Matin blogi

Kristus ja minuuden tie

Keskiviikko 1.2.2017 klo 23:50 - Matti Kuusela

Kohti minän kehitystä

Kuka minä olen, on yksi elämän suuria kysymyksiä. Hengentiedon pohjalta tiedämme, että meidän alkuperäinen minuutemme on henkisten olentojen antama. Elohim-olennot eli muodonhenget antoivat omasta olemuksestaan ihmisellä minän tämän maapallon kehityksen aikana.

Toisaalta he loivat ihmisolemuksen paljon aikaisemmin. Ensimmäisen Mooseksen kirjan mukaan he loivat jo paljon varhaisemmassa vaiheessa ihmisolemuksen niistä henkisistä aineksista, joita oli kehitetty jo maan tai yhtä hyvin aurinkokuntamme kolmen aikaisemman inkarnaation aikana.

Kristus_plastiliini_Steiner.jpg

Maan kehitysvaiheet

Olemme jo aikaisemminkin puhuneet siitä, miten nykyistä kosmosta valmisteleva ensimmäinen aurinkokunta muodostui pelkästään alkulämmöstä, joka loi ihmisen fyysisen ruumiin alun. Tämän vielä pimeän mutta hyvin elävän maailman voi tuntea syvällä itsessään erityisesti Isän maailmana, alkuperänä, ja toisaalta sinä innostuksen tulen ja alkurakkauden lähtökohtana, josta edelleenkin meidän toimintamme lähtee liikkeelle. Edes vähän sisäistä tulta on oltava, jotta pääsemme vauhtiin. Erittäin hyvä harjoitus on kehittää tätä innostuksen tulta itsessään. Myös hymy on siihen yhteydessä.

Toinen aurinkokunta muodostui valosta ja ilmasta, ja siitä on peräisin meidän elämänvoimiamme ohjaavan eetteriruumiin alku. Tällä valomaailmalla oli myös erityinen suhde Kristukseen ja kasvikuntaan. Se on alkuvalaistumista, idean valoa ihmisessä. Se on ihanaa, voi yksinkertaisesti sanoa.

Kolmas aurinkokunta on hyvin erimuotoinen kuin kaksi ensimmäistä. Siinä alkaa jo muodostua aineen vastustusta. Syntyy vesi. Maailman on kuin eri nopeuksila virtaavaa vettä, tiheimmillään geelimäistä. Tämä vesiaine on niin tiivistä, että se voi alkaa muodostaa sisätiloja, kuin meduusamaista elämää, joissa alkaa kehittyä sielullisuutta. Sielullisuuden kehitys edellyttää, että olemus voi suojata tai ainakin jossain määrin ensin sulkeutua ympärilstöltään.

Sisäinen kehitys

Kaikissa näissä kolmessa vaiheessa kehittyi kuitenkin sisäistä elämää, kun ihmistä korkeammat olennot elivät myös näissä maailmoissa. Ensimmäisen maailman suuri draama oli lämmön ja kylmyyden välillä. Kirjoitimme jo hieman aikaisemmin siitä, että se olento, joka ainoana kykeni itse, omalla olemuksellaan läpäisemään ja sisäistämään tämän lämmön ja kylmyyden perusdraaman, oli hän, jonka tunnemme Kristuksena.

Tai tunnemme oikeastaan hyvin vähän. Nykymaailmassa hänen olemuksensa on peittynyt niin monenlaisten uskomusten, opetusten, yksinkertaistuksien ja väärinkäsitysten taakse, että meidän on häntä usein vaikea tuntia. Mutta voimme oppia.

Tässä ensimmäisessä maailmassa Kristus kulkee kylmyyden läpi vastaavalla tavalla kuin hän nykymaailmassa kulki kuoleman läpi. Kun hän kulkee tai kulki Golgatan mysteerissä läpi kuoleman ja sisäisti sen, hän samalla teki elämän todelliseksi. Se kehollisuuden taso, jossa tämä elämän todellistuminen tapahtui, on ihmisen minä. Ihmisen minä tuli henkisesti todelliseksi, tai ikuiseksi. Tässä sanat eivät ole riittää, vaan meidän kuin aavistettava sanojen taakse, vielä parempi, jos kykenemme ulottamaan edes vähän tuntemistamme sille alueelle.

Kummakivi_ja_Matti.jpg

Ja vielä sisäisempi

Ensimmäisessä maailmassa Kristus siis kohotti maailman fyysisestä alkuperusta osan korkeammalle, objektiivisemmalle tasolle. Se oli kuin maailman alkupilari. Se on se sama pilari, jota egyptiläiset kohottivat ylös obeliskeina, tai jonka voimin suomalaiset esi-isämme nostivat valtavan Kummakiven kallioalustalleen. Se on voima, joka mahdollisti myöhemmin ihmisen pystysuoran asennon, pään muodostumisen erilleen maasta, aistien objektiivisuuden, jopa ihon muodostuksen merkiksi siitä, missä meidän kehollisuutemme raja kulkee. 

Toisessa maan kasvun vaiheessa syntyi siis valo. Valon ihanuuden suuri vastapuoli on erillisyys ja yksinäisyys. Lämmössä olen vielä yhtä maailman kanssa, mutta kun valo alkaa loistaa, ja vaikka se loistaisi kaikille, kuten aurinko tekee, siihen sisältyy yksilöllisyyden ja yksinäisyyden siemen. Tämän yksinäisyyden tai valottomuuden Kristus kävi omassa olemuksessaan läpi niin, että se on mahdollista myös ihmiskunnalle. Todellinen yksilöllisyys ja vapaus eivät voi syntyä ilman että me pystymme kulkemaan myös yksinäisyyden portin kautta. Ja että pystymme sen takaa jälleen kohtaamaan muut ihmiset, kaikki muut olennot.

Myös valo ja pimeys ovat näitä vanhan vihkimystien suuria mysteereitä, ja ne kulkevat kanssamme myös tulevaisuuteen. Ja tulevat tulevaisuudesta meitä vastaan.

Kolmannessa vaiheessa, jossa vesi tulee mukaan elementtinä, jossa ääni tai kosminen musiikki alkaa soida, on mukana jo niin paljon aineen hidastavuutta, että tähän kosmokseen alkaa kehittyä kaksi puolta, valoisampi ja pimeämpi. Silloin syntyi suuri vaara, että silloinen vesi-ihmiskunta alkoi jakaantua valoihmisiin, jotka ovat jatkuvassa yhteydessä aurinkoon, ja pimeysihmisiin, joita kohtasi vaara unohtaa. Silloin Kristus kävi ihmiskunnan puolesta läpi tämän unohtamisen ja muistamisen välisen portin, meidän kaikkien kuljettavaksi.

