Matin blogi

Loppiaisviesti

Perjantai 6.1.2017 klo 10:23 - Matti Kuusela

Kolme kuningasta

Hei ystävät,

Jouluajan kolmetoista päivää alkavat olla ohi, ja loppiainen merkitsee niiden päättymistä. Siinä missä jouluaatosta alkoi Luukkaan evankeliumin lapsen aika, olemme nyt Matteuksen joulun lapsen päivässä. Tämä on sen tapahtuman muistojuhla, jossa kolme kuningasta saapui itäisiltä mailta.

He lahjoittivat lapselle kultaa ajattelun uhrina, suitsuketta tunne-elämän uhrina ja mirhaa tahdon uhrina. Tämä sana uhri on meidän aikanamme hieman hankala. Siinä ei ole mitään uhrautumista, vaan se on jotain hyvin kaunista, vapaata ja tietoista. Monet uskonnolliset sanat ovat kärsineet ylimääräisestä sentimentaalisuudesta. Uhri merkitsee varsinaisesti tarjota. Se merkitsee, että olen herännyt tietoisuuteen siitä, että voin osallistua johonkin korkeampaan, johonkin mikä rakentaa tulevaisuutta meidän ihmisten ja henkisen maailman yhteistyönä. Vapaasti.

Kolme_kuningasta_joulukortti.jpg

Uuteen alkuun

On hyvä tietää, että sekä Luukkaan että Matteuksen joulunlapsien historialliset syntymäpäivät olivat hieman eri aikaan. Luukkaan vähän aikaisemmin syksyllä, Matteuksen vähän myähemmin talvella, ja luonnollisesti myös eri vuosina.

Nämä muistojuhlat on sitten henkisen opastuksen avulla siirretty kohtiin, jossa ne parhaiten vastaavat vuoden elämänvoimien kiertoa, eli antavat eetterimaailmalle uutta voimaa juuri oikeissa kohdissa.

Luukkaan lapsi herättää tunnevoimia syvällä sisimmässämme. Sitä seuraavien pyhien päivien aikana elämänmaailma käy läpi kaikki neljä luonnonkuntaa ja yhdeksän enkelikuntaa, mikä yhdessä tekee juuri kolmetoista. Ja toiselta suunnalta katsottuna kolmetoista on juuri Kristus ja apostolit, tai Kristus ja kaksitoista Eläinradan henkistä voimaa.

Uudesta vuodesta alkaa Matteuksen Jeesus-lapsen aika, ja loppiaisena me kohoamme tämän kuningaslapsen yhteyteen, joka antaa voimansa koko tulevalle vuodelle. Luukkaan joulu on kosmishenkinen syventyminen, Matteuksen joulu taas tiivistyy siihen, miten nämä voimat voivat elää ihmisessä ja viedä kehitystä eteenpäin.

Kolmen kuninkaan lahjat merkitsevät siis sitä, että ihmissielun kolme voimaa tahtoo kuunnella uutta henkistä opastusta, sitä miten Kristuksen meille antamat lahjat liittyvät maalliseen viisauteen ja tietoisuuteen. Luukkaan paimenet ja Matteuksen kuninkaat elävät molemmat sieluissamme.

Korkeampi minä

Matteuksen kuninkaat kertovat meille myös ihmisen korkeamman minän synnystä. Jeesuksen aikana ihmisminä oli vaikeassa tilanteessa henkisen ja maallisen maailman välillä. Minuuden maallinen puoli esti ihmistä näkemästä kumpaakaan maailmaa selvästi ja vapaasti. Kristuksen teon myötä ihmisminä jakaantui kahteen osaa, maalliseen ja korkeapaan. Minuuden maallista puolta voimme kuvata tietoisuudeksi ja korkeampaa puolta omaksitunnoksi.

Varsinainen minuuskokemus vapautui "kiinteästä" minästä ja se toimii nyt dynaamisena voimana näiden kahden, maallisemman ja henkisemmän välillä. Kristuksen henkinen nimi, Minä olen -voima on se, joka pitää ihmiskunnalle tämän alemman ja korkeamman minuuden välisen yhteyden vapaana.

Jotta tämän "Minä olen" -nimen voi ymmärtää oikein, se on lausuttava hyvin avarasti, valoisasti ja hartaasti. On hyvä kokeilla, miten henkinen Minä olen eroaa maallisesti. Kun lausut "minä olen" maallisesti ja voimaa käyttäen tai painokkaasti, se ei ole tämä Kristus- minä olen. Ja nyt kun lausut sanat uudelleen valoisasti ja laajasti, voit huomata, miten tämä "minä olen" ei ole kiinnittynyt materiaan vaan se loistaa ja soi vapaana.

Tämä vapaa ja mihinkään kiinnittymätön Minä olen meissä on se voima, joka antaa mahdollisuuden nykyaikaiseen viisauteen. Viisauden uusi henkinen muoto on sitä, että me omasta minä olen -kokemuksestamme käsin voimme vapaasti katsoa kumpaankin maailmaan, maalliseen kaikkine ongelmineen, ja henkiseen omantunnon maailmaan.

On tärkeää ymmärtää, että meidän on katsottava kumpaankin suuntaan vapaasti. Meidän ei tarvitse taistella pahaa vastaan, kuten Vuorisaarnakin ilmoittaa. Ei meidän tarvitse pyrkiä myöskään erityisen "hyviin" tekoihin, koska siinä me helposti kadotamme sisäisen tasapainomme. Tästä vapauden ja rakkauden tilasta me voimme etsiä ja luoda omia rakkauden tekojamme. Niitä, jotka ovat oikeita ja hyviä juuri nyt.

Rakkaudella
Matti

Kuva: Anitalta ja Karilta saatu joulukortti.

1 kommentti . Avainsanat: loppiainen, kolme kuningasta, Luukas, Matteus, lapsi, evankeliumi, Kristus, uhri, tietoisuus, alempi minä, korkeampi minä

Maria Magdaleenan pääsiäisaamu

Sunnuntai 5.4.2015 klo 21:47 - Matti Kuusela

Iloista pääsiäistä!

Lapsuuteni pääsiäisaamuista on jäänyt iloinen muisto. Se soi keltaista valoa, kun äiti oli koristellut keittiömme, joka oli kodin varsinainen käyttöhuona, keltaista loistavilla koristeilla.

Nykyisin koristelu on vähäisempää, mutta tuo lapsuuden keväinen ilokokemus on edelleen helposti saavutettavissa. Muisti on hyvä väline,

Maria Magdaleenan pääsiäisaamun neljä tasoa

Maria Magdaleenan pääsiäisaamusta kertovat kaikki neljä evenkeliumia. Hänen seuralaisensa vaihtelevat, mutta hän itse on mukana jokaisen evankeliumin pääsiäisaamussa, ja viimeisessä eli Johanneksen evankeliumissa huomio kiinnittyy naisista yksiomaan häneen. Magdaleena oli myös se, joka tavallaan aloitti pääsiäisajan voitelemalla keskiviikkona Jeesuksen pään ja jalat. Hän on mukana ristin äärellä ja kerrotaan miten hän varhain sunnuntaiaamuna kulkee Jeesuksen hautapaikalle, auringon noustessa.

Mutta evankeliumeissa on eroa. Jokainen evankeliumi kertoo Marian seuralaisista hieman toisin ja myös hänen kokemuksensa kalliohaudalla eroavat huomattavasti toisistaan. Miten se on mahdollista.

Tiedämme, että jokaisella neljästä evankeliumista on oma näkökulmansa. Matteuksen evankeliumi kuvaa asioita erityisesti fyysiseltä kannalta, Markus eteeriseltä eli elämänvoimien näkökulmasta, Luukas sielulliselta ja lopuksi Johannes varsinaiselta henkiseltä eli minuuden näkökulmasta.

Näistä neljästä eri näkökulmasta seuraa se, että vasta kun yhdistää nämä neljä kuvausta, ne alkavat lähestyä koko todellisuutta. Silti Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että saman evankeliumin sisällä ei riitä, että lukee ainoastaan sen, mitä on kirjoitettu, vaan teksti sisältää yllättäviä käänteitä, jotka usein tuntuvat ristiriitaisilta. Siksi lukijan on osattava täyttää itse näiden hyppäysten välit.

Kaiken tämän voi myös yksinkertaistaa; että Uusi testamentti on kirjoitettu niin, että se paljastaa ihmisen tietoisuuden kehittyessä yhä lisää ja lisää. Se on kirjoitettu tuhansia vuosia varten ja jokaiselle vuosituhannelle se kertoo enemmän.

Matteuksen pääsiäisaamu

Matteus kertoo, miten Magdalan Marian ja sen toisen Marian lähestyessä hautaa tapahtui suuri maanjäristys ja heille ilmestyi haudan suulla Herran enkeli, joka oli näöltään niinkuin salama ja hänen vaatteensa olivat valkeat kuin lumi.

Haudan vartijat pelästyivät ja menivät kuin kuolleiksi, mutta enkeli puhutteli Marioita ja pyysi heitä olemaan pelkäämättä. Sitten enkeli kertoi, ettei Jeesus ole siellä.

Maanjäristykset ja luonnonmullistukset ovat Raamatussa aina merkki muodonhengistä, jotka tunnemme myös nimillä elohim tai kreikaksi eksusiai. He ovat myös niitä, joita raamatunsuomennokset nimittävät yleensä Jumalaksi. Heistä yksi on Jehova ja he ovat myös niitä, jotka ovat koko luonnon ja ihmisolemuksen taustalla ja jotka Vanhassa testamentissa ovat usein ilmestyneet salamoiden ja järistysten myötä, aivan kuin tässä. Muodonhengillä on todellakin voima saada maat järkkymään ja siirtää aivan fyysisesti kivi pois haudan suulta.

Markuksen pääsiäisaamu

Markuksen evankeliumin pääsisiäisaamusta voimme odottaa hieman sisäisempää kokemusta, eetterivoimien tasolla. Kun muodonhenget eli elohim ovat avanneet haudan, Mariat pääsevät sisään hautaan. Mutta he näkevät haudan sisällä nuorukaisen istuvan oikealla puolella, pitkään valkeaan vaatteeseen puettuna. Ja he peljästyivät suuresti.

”Nuorukainen” tarkoittaa suurenkeliä. Suurenkelit ovat muodonhengistä seuraava enkelihierarkia ihmiskuntaa kohti. Emil Bock kertoo, miten suurenkelit ovat enkeliolentoja, jotka luovat jatkuvasti uusia alkuja. Siksi me näemme heidät nuorukaisina. Ja nuorukainen Kristuksen haudalla kertoo siitä, miten Kristus tuo maailmaan uuden nuorennusimpulssin.

Vähän kuin kansansadussa tämänkin enkeli kertoo Marioille, että ”hän” ei ole täällä, vaan hän on noussut ylös.

Luukkaan pääsiäisaamu

Luukkaan kertomuksessa naiset menevät hautaan vielä syvemmälle, mutta he eivät löydä sieltä Jeesusta. Se tarkoittaa, että kulkiessaan fyysisesti edemmäs hautaan he samalla etenevät syvemmälle omaan olemkseensa, astraali- eli sieluruumiin kokemukseen saakka.

Ollessaan ymmällään heidän edessään seisoi äkkiä kaksi miestä säteilevissä vaatteissa. Hekin ilmoittavat ettei Jeesus ole täällä, minkä ymmärrämme niin, että se olemustaso, jolla ihmiset nyt voivat Kristuksen tavoittaa, ei ole enää fyysinen maailma ilmestyksineen, ei elämänmaailma mutta ei myöskään sielunmaailma. Mutta täällä naiset ovat kuitenkin jo huomattavasti lähempänä päämäärää: enkelien muistuttaessa he muistivat Jeesuksen sanat, että hänen pitää kolmantena päivänä nouseman ylös.

Nämä miehet säteilevissä vaatteissaan ovat arkkienkeli-ilmestys.

Johanneksen pääsiäisaamu

Johanneksen evankeliumissa Maria Magdaleena kulkee haudalle yksin, kun vielä on pimeä. Se tarkoittaa, että Magdaleena-sielullisuus etenee nyt entistä selvemmin kohti uuden yksilöllisyyden henkistä kokemusta, Minä olen -todellisuutta.

Johanneksen kertomus jatkuu tästä monitahoisempana kuin aikaisemmissa evankeliumeissa. Kun Maria jälleen – kuten aikaisemmissakin evankeliumeissa - havaitsee haudan avoimeksi, hän rientää noutamaan paikalle Pietarin ja Johanneksen. Minä-voima ankkuroituu nyt fyysisen tason toimintaan saakka.

Kun Pietari ja Johannes ovat käyneet haudalla, he lähtevät takaisin, mutta Maria Magdaleena seisoo haudan ulkopuolella, sen edessä ja itkee. Nyt me olemme täysin inhimillisellä ja yksilöllisellä tasolla. Tässä hautakokemuksessa ei enää tunnu olevan mitään sellaista vanhojen hengenilmoitusten kaltaista suuruutta kuin Matteuksen, Markuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Niissä vielä ylimaallinen enkelivalo loistaa ihmisille, mutta nyt Magdaleena yksinkertaisesti on yksin, yksin tunteissaan, ja itkee.

Itkiessään Magdaleena vielä kurkistaa hautaan, ja nyt hän surussaan näkee kaksi enkeliä valkeissa vaatteissa. Enkelit kysyvät häneltä, miksi hän itkee, ja Magdaleenan sielu avautuu nyt keskusteluun enkeleiden kanssa. Hän on yltänyt todelliseen enkeliyhteyteen.

Sitten tapahtuu jotain mielenkiintoista. Marian kerrottua enkeleille, ettei hän tiedä missä hänen Herransa on, hän kääntyy taaksepäin ja näkee uuden hahmon, jota hän ei kuitenkaan tunne. Ja tuo henkilö kysyy häneltä samoin sanoin kuin enkelitkin: Vaimo, mitä itket?

Sanojen yhtäläisyys kertoo nyt meille jotain tärkeää. Se kertoo, että enkelit ja tuo uusi esiin noussut henkilö ovat samaa olemusta, heillä on yhtäläinen viesti. Maria kokee tämän henkilön ensin puutarhuriksi, mutta kun tämä lausuu Marian nimen, tunnistaa hän puhujan Jeesukseksi.

Kristuksen henkiset asut

Koko tämä sarja sisäisiä kokemuksia Herran enkelistä Kristuksen henkiseen yksilöllisyyteen kertoo, miten Kristus on läsnä kaikilla noilla tasoilla. Jeesus on puutarhurin asussa samaa olentoa kuin ne enkelit, joille Maria viimeksi puhui. Nyt Marialle ei enää sanota, että Jeesus ei ole täällä, vaan hän on edennyt sille tasolle, jossa Jeesus on nyt ajanmukaisesti kohdattavissa.

Hautakammiosta ilmestyneet Herran enkeli, nuorukainen ja miehet ovat kaikki Kristuksen olemusta, mutta hän ei minuutena ollut enää niissä läsnä. Vasta enkelikokemus ohjaa Magdaleenan siihen sisäisyyden tilaan, jossa yhteyden Kristukseen saattoi tuona hetkenä saavuttaa.

Niin Magdaleena saa pääsiäisaamuna Kristukselta tehtävän ”mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

Rakkaudella
Matti


maria_magdalene_vasnetsov.jpg

Enkelikunnat

Ihmisen yläpuolella oleva neljä enkelikuntaa:

- Muodonhenget, elohim, usein jumala, Jehova – Herran enkeli (henkis-fyysinen kokemus, Matteus)
- Suurenkelit – nuorukainen (henkis-eteerinen kokemus, Markus)
- Arkkienkelit – kaksi miestä (henkis-sielullinen kokemus, Luukas)
- Enkelit – kaksi enkeliä (henkinen minä-kokemus, Johannes)



Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria, Magdaleena, pääsiäinen, Matteus, Markus, Luukas, Johannes, evankeliumit, enkelit, Herran enkeli, nuorukainen

Toivelauluista tangon lumoon

Maanantai 23.6.2014 klo 3:57 - Matti Kuusela

Tänä keskikesän juhlasunnuntaina sattui niin, että pääsin näkemään kahta puolen vuosisadan ikäsistä suomalaista musiikkielokuvaa. Kiitos vain televisiolle. Näinen filmien tuominen juhannukseen ja se että pääsin niitä näkemään, oli hieno sattuma. Kolean ilman takia olimme vielä puolen päivän jälkeen sisällä, katselin ennen lähtöä Toivelauluja-nimistä elokuvaa.

