Matin blogi

Hyvää pääsiäistä!

Sunnuntai 20.4.2014 klo 9:01 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä kaikille. Nyt kun tätä kirjoitan, alkupääsiäisenä Maria Magdaleena on jo tullut haudalle ja huomannut sen tyhjäksi. Voimakkaassa sisäisessä tilassa hän kuitenkin näkee enkeleitä tyhjässä haudassa. Hänen sisäiset silmänsä ovat avautuneet.

Rytinä haudalla, luonnonilmiöt, vartioivien sotamiesten tajunnanmenetys, kaikki tämä puhuu siitä, että paikalla ovat vaikuttaneet vahvasti Vallat, eli enkelit joilla on niin monta eri nimitystä, usein yksinkertaisesti jumalat, Vanhat testamentin kielellä. Vallat ovat neljäs enkelikunta ihmisestä ylöspäin, ne, jotka ensimmäisinä vaikuttavat suoraan luonnontahtumissa ja niiden muotoutumisessa.

Maan voimat

Kuolemansa jälkeen Kristus on jo käynyt maan syvyyksissä. Äidin luona. Ennen kuolemaa hän kulkee sisäisesti ja samalla hyvin todellisesti koko aurinkokunnan planeettapiirien läpi, kunnes hän viimein saapuu kohtaan, jossa "Se on täytetty". Se on chakrojen kannalta juurichakra, kuun aluetta. Kun "se on täytetty", on kuoleman polttopisteen aika, hetki, jolloin ihmisyys ja jumalallisuus liittyvät täydellisesti toisiinsa, ja uusi matka maan syvyyksiin alkaa. Se ennakoi sitä, miten myös koko ihmiskunta ajan mittaan käy läpi koko maan olemuksen, suunnattomien aikojen kuluessa.

Me vapaudumme maasta, emme kulkemalla siitä pois, vaan kulkemalla sen läpi. Me muunnamme maan omalla olemuksellamme ja omalla työllämme. Tämän nykyisen maan aikana meidän ihmiskuntamme tehtävä on muuntaa maa rakkauden planeetaksi, aivan niin kuin maan edellisen inkarnaation ihmiskunta muunsi maan viisauden planeetaksi, jossa me voimme havaita viisauden vaikutuksen kaikkialla, mihin katsomme. Sen sai aikaan nykyinen enkelikunta.

Nyt siis meidän tehtäväksemme tulee rakkauden voiman elävöittäminen, ja siinä Kristus kulkee meidän edellämme, aivan niin kuin niin monessa muussakin. "Rakastakaa toisianne" -käsky on kuin energeettinen linssi, jonka kautta kosminen rakkaus virtaa maahan saakka. Kun me rakastamme toisiamme, silloin me luomme voimapiirejä, joiden kautta kosmos ja maa kasvavat jälleen yhteen, syntiinlankeemuksen eli maan ja aurinkokunnan aineellistumisen suuren kosmisen avioeron jälkeen.

Niin kuin Minä olen teitä rakastanut

Kristus koki myös ihmisten rakkauden, vahvasti juuri Magdaleenan antaumuksellisuuden kautta, ja luonnollisesti äitinsä Marian kautta hyvin kehittyneen rakkauden, mutta Uusi testamentti korostaa vahvasti minuuden merkityksestä, minästä lähtevää rakkautta: Rakastakaa toisianne, niin kuin Minä olen teitä rakastanut.

Kuka siis on Kristuksen minä? Steiner puhuu siitä, miten Kristus kosmisella tasolla kulkee kehitystä eteenpäin samassa vaiheessa kuin ihmiskunta maallisella tai mikrokosmisella tasolla. Se merkitsee, että meillä kaikille on nyt Kristuksen liityttyä maahan mahdollisuus kohottaa rakkautemme, rakastamisemme tietoiselle tasolle. Vielä Vanhan testamentin aikaan rakkaus ja rakastaminen olivat sidottuja sukuun ja siinä mielessä ihmisessä vaikuttaviin luonnonvoimiin. Nyt Kristuksen kautta me voimme laajentaa rakastamisemme kaikkeen olemassaoloon, minuudestamme käsin.

Vielä voi lisätä: kun Kristus pääsiäistapahtumassa avasi tien Isän taivaallisten voimien piiristä Äidin maan syvyyksien piiriin, on myös meidän minuutemme nyt valmis olemaan Maan ja Taivaan voimien keskipisteenä tai välittäjänä. Aina kun me minuudestamme käsin vapaasti valitsemme rakastaa, me luomme samalla Pojan (ja Tyttären) voimien kautta Isän ja Äidin uutta yhteyttä maailmankaikkeudessa.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, Isä, Äiti, Poika, Maa, Taivas, rakkaus, rakastakaa toisianne, Maria, Magdaleena

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Autuaita ovat ...

Perjantai 26.4.2013 klo 16:33 - Matti Kuusela

Vuorisaarna on ollut yksi Uuden testamentin suuria arvoituksia. Suomessa Pekka Ervast kohotti sen omassa opetuksessaan korkeaan asemaan. Mitä tuo vuorella pidetty saarna oikein merkitsee?

Rudolf Steiner kertoo Matteuksen evankeliumia käsittelevässä esitelmäsarjassaan ihmiskunnan kehitykseen kuuluvan totuuden, jonka koko merkitystä sen kaikesta yksinkertaisuudesta huolimatta on yllättävän hankala hahmottaa. Varhaisina ja siis vielä Vanhan testamentin loppuaikoihin saakka ihmiset olivat luonnollisella tavalla selvänäköisiä, vaikka tuo selvänäköisyys heikkeni ja rapistui. 

