Matin blogi

Suomi - kolminaisuudesta ykseyteen

Perjantai 17.4.2015 klo 11:33 - Matti Kuusela

Suomenmatkojensa jälkeen Rudolf Steiner piti Sveitsissä kolme esitelmää Kalevalasta ja suomalaisista. Ne ovat niin syvällisiä, niiden ajatustapa on niin liikkuvalla tavalla todellisuutta koskettavaa, että vuosikymmenienkään aikana niiden todelliseen merkitykseen ei ole päästä sisälle. Pinnallisemmalla tasolla se kuitenkin onnistuu.

Voimme ottaa esimerkiksi vaikka seuraavan lauseen: ”Syvällisemmällä tavalla Kalevala ilmaisee, että Suomen kansan suuruus perustuu siihen, että se oikeastaan valmistaa ykseyttä kolminaisuudessa, valmistaa kolminaisuuden sammuttamisen kautta sen ykseyden vastaanottamista, joka ei enää ole vain inhimillistä ykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä, jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.”

Kun luki näitä lauseita ensimmäisiä kertoja (tuo oli omaa suomennostani kauan sitten), niin niihin suhtautui ajatuksina. Nyt alkaa vähitellen kokea niitä syviä tuntemuksia, joita Steinerilla näitä luodessaan on ollut. Ne eivät todellakaan ole vain ajatusta, vaan ne ovat maailmankehityksen ja ihmiskehityksen sisäistä seuraamista, sen sisäistä tahtomista.

Sielun kolminaisuus - Väinämöinen

Mistä Steiner siis tuossa lauseessa puhuu? Suomen kansan erityisyys on ollut, että me olemme sielunkehityksessämme eläneet samanaikaisesti kolmea suurta kehitysvaihetta, jotka muilla kansoilla ovat esiintyneet luonnostaan peräkkäin.

Meidän sielunkokemuksessamme elää jopa se, miten henkiset mahdit ovat noita kolmea sielunvoimaa kehittäneet luonnonvoimien ja luonnonviisauden pohjalta. Ja kun me sanomme luonnonviisaus, niin meidän on itse asiassa katsottava luonnon taakse niihin suuriin enkeliolentoihin ja heidän jälkeläisiinsä, jotka ovat luonnon taustalla.

Näiden jumalolentojen luomina syntyi maan piiriin kolme suurta sankariolentoa, jotka eräällä tavalla olivat suuria elementaarisia olentoja, henkisiä olentoja, sankareita. On todella sääli, ettei Steiner puhunut näiden kolmen olennon suhteesta enkelihierarkioihin, sillä se olisi todella kiintoisaa.

Meidän on siis tyydyttävä siihen, että maan piirissä vaikutti kolme suurta olentoa, joita voimme pitää ihmiskehityksen sankareina: Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen.

Väinä tarkoittaa jokea tai virtaa, ja Väinämöinen elää suuren kosmisen veden viisausvirrassa. Henkisenä elementtinä vesi on mukana myös avaruuden etäisyyksissä, ja jos ajattelemme vanhoja egyptiläisiä, niin heille Niili oli oman galaksimme, Linnunradan ilmentymä maan päällä.

Väinämöinen ei kuitenkaan luonut arkkitehtonisia temppeleitä kuten egyptiläiset, vaan Väinämöisen elementti oli sana, laulu, puhe, musiikki. Luulen kuitenkin, että meillä Suomessakin Väinämöisen laulun temppeli on olemassa. Se ei ole yhtä näyttävää ja ilmeistä kuin Egyptissä. Se on kauan ollut unohduksissa, mutta se on nousemassa nyt uudelleen tietoisuuteen. Väinämöistietoisuuden temppeli on pyhien kivipaasien kokonaisuus kokonaisuus, joka yltää kautta koko Suomen.

