Matin blogi

Ihmisen tie

Sunnuntai 6.9.2015 klo 21:06 - Matti Kuusela

Autuuksien jälkeen seuraava laaja osio Vuorisaarnasta alkaa sillä, että Jeesus käyttää voimakkaasti sanaa minä. Aikaisemmin hän on puhunut ihmisen kehityksestä, nyt hän asettaa oman itsensä samaan kokonaisuuteen. Hän lausuu hyvin selkeästi, ettei hän ole tullut kumoamaan vanhoja lakeja, vaan täyttämään ne.

Kun syventyy tuohon laeista kertovaan lauseeseen, saa vaikutelman, että Kristus itse oikeastaan on noiden lakien sisältö. Hän on tullut toteuttamaan maan päälle sen, mitä hän itse on. Mitä enemmän Raamattua tutkii, sitä enemmän alkaa vaikuttaa siltä, että Kristus on paljon enemmän kaikessa mukana kuin yleensä on ymmärretty. Vanhassa testamentissa enkelit ja Jahve ovat vahvasti esillä, mutta kaikissa keskeisissä kohdissa tuntuu, että Kristus sittenkin on se, joka on varsinainen toimija ja alkuunpanija.

Ei voi olla saamatta vaikutelmaa, että Kristus itse on myös se, joka on luonut Vanhan testamentin keskeiset lait. Hän on se, joka on luomisen taustalla. Maa ja ihmiskunta ovat hänen luomustaan, mutta koska ihmisille oli annettu vapaa tahto, Kristus ei enää voi johtaa luomista ulkoapäin, vaan hänen oli itse tultava ihmiseksi ihmisten joukkoon voidakseen todella auttaa. Hän ei voinut jättää luomisen loppuunsaattamista vain ihmisten harteille. Ainoa, joka ihmiskunnan vapauden taustalla voi saattaa kaiken loppuun, on hän itse.

Mutta nyt Kristus ei enää voi toimia pelkästään yksin, vaan ihmiskunnan on toimittava hänen kanssaan. Siksi me olemme Kristuksen työtovereita, hänen veljiään. Kun me usein puhumme henkisestä heräämisestä, alkaakin vaikuttaa siltä, että herääminen sen oivaltamiseen, että me todella olemme tai voimme olla Kristuksen työtovereita, on aivan keskeinen askel.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Lait ja luominen

Nimettyään Vuorisaarnassa itsensä lakien toteuttajaksi Kristus lausuu, että maan koko olemassaoloaikana ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto. Jotta Kristus voi sen sanoa, tulee mahdolliseksi vain siksi, että luotuaan maailmaan alkulain hän ottaa nyt itse vastuun sen toteuttamisesta sisältäpäin. Hän on astunut oman luomisensa sisäpuolelle.

Kun on puhuttu siitä, että Kristus ottaa kantaakseen ihmiskunnan synnit, sen merkitys tulee tässä nyt selville. Voidakseen saattaa kaiken loppuun saakka hänen on otettava kantaakseen ihmiskunnan koko kuorma. Hänen on otettava vastuulleen kaikki mitä ihmiskunnan ja maan piirissä syntyy. Muuten tuo loppuunsaattaminen ei ole mahdollista.

Miksi sitten koko vanhan lain täyttäminen on niin tärkeää? Eikö voisi ajatella, että osakin riittäisi? Luulen että vastaus kuuluu niin, että kosmisessa luomistyössä ei voi jättää keskeneräisiä kehityslinjoa roikkumaan jonnekin maailmojen välille. Se mikä on aloitettu, on myös saatettava valmiiksi, muodossa tai toisessa.

Kun kaikkea tätä miettii, alkaa oivaltaa miten järisyttävää koko tämä kehitys on. Kysymys on valtavasta kosmisesta draamasta. Alkaa tajuta, miten kehitys ei suinkaan ole vain suoraviivaista eteenpäin menoa, vaan maailmankaikkeus ottaa jatkuvasti suuria askeleita, joiden onnistumisessa on valtavat riskit.

Yksi keskeisistä suurista riskeistä on, kykeneekä ihmiskunta suorittamaan oman tehtävänsä: tulla itsenäisiksi vapauden, rakkauden ja luovuuden olennoiksi. Pystyvätkö ihmiset ottamaan kantaakseen oman karmansa eli jokaisen oman henkilökohtaisen kehityssuunnitelman, joka ei ole vain suunnitelma, vaan joka on samalla mitä totisinta totta. Jokaisen meidän kehitys on mitä suurimmassa määrin kehityksen todellisuutta.

Ja pystymmekö me vapaasti oivaltamaan asemamme Kristuksen työtovereina? Se on herääminen, johon mikään ulkoinen syy ei voi meitä pakottaa, vaan sen voi jokainen vain itse oivaltaa.

Vanhurskaus

Tämän jälkeen Kristus heti seuraavassa  minä sanon teille -lausessaa kohottaa kaiken vielä dramaattisempaan nousuun. Hän kertoo, että ihmisten vanhurskauden on oltava viel ä paljon suurempi kuin kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, jotta pääsy taivasten valtakuntaan voi tapahtua.

Vanhurskaus on yksi niitä hankalia sanoja, joiden merkitys on aikojen kuluessa lähes täysin hämärtynyt. Me tiedämme että esimerkiksi patriarkat Abraham, Iisak ja Jaakob olivat aikanaan vanhurskaita, tehokkaita ja henkisiä miehiä. Vaikka meillä ei olekaan omana aikanamme suoraa käsitystä siitä, mitä vanhurskaus merkitsee, voimme olettaa että se on jotain ajan korkeimman hengen mukaista. Se ei ole jotain vanhaa ja mennyttä, vaan jotain sellaista joka toimii täydellisesti ja kirkkaasti.

Se tarkoittaa, että jokaisen ihmisen on nyt oman sisäisen minuutensa Kristus-kipinän avulla pystyttävä aina ylittämään kaikki se, mitä hänelle on opetettu. Opetusten seuraaminen ei tässä kehityksen uudessa vaiheessa enää riitä – opetusten seuraaminen oli Vanhan testamentin aikaa. Uuden testamentin aikaa on, että henki ihmisessä ylittää jokaisessa uudessa tilanteessa vanhat opetukset. Ihminen luo jatkuvasti uutta omalla toiminnallaan.

Kristuksen lause tarkoittaa, että jos me vain seuraamme opetuksia, kehitys jää väistämättä laskevaksi. Luonnollisen kehityksen aika on nyt ohi. Kristuksen tultua maan päälle ihmiskunnassa on se ainoa todellinen voima, jonka kautta maailma voi uudistua ja henkistyä. Ja se tapahtuu meidän tekojemme kautta. Siksi meidän on kaikessa siinä, mitä yksilöllisesti luomme, pyrittävä ylittämään se mitä meille aikaisemmin on opetettu.

