesti, sinun pappeutesi on Melkisedekin pappeutta."

Tämä katkelma liittyy siihen, miten Paavali joutuu heprealaisille selostamaan, miksi Jeesus uutena henkisinä ylipappina ei ole perinteelllisesti leeviläistä syntyperää. Mutta meitä kiinnostaa luonnollisesti tämä salaperäinen Melkisedek, josta erikseen mainitaan samassa kirjeessä, että Melkisedek oli Salemin kuningas ja Korkeimman jumalan pappi, tavallaan universaalin pappeuden edustaja, joka antoi sodasta voitokkaasti palenneelle Aabrahamille pyhän leivän ja viinin aterian jo neljätuhatta vuotta sitten, ennakoiden näin Kristuksen asettamaa uutta ehtoollista.

Raamattu on täynnään tällaisia salaisuuksia. Juutalaisten jumala Jahve kuuluu niihin jumaliin, jotka Ensimmäisen Mooseksen kirjan alussa päättävät luoda ihmisen, mutta Melkisedekin jumala on vielä korkeampi, korkein jumala. Ja tämän korkeimman jumalan uudeksi ylipapiksi Paavali nimittää Kristusta.

Ja on mahtavaa lukea, miten juuri heprealaisille Paavali kuvaa, miten ennen Kristusten palvelusmenoja suoritettiin maanpäällisissä temppeleissä, mutta nyt Kristuksen tulon jälkeen tämä uuden liiton ylipappi suorittaa palveluksen kosmisesti, niin että se sieltä heijastuu jokaisen ihmisen sisimpään:

"Minä panen lakini heidän sisimpäänsä,
kirjoitan sen heidän sydämeensä."

Kosmos ja sydän

Ajattele hetki tätä valtavaa muutosta. Juutalaisten uskonnollisuus oli ollut hyvin lainomaista ja tarkkaan säädeltyä. Ja sitten tulee Kristus Jeesus, joka ihmisenä elämisensä jälkeen nousee taivaaseen, kuten runollisesti sanotaan, ja suorittaa siellä kosmista palvelusta, joka virtaa meidän jokaisen sydämeen. Se on se suuri tulevaisuuden kuva, jota kohti me olemme kulkemassa: että meidän jokaisen sydäntuli sykkii samassa tahdissa koko maan ja ihmiskunnan henkistymisen kanssa.

Mutta se, mistä alunperin nyt aioin kirjoittaa, oli ihmeellinen voiman kokemus, joka tästä Paavalin kirjeestä nousi. Olenhan jo toki kauan tiennyt ja kirjoittanutkin siitä, miten evankeliumien lukeminen on henkisen voiman lähde, miten erityisesti Johanneksen evankeliumin lukeminen on jo kristillisen vihkimystien kulkemista ja miten Johanneksen ilmestys on tuon vihkimyksen sisältö. Steinerin mukaan Johanneksen ilmestys on erityisesti pappien kirja, josta virtaa myös suuri vastuu: tahto kulkea ihmiskunnan henkisen kehityksen tietä.

Mutta nyt juuri tämä kirje, joita koskaan aikaisemmin en ole oikeastaan edes lukenut, tutkinut kyllä jotain asiaa etsiessäni, niin tämä tuntui nyt niin voimalliselta. Voiko se johtua noista hyvyyden meditaatioista ja energiasta, joista kerroin aikaisemmissa blogeissani? Se on mahdollista. Joka tapauksessa hämmästyin tämä Paavalin tekstin voimallisuudesta.

Onhan sekin mahdollista, että kun minulla on syvä suhde tähän vanhaan Kristusta edeltävän ajan israelilaisuuteen ja sen temppeleihin, Paavalin opastus heprealaisille vaikuttaa voimakkaasti juuri tuohon osaan minussa. Ja Paavali taas, hän oli ensimmäinen joka kohtasi Kristuksen valo-olentona, eteerisessä maailmassa, eli siinä maailmassa joka nyt on avautumassa yhä enemmän meille kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Paavali, Kristus, Melkisedek, Steiner, Johanneksen ilmestys, Kirje heprealaisille

Innostus ja parantavat voimat

Keskiviikko 19.2.2014 klo 0:42 - Matti Kuusela

Jotkut asiat tulevat yhä uudelleen ja uudelleen vastaan. Innostus on yksi tällainen aivan keskeinen ominaisuus, jota henkiset ystävämme näyttävät opettavan yhä uudelleen. Ja mitä se siis merkitsee? Hyvin tiedämme, että joillekin innostus on henkilökohtainen ominaisuus, mutta henkinen kasvu ei ole pelkästään sitä, että me avaudumme ottamaan vastaan henkisiä sisältöjä, vaan myös sitä, että me kasvatamme itse itseämme. Kasvatamme ja vahvistamme itseämme myös omilla voimillamme!

Tänään tuli vastaan Steinerin Apokalypsi-kirjasta seuraava kohta uskonnosta: 

Uskontoa luonnehtii parhaiten ihmissydämen sisältö, ihmismielen sisältö, kaikkien tuntemusten ja tunteiden summa, jossa ihminen kohottaa parhaimman sielussaan kohti henkisiä olentoja ja voimia. Ihminen uskonnollisuuden luonne riippuu hänen mielensä tulesta, hänen tunteittensa voimakkuudesta ja sävystä...

Ja hän jatkaa herättävällä vertauksella taiteeseen:

...samalla tapaa kuin ihmisen suhde taiteeseen riippuu hänen sydämensä lämpimästä sykkeestä, kauneuden tajusta.