Ja kun sitten kävimme viettämässä äitini 92-vuotispäivää tällä kerralla terveyskeskuksen uodeosastolla, niin sielläkin viivyimme jonkin aikaa yhteistilassa, jossa televiosta tuli Teeman suomalainen musiikkielokuva.

Kummassakin oli jonkinlainen kehyskertomus. Olin lukenut arviointeja molemmista filmeistä, ja niiden perusteella nämä elokuvat olivat vaikuttaneet vähäarvoisilta, mutta nyt kun niitä katsoin, niin en voinut olla huomaamatta, miten ihmeellisen täysipainoisia ja taitavia nuo 50-luvun ja toisen mahdollisesti jo 60-luvun alun laulajat ja laulut olivat: herkkyys, tasapaino, melodian rikkaus, ihmeellinen rauha.

Rumpujen soitto oli huomattavasti sävykkäämpää ja myös hiljaisempaa kuin yleensä nykyaikana. Harvemmin soittaja nykyaikana tyytyy käyttämään rummulla kahta vispilää koko kappaleen ajan.

Siinä onkin yksi levymusiikin ihanuuksia lavatanssin kannalta. Nykyajan soitossa tahtoo korostua voimakas tahdin kaikkia neljää iskua korostava jumputus. Suuri tai jopa suurin osa tanssiväestä näyttää siitä pitävän, mutta minä näytän niin juurtuneen juuri tuohon viisikymmentäluvun ja seuraavan vuosikymmenen alkupuolen musiikkiin, että siitä on turha enää yrittääkään päästä eroon. Hyväksyminen on parempi tie.

Tosiaan hämmästyin siitä, miten innolla ja tarkkaan näiden kahden elokuvan kappaleita kuuntelin.

Suomalainen tango

Tango ei sykkinyt voimakkaana niissä kappaleissa, joita näistä kahdesta elokuvasta kuulin, mutta omissa muistikuvissani 60-luvun puolivälin tango on vahvin musiikkielämykseni koskaan. Toki elin voimakkaasti mukana rautalangan tulon. Koulumme konvissa kävivät lähes kaikki tuon ajan merkittävät rautalankayhtyeet ja itsekin rakensin itselleni bassokitaran, mutta syvin kokemukseni oli silti tangosta.

Olimme luokkakaverini kanssa lähteneet Hyvinkäältä tanssimatkalle. Riihimäelle pyörillä ja sieltä linja-autolla paikkaan, jonka nimessa oli koivu ja järvi, ehkäpä Koivuranta. Kaverillani taisi olla siellä treffit, ja seison yksinäisenä lavan ulkopuolella kuunnelleen jonkun sen ajan suosikkilaulajan laulua: miten tango sykki läpi koko lavan, läpi koko kesäisen illan hämyn niin selvätuntoisessa suomalaisessa kesäyössä.

Tanssimisesta en tuohon aikaan vielä tajunnut mitään. Se avautui vasta vähän myöhemmin, tunnelma oli suunnattoman voimakas.

Kun sitten aloin tanssimisen uudelleen ja menin vuoden 2003 alussa tanssikurssille, kuvittelin opettelevani perustavat lavatanssit noin kuukaudessa. Ei se aivan niin mennyt.

Jauhoin koko kevään käytännössä melkein joka päivä tanssien rytmityksiä radiomusiikin ja sitten CD-levyjen mukaan. Vuoden kuluttua aloin toden teolla syventyä tangon askeliin ja niin siinä kävi, että suunnilleen kerran vuodessa tuli tunne, että nyt osaan ne. Ja sitä jatkui vuodesta toiseen.

Tangon tyylit

Tangoa voi tanssia lukemattomilla tyyleillä. Ja kun minä olen ihminen, jonka on tanssikursseilla vaikea tajuta, mitä opettaja jaloillaan näyttää, niin muiden kuin oman vakio-opettajan kursseilla käyminen oli usein yhtä tuskaa.

Jälkeenpäin on hupaisaa ajatella, miten vaikeaa oli soveltaa käytännössä rytmivaihdoksia. Kun oli vuosia opetellut tavanomaisella hidas-hidas-nopea-nopea -rytmillä, oli lavalla aivan hämmentävän vaikea oppia jakamaan rytmi esimerkiksi nopea-hidas-hidas-nopea -askelluksella, joka on sekin oikein sujuvaa.

Nyt on jo kauan sitten vapautunut opetetuista kuvioista ja pyrin tanssimaan puhtaasti musiikin mukaan, niin rytmin kuin askeltenkin osalta. Se harmi siinä on, että jos orkesteri soittaa nykytyylisesti vahvasti yksittäisiä iskuja korostaen, niin silloin jää kuin maahan kiinni, nelinäisyyteen, ja on hyvin vaikea kohota siihen tanssin liitoon, johon 50-luvun musiikki antaa mahdollisuuden.

En tässä pyrikään sanomaan suinkaan kaikkea tangosta, mutta sanonpa tämän. Perinnetansseissa liike ja ilo virtaavat suoraan tanssien läpi, ja melkein kaikissa muissa nykyajankin tansseissa on sama virtaavuus, jopa rokissa, mutta tango on erilaista.

Tangossa tanssija pysäyttää liikkeen omalla minävoimallaan. Tango voi sykkiä ja liikkua ja viedä mukanaan, mutta silti se antaa ainutlaatuisella tavalla etenkin lavojen mestareille mahdollisuuden esittää aivan omaa tulkintaansa, aivan omaa liikettä sen mukaan, miten minätunne tulee mukaan syvien tunteiden vuohon. Ja se tapahtuu suomalaisen ihmisluonnon mukaan aivan omalla tavallaan. Samanlaista luonnonvoimien ja sielullisuuden yhteissointia musiikin mukaan, kuin suomalaisessa tangossa voi lavoilla parhaimmillaan nähdä ja kokea, ei esiinny eikä kai voikaan esiintyä missään muualla.

Ja se on vielä mainittava, että puhdasta lavatangoa parhaimmillaan ja yksilöllisimmässä luonnon- ja sielunvoimien ilmaisussaan ei voi nähdä eikä kokea missään muualla kuin lavoilla. Videoihin en ole nähnyt koskaan nähnyt sen yltävän.

Pölösen Onnen maa elokuva antaa vilahduksen lavatangon hyvästä liikkeestä, mutta ... niin, tango on mestarilaji. Siihen tiivistyy jokin aivan erityinen suomalaisen sielunkehityksen askel.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: tango, suomalainen tango, lavatanssi, elokuva

Aurinkokuntamme enkeliystävät

Tiistai 10.6.2014 klo 12:20 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaan ystävät,

Olemme ehtineet kevätkauden enkelikkurssillamme jo Steinerin esitelmäsarjan seitsemänteen esitelmään, joka on vuorossa ensi maanantaina 16.6. Tämä Steinerin Helsingissä 1912 pitämän esitelmäsarjan opettaminen on ollut pitkäaikainen haave.

Nyt kun tarkistin kalenterista, niin ensimmäisen kuuden esitelmän kanssa meillä on mennyt yksitoista iltaa, eli lähes kaksi iltaa esitelmää kohti. Se johtuu paljolti siitä, että näiden ensimmäisten esitelmien ymmärtämiseksi olemme tuoneet tietoa myös muista Steinerin esitelmistä ja esimerkiksi Lorna Byrneltä, nyt etenkin hänen uusimmasta kirjastaan Love from Heaven, Rakkautta taivaasta. Eilen kuitenkin kävimme kuudennen esitelmän läpi kerralla, mikä on aika hieno saavutus!

Näiden iltojen aikana minulle on tullut yhä selvemmäksi, että esitelmäsarjasta on tehtävä kokonaan uusi toimitettu suomennos, sillä sarjan aineisto on niin mahtavaa, että lukijaa kannattaa auttaa, etenkin niin että kirjassa on selkeä väliotsikointi, jotta tajuaa, mistä kulloinkin puhutaan, ja sitten harjoitukset on nostettava paremmin esiin, niin että ne voi aina tarvittaessa löytää helposti.

img_6067_006_edited-1.jpg

Enkeli-illat

Osallistujien määrä on vaihdellut eri iltoina. Eilen meillä oli kotonani seitsemän kurssilaista ja ilta oli koskettava ja vahvaenerginen. Tajusin myös yhden syyn siihen, miksi henkisten käsitteiden ja sanojen muistaminen vie usein aika pitkän ajan. Yksi syy on se, että esimerkiksi enkelikuntien nimiin liittyy vahva energia, joka aiheuttaa sen että nimen muistamiseen tarvitaan sisäistä ponnistusta.

Mutta se on myös hyvä, koska sillä tavalla me opimme enkeleistä ja enkelikuntien tehtävistä puhuessamme työskentelemään enemmän sisäisten voimien ja yhteyksien kuin pelkkien sanojen kanssa.

Nyt kaksi viimeistä kertaa olemme aloittaneet meditaatiolla, mikä tuntuu oikein hyvältä. Nyt tulee mieleen, että meditaation olisi voinut äänittääkin, mutta kun meditaatio syntyi niin spontaanisti, niin en ollut äänitykseen valmistautunut.

Hyviä enkelimeditaatioita on jo olemassakin. Enkelivihkimys on tosi mukava ja koskettava, myös yhteydeltään voimas meditaatio, ja Enkelitemppeli sekä Enkelimeditaatio ovat myös hyviä, mutta periaatteessa mistä tahansa enkelimeditaatiosta voi aloittaa.

Eilen kaikki tulijat olivat ilmoittautuneet ja huomasin että siitä tuli tosi mukava rauha ja selkeys koko iltaan. Ilmoittautumisella näyttää olevan jokin henkinen merkitys niin, että kun aloitushetki lähenee, niin voi rauhallisesti laskeutua yhteiseen enkelivoimatilaan.

On tietysti mukavinta että tietää jo paivää paria aikaisemmin, keitä on tulossa, mutta vielä kaksi tuntiakin ennen alkua on oikein hyvä aika, ja nyt kun sitä ajattelen, niin on oikein hyvä ilmoittautua vaikka miten viime hetkelläkin, jos matkaan pääsy selviää vastaa viime hetkillä.

Aineellisen planeetan synty

Eilisen illan yksi aivan keskeinen teema oli aineellisen planeetan synty enkelikuntien kannalta. Voi sanoa myös enkelipsykologian kannalta. Sen ymmärtäminen selvittää hyvin paljon meidän maallisesta olemassaolostamme. Lainaan yhden koskettavan otteen Steinerilta:

"Täysin tarkoituksellsisesti käytän näin paljon sanoja luonnehtiakseni tätä seikkaa. On erittäin tärkeää ymmärtää, mistä tässä on kysymys. Kysymys on siitä, että eräissä kolmannen hierarkian enkeliolennoissa heräsi pyrkimys kehittää omaa sisäistä elämää. Kaikki muu oli vain tämän pyrkimyksen seurausta.... Kysymys oli siitä, että nämä kolmannen hierarkian olennot eivät tehneet sitä mitä he tekivät, valehdellakseen, vaan oman elämänsä kehittymiseksi... Heidän tekonsa johtui pyrkimyksestä kehittää omaa sisäistä elämää, sisäistä vireyttä, mutta seuraus oli, että heistä samalla tuli epätotuuden henkiä."

Nuo lauseet kuvaavat hyvin dramaattista käännettä meidän koko universumimme ja aurinkokuntamme kehityksessä. Tähän saakka näiden enkeleiden tajunta oli ollut korkeampien enkelten täyttämää, kun he kääntyivät omaan sisäisyyteensä. Mutta nyt heissä - jumalan tahdosta, voi sanoa - heräsi halu herättää omaa tietoisuutta. Ja sen seuraus oli valtava, koska nyt he eivät enää olleetkaan täydessä ja avoimessa sopusoinnussa ympäristönsä kanssa, vaan heille syntyi mahdollisuus luoda sisäisyydessään jotain muuta kuin se, mikä vaikutti heidän ympäristössään.

Tästä tajunnan vallankumouksesta aiheutui aineellisuuden ja aineellisten planeettojen synty.

Ja siitä huomaa, miten nyt myös me ihmiset kehitämme näiden omaa itsenäistä tietoisuutta etsineiden enkeliolentojen tapaan omia ajatuksia tai tunteita, tai tahtoa, joka eroaa siitä mitä maailmassa ympärillämme elää. Ja juuri se on meidän vapautemme ja luovuutemme edellytys!

On myös helppo huomata, miten ihmiskehityksessä teiniäiän itsenäistymisen problematiikka toistaa tätä suurta kosmista vaihetta enkelikuntien kehityksessä.

Palaamme tähän ensi maanantain kurssin alussa, ja sitten siirrymme katsomaan aurinkokuntamme kokonaisuutta jälleen uudesta suunnasta. Mitä esimerkiksi kuu ja pyrstötähdet merkitsevät henkisesti!

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Aurinkokunta, planeetat, enkelit, aineen synty,

Loppiaismietelmiä

Maanantai 6.1.2014 klo 19:32 - Matti Kuusela

Loppiainen alkaa olla lopuillaan. Vielä voi mielessään vahvistaa, miten jouluajan pyhät vuorokaudet heijastuvat koko vuoden kahteentoista kuukauteen ja kolmeentoista kuunkiertoon. Nykyisinhän kuun mukaisia kuukausia ei enää juuri lasketa, mutta ainakin vielä 1800-luvun Britannian laivastossa maksettiin palkkoja lunaaristen kuukausien mukaisesti, mikä tarkoittaa siis aitoa kuu-kuukautta.

Jouluaatto on siis Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymäjuhla ja loppiainen Matteuksen evankeliumin Jeesus-lapsen, vaikka meillä yleensä liitetään nämä molemmat juhlat samoihin päiviin. Henkisissä piireissän Luukkaan Jeesus-lasta nimitetään myös nataaniseksi Jeesukseksi, koska hän polveutuu kuningas Daavidista tämän pojan Naatanin kautta. Matteuksen lasta taas nimitetään myös salomoniseksi Jeesus-lapseksi, koska myös hän on Daavidin poika, mutta tämän pojan Salomonin kautta.

Evankeliumeissa melko piilossa oleva asia on, että kumpikin poika on korkeaa sukua, nataanilainen Jeesus syntyperältään juutalaisten ylipappi ja salomonilainen Jeesus juutalaisten perinnöllinen kuningas.  

Jeesus-lasten syntymäpäivät

Mielenkiintoista tässä perinteessä on, että nykyinen jouluaatto ja loppiainen eivät kuitenkaan ole Jeesus-lasten oikeat syntymäpäivät, vaan Luukkaan lapsi syntyi aikaisemmin ja Matteuksen evenkeliumin kuninkaallinen lapsi vuodenkulussa myöhemmin. Oikeat päivämäärät ovat nykyisen ajanlaskumme 6. ja 7. päivän välinen yö joulukuussa vuonna 2 eKr. Luukkaan evankeliumin lapselle, jota paimenet kumarsivat, ja 5.3. vuonna 6 eKr. Matteuksen evankeliumin lapselle. Siitä, mitä sitten tapahtuu, niin että myöhemmin on vain yksi Jeesus, olemme puhuneet usein Astrosofisen kalenterin teksteissä, ja siihen palaamme täällä blogissakin myöhemmin, mutta nyt kiintoisaa on se, että jonkin viisaan henkisen johdatuksen perusteella nämä syntymäpäivät ja niitä yhdistävät pyhät päivät ja yöt on todellakin asetettu paikoilleen myöhemmin.

