Matin blogi

Juhannuksen kosminen valo

Perjantai 23.6.2017 klo 23:24 - Matti Kuusela

Juhannus muistuttaa meitä Johanneksesta, Johannes Kastajasta, jonka mukaan tämä juhla on nimetty. Johannes Kastaja oli se, joka valmisti tietä Kristukselle. Sen voimme nähdä myös tässä kesäyön valon juhlassa.

Kun aurinko valaisee myöhään kesäiseltä taivaalta, se muistuttaa meitä siitä, että kerran oli suuri ihminen, joka astui alas taivaallisesta olotilasta, joka ensimmäisenä ihmisenä laskeutui maiseen aineelliseen ruumiiseen. Tämä Aatami tai Adam oli se olento, joka ihmisenä suoritti sen aineellisuuteen laskeutumisen, jonka Kristus myöhemmin toteutti jumalaolentona. Myös sillä tavoin Johannes Kastaja, Adam-sielu, ennakoi Kristuksen astumista maan piiriin.

Ja niinkuin voimme edelleen kuvitella ensimmäisen ihmisen kesäyön taivaallisessa valossa maan ympärillä, niin voimme sielun silmin nähdä, miten vielä korkeampi olento Kristuksena täyttää tuon maan auran, ja yhdessä enkelien kanssa työstää tätä valoa ja ihmissielua niin, että kesäyön valo ja ihmissielut voivat löytää toisensa.

Uriel_the_Archangel_Cairo.jpg

Juhannuksen aurinkoviisaus

Pääsiäisenä maan sisäisyydessä vallinnut elämä alkoi kohota luonnon heräämisen myötä maan pinnalle, ja juhannuksena se noussut kosmisiin sfääreihiin saakka, niihin korkeisiin piireihin, jonne me kokkotulien myötä pyrimme lähettämään myös oman sielullisuutemme.

Mutta sielunelämämme korkeammat tasot ovat siellä, kaukana kosmisten piirien korkeuksissa, joissa aurinko puhuu meille. Auringon henkisyys uudistaa meidän sielumme juhannuksen aikaan, antaa kuin uudet ohjelmat, jotka kantavat meitä aina jouluyön syvään sisäisyyteen saakka, jossa ne jälleen uudistuvat, mutta nyt maan sydänpiiristä lähtien.

Arkkienkeli Uriel on se henki, joka keskikesällä vaikuttaa ihmiskunnan kosmisena ohjaajana. Tämä kultainen enkeli ohjaa eleillään aurinkoviisautta niin, että se voi tulla ihmissielullisuuden piiriin hedelmällisellä tavalla.

Ja samalla kun Uriel vaikuttaa korkeuksissa, on arkkienkeli Rafael kanssamme maan päällä, enemmän näkymättömissä. Tämä suuri syntymän enkeli varmistaa sen, että Urielin korkeat opetukset syntyvät sieluissamme oikealla ja terveellisellä tavalla.

Maan sielullisuus

Esitelmässään vuodenaikojen kiertokulusta 31.3.1923 Rudolf Steiner kuvasi kauniisti tätä juhannuksen hetkeä, jolloin maa on täysin suorittanut uloshengityksensä:

"Maan koko sielullisuus on valautuneena kosmiseen tilaan, avautunut kosmisuuden piiriin. Maan sielullisuus täyttää itsensä aurinkovoimin, tähtivoimin. Kristus, joka on liittynyt maan sielullisuuteen, yhdistää myös voimansa tähtien ja auringon vaikutuksiin, jotka aaltoillen tulvivat kaikkeudelle avautuneeseen maan sielullisuuteen. On juhannus, keskikesän aika. Maa on suorittanut täyden uloshengityksen."

