Matin blogi

Tulevaisuuden tahtominen

Perjantai 9.12.2011 klo 3:34 - Matti Kuusela

Suomalaisen musiikin päivä eilen tuntui oikein hyvältä. Eräänlainen taivaallinen solina on seurannut kesästä saakka, ja nyt se soi jälleen hienosti Suomen henkisyyden kanssa.

Sibelius Kolilla vuosisadan vaihteessa sata vuotta sitten. Siinä on helppo kuulla juuri suomalaisen luonnon ja hengen sointia, samoin mielikuvassa kanteleensoitossa Ilomantsin suunnalla.

Suomalaiseen musiikkiin yhtyy myös Vegan taivaallinen kanteleensoitto, joka helkyttelee niin herkkiä säveliä. Tästä soinnista tulee mieleen myös Australian alkuasukkainen yksi myytti Seulasista eli Plejadeista. Kaksi sisarta oli tullut ryöstetyksi maan piiriin, mutta he pääsivät kiipeämään taikapuuhun, ja silloin heitä vankinaan pitänyt suuri metsästäjä Wurrunna kuuli korkealta heidän ääntensä soivan kuin puron solina kivien yllä.

Vesi on yksi kosmoksen peruselementtejä, mutta miten usein me latistamme veden abstraktiksi, kuolleeksi ja liikkumattomaksi. Antakaamme sisäisten ja kosmisten vetten soida ja solista!

 

Maailmankaikkeuden uudistuminen

Se on oikeastaan meidän velvollisuutemmekin henkisinä olentoina, sillä meidän mielikuvillamme on todellisuutta luova voima. Me ihmiset olemme täällä maan päällä niitä olentoja, joiden vastuulla on maailmankaikkeuden uudistaminen!

Okei, se saattaa kuulosta suurelta, mitä se onkin. Mutta me ihmiset olemme niitä harvoja olentoja luultavasti koko maailmankaikkeudessa, joilla on vapaa ja kehittyvä minuus. Niin upeita olentoja kuin enkelit ja kaikkien luonnonkuntien olennot ovatkin, kaikki viittaa siihen, että juuri me olemme niitä, joilla on mahdollisuus luoda muutos aivan omasta vapaudestamme ja omasta vapaasta tahdostamme ja rakkaudestamme käsin.

Meidän tehtävänämme on sitten ottaa tuohon muutokseen mukaan luonnonkunnat olentoineen - ja enkelit. Varmasti tuo uudistumisen aalto täältä maailman aineellisilta ääriltä ottaa enkelikunnatkin mukaansa, tavalla tai toisella. Ovathan enkelit ja jumalat nähneet niin kauan valtavasti vaivaa meidän aineellisen todellisuutemme luomiseksi. Nyt on meidän vuoromme luoda jotain uutta.

 

Antaumus ja minuus

Jonakin yönä mietin kovasti antaumuksen olemusta ja sitä, miten kovasti me etenkin nuorempina haluaisimme löytää itsellemme henkisen kotipaikan tästä maailmasta.

Mitä kauemmin tuota olen miettinyt, sitä enemmän olen alkanut kokea, että tuota kotipaikkaa voi vain harvoin löytää mistään itsensä ulkopuolelta. Toki tiedän että on sellaisia harvinaisia ihmisryhmiä, joille se on mahdollista, ja on sellaisia harvinaisia paikkoja maapallolla, jossa monet voivat kokea täyttä kotona olemisen tunnetta, mutta silti KOTI on se mitä meidän on opittava itse luomaan.

Meillä on usein kodin muisto, joko maallisen tai kosmisen kodin, mutta hyvin tiedämme, että maallista kotiamme emme enää voi luoda muualla kuin muistoissamme, ja luultavasti on niin, että myös kosmos uudistuu niin, että meidän on luotava myös kosminen kotimme uudelleen.

Tavallaan kuljetamme tuota kosmista kotiamme aina mukanamme. Miksi emme voisi luoda kotia jokaiseen paikkaan, jossa olemme. Aineellisen kodin voimme luoda yhteen tai muutamaan paikkaan, mutta varmaan meillä on voima luoda kotia kaikkialle, missä kuljemme.

Opetuksissaan seulaslaiset eli plejadilaiset kehottavat meitä ottamaan esimerkiksi meditaatioihimme mukaan kaikki, jotka haluavat. Steiner kehottaa ottamaan mukaan jokaisen, joka haluaa tehdä yhteistyötä kanssamme.

 

Muista itsesi

Ja tässä tulemmekin vaativaan kohtaan. Miten usein me halussamme tuntua yhteyttä toisten kanssa ryhdymme käymään sisäistä kauppaa. Ummistan silmäni joiltakin asioilta voidakseni oppia jotain mitä tahdon tai saadakseni itselleni jotain muuta.

Sepä onkin ongelma. Ainakin henkisissä ryhmissä meidän tulisi olla hereitä ja kirkkaita, tai sydämellisiä ja lämpimiä. Missä sitten kulkee raja. Emmehän me voi joka tilaisuudessa esittää juuri sitä, minkä itse koemme oikeaksi.

Ehkä loppujen lopuksi kysymys on lähinnä siitä, että joka paikassa mihin kuljen, koen itseni minänä, henkisenä minänäni, enkä koskaan unohda enkä myy korkeimpia henkisiä ihanteitani. Tai itseäni.

Ehkä on niinkin, että tämä kehittyvänä minuutena toimiminen on maailmassa niin uutta, että me olemme vasta luomassa sitä.