Tähän sisältyy jo valtavan paljon, mutta voi miettiä sitä, mikä itselleni jokin aika sitten avautui Valentin Tombergin kirjasta, ja jota pitkään olin ihmetellyt: Viimeinen ehtoollinen on tämän kolmannen maan Kristus-teon muistamista. Tehkää se minun muistokseni. Tarkoittaa, että muistakaan "minut" kosmisesti silloinkin, kun maailma on pimeää, tai yksinäistä, tai kylmää, tai erillistä. Näiden Kristuksen alkutekojen takia, me voimme "muistaa" hänet kaikessa siinä, missä saatamme kokea itsemme erillisiksi tai hyljätyiksi. Näiden kolme suuren alkuteon johdosta hän on aina läsnä ja saavutettavissa, muistettavissa.

Mutta meidän on pyrittävä muistamaan itse, koska meistä ollaan luomassa vapaita, ja vapauden pohjalta luovia olentoja. Tätä samaa tarkoittaa uskonnollinen käsite pelastaja. Mutta voidaksemme ymmärtää, mitä pelastaja tarkoittaa, meidän on vapauduttuva myös ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. On löydettävä juuri oikea keskitie, se kohta missä hartaus ja antaumus kohtaavat tapahtumien objektiivisen kulun.

Kuva: Rudolf Steinerin plastiliiniluonnos ylösnousseen Kristuksen kasvoista.

Toinen kuva: Ruokolahden Kummakivi ja Matti Kuusela. Foto Sinikka Raunio.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minuus, Kristus, lämpö, valo, ihminen, kehitys, pelastaja, yksinäisyys, Tomberg

Kristuksen kanssa - Vuorisaarna

Perjantai 5.6.2015 klo 12:28 - Matti Kuusela

Meidän kevätkauden suuri tehtävämme, Vuorisaarna, avautui tosi upeasti. Nyt ensimmäistä kertaa todella oivaltaa, miten käsittämättömän tarkkaa kirjoitusta Raamatun monet osat ja etenkin Uusi testamentti on.

Vuorisaarnan autuaaksijulistusten yhdeksän lausetta käyvät läpi ihmiskunnan koko kehitystä, vaihe vaiheelta. Kirjoitus on niin tarkkaa, että sitä voi seurata yhä uusilta näkökulmilta ja aina se toimii ja antaa yhä syventävää tietoa.

Luonnollisesti ensin on tehtävä se työ, että vapautuu kaikista niistä yksinkertaistuksista, joita uskonnolliset tai tieteelliset käsitykset ovat Uuteen testamenttiin liittäneet. Se on ihmeen haastava tehtävä: vasta nyt koen itsekin päässeeni tilanteeseen, että voin katsella Uuden testamentin tekstejä aivan vapaasti.

Maa ja aurinkokunta

Mennään jälleen aivan Vuorisaarnan alkuun. Jeesus on tullut kiusaustensa jälkeen Galileaan, tuohon aurinkoiseen maahan, jota Genetsaretin järvi tuo oman siunauksensa. Tämä on maisema, jossa voi alkaa julistaa taivasten valtakunnan läheisyyttä.

Mitä taivasten valtakunta sitten on? Ensisijassa se tarkoittaa meidän aurinkomme ja aurinkokuntamme henkisyyttä, sitä henkistä rakennetta ja niitä henkisiä olentoja, jotka ovat olleet mukana luomassa omaa aurinkokuntaamme.

Kun me puhumme ihmiskunnan ja maan henkisestä kehityksestä, niin itse asiassa koko ajan on kysymys myös auringosta ja koko aurinkokunnasta. Toki me voimme tarkastella maata auringosta ja planeetoista erillään, mutta heti kun tahdomme nähdä asiat vähän syvemmin ja laajemmin, niin kaikki planeetat ovat mukana.

Auringon ja jokaisen planeetan kehitysvoimat kietoutuvat yhteen myös maan kehityksessä, samoin ihmisen kehityksessä. Ihminen muotoutuu ja elää koko aurinkokunnan voimista.

Kristus ja maa

Tiedämme, että ennen maan päälle tuloaan Kristuksen asuinpaikka oli aurinko, auringon henkinen olemus. Maan päälle tullessaan hän laskeutuu huomattavasti karkeampien energioiden piirii. On vain ajateltava, miten valtavana hänen on täytynyt kokea henkisen tehtävänsä merkitys tullessaan kohottamaan maan energiat uudelle tasolle.

Sen voi nähdä myös niin, että auringon luojavoimat näkivät, miten maa ja sen ihmiskunta on nyt tosin luotu, mutta yhä laajenevan vanhan luomisen vääjäämättmyys vie niitä yhä etäämmälle kohti aineellisuutta ja erillisyyttä, kohti tuhoa.

Siksi jonkun oli lähdettävä maahan tuomaan sille uusi henkinen suunta.

Tämän tehtävän Kristus otti itselleen. Ja nyt hän on ihmisasussa Kapernaumissa, Genetsaretin järven rannalla.

Kun hän julistaa, että taivasten valtakunta on tullut lähelle, niin hän itse asiassa kertoo itsestään. Taivasten valtakunta on lähellä, koska hän itse on täällä. Jeesuksen kaikissa puheissa on erityistä se, että hän ei vain kerro jostain, vaan kaikessa mitä hän kertoo, hän itse on mukana. Hän on itse mukana ja tekijänä kaikissa opetuksissaan.

Suuret kansanjoukot alkoivat seurata Jeesusta hänen kulkiessaan Galileassa, parantaessaan ja opettaessaan ilosanomaa. Aivan, Matteus puhuu ilosanomasta ja se on myös sanan evankeliumi alkuperäinen merkitys: ilosanoma.

Ilo tarkoittaa tässä siis sitä, että taivasten valtakunta eli luovat henkiset voimat ovat Kristuksen myötä tulleet maanpiiriin ja ihmisten käyttöön. Opetuksissaan hän kertoo siitä ja parantaessaan hän näyttää miten nämä voimat toimivat.

Uudet voimat

Mutta sitten eräänä päivänä sanotaan että hän "näkee" kansanjoukot. Tietysti hän nähnyt nämä ihmiset joka päivä, joten tässä tuolla näkemisellä on erityinen henkinen merkitys. Hän näkee henkisesti, miten eksynyttä ihmiskunta on, ja miten henkinen opetus on kohotettava aivan uudelle tasolle.

Hän nousee saman tien vuorelle. Vuori tarkoittaa korkeaa henkistä tilaa, mutta kuten Jeesuksen toiminnassa usein, sisäinen tila ja ulkoinen tila yhtyvät. Mahdollisesti hän siis nousee myös fyysiselle vuorelle kohotessaan sisäisesti henkiseen todellisuuteen.

Mielenkiintoisesti sanotaan, että hän istuutui - ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Muistammehan, että Vuorisaarnan kuvauksessa ei ole mitään keskusteluja. Opetuslapset eivät ihmettele mitään, he eivät kysele mitään, eikä mitään mainita myöskään kansanjoukoista opetuksen aikana.