Leimusiko ihmissydän vielä Steinerin aikaan uskonnolle, sykkikö hänen sydämensä taidetta ja kauneutta kohtaan? Ainakin lienee selvää, että meidän aikanamme tuo tuli on hiljentynut. Ja ilmeisesti on täydin oikeutettua sanoa: pelastaaksemme ihmiskunnan meidän on sytytettävä oma sisäinen tulemme. Meidän on sytytettävä sydämemme lämmin syke ja innostuksen leimu henkistä työtämme kohtaan... Ja kaikki työ tulee muuttumaan jälleen takaisin yhä henkisemmäksi, mikäli meidän kulttuurimme tahtoo pelastua, tahtoo pelastaa itsensä ja tietenkin koko ihmisen ja maan kehityksen siinä samassa.

Jos me jatkamme samaan suuntaan kuin mihin elämä nyt kulkee, niin viileneminen näyttää väistämättömältä, Ja henkisesti on niin, että kaikki henkinen ja sielullinen todellinen uudistuminen tapahtuu lämmön voiman kautta. Kyllä me teemme teemme päätöksiä ja hyviäkin päätöksiä ilman tuntuvaa lämpöä ja liekkiä, mutta ilmeisesti se on jotain mikä tapahtuu välttämättömyydestä.

Henkinen tuntuma mielestäni kertoo täysin selvästi, että meidän on opittava käyttämään itsessämme enemmän sisäistä lämpöä ja sisäistä tulta, leimua, innostusta... ja jotain sellaista missä tuo tulen elementti ilmentyy hymyssä ja äänessä, eleissä ja käyttäytymisessä.

Aivan liikaa me vielä etsimme tuota hengen lämpöä ulkopuoleltamme, jopa säästä. Nyt olemme ihmiskuntana tulleet aikuisiksi ja me olemme itse vastuusta elämästämme. Me emme voi enää odottaa, että meille annetaan: meidän on itse tultava antajiksi. Meidän on itse tultava lämmön, tulen, innostuksen ja rakkauden lähteiksi, hyvyyden lähteiksi ja kauneuden lähteiksi... ja miten paljon näitä ominaisuuksia onkaan: parantavien voimien lähteiksi!

Rakkaudella
Matti

virtue_michael.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Steiner, innostus, sydän, liekki, lämpö, tuli, syke, parantavat voimat

Hyvyyden Buddha

Keskiviikko 12.2.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Sydämellinen kiitos maanantain Maitreya-kurssilla mukana olleille. Mahtava ilta. Tutustuttuani Robert Powellin ja Estelle Isaacsonin uusimman kirjan Gautama Buddha's Successor mukaan siihen henkiseen olentoon eli bodhisattvaan, josta noin kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua on tulossa seuraava buddha, Gautama Buddhan seuraaja, on paljon muuttunut.

Olin aikaisemmin kuullut tai paremminkin lukenut tästä suuresta henkisestä yksilöllisyydestä, joka noin sata vuotta ennen Kristusta oli suuri essealaisopettaja ja joka sitten kuoli kivitettynä. Ja tiesin että hänestä on tulossa tuo buddha, jota nimitetään buddhalaisessa perinteessä Maitreya Buddhaksi ja jonka hindulaiset tuntevat Kalki avataarana.

En ollut kuitenkaan tajunnut sitä, miten voimakkaasti hän jo nyt on henkisesti läsnä. Merkittäväähän on huomata, että tällaisilla suurilla olennoilla on luonnollisesti useita erilaisia nimiä eri inkarnaatioittensa pohjalta. Myös Maitreyasta Steiner on kertonut, että hän inkarnoituu hyvin tiheään, noin kerran joka vuosisadalla. Näissä bodhisattva-elämissään he voivat olla yleisesti tunnettuja, mutta yhtä hyvin elää myös aivan hiljaista ja huomaamatonta elämää. 

Näissä elämissä heidän tehtävänään on kerätä kokemuksia ja vahvistaa voimiaan, ja luonnollisesti työskennellä ihmiskunnan hyvän ja edistyksen puolesta. Nämä elämän voivat joskus olla myös hyvin traagisia inhimillisesti katsoen - ja samanaikaisesti he koko ajan valmistautuvat tuohon todella suureen elämään. Buddhaksi tuleminen merkitsee viimeistä elämä ihmisenä fyysisessä ruumiissa maan päällä. Sen jälkeen työ jatkuu korkeammilla tasoilla.

Hyvän voima

Maitreya buddha tulee olemaan hyvän kantaja. Se mikä oli minulle aivan uusi kokemus, oli tämän hyvyyden henkisen voiman läsnäolo keskuudessamme. Ihminen voi tehdä hyvää ja pyrkiä kohti hyvyyttä, mutta se mikä minulle oli kokemuksena uutta, oli se, että hyvyys Maitreyan mielessä onkin niin vahvasti läsnäoleva todellinen voima. Se on vielä voima, joka on niin kovin helposti koettavissa kutsumalla sisäisesti Maitreyaa ja antamalla tuon hyvyyden tulla läsnäolevaksi.

Tämä on niin uusi asia, että en vielä tiedä, miten monet ja millä tavalla muut tämän hyvyyden kokevat tai tuntevat, mutta ainakin minä saatan nyt tuntea sen aivan jatkuvana läsnäolona. Se antaa turvallisuuden ja täyteyden tunnetta omassa voimakentässä, ja ehkäpä se rohkaisee ja tukee myös hyvän tekemisessä, sen varmaan pian huomaa. Tuntemuksena se kuitenkin on voimakas.