Kysymys on erityisesti teoista. Tekoja voivat olla ideat, ajatukset, tunteet ja fyysiset teot, jopa aistimukset, mutta vasta silloin kun ne ovat vapaita ja luovia, niistä tulee uuden maailmankaikkeuden, uuden kehityksen siemeniä.

Kukka_ja_mehilainen

Tulevaisuuden tie

Meidän aikanamme on jo hienoja merkkejä siitä, miten ihmeellisiä asioita voi tapahtua. Kun lapsena katselin Jehovan todistajien Vartiotorni-lehdessä olevaa kuvaa ihmisten kanssa sulassa paratiisillisessa sovussa astelevista villieläimistä, en ikinä olisi uskonut sellaisen tulevan mahdolliseksi.

Nyt saamme Facobook-videoissa nähdä, miten se on jo täyttä totta. Ihmiset ja eri eläinlajit rakastavat toisiaan. Se on mielestäni suoraa osoitusta meidän aikamme Kristus-toiminnasta.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vanha testamentti, Uusi testamentti, Kristus, kehitys, Vuorisaarna

Maan suola

Torstai 16.7.2015 klo 11:52 - Matti Kuusela

Keskiviikkoillan henkisessä workshopissa puhuimme jälleen Vuorisaarnasta. Tämä Matteuksen evankeliumin alussa oleva upea ihmisyyden suunnitelma on myös kuva tulevaisuudessa toteutuvasta henkisestä ihmisestä. 

Niin kutsutut autuaaksi julistukset eivät ole moraalisaarnaa sillä tavoin kuin ne on pitkään ymmärretty, vaan ne ovat tämän tulevaisuuden ihmisen kuvausta. Tällä ihmisellä on olemuksessaan yhdeksän tasoa, kun me nyt kuljemme vasta kuudennessa vaiheessa. Viimeiset kolme ovat varsinaisia henkisiä olemuspuolia, joiden kehittämistä me olemme vasta hiljalleen aloittamassa.

Keskeistä näissä kuudessa vaiheessa, joita me toistaiseksi olemme työstäneet, on se että ne ovat kaikki jatkuvasti ajankohtaisia. Meille tulee helposti käsitys, että vain viimeinen tai uusin alue on merkittävä ja varhaisemmat tasot ovat jo valmiina. 

img_0693.jpg

Kehitys on jatkuvaa

Mutta niin ei suinkaan ole: kaikki kuusi tasoa ovat siis jatkuvasti ajankohtaisia. Kun me etenemme tuossa kuudennessa vaiheessa, meidän on sen mukaan päivitettävä jatkuvasti viittä varhaisempaa.

Tässä mielessä me eroamme suuresti puista. Puuthan ovat mukavia vertauskohtia ihmiselle, mutta niissä suuri ero on se, että puu kasvattaa uutta runkoa aina vanhan rungon pintaan ja jättää sen vanhan sikseen. Se on siellä, siitä on hyötyäkin, mutta sitä ei enää varsinaisesti kehitetä eikä uudisteta.

Ihmisen laita on toisin. Kun me henkistymme, se tarkoittaa että meidän henkinen voimamme kasvaa jatkuvasti. Henkisen läsnäolon voima on minuus, minuuden läsnäolo. Henkinen kasvu on sitä, että minuus jatkuvasti herkistyy ja vahvistuu niin, että se koko ajan muokkaa myös meidän kehollisuuttamme, johon tässä mielessä kuuluvat myös sisäistä elämää kantava astraalikeho ja elämänvoimia kantava eetterikeho, fyysisen ruumiin lisäksi. 

Tähän työskentelyä oman kehollisuuden muuntamiseksi Kristus tarkoittaa sanoessaan Vuorisaarnassa, että te olette maan suola. Suola tarkoittaa tässä juuri kehollisuuden kehittämistä. Maan suola kertoo siitä, että tämä henkinen työ ihmisolemuksen muuntamiseksi vaikuttaa uudistavasti ja kehittävästi myös koko maan olemukseen, ei ainoastaan ihmiseen itseensä. Se mitä me hengen, minuuden voimin kehitämme itsessämme, vaikuttaa koko maan kehitykseen.

Meidän lopullinen päämäärämme onkin se, että me muutamme koko maan. Aivan, vasta kun me olemme kehittäneet itseämme niin pitkälle, että olemme samalla läpäisseet koko maan maan uuden luomisen voimalla, me olemme valmiita siirtymään eteenpäin.

Maan suola

Maan suolan piiriin kuuluu autuus-lauseiden kolme ensimmäistä.

1. Fyysinen keho

Ensimmäinen lause kertoo, miten ihmisen fyysinen ruumis kantaa maanmaailman hengenköyhyyttä. Fyysinen ruumis on tosin vanha ja viisaus, mutta siltä puuttuu uudistavan hengen läheisyys, ellei ihminen sitä sille anna. Tuo fyysisyyden uudistumisen mahdollisuus tulee siitä, että me harjoitamme Matteuksen mainitsemaa hengen köyhyyttä.

Se tarkoittaa, että me tiedon alueella olemme aina avoimia, köyhiä. Me vapautamme vanhan, vapautamme ennakkoluulot, otamme aina vastaan uusia havaintoja ja samalla olemme rukouksen ja toivon kaltaisessa sisäisessä voiman tilassa fyysisen olemuksemme suhteen.

Voimme rukoilla hengen heräämistä fyysisessä maailmassa, fyysisessä kehossa. Se asettaa rukouksen uuteen ja objektiiviseen valoon. Tällä tasolla rukoilemisessa ei ole mitään itsekästä, se on rukousta koko olevaisuuden henkisen kohoamisen puolesta.

Tietokonekieltä käyttääksemme meidän on aina tyhjennettävä välimuistimme siirtyessämme uusiin tilanteisiin. Silloin me olemme valmiita kohtaamaan maailman vapaina henkinä. Ja silloin voi syntyä kehittävä vuorovaikutus meidän itsemme ja maailman välillä. 

2. Eetterikeho

Autuaaksi-julistusten yhteydessä on muistettava, että niissä ei ole kysymys julistamisesta, vaan siitä Kristus istuen kuvaa tulevan henkisen ihmisen rakennetta.

Kysymys ei ole myöskään autuaaksi tulemisesta sanan vanhassa merkityksessä, vaan siitä, että tuo henkiseksi ihmiseksi kasvu toteutuu näiden kuvausten mukaan. Myös olla-verbi näissä lauseessa hämää, koska lauseet kuvaavat kehitysprosesseja, eivät olotilaa. Ne ovat tavallaan verbejä: ihmisen oleminen on jatkuvaa muutosta ja kehitystä. Ja kun me olemme toimivalla tavalla mukana tuossa kehityksessä, silloin me voimme tuntea olomme siunatuksi, onnelliseksi, autuaaksi, kehittyväksi, mitä se kulloinkin onkin.