Ilmeistä onkin, että opetuslapset tulivat tähän Jeesuksen ensimmäiseen korkeaan opetukseen mukaan sisäisillä tasoilla. Jeesus istuutui ja opetuslapset tulivat hänen luokseen. Vain sisäisillä tasoilla henkisessä maailmassa oli mahdollista, että opetuslapset kykenivät ottamaan tämän vastaan tämän äärimmäisen korkean opetuksen, joka käsittelee koko ihmiskunnan tulevaitta, aivan viimeiseen vaiheeseen saakka.

Kristuksen aurinkovoima

Kristus aurinko-olentona on liittynyt maalliseen kehoon. Kristus on vielä aivan kolmivuotisen toimintansa alussa. Se merkitsee, että henkisten aurinkovoimien valtavuus on vielä hänen ympärillään mahtavana aurinkoaurana. Hänen ei tarvitse käyttää voimaa, ei julistaa kovalla äänellä, vaan hän istuu, opetuslapset ympärillään. Ja hän näyttää opetuslapsille tässä henkisessä tilassa, mikä on se uusi opetus, joka hänen kauttaan on tullut maailmaan.

Mehän muistamme, miten monen monta kertaa Uusi testamentti myöhemmin huomauttaa, ett opetuslapset eivät ymmärtäneet. Silloin he olivat maallisen tietoisuuden tilassa. Nyt he olivat mukana henkisessä kokemuksessa, henkisessä maailmassa, ja siellä he ymmärsivät.

Luultavasti tämän opetuksen sisältö alkaa palata heidän normaalitajuntaansa vasta sen helluntain pyhän hengen kokemuksen jälkeen, jolloin tulee heidän oma vuoronsa ryhtyä toimintaan.

Puhuessaan ihmisen autuuslauseissa ihmisen kehityksen yhdeksästä vaiheesta Kristus kuvaa siis omaa toimintaansa, mutta samalla hän kertoo, miten ihmisten on tehtävä voidakseen olla osallisia tässä kehityksessä.

Vapaaehtoisuus ja oivallus

Tähän ihmisen ja Kristuksen väliseen yhteisyyteen sisältyy suuri ja merkittävä asia. Varsinainen ilosanoma tarkoittaa sitä, että kun ilmoitus Kristuksen läsnäolosta oli annettu, henkiset maailmat odottivat että ihmiset ryhtyvät vapaaehtoisesti kulkemaan heille Vuorisaarnassa ensin henkisesti näytettyä kehitystietä - kohti taivasten valtakuntia.

Se oli opetus, joka kertoo, millä tavoin ihmiskunnan piiriin laskeutuneen Kristuksen ja ihmisten yhteistoiminta tapahtuu.

Mutta ihmiset ryhtyivätkin suurelta osin kiistelemään siitä, tapahtuuko pelastuminen ihmisen voimin vai Kristuksen voimin. Ja kuitenkin ratkaisu on niin selkeä, yksinkertainen ja kaunis. Kristus näyttää, miten ihmisen on kehityksessään käytettävä parhaita voimiaan voidakseen tulla autetuksi. Se on se kehitystie, jota henkiset maailmat ihmisiltä odottavat. Se on se ilosanoma, jossa kehitys tapahtuu vapaaehtoisuuden, oman oivalluksen, vapauden, rakkauden ja luovuuden kautta.

Tosin on sitten toinen tie, joka on se, että kun Kristus on täällä nyt kanssamme, hän kyllä tavalla tai toisella huolehtii siitä, että kaikki jotenkuten selviävät eteenpäin kehitysvaiheesta toiseen. Mutta jokainen ihminen, joka kulkee kehitystietään vapaaehtoisesti ja kuuntelee omaa oivallustaan, on mitä tärkein. Se on meidän suuri mahdollisuutemme tuottaa iloa henkisille maailmoille.

rosenkrantz_kristus.jpg

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Valentin Tomberg

Vuorisaarnan siunaukset - yhdeksän henkistä ohjetta

Lauantai 7.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei rakkaat ystävä,

Kehimme vielä auki Vuorisaarnan salaisuutta, sitä miksi tuo suuri opetus kohoaa kuin henkisenä vuorena ensimmäisen evankeliumin alkuosassa. Kun normaalisti ensimmäinen julistus suomennetaan "Autuaita ovat hengellisesti köyhät" - tai kuten jossain englanninkielisessä käännöksessä, onnekkaita - niin oikeampi suomennos kreikan sanalle makarioi on siunattuja: Siunattuja ovat... Ja sen voi täydentää: Siunattuja ovat ne, jotka ovat avoimia uudelle henkiselle tiedolle ja kokemukselle.

Mutta Tomberg ei näe tässä köyhyydessä pelkästään autuutta, vaan hän käsittää sen niin, että "ihmiskunnan positiivinen karma muodostuu, ei pakona kärsimyksestä ja tuskasta, vaan uudenlaisen kärsimyksen ja tuskan kokemisesta."

Hänen mukaansa Kristuksen vaikutus voi loistaa ihmisen kärsimykseen - ja siitä muodostuu Golgatan mysteerin jälkeen ihmiskunnan positiivinen karma.

Karma ja koko ihminen

Kun meidän aikanamme usein kerrotaan, että ihmisen tulevaisuus, menestys ja onni ovat täysin seurausta hänen ajattelustaan, niin se on hyvin kapea näkemys. Luulet että jokaisen oma todellinen elämänkokemus jo kertoo, että me kohtaamme paljon muuta kuin mitä meidän ajattelumme on luonut. 

Meidän on hyvä herätä ajattelun valtavalle merkitykselle, mutta meidän elämämme ja varsinkin karmamme on paljon muuta. Jos ajatellaan karmaa elämästä elämään, niin se ei muotoudu vain sen mukaan, mitä me ajattelemme, vaan vielä vahvemmin tulee mukaan se, mitä tunnemme ja valitsemme tuntea, ja vielä vahvempana vaikuttaa tulevaisuuteen se, mitä me olemme tehneet ja tahtoneet, siis se mikä todellistuu meidän käsiemme ja jalkojemme kautta, vaikka toki voimme tehdä asioita ilman niitäkin.

Näin Vuorisaarnan julistuksen yhdeksän kohtaa ovat ymmärrettävissä henkiseksi muistilistaksi siitä, mitkä asiat vaikuttavat henkiseen kasvuumme, tai laajemmin: mitkä asiat saavat karman virrassa henkisen tuen ja siunauksen. 