Ja se on voimakas myös toisella tavalla, nimittäin meditaatiossa. Kun eräänä iltana meditoin tätä hyvyyttä Maitreyan mielessä, niin seuraavana päivänä tunsin oloni aika kipeäksi. Olin innostunut liikaa. Kannattaa siis aloittaa hyvyys-meditaatiot varovasti ja kevyesti. Sopiva aika saattaa olla se, jolloin tuntee tuon hyvyyden voiman kohtaavan jonkin vastusten itsessä. Se voi olla aivan hyvä kohta päättää sillä kertaa ja jatkaa sitten seuraavana päivänä. Vaikka eipä siitä mitään harmia tule, vaikka hyvyys vaikuttaisikin niin kauan, että sen seuraavanakin päivänä tuntee. Se oli itse asiassa miellyttävä tuntemus, kuin hyvän fyysisen treenin jälkeen.

Kuka siis on Maitreya?

Moni varmaan nyt kysyy, kuka tuo Maitreya siis on? Monelle meistä itämaiset nimet ovat outoja henkisissä yhteyksissä. Ja joka on seurannut nettiä, on saattanut huomata valkoviittaisen Maitreyan ilmestyneen siellä täällä. Sen pohjalta mitä nyt olen siis ymmärtänyt, Maitreyaa voimme odottaa mahtavaan ja loisteliaaseen fyysiseen elämäänsä vasta kahden ja puolen tuhannen vuoden kuluttua. Siihen saakka hän elää toki usein kanssamme, mutta suhteellisen vaatimattomasti, tai jopa hyvin vaatimattomasti, ja jokaisessa elämässään aivan tavallisella nimellään. Aivan keskeinen sääntö on, että bodhisattvat eivät saa paljastaa todellista henkistä olemustaan fyysisen elämänsä aikana. Jos he tahtovat saavuttaa laajempaa tunnettuvuutta, sen on tapahduttava heidän työnsä kautta, ei heidän henkisen yksilöllisyytensä kautta.

Jos siis joku sanoo nykyaina olevansa Maitreya Buddha, tiedämme että hän se ainakaan ole. Toinen puoli asiaa sitten on, että Robert Powellin tutkimusten mukaan tämä yksilöllisyys, josta siis aikanaan on tulossa buddha, on jälleen tulossa maanpäälliseen elämään, ja nämä ajat tulevat olemaan hyvin merkittäviä.

Ja joku varmaan kysyy mielessään, mikä on Jeesuksen tai Kristuksen suhde Maitreyaan. Kun Maitreya siinä elämässä, jossa hän valmisti tietä Jeesukselle, oli nimeltään Jeshu ben Pandira, tulee Kristus nyt vaikuttamaan voimakkaasti tämän tulevan Jeshu ben Pandiran inkarnaation kautta. Jeesus Kristus on hyvyys, Jeshu ben Pandira on tuon hyvyyden kantaja.

Hyvyyteen liittyy vielä yksi suuri asia: bodhisattvasielut, aivan kuten Jeshu ben Pandira, ovat eläneet monina eri aikoina ja monissa eri kulttuureissa. Toisille itäiset nimet voivat olla lämpimiä ja kotoisi, toisille taas oudompia, mutta uusi asia, joka ei ehkä aikaisemmin ole tullut riittävästi esiin, on se, että nämä suuret ihmiskunnan opettajat ja hyväntekijät toimivat keskenään yhteistyössä, kuten Jeesus Kristus, Gautama buddha, tai tuleva buddha. Kasvamalla irti vanhoista rajoittuneista näkemyksistämme me autamme omasta puolestamme tulevia hyvyyden ja rakkauden opettajia tulemaan luoksemme.

Rakkaudella
Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Gautama, Maiteya, Buddha, hyvyys, Kristus, Robert Powell, Steiner

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri

Seitsemän ihmisen ja maan chakraa

Sunnuntai 22.12.2013 klo 20:54 - Matti Kuusela

Hei ystävät, yksi joulun sanomista on "maassa rauha". Vaikka siinä tarkoitetaan ennen kaikkea rauhaa ihmisten kesken, ja etenkin niitten ihmisten, joilla vallitsee hyvä tahto, niin siinä silti kaikuu vahvasti tuo "maassa". Joulu on juhla, jossa koko maa on voimakkaasti mukana, aina kivikuntaa ja maanhenkiä myöden.

Niinkuin ihmisen seitsemässä chakrassa soi koko aurinkokuntamme planeettavoimien vaikutus, niin myös maassa on seitsemän keskeistä chakraa, joiden toisistaan erilaisia määrityksiä olen nähnyt todella monia. Ystäväni Robert Powell on määrittänyt nämä maan chakrat seuraavasti tämän vuoden Journal of Star Wisdom -julkaisussa. Samassa artikkelissa on yhteenveto siitä, mitä voimme löytää Rudolf Steinerilta ihmisen chakroista.

Ihmisen chakrat

Hyvin kehittyneen opin chakroista eli "pyöristä" löydämme jo vanhoilta hindulaisista, jotka nimittivät näitä ihmisen sisäisiä keskuksia lootuksiksi, joilla oli eri määrä terälehtiä. Seuraavassa taulukossa on näiden keskusten sijainnit ihmisessä. Ne ovat jo monille tuttuja, mutta eivät varmaan kaikille.

