Matin blogi

Kuka on Kristus?

Keskiviikko 16.5.2018 klo 21:03 - Matti Kuusela

Kristus on suuri henkinen olento, joka joka liittyi kaksituhatta vuotta sitten ihmiskehoon. Jeesus Nasaretilainen oli se ihminen, joka oli niin korkealle kehittynyt sekä ruumiillisesti että sielullisesti, että hän kykeni antamaan olemukseensa Kristuksen käyttöön.

Kristus-henki oli ollut lähellä Jeesusta aivan hänen elämänsä alusta lähtien. Kun hän Jordanin kasteessa hän liittyi Jeesus Nasaretilaisen olemukseen, syntyi se maallinen olento, jonka me tunnemme Jeesus Kristuksena.

Se varsinainen ihminen, jonka tunnemme Jeesus Nasaretilaisena, poistui poistui kuitenkin ruumiistaan Jordanin kastetta edeltävänä yönä. Näin hän saattoi lahjoittaa maallisen olemuksensa Kristuksen käyttöön. Mutta nyt tahdon kirjoittaa erityisesti siitä suuresta hengestä, joka sitten saattoi ottaa hänen ruumiinsa käyttöön. Hän kykeni asumaan siinä runsaat kolme vuotta, Golgatan tapahtumiin saakka. Enempää tämä pitkälle kehittynyt ruumiillinen olemus ei olisi kestänytkään.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Kristuksen olemustasot

Voimme huomata, että maan päällä vaeltava Kristus esiintyi täällä fyysiseen kehoon liittyneenä persoonana, Kristus Jeesuksena.

Kristus on se suuri jumalolento tai enkeliolento, joka on ollut aina kanssamme. Ja nyt tulemme yhteyksiin, joiden hahmottaminen saattaa aluksi olla vaativaa. Enkeliolentona Kristus oli hyvin erityinen. Henkisessä opetuksessa kerrotaan, miten hänessä eli niin syvä hartaus, että pystyi ottamaan itseensä vastaan maailmansanan. Se on se henkinen luova voima, jota Johanneksen evankeliumi nimittää Sanaksi tai kreikkalaisessa alkukielellä logokseksi. Ja logoksen puolestaan täyttää Pyhän kolminaisuuden Pojan prinsiippi.

Poika on siis korkean jumaluuden luova prinsiippi. Sana lisää häneen luomisen voiman ja viisauden. Kristuksena hän on kosminen vapahtaja, ja Jeesus Kristuksena hän persoona, jossa korkein jumaluus tulee niin syvälle ihmiseksi kuin on tarpeellista, jotta ihmiskunta voi pelastua. Kyllä, pelastaminen oli suuri välttämättömyys, sillä alkuperäinen jumalluominen oli kuluttanut itsensä loppuun.

Ilman jumaluuden väliintuloa maa ja ihmiskunta olisivat todella kuolleet. Kristuksen kautta ihmiskuntaan, ja maahan, ja itse asiassa koko aurinkokuntaan, tuli se uusi jumalkipinä, joka antoi mahdollisuuden uudelle kehitykselle, joka alkaa jokaisen ihmisen yksilöllisestä sisäisyydestä.

Jumalvoimien heikkeneminen ja kuoleman lähestyminen oli välttämätöntä myös sen tähden, että yksilöllisen minän syntymiseksi ihmissieluissa maan päällä vaikuttavien jumalvoimien oli täytynyt aivan huomattavasti heikentyä. Muuten nämä minuudet eivät olisi päässeet kehittymään. Jumalvoimat väistyivät niin luonnossa kuin ihmissielussakin antaakseen tilaa sille uudelle voimalla, jonka oli määrä alkaa loistaa ihmissielussa.

Elohim

Muodonhenget eli elohim on se jumaluuden taso, joka antoi ihmiselle niin perusmuodon kuin hengityksen ja minuuden ensi alun. Sopivassa vaiheessa Kristus astui ihmisten piiriin, ihmisenä, ja hän kykeni antamaan ihmisminuudelle sen kosmisen voiman. Se on vielä pientä, mutta nyt jokaisella minuudella on mahdollisuus käyttää minuuttaan sisäisesti totuuden etsimiseen ja löytämiseen. Kristus lahjoitti ihmisen maalliselle minälle yhteyden makrokosmiseen minään. 

Kuva: Yksityiskohta Rudolf Steinerin veistoksesta

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, Jeesus, Vapahtaja, Luoja, Poika, elohim, minuus, minä

Rakkauden sisäistyminen

Keskiviikko 3.12.2014 klo 10:53 - Matti Kuusela

On jopa aika koomista muistella, miten vähän henkisissäkin piireissä käytettiin rakkauden käsitettä ennen 1980-lukua. Silloin se tuli voimalla esiin useammastakin suunnasta, mutta herätti monessa myös epäluuloa.