Voimme nyt katsoa yhdeksää ohjetta tältä kannalta:

1. Avoimuus hyväksyä omat kokemuksemme.
2. Murhe - se että kokee tunteissaan myös muiden ihmisten ja olentojen kohtalon.
3. Kärsivällisyys - se että jaksaa aina tehdä sen mihin kulloinkin kykenee, itsensä, läheistensä tai maailman hyväksi.
4. Nälkä ja jano - avautuminen henkiselle ravitsemukselle.
5. Anteeksianto - vapautuminen menneen, tulevan ja nykyajan kokemusten itsekkyydestä.
6. Puhdassydämisyys - avautuminen viisaudelle.
7. Rauhantekeminen - tässä astutaan jo aktiiviseen toimintaan maailmankehityksen hyväksi.
8. Joita vanhurskauden tähden vainotaan - kyky vastata omasta sisäisestä todellisuudestaan.
9. Joita minun tähteni vainotaan - kyky toimia puhtaasti oman henkisen minuutensa. pohjalta ajattelusta ja tunteista aina tekoihin saakka.
Ei myöskään voi välttyä ajatukselta, että nämä ohjeet ovat niitä, joita Kristus itse todellisti omassa olemuksessaan, mutta jotka Vuorisaarnassa ilmentyivät alkumuodossaan henkisenä tai jumalallisena sanana.
Koen myös, että nämä ohjeet ovat täysin esimerkiksi omasta uskonnosta riippumattomia. Oman elämän ja omien kokemusten hyväksyminen kehityksen lähtökohtana on riippumatonta uskonnoista, ja samoin kasvu ja kehitys kohti yksilöllisen minuuden henkistymistä, siinäkin ihminen tavallaan kasvaa kohti universaalia ihmisyyttä, jossa hän tulee sisäisesti yhdeksi koko maan ja sen kaikkien olentojen kanssa, jopa aurinkokuntamme kanssa, sillä myös kaikkien planeettojen kehitysvoimat aaltoavat meissä.
Maa merkitsee tuloa sopusointuun neljän elementin kanssa, aurinko ja kiertotähdet merkitsee sopusointua seitsemän chakramme ja niiden kunkin välittämän kosmisen yhteyden kanssa.
Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: vuorisaarna, autuudet, chakrat, karma, Kristus, Valentin Tomberg,

Leivät ja kalat

Keskiviikko 4.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa Enkelimaan uuden kesäasun saaneille sivuille. 

Olin keskiviikkona Hyvinkäällä ja hain äidilleni Terveyskeskuksesta pyörätuolin. Hänelle on kertynyt vuosia jo yli yhdeksänkymmenen eikä kävely ulkona enää onnistu omin voimin. Kun teimme kierroksen kesähelteessä, huomasi hämmästyksekseni, että pyörätuoli onkin ylämäissä raskaampi työntää kuin olin kuvitellut. Ja kun jalkakäytävän pinnoite oli vinossa, sai tuolia kammeta koko ajan suoraan. Vilpitön hatunnosto kaikille, jotka pyörätuolia vääntävät joko itse tai avustajana.

Tässä kiitokseni sisarelleni, joka asuu äitiä lähempänä ja jolle tuo äidin apuna oleminen enemmän jää.

Kävin myös tunnestelemassa vanhoja tuttuja paikkoja Erkylän lukoilla. Onhan se maisema toki muuttunut, mutta nyt mietin enemmän näitä kostean kesäisen lämmön muistoja lapsuudesta. Silloinhan pää oli paljon lähempänä maata ja tuoksut ja tuntumat myös sen takia voimakkaampia.

Lapsuuden kokemusten oikein konkreettinen muistelu tekee oikein hyvää sisäisille voimille ja jopa vie kohti selvänäköisyyttä, Steinerin mukaan.

Jeesuksen puhe

Mutta sitten Jeesuksen puheesta Uudessa testamentissa. Ja vuorisaarnasta. Vuorisaarna Matteuksen evankeliumin alkupuolella niin suuri ja voimaperäinen tapahtuma, että sitäkin voi tarkastella usealta suunnalta.

Vuorisaarnan nimi kertoo jo siitä, että kysymys on korkeasta ja henkisestä opetuksesta. Uuden testamentin kielellä on aina suuri ero siinä, tapahtuuko jokin asia vuorella eli lähellä henkisiä voimia, taivasta, vai vaikkapa laaksossa tai pelloilla, sisällä talossa, mikä merkitsee sisäistä tapahtumista. Tai kaivon vilvoittavien ja uudistavien elämänvesien äärellä. 

Ja edelleen on suuri merkitys sillä, jos jokin tapahtuu yöllä eli toisessa tietoisuudentilassa, tai järvellä. On hyvä oppia elävöittämään näitä mielikuvia. Ja voi samalla miettiä, millaisia vaikeuksia evankeliumien kirjoittajilla on ollut henkisten tapahtumien kuvaamisessa. Vanhoilla henkisillä liikkeillä oli toki omat käytäntönsä, mutta evankeliumien myötä apostolit halusivat puhutella lukijoita aivan uudella kielellä, joka ei ollut minkään vanhan henkisen suuntauksen sisäistä, vaan mahdollisimman laajalti kaikkien ymmärrettävissä.

Jumalan sana

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten vuorisaarnan kuuntelijat hämmästelivät sitä, että Jeesuksen sanoissa oli mukana "voima", millä tässä tapauksessa on aivan täsmällinen merkitys. Se tarkoittaa, että hänen puheensa kautta virtasi muodonhenkien eli elohimin läsnäolo. Muodonhenget ja Jehova heidän muassaan ovat niitä jumalolentoja, jotka Vanhan testamentin alussa päättävät ihmisen luomisesta ja joiden suurin edustaja Jehova puhaltaa ihmiseen elävän hengen, mikä tarkoittaa suurta kehitystä uinuvasti vesiolennosta yhä itsetietoisemmaksi ilmaolennoksi.

Jahve oli toki aikaisemmin tuonut juutalaisille viestejä pappien ja profeettojen ja enkeleiden välityksellä, mutta nyt olemme aivan uudessa tilanteessa: vuorella puhuu ihmisolemuksessa joku, jonka kautta kuulijat kokevat suoraan Jehovan henkisen voiman, kuten Luukas 4:32 kertoo.

Voidaksemme vielä paremmin eläytyä tähän sananmukaisesti voimalliseen puheeseen, jossa voima ei ollut ainoastaan ulkoista, vaan nimenomaan sisäistä voimaa, aina siitä syvyydestä lähtien, josta meidän oma olemuksemme ja koko maallinen luonto on lähtöisin, meidän on hyvä muistaa, että Jehova puhui ihmisille myös luonnon kautta. 

Jehova puhui Moosekselle ukkosessa ja salamassa Siinain vuorella, ja erämaavaelluksella palavassa pensaassa. Joskus aiemmin kirjoitin jo siitä, miten Kristuksen ja Jehovan yhteys oli niin läheinen jo vanhatestamentillisena aikana, että nämä Jehovan ilmoitukset voi ymmärtää myös Kristuksen vaikutuksena. Näissä suurissa henkisissä tapahtumissa on mukana useita henkisiä olentoja.

Hyvä esimerkki on se, miten Mooses lyö sauvallaan kalliota, josta avautuu lähde. Lähde on aivan fyysisen luonnon ilmiö, mutta ilman muuta se korkeammalla tasolla kertoo siitä, miten taustalla on Kristuksen elämänvoima, hänen joka ei tuolloin ollut vielä tullut aivan maan päälle. Ja kyky vaikuttaa luonnonvoimiin tulee tuossa jälleen Jehovalta, muodonhenkien piiristä.