Maan suolana toimimiseen kuuluvat puhtaasti fyysisten voimien lisäksi myös elämänvoimat. Elämänvoimia kantavan eetterikehon tasolla suolan kehitys tapahtuu sen kautta, että me ihmiset hyväksymme kaikki tunteemme. Matteus nimittää sitä murehtimiseksi, mutta tuo sana sisältää tosiasiessa murheiden ja ahdistusten lisäksi myös kaikki ilomme. 

On huomattava, että niin kauan kuin me emme vapaasti työstä murheitamme, eivät meidän ilomme ja luovuutemmekaan pääse kunnolla esiin. Niin kauan kuin me torjumme tunteemme, ei varsinaista alkemistista muuntumista, henkistä suolanmuodostusta tapahdu.

Murehtiville Matteuksen evankeliumi lupaa lohdutuksen, mikä tarkoittaa sitä, että meillä on todellinen mahdollisuus muuntaa kielteiset tuntemuksemme positiivisiksi, yksinkertaisesti sallimalla itsemme tuntea ne. 

Tuo muuntuminen taas on mahdollista siksi, että meidän minuutemme on todellisuudessa aito henkinen voima, henkinen läsnäolo, jonka kosketus on parantavaa. Se että tuo henki pystyy toimimaan parantavasti maan olosuhteissa, johtuu kuitenkin siitä, että Kristus on maan päällä ja hän on yhteydessä jokaisen ihmisen minuuteen. Se että kosmiset voimat voivat ihmisminuuden kautta toimia parantavasti maan päällä, on Kristuksen vaikutusta.

Yksinkertaisesti voi sanoa, että elämänvoimien puhdistamiseksi me tarvitsemme rohkeaa sydäntä kohdata tuntemuksemme.

3. Astraalikeho

Kolmas taso maan suolan kehityksessä on astraaliruumiin eli sieluruumiin hallihta. Autuaita ovat pitkämieliset lausuu ainakin joku raamantunsuomennos. Se tarkoittaa, että kun me opettelemme kärsivällisesti tuntemaan ja hallitsemaan, ohjaamaan ja kuuntelmaan kaikkia sielunvireitämme, silloin meidän kehityksemme kulkee eteenpäin niin, että me perimme maan, kuiten Matteus sen ilmoittaa. Maan periminen tarkoittaa, että oppimalla oikealla tavalla ohjaamaan sieluruumistamme me tulemme sisäisellä tasolla toimimaan yhteistyössä kaiken sen kanssa mitä voimme ajatella, tuntea tai tahtoa. Maailma tulee siinä mielessä omaksemme.

Tämäkään kehitysvaihe ei toteudu passiivisen pitkämielisyyden tai kärsivällisyyden avulla. Niitä tarvitaan, mutta olennaista on, että me itse, aivan omalla tavallamme kehitämme sellaista sisäistä aurinkoisuutta, joka valaisee ja ohjaa sisäistä elämäämme hengen osoittamaan suuntaan.

Minä itse

Kaikkiin näihin tasoihin voimme lisätä, että ihminen nyt löytää nämä voimat itsestään. Se on suuri syy, minkä tähden Kristuksen oli kutsuttava opetuslapsensa vuorelle. Aikaisemmin ihmiskunnan opetus tuli ulkoapäin Jahven luonnonsisäisyyden kautta, arkkienkelin profeetoille tai muille henkisille opettajille välittämänä.

Kristuksen tultua maan päälle kaikki tämä mullistui. Kristus puhuu nyt jokaiselle ihmissisäisyyden kautta. Hän puhuu kieltä, jota jokaisen oma suojelusenkeli auttaa ymmärtämään. 

Tämä muutos ulkoapäin tulleen henkisen opetuksen ajasta uuteen vapaan ihmisen ja hänen enkelinsä aikaan oli valtava. Me tuskin sitä vieläkään täysin ymmärrämme. Mutta me voimm opetelle ymmärtämään.

Silloin nämä autuus-lauseet kuuluvat perusrakenteeltaan suunnilleen niin, että kun ihminen korkeimman tarkoituksensa eli Kristusta etsien tahtoo edistyä, silloin hänellä on mahdollisuus löytää opastus omasta itsestään, omasta sydämestään, omasta ajattelustaan.

Rakkaudella
Matti

Kuva Matti Kuusela, Pielisen tunnelmia

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, Uusi testamentti, henkinen kehitys, Matteus

Leivät ja kalat

Keskiviikko 4.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa Enkelimaan uuden kesäasun saaneille sivuille. 

Olin keskiviikkona Hyvinkäällä ja hain äidilleni Terveyskeskuksesta pyörätuolin. Hänelle on kertynyt vuosia jo yli yhdeksänkymmenen eikä kävely ulkona enää onnistu omin voimin. Kun teimme kierroksen kesähelteessä, huomasi hämmästyksekseni, että pyörätuoli onkin ylämäissä raskaampi työntää kuin olin kuvitellut. Ja kun jalkakäytävän pinnoite oli vinossa, sai tuolia kammeta koko ajan suoraan. Vilpitön hatunnosto kaikille, jotka pyörätuolia vääntävät joko itse tai avustajana.

Tässä kiitokseni sisarelleni, joka asuu äitiä lähempänä ja jolle tuo äidin apuna oleminen enemmän jää.

Kävin myös tunnestelemassa vanhoja tuttuja paikkoja Erkylän lukoilla. Onhan se maisema toki muuttunut, mutta nyt mietin enemmän näitä kostean kesäisen lämmön muistoja lapsuudesta. Silloinhan pää oli paljon lähempänä maata ja tuoksut ja tuntumat myös sen takia voimakkaampia.

Lapsuuden kokemusten oikein konkreettinen muistelu tekee oikein hyvää sisäisille voimille ja jopa vie kohti selvänäköisyyttä, Steinerin mukaan.

Jeesuksen puhe

Mutta sitten Jeesuksen puheesta Uudessa testamentissa. Ja vuorisaarnasta. Vuorisaarna Matteuksen evankeliumin alkupuolella niin suuri ja voimaperäinen tapahtuma, että sitäkin voi tarkastella usealta suunnalta.

Vuorisaarnan nimi kertoo jo siitä, että kysymys on korkeasta ja henkisestä opetuksesta. Uuden testamentin kielellä on aina suuri ero siinä, tapahtuuko jokin asia vuorella eli lähellä henkisiä voimia, taivasta, vai vaikkapa laaksossa tai pelloilla, sisällä talossa, mikä merkitsee sisäistä tapahtumista. Tai kaivon vilvoittavien ja uudistavien elämänvesien äärellä. 

