Matin blogi

Oikeudenmukaisuuden tie

Perjantai 11.9.2015 klo 11:47 - Matti Kuusela

Uuden testamentin lukeminen suomeksi on joskus aikamoista arpaperiä. Kun katselin samaa kohtaa, toisessa suomennoksessa puhuttiin hurskaudesta, toisessa Jumalan tahdon toteuttamisesta. Kun päätin katsoa itse, ilmeni että kyseinen kohta on alkukielellä kreikaksi dikaiosyne. Ja Dikaiosyne taas on kreikkalainen oikeuden ja oikeudenmukaisuuden jumalatar.

Se merkitsee, että tämä tuttu Matteuksen kohta, jota olemme jo aikaisemminkin käsitelleet, kuuluu suomeksi: Minä sanon teille, ellei teidän oikeudenmukaisuutenne ole suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, te ette pääse taivaitten valtakuntaan.

erzengel-michael_111.jpg

Silmien avautuminen

Kun tällaisen lauseen lukee, tuntuu kuin silmät avautuisivat. Huomaa siirtyvänsä tulkinnasta ja epämääräisyydestä puhtaan henkisen ilmoituksen äärelle. Oikeudenmukaisuus, suoruus, rehellisyys on se ensimmäinen tekijä evankeliumien alussa, joka määrittää pääsemmekö me taivasten valtakuntaan. 

Ja rakkaus on viimeinen. Sehän tulee esiin Johanneksella ennen Getsemanea ja Golgataa: Yhden käskyn minä annan teille, rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut.

Oikeudenmukaisuus ja suoruus ovat siis ne ominaisuudet, joita Kristus-minä meiltä odottaa - päästäksemme taivasten valtakuntaan.

Ja mitä se merkitsee? Miksi me taivasten valtakuntiin haluaisimme?

Taivasten valtakunta tarkoittaa käytännössä samaa kuin henkinen maailma. Henkiseen maailmaan tai taivasten valtakuntaan pääseminen merkitsee ihmisten olemuksen kokonaisuutta.

Henkiseen maailmaan pääsy ei ole vain jokin erityisasia, vaan se on ihmisolemuksen kokonaisuuden palautumista. Nyt me elämme maailmassa ja kehoissa, jotka aineellisen maailman rajoitusten ja vinoutumisten takia ovat poissa harmoniasta. Meidän todellinen koko olemuksemme elää mukana enkelimaailmojen kanssa. Jos me elämme oikeudenmukaisesti, Kristuksen mukaan se johtaa siihen, että me synkronoidumme jälleen koko oman henkisen olemuksemme ja henkisen maailman kanssa.

Nyt me todellakin elämme hyvin rajoitetussa maailmassa ja rajoitetussa tietoisuudessa, hyvin rajallisin tiedon elämän olemuksesta ja maailman ja ihmiskunnan kehityksestä.

Oikeudenmukaisuus

Muistamme että oikeudenmukaisuus esiintyy myös Vuorisaarnan tunnetuissa makarios-lauseissa, joita hieman harhaanjohtavasti nimitetään autuuksiksi. Siellä oikeudenmukaisuus on ihmisen yhdeksästä kehitystasosta toiseksi viimeinen eli kahdeksas.

Nyt me elämme vasta kuudetta vaihetta, jonka tehtävä on puhdassydämisyyden saavuttaminen. Seitsemäs on korkeamman minän rauhantekijänä oleminen, millä tarkoitetaan rauhaa erityisesti perusnaisellisena voimana, Maria- tai madonna-ominaisuutena. Analyyttinen rauhanrakennus on hyvä, mutta tässä siis rauhan voimana oleminen meidän kuudentena tasonamme on erityisesti Maria-voima.

Sen jälkeen tulee erityisenä Kristus-voimana oikeudenmukaisuus. Voimme tiivistää: 

Nykyajan minuus - pyrkimys puhdassydämisyyteen.
Korkeampi minä - olla rauhan ja sopusoinnun voima.
Varsinainen minä - toimia kaikessa oikeudenmukaisesti.

Kaikki tämä on Vuorisaarnassa. Ihmetykseni tulee vain suuremmaksi ja suuremmaksi. Meidän aikamme henkisessä kirjalisuudessa ei oikeastaan ole mitään, mitä ei olisi ilmoitettu jo Uudessa testamentissa. Mutta toki me tarvitsemme jatkuvasti uutta tietoa, löytääksemme sen mitä jo on kirjoitettu, ja toteuttaaksemme sitä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Oikeudenmukaisuus, hurskaus, Vuorisaarna, Daikaiosyne

Kohti puhdassydämisyyttä

Perjantai 27.2.2015 klo 18:53 - Matti Kuusela

Vuorisaarnan kuvaus päättyy Matteuksen evankeliumissa sanoihin, joissa kerrotaan että kansanjoukot olivat hämmästyksissään Jeesuksen opetuksista. He kokivat, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi. Se ei ollut vain selostusta, vaan ”hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta.” Kansa koki, että Jeesus puhui asioista, jotka hän tunsi henkilökohtaisesti.

Matteuksen ”vallaksi” suomennettu kreikan sana on eksousias, joka on myös enkelihierarkian nimi. Sanalla Vallat tarkoitetaan niitä samoja enkeleitä tai jumalia , jotka Ensimmäisen Mooseksenkirjan alussa päättävät luoda ihmisen ja joista yksi on Jehova. Heitä kuvataan myös nimellä elohim.

Lause siis tarkoittaa, että kansa koki Jeesuksen puhuvan ensin ”autuuksista” ja sitten vanhojen käskyjen merkityksestä samalla vallalla ja voimalla kuin Jehova oli puhunut niistä Moosekselle noin tuhat vuotta aikaisemmin. Sen on täytynyt olla valtava kokemus.

Kristus ja Jehova

Yksi syy, minkä tähden monet raamatunkohdat ovat meidän aikanamme vaikeita ymmärtää, on se, että henkiset olennot esiintyvät niissä erilaisissa yhteyksissä toisiinsa. Nykyään me odotamme, että sama yksilöllisyys esiintyy aina samalla tavalla ja samoissa yhteyksissä. Raamatussa niin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi Jeesus tai Kristus, tai Jeesus Kristus, esiintyi useilta erilaisilta näkökannoilta.

Ajatelkaamme Vuorisaarnan yhteyttä siihen, miten Mooses otti Siinain vuorella vastaan Jumalan kymmenen käskyä. Näillä kahdella tapahtumalla on yhteistä jo se, että kumpikin tapahtuu vuorella, lähellä jumalaa tai henkistä maailmaa. Ja kummassakin annetaan juutalaisille tai ihmiskunnalle uusi ajanmukainen henkinen opetus.

Aikaisemmin kuvittelin, että Siinain jumala oli yksiselitteisesti Jehova, mutta myöhemmin aloin oivaltaa, että Jehovan taustalla oli Kristuksen opetus. Kun nyt luin jälleen Vuorisaarnaa, jossa Jeesus autuuksien jälkeen palaa Kymmenen käskyn opetuksiin ja esittää ne uudella tavalla, ei enää käskyinä vaan selostaen niiden merkitystä, niin asia käy selväksi. Jo kymmenen käskyä olivat lähtöisin Kristukselta itseltään, mutta hänen on esitettävä ne Jehovan kautta.

Vuorisaarnan aikaan Kristus on tullut maan päälle, ihmisten keskuuteen, ja nyt hän kykenee esittämään käskyt uudella tavalla, ihmisten tasolla. Ja silloin ihmiset kokevat, että hänessä on sama elohim- eli luojajumalien tai Jehovan voima kuin siinä tapahtumassa, jossa käskyt aikanaan annettiin.

Mielenkiintoista on sitten se, että juutalaiset tunnistivat tämän saman henkisen voiman runsaan tuhannen vuoden takaa.

Vallat – elohim - muodonhenget

Rudolf Steiner käytti Valloista tai elohim-olennoista nimitystä muodonhenget. Yksi heistä, joka siirtyi vaikuttamaan auringosta kuuhun, oli Jehova.

Muodonhenget ovat niitä, jotka ovat luonnon taustalla olevia voimia. He muotoavat luonnon ja kaikki olennot, ja Raamatussa he ovat aina läsnä silloin, kun luonnonvoimat järkkyvät, kun myrskyää, salamoi tai maa järisee. Silloin ukkosti ja salamoi, kun käskyt annettiin ensimmäisen kerran.

Mooseksen saadessa käskynsä vuorella oli juuri tällainen suuri luonnonmyrsky, mutta ihmeellistä on, että Vuorisaarnan aikana mitään myrskyä ei ole, vaan luonto tuntuu esiintyvän ihmeellisessä rauhassa. Kristuksen aurinko-olemus loistaa rauhaa maan päälle. Nyt hän on itse paikalla. Nyt hän ei enää ilmesty Jehovan kautta. Hän kertoo tulleensa täyttämään lain, ei kumoamaan sitä.