Kun Kristus siis puhuu toimintansa alussa pian Jordanin kasteen jälkeen, hänessä vaikuttaa vielä voimakkaasti kosminen muodonhenkien voima, tai kuten Tomberg kirjoittaa käyttäen kreikankielistä ilmaisua, exusiai-sana.

Toimintansa alussa Kristus on siis jo Jeesuksen ruumiissa, ja hänessä loistavat ja kaikuvat vahvoina kosmiset voimat. Kolmen ja puolen vuoden aikana myös hänen puheensa muuttuu: hänen kosminen olemuksensa muuttuu yhä enemmän uuden ihmisyyden puheeksi.

Leipä ja kalat

Vuorisaarnassa Kristuksen puhe tavallaan virtasi kosmisista hengen korkeuksista koko ihmiskehityksen läpi niin, että sen elämänvoimat ulottuivat ravitsevina, vahvistavina ja parantavina aina kuulijoiden fyysiseen ruumiiseen saakka. Sitä kutsutaan taivaalliseksi leiväksi.

Ja sitä, miten tämä puheen voima vaikutti kuulijoiden eetterkehoihin auttaen niitä yksilöllistymään maailman elämänvoimien virtailussa, sitä kutsutaan kalaksi.

Näiden suurten tapahtumien henkinen merkitys on niin laajaa ja moniulotteista, että muistelemalla ja meditoimalla voi löytää leivälle ja kalalle runsaasti lisää yhteyksiä. Siinä mielessä ymmärtää myös, että raamatun passiivinen lukeminen ei kanna kovin kauas. Sen aito ja korkea, puhdas henkisistä ja uskonnollisista liikkeistä vapaa ymmärtäminen edellyttää ihmisen omien henkisten minävoimien aktiivisuutta.

Ja näin voimme oivaltaa, että niin paljon kuin voimme auttaa toinen toisiamme tai niin paljon kuin uskonnolliset tai henkiset yhteisöt voivat meitä auttaa ymmärtämään, lopullinen vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään. Uusi testamentti on minuuden henkisyyden opetuskirja.

Yhä uudelleen Vanha testamentti valmistelee ja Uusi testamentti ohjaa ymmärtämään, miten meidän nykyisen maallisen elämämme tärkein olemusosamme, minuus, merkitsee.

Rakkaudella

Matti

Tämä Cosimo Rossellin kuva Vuorisaarnasta ilmentää mielestäni aika hienosti sitä kosmista voimaa, joka Jeesuksen kautta vaikuttaa.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Tomberg, Kristus, Jehova, leipä, kala, leivän merkitys, kalan merkitys, Uusi testamentti, puheen voima, muodonhenget, Jehova,

Elohim ja sanan voima

Tiistai 3.6.2014 klo 16:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, lämmin kiitos teille kaikille jotka olette seuranneet viime päivien tutkielmia monasti niin arvoituksellisesta Sofiasta. Tuntuu että Sofian tai Maria Sofian merkitys sisäisessä kasvussa on tulossa yhä suuremmaksi. Henkinen työ, jossa Sofian lämpö on mukana, luo pohjaa kaiken muunkin ymmärtämiselle, myös Kristuksen.

Maailma myös lähtee lämmöstä jos ajattelemme elementtejä. Siinä meidän ihmisten sisäinen tehtävä on tuon lämmön sieluttaminen ja sisäistäminen. Myös innostuminen on mukana samassa kokonaisuudessa. Pieni lapsi innostuu luonnostaan, koska enkelivoimat vaikuttavat hänessä suoraan. Meidän aikuisten on puolestamme opittava innostumaan itse. Se on meidän henkistä koulutustamme.

Vuorisaarna

Enkelit kanssamme -kirjassani käsittelen melko paljon Vuorisaarnaa enkelikuntien kannalta. Katsokaamme sitä nyt toiselta kannalta, ja jälleen Valentin Tombergin Uuden testamentin tutkielmia seuraten.

Tomberg kertoo, miten Jeesuksen Vuorisaarnan sanat eivät olleet tarkoitettuja pelkästään niille ihmispersoonille, jotka olivat läsnä, vaan heidän syvemmälle olemukselleen, sille joka kulkee inkarnaatiosta inkarnaatioon. Ja se meissä, joka aina on kanssamme, elämästä elämään, on meidän minämme. Jeesuksen puheella oli voima puhutella ihmisen kaikkien kehollisten kerrosten läpi suoraan ihmisminää, kulkea fyysisen, eetterisen ja astraalikehon läpi.

Minuus meissä on myös se sisäinen elin, joka voi tajuta totuuden. Toki totuuden arvioimiseksi voi käyttää monenlaisia apukeinoja, mutta voima totuuden tajuamiseksi meillä on juuri siinä, mikä meissä on henkistä läsnäoloamme. 

Me voimme arvioida eetterikehollamme värimuotoja ja astraalikehollamme sointimuotoja, mutta varsinainen totuuden tajuaminen on Tombergin ja Steinerin mukaan geometrisen kuvion kaltainen sisäinen liike. Siinä ei ole värejä, se ei soi.

Jos sinulla on ollut onni opiskella koulussa geometriaa, olet saattanut saada kokemuksen siitä ihmeellisestä sisäisestä liikkeestä, jonka saattaa tuntea kun oivaltaa miten geometrinen teoreema tulee todistetuksi. Se on ainutlaatuinen kokemus, vaativa myös ja joskus sisäisesti vaivalloinen, koska siinä joutuu käyttämään niin suoraan omia sisäisiä voimiaan:

"Kaikkein tärkein Vuorisaarnan vaikutus oli sentähden minuuden sisäisten voimien henkinen, yliaistinen aktivointi."

Tomberg tarkentaa: "Tämä stimulaatio oli tulosta tiettyjen täsmällisten moraalis-henkisten sisäisten viivojen liikkeestä, jonka Kristus Jeesus niin mahtavasti esitti ihmisolemuksen sisäisimmän ytimen edessä."

Mitä viivoja? Jos olet lukenut Steinerin Henkisen tiedon tien, niin siinä hän kertoo miten selvänäköisyyden yhdessä aika varhaisessa vaiheessa yliaistinen sisältö ilmenee viivoina ja linjoina. Ne tulevat esille myös uusimmassa kirjassani, ja luulen että itse asiassa aika moni asettelee miettiessään näitä sisäisiä linjoja uusin suhteisiin keskenään. Sitä ei vain niin helposti huomaa, etenkään jos ei ole kuullut mistä siinä on kyse.

Elohim

Sitten Tomberg jatkaa siitä, mistä tuo Kristuksen Vuorisaarnan puheen voima oli peräisin:

"Keskeisesti Kristus Jeesuksesta virtaava vaikutus oli luonteeltaan samankaltaista mikä aikoinaan virtasi muodonhengiltä (vallat,elohim, joihin myös Jehova kuului), ihmisen minä-olemuksen henkisiltä vanhemmilta, sillä ikialussa muodonhenget painoivat ihmisen minä-luontoon ihmiskunnan maanpäällisen tehtävät muodot."