Ja edelleen on suuri merkitys sillä, jos jokin tapahtuu yöllä eli toisessa tietoisuudentilassa, tai järvellä. On hyvä oppia elävöittämään näitä mielikuvia. Ja voi samalla miettiä, millaisia vaikeuksia evankeliumien kirjoittajilla on ollut henkisten tapahtumien kuvaamisessa. Vanhoilla henkisillä liikkeillä oli toki omat käytäntönsä, mutta evankeliumien myötä apostolit halusivat puhutella lukijoita aivan uudella kielellä, joka ei ollut minkään vanhan henkisen suuntauksen sisäistä, vaan mahdollisimman laajalti kaikkien ymmärrettävissä.

Jumalan sana

Kirjoitin jo aikaisemmin siitä, miten vuorisaarnan kuuntelijat hämmästelivät sitä, että Jeesuksen sanoissa oli mukana "voima", millä tässä tapauksessa on aivan täsmällinen merkitys. Se tarkoittaa, että hänen puheensa kautta virtasi muodonhenkien eli elohimin läsnäolo. Muodonhenget ja Jehova heidän muassaan ovat niitä jumalolentoja, jotka Vanhan testamentin alussa päättävät ihmisen luomisesta ja joiden suurin edustaja Jehova puhaltaa ihmiseen elävän hengen, mikä tarkoittaa suurta kehitystä uinuvasti vesiolennosta yhä itsetietoisemmaksi ilmaolennoksi.

Jahve oli toki aikaisemmin tuonut juutalaisille viestejä pappien ja profeettojen ja enkeleiden välityksellä, mutta nyt olemme aivan uudessa tilanteessa: vuorella puhuu ihmisolemuksessa joku, jonka kautta kuulijat kokevat suoraan Jehovan henkisen voiman, kuten Luukas 4:32 kertoo.

Voidaksemme vielä paremmin eläytyä tähän sananmukaisesti voimalliseen puheeseen, jossa voima ei ollut ainoastaan ulkoista, vaan nimenomaan sisäistä voimaa, aina siitä syvyydestä lähtien, josta meidän oma olemuksemme ja koko maallinen luonto on lähtöisin, meidän on hyvä muistaa, että Jehova puhui ihmisille myös luonnon kautta. 

Jehova puhui Moosekselle ukkosessa ja salamassa Siinain vuorella, ja erämaavaelluksella palavassa pensaassa. Joskus aiemmin kirjoitin jo siitä, miten Kristuksen ja Jehovan yhteys oli niin läheinen jo vanhatestamentillisena aikana, että nämä Jehovan ilmoitukset voi ymmärtää myös Kristuksen vaikutuksena. Näissä suurissa henkisissä tapahtumissa on mukana useita henkisiä olentoja.

Hyvä esimerkki on se, miten Mooses lyö sauvallaan kalliota, josta avautuu lähde. Lähde on aivan fyysisen luonnon ilmiö, mutta ilman muuta se korkeammalla tasolla kertoo siitä, miten taustalla on Kristuksen elämänvoima, hänen joka ei tuolloin ollut vielä tullut aivan maan päälle. Ja kyky vaikuttaa luonnonvoimiin tulee tuossa jälleen Jehovalta, muodonhenkien piiristä.

Kun Kristus siis puhuu toimintansa alussa pian Jordanin kasteen jälkeen, hänessä vaikuttaa vielä voimakkaasti kosminen muodonhenkien voima, tai kuten Tomberg kirjoittaa käyttäen kreikankielistä ilmaisua, exusiai-sana.

Toimintansa alussa Kristus on siis jo Jeesuksen ruumiissa, ja hänessä loistavat ja kaikuvat vahvoina kosmiset voimat. Kolmen ja puolen vuoden aikana myös hänen puheensa muuttuu: hänen kosminen olemuksensa muuttuu yhä enemmän uuden ihmisyyden puheeksi.

Leipä ja kalat

Vuorisaarnassa Kristuksen puhe tavallaan virtasi kosmisista hengen korkeuksista koko ihmiskehityksen läpi niin, että sen elämänvoimat ulottuivat ravitsevina, vahvistavina ja parantavina aina kuulijoiden fyysiseen ruumiiseen saakka. Sitä kutsutaan taivaalliseksi leiväksi.

Ja sitä, miten tämä puheen voima vaikutti kuulijoiden eetterkehoihin auttaen niitä yksilöllistymään maailman elämänvoimien virtailussa, sitä kutsutaan kalaksi.

Näiden suurten tapahtumien henkinen merkitys on niin laajaa ja moniulotteista, että muistelemalla ja meditoimalla voi löytää leivälle ja kalalle runsaasti lisää yhteyksiä. Siinä mielessä ymmärtää myös, että raamatun passiivinen lukeminen ei kanna kovin kauas. Sen aito ja korkea, puhdas henkisistä ja uskonnollisista liikkeistä vapaa ymmärtäminen edellyttää ihmisen omien henkisten minävoimien aktiivisuutta.

Ja näin voimme oivaltaa, että niin paljon kuin voimme auttaa toinen toisiamme tai niin paljon kuin uskonnolliset tai henkiset yhteisöt voivat meitä auttaa ymmärtämään, lopullinen vastuu on kuitenkin jokaisella itsellään. Uusi testamentti on minuuden henkisyyden opetuskirja.

Yhä uudelleen Vanha testamentti valmistelee ja Uusi testamentti ohjaa ymmärtämään, miten meidän nykyisen maallisen elämämme tärkein olemusosamme, minuus, merkitsee.

Rakkaudella

Matti

Tämä Cosimo Rossellin kuva Vuorisaarnasta ilmentää mielestäni aika hienosti sitä kosmista voimaa, joka Jeesuksen kautta vaikuttaa.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

2 kommenttia . Avainsanat: Tomberg, Kristus, Jehova, leipä, kala, leivän merkitys, kalan merkitys, Uusi testamentti, puheen voima, muodonhenget, Jehova,

Terveisiä Jeesus - Kristus -kurssilta

Sunnuntai 17.11.2013 klo 16:17 - Matti Kuusela

Kiitos teille kaikille jotka olivat mukana lauantain Jeesus - Kristus -kurssilla, joko fyysisesti tai hengessä mukana. Kurssin energiat tuntuvat edelleen voimakkaina ja koin että paljon tapahtui sisäisesti. Uskon että kurssi avasi paljon uusia sisäisiä ovia.

Käsittelimme useita sellaisia aiheita, jotka eivät ole yleisesti tiedossa, mutta tuo yleisen tiedon puute sinänsä ole esimerkiksi Uuden testamentin vika, paremminkin nykyisen ajattelun, joka pyrkii henkisesti yksinkertaiseen tietoon ja olettaa, että silloin kun joku asia ei ole helposti ymmärrettävissä, niin vika on Uudessa testamentissa.