Entisajan vihityt elivät voimakkaasti mukana tässä maansielun uloshengityksessä, mutta nyt on meidän kaikkien yhä enemmän opittava kokemaan heidän tavallaan. Steiner luonnehti tätä kokemusta tähän tapaan:

"Elämme sieluinemme kosmisessa tilassa. Elämme auringon ja tähtien keralla. Ja kun katsomme maahan, joka on täynnä versovia kasveja, avautuvia kukkia, ja joka on luonut itsestään kaikki ihmeelliset eläimet, niin näemme versovissa, kukkaan puhkeavissa kasveissa, värikkäissä, värejä säihkyvissä kukissa, näemme hyönteisten hyörinässä, ilmaa halkovissa linnuissa, joiden höyhenpeite läikkyy mitä moninaisemmin värein, näemme kaikessa tässä kuin maasta huikasevasti heijastuen kaiken sen, mitä sielumme omaksuu silloin kun jätämme maan ja liitymme maan kaikkeuteen virtaavaan hengitykseen, elääksemme kosmisesti emmekä maallisesti.
Mutta se mikä kasvaa maasta tuhansien värein versoen, on kohti kosmosta, on laadultaan samaa, mutta se on maan päällä vain heijastusta, kosmoksesta heijastuvaa voimaa, kun me ihmisinä kannamme sieluissamme tätä voimaa sellaisenaan."
Näihin Steinerin sanoihin sisältyy tavattoman paljon. Ja nämä lauseet on ehkä luettava uudelleen, jotta oikein oivaltaa, mitä ne merkitsevät: meidän sieluissamme elää todelllisena se, mikä kosmoksen heijastuksena ilmenee luonnon koko rikkaudessa ja ihmeellisyydessä. Juhannus on oikea aika sen tajuamiseen.

Rakkaudella
Matti

Fresko Uriel, Kairossa sijaitsevasta vanhasta kirkosta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, valo, Kristus, Uriel, pääsiäinen, Rafael, luonto, Johannes Kastaja, Aatami, Adam, valo, aurinkoviisaus

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

Kevät tulossa

Maanantai 29.4.2013 klo 23:47 - Matti Kuusela

Hei hyvät ystävät, kevään tulo ilahduttaa. Onhan se toki kalenterin mukaan ollut jo kauan paikalla ja sulattunut lumia, mutta vasta nyt alkaa tulla kehoon sellainen tuntu, että kevätenergiat nousevat maasta ja kantavat kävelijää. 

Kevään arkkienkeli Rafaelin aika alkaa itse asiassa olla jo loppu ja nyt on kesän Urielin aika. Uriel odottaa meitä taivaan korkeauksissa, jonne osa sielullisuudestamme kohoaa kesän taian aikana. Siellä me vastaanotamme sieluumme uutta kosmista valoa ja uutta informaatiota auringosta. Kesä on kosmisen päivityksen aikaa, ja siksi me täällä maan päällä enemmän tai vähemmän uinumme, kun osa sielustamme on tuolla korkeuksissa.

Linnut tosin ennättävät sinne ensin. Kevään lintujen laulu kohoaa eetterivoimienomenenkukka_pysty_300.jpg siivin korkealla taivaallisiin avaruuksiin ja heijastuu sieltä takaisin maahan. Tuo alas heijastunut lintujen laulu tuo myös uusia korkeita voimia maan pinnalle.

Ja maan sisäiset energiat kohoovat nyt ylös katsomaan aurinkoa, leskenlehdet keltaisina ja pian myös valkovuokkojen valkea kukkasilmät valaiset lehtoja ja pientareita.

Näitä tapahtumia on hyvä katsella luonnonhenkien ja enkelten silmin. Vaikkei paljoa ymmärtäisikään, tekee oikein hyvää kuvitella, miten kaikkialla keväisten muutosten työntekijöinä ovat luonnonhenget ja heidän ohjaajinaan enkelit - tai haltijat tai keijut, tai tontut. Luonto on kovin täynnä väkeä ja kaikilla on töitä.

Mielikuvitus

Mielikuvitustaan voi vaarattomasti käyttää keväisen luonnon tapahtumien arvuuttelemiseen. Kun mielikuvituksessaan jäljittelee sitä, millaiset keijut luovat sinivuokon sinen ja millaiset taas valkovuokon valkeuden tai leskenlehden kirkkauden, ei paljon voi erehtyä. Ja sen mitä mahdollisesti erehtyy, sen luonto ja maailma korjaavat. Kunhan itse ensin lähdemme liikkeelle ja olemme avoimia ja tunnustelevia, niin silloin meillä on koko ajan mahdollisuus oppia uutta.

Ja mitä se oppiminen merkitsee? Se tarkoittaa, että meille kehittyy todenmukaisempi  käsitys maailman toiminnasta. Ja se on paljon.