Elämänvoimien maailmassa nämä syntymäpäivät ovat kuitenkin nykyisillä paikoillaan hyvin todellisia ja ne muodostavat todella kauniin ja voimakkaan numerollisen kokonaisuuden. Lukujen yhteydessä on aina hyvä muistaa, että vaikka meillä annetaan esimerkiksi joitakin päivämääriä kosmisten ja henkisten tosiasioiden mukaan, vasta meidän ihmisten osanotto tekee niistä sisällöllisesti todellisia ja todella merkittäviä. Siksi juhlat ovat erityisen tärkeitä elämänvoimien maailmassa. Siellä niillä on ensiarvoise tärkeä ja välitön vaikutus. Luonnonhengille ne ovat suorastaan dramaattisen todellisia.

Nyt kun meillä Suomessa jälleen halutaan vähentää arkipyhiä, niin on hyvä tiedostaa, että loppiaisen nykyinen päivämäärä koko jouluajan lukujärjestelmässä on todella tärkeä. Siksi loppiaista ei missään tapauksessa pidä muuttaa esimerkiksi johonkin viikonloppuun, koska silloin tuo elämänvoimien tai eetterinen todellisuus, jota juhla-ajat kantavat ja vahvistavat, joutuu epäjärjestykseen. Loppiaisen päivämäärä on pidettävä ennallaan, mutta toinen asia sitten on, pitääkö sen olla kokonaan vapaapäivä. 

Loppiaisen henkiseen tiedostamiseen ei nyt kuitenkaan valtavan pitkää aikaa mene, ja jos järjestetään vaikka loppiaisnäytelmiä, niin voihan niitä järjestää viikonloppuna jos työpäivän ilta tuntuu liian ahtaalta. Loppiainen sinänsä on syytä pitää perinteellisellä paikallaan. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: loppiainen, Jeesus-lapsi, syntymäaika, Jeesuksen syntymäpäivä

Loppiainen

Sunnuntai 5.1.2014 klo 8:18 - Matti Kuusela

Jouluajan loppua nimitetään kansanomaisesti loppiaiseksi, mutta sillä on myös huomattavasti syvempi merkitys. Jouluaaton ja loppiaisen välille avautuu maan kosmisen uudistumisen aika, jolloin maan henki käy läpi yhteyden kaikkiin luonnonkuntiin ja kaikkiin niihin enkelikuntiin, jotka ovat suorassa yhteydessä ihmiskunnan kehitykseen.

Nyt loppiaisaaton sunnuntaina me olemme edenneet jo serafien eli ikirakkauden henkien päivään saakka. Serafit ovat korkein enkelikunta, joiden luomisen elementti on pyhää tulta, lämpöä, rakkautta. Serafit ovat kuin meidän olemassaolomme taustalla oleva alttarituli tai vanhana kuvana jumalan ympärillä oleva kuoro, joka laulaa hänen ikuista ylistystään. Kirjoitan blogin loppuun vielä luettelon näistä päivistä niin että voit tutkia niitä tarkemmin. Hyvä idea on kirjoittaa ne valmiiksi ensi jouluajan kalenteriin, jolloin sinun on helppo seurata niitä päivä päivältä.

Kolmen kuninkaan päivä

Meillä Suomessa vietetään yleensä samana päivänä, jouluaattona, sekä paimenten kumartaman Jeesuksen että kuninkaiden kumartaman Jeesus-lapsen syntymäpäivää. Eteläisemmissä katolisissa maissa kuninkaiden joulu on kuitenkin loppiainen. Suomessa ainakin Kristiyhteisön piirissä esitetään Paimennäytelmää joulun alla ja Kolmen kuninkaan näytelmää loppiaisena.

Jouluaaton Jeesus-lapsi syntyi Beetlehemissä köyhille nasaretilaisille vanhemmille. Hänen syntymäpaikkansa oli ikivanhassa luolassa, maanpinnan alapuolella. Jouluaikana se maan henkisyys, joka kesällä vaikuttaa korkealla maan yläpuolella, laskeutuu maan sisäisyyteen, niin että voimme hyvällä syllä sanoa kesän koittavan hetken aikaa maan sisäisyydessä. Silloin myös henkiset aurinkovoimat vaikuttavat maan sisällä, mahdollistaen niin kivikunnan kuin kasvikunnan ja eläinkunnankiin uudistumisen.

Jouluaaton juhla ja Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsen syntymä yltää kauas ihmiskunnan alkuhistoriaan. Luukas luettelee Jeesuksen esi-isät aina Aatamiin ja jumalaan saakka. Mehän luemme jouluevankeliumin aina Luukkaalta, mutta kolmen kuninkaan joulun apostoli on Matteus. Ja Matteus kertoo Jeesuksen sukupuun toiseen suuntaan. Hän aloittaa Aabrahamista ja päätyy Jeesus-lapseen. Ja jos tarkemmin tutkimme, huomaamme, että Aabrahamin ja Daavidin välillä poikien sukupuut ovat samat, mutta Daavista alkaen ne eroavat. Luukkaan evankeliumin linja jatkuu Daavista hänen pappispoikansa Naatanin kautta, Matteuksen evankeliumissa kuningaspojan Salomonin kautta. Näin käy ilmi, että Luukkaan evankeliumin Jeesuksessa ilmenee papillinen henkinen virike, siinä missä loppiainen kohoaa vahvemmin ihmisen kuninkuuteen ja sen myötä persoonalliseen voimaan.

Kun jouluaattoyönä siis syntyy ihmisen sielunlapsi, syntyy loppiaisena enemmän ihmisen minävoimainen, ihmisen sisäistä kuninkaallisuutta edustava lapsi. Ja tällä kohtaa heti huomaamme, miten kuninkaallisuudessa on egoismin vaara, niin juuri tuon loppiaislapsen kehdon äärelle vaeltaa kolme kuningasta, jotka suuressa viisaudessaan tarjoavat lapselle tietoisuuden kullan, tunteen suitsukkeen ja tahdon mirhamin uhrit.

Ja mitä se merkitsee? Luukkaan evankeliumin sielunlapsi herättää ihmisessä antaumuksen, jonka perusteella hänen on mahdollista tarjoita korkeimmat sielunkykynsä korkeamman voiman käyttöön, sen ihmiskehityksen korkeamman voiman, joka Matteuksen evankeliumissa ilmentyy Jeesus-lapsena.

Henkistä taustaa

Henkinen tieto osaa kertoa paljonkin näiden kahden Jeesus-lapsen taustoista. Matteuksen Jeesus on jälleensyntyneenä sama olento, jonka tunnumme jo vanhasta persialaisuudesta Zaratustrana, suurena tietäjänä, joka kaikissa elämissään oli jo vielä kosmisessa todellisuudessa vaikuttavan Kristuksen, aurinkohengen palvelija. Hän ihminen, joka oli vuosisatoja ja vuosituhansia tutkinut Kristuksen tekoja tähtimaailman kautta, ja hänen henkisiä oppilaitaan olivat ne kolme kuningasta, jotka nyt ihmisyyden kolmen kehitysvirran edustajina tulivat Beetlehemiin kumartamaan vanhaa, jälleen syntynyttä kuningastaan.

Näissä kolmessa kuninkaassa havaitsemme myös selvän yhteyden oman Kalevalamme sankareihin, Väinämöiseen, Ilmariseen ja Lemminkäiseen, joissa kohtaamme samat kehitysvoimat toiselta suunnalta katsottuna.

Kun loppiaisen kolmen kuninkaan joulu on vahvasti ihmisen henkisen kehityksen juhla, niin jouluaatto on enemmän ihmiskuntaan liittyvän jumalallisen kehityksen juhla. Siinä missä me voimme tunnistaa kuninkaiden Jeesus-lapsessa korkean inhimillisen tietäjän, Zaratustran, jolla on taustallaan suuri määrä mahtavia inkarnaatioita, me voimme tunnistaa Luukkaan evankeliumin lapsessa sielun, jolla ei ole taustallaan ainoatakaan fyysistä inkarnaatiota tätä ennen.

Sen sielun, joka tähän Jeesus Nasaretilaisen kehoon astuu, ensimmäiseen fyysiseen elämäänsä, me tunnemme parhaiten Krishnana, jumalallisena olentona, jota vanha intialaisuus edelleenkiin niin rakastaa, ja joka epäilemättä on muissa kulttuureissa tunnettu monilla muilla nimillä. Toinen suuri tuntemamme henkinen olento, joka on vahvasti mukana Luukkaan Jeesuksen syntymässä on Buddha, joka sielukehon myötä myös enkelit laulavan kehon paimenille suuren rauhan sanomaa.

Kristus ja Jeesus-lapset

Myöhemmin meillä on vain yksi Jeesus-lapsi ja vielä myöhemmin häneen liittyy kosminen Kristus niin, että puhumme Jeesus Kristuksesta tai Kristus Jeesuksesta. Mutta Kristus, enkelikunnat ja suuri joukko henkisiä ystäviämme on mukana kummankin Jeesus-lapsen syntymässä jo alusta saakka.

Mitä Kolmen kuninkaan joulu meille sitten erityisesti kertoo: pyhitä ajatuksesi, tunteesi ja tahtosi ihmiskunnan korkeimmalle voimalle, jonka tunnemme Kristuksena - tai jonka itse voit kokea omalla tavallasi, nimistä riippumatta. Kristus on se henkinen olento, joka on ottanut tehtäväkseen liittää meidän sisäisen työmme tulokset koko maailmankaikkeuden kehitykseen yhdessä enkelikuntien kanssa.

Ja kuten voimme huomata, kaikkiin näihin asioihin liittyy monia muita suuria kysymyksiä. Niistä voimme jatkaa ja olen iloinen, jos liität tähän kommenttina omat kysymyksesi tai huomiosi.

Ja nuo henkiset kunnat, joiden läpi suuri maan henkisyys virtaa jouluaatosta loppiaiseen, ovat:

Kivikunta
Kasvikunta
Eläinkunta
Ihmiskunta
Enkelit
Arkkienkelit
Suurenkelit
Muodonhenget eli Vallat
Liikkeenhenget eli Voimat tai Hyveet
Viisaudenhenget eli Herruudet
Tahdonhenget eli Valtaistuimet
Harmonianhenget eli kerubit
Ikirakkaudenhenget eli serafit

Rakkaudella
Matti

4 kommenttia . Avainsanat: joulu, jouluaatto, loppiainen, Jeesus, Jeesus-lapsi, uudistuminen, Kalevala, Zarathustra

Joulupäivästä enkeleihin

Keskiviikko 25.12.2013 klo 20:40 - Matti Kuusela

Vuoden lyhin päivä on jo takana, samoin ensimmäinen jouluajan pyhistä öistä. Kun päivä lähtee pitemään, se merkitsee, että meidän on hyvä myös tietoisesti ottaa se huomioon rukouksissamme tai meditaatioissa. Me olemme lähestymässä henkistä kynnystä, jossa yhä useamman on liityttävä omalla ymmärryksellään siihen, mitä luonnossa on tapahtumassa, ja jopa ylitettävä se!

Jos tunnet näinä aikoina itsesi erityisen väsyneeksi, syy saattaa olla siinä, että olet yksi niitä ihmisiä, joiden elämänvoimat ovat jo kehityksen myötä osittain vapautuneet kehon ja luonnon ohjauksesta - ja ne saattavat edelleen kulkea päivän lyhynemisen suuntaan. Siksi sinun on itse kerrottava niille päivän pidentymisestä.

Henkinen kasvu merkitsee myös oman vastuumme kasvamista. Meidän on otettava itse huolehtiaksemme asioista, joista luonto, henkinen maailma ja kehon tietoisuus huolehtivat aikaisemmin. Siksi olen myös niin usein kirjoittanut tästä vuoden suuresta käänteestä jouluna: me käymme joulun pyhinä öinä läpi koko tulevan vuoden energiat, niiden yhteyden henkiseen maailmaan.

Viime yönä eli aattoyönä, ensimmäisen pyhä yön aikaan tapahtui muuntuminen maan sisässä ja meidän omassa olemuksessamme sillä tasolla, mikä vastaa mineraalista maailmaa, samoin maanhenkien ja heidän sukulaistensa tonttujen elämää.

Joulupäivänä me olemme mukana kasvikunnan heräämisessä - joulukukat - ja toisena joulupäivä eläinkunnan heräämisessä, mistä meille muistuttavat menneet Tapanin ajelut.

Nuo kolme joulun päivää ovat tärkeimmät muistaa. Perjantaina on ihmiskunnan päivä, ja sitten lauantaina alkaa kulku enkelikuntiin. Lauantai on oman suojelusenkelimme suuri päivä, ja on tullut aika, jolloin meidän on hyvä oppia muistamaan häntä. Hän on olento, joka on täydellisesti omistautunut meidän ohjaamiseemme. Hän tekee meidän puolestamme kaiken minkä voi, mutta se mitä hän voi tehdä, se mikä vaikuttaa eniten niin hänen kuin meidän omaankin henkiseen kasvuumme, riippuu erityisesti  meistä itsestämme!

Enkelirunosta loppiaiseen

Enkelien päivänä lauantaina siis jonkin enkelirunon lausuminen omalle enkelillesi ja samalla kaikille suojelusenkeleille ja enkeleille on hyvin paikallaan. Joitakin hyviä runoja on kirjassani Enkelit kanssamme, mutta niitä saatat löytää myös vanhemmista runokirjoista tai lastenkirjoista. Aina voit myös puhua enkelillesi aivan omin sanoin ja vaikka pyhittää hänelle sytyttämäsi kynttilan. Samoin katsellessasi tai tuntiessasi jotain kaunista voit pyytää enkelisi mukaan tähän kokemukseen.

Sunnuntaina ovat vuorossa arkkienkelit ja niin käymme läpi kaikki pyhät enkelihierarkiat aina korkeimpiin serafeihin saakka loppiaiseen mennessä.

Loppiainen on tärkeä päivä ja kosmisten rytmien kannalta on tärkeää että me vietämme sitä oikeana päivänä, käytyämme läpi pyhät yöt eli kaikki ne luonnon ja enkeleiden kunnat, jotka ovat mukana meidän elämässämme. Kun jälleen mietitään pyhäpäivien siirtoa viikonlopuksi, niin sanon painokkaasti: sillä ei ole suurta merkitystä, ovatko ihmiset työssä loppiaisena vai ei, mutta sillä on, että me omistamme silloin sisäisen hetken kolmelle kuninkaalle! Siihen riittää sisäisen tietoisuuden hetki, joten jos työmarkkinat ja poliitikot tahtovat meidän olevan työssä loppiaisena, niin sekin käy, mutta kalenterissa loppiaisen on oltava kohdallaan. Sillä on suuri merkitys koko ihmiskunnan ja maan tulevaisuudelle! 

2 kommenttia . Avainsanat: joulupäivä, kivikunta, eläimet, suojelusenkeli, enkelit, loppiainen,

Luontokeskus Haltia

Sunnuntai 15.9.2013 klo 14:05 - Matti Kuusela

Uusi luontokeskus Haltia Nuuksiossa on aivan suurenmoinen. Kävin siellä sunnuntaina Sinikan kanssa ja tämä professori Rainer Mahlamäen suunnittelema rakennus ylitti kaikki odotukseni. Ulkopuolelta ei voi vielä olla aivan varma siitä, mitä tulee kokemaan, mutta kun pääsee sisälle, tämä kokonaan puurakenteinen luontokeskus avautuu aivan ihmeellisiin sfääreihin. Valkeankuultavat puupinnat ovat aivan muuta kuin mitä puulta on totuttu odottamaan, ne ovat todella kauniita.