Vasta aivan viime vuosina näitä pyhiä paasia on alettu tutkia ja löytää. Ja vaikka menneet sukupolvet ovat niitä runsain mitoin tuhonneet, kuten nykyisetkin metsäkoneineen, niin niitä on runsaasti jäljellä, suorastaan hämmästyttävän paljon. Niiden tunnistaminen on vain odottanut aikaa, jolloin eteerinen tietoisuus alkaa jälleen elää ihmisessä – Kristuksen toisen tulemisen myötä.

orion_nebula.jpg

Kalevalan naiset

Väinämöinen on olento, joka sisäisessä maailmassa rakensi ihmisen vanhinta, vielä hyvin kosmista sielunvoimaa. Sitten tulee Ilmarinen, joka ilman elementin avulla luo hengityksen ja sydämensykkeen harmoniaan perustuvaa kulttuuria. Ja kolmanneksi tulee nuori Lemminkäinen, jossa tuli on siirtynyt Väinämöisen luonnonhenkisyydestä ensin Ilmarisen pajaan ja nyt hänessä itsessään hänen omaan sydämeensä, omaan sisäisyyteensä.

Lemminkäinen on ihminen, joka omasta itsestään käsin luo toimintansa perusteet. Kalevalassa tuo itsenäisyys on vielä kehittymätöntä, mutta voimme hyvin kuvitella, miten juuri Lemminkäisen tulisielulle meidän aikamme sisäinen kehitystavoite, sydämen puhtaus, on todellinen haaste.

Mutta erityisesti monet naiset, jotka ensimmäistä kertaa ovat itse tarttuneet Kalevalaan ja todella lukeneet sitä, ovat suureksi hämmästyksekseen huomanneet, miten näiden miehisten sankareiden ohella naisilla on Kalevalassa erittäin merkittävä asema. Sankarit kysyvät äideiltään ja vaimoiltaan neuvoja, jopa lupaa lähteä sotimaan. Ja yhtälailla Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen saavat henkiset kehitysohjeensa Louhelta ja hänen tyttäreltään, Pohjanneidolta.

Kalevalan ymmärtämisessä miessankareiden tehtävien tajuaminen on vielä lähellä nykytietoisuutta, mutta Kalevalan naisten ymmärtäminen on seuraava syvempi askel, joka vie tajuntaamme syvemmälle kohti elämänmaailmaa, maailmankokonaisviisautta.

Korkeampaan ykseyteen

Tuossa lainaamassamme Steinerin lauseessa kaikki tämä on taustalla. Nyt voima, jota Steiner nimittää yhtenäissieluksi, on peittänyt meillä suomalaisillakin Kalevalan kolminaisuuden, mutta se on hyvin lähellä pinnan alla.

Ja kun katsomme Steinerin lausetta vielä tarkemmin, niin hän sanoo suomalaisten valmistavan tämän yhtenäissielun kautta korkeamman, jumalallisen ykseyden valmistamista, sellaisen jossa elää Golgatan mysteerin jumalallinen sankari.

Steiner siis ilmoittaa suomalaisten valmistelevan sellaista sielunykseyttä, jossa Kristus voi elää.

Mutta myös meidän aikanamme olen kuullut useamman henkisesti avoimen ihmisen kertoneen eri tavoin kokemuksistaan, että Suomen ilmapiirissä elää nyt jotain samaa, minkä me sisäisesti olemme kokeneet aikaisemmin Israelin tai Jerusalemin tehtäväksi.

Steinerin lainauksen mukaan voimme siis valmistaa ja valmistautua sen ykseyden vastaanottamiseen, joka ei ole enää vain ihmisykseyttä, vaan jumalallista ykseyttä.



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf Steiner, Suomi, Kalevala, naiset, Väinämöinen, ykseys, Kristus

Orion taivaalla - Kristus meissä

Maanantai 28.2.2011 klo 3:57 - Matti Kuusela

On ollut ihanteellinen hiihtotalvi ja kun tuota hiihtokertojen lukumäärää 27 kertaa mietin, niin voi olla että edes kouluvuosina ei tullut ainakaan paljon useammin. Yli kolmenkymmenen päästään joka tapauksessa.