Ja sitten Tomberg jatkaa, miten Jeesus nyt vuorella teki jotain sellaista, minkä ihminen voi normaalisti kokea vain henkisessä maailmassa kuoleman ja uuden syntymän välisenä aikana:

"Mutta sen, minkä muodonhenget toivat esiin henkisessä maailmassa ennen ihmisen astumista uuteen elämään, sen Kristus Jeesus suoritti nyt ruumiillisessa tilassa maan päällä Vuorisaarnassa."

Sitten Tomberg kuvaa, miten ihmiskunta oli jo unohtanut taivaallisten Isien antaman "nimen", ja sen hän nyt antoi ihmiskunnalle takaisin. Valtakuntaa koskevassa saarnassa hän muistutti ihmiskuntaa tästä alkunimestä.

"Ihmiskunnan unohtunut kosminen tehtävä syttyi jälleen heidän sielujensa syvyydessä heidän kaikkein keskeisimpänä ikimuistonaan, Kristuksen valtakuntaa koskevien sanojen mahtavien muotojen herättämänä."

enkeli_2014.jpg

Sanan voima

Tämän puheen erityistä voimaa kuvaa esimerkiksi Luukas seuraavasti: "...ja ihmiset olivat hämmästyksissän hänen opetuksistaan, sillä hän puhui niin kuin puhuu se, jolla on valta." Kirjaimellisesti se tarkoittaa, sillä hänen sanassaa oli voima, tai vielä tarkemmin: hänen puheensa oli lähtöisin valloista, mikä taas tarkoittaa muodonhenkien eli elohim-olentojen hierarkiaa, sitä jonka tunnemme hyvin jo Vanhasta testamentista.

Raamatussa on useita kohtia, joiden sanoihin on kuin kätketty enkeli- tai jumalaolentojen nimiä. Voimat, vallat, mahdit ovat kaikki tällaisia, samoin viisaus, herra ja paljon muuta. Laitan tähän varmuuden vuoksi vielä luettelon enkelikunnista ihmisestä näihin valtoihin saakka - joista Jehova oli yksi.

- Vallat, mahdit, elohim, muodonhenget, elämänhenget, suuri henki
- Suurenkelit
- Arkkienkelit
- Enkelit 
- Ihminen

Enkelikunnilla on runsaasti eri aikoina ja eri oppisuunnissa kehittyneitä nimiä, myös heidän eri tehtäviään kuvaavia nimiä, mutta niitä on hyvä vain rauhassa opetella, sillä jokainen nimi kertoo jotain merkittävää. Jumalina ovat eri kansoille ja kulttuureille toimineet kaikkien enkelikuntien olennot, mutta silloin kun normaalisti puhumme esimerkiksi persoonallisesta jumalasta tai Israelin jumalasta, niin kysymys on juuri näistä Valloista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Elohim, muodonhenget, Kristus, sana, vuorisaarna, Tomberg, selvänäköisyys, jumalat, sana

Ihmiskunnan sydänpiiri

Lauantai 31.5.2014 klo 23:43 - Matti Kuusela

Ihmiskunnan elämässä vaikuttaa ihmeellinen tasapaino, vaikka sitä päivittäisessä elämässä ei aina huomaakaan. Kun me esimerkiksi nyt keväällä kohoamme sisäisesti yhä ylemmäs valoon ja lämpöön, niin syksen tullen me tuomme saamamme uudet kosmiset päivitykset jälleen maan päälle uusiksi työvirikkeiksi.

Tosin kesällä meidän sisäisyytemme kohoaa niin korkealle arkkienkeli Urielin opastuksen piiriin, että me emme pysty sitä tietoisuudellamme seuraamaan. Koemme vain olevamme kesän kuumuudessa jollain tavalla unessa. Mutta mitä vahvemmiksi tulemme henkisesti, sitä enemmän pystymme ottamaan kesän lahjoja vastaan sisäisyytemme tietoiseen puoleen.

Kohti helluntaita

pentecost_maria.jpgLapsuudestani muistan vahvasti helluntaiset automatkat sukulaisten luon. Silloin tuomet tuoksuivat ja kukkivat valkoisina usein juuri helluntain aikaan. Vanhemmat sukulaiset istuivat pihakeinussa ja kävivät läpi sairauksiaan, ja me nuoremmat koimme jotain ihmeellistä taianomaista aikaa.

Samaa lapsuuden lumoa voi nyt vain muistella, mutta muisteluissakin on ihmeellinen uudistava ja vahvistava voima, jossa yhtyy enkeleiden ja luonnonhenkien läsnäolo, samoin Kristuksen ja Sofian, vaikka sitä ei vielä silloin ymmärtänyt..

Helluntaina erityisyys näissä muistoissa on siinä, että juhlan tunnelma oli jollain tavoin hyvin tasapainoisesti läsnä fyysisessä ja sielulllisessa ja henkisessä kokemuksessa, tai lämmössä, ilmassa, värien kauneudessa, tuoksuissa, kukkien alkavassa kesäloistossa.

Helluntai on juhla, joka vahvistaa ihmistä tämän luonnon ja hengen yhteyden kokemissa.

Mutta nyt me olemme kulkemassa vielä helluntaita kohti. Helatorstain taivaaseenastumiseensa saakka Jeesus oli ollut opetuslastensa ja seuraajiensa kanssa lähes päivittäin, opettaen ja valmistaen. Nyt kaikki muuttui. Helatorstain jälkeen Neitsyt Maria ja opetuslasten piiri koki valtavaa yksinäisyyttä Jeesuksen jätettyä heidät. Jatkan tästä suoralla lainauksella Valentin Tombergilta:

Tuosta päivästä alkoi opetuslapsille surullinen aika. He tunsivat itsensä hylätyiksi ja syvästi yksinäisiksi... heidän sielunsa vajosivat pimeyteen ja yksinäisyyteen. Heidän tuona aikana kokemaansa surua voi tuskin verrata mihinkään tuskaan, jota ihminen voi kokea tavallisessa elämässä. Sillä sen... aiheutti kaiken sen poissaolo, mikä antaa mikä antaa sielulle elämän ja merkityksen...

Opetuslasten sielun kuoleman kokemus edelsi helluntain tapahtumaa ja oli sille välttämätöntä valmistusta, sillä tuossa tapahtumassa oli kysymys sielun ylösnousemuksesta, kokemuksesta jonka saattoi saada ainoastan sielunkuoleman jälkeen.

Mutta tuotta tuskallista kokemusta lievensi yksi tosiasia, nimittäin se, että se oli kaikkien opetuslasten yhteinen kokemus ja sillä tavoin jaettu. Opetuslasten yksinäisyys oli henkinen kokemus; ihmisyyden kannalta se oli side, joka liitti heidät ryhmäksi mitä syvimmällä tavalla. Sillä jaettu suru on jotain, mikä liittää ihmiset yhteen mitä vahvimmalla tavalla, ja tämä opetuslasten jakama yhteinen suru oli se, mitä tarvittiin yhdistämään opetuslasten piiri helluntaitapahtuman vastaanottajaksi.