Kaikki yksityiskohdat ovat ihmeellisen kauniita ja siroja, mutta hämmästyttävintä on se, että suunnittelun elävyys ja hienoistuneisuus ulottuu pienimpiin yksityiskohtiin saakka. Elementtien sommittelussa on jotain, mitä arkkitehtuurissa ei ole tottunut näkemään: koskettavuus, liikuttavuus, tunteet. Kun katsoo läpinäkyvän lattian läpi aistikkaasti sijoitettuja pikkuelämiä alaspäin, kokee jotain aivan hämmästyttävän uutta, sellaista mitä todella kannattaa käydä katsomassa ja ennen kaikkea kokemassa.

Sommittelun perusta on kalevalainen, mikä tietysti vetoaa minuun voimakkaasti. Koskettelihan ensimmäinen avoin esitelmäni aikoinaan Kalevalaa ja olin tekemässä Bomban suuren Kalevaladraaman käsikirjoitusta, mutta tässä luontokeskuksessa Kalevala maailmansyntyy luontuu kokonaisuudeksi niin sulavasti ja modernin valoisasta, että mistään muinaisuudesta ei voi puhua, ei, vaan kaikki avautuu kohti tulevaisuutta, samalla kun luontoveljemme ja -sisaremme kulkevat kanssamme yhteistä tietä kohti avarampaa tulevaisuutta.

sinikka_luontokeskus_haltiassa2.jpg

Elämysten rakennus

Monissa näyttelyissä elämyksen keskeyttää se, että maalausten tai muiden kohteiden vieressä on
pieniä lappuja, joita lukeakseen täytyy astua lähemmäksi seinää. Kaikki tuollainen kokonaiselämystä häiritsevä vanhanaikaisuus on jätetty pois Haltiasta. Kaikki mitä on nähtävissä, on nähtävissä ja koettavissa sellaisenaan, mikä moninkertaistaa jokaisen elämyksen tehon tavallisiin näyttelyihn verrattuna. Siinä missä tavalliset näyttelyt ovat ihmeen väsyttäviä, Haltia tarjoaa uusia ja elävöittäviä näkymiä, kaiken aikaa, toinen toisistaan kasvaen, muuntuen ja uudistuen. Mikään ei toista itseään, vaan kaikki uudistuu.

Ja tosiaan kaikki. Valon värit vaihtuvat, muutamat karheasta puusta tehdyt rakenteet ovat sellaisia, joiden ymmärtää ihastuttavan japanilaisia, kuten koko rakennuksen selkeydenkin. Mutta aivan suurenmoista on sitten se, miten visuaalisuuden lisäksi ääni ohjaa kokemusta. Ensimmäistä kertaa missään, mitä olen tavannut, ääni ja kuva soivat täydellisessä sopusoinnussa keskenään. Aivan kuin luonnossa liikuttaessa ääni herättää ihmisen kysymään ja katsomaan ja odottamaan, mitä on tulossa. Minusta on aivan uskomattoman ihmeellistä, miten yhteen rakennukseen yhtäkkiä on voitu saada mukaan hillityn kauniisti ja kuitenkin aisteja liikaa kuormittamatta näin paljon uusia oivallisuksia.

Maisemien rajaus

Ensimmäistä kertaa missään näkemässäni rakennuksessa tässä keskuksessa on saavutettu täydellinen jokaisen ikkunan näköalan rajaus. Toki jossain saattaa olla yksi täydellisesti maiseman kanssa yhteen sointuva ikkunanäkymä, mutta tässä se koskee jokaista ikkunaa; jokainen näkymä on aina uusi. Ja salaisuus onkin yllättäen paitsi siinä, että ikkunan avautuvat laajoina, lähes japanilaistyylisinä, niin, salaisuus on räystäissä. Kauniisti puusta luodut ulkoräystäätä rajaavat näkymän niin, että etualalla oleva maa tulee mukaan eikä näkymä kohoa liikaa ylös niin, että taivaan valovoima peittäisi alla olevan luonnon tummuuteensa. Nyt kun näkymät ovat rajattuja myös yläreunasta, taivaallinen valo kimmeltää ja loistaa itse luonnossa, heijastuen sen eri sävyissä ja luoden kiinnostavia kontrasteja, jotka lähes taianomaisella tavalla tekevät metsän ja jopa lähistöllä olevat periaatteessa vähemmän kiinnostavat rakennetut osat kummallisen taiteellisilta vaikuttaviksi.

Kun elävästi muotoiltu toisen pään kosminen sali avautuu kosmisiin mittoihin joutsenen ja koko Suomen lattiakartan ylle, niin toinen suorakulmainen sali, jossa kuvat ja videot vaihtelevat, rakentuvat tavallisen ihmisen luontokokemuksen ympärille. Kumpikin todella avaa silmät ja korvat ja liikeaistin luonnon kokemukselle, syventäen ja kaunistaen, mutta herättäen samalla jotain uutta, jotain sellaista valppautta ja pyhyyttä, mitä ihminen ikiaikoja on kantanut itsessään.

Myös näkötornissa toimii rajaus. Enpä olisi uskonut, mutta kun näkymä on onnistuneesti sommiteltu arkkitehtuurin avulla, se avautuu uudella ja rikkaalla tavalla myös tornista.

Tästä rakennuksesta annan sekä Metsähallitukselle että kaikille suunnittelijoille aivan täydet pisteet ja vähän plussia vielä lisää jokaiselle.

Käykääpä siis itse katsomassa. Keskus on auki joka päivä jouluaattoa ja joulupäivää lukuunottamatta. Perusnäyttelyyn on vapaa pääsy ja erikoisnäyttelyihin saa ostaa lipun, mutta ilman lippua kulkevakin saa täällä täyden vastineen kierrokselleen. Keskus on auki klo 9.30 alkaen klo 19 saakka vielä syyskuun loppuun ja siitä eteenpäin klo 17 saakka.

PS. KIrjoittelen sitten myöhemmin lisää Haltian yhteyksistä pyhään ja henkiseen arkkitehtuuriin, esimerkiksi kirkkoihin, graalin temppeliin ja Steinerin Johannestaloon, voisipa Kalevalatalon ideankin tuoda mukaan.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: luontokeskus, Haltia, Nuuksio, Rainer, Mahlamäki, maisemat, näkymät, Kalevala, arkkitehtuuri, valot, värit, luonto, kuuloaistimus, muotoilu, metsähallitus

Arwon Sanomista kaukasialaiseen tanssiin

Maanantai 22.4.2013 klo 21:19 - Matti Kuusela

Hei Enkelimaan ystävä,

Kuten huomaat, sivut ovat uudistumassa, mutta kuten varmaan arvaat, eihän se helppoa ole. Olisi tosi mukavaa, jos pystyisi tekemään sivut kokonaan alusta saakka juuri sellaiseksi kun haluaa, mutta eihän se onnistu. Valmiin pohjan ja sen eri vaihtoehtojen valinta on haastavaa, ja vielä haastavampaa on tehdä pohjiin muutoksia. Käytönnössä se tarkoittaa, että kehitysprosessi jatkuu, eikä tämä sinertävä versio välttämättä ole lopullinen.

Arwon sanomat

Yksi Enkelimaan suuria projekteja on uusi yhteys, muun muassa ihmisten ja luonnonhenkien maailmojen välillä. Korviini on kantautunut viestejä, että myös luonnonhenkien maailma on muuttumassa ja heille on tulossa yhä lisää tehtäviä. On jopa sanottu, että myös sellaisia tehtäviä, joiden alunperin piti kuulua ihmisten työkenttään, on hiljalleen siirtymässä luonnonhenkien hoidettavaksi.

Luonnonhoito kokonaisuudessaan on kuuluu tähän suureen tehtäväkenttään, mutta on myös paljon muuta sellaista, josta ihmisten ihmisten odotettiin ottavan enemmän vastuuta. Mutta nyt me kuulemme näistä asioista lisää. Helgen ja Marian luonnonhenkiystävät eli luonnokkaat ovat ottaneet innostuneesti vastaan mahdollisuuden kertoa omasta maailmastaan Enkelimaan sivuilla.

Ensimmäinen näiden Arwon Sanomien kirjoitus on jo paikoillaan ja se käsittelee puita, puiden hakkuuta.

Kun luet Arwon Sanomia, niin muistathan että se on aivan uusi alku meidän ja luonnonhenkien välisessä yhteistyössä, jota todella tullaan tarvitsemaan! Tervetuloa mukaan, luonnokkaa!

Kaukasian tanssia

Viime perjantaina olin Sinikan kanssa Savoyssa katsomassa kaukasilaisen tanssiryhmän esitystä. Olen jo kauan sitten nähnytkin esityksen, jonka pohjalta osasin odottaa naistanssijoiden hämmästyttävää nukenkaltaista liukumista. Kun hameet ulottuvat lattiaan saakka, niin jalkojen työskentelyn huomaa oikeastaan vain pienestä värähtelystä lantion sivuilla. Olimme aivan edessä, kuten yleensä, ja luulen että sitä pientä liikettä ei kovin paljon etäisemmille riveille näy lainkaan.

Pari kolme kertaa syntyi aivan erityislaatuinen tunne liukumisesta. Aivan kuin näky olisi todella kokonaan irronnut fyysisestä tilasta ja siirtynyt johonkin korkeampaan maailmaan.

Miesten tanssi sen sijaan oli yllätys. Miehet käyttivät vain joissakin siirtymissä kanta-askeleita. Melkein kaikki liike tapahtui päkiöillä joko kantapää lähellä maata tai sitten aivan ylhäällä. Ja mikä näytti aivan hurjalta, oli tanssit tai osuudet, joissa miehet ohuissa saappaissaan tanssivat täysin varpaillaan. Siis niin, että varpaat olivat kääntyneinä taaksepäin jalkapöydän alle. Huh! En ollut tajunnut että se on mahdollista.

Kotkien tanssi

Aika nopeasti tajusin, että tanssit kokonaisuudessaan olivat kotkien tanssia vuoristossa. Käsiliikkeet olivat kotkan siipien liikettä ja välillä tanssijat nousivat vuoriksi, ja miten paljon he koko ajan toimivat normaalia painovoimaa vastaan.

Oli hurjan näköisiä hyppyjä, joissa miestanssija kohoaa korkealla ja laskeutuu polvilleen, tai sitten joku kiertää polvillaan tanssien koko näyttämön ympäri.

Tämä tietysti kaikki liittyy voimakkaasti luonnonhenkiteemaan. Tässä kaukasialaiset henget tietysti inspiroivat tansseja ällityttävän vahvasti. Miten erilainen onkaan tuo kanssa, joka kävelee ja tanssii lintujen lailla!

Ja miten erilainen tuo kansa on taas verrattuna esimerkiksi Andien intiaaneihin, joiden huilumusiikki kohoaa lentoon korkealle kotkien kanssa, mutta joiden liikkuminen taas pysyy lujasti aineellisen maan kamaralla.

Kaukasialainen kävely

Opin jopa aivan uudenlaisen kävelyn. Useinhan elokuvien tai tanssiesitysten jälkeen liikkuu päähenkilön tai tanssityylin mukaisesti. Nyt Savoysta palatessamme huomasi löytäneeni uuden kävelytavan, jossa jalkapohjaavat rullaavat nopeasti maan päällä niin, että nilkka ei juuri taivu. 

Se on hauska ja nopeasti etenevä kävely, josta tuli mieleen myös nimi keinutuolikävely. Aivan kuin siirtäisi vuorotellen rullaten keinutuolin kumpaakin jalasta.

1 kommentti . Avainsanat: luonnonhenkien viestit, kaukasialainen tanssi, kotkat

Joulun aika jatkuu

Perjantai 28.12.2012 klo 19:37 - Matti Kuusela

Vaikka perinteiset joulupäivät ovat jo ohi, joulun suuret voimat jatkuvat edelleen. Joulun pyhät päivät ja yöt, kristalliyöt, jatkuvat aattoillasta eteenpäin huipentuen tammikuun puolella loppiaiseen.

Kuten itse sana ilmoittaa, loppiainen päättää perinteellisesti joulun juhlallisuudet. Ei enempää eikä vähempää kuin kuninkaiden joululla. Loppiaista vietämme varsinaisesti kolmen kuninkaan juhlana.

On helppo tiedostaa, miten loppiainen henkinen merkitsee. Vuoden uusi sydänlapsi syntyy paimenten jouluna. Sen jälkeen kuljemme läpi laskutavasta riippuen kahden- tai kolmentoista vaiheen kehitystien, joka samaistuu niin luonnonkuntiin ja enkelikuntiin kuin Eläinrataankin - ja päättyy kuninkaiden kumartaman Jeesuksen syntymään.

 

Joulun viisaus

Vaikka uusimman tiedon mukaan Luukkaan evankeliumin Jeesus-lapsi syntyi historiallisesti 6.-7. joulukuuta välisenä yönä vuonna 2 eKr. ja Matteuksen evankeliun Jeesus 5. maaliskuuta vuonna 6 eKr., on aika hämmästyttävä maailmanviisaus asettanut näiden syntymien muistojuhlat Eläinrataa aktivoivien pyhien päivien alku- ja loppukohtaan.

Historialliset syntymäpäivät riippuvat menneisyyden vaatimuksista, mutta tulevaisuuden henkiset tarpeet ovat siirtäneet niiden joulujuhlat nykyisille paikoilleen. Tämän johdatuksen on täytynyt tulla hyvin korkealta taholta.

Historialliset syntymäpäivät sijaitsevat kuitenkin nykyisen jouluajan suhteen oikeassa suunnassa. Niitä on joulujuhlaan vain siirretty lähemmäksi toisiaan.

 

Kristillinen joulu

Joulun alla kuulin joistakin radio-ohjalmista huolestuneita äänensävyjä siitä, että joulujuhlan taustalla ovat pakanalliset juhlat, kuten vanha jul, joka on samaa juurta meidänkin joulumme kanssa. Englanniksi joulu onkin "Kristus-juhla", Christmas.

Tuo pakanallinen on menneitä aikoja tarkoittaessaan kuitenkin aika turha sana, sillä Kristus on kuitenkin aina ollut enemmän tai vähemmän voimakkaasti läsnä. Hän on vuosituhansien saatossa lähestynyt ihmiskuntaa ja hän on enkeleittensä läsnäolon kautta valaissut ja lämmittänyt mahdollisuuksien mukaan joulujuhlaa kautta aikain.

Suurin ero on vain siinä, että nyt runsaat 2 000 vuotta sitten hän todella tuli itse maan päälle, vaikkakaan ei vielä kokonaan omassa kehossaan. Hän oli kuitenkin jo mukana molempien Jeesus-poikien syntymässä. Jordanin kaste on tavallaan toinen tai oikeastaan kolmas joulu. Se on juhannus-juhla, joka historiallisesti sekään ei tapahdu aivan keskikesällä, vaan vasta syyskuun loppupuolella vuonna 29 jKr. - auringon ollessa puoli astetta Vaa'assa.

Kun ajattelemme näitä päivämääriä, niistä käy voimakkaasti selville, miten niiden tilallinen asema määräytyy menneisyyden välttämättömyydestä, mutta varsinaiset juhlat syntyvät tulevaisuuden voimista.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Jeesus-lapsi, loppiainen, paimenten joulu, Jeesuksen syntymäpäivä, Jordanin kaste

Universaali kristillisyys

Perjantai 25.5.2012 klo 2:16 - Matti Kuusela

Kun nyt on jo yli puolenyön, joutuu
sanomaan, että eilen olijeesus_ikoni_190.jpg ensimmäisen
historiallisen helluntain päivä. Sehän tapahtui 24. toukokuuta vuonna 33. Tuo muisto tuntui koko päivän hyvin herkkänä ja kauniina, ja se herätti myös monenlaisia ajatuksia uskonnoista, kirkoista ja kristillisyydestä.