Tänä vuonna on Sinikan kanssa hiihdetty usein vasta myöhään illalla. Haltialan ympäristössä Helsingissä on aina niin paljon hajavaloa, että koskaan ei ole ollut liian pimeää, ja suuri on laduista on muutenkin valaistuja. Yöllä on ihmeellisen rauhallista. Kokee itsensä suuren kosmoksen ja lumen elementtien kanssa.

Perjantai-iltana myös kettu näkyi kahteen kertaan. Toisella kertaa se viiletti yli pellon lähes uskomattomana vauhtiviivana. Näkyi ottaneen jopa kahden ja puolen metrin loikan.

Taivaan uljas Orion on tullut tutuksi. Se on ollut tämän talven selvästi parhaiten näkyvä tähtikuvio. Sen ohella myös upea Sirius on loistellut kirkkaana ja Orionin oikealla puolella, kuin suuren taivaallisen metsästäjän kädessä Aldeöbaran ja vielä siitä etäämpänä Seulaset eli Plejadit näkyvät joskus himmeinä.

 

Taivaallinen Väinämöinen

Egyptiläsille Orion oli Osiris. Orionin tähtien mukaan he rakensivat kolme suurta pyramidia Kairon lähellä, mutta etäämpänä olevien neljän suuren kulmatähden kohdilla on Egyptissä omat temppelinsä. Näiden temppelien suhde Niiliin oli ja on edelleenkin aivan sama kuin Orionin tähtikuvion suhde Linnunrataan. Vahinko vain, että kertaakaan ei näillä hiihtoretkillä taivas ole ollut niin kirkas, että Linnunradan olisi pystynyt näkemään. Lapsena Linnunrata oli huikaiseva kokemus. Miten silloin tiesikään, että me olemme siinä jollain tavalla mukana.

Piekkola uudessa Kalevalaa ja tähtiä koskevassa kirjassaan liittää Orionin suoraan Väinämöiseen, ja niinhän se varmaan on. Tosin itse koen Orionin Väinämöistä nuorekkaampana "miehenmallina", jotenkin aina kuninkaallisena ja ehkä enemmän Ilmarisen kaltaisena. Tätä on kuitenkin hyvää aikaa mietiskellä.

Tänään luin Hermeetikko-sivujen innoittaman Suomi24-sivustolta Suomen vaakunaa ja siniristilippuammekin koskevan keskustelun. Siihen on linkki Enkelimaa Suomi -osaston viimeisenä rivinä.

En ollut sitä aiemmin ainakaan näin selvästi huomannut, mutta Orionissa on paljon samaa kuin Suomen vaakunaleijonassa. Uljaus ja pysty suoruus. Hallitsevuus. Mikään taivaallinen kuvio ei todellakaan pysty kilpailemaan kuninkaallisuudessa Orionin kanssa.

Vaikuttavuudessa Otava on seuraava, ja silloin kun yöt lapsuudessani olivat pimeitä ja tähden kirkkaita, Otava kyllä hallitsi taivasta voimakkaammin, mutta enemmän kosmisena laajuutena kuin ihmiseen verrattavana muotona.

Suomi24-keskustelusta käy selkesti esille, että vaakunan esikuvana on Juudan leijona, eli Kristus. Koetan myöhemmin saada tuosta aiheesta tiivistelmän, mutta jos se kiinnostaa, katsokaa itse keskustelua. Siinä Juudan leijonan teema kulkee Raamatussa aina Jaakobista Johanneksen ilmestykseen, ja leijonateema maallisena symbolina tulee Jerusalemin kuningaskunnasta Suomeen saakka, myös lipun väreineen.

Meillä on Kristus-lippu, Kristus-vaakuna, Kristus-kansalliseepos, sillä niin voimakkaasti Kristus koko ajan elää Kalevalassa, lopulta Marjatan pojaksi asettuen, vaikka Väinämöinen onkin hänen olemustaan edustava ensisijalla oleva kehitysolento.