Ihmiskehityksen uusi suunnitelma

Palatkaamme jälleen Vuorisaarnan alkuun, jossa Kristus kertoo ihmiskehityksen uudesta suunnitelmasta yhdeksäntasoisena kokonaisuutena. Siinä jokainen taso vastaa yhtä ihmisolemuksen tasoa. Näistä yhdeksästä vaiheesta me olemme hengentieteen mukaan kulkemassa nyt vasta kuudetta, joten puuhaa meillä riittää tulevaisuudessakin.

Ohjelman kuudes lause kuuluu Uuden testamentin suomennoksessamme: ”Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä jumalan.”

Tämä on siis meitä varten: kun puhdistamme sydämemme, niin henkinen katseemme avautuu!

Tästä henkisestä puhdistumisesta on varmaan monella sisäinen kokemus. Tärkeää siinä on kuitenkin oivaltaa, että puhdistumisen merkitys on vanhatestamentillisissa ja uusitestementillisissa uskonnoissa hyvin erilainen. Vanhoissa uskonnoissa todella puhdistettiin itseä niin erilaisin henkisin menetelmin kuin rituaalisilla pesuilla ja puhdistusmenoilla.

Nyt puhdistuminen tarkoittaa Kristuksen avulla koettua sisäistä voimaa. Puhtaus on ennen kaikkea sitä, miten me toimimme. Se sisäinen asenne, se on henkilökohtaista elämää ja toimintaa. Sen pohjalta lauseen voi kirjoittaa esimerkiksi:

Puhdistakaa sydämenne oman henkenne voimasta, Kristusta etsiessänne, niin sisäiset silmänne avautuvat.

Vuorisaarnan opastukset

Koko sarjan ensimmäinen ohje kuuluu, että ne joilla on hengen nälkä, saavat nyt oman itsensä kautta tyydytyksen. Hengen kerjäläinen ilmentää vastapainoa sille rikkaalle miehelle, joka ei kyennyt kulkemaan neulansilmän kautta tai astumaan taivasten valtakuntaan.

Saadakseen todellista tietoa on ihmisen kyettävä ensin vapautumaan vanhasta.

Toinen ohje kuuluu, että meidän on kuunneltava tunteitamme, meidän on hyväksyttävä niin murheemme kuin ilommekin. Meidän on tunnettava tunteemme, jotta me niiden kautta kulkea siihen täyttymykseen, jota evankeliumissa kuvataan lohdutukseksi.

Ensimmäinen kohta oli fyysistä tasoa varten, toinen eetterikehoa eli elämänvoimakeholle. Kolmas lause kertoo astraaliruumiin kehityksestä: maltilliset perivät maan. Se tarkoittaa, että ihmisen on opittava itse hallitsemaan omia sisäisiä voimiaan kyetäkseen suorittamaan loppuun maan antaman koulutuksen, toteuttaakseen maan kehitystarkoituksen.

Vanhurskauden arvoitus

Neljännessä lauseessa etenemme varsinaiselle sielulliselle tasolle. Ensimmäistä sielun kehitysvaihetta nimitetään aistimus- tai tuntosieluksi. Se on vielä hyvin kosminen sielunalue. Sitä kehittivät varsinaisesti muinaiset egyptiläiset, jotka rakensivat pyramidinsa ja temppelinsä kosmisten mittasuhteiden ja tähtivoimien mukaan. He kokivat ne vielä suoraan sielussaan. Kalevalassa tätä kehitysvaihetta edustaa Väinämöinen.

Meidän Raamatussamme neljännen lauseen keskeinen käsite on vanhurskaus, erikoinen sana, josta ainakin minulle tulee mieleen Aabrahamin suhde jumalaan, mutta siihenpä se jääkin. Lause kuitenkin lupaa, että ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, tulevat ravituiksi.

Edessäni olevassa englantilaisessa käännöksessä sana on kuitenkin oikeamielisyys tai oikeudenmukaisuus. Kun muuttaa vanhurskauden tilalle oikeudenmukaisuuden, niin lause selvenee välittömästi: ne joilla on oikeudenmukaisuuden nälkä ja jano, he saavat... niin, mitä he saavat? Heidät ravitaan, he saavat täyttymyksen.

Käsittääkseni se tarkoittaa, että ne joilla on syvä kosminen oikeudenmukaisuuden taju ja tarve, he myös täyttyvät kosmisille jumalvoimilla.

Vanha vanhurskaus tai jumalmielisyys tarkoitti sitä, että jumala palkitsi ihmisen. Nyt Kristuksen aikana meidän on tunnusteltava tätä ajatusta vielä hieman pidemmälle. Kristuksen kautta maailmanviisaus on muuttunut. Se on kehittynyt eteenpäin niin, että emme voi enää henkisessä tiedossamme tyytyä siihen mitä on ollut, vaan nyt maan piirissä läsnäolevan Kristuksen kautta myös maanviisaus on jatkuvassa kehitystilassa. Siksi uusi ja sisäisesti ravitseva henkisyys meissä voi olla vain sellaista, jossa me koemme maailman kaikkein korkeimman oivaltamamme viisauden mukaisesti.

Armahtaminen

Viidennessä lauseessa me tulemme yhä lähemmäksi nykyajan henkistä opetusta: ne, jotka armahtavat, ne armahdetaan.

Se tarkoittaa, että katseemme suuntautuu jumalmaailmasta yhä enemmän toisiin ihmisiin ja maailmaan ympärillemme. Aivan kuin me vasta tällä kohden tulisimme todella läsnäoleviksi tässä maailmassa. Tulemme nyt ensi kertaa täysikasvuiseksi siinä mielessä, että voimme tehdä itsenäisiä päätöksiä. Armahtaessamme me otamme vastuun itsellemme, teemme jotain mikä aikaisemmin kuului vain jumalalle. Ja se on mahdollista juuri Kristuksen kautta. Kristus minussa antaa minulla todellisen mahdollisuuden antaa anteeksi.

Rudolf Steinerin mukaan tämä merkitsee, että ihminen nyt saa mahdollisuuden oppia, että maailma vastaa hänelle samalla tavalla kuin hän suhtautuu maailmaan. Sen mitä teet maailmalle tai toisille ihmisille, se palaa sinulle takaisin. Tässä huomaa myös, että tämä omien tekojen ja maailman tekojen vastaavuus ei toimi mekaanisena fyysisen maailman lakina, vaan se on maailman sisäisemmän tason lainomaisuus, jonka oikea ymmärtäminen edellyttää myös oikeaa mielenlaatua.

Tässä armahtamisen ja anteeksiannon rinnalle kuuluvat myös hyveet. Ne kertovat asenteista, jotka ovat sopusointuisessa suhteessa maailman kanssa.

Puhdassydämisyys

Näin olemme tulleet kuudennen lauseen puhdassydämisyyteen ja nykyaikaan saakka. Kuudes lause lupaa, että sydämeltään puhtaat saavat nähdä jumalan.

Käytännössä puhdassydämisyys on sitä, että kielteiset värähtelyt eivät jää kiinni sydämiimme. Se ei Kristuksen mielessä ole sitä, että me suljemme ulkopuolelle kaikki epämieluisat tuntemukset, vaan puhdassydämisyys on sitä, että me otamme vastaan kaiken mitä maailma meille tarjoaa, ja sydämme säilyvät puhtaina siitä huolimatta.

Rakkaudella

Matti



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, Rudolf Steiner, vallat, elohim, Jehova, nykyaika, oikeamielisyys, vanhurskaus

Tuhatvuotista Suomi-historiaa

Torstai 22.1.2015 klo 10:19 - Matti Kuusela

On aika huvittavaa katsella Pohjolan muinaishistorian karttakirjoja. Niissä ensimmäiset kartat saattavat kuvata aikaa tuhansia vuosia ennen ajanlaskumme alkua. Niissä suomalaiset hallitsevat laajoja alueita Norjasta Uralille ja etelään aina Ukrainaan saakka.

Kun sitten selaa karttoja eteenpäin, niin valtakunnat vaihtuvat vuosituhannesta toiseen. Vain suomalaiset pysyvät samoilla alueille vuosituhannesta toiseen.

Noin 1850 eKr rajat muuttuvat hieman ja suomalaisalueiden etelärajalle ilmestyy baltteja ja slaaveja.

Sitten on taas satoja vuosia tasaista. Suomi vallitsee pohjolassa ja eteläpuolella keltit. Vähitellen kelttiläisten tilalle tulee kimrejä, sitten skyyttalaisia, sarmatialaisa ja gallialaisia.