8-lehtinen - kruunu, päälaki
2-lehtinen - otsa, kolmas silmä
16-lehtinen - kurkku
12-lehtinen - sydän 
10 - lehtinen - solaari, solar plexus, pallea
6-lehtinen - sakraali, alavatsa
4-lehtinen - juuri, häntäluun juuressa

Myös nämä nimitykset on hyvä opetella, sillä näillä luvuilla on aivan oma merkityksensä. Katsomme seuraavaksi, miten planeettavoimat tiivistyvät chakroiksi, tai chakroihin. Senhän voi ajatella kummallakin tavalla, ja molemmat ovat mahdollisia.

Kruunuchakra - Saturnus
Otsachakra - Jupiter
Kurkkuchakra - Mars
Sydänchakra - Aurinko
Solaarichakra - Merkurius
Sakraalichakra - Venus
Juurichakra - Kuu

 Näissä sydänchakralla on eritysasema, sillä sitä hallitsevalla auringolla on planeetta-aspektinsa lisäksi myös kiintotähtiluonne. Siksi juuri aurinko liittää ihmisen sydänkeskuksen aivan erityisellä tavalla koko galaksiimme, Linnunrataan. Ja siksi juuri sydänchakralla on aivan erityinen henkinen yhteys maahan. Toisaalta suoraan ihmisolemuksen muodon kannalta, juurichakra suuntautuu voimakkaasti maahan vastaavasti kuin kruunuchakra henkiseen maailmaan yllämme.

Jokaisella chakralla on myös oma värinsä samoin kuin sointinsakin, joten voimme kokea ihmisen sisäisissä kiertotähtivoimissa myös sisäisen värisateenkaaremme tai sävelskaalamme.

Maan chakrat

Niinkuin aurinkokuntamme planeettavoimat heijastuvat tai tiivistyvät jokaiseen ihmisolemukseen, niin ne tiivistyvät myös maahan itseensä. Heti alkuun voi aavistella, että chakrat jakaantuvat suunnilleen yksi chakra jokaista mannerta kohden - Etelänapamannersta lukuunottamatta.

Robert kuvaa kirjoituksessaan huolellisesti näiden keskusten etsintää, mutta me menemme nyt suoraan eteenpäin. Maan chakrat sijaitsevat mantereilla seuraavasti:

Kruunu - Pohjois-Amerikka (Saturnus-voimat)
Otsa - Eurooppa (Jupiter-voimat)
Kurkku - Aasia (Mars-voimat)
Sydän - Afrikka-Aasia (Aurinkovoimat)
Solaari - Etelä-Amerikka (Merkurius-voimat)
Sakraali - Kaakkois-Aasia (Venus-voimat)
Juuri - Australia-Oseaania (Kuunvoimat)

Näitä kun tuumailee, niin on hyvä yrittää miettiä planeettojen ja maan pinnan eri alueiden yhteyksiä mahdollisimman joustavasti ja vaikutelmanomaisesti. Kuvittele, miten jokainen planeetta valaisee maan pintaa omalla tavallaan. Voit tehdä sen hyvinkin sadunomaisesti.

Entä keskusten tarkemmat paikat? Tähän tulee nyt todella paljon asiaa, mutta juuri nämä keskukset varmasti kiinnostavat monia, jotka jo ovat niihin perehtyneet. Muistakaamme samalla, että vaikka monet tutkijat ovat sijoittaneet näitä keskuksia toisin, niin kysymys ei niinkään ole siitä, mihin uskomme toisten ilmoitusten perusteella, vaan siitä että meissä alkaa vähitellen elävöityä kyky tutkia ja miettiä itse, miten asiat mahtavat olla.

Pohjois-Amerikka - Mount Shasta tai Shasta-vuori USA:n länsirannikolla. Tämä vuori on monille hyvin tuttu henkisenä keskuspaikkana.
Eurooppa - Externsteinin kalliomuodostelma Saksassa. Se on Steinerin mukaan myös pohjoismaisten mysteereiden keskus, josta on Sebastianoksen kirjoittama erinomainen sarja Takoja-lehdessä. Neljäs osa ilmestyi Takojan tämän vuoden joulunumerossa.
Aasia - Kailash -vuori Himalajalla.
Afrikka-Aasia - Golgata ja Jerusalem. Tämä ansaitsee oman kirjoituksensa, mutta keskiajan eurooppalaisille oli aivan selvää, että maan keskus sijaitsee Jerusalemissa. Tuo alue on vahvasti Afrikan voimien tiivistymä.
Etelä-Amerikka - Titicaca-järvi.
Kaakkois-Aasia - Agung-vuori Balilla.
Australia-Oseania - Uluru Australian aavikolla. Uluru on valtava kiintolohkare Australian aavikolla. Se kohoaa yli kolmesataa metriä maanpinnan yläpuolelle.

Kun syventyy tunteella siihen, miten aurinkokuntamme planeettavoimilla tai planeettavoimien vyöhykkeillä on kullakin oma kantapaikkansa maan päällä, siitä tulee hyvä ja vahvistava, rauhanomaien tunne.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: chakrat, maa, planeetat, kruunuchakra, sydänchakra, juurichakra, Shasta, Uluru, Externstein, Steiner, Powell

Sisäisen maiseman kokeminen

Perjantai 13.12.2013 klo 18:55 - Matti Kuusela

Tänään olin kuuntelemassa Orland Bishopin vierailun viimeistä esitelmää Snellman-korkeakoulussa. Olin aikoinaan perustamassa tätä korkeakoulua - siitä on jo yli kolmekymmentä vuotta. Nyt oli pitkästä aikaa mukava käydä siellä kolmena päivänä, ja hyvältä tuntui. Valoisa ilmapiiri ja hienoja nuoria ihmisiä.