 

Kristuksen unohtunut kuninkuus

Niin kuin niin moni asia ilmenee etenkin Suomen olemuksessa kolminaisuutena, niin myös Kristus. Me koemme hänet tavallaan itsenään, ihmisen veljenä, mutta toinen puoli hänen olemustaan on Sana tai kreikaksi Logos, ja kolmas puoli, joka nyt on heikentynyt meidän tietoisuudessamme, on herruus tai kuninkuus.

Tuossa kuninkuudessa voimme nähdä Orionissa myös Kristuksen, ihmisen henkisyyden kuvana.

Tämä heikentyminen tuli voimakkaasti esiin, kun sunnuntaiaamuna luin Ruotsin aivan uskomattoman epämiellyttävästä tapahtumasta (kun en televisiota katsele, niin en tiedä onko siellä ollut tästä). Joukko maahanmuuttajanuoria, tuollaisia 17 ikäisiä raiskasi 11-vuotiaan tytön, antoi turpaan apuun tulleille ja repi vaatteet myös monilta muilta tytöiltä uimahallissa.

Poliisit tulivat paikalle, mutta tyytyivät katselemaan sivusta. Ja jos oikein ymmärsin, niin Ruotsin media päätti olla kertomatta mitään koko tapauksesta (tämä lehdistön osuus jäi tarkistamatta aamun menoissa - tarkistan sen maanantaina).

Tämä on jo niin paha tapahtuma, että se on selvästi Enkelimaameditaation aihe - rakkaudessa ja valossa käydä itsessään läpi kaikki ne kokemukset ja tunteet, mitä tuo herättää. Tiedän että se on vaativaa, mutta usein voi valita miten syvälle tahtoo noihin energioihin mennä. Jos pääsee niin pitkälle, että saa kielteisen energiat puhdistetuksi, voi luoda uuden mielikuvan, jossa kaikki menee sillä lailla valoisasti ja onnellisesti kuin itse kokee oikeaksi. Tällä tekniikalla henkinen maailma pääsee mukaan vaikuttamaan. Mutta alku on meidän ihmisten - jokaisen - vastuulla.

Niin, kyllä minä ymmärrän oikein hyvin, miksi poliisit eivät puuttuneet asiaan. Luultavasti he tietävät oikein hyvin, millaisen oikeuskäsittelyn kohteeksi he joutuisivat, jos puuttuisivat maahanmuuttajanuorison tekemisiin.

Väärin se on. Aivan mielettömän väärin. Ja lehdistön reaktio, mikäli nyt oikein olin ymmärtänyt on niin väärin, että en sitä edes vielä kykene avoimesti ajattelemaan.

Sen kuitenkin ymmärrän, että kaikki tämä, että tällainen heikkous toimia oikeuden puolella on yhteydessä meidän koko pohjoisen kulttuurimme hengen heikkouteen. Kristillisyys on muuttunut heikkoudeksi.

Kun tietää mikä on oikein, on toimittava sen puolesta. Se on Kristuksen kuninkuuden elementti.

Kun tietää mikä on oikein, on se lausuttava. Se on Sanan elementtiä.

On oltava heikkojen ja väärin kohdeltujen ystävä ja auttaja. Se on Kristuksen veljeyden elementtiä. Heikkoja on aina puolestettava.

Tässä Ruotsin tapahtumassa rikottiin kaikkia noita kolmea vastaan.

Nykyisin kutakuinkin virallinen tai tieteellis-teologinen kuva uskonnosta on, että se on jonkinlainen ihmiskunnan turvattomuuden luoma myytti, joka antaa lohtua.

Ehdotan, että palaamme jälleen siihen, minkä uskon olevan kokemuksena jokaisen ihmisen sisimmässä: henkinen maailma on todellista.

Maailma muuttuu ja kehittyy joka hetki, ja jos me tahdomme olla siinä mukana, meidän on joka hetki tehtävä parhaamme, joka hetki tehtävä se, mikä on oikein.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Orion, Väinämöinen, Kristus, Suomen vaakuna, Suomen lippu, Kalevala, oikein tekeminen, heikkous