Ei myöskään tarvitse pelätä, että mielikuvituksen käyttö hämärtäisi todellisuuden ja kuvittelun välistä rajaa. Ei suinkaan. Mitä enemmän mielikuvitustaan käyttää, ja mielellään luovasti, sitä herkemmäksi tulee havaitsemaan sen erilaiset todellisuusvivahteet.

Kehittyy jopa sellainen aisti, että kun luo jonkin kuvan tai tapahtumasarjan vaikka kasvien kasvusta tai pilvien leikistä, voi tunnustella miten hyvin tuo kuva sopii todellisuuteen. Ja ellei se oikein sovi, voi yrittää uudelleen ja tunnustella taas.

Ja jos kerta kaikkiaan ei saa kuvaansa sopimaan, senkin huomaa.

Mutta se on varmaa, että tällainen harjoittelu kehittää sisäisiä voimia, joilla on aina runsaasti käyttöä. Sitä rikkaammaksi tulee sisäinen elämämme, mitä enemmän me käytämme mielikuvitustamme, ja mitä enemmän harjoittelemme jäljittelemällä luonnon luomistyötä.

Alkukesä

Alkukesä onkin sitten varsinainen aistien paratiisi. Luonto on kaikkialla noussut eloon ja joka paikassa on vielä niin paljon vettä, että kasvillisuus pysyy vihreänä ja hyönteiset ja linnut vauhdikkaina. Silloin onkin hyvä imeä itseensä vaikutelmia kaikilla mahdollisilla aisteilla. Se antaa sisäistä ravintoa pitkäksi aikaa.

Jos aikaisempina kesinä on joskus heinäkuussa huomannut, että hups, kesästä on jo suurin osa mennyt, kannattaa tänä kesänä ottaa oikein kalenteri esille ja katsoa montako viikonvaihdetta todella kesäkuussa on, ja mitä käyttöä niille on jo tulossa. Etenkin jos tekee kesäkuun töitä, kannattaa sen harvojen vapaapäivien käyttö suunnitella huolellisesti.

Voi miettiä, mikä syksyllä tuntuu eniten kesältä? Ja sitten kannattaa tehdä sitä, ainakin sen yhden kerran, josta saa muiston lokukuun pimeneviin iltoihin.

Enkeli-ihmisille

Enkeli-ihmiset voivat kesäkuussa mielellään tehdä yhden hyvän asian, nimittäin enkeleille. Meitä lähinnä olevat enkelit osallistuvat kovasti kukkien ja muiden luomiseen, mutta heilläpä ei ole sellaisia aisteja, joilla he voisivat nähdä, millaiselta kesän kukkamaailma tai sinitaivas silmin katsottuna näyttää tai miltä lintojen laulu korvin kuultuna kuulostaa.

Siksi sinä voit olla enkelillesi ja ehkä suuremmallekin joukolle enkeleitä silmät ja korvat, ja vaikka nenä ja makuaistikin. Kutsu enkelit mukaasi katsellessasi jotain kaunista paikka, avaa kaikki aistisi ja välitä nämä vaikutelmat enkeleille. 

Äläkä turhaan mieti, miten se tehdään. Kun niin tarkoitat, niin tapahtuu. Se on suuri iloa ja suuri apu enkelten maailmalle!

PS.

Ja muistathan, että tosiaan kosmisesti tiistaina on nyt pääsiäispäivä: maa, aurinko ja eläinrata ovat samassa suhteessa keskenään kuin ensimmäisenä pääsiäisenä vuonna 33. Ja kosmos kyllä muistaa sen. Ja sinäkin saatat huomata jotain. Jos vappu ei enää kutsu kaikkia voimia käyttöön, niin voitkin tunnustella sisäisesti pääsiäistä, ylösnousemuksen juhlaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kevät, kesä, Uriel, luonnonhenget, enkelit, mielikutus, todellisuus, lintujen laulu

Kesän ja kosmoksen juhlaa

Maanantai 18.6.2012 klo 18:42 - Matti Kuusela

Tämä on eräänlaista kesän suurta kosmista juhlaa. Ulkona on lämmintä ja voi mennä ulos teepaita päällä, palematta. Alkukesän vihreys elää vielä täydessä kasvuvoimassaan ja juhannus lähestyy.