Oleellinen muutos alkaa Penguin-karttakirjassa vuoden 230 jKr tilanteessa. Silloin etelää hallitsee Rooma. Slaavit alkavat työntyä pohjoisemmaksi kohti Karjalaa. Ja siihen tämän kirjan muisnaishistorian kartat päättyvätkin. Skandinavian eteläosaan ilmestyy norjalaisia, ruotsalaisia, daaneja ja juutteja, mutta muuten Norjan ja Ruotsin keski- ja pohjoisosat ovat edelleen suomalaisten hallussa. Tästä ei tietääkseni koskaan kerrota koulussa.

Kulttuurin aallot

Henkiset tutkijat, kuten Valentin Tomberg, ovat kertoneet, miten suomalaiset heimot elivät rauhanomaisesti rinnakkain etelämpää tulleiden slaavien kanssa, ja voihan niin olla.

Mutta mennään eteenpäin Messeniuksen riimikronikan kuvauksessa. Jäimme tilanteeseen, jossa Varsinaissuomen kirkollinen keskus oli Räntämäellä. Porvarit kuitenkin halusivat sen lähemmäksi merta ja niin perustettiin Turku Aurajoen suuhun.

Tämä selvittää myös minua pitkään askarruttaneen kysymyksen. Olin ajatellut, että Åbo tarkoittaa jokiasutusta tai jokikylää, mutta kronikasta käy ilmi, että "bo" tarkoittaa kauppiaiden ranta-aittoja, joita jo Räntämäen valta-aikana oli Aurajoen varrella. Bo näyttää siis olevan samaa juurta kuin esimerkiksi puoti.

Idän ja lännen välissä

Suomen Turku alkaa kasvaa, mutta 1300-luvun alkupuolella Birgerin ja hänen veljiensä välisen kiistan aikana venäläiset käyvät polttamassa poroksi niin Turun kuin Räntämäenkin.

Matias Kettilmundinpoika kuitenkin kostaa ankarasti venäläisten hyökkäyksen. Novgorodin mahtava herttua Juri yrittää vielä piirittää Viipuria, mutta joutuu vetäytymään häpeällisesti ja suruissaan. Venäläisten vaatimukset Karjalasta tuottavat heille enimmäkseen vain tuskaa.

Sitten virolaiset nousevat kapinaan omia valtaajiaan vastaan. He tahtovat lyödä kuoliaiksi kaikki saksalaiset, eivätkä enää tahdo olla heidän orjiaan. He haluavat luovuttaa Tallinnan meille suomalaisille, jotta me sitten auttaisimme heitä. Sotaväkeä lähetetään, mutta projekti kuivuu kokoon. Kronikan suunta muuttuu, ja meille kerrotaan, miten kuningas Maunu oli harmissaan kun suomalaiset niin usein rikkoivat hänen ja Jumalan käskyjä eivätkä tahtoneet antaa piispalle hänen voikymmenyksiään.

Kiista kymmenyksistä jatkui. Kuningas Maunun oleskellessa Turussa kirjoitettiin karjalaisille, että heidän ei tulee pettää Jumalaa, vaan maksaa kymmenyksensä ja muut vaatimukset. Uhkauksin ja kirjein määrättiin, että kun piispa rakastavan isän tavoin oli vierailulla, tuli jokaisen pitäjän vetää nuottaa piispan pöytää varten. Tämä oli aikaa, jolloin venäläisten oli onnistunut valloittaa Pähkinälinna. 

Pian tämän jälkeen seuraa vielä suurempi taloudellinen myllerrys, johon liittyvät ankarat Pietarin penningit eli verojen korotukset. Kiistoissa ovat mukana sekä paavi että suomalaiset, ruotsalaiset ja venäläiset. 

1400-luku on monenlaista menoa ja kehitystä. Piispat rakentavat Turun seutua ja venäläisten kanssa soditaan. 

!500-luvn alussa kuningas Hannu hyökkäsi Suomeen harmistuttuaan siitä, että valtakunta ei enää kuulunut hänelle. Maa sauhusi pahasti ja Turku poltettiin taas kerran.

Mutta Suomessa oli kuusi kunnon taloa noihin aikoihin. Oli Mustain veljesten (dominikaanit) luostari Turussa, Raumalla ja Viipurissa, jossa oli myös fransiskaaniluostari. Nämä sitten revittiin maan tasalla kuninhas Kustaan aikana uuden uskontavan mukaisesti.

Mutta kävi niin onnellisesti, että Venäjä luopui hyödyttömästä liitosta Tanskan kanssa ja päätti luottaa enemmän ruotsalaisiin. Näin suomalaiset saivat kuudenkymmenen vuoden aselevon. Sen ajan he saivat asua maassaan hyvässä rauhassa viholliselta.

messenius_taulu.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Suomi, muinaishistoria, keskiaika, Messenius, riimikronikka, Turku, venäläiset

Ihanteista ajan virtaan

Maanantai 14.7.2014 klo 14:10 - Matti Kuusela

Tässä kesälämmössä lueskelin juuri keveysti Steinerin englanniksi käännettyjä esitelmiä From Buddha to Christ. Olin valinnut tämän kirjan koska se oli niin pienikokoinen, että se mahtui hyvin taskuun.

Lueskelin vain jo aikaisemmin alleviivaamiani kohtia. Heti ensimmäisellä sivulla tuntui kodikkaalta, kun Steiner sanoo, miten henkisen tutkimuksen tuloksista oikein käytettynä virtaa sydämiimme henkistä elämää. Ja vähän myöhemmin hän lisää, miten nämä henkisen tutkimuksen tulokset voivat ja niiden tulee virrata suoraan elämään.

Ja niinhän se juuri on. Nykyaikana on mahdotonta ajatella henkistä tietoa, joka säilyy vain salaisuutena pienissä piireissä. On ollut aikoja, jolloin se oli välttämätöntä, mutta nyt ei ylipäänsä voi olla henkisiä totuuksia, jotka eivät elä ja laajene ihmiskunnan käyttöön. Henkinen tieto, joka ei loista maailmaan ja lämmitä ihmissydämiä juuri tässä elämässä, menettää kykynsä olla todellista ja aitoa hengen ilmoitusta.

Ihanteet

Kolmannessa alleviivauksessani Steiner kirjoittaa: "Meidän tehtävämme ei ole saarnata ihanteita vaan tuoda ravintoa ihmissieluille, henkisen viisauden, aidon veljeyden ja todellisen ihmisyyden ravintoa."

Tuosta voi oivaltaa, että ihanteiden on siis oltava jotain sellaista, mikä nousee jokaisen ihmisen omasta sisämmästä. Niitä ei kukaan toinen ihminen voi määrittää toiselle. No, ehdottomasti niistä voi keskustella silloin kun se on sopivaa, mutta emme voi vaatia toisia noudattamaan omia ihanteitamme. Voimme vain elää ihanteissamme ja pyrkiä mahdollisuuksiemme mukaan toteuttamaan niitä omassa elämässämme ja oman elämämme kautta.

Ihanteet ovat tärkeitä paitsi koko ihmiskunnan tulevaisuuden luomisen kannalta, myös menneisyyden kannalta. Kun Steiner sitten lausuu, miten jopa tänään menneisyyden suurten opettajien voimat virtaavat meidän hienompiin kehoihimme, voimme ymmärtää, miten ihanteet avaavat meidän korkeampia olemustasojamme henkisen kehityksen ja suurten opettajien voimille.

Tulevaisuus ja menneisyys

Sisäisenä kuvana näen, miten sisäiset ihanteet ovat kuin tulisoihtuja, valon leimuja, joiden kautta menneisyys virtaa mahtavana tulevaisuuteen - ja tulevaisuus menneisyyteen. Aivan, aika virtaa kahteen suuntaan: menneisyydestä tulevaisuuteen fyysisellä tasolla, mutta tulevaisuudesta menneisyyteen korkeammalla tasolla.

Ei voi enää kestää kauaa ennen kuin tämän ajan kaksisuuntaisuus ja sen jälkeen useammatkin ajan virrat alkavat nousta esiin tieteessä ja yleisessä tietoisuudessa. Mutta sitä odotellessa voit tehdä seuraavan yksinkertaisen harjoituksen:

Ojenna kätesi suoraan eteenpäin ja nosta sitä hiljaa ylöspäin. Samanaikaisesti kuvittele, että kätesi onkin ollut ojennettuna ylös ja lasket sitä hiljaa alaspäin. Kun olet ensin harjoitellut yhdellä kädellä, voit laajentaa harjoitusta molemmille käsille ja jaloille ja tehdä siitä vähitellen yhä monipuolisemman.