Voimakkain tunne oli, että kirkkojen asema uskonnollisuuden eturintamassa alkaa ainakin kristinuskon kohdalla olla ohi. Jotain uutta tarvitaan.

Tietenkin kirkoissa tapahtuu uudistumista ja ne ovat edelleen tärkeitä, mutta kun katsoo henkisyyden kulkea nykyaikana, niin yksi vahva havainto on, että uskontojen joukossa kristinusko liikkeenä ei juuri tuota enää mitään uutta.

Onhan se surullistakin sanoa, mutta kun nyt kerran olen tullut siihen näkemykseen, että on hyvä olla rehellinen ja etenkin: on hyvä kertoa asiat pohjiaan myöten niin kuin ne kokee, niin onhan se sanottava.

 

Kristinuskon kilpailuasema

Kilpailuasema kuulostaa kovasti maalliselta, mutta mielessäni onkin nyt kristinuskon suhde etenkin islamiin. Tulee mieleen se vuosien takainen päätös Espoossa poistaa kaduilta possunmuotoiset ajoesteet, miten niitä nyt nimitettiinkään.

Perustelu oli se, että joku islamilainen saattaisi loukkaantua niistä, siis uskonnollisesti. Jännää, että valtiokirkollisesti kristillisessä maassa oltiin nin huolissaan muhamettilaisten uskonnollisesta hyvinvoinnista. Kiintoisaa tuossa päätöksessä oli vielä se, että tiettävästi kukaan islamilainen ei ollut edes valittanut, ei edes sisäisesti loukkaantunut.

Miksi siis kristityt luopuivat taistelusta jo ennen taistelua? En oikein ymmärrä mistä se johtuu, mutta jotain häpeänkaltaista siinä täytyy olla. Hävetään omaa perinteistä uskontoa, hävetään keväistä suvivirttä, hävetään oman uskonnon ilmaisua niin, että koetaan se vahingolliseksi toisten uskontojen tunnustajille!

Mutta niinhän ei todellisessa kristinuskossa voi olla! Kun kristinuskon sanoma on koko ajan Uuden testamentin mukaan ollut "Rakastakaa toisianne niin kuin minä olen teitä rakastanut", ei siinä voi olla mitään hävettävää toisten uskontojen edessä, tai mitään vahingollista toisille uskonnoille.

 

Henkisyys kirkossa

Koenkin niin, että huono omatunto tulee siitä, että kirkko on unohtanut varsinaisen henkisyyden. Jo 1980-luvulla Helsingin seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehdessä kirjoitettiin, että kristinusko on ihmisten keksimä lohdutukseksi tässä hankalassa maailmassa.

Ja miten paljon kirkoissa on saarnattu tai puhuttu siitä rakkaudesta, jota Kristus piti kaikkein tärkeimpänä viimeisenä iltanaan maan päällä ihmiskehossa: Rakastakaa toisianne!

Itse en todellakaan muista ainuttakaan sellaista kertaa. En muista myöskään että kansa- tai oppikoulun uskontotunneilla olisi siitä mainittu jotenkin merkittävänä, huomioon otettavana tai todellisena asiana.

Varsinaisen henkisen ymmärryksen luterilainen kirkko on kadottanut jo kauan sitten, silloin kun teologinen opetus on jäänyt nykytieteellisten ylopistojen hoivaan.

Tämäkin on banaali esimerkki, mutta muistan miten joskus, lienee ollut 1970-luvulla, samassa vaunuosastossa junassa istui teologian opiskelijoita, jotka keskustelivat siitä, mikä jossain evankeliutekstin osassa oli alkuperäistä. Ja toki siitä voi keskustella, mutta puheesta suorastaan loisti tietoisuus, joka ei mitenkään enää muistanut, että noiden sanojen takana voisi olla jotain aitoa henkistä sanomaa.

 

Ajanmukainen kristillisyys

Minähän olen eronnut luterilaisesta kirkosta muistaakseni jo 18-vuotiaana, mutta koen kyllä aika vahvaa myötätuntoa moniakin uskontoja kohtaan.

Yksi syy, miksi tästä aiheesta en ole aikaisemmin kunnolla puhunutkaan, on se, että aikoinaan liityin Kristiyhteisöön ja olin siellä jopa ministranttina, kunnes perheeseemme syntyi lapsia eikä aika samalla lailla enää antanut periksi. Yhdessä vaiheessa hieman aikaisemmin olin kokenut jopa itsestään selväksi, että minusta tulisi Kristiyhteisön pappi.

Mutta sitten alkoi tapahtua jotain, minkä selvittäminen itselle oli tavattoman vaikeaa, pohjaa myöten. Kristiyhteisössä oli Rudolf Steinerin suoraan henkisestä maailmasta välittämät ajanmukaiset sakramentit, mutta jokin ei vain toiminut.

Ja miksi? Otti todella lujille tunnustaa se, mutta vasta näinä päivinä olen aivan selvästi ymmärtänyt sen, miksi Steiner piti niin lujasti kiinni siitä, että hän ei ole esiintynyt uskonnon tai uskontojen perustana. Hän on vain pyydettäessä välittänyt sakramentit niihin kuuluvina teksteineen.

 

Pentekoste

Ja nyt siis ymmärrän. Toivottavasti. Steiner piti laajat esitelmäsarjansa juuri niille teologeille, joita hänen luokseen silloin lähinnä Saksasta tuli. Näillä sen aikaisilla teologeilla ei ollut vielä mitään tajua siitä vapaiden tuulahdusten kristillisyydestä, jonka nykyihminen ainakin minun toiveeni mukaan kokee, tai minkä itse koen, helluntain itsenäisen henkisen minuuden syntymisen kristillisyys.

Kauanhan tämä kesti minullakin. Kun parikymmentä vuotta sitten osallistuin Walesissa henkiseen ryhmään, jonka keskeisenä aiheena oli juuri helluntai - tai kuten he sanoivat Pentecost - mikä tarkoittaa viittäkymmentä päivää pääsiäisestä, en vielä ymmärtänyt, että mitä he nyt oikeastaan ajavat takaa. Muuten tilaisuus toki oli hieno ja minulle henkilökohtaisesti erittäin tärkeä.

Niinpä se, mitä nyt koen, sanoo: aito kristillisyys ei voi enää perustua mihinkään rajoittavaan opillisuuteen, ei mihinkään kirkkoon. Aidon kristillisyyden on oltava jokaiselle ihmiselle niin totta, että hänen ei tarvitse tuntea siitä minkäänlaista häpeää toisten uskontojen edessä. Ja aidon kristillisyyden eettisenä keskusksena on oltava Rakkauden oppi.

Kristillisyyden ymmärtämisessä on vielä muutakin, mutta juuri rakkauden kohdalla on tärkeää, miten se toki voi taistella, niin kuin Jeesus puhdisti temppelin, mutta tosipaikan tullen se ei asetu ketään vastaan, vaan asettuu keskelle, kuten Kristus Golgatalla kahden ryövärin väliin.

Rakkaudella
Matti

 

PS. Olisi mukava, jos helluntaille olisi jokin vaihtoehtoinen nimitys, koska sillä on niin vahvoja sivumerkityksiä, jotka tekevät todella vaikeaksi eläytymisen sen varsinaiseen alkumerkitykseen.

Englanninkielessä on käytössä tuo pentecost, joka sillä kielellä kuulostaa aivan asianmukaiselta. Myös suomessa on vanhassa sivistyssanakirjassa helluntaille ilmaisu pentekoste, mutta se kyllä kuulostaa korvissani hyvin oudolta.

Puhdas englanninkielinen whitsun eli valkoinen aurinko tai valkea sunnuntai, tai valkeasunnuntai, on hyvin kaunis ja tuo mieleen Suomen helluntaiajan kukkivina tuomineen.

Ja vielä pitää lisätä tämä. Kun puhun kristillisyydestä, tarkoitan sillä sellaista henkistä universaalia asennetta, joka on kaikkia ihmisiä varten, ja kun se on kaikkia ihmisiä varten, on se yhtä hyvin myös kaikkia uskontoja varten.

Kristillisyys on oikeastaan sitä, millä tavoin ihminen seisoo oman todellistuvan ja henkistyvän itsensä varassa, olipa hänen uskontonsa mikä tahansa.

3 kommenttia . Avainsanat: uskonnot, kirkko, kristillisyys, luterilainen, kristiyhteisö, teologia, minuus, Kristus, rakkaus

Serafien pyhä yö ja Kolmen kuninkaan päivä

Torstai 5.1.2012 klo 21:47 - Matti Kuusela

Nyt on jo alkanut jouluajan kolmastoista pyhä yö, joka on serafien toiminnan aikaa. Nyt ikuisen rakkauden kaikkein korkeimmat enkelit, serafit, ovat vapaita luomaan tulevan vuoden suunnitelmansa ja saattamaan sen alulle. Siksi ensi yönä voivat unissa ilmetä tulevan vuoden perusaiheet itse kullekin.

Tänä vuonna on ollut ihmeellistä, että hyvin monet ovat kokeneet tahdonhenkien yön ja seuraavan päivän aikamoisena jyristyksenä ja seuraavan harmonianhenkien yön ja päivän tasapainoisempana ja helpompana, vaikka luonnollisesti on hyvin henkilökohtaista, millä tavoin tuo vaikutus meidän kunkin energiat kohtaa.

Nyt kerubien eli harmonianhenkien vuorokausi on jo mennyt ohi ja olemme siirtyneet serafien vuorokauteen. Ja ihme ja kumma, koen serafeista lähtevät valtavan sisäisen lämmön hyvin intensiivisenä.

Nyt on todella mielenkiintoista tunnustella sisäisesti, onko tämä vuosi jotenkin erikoinen sillä lailla, että nyt näitä energioita on helpompoi kokea, vai olenko itsekin tullut vahvemmin sellaiseen kasvun vaiheeseen, että näiden suurten voimien kokeminen on tullut mahdolliseksi aivan normaalitilassa - ei vain esimerkiksi meditaatiossa.

 

Kolmen kuninkaan päivä - loppiainen

Nyt tostai-iltana alkaa
energeettisesti myös
loppiainen, joka merkitseedrei_koenige.jpg
jouluajan ja sen 13 pyhän yön ajan loppumista. Meillä suomessa on energeettisesti hyvin kuvaavia juhlien nimiä, loppiainen - jouluaika loppuu, pääsiäinen - luonnonvoimat pääsevät maan kahleista Kristuksen ylösnousumuksen myötä.

Loppiainen on siis edelleen vahvasti joulujuhla, vaikka taas sitä me emme jostain syystä Suomessa koe varsinaisena jouluna, vaan tosiaan jonkin pyhän loppumisena.

Katolisissa maissa loppiainen on tärkeä, kuten Venäjälläkin. Kun jouluaatto on sydämen Jeesus-lapsen syntymän juhla, on loppianen Matteuksen evankeliumin kertoman joulutapahtuman juhla, jossa kolme kuningasta tulee kumartamaan Jeesus-lasta.

Tämä joulu on pään henkisyyden ja ihmisen korkeimpien kehitysvoimien joulu. Kuninkaat tulevat kumartamaan. Luukkaan evankeliumin joulussa kumarsivat paimenet, sydänvoimien, maanvoimien ja sielullisen vastuun ja yhteyden kantajat.

 

Kalevalan joulu

Kolmen kuninkaan joulu on myös selkeästi kalevalainen joulu, vaikka itse Kalevalassa ei sitä näin kuvaakaan. Kalevalan kolme suurta sielullisuuden kehitysvoimaa kulkee kohti kuninkuuttaan, ja kun ne saavuttavat, tulee Kristus-lapsen kumartamisen aika. Se on aika, jolloin ihmisen on tarjottava kaikkein korkeimmat kehitysvoimansa Kristukselle, lapselle, Karjalan kuninkaalle, jotta ne voivat tulla yhteisen kehtyksen käyttöön, jotta ihmisestä voi tulla kuningas korkeammalle tasolle.

Kolme kehitysvoimaa ovat siis ne, joita ilmentävät Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen: Väinämöinen vanhaa syvää maailman luomislaulua, Ilmarinen uuden rakentamista ja Lemminkäinen tulivoimineen nykyajan maailmaa uudistavaa ja muokkaavaa sielullisuutta.

Meidän on tärkeää aina muistaa, että Lemminkäisen tulen ja rakkauden voimat ovat niitä, joita uusi tietoisuus tarvitsee. Meillähän käy helposti niin, että meidän sisäisten voimien tulemme latistuu Ilmarisen ilmaelementin älyllisyydeksi tai jopa Väinämöisen haaleaksi vedeksi.

Nuo elementit ovat omassa tehtävässään aivan paikallaan, mutta ilman Lemminkäisvoimien lempeä (tuli, rakkaus) meiltä puuttuu myös sitä kaikenmuuttavaa rohkeuden tulta, jota maailmamme uudistuminen tarvitsee!

Tässä maailmassa, fyysisellä tasolla ihminen voi olla kuningas vielä itsekkäiden egon ja minuuden voimien avulla, mutta kohotakseen elämänvoimien eteeriseen (ja naisellisten kehitysvoimien) henkiseen Karjalaan meidän on liityttävä korkeampaan Kristus-voimaan kokeaksemme maailman elävän kehitysviisauden.

 

Jouluajan kehityskaari

Jouluaika on myös suuri kehityskaari Luukkaan evankeliumin viattomien sydänvoimien päivästä Matteuksen evankeliumin Jeesuksen pään viisauden voimien juhlaan. Se on matka päästä sydämeen.

Tai pään chakrasta sydämen chakraan kulkeva matka, joka kulkee myös kurkkuchakra ilmaisuvoimien kautta, jota ulkoisessa maailmassa ilmentää uusi vuosi ja presidentin uudenvuodenpuhe.

Loppiaisen henkisen tulen ja rakkauden kehitysvoimassa Serafien läsnäolo jää vaikuttamaan vahvana aina pääsiäiseen saakka, ja siinä mielessä cd-meditaationa tähän vuodenaikaan sopiva uusi suositus on Serafit ja kerubit -meditaatio (DS147), joka on yksi Siriusryhmän vahvoja meditaatioita.

Hyvää Loppiaista ja Kolmen kuninkaan päivää!
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: serafit, loppiainen, kolme kuningasta, kolmen kuninkaan päivä, Kristus, Kalevala

Maavarsinaisista ydinvoimaan

Torstai 15.12.2011 klo 20:40 - Matti Kuusela

Sain eilen uuden luonnonhenkisarjan saksalaisen Flensburger Hefte -kirjan. Taas tosi mielenkiinstoista. Nämä kirjat syntyivät jo yli kymmenen vuotta sitten, kun erääseen vanhaan vesimyllyyn asettui asumaan selvänäköinen pariskunta. Myllynhenki oli kiinnostunut yhteistyöstä ihmisten kanssa ja siitä on syntynyt todella laaja vuorovaikutus.

Tämä Fushiman varoitus -kirja lupaa jo paljon mielenkiintoista. Aluksi puhutaan mannerlaatoista ja niiden henkisistä ominaisuuksista, mutta sitten syntyy keskustelu talon isännän, nimelt Wolfgang, ja Knutin kanssa, joka on hiekan maavarsinainen, tai maan varsinainen. Siis mikä?

 

Varsinaiset

Knut kertoo, että jokaisella maan aineella on omat varsinaisensa, kaikkiaan heitä on miljardeja, ja myös me ihmiset luomme uusia varsinaisia kehittämällä uusia aineita.

Alkuaineilla ei kuitenkaan ole varsinaisia, vaan ainoastaan sellaisilla kiinteillä aineilla kuten hiekka tai kivi, maaperä, savi. Metallitkaan eivät kuulu tähän ryhmään, vaan ne ovat enemmänkin maan ulkopuolisten olentojen ankkureita maan piirissä.