Sillä opetuslasten piirin oli muodostuttava aivan erityiseksi piiriksi voidakseen ottaa vastaan sen, mitä helluntaina oli tulossa. Tuon ykseyden... oli ulotuttava tunne-elämän kaikkein syvimmille tasoille saakka. Opetusten sisäisten olemusten tuli kutoutua yhdeksi kuin yliaistisen ihmissydämen kaksitoista virtausta. Opetuslasten ryhmän oli muodostuttava yhdeksi sielulliseksi keskukseksi, joka vastaa ihmissydämen henkistä rakennetta.

Sillä sielun ylösnousemus on koettava sydämessä, se oli koettava sydämessä, joka edustaa koko ihmiskuntaa. Ja sellainen sydän oli valmistettava, sydän joka muodostui sellaisesta ihmisryhmästä, jota yhdisti yhteisen surun kärsimyksen kokemus, aivan niin kuin kukan terälehdet muodostavat yhden kokonaisuuden.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Helluntai, helatorstai, opetuslapset, Valentin Tomberg

Suomalaisten - ja slaavien - historiaa

Perjantai 15.2.2013 klo 1:36 - Matti Kuusela

Sain tänä iltana käsiini Valentin Tombergin kirjoituksen "Suomalaisuus venäläisessä hengenelämässä" vuodelta 1931. Kun Suomen historia näyttää olevan ihmeellisen vaikea aihe, niin katsotaan mitä hengentutkija Tomberg on saanut aikaan. Hän on meille sikäli läheinen, että hän syntyi Pietarissa ja eli Venäjän vallankumouksen jälkeen pitkän aikaa Tallinnassa.

Hän kertoo, miten jo ulkoinen historiantutkimus on osoittanut, että suuret osat nykyisestä Euroopan puoleisesta Venäjästä Moskovan seudut mukaanluettuna olivat suomensukuisten heimojen asuttamia 800- ja 900-luvuilla. Vähitellen näitä alueita alkoivat asuttaa slaavit, jotka sekoittuivat suomalaiseen väestöön. Heidän jälkeläisistään syntyi suurvenäläinen kantaväestö.

Samaan aikaan 800-luvulla alkoi myös pohjanmiesten laajentuminen suomalaisalueille. Henkisesti katsottuna heidän mukaan tuli minuuden virike slaavilaisille kansoille. Sillä oli kyllä sielullista laajuutta, mutta siltä puuttui sisäistä koossapysymisen voimaa, jota se sai normanneilta.

 

Slaavilainen sielullisuus

Toinen slaavilaisen sielun ominaisuus, subjektiivisuus, joka ilmenee niin selvästi erityisesti puolalaisuudessa, antaa sielullisuudelle lämpöä ja myötätunnon kykyä, mutta sillä on vaara sivuuttaa ulkomaailman realiteetit. Sen seurauksena sielullisuus voi sumentua ja jäädä kuin huumaantuneena omaan itseensä.

"Niin sympatia kuin antipatiakin, ilo ja tuska elävät slaavilaisessa sielussa hienoimpia vivahteita myöten, elämän kaikki soinnut voivat siinä löytää ilmauksensa."

Suomalaiset heimot taas olivat kehittäneet sielunelämää, jota slaavit pitivät arvoituksellisena. Ja siitä tullaankin yhteen ja minulle uuteen mahdollisuuteen sanan Suomi selitykseksi. Muinaaslaavit nimittivät suomalaisia sanalla tsudi, joka on hyvin samankaltainen kuin ihmettä tarkoittava tsuda. Tsudiak taas tarkoittaa erikoista ihmistä tai erakkoa.

Nämä "ihmeelliset" kuvaavat hyvin suomalaisia, meitä kun pidettiin taikojen tekijöinä sekä ihmisen kätkettyjen sisäisten voimien tuntijoina, erityisesti siinä miten sana vaikuttaa luonnonvoimiin. Kun slaavi katseli suomalaista, hän Tombergin mukaan koki, miten suomalaisissa sana vaikuttaa ulos luontoon, mutta hänen oma sielullisuutensa ei virtaa hänestä ulos maailmaan.

Tätä suomalaisten objektiivista kykyä vaikuttaa maailmaan piti subjektiivisesti asennoituva slaavi yliluonnollisena.

 

Puhuttu ja laulettu sana

Suomalaisten toiminnallinen objektiivisuus ilmeni erityisesti puhutussa ja lauletussa sanassa. Sen mahti syntyi eläytymisestä siihen, että hänen puhuessaan hänen yllään olevat henkiset vallat olivat tässä puheessa mukana. Tombergin mukaan muinaissuomalaiset kokivat puheensa kuin maljaksi, johon jumalten voima virtaa.

Se oli kulttuuria, jonka voima ei ilmennyt kivisina kaupunkeina, vaan kalevalaisina muistomerkkeinä sanan huikeasta mahdista kielen rytmien ja sointujen avulla.

Slaavilaisten puheessa ja laulussa taas jokainen äänne oli täysin sielullistunut. Siksi voi sanoa, että suomalainen lähetti puhuessaan ulos luonnonvoimia, mutta slaavi veti puhuessaan ulkoista maailmaa oman sisäisyytensä piiriin.

Tätä voi verrata myös lapsuuteen ja vanhuuteen. Kulttuurina slaavilaiset ilmaisivat lapsuuden voimia vetäessään maailmaa itseensä, suomalaiset taas jo ammoin kypsyneitä vanhuuden voimia vaikuttaessaan puheellaan luontoon, antaessaan voimiensa vaikuttaa ulospäin. Se oli kuin lapsen kohtaamista isovanhempiensa kanssa, lapsen joka elää täysin tulevaisuuden uneksimiseen uppoutuneena. Se oli myös rauhanomaista kohtaamista, sillä suomalaissotia ei slaavien muuten sotaisessa menneisyydessä ollut lainkaan. - Ja siksi historiankirjoitus on niin hiljaa tuosta ajasta.

 

Rakkauden menneisyys

Tomberg puhuu suorastaan rakkaudesta tuona aikana, jona noin kaksi kolmasosaa suomalaisuudesta katoaa slaavien keskuuteen kuin vuoropuheluna näiden kansojen arkkienkeleiden välillä. Tämä yhdistyminen antoi slaavilaisille kansoille niiden tarvitsemaan objektiivisuutta.

Tällä tavoin tuli yhteen bysanttilaisia sekä normannien, mongolien ja suomalaisten vaikutuksia valmistelemaan itäisen Euroopan tulevaisuutta.

Tomberg jatkaa, miten venäläinen kansansielu elää vieläkin unitilassa, josta se ei kykene nousemaan omassa olemuksessaan ulkoisen historian tasolle. Mutta uinuessaan se näkee tulevaisuuden valveunia, kuin siemeniä itäisen Euroopan tulevaisuuden tehtävään.