Tämä harjoitus tekee sinut tietoiseksi näistä kahdesta vastakkaisesta virrasta oman kehon piirissä. Suuremmat ajan puitteissa näiden kahden vastakkaisen virtauksen ero on suurempi, mutta tällainen harjoitus auttaa sinua vapautumaan siitä pelkästään fyysiseen maailmaan perustuvasta kokemisesta, joka on nykyisin tarttunut meihin niin voimakkaasti.

Tämäntyyppisiä harjoituksia opetettiin ennen vanhaan esimerkiksi Nepalin kuninkaallisille, mutta ajat ovat muuttuneet erityisesti arkkienkeli Mikaelin ja luonnollisesti hänen taustallaan Kristuksen vaikutuksen seurauksena monet asiat, joita aikaisemmin valmisteltiin pienissä piireissä, tulevat nyt yhä enemmän koko ihmiskunnan omaisuudeksi.

Henkinen todellisuus siis on, että kun jotain virtaa yhteen suuntaan, sillä on vastavirta olemassaolon toisella tasolla. Pyrkiessämme pois duaalisuudesta eli kaksinaisuudesta me emme voi hypätä suoraan johonkin aivan muuhun tajuntaan, vaan meidän on alettava elvyttää tätä kahden virran todellisuutta. Vuorisaarnan pahan vastustamattomuus liittyy siihen.

Ja meidän on tärkeää huomata, että emme voi vaikuttaa ainoastaan tulevaisuuteen, vaan myös menneisyyteen. Jos ajattelemme, mitä menneisyys todella on, niin huomaamme, miten liikkuvaisia ja arvioinnille alttiita ovat kaikki menneet tapahtumat. Jos oikein ajattelemme, mikä olemassaolon taso menneisyydessä olisi täysin liikkumatonta, täysin muuttamatonta, niin huomaamme, että se käy miettiessämme yhä ohueammaksi ja ohuemmaksi. Toistaiseksi salaperäisellä tavalla menneisyys ja tulevaisuus ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Meidän jokainen tekomme ja jokainen valintamme, jokainen ajatuksemme vaikuttaa siihen, miten menneisyys muuttuu kauttamme tulevaisuudeksi, ja miten tulevaisuus taas muokkaa menneisyyttä uudeksi. Ihanteet ovat tässä virrassa yksi merkittävä valaiseva soihtu.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: aika, ihanteet, menneisyys, tulevaisuus, henkisyys, harjoitus

Elämänenergia

Keskiviikko 19.3.2014 klo 14:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, onpa mukava päästä taas kirjoittamaan blogia. Viimeiset viikot ovat kulkeneet ohi hämmästyttävää vauhtia. Yksi ikään liittyviä ihmeellisiä ulottuvuuksia tuntuu olevan aika. Koin suurta tarvetta muuttaa omaa ajankäyttöä. Vanha tapa, jossa sisäinen draivi ajaa eteenpäin ja tuottaa hienoja työtyloksia, ei enää toiminut. Ihmeissäni kirjoitin itselleni työlistoja, kuten amerikkalainen suosikkiopettajani Brian Tracy suosittelee, mutta se ei toiminut: uutta työtä tuntui tulevan listalle enemmän kuin vanhoja sai tehdyksi.

Hupaisa kokemus oli myös tämä: Tee isot ja vaikeat asiat ensimmäisenä, ja sitten vasta muut. Hieno idea ja uskon että se toimii nuoremmilla, mutta eipä toiminut enää. Jos tuota yritti, niin välttämättämömät päivittäistehtävät alkoivat jäädä jälkeen. Ja sitten kun tekee päivittäistyöt ensin, niin isoihin saakka ei ehdi lainkaan ennen kuin tulee torstainen myöhäinen saunailtani ja sitten perjantai: Enkelimaaviestin kirjoittamisen päivä.

Yrittämisestä ei selvästikään ollut apua. Kun ihmettelin tilannetta ystäville, vastaus oli aina: Ota vain rennosti, niin minäkin teen!

Selvähän se. Jos yrittää, luo itse itse jännitettä ja hidastavia energiavalleja. On siis otettava rennommin ja rentoudesta käsin luotava uusi toiminta.

Valmennusta

Eilen illalla oli Presidentissä Ilkka Koppelomäen (ja hänen ystävänsä, toisen Ilkan) valmennustilaisuudessa, se kun oli maksuton ja muun muassa rahan uudesta ymmärtämisestä puhuttiin. Olin jo aikaisemmin lukenut Ilkan viestistä hänen vallankumouksellisesta energisointimenetelmästään, hyppelustä!

Jokainen tietenkin ymmärtää, että hyppely tai vielä paremmn pomppiminen on niin yksinkertainen keino, ettei sitä tule edes kokeilleeksi. Tuossa tilaisuudessa se kuitenkin tehtiin johdetusti. Tajusin hieman lisää, miten tärkeitä tällaiset valmennustilaisuudet ja kurssit ovat: tulee tehdyksi muiden mukana asioita, jotka itse jäisivät helposti tekemättä.

Siis: viisi pientä pomppausta niin vakavalla naamalla kuin pystyy. Sitten viisi pomppausta iloisella naamalla. Ja toden totta, hymy sen kuin levisi kasvoilla. Ilkka kertoi, miten joku hänen asiakkaistaan oli kertonut pomppimisen muuttaneen hänen koko elämänsä.

Siis muutama kevyt pomppu riittää. Kun tänään kokeilin pomppuja uudestaan, niin tuntuu siltä, että kantapäidenkin nostaminen ja pomppaava laskeminen takaisin alas riittää mainioisti. Oli todella aktivoituu. Toivon että sinäkin kokeilet.

Elämämänenergia

Kävin muistaakseni vuonna 1987 Baselissa Lebensenergie-messuilla ja siellä jo kokeilin pomppimistä ensimmäisen kerran. Pomppimisen vaikutusta kokeiltiin oikein kinesiologisella testillä. Ohjaaja painoi ojennutta käsivarttani helposti alaspäin, mutta pikkutrampoliinilla tehdyn pomppimisen jälkeen pystyin pitämään vastaan huomattavasti vahvemmin.

Ne olivat muuten upeat messut, parhaat joilla koskaan olen ollut. Järjestävät olivat tehneet monenmoisia järjestelyjä elemänenergian merkityksen osoittamiseksi. Pomppisen ohella suuren vaikutuksen teki musiikkikoe. Toisista kuulokkeista tuli klassista musiikkia, joka oli soitettu sydämen sykkeen tahtiin, 60 iskua minuutissa, ainakin sen mukaisesti, miten ne tahdit nyt menivätkään.

Toisissa kuulokkeissa sama musiikki soi nykyaiseen tyyliin nopeammin, tai nopeutettuna. Selvästi koko suuren eron ja tajusi, että se 60-mukainen tahdistus tekee energiakeholle hyvää, se rauhoittaa ja vahvistaa. Ja se toinen nopeampitahtinen musiikki taas toimii elämänvoimia vastaan. Sen vaikutus perustuu ärsyttämiseen. Ja tämä nopeutettu musiikki on juuri sitä, mitä normaalisti kuullaan, radioista vielä ikävästi pakattuna, mutta usein myös hienosti soitetuissa orkesterikonserteissa sydäntä nopeampana.

Kiire, yrittäminen, puskeminen, nehän ovat juuri sitä, mikä vastaa tuota nopeautettuna musiikkia: älyllisyys painaa tunnealuetta, sydäntä ja hengitystä. Hyvän rentoutumisen ja hidastuksen kautta voi löytää uuden paremman ja tehokkaamman rytmin elämäänsä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilkka Koppelomäki, aika, yrittäminen, kiire, tehokkuus, pomppiminen, tahti,

Loppiaismietelmiä

Maanantai 6.1.2014 klo 19:32 - Matti Kuusela

Loppiainen alkaa olla lopuillaan. Vielä voi mielessään vahvistaa, miten jouluajan pyhät vuorokaudet heijastuvat koko vuoden kahteentoista kuukauteen ja kolmeentoista kuunkiertoon. Nykyisinhän kuun mukaisia kuukausia ei enää juuri lasketa, mutta ainakin vielä 1800-luvun Britannian laivastossa maksettiin palkkoja lunaaristen kuukausien mukaisesti, mikä tarkoittaa siis aitoa kuu-kuukautta.

Jouluaatto on siis Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymäjuhla ja loppiainen Matteuksen evankeliumin Jeesus-lapsen, vaikka meillä yleensä liitetään nämä molemmat juhlat samoihin päiviin. Henkisissä piireissän Luukkaan Jeesus-lasta nimitetään myös nataaniseksi Jeesukseksi, koska hän polveutuu kuningas Daavidista tämän pojan Naatanin kautta. Matteuksen lasta taas nimitetään myös salomoniseksi Jeesus-lapseksi, koska myös hän on Daavidin poika, mutta tämän pojan Salomonin kautta.