Vesi taas on kuuvarsinaisten aluetta, ilma aurinkovarsinaisten ja lämmön eri muodot saturnusvarsinaisten maailmaa. Varsinaiset eivät kuitenkaan ole elementaariolentoja, vaan he ovat aivan oma ryhmänsä.

Tiedän, että tässä mennään monelle hyvin uusille alueille, mutta minkäs teet, nämä ovat asioita, joiden  on vähitellen - tai ehkä vielä paremmin viimeistäänkin tultava ihmisten tietoisuuteen. Tuntuu että me olemme niin kauan välttäneet todellisen henkisen tiedon omaksumista tästä maasta, jonka päällä me elämme.

Vaikka nämä sanat ja käsitteet voivat aluksi jättää aivan ymmälle, niin ei huolta. Kun niistä lukee, ne alkavat vähitellen luoda itselleen sisäisissä maailmoissa uusia eetterimuotoja, joiden kautta ne tulevat ymmärrettäviksi - ja muistettaviksi. Vaikka menee siihen joskus aikaa :)

Silti ne uudet käsitteet, joita edes vähän oppii maanpäällisen elämän aikana, antavat kuolemanjälkeisen elämän aikana mahdollisuuden opiskella vastaavia asioita. - Ja mikäsi se on tärkeää, niin selvittää, että olivatko ne totta vai ei.

Kuoleman jälkeen ihmisellä ei siis ole mahdollista luoda itselleen uusia käsitteitä. On kyllä mahdollista nähdä yhtä ja toista, mutta sellaista, mille käsitteet puuttuvat, ei oikein voi ymmärtää eikä sitä pysty kunnolla työstämään eteenpäin. Vain maan päällä ihminen voi oppia varsinaisesti uutta - ja kuoleman jälkeen täydentää niiden henkistä merkitystä ja yhteyksiä. Siksi opiskelu ja uuden oppiminen täällä maan päällä on niin tärkeää, samoin selkeät, kirkkaat ja kauniit aistihavainnot kohoavat siellä toisella puolella suureen arvoon!

 

Maavarsinaiset

Maavarsinaiset ovat siis materian materian olentoja, eivät elementtien olentoja tai elementaariolentoja, vaikka he kyllä toimivat läheisessä yhteistyössä gnoomien eli maanhenkien kanssa, samoin vedenhenkien ja erityisesti tulenhenkien kanssa. He ovat materia. Siis ei materiaa, vaan materia.

Tässä pitää virittää ajatuksiaan vähän uudella tavalla, ja seuraavaksi suomennos keskustelusta Wolfgangin ja Knutin välillä:

W: Oletteko te materian henkinen lainomaisuus?

Knut: Ei, substanssi.

W: Materian henkinen substanssi?

Knut: Ei, fyysinen.

W: Mutta te ette kuitenkaan ole materiaalisia.

Knut: Silti.

Ja sitten Knut selittää, miten materia tulee aineesta, joka on myös olennollista. Meidän elävyytemme, sikäli kuin tässä yleensäkään voi puhua elävyydestä, ei ole eetteritasolla eli elämänvoimien maailmassa. Heilläei ole eetterikehoa. He ovat aineessa, mutta he ovat samanaikaisesti aine.

Sitten Knut esittää humoristiseksi tarkoitetun vertauskuvan:

Me olemme oikeastaan sellaisia, joiksi materialisti kokee kuvittelee itsensä. Materialisti kieltää hengen. Kun hän siis puhuu, on hän oman käsityksensä mukaan puhuvaa materiaa.

Materialistille ei siis ole olemassa jumalaa eikä materiaa, hän ymmärtää itsensä ruumiiksi. Ja juuri tämänkaltaisia ovat maavarsinaiset, he ovat oma ruumiinsa. Tosin heillä on lisäksi alifyysisiä tasoja, jotka ovat kuitenkin vaikeita (niinpä) ymmärtää, ja niiden kautta he ovat yhteydessä esimerkiksi magnetismiin.

Sitten keskustellaan kuolemasta, joka maanvarsinaisten suhteen on jälleen mielenkiintoinen asia. He eivät synny eivätkä kuole, mutta jos kaikki heidän aineensa katoaa, hekin katoavat, mutta kuolematta.

Hypätään tässä yli se, miten eri aineet ja elementit syntyvät korkeista enkelikunnista, ja mennään itse Maan tulevaisuuteen.

 

Maan inkarnaatiot, Uusi Jerusalem ja ydinvoima

W: Ja kun Maa hajoaa, eterisoituu - silloin te yksinkertaisesti katoatte?

Knut: Me emme yksinkertaisesti katoa, niin se ei ole. Kun Maa muuntuu niin kuin varsinaisesti on suunniteltu, siis että Uusi Jerusalem syntyy (kuten Johanneksen ilmestys kuvaa Uudessa testamentissa), siis Maan jupitertila, silloin syntyy Maan kristallimuoto. Silloin me olemme luoneet yhdessä ihmisten kanssa - ja se on vain ihmisten kanssa yhdessä mahdollista - luoneet toisen olemassaolon tason.

Se mikä tapahtuu ilman ihmisten osallistumista, katoaa kuiluun, jää yli. Ja se on jo alkanut. Nyt jo syntyy näitä, kuiluja, joihin katoaa ainetta, jota ihmiskunta ei kykene enää työstämään eikä siirtämään uuteen olemassaoloon tai uudelle tasolla, maan seuraavaan inkarnaatioon.

Mutta se, mikä putoaa kuiluun, ei kuitenkaan katoa. Se on pois kehityksestä ja säilyy sellaisenaan ikuisesti. Siis todella ikuisesti, kertoo Knut. Se mitä ydinvoimaloista siirretään radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaan, jää ihmiskunnan ja maan yhteisen kehityksen ulkopuolelle, ja se säilyy sellaisena. Ei ainostaan tämän nykyisen maan elinaikaa, vaan se seuraa meitä muuttumattomana ja kuolleena myös Maan seuraavaan inkarnaatioon, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan ja aina viimeiseen vulkanusvaiheeseen saakka!

 

Maan inkarnaatiot

Ja jos ydinvoimajäte kerran säilyy henkisesti muuttumattomana maan kaikki ruumiillistumat, niin luultavasti sen on pakko silloin siirtyä myös kokonaan uuteen universumiin, eikä varmaan missään miellyttävässä muodossa.

Laitan tähän vielä alustavasti maan koko inkarnaatiosarjan. Näillä inkarnaatiolla on tietty henkinen yhteys nykyisiin planeettoihin, joten siitä syystä nämä nimet ovat planeettamuotoisia:

Saturnustila
Aurinkotila
Kuutila
Maa
Jupitertila
Venustila
Vulkanustila

Silloin kun ei ole vaaraa epäselvyyksiin, käytetään usein yksinkertaisesti vain planeettanimiä:

Saturnus
Aurinko
Kuu
Maa
Jupiter
Venus
Vulkanus

Puhutaan näistä myöhemmin lisää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maavarsinainen, ydinvoima, maan inkarnaatiot, uusi jerusalem, aine, materia, materialisti, elementaariolennot

Plejadit eli Seulaset sekä vuosi 2012

Keskiviikko 19.10.2011 klo 21:52 - Matti Kuusela

Plejadien tähtisisarten ilmestymispäivä lähenee. Kirjalaatikoiden pitäisi tulla ensi viikolla ja sitten postitetaan ne Sinikan kanssa ennakkotilaajille. Melkein kaikki kuoret ovat jo odottamassa valmiiksi kirjoitettuina.

Olen nyt itse elänyt näiden Plejadiystävien kanssa jo melkein vuoden, ja helposti unohtuu, että aina ei olekaan niin selvää, mistä siinä on kysymys.

Plejadit ovat sellainen mitä kaunein ja pienehkö taivaalla kimmeltävä tähtiryhmä, jolla on aivan oma tunnelmansa. Suomeksi niitä kutsutaan yleisimmin Seulasiksi, mutta koska Uuden ajan kirjallisuudessa niistä käytetään yleisesti kreikkalaispohjaista Plejadi-nimeä - ja Suomessakin yhä useamminm - olen minäkin käyttänyt sitä kirjassani.

Erikoista Plejadeissa on se, että alkuperäiskansat kaikkialla maapallolla kunnioittavat näitä Seulasia niin paljon. Monet pitävät niitä kulttuurinsa alkulähteenä, mutta monet jopa oman heimonsa kotipaikkana. Ja tälla tavalla kokevia kansoja ja heimoja on todellakin kaikkialla Amerikan intiaaneista Australian alkuasukkaisiin ja Etelämeren kansoihin. (Jatkuu)

 

Plejadien kokonaiskuva ja 2012

Kun kokoaa yhteen kaiken Plejadeita
koskevan tiedon, alkaa väistämättäkrishna_nandi_big.jpg
kokea että se muodostaa yhtenäisen tarinan. Ja yhtäkkiä huomaa, että Maan ja Plejadien välillä on syvä yhteys. Tätä yhteyttä käsittelevät Plejadi-kirjan harjoitukset, jotka lähtevät ajattelun elävöittämisestä ja päätyvät oikeastaan Kristuksen sanomaan: rakkauteen kaikkien ihmisminuuksien ja kaikkien olentojen välillä.

On oikeastaan hassua, että tuo tieto on kuin palapeli. Kun asettelee ja koettelee eri puolilta Maata ja eri henkisistä lähteistä tulleita tiedonpalasia yhteen, kuvio alkaa vähitellen paljastua, ja lopulta se, mikä on ensin näyttäytynyt vain aavistuksena, alkaakin muodostaa aivan selvän kokonaisuuden.

Ja se kokonaisuus on, että Plejadien taivaalliset tanssijattaret - kuten heitä usein kutsutaan - ja ihmiskunta ovat samaa alkujuurta, he ovat meidän kosmisia sukulaisiamme.

Vuosi 2012 on virstanpylväs Plejadien ja Maan yhteisessä elämässä - ja siitä myös Robert A. Powell kertoo lisää omassa osuudessaan kirjasta. Plejadilaisilta tulleiden kanavointien perusteella näyttää myös mahdolliselta, että on lisäksi kosmisia karmallisia syitä, joiden takia Plejadilaiset joutuvat tulevaisuudessa umpikujaan oman kehityksensä kanssa, elleivät he nyt kykene oikaisemaan meidän kehitystämme.

Sen perusteella näyttää siltä, että (ainakin tietyssä osassa) Plejadeilta tullutta informaatiota on aivan keskeistä aineistoa meidän oman kehityksemme suunnalle. Aivan ihmeellistä oli kokea, että se on esimerkiksi Barbara Hand Clow'n ja Barbara Marciniakin kirjojen mukaan täysin yhdenmukaista sen kanssa, mitä Rudolf Steiner opetti satakunta vuotta sitten.

Se on todella suuri asia, koska pinnalta katsoen tulee helposti vaikutelma, että Steiner ja Clow puhuvat täysin eri asioista, mutta sitten ne liukuvatkin yhteen ja huomaa, että kysymys on vain näkökulmasta. Tämä on tietenkin yksinkertainen esimerkki, mutta jos katsot omalta puoleltasi katua oikealle menevää autoa, se toiselta puolelta katua katsottuna meneekin vasemmalle. Ja kuitenkin se on sama auto. - Joskus kannattaa oikein hartaasti miettiä näitä elämän ja tilallisen maailman ihmeellisyyksiä, joihin totumma normaalissa elämässä aivan liikaa.

 

Kosmiset ystävämme

Plejadien tähtisisaret on mielestäni oikein kauniisti kirjoitettu kirja, sikäli kuin ymmärrän ihanat Plejadi-ystävämme voivat kertoa sen rivien välistä paljon enemmän niille, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan enemmän näitä vanhempia ja yhtä hyvin nuorempia sisariamme, jotka ovat säilyttäneet elämässään paljon enemmän kosmista tietoa, kun taas me ihmiskuntana olemme lähteneet jo kauan sitten myrskyisälle uudismatkallemme aineen maailmoihin.

Me tarvitsemme toinen toisiamme ja 2012 kertoo tällaisesta ajasta, jolloin me voimme vaihtaa kokemuksia keskenämme. Eräässä mielessä maya-kalenteri on tienviitta paitsi galaktiseen kokonaisuuteen, myös yhteyteemme yhteiseen alkukotiimme Plejadeihin. Ja Robert kertoo tarkemmin siitä, miten tämä on yhdenmukaista myös yhtä ikiaikaisen hindukalenterin kanssa.

Nämä yhteydet ovat kutoutuneet syvälle ihmiskunnan historiaan, ja Robert puhuu myös esimerkiksi Krishnan ja Jeesus Nasaretilaisen yhteydestä.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Plejadit, Seulaset, 2012, vuosi 2012, Plejadi-meditaatio, maya-kalenteri, hinduajanlasku, Jeesus Nasaretilainen, Krishna, Rudolf Steiner, plejadimeditaatiot, Plejadien tähtisisaret, taivaalliset tanssijattaret, kirja

Enkeli- ja muita kirjoja

Tiistai 4.10.2011 klo 1:53

Hei Ystävät, Turun, Helsingin ja Tampereen Steiner-illoista lähti tosiaankin sellainen energiavirta liikkeelle, että kirjoittamaan ei ole ehtinyt moneen päivään, ei ainakaan pitkään aikaan.

Tänään otin kuitenkin vähän rennommin ja kävin Helsingin keskustassa. Mervin kanssa juteltiin Era Novassa ja sovittiin, että kun Plejadien tähtisisaret valmistuvat, pidän siellä esittelyn, johon kuuluu myös meditaatio.

Mutta se tapahtuu varmaan marraskuussa. Nyt on niin, että Plejadisisaret siirtyivät toiseen kirjapainoon, ja valmistumispäivä on nyt lokakuun lopulla. Näyttää siltä, että ehdimme Sinikan kanssa lähettää ennakkotilaukset ennen kuin siirrymme taas runsaaksi viikoksi Kolille, myöhäiseksi kesälomaksi tällä kertaa.

 

Suomalainen ho'opono

Uusi kirjasuunnitelma on oma versio havaijilaisesta ho'oponoponosta, josta jo olemme paljon puhuneetkin. Olen yhä voimakkaammin kokenut sen menetelmän ainutlaatuisuuden ja tunne on se, että jokaisen hoitoasiakkaan kannattaisi myös kokeilla sitä.

Tosiasia tietysti on, että vaikka menetelmä olisi kuinka hyvä, toisille se sopii paremmin kuin toisille, mutta olen vakuuttunut siitä, että pienikin ho'opono-tekniikan käyttö auttaa, myös hoidossa.

Tästä kirjasta ei varmaan tule kovin pitkä. Perusasiat, perustekniikka ja soveltaminen. Ja hieman noista neljästä osiosta, rakastaminen, anteeksianto, kiitos ja tuo 'olen pahoillani' -osa, joka on kokonaisuudessa yhtä tärkeä kuin kolme muutakin, ja jota ilman systeemi ei toimi.

Olisikohan tämä sellainen kirja, jonka saa nopeasti valmiiksi! Vitalen Ei rajoja -kirja on silti hyvä edelleenkin. Se kertoo asiasta amerikkalaiseen tyyliin ja hyviä onnistumistarinoita.

 

Enkelit kanssamme

Tänään sitten käydessäni kaupungilla kahvilla päätin, että minun on lopultakin ratkaistava Enkelit kanssamme -kirjaan sisältyvä pulma. Kun toisaalta haluan siihen jatkuvasti lisää enkelitietoa ja toisaalta haluan siitä mahdollisimman sujuvalukuisen ja miellyttävän, niin aineisto on jaettava kahdeksi kirjaksi.

Uusi Enkelit kanssamme tulee muistuttamaan enemmän vanhempia painoksia, joissa oli vähemmän tietoa ja jotka oli luettavissa kohtuullisessa ajassa. Tämä enkelikirja kertoo ennen kaikkea ihmisen ja ihmistä lähellä olevien enkelien yhteydestä.