Mutta rakkaudella on paljon sävyjä, joita oppii yhä enemmän tunnistamaan. Henkisten olentojen rakkaus vaikuttaa maapallolla ja ihmiskunnassa, mutta meidän on opittava se sisäistämään. 

Steiner kirjoittaa, miten ihminen on kutsuttu rakastaen täyttämään kaiken sen, mitä planeetallamme on ja siten vapauttamaan sen. Luonnollisesti se, että tuo vapauttaminen on mahdollista, ei pohjaudu pelkästään ihmisen omiin voimiin, mutta ihminen on siihen tehtävään kutsuttu. Me emme voi odottaa, että joku sen tekisi - meidän puolestamme.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Vapautuminen - vapahtaminen

Steiner jatkaa, että sisäinen vapautuminen tai vapahtuminen ei voi täpahtua ilman sen vapauttamista, mitä on ulkopuolellamme. Me voimme tulla vapaiksi ja vapahtua vain yhdessä koko maan kanssa.

Vapautus ja vapahdus ovat hyvin lähellä toisiaan. Voimme ajatella, että ihminen vapautuu, mutta silloin joutuu kysymään, mitä sitten, mihin hän vapautuu. Kun käytämme vapahtuminen sanaa, niin silloin vapautumiseen liittyy myös kohottava voima. Aivan kuin ottaisimme askeleen ylöspäin, katsoisimme maailmaa uusin silmin ja tajuaisimme mitä me täällä ihmisinä voimma tehdä.

Niin kauan kuin emme ole vapautuneita, joudumme aina taistelemaan jotain vastaan. Kun vapahtuminen alkaa, myös taistelu alkaa muuttaa luonnettaan ja meissä alkaa vaikuttaa se henkinen voima, jota uskonto nimittää pyhäksi hengeksi.

Steiner jatkaa edelleen, että vapahtuminen voi todellistua vain niin, että ihminen antaa voimiensa valautua kosmokseen. Hänen ei ole tultava ainoastaan vapahdetuksi, vaan hänen on tultava vapahtajaksi.

Vapahtaja

Tiedämme että Kristus on se henki, joka suoritti suuren vapahtamisen, sen joka antaa ihmiselle mahdollisuuden vähitellen kulkea hänen perässään. Kristuksen oli tultava maan päälle kääntämään alkuluomisen kehityssuunnan uudeksi.

Alkuluominen oli ihmisen tuloa maan päälle, uusi luominen merkitsee, että Kristuksen kautta kosminen rakkaus on alkanut virrata ihmiskunnan piiriin niin, että meissä ihmisissä tuo jumalallisen rakkauden valo ja tuli voivat alkaa kohottaa tämän vanhan maailman olemusta jälleen kohti henkeä.

Hiljaa tuo uusi hengen kipinä meissä kypsyy, mutta toisaalta se tapahtuu valtavan nopeasti, jos katsomme, miten paljon maailma on muuttunut hyvään suuntaan vaikka viimeisen sadan vuoden aikana. 

Ja uusia vastuksia on tullut, mutta silti se hyvä, joka on kehittynyt, on myös todellista.

Steiner huomauttaa vielä, miten ihmisen uuden kohoamisen kosmokseen on tapahduttava hitaasti. Ellei se olisi kärsivällistä, ei ihmisen henkinen voima ehtisiä täyttää ja läpäistä tätä maailmaa. Meidän on todellakin otetta maa luonnonkuntineen mukaamme kohotessamme. Se on meidän suuri tehtävämme tämän maan piirissä.

Lintujen muuttolento

Me tiedämme henkisistä opetuksista, miten korkeat jumalolennot istuttivat ihmiskuntaan rakkauden ensin meidän kehollisuutemme ja suvullisuutemme piiriin. Siitä me kohotamme sitä henkisten auttajiemme avulla yhä laajemmaksi ja henkisemmäksi.

Mutta rakkautta on jo paljon koko tässä maailmassa. Ihmiskunnan ja eläinkunnan välillä on kehittynyt viime vuosikymmeninä aivan uutta henkisempää rakkautta. Se merkitsee samalla rakkauden sisäistymistä. Rakkaus tulee yhä enemmän jokaisen ihmisen omaksi yksilölliseksi voimaksi.

Mielenkiintoinen on Steinerin antama esimerkki siitä, miten lintumaailmassa rakkaus vaikuttaa vielä ulkoisena voimana ja ilmenee esimerkiksi lintujen muuttolentoina planeetallamme.

Kuva: Cosimo Rosselli, Vuorisaarna. Vuorisaarna tulee esiin aivan Matteuksen evankeliumin alussa. Vuori tarkoittaa sitä, miten kosminen rakkaudenvoima on lähestymässä ihmiskuntaa hengen korkeuksista ja miten se tulee vaikuttamaan ihmisen olemassaolon eri tasoilla.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, minuus, Rudolf Steiner, pyhä henki, vapautuminen, vapahtaja