Evankeliumeissa melko piilossa oleva asia on, että kumpikin poika on korkeaa sukua, nataanilainen Jeesus syntyperältään juutalaisten ylipappi ja salomonilainen Jeesus juutalaisten perinnöllinen kuningas.  

Jeesus-lasten syntymäpäivät

Mielenkiintoista tässä perinteessä on, että nykyinen jouluaatto ja loppiainen eivät kuitenkaan ole Jeesus-lasten oikeat syntymäpäivät, vaan Luukkaan lapsi syntyi aikaisemmin ja Matteuksen evenkeliumin kuninkaallinen lapsi vuodenkulussa myöhemmin. Oikeat päivämäärät ovat nykyisen ajanlaskumme 6. ja 7. päivän välinen yö joulukuussa vuonna 2 eKr. Luukkaan evankeliumin lapselle, jota paimenet kumarsivat, ja 5.3. vuonna 6 eKr. Matteuksen evankeliumin lapselle. Siitä, mitä sitten tapahtuu, niin että myöhemmin on vain yksi Jeesus, olemme puhuneet usein Astrosofisen kalenterin teksteissä, ja siihen palaamme täällä blogissakin myöhemmin, mutta nyt kiintoisaa on se, että jonkin viisaan henkisen johdatuksen perusteella nämä syntymäpäivät ja niitä yhdistävät pyhät päivät ja yöt on todellakin asetettu paikoilleen myöhemmin.

Elämänvoimien maailmassa nämä syntymäpäivät ovat kuitenkin nykyisillä paikoillaan hyvin todellisia ja ne muodostavat todella kauniin ja voimakkaan numerollisen kokonaisuuden. Lukujen yhteydessä on aina hyvä muistaa, että vaikka meillä annetaan esimerkiksi joitakin päivämääriä kosmisten ja henkisten tosiasioiden mukaan, vasta meidän ihmisten osanotto tekee niistä sisällöllisesti todellisia ja todella merkittäviä. Siksi juhlat ovat erityisen tärkeitä elämänvoimien maailmassa. Siellä niillä on ensiarvoise tärkeä ja välitön vaikutus. Luonnonhengille ne ovat suorastaan dramaattisen todellisia.

Nyt kun meillä Suomessa jälleen halutaan vähentää arkipyhiä, niin on hyvä tiedostaa, että loppiaisen nykyinen päivämäärä koko jouluajan lukujärjestelmässä on todella tärkeä. Siksi loppiaista ei missään tapauksessa pidä muuttaa esimerkiksi johonkin viikonloppuun, koska silloin tuo elämänvoimien tai eetterinen todellisuus, jota juhla-ajat kantavat ja vahvistavat, joutuu epäjärjestykseen. Loppiaisen päivämäärä on pidettävä ennallaan, mutta toinen asia sitten on, pitääkö sen olla kokonaan vapaapäivä. 

Loppiaisen henkiseen tiedostamiseen ei nyt kuitenkaan valtavan pitkää aikaa mene, ja jos järjestetään vaikka loppiaisnäytelmiä, niin voihan niitä järjestää viikonloppuna jos työpäivän ilta tuntuu liian ahtaalta. Loppiainen sinänsä on syytä pitää perinteellisellä paikallaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: loppiainen, Jeesus-lapsi, syntymäaika, Jeesuksen syntymäpäivä

Medusat 2

Perjantai 7.6.2013 klo 1:17 - Matti Kuusela

Puhuimme edellisessä blogissa medusoista, siitä miten ne ovat kuin merestä tiivistynyttä musiikkia, ääntä tai suorastaan melodioita. Se on nykyiselle ajattelulle jo riittävän vaativiaa, puhumattakaan siitä, miten herkästi maa reagoi siihen, mitä sen pinnalla tapahtuu. Merenhenki Etschewit kertoi, miten jokainen musiikkilaatu luo oman medusansa maan vastauksena tuohon musiikkiin. Sehän kertoo siitä, että ihmistoiminnan vaikutus todellakin yltää ympäri koko maan - siis siinä mielessä että kun jossain jotain tapahtuu, sen seuraukset voivat ilmetä maaäidin vastauksena millä tahansa maapallon alueella. Siinä ajatusharjoitus kerrakseen.

Puhuimme myös siitä, miten medusat ovat vain hivenen tiivistynyttä vettä. Valaan laulavat meriin kuun lauluja, mutta medusat eivät laula tai soita, ne ovat tuo sointi tai sävelmä. Se on asia, joka tulee luonnonhenkien kertomuksissa esiin yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut olennot tekevät jotain, jotkun olennot ovat noita tekoja. Se on näkökohtaero, jonka kanssa joutuu ehkä pinnistelemään omassa tietoisuudessaan, mutta kun tuo tekemisen ja tekona olemisen keskinäinen suhde alkaa avautua, alkaa kokea maailman uudella tavalla, entistä avarampana, musikaalisempana.

Viisaus, rakkaus ja kauneus

Medusat ovat olentoja, joiden likkeessä vesielementin kauneus ja viisaus sulautuvat yhteen. Maassa elävä viisaus on maan edellisen ihmiskunnan, vanhan kuun ihmisten eli nykyisten enkeleiden tuotetta. He istuttivat maahan viisauden, niin että viisaus tulee esiin kaikkialla, mutta joskus niin harvinaisen kauniilla ja aaltoavalla tavalla kuin näillä juuri ja juuri merivedestä esiin kasvaneilla medusoilla.

Maan nykyisen ihmiskunnan eli meidän tehtävänä tulee olemaan maan täyttäminen rakkaudella, niin että maan seuraavan ihnkarnaation ihmiskunta voi aivan kuin tuoksuna kokea rakkauden huokuvan esiin kaikesta siitä, mitä maassa on. Se on meidän suuri tehtävämme - ja kuten on helppo ymmärtää, meillä on siinä vielä tekemistä. Mutta voit jo nyt auttaa tätä kehitystä näkemällä sisäisesti miten se rakkaus, joka nyt vielä ilmenee usein niin alkeellisena ja häilyvänä, maamme loppua kohti puhkeaa kukkaansa ja täyttää koko maan, kaiken mitä täällä on.

Kuu

Kuulla on läheinen yhteys maan vesielementtiin. Oletko koskaan ihmetellyt, miten maassa voi olla niin paljon viisautta ja kauneutta. Kuun ikiopettajat antavat sointiensa kaikua maan meriin jotka peittävät maata suuremman alueen maan pinnasta, ja näitä sointeja riittää myös vuoripuroihin saakka. Tässä soimisessa kuun oma viisaus uudistuu jatkuvasti ja kantaa samalla maan viisautta. Siksi medusat soivat maailman merissä. 

Aluksi korostimme, miten medusat ovat sointi, mutta ne ovat myös sointia, joka tosin ei ole tavallisin aistein kuultavissa. Se on henkistä tai yliaistista sointia ja musiikkia. Kun eläydyt tähän medusojen yliaistiseen sointiin veden elementissä, voit kokea, miten laajalle tuo sointi ulottuu maan olemuksessa, myös muiden olentojen kautta.

Etschewitin mukaan kuun henkisten opettajien keskeinen viesti ainakin tuohon aikaan oli se, miten ihmiskunnan ongelmia ei voi ratkaista vain ajattelun avulla, vaan meidän on aina löydettävä kolminaisuus, kuten ajattelu, tunne ja tahto, tai usko, rakkaus ja toivo. Vasta silloin me alamme hahmottaa kokonaisuuksia siten, että ottavat huomioon sekä henkisen, sielullisen että aineellisen tason.

Ikuisuus

Joskus ihmiskunta omaksuu iskulauseita, joilla saattaa alunperin olla hyvä tarkoitus, mutta jotka voivat johtaa pahasti harhaan. Nyt kaksi tällaista lausetta liittyy aikaan. Toiven lause pyytää pysymään nykyhetkessä, mikä on aivan hyvä ajatus - ellei siihen pyri ajattelun voimin. On hyvä elää nykyhetkessä, mutta jos puristaa ajattelunsa siihen liikaa, silloin jää ikuisuuden elementti huomaamatta.

Kuun viisaudenopettajat ja medusat elävät kärsivällisesti paljon laajemmassa aikaulottuvuudessa kuin me ihmiset. Ymmärtääksemme paremmin sekä kuunviisautta että medusojen luomoavaa liikettä me vapautua ikuisuuteen, ajan sykkivään rajattomuuteen.