Sitten tulee toinen kirja, jossa keskitytään enemmän enkelikuntiin ja korkeampiin enkeleihin. enkeleihin luonnossa ja maailmankaikkeudessa ja eri aikoina.

Se on siis jatkokurssin enkelikirja. Voin sitten kuvitella vielä kolmannenkin enkelikirjan, jossa kerrotaan enemmän enkeleiden ja enkelikuntien yhteistoiminnasta.

 

Steiner-energiat

Steiner-energioiden avautuminen innosti taas katsomaan lähemmin joitakin henkilöitä, jotka tavalla tai toisella olivat lähellä Steineria: Ita Wegman, Elisabeth Vreede - ei mitään suomeksi.

Pietarilaissyntyinen Valentin Tomberg, jonka elämä kokonaisuudessa noudatti aika monelle tuttua traagista kaavaa, mutta jolla on yllättävän paljon viime vuosina julkaistua henkistä aineistoa enkeleistä, vanhasta ja uudesta testamentista, Johanneksen ilmestykirjasta, vanhan testamentin inkarnaatioista, Isä meidän rukouksesta, henkisestä kehityksestä, chakroista.

Lisäksi viime Takojassa oli kirjoitus Steinerin ainoasta tieteellisessä ympäristässä pitämästä esitelmästä. Hän puhui keväällä 1911 filosofisessa kongressissa Bolognassa hengentieteen filosofis-tieteellisistä perusteista.

No, jotkut fenomenologisesti suuntautuneet filosofit pitivät siitä, jotkut kantilaisesti suuntautuneet taas naureskelivat. Kävin lainaamassa tuon esitelman sisältävän kirjan, ja toden totta. Se pitäisi saada ehdottomasti suomeksi. Steiner itse oli sitä mieltä, että ihmiset voivat alkaa ymmärtää sitä vasta tulevaisuudessa, ehkä kahdensadan vuoden kuluttua. Mutta me olemme jo sata vuotta tulevaisuudessa, juuri tänä vuonna.

 

Etsiä tietoa - vai ajatella itse

Jos ihmiset ajatteluvoima oli Steinerin aikaan heikentymässä, niin se lienee sitä nyt yhä enemmän. Mielestäni on tosiasia, että me ajattelemme yhä vähemmän: me keräämme tietoa. Siinä me olemme loistavia.

Ja me olemme, ainakin nuoremmat, suunnattoman loistavia käsittelemään monimutkaisia loogisia tiedostoja, mutta eläytyminen ajatusten hellittuun virtaan eli vanha kunnan filosofinen ajattelu on heikoilla. Ja kuitenkin Steiner korostaa sitä, että kaikesta henkisestä tiedosta huolimatta vain se tieto tulee meille todelliseksi ja omaksi, jonka itse olemme työstäneet ajatuksillamme.

Jos sanotaan, että me emme voi ottaa mitään mukaamme kuoleman rajan yli, niin se tietysti pätee moneen asiaan, myös sellaisiin ajatuksiin, jotka ovat vain 'tietoa'. Mutta sellainen, minkä olemme itse todella ajatelleet, se säilyy.

Tämä Bolognan esitelmä näyttää olevan juuri sellainen ajatusharjoitus, joka voi auttaa luomaan jotain aivan uutta ajattelun piirissä. Onneksi ajatuslihaksia voi harjoittaa ja jumpata myös miellyttävästi - siitä on pari ensimmäistä harjoitusta Plejadien tähtisisarissa.

Olen joskus nuorena suomentanut myös Steinerin aivan nuorena Wienin Goethe-yhdistyksessä pitämän esteettisen esitelmän Goethe uuden estetiikan isänä. Siitäkin voisi ottaa uuden painoksen.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelit kanssamme, enkelikirjat, Goethe uuden estetiikan isänä, Valentin Tomberg, Plejadien tähtisisaret, suomalainen ho'opono, Steiner, Elisabeth Wreede, Ita Wegman

Naiset ja Miehet

Maanantai 1.8.2011 klo 20:27 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Seuraavat lähtötiedot ovat suoraan Tiede-lehdestä (6/2011), joten nehän ovat siis erinomaisen tosia ja paikkansa pitäviä. Kysymyksessä on Tuija Matikan kirjoitus, joka taas pohjaa Marianne Legaton muutama vuosi sitten ilmestyneeseen kirjaan Miksi miehet eivät muista mitään ja naiset liiankin hyvin.

Heti ensimmäinen tieto saa ainakin miehen hämmästelemään: naiset iho on kymmenen kertaa herkempi kosketukselle ja paineelle kuin miehen. Jos siis pääsee naisen kanssa ihokosketusetäisyydelle tai vaikkapa halaukseen, kannattaa siis aina panna peliin kaikki saatavilla oleva kosketusherkkyys. Ehkäpä silti tietynlainen kosketuksen miehisyys on herkkyydestä huolimatta paikallaan. Tähän kysymykseen naiset voisivatkin vastata.

Monista päinvastaisista väitteistä huolimatta tytöillä ja pojilla on perustavanlaatuisia eroja jo nuorena. Tyttövauvat erottavat perheenjäsenet muista ihmisistä jo kolmen kuukauden ikäisinä. Artikkelissa ei sanota, milloin pojilta onnistuu sama, mutta ilmeisesti myöhemmin.

Poikavauvat sen sijaan ovat etevämpiä löytämään kadonneet lelut. No, luulen että tässä on kysymys siitä, että pojat ovat luonnostaan kiinnostuneita esineistä jo todella nuorena, sen olen aivan itse voinut todeta. Miehillä myös kyky hahmottaa tilaa on neljä kertaa parempi kuin naisella.

 

Keskustella vai taistella

Miehiä hämmästyttää se, että tiukan paikan tullet naiset kokoontuvat miettimään yhdessä vaihtoehtoja, kun mies kokee kunnia-asiakseen ratkaista ongelmat muilta kysymättä.

Tässä alammekin tulla ydinkysymyksiin. Moni sekä nainen että mies tietää tämän, mutta miten usein käykään niin, että nainen kerta toisensa jälkeen äksyilee miehelle tästä tavasta. Aivan, olen sen monin kerroin kuullut eri pariskuntien välillä, vaikka itsellä tätä ongelmaa ei Sinikan kanssa olekaan.

Miehenä voin kuitenkin sanoa, että on todella ärsyttävää, jos nainen ei arvosta tätä miehistä tapaa. Biologian puolesta nainen tietenkin tahtoo miehekkään miehen, mutta ei aina suinkaan pidä siitä, että mies käyttäytyy mies-miehekkäästi. Nainen odottaa, että miehen pitäisi käyttäytyy sen mukaan miehekkäästi, mikä on naisen kokemus miehekkyydestä.

Eikö olekin monimutkaista, vaikka kysymyksessä on kuitenkin vain kaksi sukupuolta. Miehille on taas hyvin hyödyllistä oppia tunnistamaan, mitä ominaisuuksia nainen pitää miehekkäinä. Eikä ole lainkaan hassumpaa ottaa oppia tästä tiedosta.

Jos haluaa tulla toimeen vastakkaisen sukupuolen kanssa, on löydettävä siis tie, jolla omaa arvokkuuden tunnettaan menettämättä voi oppia toimimaan toisen sukupuolen odotusten mukaisesti.

Sen palkka on käsittämättömän suuri, mutta rehellisyyden nimissä täytyy sanoa, että hyvin monet pitävät mieluummin yllä ärtymystä toisen käyttäytymistä kohtaan, kuin ottavat oppia ja elävät onnellisina.

Kuten arvoisa lukija huomaa, uskaltaudun tässä alueille, joista ei normaalisti tällä tavoin puhuta. Mutta voin vain jatkaa: jo on aikakin!

 

Oppiminen

Mies ei pelästy vaaroista eikä ota opikseen yhtä herkästi kuin nainen. Se johtuu kortisolin puutteesta, ja taas testosteroni pitää huolen siitä, että kisailu ja etenkin voittaminen energisoivat miestä.

Sekin naisen on hyvä ymmärtää, ja kaikkihan me tiedämme, että koska naiset taas ovat verbaalisesti miehiä niin paljon lahjakkaampia, heidän on helppo ohjata miesten miehistä käyttäytymistä haluamaansa suuntaan - jos vain tahtovat.

Ikävä kyllä, monet naiset eivät tahdo, vaan kokevat sen nykyaikana alistumiseksi. Voi, kun nämä naiset tietäisivät, miten paljon he siinä menettävät! He eivät arvaakaan, miten mielellään miehet ovat oikealla tavalla ohjattavissa - vain vähän kehumista, ja mies tekee melkein mitä tahansa.

Helposti vain käy niin, että mies menee ja rakentaa omakotitalon osoittaakseen, miten paljon naista rakastaa, mutta nainen ottaa talon valmistuttua eron, koska mies ei ole enää koskaan kotona.

Ongelmistaan ja kivuistaan mies ei kerro, koska se miehen kuuluu taistella, ja silloin ei pidä antaa vastustajan tietää heikoista kohdista. Ja kyllähän mies kertoo, jos häntä lähestyy oikealla tavalla. Ongelma on siinä, että mies pelkää naisen tunnepohjaisia reaktioita, koska nainen käyttää kymmenen sekuntin aikana jo keskimäärin kuutta kuunteluilmettä.

Sillon mies menee hiljaiseksi ja käsittelee ongelmaa ilmeenkään värähtämättä, joten nainen kokee ettei saa kosketusta mieheen, ja panee peliin kaiken energiansa, jollon mies vetäytyy vielä enemmän.

 

Riidat

Pahimmat riidat saattavat syntyä juuri tuolla kohtaa. En ole mikään riitelemisen asiantuntija. Saattaa olla, että jonkun näkemyksen mukaan kaihdan sitä liikaakin. Viikonlopun aikana luin jostakin lehdesttä että pariskunnilla voi olla keskimäärin? yli kolmesataa riitaa vuodessa.

Niin, kaikkein pahin tilanne käsittääkseni on se, että nainen yrittää saada hiljentyneen miehen reagoimaan millä tahansa keinolla. Jos mies lopulta ei enää löydä mitään ulospääsykeinoa, tilanne voi purkautua oikein hankalasti.

Miesten pitäisi naisten kanssa keskustellessaan opetella ainakin jonkin verran peesaamista. Se tarkoittaa toisen ilmeiden, eleiden ja liikkeiden toistamista. Se tuntuu aluksi tosia kummalliselta ja täydellisen naurettavalta, mutta sitä voi kokeilla aluksi hyvin hienostuneesti. Eli siis niin vähän että kukaan muu ei huomaa sitä.

Kirjoituksen mukaan mies on niin pölkky, että häneltä kestää suorastaan kahdeksan minuuttia huomata, että hiljaisuus onkin mykkäkoulua.

Enpä tiedä, saattaa olla niinkin, että mies kyllä huomaa, mutta yrittää rauhoittaa tilannetta hiljaisuudella. Mikä ilmeisesti on juuri päinvastoin kuin pitäisi. Naisethan ratkoivat ongelmia puhumalla, ja kuten tiedetään, miehet vetäytymällä luolaansa pohtimaan. Siksi miehen hiljaisuus on ole koskaan paha asia.

 

Oppiminen vielä uudelleen

Kirjoituksen mielestä miesten tulisi oppia, etteivät asiaviestit mene läpi ilman tunnetta. Naisten tulisi tajuta, etteivät tunnepitoiset viestit mene läpi ilman asiaa.

Kummankin sukupuolen tulisi mielestäni opiskella uutterasti toisen sukupuolen käyttäytymistapoja, ongelmaratkaisumenetelmiä ja odotuksia.

Tiedän että se monesta tuntuu aluksi juuri alentavalta, mutta kun siihen pääsee vähänkin sisään, niin sukupuolten välisen taistelun sijaan kumpikin voi tukea toisen naisellisuutta tai miehekkyyttä. Ja se on jotain niin suurta, että varmasti maksaa vaivan.

Rakkaudella
Matti

 

Minulla on tästä aiheesta myös meditaatio-cd ILO, ONNI JA IHMISSUHDE, joka on äänitetty Vaasassa. Saat sen tällä viikolla tarjoushintaan 12 euroa postimaksuineen.

 

 

 

 

 

 

5 kommenttia . Avainsanat: mies ja nainen, riidat,

Oman voiman luominen - uusi CD

Tiistai 21.6.2011 klo 7:34 - Matti Kuusela

Eilen sain voimakkaan impulssin hallitus-meditaation tekemiseksi. Ennenvanhaan oli luonnollista, että kirkoissa rukoiltiin esivallan puolesta, ja saattaa olla että se tapa on edelleenkin jatkunut joissakin palveluksissa. Nyt tuo tapa on selvästi vanhentunut. Olin sitä kuitenkin hiljalleen ihmetellyt. Jos tahdomme itsellemme hyvän hallituksen, olisi aivan luonnollista meditoida sen puolesta.

Mediasta virtaa kuitenkin
hallituksen ja eduskunnan
harteille runsaastipower_200.jpg kielteistä informaatiota, että nuo ihmiset ovat kovassa paineessa, kuten mekin heidän suhteensa. Jos meditaatiotyöllä helpotamme päättäjiemme ja edustajiemme paineita, eikö se koidu meidän kaikkien hyväksi!

Yksi näkökohta oli eräänlainen voimattomuuden tunne. Rukoileeko vähempiarvoinen tai ainakin vähätuloisempi kansalainen hyvätuloisen puolesta, jolla on mitä monenlaisempia etuja? Vahvistaako vai heikentääkö se kuulijaa?

 

Meditaatio hallituksen tueksi

Eilen tajusin vahvasti, että oikealla asenteella meditaatio hallituksen puolesta on hyvin vahvistava asia. Se liittyy myös vastuuseen. Tukiessani hallitusta asetun myös itse vastuuseen. Se on vahvistavaa. Asetun omalta osaltani vastuuseen. Silloin energeettisesti asetun tilaan, jossa työstän kohdalleni tulevia energioita huomattavasti voimakkaammin ja laajemmalta alueelta.

Niinpä ryhdyin lausumaan medimaatiota sanelimeen. Muutama lause meni suunnitellusti, sitten meditaatio syventyi ja syventyi. Se otti oman suuntansa ja lähtikin vahvistamaan meditoijaa itseään runsaasti yli sen rajan, jota alkuperäinen suunnitelma olisi edellyttänyt. Huomaan että meditaatio pysyy edelleen vahvistavassa valohengityksessä, ja vähitellen siirrytään vahvistaviin energiayhteyksiin Maan energioiden kanssa.

Annan sitten meditaation vain rakentua uudella tavalla. Tajuan että tästä ei vielä tulekaan odottamaani hallitus-meditaatiota, vaan vasta sen ensimmäinen vaihe. Tästä on tulossa jotain paljon suurempaa. Jokainen joka tulee tähän mukaan, lähtee upealle matkalle kohti omaa voimaa ja oman elämäntehtävän syvempää täyttämistä.

 

Maansisäinen Sirius

Meditaatiossa kuljemme hyvin voimallisille alueille. Maan sisäinen voima alkaa loistaa - Siriuksena. Olen varmaan jo aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten Rudolf Steinerin ja kreivi Carl von Keyserlingkin keskusteluissa Siriuksella ja Maan ytimellä oli merkittävä sija. Steiner vahvisti Keyserlingkille tämän kysymykseen, että Sirius on Maan keskustassa. Mitä se voi merkitä?

Tähän suureen henkiseen mysteeriin meidän on palattava uudelleen. Se liittyy kuitenkin kysymykseen olemisesta. Silmillemme Sirius on meitä suhteellisen lähellä avaruudessa, vain kahdeksan valovuoden etäisyydellä. Mutta henkisesti Sirius on myös tässä, välittömästi. Miksi ei Sirius voisi siis aivan todellisesti OLLA myös Maan sydämessä?