Orland on ollut joidenkin nuorempien ystävieni suuri suosikki, ja nyt ymmärrän hyvin miksi. Kaikki mitä hän puhuu, on itse koettua ja työstettyä, todella sisäistettyä. Hänellä on ihmeellinen kyky kertoa ihmisen tahdosta, tarkoituksista, ajatuksista, sillä tavoin että hän tosiaankin itse on tietoinen siitä, mistä hän puhuu. Tällaista kykyä en ole koskaan aikaisemminkin tavannut kellään, en edes antroposofi-aikoinani.

Sisäiset kokemukset

Orland siis puhui kokemuksia sisäisistä
tapahtumista, esimerkiksi siitä, milloin
joku asia muuttuuorland_bishop.jpg todellisuudeksi. Mutta hänelle se ei ole sisäisyyttä sillä normaalilla tai ehkäpä menneellä tavalla, jossa sisäinen on jotain häilyvää. Hän on pystynyt tuomaan sisäisen ihmisen tarkastelun tietoisuuden piiriin, ehkä voi vielä sanoa, tahtovan tietoisuuden piiriin.

Tältä pohjalta Orland on myös ensimmäinen ihminen, josta sain vaikutelman, että hän on kehittänyt syvästi niitä sisäisiä voimia, joista Steiner puhuu Vapauden filosofia -kirjassaan. Tuo kirjahan ilmestyi jo vuonna 1894, eikä ole mikään ihme, että filosofit eivät ole pitäneet Steineria oikeana arvostettuna filosofiana: vasta nyt lähes 120 vuotta myöhemmin tulee vastaani ihminen, joka on sisäistänyt sen. On tosin monia, jotka ovat ymmärtäneet, mistä Vapauden filosofiassa puhutaan, mutta siitä on vielä pitkä askel sen todellistamiseen omassa elämässä.

Vedenpintavertaus

Vapaus ei Steinerille merkitse lainkaan irrallisuutta, vaan päinvastoin, se merkitsee mahdollisuutta luoda omasta hengestä käsin. Mutta tänään löysin seuraavan mielikuvan siitä, mistä Vapauden filosofian mukaisessa ajattelussa on kysymys. Samalla se on kuva siitä, miten ihmisen tietoisuuden kasvu kehittyy eteenpäin.

Ajatellaan tyyntä järven pintaa. Ihmisen henki on se tuli ja lämpö, joka mahdollistaa tuon maiseman elämän ja liikkeen. Ihmisen vanha, luonnonomainen ajattelu on kuin tuuli, joka kulkee järven yllä ja saa voimiestuessaan veden pinnan värähtelemään ja aaltoilemaan.

Kun ihmisen henkinen minävoima kasvaa, se alkaa saada otetta ajattelun tuulesta ja ohjata sitä. Kun ajattelu vielä kehittyy, se pystyy ohjaamaan osaa tuulesta haluamiinsa muotoihin. Mutta tämä ajattelun tuuli on normaalisti heikkoa. Nyt me olemme siinä vaiheessa, jossa vapauden filosofian mukainen ajattelu pystyy luomaan sellaisia muotoja, jotka saavat vedessä aikaan pysyviä liikkeitä, jotka on selvästi havaittavissa.

Orlandon esityksissä tämä ajatusvoima pystyy kaikessa rauhassa menemään veden sisälle ja liikuttamaan siinä olevia energioita, tunnustelemaan niitä, näkemään ne, havaitsemaan niitä ja sitä miten eri käsitteiden voimamuodot vaikuttavat toisiinsa.

Lento vai paluu

Tämä ajattelun elävä vahvistuminen on suunnattoman tärkeä asia tietoisuuden kehitykselle ja henkistymiselle. Tavallisesti normaalin elämän tylsyyteen kyllästynyt tietoisuus pyrkii tuossa järvimaisemassa ylös valon korkeuksiin saadakseen henkisiä kokemuksia. Ja se on erittäin ymmärrettävää. Me tarvitsemme vapautumista ja kohoamista voidaksemme kokea oman henkisyytemme. Mutta heti alkaa myös toinen suunta - joka usein saattaa jäädä pitkäksi aikaa huomaamatta:

Kun sielu vapautuu menneestä ja kohoaa, sillä syntyy samalla mahdollisuus katsoa syvemmälle todellisuuden voimaelämään, sekä sisäisessä että ulkoisessa mielessä. Sielu voi vahvistua niin, että se ajatellessaan saa kokemuksen voimasta ja ohjattavissa olevasta liikkeestä. Tällainen ajattelu kykenee ottamaan piiriinsä myös tahdon ja tunteen voimat. Ihminen oppii tahtomaan ajattelussaan, tai ajattelemaan tahdossaan - toisin sanoen näin henkistyessään ja vahvistuessaan ihminen pääsee tietoisuudellaan sisään, tai mukaan, ajatteluunsa. 

Silloin ajattelu ei ole enää sitä pinnallista ja abstraktia ja usein kokemuksellista tyhjää, kuten se nykyään usein koetaan, vaan ajattelusta tulee todellisempaa, koskettavampaa, se muodostuu eläväksi ja turvalliseksi perustaksi henkisille kokemuksille, ja itse asiassa näin vahvistuessaan elävöityessään ajattelu itsessään voi myös syvemmälle todellisuuteen laskeutumisensa lisäksi kohota laajempaan yliaistiseen tai henkiseen ymmärrykseen.