Toinen sisäisesti vahingollinen lause on "aikaa ei ole". Aika on tunnetusti jo yksi Aritoteteleen kahdestatoista maailman luomisen kategoriasta. Se on olemassa. Aika on elementti, joka esimerkiksi erottaa fyysiset tilat toisistaan niin, että jossain paikassa voi jonain ajan hetkenä olla yksi ihminen, toisella hetkellä vaikka neljä, kolmannella ei yhtään.

Koska meidän fyysinen maailmamme on rakenteeltaan vahvasti dualistinen eli kaksinapainen, tällaiset "yksisuuntaiset" lauseet, kuten aikaa ei ole tai elä nyt-hetkessä ovat oikeastaan zen-lauseita, joiden tehtävä on johdattaa ihmisen tietoisuus yksisuuntaisuuden yli. Vanhoissa henkisissä kouluissa on opetettu, miten ihmisen on aina ajateltavat jokainen ajatus myös vastakkaiseen suuntaan. Vasta silloin tavoittaa niiden totuuden. 

Elämänmaailmassa aika on todellisuus, joka täyttää maailmankaikkeuden samalla tavoin kuin fyysis-aineellisen avaruuden täyttää tila. Käytännössä se merkitsee, että esimerkiksi energiahoidossa me voimme parantaa eri aikojen tapahtumia ajan elementissä, niin kuin me fyysisen tilan piirissä voimme parantaa kehon eri alueita.

Ja totta on, että maailmankaikkeuden keskussykkeen ytimessä aika aivan kuin katoaa, jolloin mahdollistuu kokemuksen samanaikaisuuden intuitio, mutta samalla aivan kuin liukenevat myös kaikki kaksitoista kategoriaa.

Jos pääset katselemaan medusoja vaikkapa akvaariossa, tunne miten ne elävät hyvin omassa maailmassaan: ne ovat täällä, mutta samalla jossain aivan muualla, täynnä kuun ikiviisauden sointia, joka maan vesielementissä ilmenee niin kauniina yliajallisena sykkeenä, vaikka me aistillisen korvin emme voikaan medusojen kuun musiikkia ja kuun viisauden viestejä kuulla.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: medusa, kuu, viisaus, viisauden opettajat, aika, kategoriat, aikaa ei ole olemassa

Suomen sielu

Torstai 31.1.2013 klo 22:04 - Matti Kuusela

Luin että televisiosta on tullut jälleen ohjelmasarja, jossa Suomen historiasta kerrotaan kokonaan Ruotsin kannalta, aivan kuin kulttuuri olisi tullut tänne vain Ruotsista, aivan kuin Suomessa olisi hallinnut ainoastaan ruotsalaisia kuninkaita.

On hyvä muistaa, että vielä keskiajalla ei ollut lainkaan sellaista Ruotsia kuin nykyisin on. Silloin "Ruotsi" oli ainoastaan kolme kolme kuningaskuntaa suunnilleen Tukholmasta Göterborgin suuntaan: Itä-Göötanmaa, Länsi- Göötanmaa ja Sveanmaa. Eteläinen osa nykyistä Ruotsia oli Tanskan hallussa ja pohjoinen suomenkielisten heimojen hallussa.

Suomessa oli omat kuninkaansa. Menneisyyden Suomi oli vauras maa, jossa oli eri aikoina kukoistavia kuningaskuntia, kuten Varsinais-Suomi sekä Pohjanmaalainen Kainuu, jonka kuningassuku ulotti haaransa aina Norjaan, Britanniaan ja Ranskaan saakka.

Hyvin kaukaisena aikana Suomen metsät rakennettiin lähes täyteen kivipyhättöjä dolmeneineen. Pohjanmaalla on edelleenkin kirkkojen pohjapiirroksia muistuttavia kivirakennelmia, jotka suuntautuvat kosmisesti. Turun seudulla on vanhoja pyhiä kivirakennalmia valtavan tiheästi.

Suomi on ollut vaurasta maata, mutta jostain syystä meidän henkinen historiamme on johdonmukaisesti peitetty satojen vuosien ajan. Suomesta ovat kadonneet lähes kokonaan kaikki kirjalliset tiedot, jotka viittaavat tähän meidän maamme menneeseen kukoistukseen, tai sen useihin vaiheisiin.

 

Runonlaulajien Suomi

Menneiden runonlaulajien Suomi on ollut sisäiseltä henkiseltä kulttuuriltaan korkealle kehittynyt. Se tai ne henkiset olennot, jotka ovat johtaneet sitä skandinaavista kulttuuria, josta sekä skandinaaviset että suomensukuiset kansanrunot ovat saaneet osansa, ovat olleet hyvin korkeita ja edistyksellisiä.

Nämä olennot ovat inspiroineet Suomeen maailmansyntyrunoja, jotka muinaisessa puhtaudessaan ovat samalla tasolla juutalaisen ja intialaisen maailmansyntyrunouden kanssa.

Meillä on ollut hienoja kulttuurin aaltoja, kuten kansallisromantiikka ja suomalaisten korkeavärähteisten kansallisten laulujen aika.

 

Suomen "tyhjiö" ja uusi tuleminen

Virallisen historian mielestä Suomi on ollut kutakuinkin ainoa maa maailmassa, jossa ei ole ollut omia kuninkaita, ei mitään vanhaa vaurautta eikä historiaa, vaikka tutkimus esimerkiksi osoittaa, miten suunnattoman arvokkaat menneisyyden loistomiekat olivat Suomessa yleisiä.

Ymmärrän kyllä hyvin, miten Suomen tulevaa tehtävää on täytynyt valmistella peittämällä meiltä meidän muinainen historiamme. Se on antanut meillä mahdollisuuden nähdä itsemme sellaisina kuin juuri kunakin aikana olemme, ilman mahdollisuutta arvostaa itseämme menneisyyden tekojen pohjalta. Se juuri kertoo siitä, että meillä on kansana edelleen tehtävää, sillä menneisyyden suomalaissukuisten kansojen suuruus olisi silmiemme edessä, se kertoisi siitä, että aikamme on ohi. Nyt voimme hyvällä omallatunnolla luottaa siihen, että meidän aikamme on tulossa.

Jotta tuo tulevaisuus voi tulla hyvällä tavalla, tarvitsemme paljon hartautta ja kunnioitusta sitä kohtaan, mitä on tulossa.

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: Suomi, pyhät paikat, Suomen tulevaisuus, historia

Joulupäivä

Tiistai 25.12.2012 klo 20:20 - Matti Kuusela

Hei ystävät, tervetuloa joulupäivään ja jouluajan toiseen pyhään yöhön. Kun maan elämänvoimat muina vuodenaikoina ovat ahkerassa toimessa maan ulkopuolella, kokoontuvat ne jouluajaksi maanpinnan alle. Mutta sen sijaan että ne nukkuisivat talviuntaan, maanvoimat ovatkin jouluaikana hereillä.

Luodessaan uutta kasvua keväällä ja palatessaan syksyllä takaisin maan piiriin kesän kosmisista seikkailuista maanvoimat oikeastaan uinuvat ja luovat uinuessaan uutta kasvua ja elämää. Siinä mielessä ihminen ja luonto toimivat hyvin päinvastaisella tavalla. Luonto luo levätessään, mutta ihmisen luominen on sitä että hänen minuutensa on paikalla. Henki luo ihmisessä hänen oman minuutensa kautta.

Toisaalta olisi väärin sanoa, että ihminen luodessaan on kokonaan hereillä. Luomisen tilassa ihmisen sielullisuus on hieman irti fyysisestä kehosta, mikä aiheuttaa sen ihmeellisen unohtumisen luomisprosessiin, unohtumisen, jossa aika virtaa aivan omalla tavallaan.

Jouluna luonto on hereillä

Jouluna maa ja luonto ovat siis hereillä, ja siksi ne ovat silloin myös tietoisia. Maaäidin tietoisuuden kantajia ovat erityisesti maanhenget, maahiset, ja siksi myös ne tulevat jouluaikaan voimakkaasti esille. Jos pysähtyy ajattelemaan, jouluaikana tapahtuu monia ihmeellisiä asioita.

Eksi niistä on nämä kaksitoista pyhää päivää tai kolmetoista pyhää yötä, joissa tiivistyy koko vuoden elämä. Kun ensimmäinen pyhä yö tiivistyy kivikuntaan, tiivistyy toinen pyhä yö kasvikuntaan. Kasvit edustavat aurinkovoimia, puhtautta ja viattomuutta. Ja meidän ihmisten on joulupäivänä hieman vaikea löytää itseämme. Kasvikunnan auringonomaiset elämänvoimat hiljentävät ja valaisevat, ja jouluyönä kasvikunta on tavallaan syntynyt uudelleen.