Tietoisuuden kannalta
kesä merkitsee sitä,
että maa uneksuu.koristeomena260.jpg
Maaäiti näyttää meille unensa luonnon vehreydessä ja kukkien kauneudessa. Jos me olisimme tietoisuudeltamme kehittyneempiä, me voisimme seurata mitä arkkienkeli Uriel näyttää meille kosmoksen korkeuksissa, jonne tietoisuutemme kesällä kohoaa. Siellä me saamme koko vuodelle kosmisen kehityksen ja kasvun siemeniä, joita sitten syksyn alkaessa istutamme innoissamme todellisuuteen arkkienkeli Mikaelin voiman avulla.

Me emme myöskään näe sitä, miten maan kristallivoimat kohoavat meidän läheisyyteemme kesän aikana. Talvella kristallisuus sataa meille lumikiteinä taivaasta, kesällä se muotoaa meidän olemustamme maan kautta.

 

Rakkaus

Rakkaus liittyy läheisesti kesään ja rakkauden voimaa on aina hyvä vahvistaa ja tuumailla eteenpäin. Lainailen seuraavassa joitakin Steinerin lausumia vuoden 1912 lopulta, siis 99 vuotta sitten:

"Aistillinen rakkaus on luovan ja syntyvän tapahtumisen alkulähde. Ilman aistillista rakkautta ei maan päällä olisi enää mitään sellaista, minkä voisimme aistein havaita. Eikä ilman henkistä rakkautta synny mitään henkistä kehitystä. Eläessämme rakkautta, antautuessamme rakkaudelle me valamme maailmaan luovia voimia."

Toisessa kohdassa hän lausuu:

"Rakkaus on maailman moraalinen aurinko."

Koska rakkauden teot eivät vaadi mitään karmallista tasoitusta seuraavissa elämissä, on hyvin luonnollista, että rakkaus on juuri jumaluuden ominaisuus. Steiner lausuu, miten jumaluuden korkein ominaisuus ei ole kaikkivalta eikä kaikkiviisaus, vaan rakkaus. Se on ominaisuus, joka sinänsä ei voi enää kehittyä, ainostaan se voi kehittyä, miten käytämme ja sovellamme rakkautta.

Steiner jatkaa, miten jumala on täynnä rakkautta, hän on puhdasta rakkautta, voimme sanoa että hän on syntynyt rakkauden substansista. Jumala on täysin puhdasta rakkautta.

Jumala on siis luomistyössään pidättänyt rakkauden itselleen, mutta hän on jakanut valtaansa ja viisauttaan. Hän on jakanut valttaansa ja viisauttaan aina ihmiskuntaan saakka, jotta ihmiskunta voi olla vapaa, jotta ihmiskunta voi kasvaa viisaudessa ja kehittyä eteenpäin.

 

Ihmiskunnan voima

Kun joskus joku kysyy ihmeissään, miten jumala voi sallia sitä ja sitä epämiellyttävää ja jopa kauheaa, mitä maailmassa tapahtuu, meidän on hyvä muistella sitä, että kehitys on mahdollista vain sen kautta, että jumala on antanut meille voimaansa ja viisauttaan, vapaasti käytettäväksi.

Jos siis kysymme, miksi jumala sallii jotain kurjaa tapahtua, meidän on kysyttävä, missä jumalan viisaus ja valta nyt ovat? Ja voimme vastata ainoastaan, että hän on laskenut ne ihmiskunnan piiriin. Jos jotain väärää tapahtuu, se tapahtuu täysin maailmassa, jossa ihmiskunta on kasvamassa yhä suurempaan vastuuseen ja ymmärrykseen omista teoissaan.

Jumala puolestaan kantaa sitä kaikkiallista rakkautta, joka mahdollistaa meille ihmiskunnalle ja jokaiselle yksilöllisen vapautumisen pahasta joka hetki. Heti kun me oivallamme sen viisauden ja voiman tai vallan perusteella, mitä meillä käytettävissämme, mikä on oikea teko juuri nyt, meillä on siihen mahdollisuus. - Se voi tuntua itsestään selvältä ja tavalliselta, koska meillä todellakin on tuo mahdollisuus, joka hetki. Mutta voi olla hyvä koetella hetki ajatusta universumista, jonka ihmisolennoilla ei olisi tuota ihmeellistä mahdollista toimia oikein tai hyvin aivan millon vain, minä hetkenä tahansa.