Sydänkokemus

Tällä tavoin meidän tietoisuutemme myös lähestyy sydänkokemusta, ja kun me liitämme siihen mukaan rakkauden tunteena ja tahtona ja havaitsemisana, silloin meidän olemuksemme voi yhä syvemmin yhdistyä sydänkeskukseemme, ja sen kautta rakkauteen. Sydänvoima on myös yhteytemme maan henkisyyteen: kun me päässämme koemme vapaan ajattelun voiman ja jaloissamme vapaan maan päällä kulkemisen voiman, silloin me alamme lähestyä sisäistä tasapainoa, joka tuo meidät sydämemme yhteyteen, jonka kautta me saamme kosketuksen todelliseen maahan, ja taivaallisuuteen.

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Orland, Bishop, Steiner, ajattelu, kokemus, tietoisuus, Vapauden filosofia

Rauhan vahvistuminen

Torstai 21.11.2013 klo 0:34 - Matti Kuusela

Kiitos pikakyselyn vastauksista. Kun pitakysely (vasemmassa sivupalstassa) ei ole ollut pitkään aikaan käytössä, vastauksia ei ollut kovin paljoa, mutta suunta oli selvä. Sivujen yleisnimenä Hopeasulka sai 12 puoltoa ja Enkelimaa kolme. Enkelimaa tulee edelleen säilymään projektinimenä ihmiskunnan, enkelimaailmojen ja luonnonhenkien uudelle yhteistyölle. Enkelimaa tarkoittaa myös sekä koko maata että Suomea, joten sillä on kattavuutta kerrakseen.

Sivujen ja noin viikottaisten viestien yleisnimeksi tulee jälleen Hopeasulka ja Hopeasulkaviestit.

Henkiset ilmoitukset

Yksi Rudolf Steinerin kaikkein vaikeimpia opetuksia ymmärtää on se, mistä hän puhuu Luukkaan evankeliumi -esitelmäsarjansa lopussa, sen loppuhuipennuksessa: "Samaa hengentutkimusta käytetään selittämään sekä Bhagavad Gitaa että Luukkaan evankeliumia. Suurta tässä henkisen tutkimuksen virrassa on, että sen avulla voi päästä sisälle jokaiseen hengen aarteeseen, joka ihmiskunnalle on annettu."

Kun tässä mielessä ottaa vastaan juuri Luukkaan evankeliumin, voi Steinerin mukaan oivaltaa, miten se on kauttaaltaan rakkauden inspiraation täyttämä. Ja kun antaa tuon rakkauden vaikuttaa sieluunsa, voi kosmisten salaisuuksien ohella ymmärtää tämän evankeliumin syvälliset sanat - jotka taas pian voimme kuulle jouluevankeliumeissa: Rauha ihmisten sieluissa... 

Rauhan julistus jatkuu hieman arvoituksellisilla sanoilla "joilla on hyvä tahto", mutta näihin sanoihin palaamme toivoakseni uudelleen. Nyt voimme ajetella ja syventyä ennen kaikkea tähän rauhaan ihmisten sieluissa. Se on olennaisesti juuri joulun rauhaa. Toki me ihmiskuntana olemme henkisesti niin vapautuneita vuoden kierron sielullisuudesta, että me voimme tuntea ja kutsua joulun sieluihimme jokaisena vuoden päivänä, jos niin haluamme, mutta suurena jumaltoiminta sisäinen rauha on juuri jouluajan ja joulun aattoyön sanoma. Se on hyvin todellisesti myös kesä talven keskellä, kuten joululaulu niin kauniisti kysyy.

Rakkauden lämpö

Steiner jatkaa:

"Täysin ymmärrettynä pystyy Luukkaan evankeliumi enemmän kuin mikään muu kirjallinen teos valamaan ihmissieluun rakkauden lämpöä, jonka kautta maan päällä elää rauha, joka on kaunein jumalallisten salaisuuksien heijastuma maan päällä." 

Steiner jatkaa, että kun oppii tällä tavoin ymmärtämään henkisiä opetuksia, niin ihmiselle voivat todella avautua olemassaolon henkiset salaisuudet ja niiden myötä alkaa sielussa elää rauha ja rakkaus.

Näihin sanoihin sisältyy ainakin kaksi hyvin häkellyttävää viestiä: ensimmäinen on, että me alkaisimme kokea sieluissamme rakkautta ja rauhaa! Pienet lapset voivat sitä luontaisesti kokeakin, ja me vanhemmatkin koemme vetovoimaa noita tunteita kohtaan - ja silti meissä usein todellisuudessa vaikuttaa aivan muita tunteita. Se tarkoittaa, että meidän on henkisesti todella tarkoitettu antauvan hyviin tunteisiin jouluaikana: rauhaan, sisäisyyteen, rakkauteen, iloon, lapsenomaisuuteen.

Kun me niin teemme, nuo ominaisuudet vaikuttavat sieluissamme ravitsevina voimina koko vuoden ajan, aina seuraavaan jouluun saakka.