Jouluyönä maahiset, jotka ovat koko ajan hoivanneet kasveista maanpiiriin pudonneita pikku siemenlapsia lämpöelementissään, liittävät nämä siemenet maan sisäisyydessä vaikuttaviin kasvien henkisiin alkukuviin.

Alkukuvat ottavat vastaan siementen kesän kasvusta kokoaman kasvien informaation ja ne puolestaan eheyttävät siementen elämänvoimat ja päivittävät ne tulevan vuoden teemalla. Jokaisella vuodella on henkisesti omat tehtävänsä, jotka ovat elämänvoimien piirissä ja niiden alueella eläville luonnonhengille täyttää todellisuutta.

Joulun enkelit

Myös enkelit ovat vahvasti läsnä. Enkelit kantavat meidän ihmisten tulevaa korkeampaa minuutta niin kauan kuin se ei vielä ole valmis itsenäistymään. Enkeli on tavallaan ihmisen korkeampi minä, vaikka sillä hetkellä kun ihmisen henkisempi minä kehittyy valmiiksi, meidän suojelusenkelimme vapautuu meidän ohjaamisemme tehtävästä. Mutta siihen saakka enkeli on aina meidän kanssamme ja hän ohjaa meitä myös elämästä toiseen, sillä enkelit tietoisuus ei katkea sen kehitysvaiheen aikana, jota me ihmiset nimitämm kuolemaksi.

Ensimmäinen pyhä yö on henkisesti sisäisen lämmön aikaa ja toinen pyhä yö henkisen valon aikaa, henkisten aurinkovoimien vallintaan. Siksi on helppo ymmärtää, miten myös tänä yönä ja luonnollisesti myös päivänä voimme kokea enkelin läheisyyden paljon normaalia koskettavammin.

Luonto ja ihmishenki

Lumi valkeudessaan, puhtaudessaan ja lumihiutaleitten yksilöllisessä kristallisuudessaan on ihmiskunnalle suuri lahja. Mutta sen lahjan täysi merkitys voi toteutua vain ihmiskunnan arvostuksen ja huomion kautta.

Vaikka luonto antaa niin paljon kauneutta, täyden merkityksensä se saa vasta ihmisten kautta, sillä ihminen on ainoa olento, jolla on läsnäoleva henki fyysisen maailman piirissä. Siksi ihmisen antamalla huomiolla on maailmankehitykselle niin suuri merkitys.

Mineraaleille, kasveille, eläimillä ja enkeleillä on myös varsinainen henkinen olemus, mutta se ei ole täällä maan päällä fyysisessä maailmassa, vaan henkisissä maailmoissa.

Siksi ihmishenki ja joulun lapsi ovat niin lähellä toisiaan. Ihmisen henki on suunnattoman arvokas koko maailmankaikkeuden kehitykselle ja kasvulla, mutta se on vielä kovasti lapsenomainen ja kovasti altis materialistisille houkutuksille. Jouluna meillä on erityinen aika hoivat oman minä-lapsemme, oman enkelimme ja muiden henkisten ohjaajiemme välistä yhteyttä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toinen, pyhä, , joulupäivä, jouluaika, kasvikunta, enkelit

Enkelit kanssamme

Perjantai 23.3.2012 klo 19:27 - Matti Kuusela

Silloin kun kirjoitin Enkelit kanssamme -kirjan ensimmäistä versiota vuonna 1996 aika moni oli sitä mieltä, ettei se taida kannattaa, koska enkelibuumi on jo ohi. Tuskin kukaan olisi silloin saattanut arvata, ettei enkelibuumi todellakaan ollut ohi, vaan se jatkuu edelleenkin. Nyt alkaa näyttää siltä, että enkelit ovat tulleet jäädäkseen.

On edelleenkin mahtavaa ajatella, miten suuria muutoksia ihmisen tietoisuudessa ja suhteessa näkymättömiin maailmoihin tapahtuu koko ajan. Outoa siinä on myös se, että monia kirjoja lukiessa tai elokuvia katsoessa tuntuu, kuin ihminen olisi aivan sama kaikkina aikoina. Mutta sitten jos lukee vaikka Vanhasta testamentista Abrahamin kokemuksia, niin huomaa miten valtavia asioita on tapahtunut hänen ajoistaan, viimeisen 4000 vuoden aikana.

Abrahamilla oli eräässä vaiheessa tapana istua pyhässä Mamren tammistossa ja katsella tiellä, valmiina palvelemaan matkustavaisia, mikä oli erityisen hartauden osoitusta, sillä Abraham oli aikanaan merkittävä patriarkka, merkkimies, joka oman arvonsa mukaisesti ei missään tapauksessa olisi palvellut ketään - ketään muuta kuin jumalaa.

Eräänä päivänä kuitenkin tietä lähestyy kolme miestä. Ilmenee että he ovat enkeleitä, ja kirjassani puhun tarkemmin siitä mielenkiintoisesta piirteestä, että Abraham puhuttelee näitä kolme nimelle Herra! Siis yksikössä.

Mutta sitten Abraham valmistuttaa näille kolmelle ruokaa, oikein juhlavaa liharuokaa, ja aterioidessaan hän keskustelee näiden kolmen enkeliolennon kanssa, jotka Andrei Rublev sittemmin on kuvannut niin taivaallisen mestarillisesti.

Enkelit siis aterioivat Abrahamin kanssa. Mitä kaikkea siinä sitten tapahtuukin, niin tuollainen ateria oli ennenvanhaan erityisen pyhä toimitus. Ja enkelit syövät.

 

Daniel

Kun mennään ajassa eteenpäin noin 1500 vuotta, tullaan Danielin aikaan, joka oli suurmies Babylonin kuninkaan hovissa. Kerran paastottuaan mies ilmestyy hänelle. Kuvaus tästä olennosta on mahtava, ja voima on niin suuri, että Danielin seurassa olevat sotilaat kätkeytyvät pelosta ja Daniel itsekin vaipuu alas kasvot maata vasten.

Paljon aikaisemmin vielä Jaakob oli paininut enkelin kanssa. Valtavasi on muuttunut näistä ajoista siihen, miten yksilöllisten suojelusenkeleiden idea vähitellen avautui enkeleille. Nyt on kulunut vasta muutama sata vuotta siitä, kun yksittäisiä ihmisiä ohjaavien enkeleiden idea todella avautui nykyaikaisille eurooppalaisille.

Mielestäni on perusteltua sanoa, että enkelien aika on alkamassa. Pian me tulemme kokemaan syvästi paitsi omaa elämäämme ohjaavat enkelit, myös luonnossa ja monissa henkisissä ilmiöissä vaikuttavat enkelit.

 

Riihimäen nuorisoteatteri

Aivan upea merkki uudesta - tekisi mieli sanoa, todellisesta - taiteellisesta enkeleiden tajuamisesta on Riihimänen nuorisoteottarin enkelinäytelmä, jonka ensi-ilta oli viikko sitten. Missään esityksessä en ole aikaisemmin nähnyt niin koskettavia enkeleitä kuin tässä. Ja vielä tahdon sanoa, että tuskin aikaisempina vuosina olisi ollut mitään mahdollisuuttakaan näytellä enkeleitä tällä luontevuudella ja uusilla energiaoilla.

Rakkaudella

Matti

2 kommenttia . Avainsanat: Enkelit, kanssamme, Vanhan testamentti, suojelusenkelit, Enkelten aika, Riihimäki, Riihimäen nuorisoteatteri

Henkisen minuuden juhla

Perjantai 25.3.2011 klo 18:56 - Matti Kuusela

Kun vasen käsi on kääreessä, tulee kummallisia lyöntivirheitä jos keskittyminen vähänkään herpaantuu. Mutta kirjoitetaan silti, sillä tulevan viikonvaihteen energiat ovat todella mahtavat ja suurenmoiset. Aluksi pieni sivuvaihde:

Biodynaamisen Kylvö- ja korjuukalenterin mukaan istutusaika päättyi tänä aamuna klo 4 (seuraava alkaa 10.4.). Lauantaina on hedelmäpäivä, mikä lupaa miellyttävää säätä, mutta toisaalta Kuu on noususolmussa ja lisäksi on maanjäristys- ja myrskytaipumusta. Hedelmäpäivät jatkuvat maanantai-aamuun saakka. Mikäli oikein ymmärrän, hedelmäpäivät ovat sellaisia, jossa kasvua säätelevä Kuu on lämpömerkissä, tällä kertaa Jousimiehessä. Ainakin Jousimiehen merkissä syntyneet voivat nyt odottaa uusia ja hedelmällisiä ideoita.