Kun nuo ihmiset tahtoivat kokea autuutta tai jumalan valtakunnan eli henkisen maailman, heidän oli yksinkertaisesti poistuttava fyysisestä kehostaan, kohottava sen yläpuolella. Aikaisemmin kun ihmisen kehollinen rakenne oli paljon pehmeämpi kuin nykyään, se oli täysin mahdollista. Siihen kuitenkin tarvittiin temppeleitä tai vihkimysmenoja, guruja tai muita menetelmiä, sillä alkuperäisen vapaan selvänäköisyyden kadotessa ihmisellä ei ollut luontaista omaa voimaa tuohon kohoamiseen - joitakin mestareita lukuunottamatta.

Autuaat kerjäläiset!

Kun raamattu kirjoittaa, että "autuaita ovat hengen kerjäläiset", Steiner selittää sen
 näin:

Katsokaa entisiä aikoja. Silloin ihmiset saattoivat nähdä henkiseen maailmaan, heille tarjoutui vanhan henkisen selvänäön avulla koko henkisen maailman rikkaus. Mutta nyt ovat ne, jotka kehityksen kuluessa ovat menettäneet kyvyn nähdä henkiseen maailmaan, tulleet köyhiksi hengestä, hengen kerjäläisiksi.

Kristus on tuonut maailmaan salaisuuden, että minään, myös fyysisellä tasolla elävään ihmisminuuteen, voivat virrata taivastan valtakunnan voimat. Sen ansiosta voivat myös ne, jotka ovat kadottaneet muinaisen selvänäön ja sen mukana henkisen maailman aarteet, kokea itsessään hengen, tulla autuutetuiksi.

Siitä lähtien voidaankin lausua nuo suurenmoiset sanat: autuaita eivät tästä lähtien ole ainoastaan ne, jotka vanha selvänäkö tekee rikkaiksi hengestä, vaan myös ne, jotka ovat köyhiä hengestä, hengen kerjäläisiä, sillä heidän minuuteensa virtaa nyt se, mitä voimma sanoa taivasten valtakunnaksi, kun Kristus on avannut heille tien.

Ajatusten ja tunteiden maailmat

Henkiseltä kannalta katsottuna ihmisen fyysinen keho
on siis tullut tiiviimmäksi jasermononthemount_bloch.jpg kovemmaksi, vaikka sitä ei varsinaisesti ulkoisesti voi todetakaan. Se on kuitenkin hyvin ymmärrettävissä ihmiskunnan tietoisuuden kehityksen kannalta. Mitä kovemmaksi fyysinen keho ja sen myötä fyysiset aivot ovat tulleet, sitä paremmin ihmisen tietoisuus on yltänyt ymmärtämään fyysisen aistimaailman lainomaisuuksia. Ja sitä vieraammiksi ja hankalammin hallittaviksi ja ymmärrettäväksi on samalla tullut tunteiden maailma.

Rudolf Steiner jatkaa tästä, miten tuo edellinen pätee nimenomaan fyysiseen kehoon, ja hän jatkaa siten osoittamalla, miten ihmisen jokainen olemuspuoli - tässä kaikki yhdeksän - voivat tulla uudella tavalla autuaiksi.Elämänvoimissa tapahtuu toisenlainen prosessi, joka liittyy kärsimyksiin ja sairauksiin ja lohdutukseen, sielukehon tasolla taas puhutaan omien sielunvoimien tyynnyttämisestä, mutta niihin palaamme myöhemmin.

Tämän ensimmäisen "autuaaksi julistamisen" merkitys siis oli: Vaikka ihmiskunnalla oli jumalsyntyinen minä jo kauan ennen Kristuksen tuloa maan päälle, hän ei kuitenkaan kyennyt itse hallitsemaan sitä täysin, vaan ihmistä ohjasivat ryhmäenergiat, suvun, kastin, ammattikunnan, uskonnollisten tai muiden ryhmien tai sukupuolen yhteisenergiat olivat yksilöllistä minää voimakkaampia.

Vasta Kristus muuttaa tilanteen tuomalla jokaisen yksityisen minän käyttöön korkeammat kosmisen minuuden voiman, joka mahdollistaa jokaiselle ihmiselle oman tien autuuteen eli taivasten valtakuntaan eli henkiseen maailmaan. Toki me olemme vasta aivan tämän tien alussa, mutta matkalla kuitenkin, kohti sitä voiman ja rakkauden tasapainoa, jota tarvitaan autuaaksi tulemiseen.

Tosin tuolla sanalla autuus on nyt hieman uudempi merkitys. Silloin kun ihmisillä ei vielä ollut nykyisen kaltaista aktiivista ja toimeliasta henkilökohtaista minuutta, pelkkä rauhallinen autuus ja vapautuminen fyysisen maailman rasituksista saattoi käydä tavoitteesta. Nykyisin meidän olisi etsittävä omaa autuuttamme siitä, miten voimme olla harmoniassa henkisen maailman kehitysvoimien ja toiminnan kanssa niin, että se vastaa meille samaa mitä autuus aiemmin.

2 kommenttia . Avainsanat: Rudolf Steiner, vuorisaarna, taivasten valtakunta, minuus, Pekka Ervast, Kristus