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, historia, suomalaiset, slaavit, kieli, rytmit, soinnut, mahti, puhe, laulu, luonnonvoimat, sielullistuminen, jumalat, taiat, Valentin, Tomberg

Enkeli- ja muita kirjoja

Tiistai 4.10.2011 klo 1:53

Hei Ystävät, Turun, Helsingin ja Tampereen Steiner-illoista lähti tosiaankin sellainen energiavirta liikkeelle, että kirjoittamaan ei ole ehtinyt moneen päivään, ei ainakaan pitkään aikaan.

Tänään otin kuitenkin vähän rennommin ja kävin Helsingin keskustassa. Mervin kanssa juteltiin Era Novassa ja sovittiin, että kun Plejadien tähtisisaret valmistuvat, pidän siellä esittelyn, johon kuuluu myös meditaatio.

Mutta se tapahtuu varmaan marraskuussa. Nyt on niin, että Plejadisisaret siirtyivät toiseen kirjapainoon, ja valmistumispäivä on nyt lokakuun lopulla. Näyttää siltä, että ehdimme Sinikan kanssa lähettää ennakkotilaukset ennen kuin siirrymme taas runsaaksi viikoksi Kolille, myöhäiseksi kesälomaksi tällä kertaa.

 

Suomalainen ho'opono

Uusi kirjasuunnitelma on oma versio havaijilaisesta ho'oponoponosta, josta jo olemme paljon puhuneetkin. Olen yhä voimakkaammin kokenut sen menetelmän ainutlaatuisuuden ja tunne on se, että jokaisen hoitoasiakkaan kannattaisi myös kokeilla sitä.

Tosiasia tietysti on, että vaikka menetelmä olisi kuinka hyvä, toisille se sopii paremmin kuin toisille, mutta olen vakuuttunut siitä, että pienikin ho'opono-tekniikan käyttö auttaa, myös hoidossa.

Tästä kirjasta ei varmaan tule kovin pitkä. Perusasiat, perustekniikka ja soveltaminen. Ja hieman noista neljästä osiosta, rakastaminen, anteeksianto, kiitos ja tuo 'olen pahoillani' -osa, joka on kokonaisuudessa yhtä tärkeä kuin kolme muutakin, ja jota ilman systeemi ei toimi.

Olisikohan tämä sellainen kirja, jonka saa nopeasti valmiiksi! Vitalen Ei rajoja -kirja on silti hyvä edelleenkin. Se kertoo asiasta amerikkalaiseen tyyliin ja hyviä onnistumistarinoita.

 

Enkelit kanssamme

Tänään sitten käydessäni kaupungilla kahvilla päätin, että minun on lopultakin ratkaistava Enkelit kanssamme -kirjaan sisältyvä pulma. Kun toisaalta haluan siihen jatkuvasti lisää enkelitietoa ja toisaalta haluan siitä mahdollisimman sujuvalukuisen ja miellyttävän, niin aineisto on jaettava kahdeksi kirjaksi.

Uusi Enkelit kanssamme tulee muistuttamaan enemmän vanhempia painoksia, joissa oli vähemmän tietoa ja jotka oli luettavissa kohtuullisessa ajassa. Tämä enkelikirja kertoo ennen kaikkea ihmisen ja ihmistä lähellä olevien enkelien yhteydestä.

Sitten tulee toinen kirja, jossa keskitytään enemmän enkelikuntiin ja korkeampiin enkeleihin. enkeleihin luonnossa ja maailmankaikkeudessa ja eri aikoina.

Se on siis jatkokurssin enkelikirja. Voin sitten kuvitella vielä kolmannenkin enkelikirjan, jossa kerrotaan enemmän enkeleiden ja enkelikuntien yhteistoiminnasta.

 

Steiner-energiat

Steiner-energioiden avautuminen innosti taas katsomaan lähemmin joitakin henkilöitä, jotka tavalla tai toisella olivat lähellä Steineria: Ita Wegman, Elisabeth Vreede - ei mitään suomeksi.

Pietarilaissyntyinen Valentin Tomberg, jonka elämä kokonaisuudessa noudatti aika monelle tuttua traagista kaavaa, mutta jolla on yllättävän paljon viime vuosina julkaistua henkistä aineistoa enkeleistä, vanhasta ja uudesta testamentista, Johanneksen ilmestykirjasta, vanhan testamentin inkarnaatioista, Isä meidän rukouksesta, henkisestä kehityksestä, chakroista.

Lisäksi viime Takojassa oli kirjoitus Steinerin ainoasta tieteellisessä ympäristässä pitämästä esitelmästä. Hän puhui keväällä 1911 filosofisessa kongressissa Bolognassa hengentieteen filosofis-tieteellisistä perusteista.

No, jotkut fenomenologisesti suuntautuneet filosofit pitivät siitä, jotkut kantilaisesti suuntautuneet taas naureskelivat. Kävin lainaamassa tuon esitelman sisältävän kirjan, ja toden totta. Se pitäisi saada ehdottomasti suomeksi. Steiner itse oli sitä mieltä, että ihmiset voivat alkaa ymmärtää sitä vasta tulevaisuudessa, ehkä kahdensadan vuoden kuluttua. Mutta me olemme jo sata vuotta tulevaisuudessa, juuri tänä vuonna.

 

Etsiä tietoa - vai ajatella itse

Jos ihmiset ajatteluvoima oli Steinerin aikaan heikentymässä, niin se lienee sitä nyt yhä enemmän. Mielestäni on tosiasia, että me ajattelemme yhä vähemmän: me keräämme tietoa. Siinä me olemme loistavia.

Ja me olemme, ainakin nuoremmat, suunnattoman loistavia käsittelemään monimutkaisia loogisia tiedostoja, mutta eläytyminen ajatusten hellittuun virtaan eli vanha kunnan filosofinen ajattelu on heikoilla. Ja kuitenkin Steiner korostaa sitä, että kaikesta henkisestä tiedosta huolimatta vain se tieto tulee meille todelliseksi ja omaksi, jonka itse olemme työstäneet ajatuksillamme.

Jos sanotaan, että me emme voi ottaa mitään mukaamme kuoleman rajan yli, niin se tietysti pätee moneen asiaan, myös sellaisiin ajatuksiin, jotka ovat vain 'tietoa'. Mutta sellainen, minkä olemme itse todella ajatelleet, se säilyy.

Tämä Bolognan esitelmä näyttää olevan juuri sellainen ajatusharjoitus, joka voi auttaa luomaan jotain aivan uutta ajattelun piirissä. Onneksi ajatuslihaksia voi harjoittaa ja jumpata myös miellyttävästi - siitä on pari ensimmäistä harjoitusta Plejadien tähtisisarissa.

Olen joskus nuorena suomentanut myös Steinerin aivan nuorena Wienin Goethe-yhdistyksessä pitämän esteettisen esitelmän Goethe uuden estetiikan isänä. Siitäkin voisi ottaa uuden painoksen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit kanssamme, enkelikirjat, Goethe uuden estetiikan isänä, Valentin Tomberg, Plejadien tähtisisaret, suomalainen ho'opono, Steiner, Elisabeth Wreede, Ita Wegman