Mutta Uusi testamentti näyttää olevan kirjoitettu, ei suorana historiakertomuksena, vaan niin että useat keskeiset opetukset ovat niiden asioiden välillä jotka kerrotaan. Henkiset opetukset ovat siellä usein kuin hyppyjä, joiden seuraaminen on vapaaehtoista.

Miksi tällaisia hyppyjä siellä sitten. Yksi syy nähdäkseni on se, että Uusi testamentti halusi alunperin varjella lukijoitaan siltä, mihin myöhempi uskonnollisuus kuitenkin on ajatunut: pelkältä uskomiselta, mikä väistämättä johtaa auktoriteettiuskoon. Uusi testamentti näyttää luottavan lukijoittensa kykyyn luoda itse se henkinen näkemys, jolla esimerkiksi selvitetään se ongelma, että Matteuksen ja Luukkaan evankeliumit antavat Jeesus-lapsilleen aivan eri sukupuut Daavidista lähtien.

Myönnän, että vaatii sisäistä rohkeutta liittyä siiheen ainoaan ratkaisuun, joka on aivan iilmeinen: oli kaksi Jeesus-lasta! Se on tietenkin vallankumouksillista, mutta se selvittää myös monia ongelmia, esimerkiksi kysymyksen Jeesuksen vanhemmista: katsoimme erästä Rafaelin maalausta, jossa esittää Joosefin ja Marian kihlausta taustanaan Jerusalemin temppeli. Nämä ovat aivan eri Maria ja Joosef kuin vaatimattomammissa oloissa eläneet Nasaretin kaksitoistavuotias näiden kahden lapsen välillä tapahtuu sisäinen yhtyminen niin, että sen jälkeen on olemassa vain yksi Jeesus, jossa liittyvät toisiinsa sekä juutalaiset kuninkaallinen että papillinen, maallinen että henkinen virtaus.

Nyt Uusi testamentti jättää tilaa suurelle hyppäykselle, joka johtaa tämän Jeesuksen Jordanin kasteelle, jossa hänen olemukseensa liitty kosminen Kristus ja hänestä tulee Jeesus Kristus, tai Kristus Jeesus, miten vain tahdommekin painottaa.

Itselleni suuri oivallus viimeisinä päivinä on ollut se, että juuri tämä Jeesus, kahdentoista iästä kolmeenkymmeneen, on meille kaikille sen ihmisen henkinen malli, joka sitten ottaa Kristuksen vastaan maalliseen elämään. Vaikka siis kosminen Kristus liittyy häneen lopullisesti vasta Jordanin kasteessa, nin hänessä ja hänen elämässään ovat mukana kaikki ihmiskunnan kehitystä ohjaavat keskeiset henkiset voimat ja olennot, joista puhuimme, kuten israelilaisten jumala, Buddha, Krishna, Zarathusta ja runsaasti muuta.

Olen kokenut että meditaatiossa tai rukouksessa juuri tämä Jeesus - mielellään uskonnollisista yksinkertaistuksista vapautettuna - on erinomaisen hyvä kohda meditaatiolle tai rukoukselle!  Pyydänpä kokeilemaan.

Näiden kahden yhdessä ystäväni Markku Maulan kanssa pitämiemme kurssin perusteella on nyt selvää että me jatkamme yhteistyötä ja tätä henkisten kurssien sarjaa. Seuraava kurssi ensi vuoden alkupuolella, tammikuun lopulla luultavasti, tulee käsittelemään kolmen Johanneksen kysymystä. Uusi testamentti ja monet eteläiset, etenkin katoliset kulttuurit ovat painottaneet kolmen Marian merkitystä ristin äärellä, mutta miten on miehinen puoli? Kolmen Johanneksen kysymyksessä perehdymme useihin ihmiskunnan keskeisiin henkisiin virtauksiin, jotka kulkevat Golgatan kautta, ja jokaisen ihmissielun kautta. Olet sydämellisesti tervetullut mukaan tähän keskeiseen työhön, joka tekee vähitellen Uuden testamentin ymmärrettäväksi ihmiskunnalle, mutta joka selkeyttää myös meidän jokaisen sielunelämää.

Rakkaudella
Matti

 

Lisälukemista

Rudolf Steiner: Viides evankeliumi

Judit von Halle: Ja ellei hän olisi ylösnoussut...

Nämä ovat saatavilla Enkelimana nettikaupasta. Steinerin Luukkaan evankeliumi kuuluu samaan sarjaan, mutta tarkistan onko siitä nyt painosta. Jos on, otan myös sen nettikauppaan mukaan.

Tätä aihetta käsittelevät monet cd-meditaationi eri suunnilta, periaatteessa kaikki joiden nimissä esiintyy Kristus, Buddha, Zarathustra, Jeesus... Kaikki Plejadi-meditaatiot luovat sisäistä pohjaa etenkin Luukkaan evenkaliumin ja sen Jeesuksen ymmärtämiselle.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus, Kristus, Uusi testamentti

Kristus ja kosminen elämä

Sunnuntai 7.4.2013 klo 20:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, terveisiä lauantain Enkelimessuilta Lahdesta! Oli mukavan rauhallista ja viihtyisää. Ihmiset olivat levollisia ja vaikka mitään suuria yleisöjoukkoja ei ollutkaan liikkeelle, niin tuntui että kaikilla oli hyvää aikaa pysähtyä pöytämme ääreen juttelemaan katselemaan. Cd-meditaatioita meni mukavasti, enkelikortit ja aivojen autuus -kortit menivät melkein loppuun ja Enkelit kanssamme -kirjoja lähti uusiin koteihin ainakin enemmän kuin edellisillä enkelimessuilla joissa olimme.

On jännittävää, miten vahvasti kaikilla messuilla on omat tunnelmansa ja miten joka messuilla kohoaa suosikeiksi aina uusia meditaatioita ja aina hämmästyy, miten paljon niitä lopultakin on päivän tai parin aikana mennyt. Upeaa on aina kuulla myönteistä palautetta jostain meditaatio-ceedeesstä, jonka on vuosia sitten myynyt.

 

Uusi testamentti

Kuten jo edellisess blogissa kerroin, kävin torstai-illan Kristus-esitelmääni varten läpi suuren joukon vanhoja Kristukseen liittyviä alleviivauksia Steinerin kirjoista. Niiden kirjoittaminen yhdeksi muistioksi toi esiin huomattavasti uusia ajatuksia, jopa yllätyksiä.

Yksi oli se, miten vahvastai Elämä liittyy Kristukseen. Mutta eihän se loppujen lopuksi mikään ihme ole, jos ajattelee, miten kuoleman voittaminen on luonnollisesti juuri Elämää suurella alkukirjamella ja jos ajattelemme Kristusta juuri keskitien ja tasapainon luojana, niin siinä elämä on keskellä: kehollisuus toisella puolella ja tietoisuus toisella, tai maa toisella ja taivas tai henki toisella puolella, tai liiallinen kovettuminen toisella ja liiallinen irtoaminen tai muu haihattelu toisella puolella, ja Elämä siis keskellä.