 

Rakkaus ja tieto

Rakkaus on ihmeellinen lääke myös henkisen tiedon suhteen. Jokainen on varmaan joskus kohdannut tilanteita, joissa huomaa henkisenkin tiedon joskus lisänneen ihmisen tai jonkin ryhmän itsekkyyttä. Rakkaus varjelee ihmistä tältä itsekkyydeltä!

Siksi rakkaus on niin tärkeää henkisen tiedon harjoitukselle. Kun rakkaus läpäisee viisauden ja toiminnan, sitä voi oikeastaan nimittää onnellisuudeksi, sillä silloin ihminen voi käyttää kaikkia kykyjään tasapainoisesti, myös nauttia elämästä, nauttia kesästä, nauttia kauneudesta - ja kaikki pysyy edelleen tasapainossa.

Kun viisaus ja voima ovat tasapainossa rakkauden keskipisteessä, elämä ja luovuus virtaavat vapaina luovina ihmisen kautta, ja hän itse on vapaa toimimaan henkisessä minuudessaan.

 

Kosmoksen juhlaa

Jos olosi tänään maanantaina tuntuu erityisen kosmiselta, se voi juhtua siitä, että tänään on se päivä vuodesta, jolloin maa on täsmälleen oman aurinkomme ja suuren henkisen keskusauringon eli oman galaksimme Linnunradan keskuksen välissä. Ensi yönä myös kuu on mukana tässä samassa linjauksessa, mikä tekee tämän kosmisen yhteyden samalla entistä maanomaisemmaksi.

Vielä ihmeellisempi on se Robert Powellin löytö, että ensimmäinen helluntain 24. toukokuuta vuonna 33 tapahtui juuri tämän saman Aurinko - Maa - Linnunradan keskus -linjauksen aikana. Se mahdollista kahdentoista apostolin tarkoin valitun piirin heräämään aivan uuteen yksilölliseen henkiseen tietoisuuteen.

Se antaa myös sinulle itsellesi mahdollisuuden tunnustella tänään ja ensi yönä, miten oma henkinen olemuksesi asettuu suureen kosmiseen kokonaisuuteen.

Rakkaudella, Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kesä, tietoisuus, Uriel, Mikael, Rudolf, Steiner, rakkaus, luovuus, vapaus, viisaus, valta, jumala

Iloista juhannusta

Lauantai 25.6.2011 klo 5:39 - Matti Kuusela

On erittäin vahvistavaa päättää itse mitä kokee, ja mitä tahtoo kokea. Totta on, että emme aina kykene siihen pitkää aikaa. Silti jokainen hetki, jolloin voin luoda itse oman kokemukseni, on valtava askel oman henkisen kehityksen tiellä, ja se on suuri askel koko ihmiskunnan kehityksen taipaleella.

Tuo oman kokemuksen luominen on eri asia kui harha tai illuusio. Siinä luulen että minulla on hauskaa, mutta hauskuuden tunne tulee siitä, että eristäydyn ja luon oma itsenäisen voimakuplan ympärilleni.

Kun luon kokemukseni, olen vahvassa yhteydessä koko voimakenttään ympärilläni. Kun luon itselleni hyvän kokemuksen vaikkapa juhannusjuhlissa, autan myös kaikkia muita juhlijoita. Ja tuon myös enkeleiden ja luonnonhenkiystävien työtä. Hei kaipaavat ihmisauttajia.

Kun meidän ihmisten vastuu kasvaa yhä suuremmaksi, meidän tehtäväksi tulee olla juhlien, tunteiden ja energiatilojen johtajiva. Joillakin meistä onkin loistelias kyky vaikuttaa voimakkaasti ympäristöön, mutta se nyt tässä olekaan niin tärkeää, vaan se, että me kaikki alemme kehittää omaa luomisen voimaamme.

Meillä on täällä Maan päällä mahdollisuus luoda sellaista todellisuutta kuin tahdomme, ja mikä on vielä suurempaa: meillä on mahdollisuus luoda sellaista Maata kuin tahdomme.