Rauhan voima

Ja sitten tulee tuo toinen joulun salaisuus, tai joulun henkisen voiman opetus: rauha. Rauha maan päällä riippuu ihmisten sisäisestä rauhasta, siitä rauhassa, joka vaikuttaa meissä vuoden jokaisena päivänä. Joulun henkinen opetus antaa ymmärtää, että todellinen sisäisen ja sielullisen rauhan vahvistaja on juuri eläytyminen jouluun, sen sanomaan, tunteeseen ja tahtoon. Kun joulu meissä vahvistuu, silloin se työskentelee rauhan hyväksi koko vuoden, koko maapallolla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rauha, joulu, Luukkaan evankeliumi, Luukas, Rudolf Steiner

Isän kädet - ja Luukkaan evankeliumi

Tiistai 19.11.2013 klo 0:30

Rudolf Steinerin Luukkaan evankeliumista pitämän esitelmäsarjan viimeisen esitelmän lopussa on joitakin kappaleita, joita tahdon lainata. Steiner lainaa erästä Kristuksen ristillä lausumaa lausetta ja jatkaa siitä:

"Näin kaikuivat ristiltä rakkauden, uskon ja toivon sanat tämän evankeliumin mukaan, jossa kerrotaan miten ennen erillään kulkeneet virtaukset yhtyivät Jeesus Nasaretilaisen sielussa. Se mikä ennen annettiin ihmisille viisautena, virtasi heihin nyt sielunvoimana, suurena Kristus-ihanteena."

Yksin jo näissä kahdessa lauseessa on valtava sisältö. Ennen erillään kulkeneet virtaukset tarkoittavat henkisiä voimia, jotka liittyivät laajalti Jeesuksen olemukseen Kristuksen vastaanottamiseksi ihmiskehoon. Ja sehän merkitsee, että nämä voimat, jotka kokoontuivat Jeesus Kristuksen elämään eri suunnilta, jatkoivat taas omiin suuntiinsa Kristuksen maallisen elämän jälkeen, tosin nyt Kristuksen muuntamina, mutta kuitenkin.

Näitä suuria henkisiä olentoja, jotka olivat mukana, ovat esimerkiksi Buddha, Krishna ja Zarathustra sekä lisäksi mahtavia enkelivoimia. Ja tämä merkitsee, että vaikka kristisuskosta tuli se uskonto, joka otti erityisesti Kristuksen teon ja opetuksen kantaakseen, niin Kristuksen henkis-sielullinen olemus on Golgatan jälkeen mukana myös niissä uskonnoissa, joissa vaikuttavat esimerkiksi Krishna ja Buddha.

Ja tämän huomion suuri merkitys on, että uskontojen ei tarvitse taistella toisiaan vastaan, koska Kristuksen kosminen olemus vaikuttaa niissä totuuden voimana - vaikka ihmiset eivät sitä vielä kovin ansiokkaasti pystykään toteuttamaan. Mutta se on mahdollisuus ja verso, joka on olemassa ja joka koko ajan kehittyy.

Ja se muistuttaa meistä suurista sanoista, joka kuului taivaasta paimenille: Rauha ihmisille, joilla on hyvä tahto. Steinerin mukaan nämä sanat kaikuivat ihmiskunnalle juuri Buddhan kautta.

Rakkauden meissä on kovasti kasvettava voidaksemme tämän kaiken todella syvästi oivaltaa, kokea ja ymmärtää.

Kristuksen sielu

Edellisessä lainauksessa kerrotaan vielä, että nuo virtaukset yhtyivät Kristus Jeesuksen sielussa. On siis kerran jo ollut ihminen, joka on omaan sieluunsa koonnut, jonka omassa sielussa ovat vaikuttaneet nämä vanhan maailman suuret henkiset virtaukset niin, että niiden yhteistoiminnassa on voinut kehittyä sellainen ihmisolento, joka on ne kaikki yhdistänyt itsessään. Ja hänen olemukseensa astui kosminen Kristus.

Ne ristillä lausutut sanat, joista mainitsimme, olivat:

"Isä, sinun käsiisi minä annan henkeni."

Kun näiden rauhan ajatusten kohottamana nyt ajattelee näitä sanoja, niin voi huomata miten muuttuvat. Niiden merkitys kasvaa kuoleman dramaattisuudesta uudeksi yhteydeksi, yhteydeksi Isän kanssa. Kristuksen sielu, Kristuksen henki, tosin kulkee kuolemaan Golgatan ristillä, mutta hän antaa henkensä suoraan Isän käsiin, ja se on suunnattoman kaunis ja eheä ajatus, kaunis tapahtuma.

Kristus-sielu, joka on vastaanottanut ja omaksunut itseensä ihmiskunnan syvimmät kokemukset niin hyvässä kuin pahassakin, aivankuin valmistuu niin, että hän voi antaa tuon kaiken Isän käsiin. Ja koska Kristus kulkee meidän edellämme, se on myös meidän jokaisen tulevaisuuden tehtävä: omaksua sieluumme ja henkeemme ihmiskunnan olemus - ja antaa se sitten lopulta Isän käsiin.

5 kommenttia . Avainsanat: Isä, Luukkaan evankeliumi, Rudolf Steiner, Kristus, Jeesus, rauha

Sydämen tuli - ja jalkojen lämpö

Perjantai 1.11.2013 klo 0:05 - Matti Kuusela

On jo useita vuosia siitä, kun käytin Sydäntuli -sanaa ensimmäisen kerran. Silloinkin se tuli henkiseltä puolelta ja tahtoi toimintaa, mutta nyt se tuli uudelleen: Sydäntuli - ja oman tien kulkeminen.

Muistan miten hämmästynyt olin, kun luin ensimmäisen kerran - ainakin tietoisesti - miten Steiner kertoo että ihmisen chakroista vain sydänkeskus on fyysisellä tasolla. Muuta ovat korkeammilla tasoilla, eli symmetrisesti: kurkkukeskus sydämen yläpuolella ja solaarikeskus sen alapuolella ovat eetteritasolla, otsakeskus ja sakraalikeskus ovat astraalitasolla ja kruunukeskus sekä juurikeskus alemmalla henkisellä tasolla.