Elämä nousee esiin toisessakin Uudessa testamentissa toisessakin, hyvin kosmisessa yhteydessä, ja se on hieman toinen tarina. Mieleeni jäi vahvasti Steinerilta myös sellainen kohta, jossa hän kertoo, miten henkisesti avoimille ihmisille Uuden testamentin viisaudet ja henkisyys avautuvat tai tulevat avautumaan hyvin helposti ja luonnollisesti, aivan välittömästi ilman mitään ponnisteluja ja pähkäilyjä.

Se tuntui erikoiselta, kun olin niin vahvasti tottunut siihen, että Raamatun viisautta on etsittävä juuri syvällisen ja henkisen ajattelun kautta. Sitten muistin, miten Kalevala on avautunut minulle hyvin helposti. Etenkin 80-luvulla pidin runsaasti esityksiä Kalevalasta ja sen henkisyys avautui minulle aina helposti. Kalevala-esitelmiä pitäessani sain usein vaikutelman, että mistä tahansa kohdasta voisi esitelmää syventää loppumattomiin. Jokainen totuus avaa aina uusia totuuksia.

 

Johanneksen evankeliumi

Tänä aamuna päätin sitten kokeilla ja kun satuin heräämään aika varhain, otin Raamatun käsiini ja aloin lukea Johanneksen evankelimia kokeillen tuota "helppoa" asennetta. Ja kyllä se varmaan toimi, jonkinlainen keveyden tuntu, valon tuntu, ja kyllä, myös helppouden tuntu.

En silti osaa sanoa, nousiko siitä joitakin uusia viisauksia ajatuksina, mutta ei se ehkä ole aina tarpeellistakaan. Sen sijaan huomasin, miten Johanneksen evankeliumin kuuluisissa alkoisanoissa, heti neljännessa  säkeessä kuuluu: Häness oli elämä. Siinä siis elämä oli ensimmäinen sanan eli logoksen eli Kristuksen ominaisuus. Ja elämä oli ihmisten valkeus.

 

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Uusi testamentti, elämä, Johanneksen evankeliumi

Jahve, Kristus ja Minä Olen

Lauantai 1.12.2012 klo 21:34 - Matti Kuusela

Lueskelin uusinta Starlight-verkkolehteä ja sen kirjoituksia Mikaelista ja Sofiasta, ja tajusin äkkiä, että olen aina ajatellut Vanhaa ja Uutta testamenttia paljon erilisemmiksi kuin ne ovatkaan. Olin ajatellut Vanhaa testamenttia selkeästi juutalaisten oman kansanhengen, Jahven, kirjana ja Uutta testamenttia Kristuksen kirjana, mutta ne lomittuvat silti toisiinsa, uusi kasvaa voimakkaasti jo vanhassa.

Ehkä hämmästytän sinua puhumalla näin tarkasti Vanhasta testamentista, mutta sehän ei ole henkisesti vain jollekiin piirille kuuluva kirja, vaan se on koko ihmiskunnan yhteistä henkistä perintöä. Jos onnistumme ohittamaan liian subjektiiviset uskonnolliset väritykset, raamatusta avautuu mahtavia ja objektiivisia näköaloja.

Jeremia

Niin, profeetta Jeremiaalta löytyy
kohta (31, 33-34): Vaan tämäjahve.jpg on
se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: "Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän jumalansa, ja he ovat minun kansani.

Silloin ei enää toinen opeta toistansa eikä veli veljeänsä sanoen: 'Tuntekaa Herra'. Sillä he kaikki tuntevat minut, pienimmästä suurimpaan, sanoo Herra; sillä annan anteeksi heidän rikoksensa enkä enää muista heidän syntejänsä."

Ensinnäkin, kuka on tämä Herra, joka puhuu itsestään. Ensin ajattelee aivan luonnostaan, että Vanhan testamentin herra on Jahve, mutta kun katsoo tuota katkelmaa tarkemmin, niin puhuja on selvästi Kristus. Uuden testamentin Kristus-viesti on vahvana jo Vanhan testamentin sisällä.

"Herra" puhuu siitä, miten vanhan testamentin ulkoapäin annetut henkiset käskyt onkin tulevana aikana, eli jo meidän aikanamme kirjoitettu jokaisen ihmisen sydämeen. Tässä meidän on ymmärrettävä "Israel" koko ihmiskuntana. Kun vielä Vanhan testamentin aikana ihmiskuntaa oli opetettava ulkoapäin, mitä saa tehdä ja mitä ei, niin nyt tämä "herra" kertoo, että opetuksensa ovat kohdattavissa suoraan jokaisen ihmisen sydämestä, hänen omassa sisimmässään, hänen omassatunnossaan - ehkäpä enkelien välittäminä.

Minä olen

"Ja niin minä olen heidän jumalansa." Kohtaamme tuon meidän aikanamme niin voimakkaasti henkistyneen lauseen Minä Olen. Vanhan testamentin mielessä Minä Olen on juuri Jahve, muodonhenkien eli elohimin arvoinen jumalolento, joka lahjoitti ihmiskunnalle minuuden kipinän jo Atlantiksen aikoina, mutta aivan selvästi tuosta lauseesta kuultaa jo se, minkä takia se on niin voimakkaasti noussut esiin meidän aikanamme. Se on Kristuksen puhetta, se on Kristuksen puhetta nyt hänen uuden tulemisensa aikana. 

Samalla se tarkoittaa, että kaikkein tosin ja henkisin meissä on oleellisesti Kristuksen puhetta meissä.

Vanhan testamentin profeettojen aikana tuo Minä olen -henki eli Kristus ei vielä ollut laskeutunut omaan fyysiseen Jeesus-kehoonsa, vaan silloin hän puhui Jahven kautta, tuon suuren olennon, jolla oli hyvin voimakas suhde Israelin kansaan.

Muistamme miten Moosekselle puhui paljon aikaisemmin erämaavaelluksen aikana jumala palavasta pensaasta. Siihen aikaan Kristus oli jo niin lähellä ihmiskuntaa, että hän saattoi puhua luonnonelementtien ja etenkin tulen kautta. Jahve on voimakkaasti myös luonnon jumala, ja silloinkin Kristus ilmestyi tulena tässä "pensaassa" hänen välityksellään. 

Ja juuri silloin Kristus käytti itsestään nimitystä "Minä olen se, joka Minä olen". Siinä tuo kursivoitu minä ei tarkoita alempaa minää tai egoa, vaan se tarkoittaa, että hän kertoo olevansa se henkinen voima, joka tuo ihmisille hänen alempaan minäänsä korkeamman kosmisen minän voiman, mahdollisuuden muuntua korkeammaksi minäksi.