 

Astrosofinen kalenteri -
Venus, Neptunus, Maan sisäiset energiat

Astrosofinen kalenteri puolestaan kertoo viikonvaihteen Venuksen ja Neptunuksen konjunktiosta, eli Venuksen rakkauden voimat ja Neptunuksen tunnevoimat vahvistavat toisiaan. Neptunus kykenee kohottamaan voimansa korkeiden ihanteiden ja ideoiden luomiseen ja Venuksen rakkaudenvoimat voivat ohjata meitä oman karmallisen ryhmämme löytämiseen.

Tuntuu hassunkuriselta kirjoittaa tätä, kun koko ajan kirjoitan oikeastaan siitä mitä tänään jo tapahtui. Itse olen syntynyt Jousimiehen merkeissä ja juuri tänään syttyi Seija Aallon ja Seppo Ilkan kanssa idea järjestää juhannukseen mennessä kurssi, jossa käsittelemme maan sisäisten energioiden kanssa työskentelemistä. Nyt nimittäin näyttää siltä, että tällä alueella työskentelyyn - minkä me yleisesti ottaen valotyöntekijöinä olemme autuaasti unohtaneet katsoessamme enemmän ylöspäin - on todellinen kiire.

On nimittäin niin, että jos me työskentelemme henkisesti vain ylöspäin, niin nykyaikana se luo maansisäisissä voimakerroksissa vastaenergioita, jotka ovat vaarassa alkaa purkautua. Tämä on uusi asia, sillä aikaisemmin ihmiskunnan ei ole niin tarvinnut välittää siitä, mitä maan sisässä tapahtuu. Mutta nyt meidän henkistymisemme rinnalla myös meidän vastuumme kasvaa jatkuvasti.

Suosittelen, että luet vielä tämän viikonlopun Astrosofisen tekstin (linkki vasemman palstan päävalikossa). Siinä on hieman toisin sanoin kerrottu, miten Venuksen ja Neptunuksen yhteys on sama, joka vallitsi aikoinaan Kaanaan häissä.

Nuo häät olivat Kristuksen aurinkovoimien juhlaa hänen toimintansa alussa, jossa hänen "aikansa ei vielä ollut tullut" - tai tarkemmin jossa "minun" aika ei ollut vielä tullut. Se tarkoittaa, että Kristuksen kosmiset minävoimat, hänen aurinkovoimansa vaikuttivat vielä silloin vapaasti ja muunsivat viisauden veden hengen tulivoimien avulla elämän viiniksi.

 

Henkinen viini - Kanaan häät

Henkisessä viinissä ei pääosassa ole alkoholi,
vaan auringon henkinenkaanaan_haat.jpg minävoima, joka
kypsyttää veden, kohottaa sen passiivisen ja mukautuvan viisauden luovaksi aurinkovoimaksi.

Kaanaan häät olivat uuden Kristus-yhteisön syntyjuhla, joka toisaalta ennakoi "minun" ajan tulemista, eli sitä miten jokainen ihminen on itse - omassa minuudessaan - vastuullinen omasta henkisyydestään. Toisaalta se ennakoi tulevaa kuudennen kulttuurikauden eli Vesimiehen ajan koittoa, jolloin yksilöllistymisen läpikäyneestä ihmisminuudesta tulee uusi henkinen me-minuus.

Tämä me-minuus on suuri tulevaisuuden mysteeri, jota nyt jo monet ihmissielut ja ryhmät kantavat kohti meidän kaikkien yhteistä tulevaisuutta. Se on puhtaan minuuden yhteisöllisyyttä: jokainen on puhtaasti minä, ja samalla puhtaasti mukana siinä, mitä me olemme kaikki yhdessä. Henkinen Minä olen ja Me olemme sulautuvat yhteen.

Oleellista tässä impulssissa nykymuodossaan on se, että se ei ole uskontoa eikä oppia eikä yhdistystyötä, vaan jokaisesta mukana olevasta ihmissydämestä vapaasti virtaavaa toimintaa ja elämää, jonka kohteena on "me".

 

Minuuden viini ja henkinen me-tietoisuus

Tässä henkisen viinin kypsymisessä ihmisessä on siis kysymys minävoimasta. Kaanaan häissä, juuri ennen uuden henkis-maallisen ihmisminuuden syntymistä, Kristuksen aurinkovomat kypsyttivät veden viiniksi ruukuissa ihmisen ulkopuolella.

Nyt ihmisen on (sisäisten Kristusvoimien tuella) kypsytettävä oma viininsä omalla tulellaan. Se merkitsee, että meidän on jokaisen tultava täysin yksilöllisiksi - saadaksemme veremme puhdistetuksi. Sillä meidän veremme ja etenkin sen lämpö on meissä se elementti, jossa minä asuu, johon minuus inkarnoituu.

Meille tuo veren lämpö on annettu ennalta minävoimamme perustaksi. Nyt meidän on se itse puhdistettava tulemalla todellisiksi yksilöiksi. Silloin sisäisen lapsen viattomuus ja elävyys ja kauneudentaju tasapainottavat minuuden yksilöllisen voiman.

Rakkaus ja viisaus, Kristus ja Sofia, Tuli ja Vesi ovat tasapainossa.

Henkisessä me-tietoisuudessa kukaan ei rajoita toista ihmistä, vaan kaikki tukevat toistensa henkistymistä ja yksilöllistymistä - ja iloitsevat siitä. Se on Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne -ilmoituksen kaunis sanoma, joka ohjaa meitä kauas tulevaisuuteen.

 

Lorna Byrne

Tämän viikonvaihteen henkisen juhlan huipentumaksi koen Lorna Byrnen enkelitilaisuuden Kulttuurialolla lauantaina klo 14 alkaen. Tuntuu että koko Suomen enkelit ja luonnonolennot ovat siitä innoissaan.

Koen että tässä Lornan irlantilaisen ja meidän suomalaisen henkisyytemme kohtaamisessa on jotakin erityisen pyhää, joka liittyy nyt heräävän kevään voimiin ja joka uudelleen vahvistuu helluntaitunnelmissa kevään vaihduttua kesäksi.

Tästä voit lukea Lornan kirjoituksen Pyhästä Patrickista. Koen että siinä kerrotaan jotain sellaisesta henkisestä tulivoimasta, joka täydentää sitä mikä meille Suomessa on niin voimakkaana kymmenien tuhansien järviemme vesielementin neitoviisaudessa.

 

Rakkaudella
Matti

Tätä viestiä saa jakaa eteenpäin.
Ja hei, ellet ole jo tilannut, tilaa Enkelimaaviestit Enkelimaa.fi -sivuilta.

2 kommenttia . Avainsanat: Lorna Byrne, minuus, me, Vesimiehen aika, Kaanaan häät, uusi yhteisö, uusi yhteisöllisyys, maan sisäiset energiat, minä olen, Kristus, Neptunuksen ja Venuksen konjunktio

Rakkauden taika

Perjantai 7.1.2011 klo 21:03 - Matti Kuusela

Vuoden alku on ollut mahtavaa energioiden uudistumista. Sisäisesti me olemme valmiit astumaan uuteen energeettisen portin läpi, mutta vanhat ajatusmuotomme tahtovat niin mielellään pitää kiinni vanhasta ja turvallisesta, riippumatta siitä, onko tuo vanha enää lainkaan ajankohtaista.

Nyt on suuren oppimisen aika. Olipa mitä tehtäviä tai ongelmia tahansa, kaikkein voimakkain ja yleispätevin lääke niihin on rakkaus. Rakastaminen. Rakkaus ja hiljainen sisäinen hyväksyminen myötätunnon kera ovat voimia, jotka saavat aikaan todellista muutosta.

Mieli pelkää rakastaa, koska se luulee, että rakastaessaan jää kiinni menneeseen, tai kiinni toiseen ihmiseen, vanhoihin olosuhteisiin, vanhaan työpaikkaan tai aivan mihin tahansa. Mieli kuvittelee, että on turvallisempaa pitää yllä jatkuvaa enemmän tai vähemmän hiljaista nurinaa, koska se uskoo, että silloin olemme vapaampia lähtemään.

Mutta todellisuus on juuri päinvastoin. Ihmeellisellä tavalla rakkaus on se voima, joka vapauttaa. Rakkaus luo sisäisen tilan, jossa ulkoisen maailman esteet ja rajoitukset katoavat. Se on taianomaista, mutta niin asia vain on.

 

Kokeile rakastamista!

Valitse joku ongelma, joka on tuntunut tosi suurelta ja ratkaisemattomalta. Ja sitten päätä ja tunne, että rakastat kaikki siihen liittyviä ihmisiä ja tilanteita! Oikein tunteella.

Hyvinkin pian huomaat, että asiat alkavat muuttua parempaan suuntaan.

Käytännössä se johtuu siitä, että rakastaessasi luot enkeleille mahdollisuuden auttaa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: rakkaus, rakkauden taika, ongelmat, tehtävät, enkelien apu