Muista mitä olet! Muista mitä ovat korkeimmat ihanteesi! Toimi varovasti niiden mukaan tai niiden suuntaan. Opettele tahtomaan sitä tulevaisuutta, jota tahdot!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vega, tahtominen, minuus, maailmankaikkeuden uudistuminen

Kultakangasta kutovi - Kristuksen asut

Keskiviikko 23.2.2011 klo 12:02 - Matti Kuusela

Viime yönä kirjoittamassani blogissa kerroin Steinerin esitelmäotteesta, jossa hän kertoo miten Kristus nyt toisen tulemisensa aikana rakentaa itselleen kehoa eetterimaailmassa. Suurta siinä on se, että meillä ihmisillä on keskeinen osuus tuon Kristuksen uuden kehon muodostamisessa.

 

Hämmästys

Ensimmäinen asun kudos muodostuu hyvin inhimillisestä tunneilmauksesta, josta tietäminen alkaa: hämmästyksestä. Kunpa me muistaisimme ja ehtisimme aina hämmästyä, kun kohtaamme uutta. Hämmästys avaa meille uusia tietämisen ja maailman hahmottamisen mahdollisuuksia.

Voisi sanoa, että henkinen tiede tai Kristus-tiede lähtee aina liikkeelle maailman uudesta ja tuoreesta näkemisestä. Hämmästys antaa luottamusta siihen, että meillä on aina yhä uusia ja uusia tiedon kerroksia ja mahdollisuuksia saavutettavanamme.

Ole aina valmiina hämmästymään, niin sisäinen elämäsi säilyy vahvana ja voimakkaana ja voi saada jatkuvasti uusia sävyjä.

 

Rakkaus ja myötätunto

Toinen Kristuksen asu muodostuu ihmisten aidosta rakkaudesta ja myötunnosta. Nyt minua hämmästyttää, kun muistelen miten paljon kirkot ja uskonnot todella ovat sitä opettaneet: ole myötätuntoinen, rakasta kaikkea mitä maailmassa, ihmisten elämässä, itsessäsi ja lähimmäisissäsi kohtaat.

Aika vähän, itse asiassa. Edelleen hämmästyn sitä, minkä juuri oivalsin: Kristuksen Testamentin opetukset eivät vain jotain sellaista elämänaluetta varten, jota me nimitämme uskonnoksi, vaan hyvänen aika: ne ovat opetusta aivan käytännöllistä ja jokapäiväistä elämää varten.

Parantajana tuo on minulle aivan selvä. Jokainen hetki elämän kaikkien ilmiöiden rakastamista auttaa ja tukee paranemista ja eheytymistä.

Tämä toinen Kristuksen keho on hänen eetteriruumiinsa.

Eetterikeho on juuri rakkauden keho. Niin kuin sielunkehomme pysyy terveenä ja puhtaana kun muistamme avautua tähtimaailman ihmetykselle, kukkien kauneudelle, ihmisten saavutuksille ja enkelien suuruudelle, niin elämänvoimakehomme elää rakkaudessa.

Toki meidän rakkautemme on vielä hyvin pientä. Joskus onnellisesti kohtaamamme suuri rakkaus voi antaa esimakua siitä, mitä eetterikehon muuntuminen todelliseksi rakkauden kehoksi voi tulevaisuudessa merkitä.

 

Omatunto

Kolmas kehollisuus muodostuu siitä, miten me ihmiset kuuntelemme enkelien opastavaa ääntä - eli omaatuntoa. Omantunnon mukainen toiminta luo sitä henkistä substanssia, josta Kristus rakentaa fyysisen kehonsa.

Sitä on aluksi vaikea ymmärtää, että on olemassa näkymätön fyysinen keho, mutta niin se vain on. Meidän nykyinen fyysinen kehomme on aineen täyttämä, siksi me havaitsemme sen aisteillamme.

Sitten kun me joskus tulevaisuudessa saavutamme mestaritason, me olemme läpäisseet koko fyysisen kehomme oman minuutemme henkisillä voimilla, ja silloin me voimme elää fyysisessä kehossa, jonka ei enää tarvitse olla aineen tukema. Ja silloin me otamme fyysisen kehomme mukaan henkiseen maailmaan kuoltuamme. Nythän meidän täytyy joka inkarnaatioon luoda uusi fyysinen keho. Silloin meillä on myös jokaisessa elämässä sama fyysinen keho, joka ilmaisee täydellisesti meidän sisäistä elämäämme. - Nykytilanteessa voi olla myös tyytyväinen siitä, että kaikki mitä meissä sisäisesti elää, ei heti näy ulospäin.

Mutta Kristuksella se näkyy, ja samoin enkeleillä. Se on yksi syy siihen, miksi henkiset olennot normaalisti näyttäytyvät ihmisille yksilöllisissä asuissa.

On siis hyvä kiinnittää huomiota omaantuntoon, huomata milloin ja miten omatunto puhuu.

 

Pohjanneito

Kalevalassa kaunis Pohjan neito kutoi Väinämöisen näyssä taivaallista kultakangasta. Japanissa ja Kiinassa hän on tähti Vega, joka kutoo kangasta jumalten asuksi.

Naituaan Ilmariseen ja astuttuaan maan piiriin neidosta tulee kuitenkin paha emäntä, joka laittaa kiven Kullervon leipään.

Se tarkoittaa hyvin suurta asiaa: kun Kristus on tullut Maan päälle, myös moni asia kosmisesti on muuttunut. Kosmoksen voimat eivät enää täysin vaateta Kristusta, vaan nyt meidän ihmisten tehtävä on luoda Kristukselle ne vaatteet, joihin hän pukeutuu Maan piirissä.

Ihmetys, rakkaus, myötätunto ja omantunnon seuraaminen ovat samalla niitä voimia, jotka "kutsuvat" Kristuksen luoksemme.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kristus, ihmetys, rakkaus, myötätunto, omatunto, Pohjan neito, Vega, Steiner, Rudolf Steiner, mestarit