Matin blogi

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Seitsemäs mestari

Perjantai 12.8.2011 klo 20:27 - Matti Kuusela

Heippa, nyt tulee suuria uutisia mestareista. Luin toissayönä Judith von Hallen uusinta kirjaa siitä kuka Rudolf Steiner todella oli, ja voin sanoa että nyt asiat alkoivat loksahtaa paikoilleen.

Monet ovat vuosikymmenien aikana
miettineet Rudolf Steinerin henkistästeiner2_180.jpg
identiteettiä, mutta siitä on ollut saatavilla erittäin vähän tietoa. Hän on puhunut siitä vain erittäin harvoin lähimmille oppilailleen, ja vielä henkisen koulun yhteydessä, jonka sisällöt alkuaikoina olivat erittäin salaisia. Niinpä pieniä tiedonmurusia on jäänyt käytännössä esimerkiksi vain sellaisten henkisen koulun jäsenten jäämistöistä, jotka sairauden tai muun esteen takia eivät ole pystyneet tuhoamaan esoteerisia muistiinpanojaan ennen kuolemaansa.

Nyt Judith on pystynyt kokoamaan nämä tiedot, mikä silti ei olisi mahdollista ilman omaa henkistä tiedostamista.

 

Rudolf Steiner ja mestarit

Kun Steiner etenkin henkisen koulun aivan ensimmäisinä vuosina kertoi joskusn välittävänsä mestarien viestejä, ihmiset tekivät sen hyvin luonnollisen johtopäätökset - ja niinhän minäkin olen sen aikaisemmin ymmärtänyt - että nuo mestarit olivat korkeampia olentoja kuin hän. Nyt näyttääkin olean päinvastoin, ja se saa kaikki vuosikymmenten tuumailut äkkiä asettumaan paikoilleen.

Seuraan tässä nyt Judithin selostusta. Valkoisessa veljeskunnassa, joka hoitaa käytännössä maan asioita ja esimerkiksi valmistaa aina suunnitelman maan seuraavaa inkarnaatiota varten, on Kristuksen johdolla kaksitoista jäsentä, jotka ovat joko ihmisiä tai sitten korkeampia sieluja.

Seitsemän näistä mestareista on sellaisia, jotka inkarnoituvat ihmiskehoihin ja viisi sellaisia, jotka toimivat vain ilmen maallista kehoa.

Heistä on kaksi Idän mestaria, jotka ovat mestari Moria ja mestari Kuthumi, kaksi Etelän mestaria, mestari Hilarion ja Venetsialainen mestari, sekä kaksi Lännen mestaria, Christian Rosenkreutz ja Mestari Jeesus, joka tunnettiin aikaisemmin Zarathustrana.

Sen lisäksi on yksi mestari, joka on kaikkien näiden palvelija, kuten henkisesti sanotaan, eli johtaja, ja on tuo, jonka me hänen viime elämässään tunsimme Rudolf Steinerina. Tätä seitsemättä mestaria nimitetään myös Pyhänhengen mestariksi.

 

Pyhänhengen mestari

Rudolf Steiner pystyi siis Pyhänhengen mestarina toimimaan myös kaikkien muiden kuuden inkarnoituvan mestarin apuna. Koska hänellä on hyvin läheinen yhteys Mestari Jeesukseen, hän on toiminut paljon yhdessä Christian Rosenkreutsin kanssa Lännen mestarien alttarilla, Christian Rosenkreutz enemmän taustalla ja Rudolf Steiner aktiivisena.

Kun olen ihmetellyt ihmettelemästä päästyäni, miten Steiner pystyi silloin sata vuotta sitten luomaan uutta kaikille niille inhimillisen toiminnan alueille, joille sitä häneltä pyydettiin, niin nyt se alkaa siis selvitä.

Pyhän hengen mestarina hän oli juuri yhteydessä hengen ilmaisuus ("pyhä henki antaa teille sanat") ja samalla Lännen aktiivisena mestarina hän kykeni tuomaan kaiken tuon hengen ilmoituksen käytännön tasolle saakka.

Itsekin jälleen kerran ihmetelläkseni laitan tähän luetteloa kaikesta mille alueille hän loi uudistuksia, useimmat niistä ovat myös lähteneet liikkeelle enemmän tai vähemmän laajasti. Tässä siis niitä, joita nyt tulee mieleen:

Filosofinen minuuden tieto-oppi, aistioppi, kosmogonia, enkelihierarkiat, luonnonhenget, kirkon rituaalitekstit, esoteerinen koulu, maalaustaide, kuvanveisto, musiikki, laulutekniikka, arkkitehtuuri, rakennustekniikka, ihmiskunnan henkinen kehitys ja mysteerit, kristologia, meditaatiot, puhe- ja näyttämöilmaisu, eurytmia, Bothmer-voimistelu, maatalous, lääketiede ja lääkkeet, kasvatus, hoitoeurytmia, kehitysvammaisten kasvatus, yhteisöpankit, yhteiskunnallinen kolmijäsennys, kasvivärit, lasintyöstö, luonnontiede, matematiikka, astronomia, jälleensyntyminen ja karma + lähes neljäsataa kirjaa hänen esitelmiään.