Ihmettelin miten on mahdollista, että me emme ajattelun otsakeskuksessa ja puheen ja ilmaisun kurkkukeskuksessa olisikaan varsinaisesti kunnolla maan päällä. Mutta niinhän se on. Todellisuus kietoutuu ympärillämme moninaisena, ja yksi näitä suuria kehityksen kaartoja on se, että tietoisuudeltamme me olemmekin vasta tulossa todella maahan. Ja totta se on: emme me juurikaan tiedosta sitä mitä on maa itse. Me tunnemme kyllä aika paljon luontoa maan päällä, mutta hyvin vähän itse maasta. 

Onko siis niin, että mitä enemmän me kuljemme kohti omaa sydäntämme, sitä enemmän me laskeudumme alas, aidosti maaäidin helmaan!

Maa tekee meidät vapaaksi

Ja maa on se, mikä myös tekee meidät vapaaksi. Nyt me liidämme tietoisuudellamme irti maasta. Me kyllä käytämme sitä hyväksemme monin tavoin, mutta emme kuitenkaan oikein tajua sitä. Mutta emmehän me tajua omaa fyysistä kehoammekaan. Todellisuudessa me olemme siis irti. Kuten henkinen opetus kertoo, arkkienkeli Mikael on laskenut ihmiskunnan käyttöön kosmisen tietoisuuden, tavallaan ennenaikaisesti. Tällä tietoisuudella me pystymme lähettämään luotaimia aurinkokuntamme reunoille, mutta paljon siitä mitä me todelle olemme, jää ymmärtämättä.

Nykytietoisuudella meidän varsinainen tietoisuuden käyttöchakramme oli pitkään otsachakra, mutta viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana puhumistietoisuuden energiakohta on laskeutunut otsasta ensin suuhun ja siitä vielä alemmaksi, jopa kurkkukeskukseen saakka. Tämä toki pätee vain yhdellä tarkastelutasolla, mutta joka tapauksessa me olemme lähestymässä puhe-energioissamme seuraavaksi sydäntä, sydänvoimia. 

Mutta samalla kun me lähestymme sydäntämme, jonka keskeinen elementti on tuli, aivan kuin minuudellammekin, me koemme yhä kipeämmin myös irrallisuutemme sydämestä. Kun tuli ja vesi henkisinä energioina työskentelevät läheisessä yhteistyössä keskenään, niin monet meistä ovat nykyaikana vaarassa pudota minuuden aktiivisesta lämmöstä ja tulesta veden laiskempaan, passiivisempaan puoleen, jota tuli ei innoita. Sitä me nimitämme masennukseksi.

Masennus ei mitenkään ole pelkästään huono asia, koska siitä palattuamme me olemme oppineet jotain lisää hengestä ja tulesta, vaikkemme olisi siitä niin tietoisiakaan. Varsinainen ongelma lienee nyt se, että vanha uskonnollisuus ei enää kanna moniakaan meistä. Uskonto, re-ligio, uudelleen liittäminen henkeen on koko ajan menettämässä otettaan. Ja miksi niin tapahtuu? Siksi että ihmiskunnan on saatava mahdollisuus itse löytää oma uskontonsa, jokaiselle aivan itse. Emme voi enää tukeutua vain isiemme ja äitiemme tai kansamme uskontoon, vaan meidän on löydettävä vapaasti se sisäinen voima, joka kykenee jälleen hehkuttamaan sydämemme, ja lämmittämään ja saattamaan liikkeelle meissä olevan "veden". 

Jalkojen viisaus

Vesi on myös viisautta, jolle me alamme yhä enemmän herätä, mutta meidän on herättävä myös ruumiissamme olevan vesielementin voimalle kyetäksemme uudistuneina kulkemaan omaa tietämme maailmassa. Kun me lähestymme sydämemme henkistä lämpöä ja tulta, se herättää meissä mahdollisuuden avautua myös jalkojemme "veden" viisaudelle, virtaavuudelle, maan koskettamiselle.

Tiedämmehän, että kun toinen puoli, se joka meissä on nyt aktiivinen, tietoisuudestamme tukeutuu fyysisiin aivoihin, niin meillä on muitakin tietoisuuksia. Yksi niistä on jalkojen tietoisuus. Kävelemällä maan päällä me itse asiassa "ajattelemme", me ajelemme kehotietoisuudellamme maaäidin maaaivojen pinnalla. Ennen kun maa oli paljon elävämpi, ihmiskunnalla oli tietoisuus, joka todella koki maan omien energioiden erilaisuuden ja niiden muistot maan eri kohdissa. Siksi ihminen saattoi saavuttaa viisautta kulkemalla maan "aivojen" pinnalla.

Nyt tuo vanha maatietoisuus on melkein hävinnyt, mutta se alkaa muodostua uudelleen. Kun me lähestymme sydäntämme, me aktivoimme ja luomme uutta maan pinnalla kulkemalla sen pinnalla, joko konkreettisesti jaloilla tai kulkemalla eteenpäin elämässämme. Jotta tuo uusi yhteys maahan, sen eläviin aivoihin tai elävään tietoisuuteen voi syttyä, me tarvitsemme myös jalkojemme lämpiämistä, energeettisesti.

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: maa, aivot, tietoisuus, ajattelu, sydän, chakrat, elämänkulku, Steiner

« Uudemmat kirjoituksetVanhemmat kirjoitukset »