Jahve - Kristus

Kun Jahve antoi ihmiskunnalle sen ensimmäinen minuusvoiman Atlantiksen kaukaisen ajan puolivälissä, Kristus oli sen taustalla. Mutta nyt Mooseksen ja Jeremian aikoina Kristus vielä yksityisen ihmisen ulkopuolelta koettavana herrana kertoo, miten tulee aika, jolloin minuuden voima on jokaisen omassa sisäisyydessä.

Silloin ihminen voi edelleen lukea niitä varsin yksinkertaisia henkisiä lakeja, joita Kristuksen ohjauksesta kirjoitettiin kivitauluun Jahven välityksellä, ja hän voi kuunnella opetuksia, mutta se voima, joka kertoo mikä varsinaisesti on totta, on hänen omassa sydämessään. Se ei enää ole siinä, mitä joku toinen sanoo, vaan hänen omassa sisäisyydessään, enkelin välittämänä Kristus-puheena, joka voi ilmetä hänelle myös joko enkelipuheena tai korkeamman itsen puheena.

Tuntekaa herra

Jeremiaan välittämä puhe herran tuntemisesta tarkoittaa varsinaisesti Kristuksen tuntemista. Kristuksen tuntemus ei olennaisesti välity tuon "toisen" opetuksen kautta, jossa tunteminen tarkoittaa annettua tietoa, vaan se välittyy tuon tuntemisen kautta, jossa kaikki jo sisäisen tietonsa ja viisautensa puolesta tuntevat herran eli Kristuksen.

Ymmärtääkseni tässä onkin alkutekstissä kaksi eri verbiä, jotka on käännetty samaksi tuntemiseksi. Ensimmäinen tarkoittaa ulkoisen tiedon välittämistä, toinen sitä sisäistä tietoa, joka jokaisella jo on.

Lainauksen loppuosassa puhutaan karmasta ja anteeksinnosta, siitä miten ne muuntuvat Kristuksen toimesta, Golgatan mysteerin  jälkeen. Siitä ehkä lisää ensi kerralla.

En kuitenkaan malta olla lisäämättä, että aina se korkein, minkä jostain asiasta voimme oivaltaa, on samalla Kristuksen puhetta meissä. Silloin kun me yksilöllisyydellämme yllämme kaikkein parhaimpaan, mihin kykenemme, silloin me liitymme siihen, mitä Kristus korkeamman kosmisen totuuden tuojana lausuu.

Tämä on juuri sisäinen viesti siinä lähestyskäskyssä, jonka Kristus antaa Maria Magdaleenalla pääsiäisaamun haudalla: Kertokaa veljilleni, että minä olen ylösnoussut!

Se siis tarkoittaa, että tuosta hetkestä lähtien - Kristuksen ihmiseksi tulemisen ja ihmiselämän kautta kulkemisen kautta - Kristuksen kosminen minävoima on tullut jokaisen ihmisen kuultavaksi nyt hänen omassa sisimmässään!

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeremia, Vanha testamentti, enkelin puhe, käskyt, Minä olen se joka minä olen, Uusi testamentti, Herra, Kristus, karma

Kalevala laulaa

Perjantai 2.3.2012 klo 2:09 - Matti Kuusela

Kalevala-esitelmäni Minä Olen -keskuksessa sattui upeasti Suomen presidentin vaihdoksen kanssa samaan päivään. Sauli Väinämö astui presidentin virkaan. Siinä on kovasti kalevalais-uusitestamentillista sointia. Nyt on niin vahvasti puhuttu presidentistä arvojohtajana, että toivokaamme, että siitä ainakin jotain toteutuu!

Vasta tänään oikein tajusin, miten vaikeaa ja lähes mahdotontoa akateemisten tutkijoiden on tajuta oikeastaan mitään Kalevalasta - ja meidän sen myötä, koska yliopistollinen tutkimus kuitenkin leimaa niin voimakkaasti yleistä ajattelutapaa.

 

Kalevalan laulu

Kun Kalevala laulettiin ja sitten mennään yliopistolle ja kirjoitetaan Kalevalasta tutkielma, niin on päivänselvää, että tuota laulua on rajattava ja typistettävä. Tutkielmassa tai tutkimuksessa eivät enää kosmiset voimat soi eikä taivaallisen neidon kauneus enää loista meille, vaan puhutaan parhaimmillaankin siitä, mitä jokin merkitsee ja mistä jokin myyttinen kuva on Suomeen lainattu.

Nyt oikein tajusin, miten se ei todellakaan ole mahdollista - ainakaan siinä mielessä kuin ahtaan tieteellisesti ajatellaan.

Kalevalan viimeisestä laulusta on ajateltu, että se on kristillistä lainaa, ja runonlaulajat ovat tehneet Maria-kertomuksesta oman versionsa. Mutta kun lukee Kalevalan 50. luvun alkua, huomaa ihmeekseen, että se kertoo paljon syvempiä asioita kuin Uusi testamentti. Tietenkin Uuden testamentin taustalla on korkeita asioita, mutta mutta mitä se kertoo Marjatta-Mariasta, ei juuri mitään.

Mutta kuunnellaan Kalevalaa:

Marjatta, korea kuopus,
Se kauan kotona kasvoi,
Korkean ison kotona,
Emon tuttavan tuvilla.

Marjatan kodiksi ja kosmiseksi lähtökohdaksi ilmoitetaan Isä-Äiti-jumalan maailma.

Piti viiet vitjat poikki,
Kuuet renkahat kulutti
Isonsa ava'imilla,
Helmassa helottavilla.

Miten selvästi tuossa kerrotaankaan, että Marjatta on korkeista korkein kosminen naisellinen olento, joka on viipynyt henkisissä korkeuksissa ikuisuusuuksista ikuisuuksiin, sillä ikuisuuksia tarvitaan, jotta viiet vitjat ja kuuet renkahat kokonaan kuluvat pois.

Kun akateemisesti yleensä aina ajatellaan, että myyteissä menneen ajan ihmiset ovat keksineet erilaisia selityksiä luonnonilmiöille, niin Kalevala puhuu aivan toista. Kun todella lukee tämänkin lainatun kohdan, niin voiko tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen, että tämän runon henkisen laulun takana on todellinen tieto asioiden kulusta, ja että jollain ihmeellisellä tavalla tämä kosminen tieto on mitä kauneimmalla tavalla säilynyt Suomessa ja Karjalassa noin puhtaana ja taiteellisena.

 

Ison avaimet

Ja Marjatan helmassa helottavat ison avaimet, siis avaimet kaikkialliset Isä-jumalan salaisuuksiin. Nyt tajuamme, että tämä Marjatta on meille kovin tuttu Sofiana, maailmanviisautena, joka niin monin tavoin esiintyy muissakin mytologioissa, kuten Isiksenä egyptiläisillä.