On niitä varmasti vielä lisääkin, mutta nuo tulivat suoraan mieleen.

 

Punaisena lankana

Vielä yhden episodin tahdon tähän liittää. Kun sitten olen ihmetellyt sitä, miten Steiner - kaikesta selvänäköisyydestä huolimatta - kykenee puhumaan maan edellisistä inkarnaatioista niin läheisesti ja tuomaan niistä eri esitelmäsarjoissa esiin yhä uusia ja uusia puolia, niin tässä on yksi selitys siihen.

Oli eräs hyvin uskollinen henkisen koulun oppilas, Anna Samweber. Tohtori - kuten Steineria silloin nimitettiin - oli puhunut Berliinin ryhmässä Mikaelin mysteeristä ja hänen tehtävästään. Esitelmän jälkeen kysymykset ja vastaukset kestivät yli puolen yön. Kun kaikki muut olivat poistuneet tuosta kokoushuoneesta, jonka yhteydessä Samweberillä oli silloin pieni asunto, Steiner tuli Samweberin keittiöpöydän luo ja sanoi:

- Sam, sinähän tahdoit kysyä minulta jotakin.

- En, herra tohtori, vastasi Samweber, joka ei koskaan halunnut vaivata häntä henkilökohtaisilla kysymyksillä.

- Mutta Sam, ole vain hyvä ja esitä kysymyksesi.

- No niin, herra tohtori, esitelmänne aikana minulle nousi esiin kysymys: Kuka te olette? Kuka te olette ollut? Kuka te tulette olemaan?

Tohtori vastasi heti. Hän piirsi eteeni pöydälle kaarevan kuvion ja kertoi, että hänen yksilöllisyytensä kulkee kuin punaisena lankana läpi koko maankehityksen ja oli olemassa jo ennen sen alkua. Sitten hän jatkoi:

- Jos te ajattelette sitä rakkaudella ja innostuksella, tulette vielä tässä elämässä ymmärtämään, kuka minä olen.

Kertomus jatkuu vielä, mutta kiitos että olen nyt saanut kertoa sinulle näin paljon! Jatkamme.

Rakkaudella
Matti

 

 

4 kommenttia . Avainsanat: mestarit, Valkoinen veljeskunta, Valkoisen veljeskunnan mestarit, Rudolf Steiner, Steiner, Christian Rosenkreutz, Mestari Jeesus, Zarathustra, Pyhän hengen mestari, Judith von Halle, lännen mestarit, Anna Samweber

Kristus ja Zarathustra

Keskiviikko 6.7.2011 klo 0:53 - Matti Kuusela

Hei taas, kiitos kommenteista eilisestä kirjoituksesta. Sanottiin että se tuntui oikealta, vaikka kaikkea ei ymmärtänytkään.

Nyt joka tapauksessa siis keskiviikkona on Auringon ja suuren Sirius-tähtiystävämme konjunktio. Sirius ei olekaan mikä tahansa tähti, sillä se on yhdistetty esimerkiksi Isikseen ja Zarathustraan ja sitä pidetään Maan henkisen koulutuksen vartijana.

Siriuksen ja Auringon yhteinen nousu taivaanrannalta oli muinaisille egyptiläisille tärkeä hetki. Heille se merkitsi Uudenvuoden alkua, Niilin tulvia ja sen seurauksena kuivan ajan päättymistä ja uutta hedelmällisyyden jaksoa.

 

Kristuksen odotus

Egyptiläisille Sirius oli
myös jumalatar Isiksen
tähti. Isis oli heille samaa
kuinzarathustra.jpg Maria meille, olento joka on valmis ottamaan vastaan kosmoksesta pojan. Näitä perusmyyttisiä draamoja näyteltiin korkeakulttuureissa satoja ja tuhansia vuosia ennen Palestiinan tapahtumia.

Ajatus näistä kulttuureista pakanallisina on täysin virheellinen. Jeesuksen syntymää Neitsyestä odotettiin kaikkialla, missä ihmiskunnan mysteerisalaisuuksia tunnettiin. Israel ei tässä odottamisessa ollut mitenkään yksin. Jeesuksen syntymä maan päälle oli sitten sen pitkän odotuksen täyttymys.

Ongelma siinä, että Jeesusta ei otettu paremmin vastaan, oli ilmeisesti siinä, että ihmiskunta oli jo rappeutuneempi kuin oli saatettu odottaa. Ehkä myös Kristuksen tulo maan päälle myöhästyi alkuperäisestä suunnitelmasta, kun ihmiskunta ei ollut riittävän valmis ottamaan häntä vastaan.