Lapsena ollessamme maailma antaa meille, mutta aikuisina on meidän vuoromme antaa Maalle. Ajattele, sinulla on mahdollisuus olla kehittämässä kokonaista planeettaa!

 

Maailman kauneus ja luominen

Ja miksi Sinä olisit täällä ja miksi
Maa olisi täällä, ellei tarkoituksena
olisiuriel_sinivalkokulta.jpg juuri tuo kehitystyö, herääminen
siihen. Me katsomme ympärillemme ja ihmettelemme, että täällä on tällaista. Juhannuksena on paljon kaunista - kun ihailen sitä, vahvistan tuota kauneutta.

Se on aivan todellista, sillä tuo kauneus ei ole täällä itsestään. Se on enkelten ja luonnonhenkien ja haltioiden ja deevojen työtä. On hienoa ihailla spontaanisti, vielä hienompaa on ihailla tahtoen.

Meillä on niin paljon sellaisia kykyjä, joita emme ole vielä avanneet. Kielteiset yheisenergiat painavat meitä, ja meidän on ravistettava ne yltämme ja alettava luoda.

Joskus tuntuu niin helpolta yhtyä kollektiiviseen valituskuoroon: taas sataa, taas tuulee, on liian kuuma. Sillä tavoin me emme luo emmekä ole itsenäisiä, vaan vahvistamme luomista madaltavia voimia. Muista, että sinä voit luoda joka ainoa hetki. Mutta on upeaa, jos muistat luomisesi voiman vaikka kerran päivässä, ja jo kerran viikossakin on upeaa, aluksi.

 

Luominen

Katsomalla maailmaa kauneuden silmin sinä luot sitä kauniimmaksi.

Se on aivan totta, sillä tämä maailma on voiman kokonaisuus. Millaista voimaa me luomme ja lisäämme tähän voimien kokonaisuuteen, se vahvistuu ja todellistuu.

Nykyinen maailma on vielä pitkälle enkelien ja jumalten luomus, mutta tosiasiassa siinä on paljon aikaisempien ihmisten vaikutusta. Uskon että me osallistumme innokkaasti tämän maailman luomiseen (ainakin monet meistä) henkisillä tasoilla yön aikana ja kuoleman jälkeisessä olotilassa.

Mutta jotta meillä on siihen voima ja mahdollisuus, meidän on aloitettava kiinnostuksemme jo maanpäällisen elämämme aikana.

Kauneus on luonnollisesti vain yksi ulottuvuus, mutta juuri tässä kesäajan hehkeydessä hyvin merkittävä.

 

Juhannus ja Uriel

Lainataanpa jälleen Rudolf Steineria vuodelta 1923:

Kuvitelkaamme seuraavaa juhannuskuvaa. Uriel on ylhäällä kehkeytyvässä auringon kultakehässä kutoen kehoaan valon kultasäikeistä. Hänen arvioiva katseensa on suntautunut maan kristillikerrokseen. Hän näkee, kuinka ihmisten erheet ovat epäsoinnussa sen loistavan ihmeellisyyden kanssa, joka esiintyy maan syvyyksien kristallisaatiotapahtumassa. Tämä vertailu ihmiserheiden ja maassa tapahtuvan kiteytymisen välillä saa hänen katseensa vakavaksi.

Urielin ele on kehottava ele on kehottava ele ... muuntakaa erheenne hyveiksi, sillä pilvissä esiintyy auringon kullasta kehrättyjä kuvia, kun ihmiset kehittävät hyveitä.

Tässä Rudolf Steineri siis ilmaisee suoraan, että luonto ilmaisee meille näkyvässä muodossa sitä, mitä me täällä itse kehitämme.

Hyveiden kehittäminen ei siis koskaan mene hukkaan. Enkelit huomaavat ne, ja kutovat niistä pilviin kultareunuksia. Tämähän on runollinen kuva, voi sanoa, mutta runoilijat ovatkin aina olleet ihmisiä, jotka näkevät asioita myös enkelten silmin.

 

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: juhannus, kauneus, luominen, Uriel, Rudolf Steiner, kollektiivienergiat, pilvien kultareunat, runoilijat, juhannuskuva