Isiksestä on kerrottu, miten hän vanhoille egyptiläisille oli myös parantava jumaluus. Hän paransi kuljettamalla ihmisen henkisesti siihen syntiinlankeemusta edeltävään aikaan, jolloin ei vielä esiintynyt sairauksia eikä erheitä. Ja kuten paratiisikertomuksesta tiedämme, sukupuoliset voimat liittyvät hyvin läheisesti ihmisen "lankeemukseen" eli putoamiseen aineelliseen maailman tiheyteen henkisistä paratiisimaailmoista.

Marjatta-runo jatkaa:

Marjatta, korea kuopus,
Tuo on piika pikkarainen,
Piti viikoista pyhyyttä,
Ajan kaiken kainoutta.
Syöpi kaunista kaloa,
Petäjätä pehmeätä.
Ei syönyt kananmunia,
Kukerikun riehkatuita,
Eikä lampahan lihoa,
Ku oli ollut oinahilla.

Marjatta pysyy vielä Maan läheisiin eetteripiireihinkin laskeutuessaan alkuperäisen kosmisen puhtauden ja valon piirissä. Hän tulee raskaaksi puolukasta ja synnyttää luonnonvoimien piirissä tulevan Karjalan kuninkaan, uuden henkisen voiman.

Ja kun tuohon syventyy, huomaa ettei nyt puhutakaan niinkään Golgatan mysteeristä, vaan Kristuksen toisesta tulemisesta maan eetterivoimien piirissä, pilvistä.

Kalevala kertoo Maan ja ihmiskunnan kehityksestä ajattomuuden piirissä. Toki aika elää ja on olemassa, mutta se taipuu aivan toisenlaiseen elävyyteen menneisyyden ja tulevaisuuden välissä, kuin fyysisesti olemme tottuneet ajattelemaan.

Kalevala todellistuu laulussa ja lausunnassa, ajattelun elävyydessä.

1 kommentti . Avainsanat: Kalevala, Marjatta, Isis, Kristus, Karjalan kuningas, Sofia, Uusi testamentti, syntiinlankeemus

Minä ja henkinen todellisuus

Perjantai 11.2.2011 klo 16:33 - Matti Kuusela

Suurkiitos kiitosviesteistä, joita sain eilisestä kirjoituksesta. Monet keskeiset henkiset kysymykset eivät sittenkään ole niin vaikeita. Meidän länsimaisten ihmisten ongelmana on enemmänkin tottumattomuus henkistä asioiden käsittelyyn.

Mistä johtuu se  häpeä, jota me niin usein koemme henkisen todellisuuden edessä? Luulen sen johtuvan siitä kollektiivisesta näkemyksestä, että pitää uskoa tietyllä tavalla. Se näkemys on vanhentunut. Olen ymmärtänyt, että esimerkiksi Uuden testamentin viesti on täysin selvä: todellinen uskonto voi nykyaikana olla vain henkilökohtainen ja yksilöllinen, minä-ihmisen uskonto. Ja siitä voi keskustella.

Moderni minuus vapautuu ja vahvistuu uskaltamalla kertoa omista ajatuksistaan, ja uskaltamalla kuunnella toisten ajatuksia. Mitä enemmän me uskallamme tulla oman itsemme varaan, esimerkiksi jonkin uskonnon näkemysten sijaan, sitä henkisemmiksi minuutemme voivat kasvaa.

Halutessaan voi olla vapaa yhtä hyvin minkä tahansa uskonnon kuin uskonnottomuudenkin piirissä. Aina ihmettelen, miten Uusi testamentti on onnistunut sanomaan nämä kaikki olennaiset asiat jo kaksituhatta vuotta sitten: Minä olen teidän kaikkien kanssa.

Jos tahdomme ymmärtää Uutta testamenttia pyhänä kirjana, niin silloin sen on pystyttävä opettamaan korkeinta ihmisyyttä, ja tällä kohden se merkitsee jälleen, että tuo MINÄ, josta Kristus puhuu, on todella jokaisen ihmisen saavutettavissa.

Kun Jeesus viimeisenä iltanaan antoi opetuslapsilleen tuon Yhden käskyn, hän sanoi sen olevan: Rakastakaa lähimmäisiänne niin kuin itseänne, siihen sisältyy todella paljon. Se tarkoittaa väistämättä, että lähimmäisten piiri laajenee perheyhteisöstä koko maapallon yhteisöksi, miellyttävistä ihmisistä kaikiksi ihmisiksi.

Ja itsen rakastaminen laajenee tarkoittamaan rakkautta kaikki itsen olemismuotoja kohtaan, sekä mieluisia että vähemmän mieluisia. Se merkitsee ettei ole hyvä sulkea tästä itsestä pois mitään, vaan todella rakastaa puhtaaksi jokainen ajatus, tunne ja tahdonvirike, jokainen kipu, suru ja tuska, ja yllätys: rakastaa omaksi myös jokainen ilo, jonka voimme kokea.

Ja kiitos teille kaikille siitä, että koen saaneeni teiltä tavallaan luvan kirjoittaa näistä asioista, jotka ovat olleet niin kauan kehittymässä. Se kuva, joka minulla on ollut esimerkiksi Uudesta testamentista, on se, että se ei voi sulkea ketään pois eikä ulkopuolelle. Itselläni on Äiti Amman antama nimi, tiibetinbudhalaisen laman antama nimi, evenkelisessa kirkossa kastettu nimi ja olen ministroinut Kristiyhteisön palveluksisssa - Kristus on se tai hän, jonka koen yhdistävän nuo kaikki, ja yhdistävän itseni kaikkeen siihen, mikä ihmiskunnalle on rakasta.

Nyt kun täällä maan päällä on tullut olluksi tällä kertaa jo 9 x 7 eli 63 vuotta, niin on ainakin joidenkin intiaaniheimojen mukaan tullut täysi-ikäiseksi ja on lupa kertoa mitä maailmasta on ymmärtänyt. Koen että viimeinkin on tullut aika alkaa rakentaa aivan jotain uutta.

Ja oikein mielellään otan mukaan myös kysymyksiä, millä vain viestimellä lähetettyjä. Saa olla vaikeitakin :)

 

Minä Olen -messut

Ja huomenna ja sunnuntaina Minä Olen messuilla Dipolissa. Sinikan kanssa siellä myymme meditaatiolevyjä ja nyt saa Enkelit kanssamme -kirjan loppupainoksen messutarjouksena 20 euroa kappale. Uusi painos tulee vielä tänä keväänä, uudella kannella varustettuna ja entistä ehompana. Sisältöön tulee vain aivan pieniä tarkistuksa, joten nykyinen laitos toimii edelleen vallan hyvin.

Tervetuloa moikkaamaan, saimme pöydän oikein hyvältä paikalta toisesta kerroksesta!

2 kommenttia . Avainsanat: Minä, minuus, Kristus, Uusi testamentti, rakkaus, Minä Olen -messut, Enkelit kanssamme