Tuntuu siltä, että tässä ihmiskunta kykenee yllättämään yhä uudelleen: olemaan vastaanottamatta henkisiä todellisuutta. Henkiset opettajat odottivat, että Kristuksen toinen tuleminen olisi edennyt jo viime vuosisadalla ennen toista maailmansotaa niin pitkälle, että todella useilla ihmisillä eri puolillan maailmaa olisi ollut hänestä henkisiä kokemuksia. Joillakin oli, mutta odotettua henkistymisen aaltoa ei syntynyt.

 

Kristuksen ymmärtäminen

Nyt meidän olisi tehtävä kaikkemm ymmärtääksemme Kristusta. Niin paljon kuin olemmekin puhuneet sydämen avautumisesta ja sydämen ymmärryksen kehittymisestä, sydän ei osaa kehittää tuota ymmärrystä ilman ajattelun valon apua.

Ajattelu on se valo, joka loistaa kuin majakka yli meren ja näyttää elämän aallokot ja karit niin, että sydän voi turvallisesti etsiä oman paikkansa. Ilman ajatuksen valon tukea sydämen on lähes mahdotonta löytää rakkaudelleen tukevaa perustaa. Ja sydän taas näyttää ajattelulle sen, mikä on tärkeintä.

Ilman sydämen tukea ajattelusta tulee kuollutta ja itsekästä, sellaista joka pyrkii vain omaan hyväänsä ja siihenkin lähinnä materialistisin keinoin.

Puhuimme aiemmassa blogissa Kristuksesta pelastajana, mutta hän jätti meille ihmisille oman osamme. En tiedä pitäisikö minun tässä puhua jälleen kirkosta, siis luterilaisesta, mutta puhutaan nyt. Kirkossa on sellainen näkemys, että joko ihminen pelastaa itsensä, tai Kristus pelastaa hänet.

Mutta kysymyksessä ei ole joko-tai, vaan kumpikin. Normaalit sanat ovat tässä hirmuisen kömpelöitä ja rajallisia, mutta Kristus varsinaisesti pelasti ihmisen fyysiseen ruumiin hajoamasta (pääsiäinen) ja eetterikehon pakenemasta pois maasta (helatorstai). Entä ihmisen astraalikeho ja minä?

Ne ihmisen on itse pelastettava ja aktivoitava. Onhan Kristus siinäkin takana ja helluntai on juuri minuuden juhla, mutta silti. Fyysinen kehomme ja sen elämänvoimat tulevat pitkälle toimeen ilman me ihmiset teemme mitään aktiivista niiden hyväksi, mutta sellaisen yhteyden Kristukseen, että meidän minuutemme työ ajattelussa ja tunteissa voi muodostua todelliseksi uudeksi maailmanluomiseksi, sen ihminen voi saavuttaa vain oppimalla ymmärtämään Kristusta ja hänen työtään.

Se voi kuulostaa aluksi täysin epäreilulta ja asiattomalta. Miksi olisi joku tietämisen yksityiskohta, joka olisi niin tärkeä. Mutta se ei olekaan yksityiskohta, vaan Kristuksen vaikutusta ja työtä tulevaisuudessa ei mitenkään voi käsittää ymmärtämättä hänen työtään menneisyydessä.

Vaikea asia tässä on se, että koska yksi Kristuksen tehtävistä on antaa ihmisille vapaus, jotta heistä voisi tulla todellisen ja aidon rakkauden ja luovuuden olentoja, meille ei voi antaa Kristuksen ymmärtämistä kuin automaationa, vaan meidän on tehtävä ainakin vähän omaa työtä mukana.

 

Kristus-valo

Aivan pelkkä antautuminenkaan ei riitä, sillä silloin puuttuu tuo henkinen ajatusvalo, josta oli puhetta.

Meidän on siis ymmärrettävä. Ja meidän on tunnettava. Vain kaksi asiaa, mutta käytännössä se on niin paljon, koska maailma opettaa meille yhä tuota joko-tai -ajattelua. Joko uskot, etkä silloin ajattele. Tai ajattelet, etkä silloin usko.

Tai koska jokin on hyvä juttu, se ei voi olla paha. Tai koska joku puhuu hyvistä asioista, hän on hyvällä asialla. Tämä kaikki on niin riittämätöntä.

Kristus-valossa, joka on samalla Sirius-valo, meidän on aina jaksettava katsoa jokaista asiaa sekä sydämellä että päällä, sekä tunteella että ajatuksella, sekä rakkauden lämmöllä että valolla.

Samoin meidän on opittava katsomaan jokaista asiaa sekä sen valopuolelta, myös varjopuolelta, sillä molemmat ovat mukana jokaisessa asiassa.

Kun meissä alkaa herätä tämä valon ja sen heittämän varjon ymmärrys jokapäiväisenä luonnollisena asiana, silloin meissä voi alkaa herätä myös Sisäinen Sirius, sekä naisellisena Isis-Sofia-viisautena että miehisenä Zarathustra-viisautena, sekä Mariana että Jeesuksena.

2 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Jeesus, Zarathustra, Sirius, Aurinko, Kristus-valo, Kristus-rakkaus