Ei tuohon tarvitse heti vastata. Olen itse miettinyt ja tuumaillut sitä vuosia, ja nyt ensimmäisen kerran Siriuksen läsnäolo Maan sydämessä tuli aidoksi kokemukseksi. Siriuksen kultavalo nousi Maan keskuksesta yhä ylemmäksi, aina kehoihimme saakka pehmeän lujana, lämmittävän voimakkaana, tahtovana substanssina.

 

Tahdon meditaatio

Ilmeisesti kävi myös niin ihmeellisesti, että hallitukset ovat myös erään enkelikunnan nimitys. Meidän yläpuolellamme, kuten kuvaannollisesti voimme sanoa, ovat enkelit, jotka yksinkertaisesti ilmaistuna elävöittävät ja henkistävät meidän ajattelevaa tietoisuuttamme.

Enkeleiden yläpuolella ovat arkkienkelit, jotka suhteessa ihmiseen työskentelevät voimakkaammalla tunteen alueella - vaikka se ihmiselle on vähemmän tietoista kuin ajattelu. Silti kosmisesti tunne ulottuu todellisuuteen paljon syvemmälle ja kauemmaksi kuin ajattelu.

Arkkienkeleiden yläpuolella ovat suurenkelit, joiden eräs nimitys on hallitukset. Heidän valtava voimansa ulottuu tahtoon ja Maan kiinteään aineellisuuteen saakka. Ilmeisesti tässä meditaatiossa juuri hallitus eli suurenkeli otti ohjat käsiinsä.

Itse asiassa meditaation aluksi kutsuimme heitä kutsuessamme mukaan kansansielua ja kansanhenkeä. Kansansieluiksi nimitämme yleensä arkkienkeliä, joka on ottanut tuon tehtävän hoitaakseen, ja korkeampana kansanhenkenä voi joskus toimi suurenkeli eli hallitus.

 

Suurenkelit

Suurenkeleiden tehtävät ovat jo äärettömän laajoja, mutta kansojen ohjaamisen lisäksi heille kuuluu suurten aikakausien ajanhenkinä toimiminen. Samoin he ohjaavat ihmisiä oikeille karmallisille paikoilleen elämässä, he ohjaavat suuria keksintöjä ja uudistuksia.

He työskentelevät tahdon alueella, sellaisen tahdon, jonka yhtenä suurimmista tehtävistä on juuri kansakuntien elämän ohjaaminen. Siihen he tarvitsevat ihmisiä, jotka tahtovat työskennellä heidän kanssaan. He tarvitsevat ihmisiä, joiden kautta he voivat vaikuttaa.

Osan tehtävistään, oikeastaan vain hyvin pienen osan kaikista tekojensa mahdollisuuksista suurenkeleit voivat hoitaa sellaisten ihmisten kautta, jotka eivät ole tietoisia heistä eivätkä omista henkisistä mahdollisuuksistaan.

Jotta kansa voi todella täyttää oman henkisen ja ajan tehtävänsä, on oltava ihmisiä, joiden kautta ajanhenki / kansanhenki / suurenkeli voi toimia. Siitä on nyt kysymys uudessa Hallituksen mysteeri 1: Oma voimistuminen -meditaatiossa. Suurenkelit kutsuvat meitä työhön!

Suurenkelien kutsu on myös sikäli merkittävä, että he ovat myös niitä enkeleitä, jotka kykenevät asettamaan ihmiset karmalliseen tehtäväänsä. Heidän kannaltaan - ja tietystä samalla meidän kaikkien kannalta - ongelma on nykyaikana siinä, että me ihmiset olemme kasvamassa vapaiksi hengiksi. Meidän on löydettävä itsestämme tahto, impulssi ja rohkeus osallistua korkeampiin tehtäviin.

 

Rohkeuden koulutus

Suurenkeleiden rohkeuden koulutus on kuitenkin nykyaikana lempeää, koska tarkoituksena on samalla löytää meidän jokaisen ihmisen sisäisyyden kaunein graal-voima, yhteys henkiseen minuuteemme.

Meillä saattaa olla vielä syviä muistoja menneiltä ajoilta, jolloin henkiseen tehtävään astuvien ihmisten tahtoa koulutettiin dramaattisellakin tavalla. Nykyajan tahto on sitä, mikä kumpuaa kauneimmasta ja henkisimmästä aloitteellisuudesta. Enkelit ohjaavat, mutta aloitteellisuus on meillä.

Nyt voit hankkia tämän ihmeellisen tahdon meditaation Enkelimaan nettikaupasta. Meditaatiothan ovat siellä aakkosjärjestyksessä, ja tämän nimi on nyt tuo:

Hallituksen mysteeri 1: Oma voima

Tästä tuotteisiin pääsee suoraan.

Ja niin olen käsittänyt, että Hallituksen mysteeri -sarja tulee jatkumaan ja siitä tulee merkittävä meitä jokaista ja samalla Suomea vahvistava kurssi, ja uusi seikkailu oman voimamme ja elämäntehtävämme löytämiseksi.

4 kommenttia . Avainsanat: Oma voima, henkilökohtainen voima, hallitus, meditaatio, vahvistava voima,

Hyvä elämä - hyvä johtajuus

Perjantai 1.4.2011 klo 1:11 - Matti Kuusela

On aika itsestään selvää, että hyvä johtajuus on yksi osa elämäämme. Joskus se voi olla kadoksissa, ja silloin se on hyvä muistaa ja nostaa jälleen esiin.

Joskus johtajuus voi olla liian heikkoa. Silloin on hyvä harjoitella uskaltamaan hieman enemmän. Ja kokea, ettei taivas pudonnutkaan niskaan.

Joillakin voi johtajuus olla niin voimakasta, että sen energia menee tavallaan hukkaan. Se ei tuota toivottua tulosta, jos alaisesi tai läheisesi alkavatkin suojata itseään johtamiseltasi. Silloin on hyvä keventää otetta ja etsiä sellainen voiman taso ja myötätunnon sävy, että toiset ottavast viestisi mielellään vastaan.

 

Johtajuuden ensimmäinen periaate

Eilisessä blogissa käsittellimme jo Googlen löytämiä kahdeksaa johtajuuden tärkeintä ominaisuutta. Nuo ominaisuudet eivät tutkijoille olleet sinänsä suuria yllätyksiä, mutta niiden järjestya kyllä. Katsokaamme noista kolmesta kärjessä olevasta asiasta ensimmäistä vielä uudelta kannalta.

Ensimmäinen oli tarjota toisille heidän VAHVUUKSIINSA perustuvia ratkaisuja. On kiintoisaa katsella lähimmäisiä uudelleen heidän vahvuuksiensa kannalta. Ja on suuri ilo, kun pystyy esittämään jotain sellaista, minkä toinen iloisesti ottaa vastaan.

Entäpä jos tarjoat tällaisia mahdollsuuksia myös itsellesi! Se vahvistaa sinua. Salli ja innosta itseäsi tekemään jotain sellaista, mikä perustuu omille vahvuuksillesi.

Uskotko, että enkelisi rakastaa sitä. Enkelisi haluaa auttaa sinua kehittymään ja käyttämään omia lahjojasi. Myös koko maailmankaikkeus tahtoo sitä, sillä juuri siksi sinä olet olemassa. Juuri siksi maailmankaikkeus on käyttänyt niin valtavasti aikaa ja työtä tämän maailman kehittämiseksi sellaiseksi, että vapaudessa ja rakkaudessa luovuuteen kasvava ihminen on mahdollinen.

 

Seuraa omia vahvuuksiasi

Jokaisella meistä on omat vahvuutemme. On erittäin tärkeää oppia
toisilta, sillä silläkristus_noin_100.jpg tavoin ihmiskunnan kehitys menee eteenpäin. Mutta yhtä tärkeää on palata itseensä ja käyttää muilta oppimaansa omalla tavallaan. Sillä tavoin juuri sinä kehityt.

Voitko kuvitella, että kukaan joka on edistynyt pitkälle millä tahansa alueella, olisi saavuttantu sitä muita jäljittelemällä?

Itsestään selvä vastaus on ei. Joltain suomalaiselta formula-ajajalta kysyttiin kauan sitten, miten hän Porsche-kilpailussa pystyi ajamaan kaarteet nopeammin kuin sen alan erikoismiehet. Kun hän selitti sen auliisti, ihmeteltiin, miksi hän näin paljasti salaisuutensa muille.

Mutta hän vastasi siihen tapaan, että se on hänen metodinsa eikä hän pelkää, että toiset voisivat onnistua juuri sillä tekniikalla häntä paremmin.

Jokaisen vahvuuksien kunnioittaminen on myös kristillinen periaate. Jokainen ihminen itsessään on arvokas, sillä Kristuksen tultua Maan päälle hän jatkaa luomistyötään jokaisen ihmisen sydämessä.

 

Entä alaisena?

Usein sanotaan, että ollakseen hyvä johtaja on oltava myös hyvä alainen. En tiesä pitääkö se aina paikkansa, mutta usein kyllä. Kannattaa miettiä asiaa myös siltä puolelta, miten minun kykyni voivat parhaiten edistää muiden hyvää. Tai miten minä olen hyvä alainen?

Entä hyvä alainen itselleni?

Tuo onkin hyvä kysymys, sillä usein johtaja meissä antaa hyviä ohjeita - vain huomatakseen, etteivät ne tule täytetyksi. Mitäpä jos olisin parempi alainen omille ohjeilleni, tai omien päämäärieni ja tavoitteitteni suhteen!

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: johtajuus, hyvä johtajuus, hyvä elämä, hyvä alainen

Jouluyön mietteitä

Lauantai 25.12.2010 klo 5:41 - Matti Kuusela

Eilen, jouluiltana, olin Sinikan kanssa äitini ja sisarieni luona Hyvinkäällä. Myös enoni Tauno kävi siellä iltapäivällä.

Mielessäni iloitsi kovasti siitä uudistuneesta perinteestä, joka saa ihmiset niin luontaisesti käymään jouluaattona haudoilla viemässä kynttilöitä. Ei sillä itselleni nyt niin merkitystä ole, mutta on ihmeellistä kokea se henkisyyden ja sisäisyyden valo, joka tuosta uudistuneesta tavasta loistaa.

Ihmeellistä on se, että tuo kynttilöiden vienti on ihmisten aivan oma tapa. Sitä ei ole missään virallisesti suositeltu eikä opetettu, ei kehotettu. Hyvinkään vanhalla hautausmaalla erityisen koskettava paikka on joka joulu ollut uurnahautojen yhteiskynttiläpaikka, joka on aina täynnä kynttilöitä. Sen yhteyteen olen jouluisin laittanut oman kynttilänikin kaikille niille sieluille ja hengille, joille ei ole omaa henkilökohtaista kynttilää. Koen aina, miten suuri määrä henkisiä olentoja viipyy tuossa valoloisteessa.

Rudolf Steiner

Miten piti kirjoittaa aivan muusta, nimittäin ihmisen henkisestä tiedosta. Mutta toinen aihe nousee nyt voimakkaasti esiin: Rudolf Steiner.

Olen joskus aikaisemminkin kirjoittanut siitä, miten nuorena lukiolaisena matkustin kaverini Lepan kanssa Hyvinkäältä Helsinkiin etsimään henkistä kirjallisuutta. Kun sitä nykyisin on yleisissä kirjastoissa sadoittain ja ehkä tuhansittain, oli niitä tuolloin muistaakseni kolme: kaksi ufokirjaa ja Blavatskyn Teosofian avain.

Astuimme tuolloin Rickhardinkadulla olevan Helsingin pääkirjaston upeaan saliin. Seisahduin, käännyin vasemmalle, ojensin käteni hyllylle ja katsoin kirjaa: se oli Rudolf Steinerin Antroposofinen hengentiede pääpiirteittäin.

Niin paljon ja laajalti kuin sitten olen elämässäni henkistä kirjallisuutta lukenut ja eri henkisiin suuntauksiin tutustunut ja niitä opettanutkin, on Steiner minulle näköjään silti aina se, jonka työhön kaikki yhdistyy.

Monetkaan eivät tiedä, että Rudolf Steinerin aikaisempia inkarnaatioita ovat mm. Aristoteles ja Tuomas Akvinolainen. Aristoteleena hän oli modernin luonnontieteellisen ja selkeän yksilöllisen ajattelun edelläkävijä, oikeastaan sellaisen perustaja ihmiskunnassa.

Klassisen kreikkalaisuuden kadottua eurooppalainen ihmiskunta varsinaisesti omaksui Aristoteleen opetukset vasta keskiajalla, yli tuhat vuotta myöhemmin.

Keskiajalla Tuomas Akvinolainen toi ajattelun selkeyden teologis-henkiseen ajatteluun. Valitettavasti tuo hänen valtava tekonsa on jäänyt vielä toistaiseksi piiloon.

Kun Steiner sata vuotta sitten toi ajattelun selkeyden henkisen tiedon alueelle, on luultavaa ja mitä suurimmin toivottavaa, että se tulee joskus tulevaisuudessa todella ymmärretyksi. Yhtenä omana tehtävänäni koen nyt yhä voimakkaammin Steinerin opetusten muokkaamisen, ei pelkästään suomen kielelle, vaan Suomen enkelikuntien kielellä, sillä tavoin, että se mitä Steinerilla on opetettavaa, tulee todella ymmärrettäväksi meidän niin kalevalaiselle kuin kanteletarlaiselle sielullemme.

Mikä Steinerin opetuksissa on niin merkittävää? Se, että hän oli hengentutkija, joka kykeni itse tutkimaan henkisiä maailmoja. Hän ei milloinkaan opettanut sellaista, mitä hänelle olisivat välittäneet toiset henget, vaan sellaista mitä hän itse oli tutkinut ja varmistanut.

Nyt sata vuotta Steinerin elämän jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että me suomalaiset olemme yhä enemmän valmiita kuuntelemaan sitä, mitä Steiner todella opetti henkisen tiedon yhteyteen astumisesta. Meille virtaa henkistä tietoa yhä enemmän, mutta keinot sen henkilökohtaiseen ymmärtämiseen ja muokkaamiseen ovat vähissä.

Mielestäni me suomalaiset voimme kunnolla ymmärtää henkisiä maailmoja silloin, kun niiden kuvauksessa soi ja aaltoa mukana meidän syvä henkinen luonnonyhteytemme. Siksi myös Steinerin opetukset on muokattava yhdessä Suomen enkeleiden kanssa tulevaisuuden henkisen Suomen (ja tietysti "menneisyys" oikealla tavalla mukana" kielelle. Se on kieltä, josta Kalevalakin puhuu henkisen kanteleen soittona, ihmissielun sointina.

Ihmisen henkinen tieto

Se, mistä nämä henkiset ajatukset tänä yönä lähtivät liikkeelle, oli ajatus siitä, miten helposti me ihmiset vähättälemme omaa tai oman enkelimme henkistä tietoa.

Ihmisyyden suureen karmaan kuuluu se, että kun me tässä maisen elämän koulussa joudumme olemaan hyvin tietämättömiä voidaksemme sen avulla löytää omat voimamme, niin henkisellä puolella kuoleman jälkeen meillä on mahdollisuus erittäin laajaan ja korkeaan tietoon. Ja sitä tietoa meille kantaa meidän enkelimme.

Meidän ihmisten suuri etu on se, että fyysinen maailma kokoaa kaikkien enkelikuntien tiedon. Kun jokainen henkisen maailman asukas joutuu tyytymään siihen tietoon, joka hänelle on oman värähtelytasonsa puolesta saatavissa, ihmiskunnalle on mahdollista maan tuen kautta liittyä esimerkiksi kaikkien enkelikuntien tietoon.

Toki me voimme käsittää siitä vasta vain suunnattoman pienen alueen, mutta silti henkistynyt ihmistieto voi jo nyt olla kosmisesti korkaa ja luovaa.

Olen vuosikymmeniä ihmetellyt, miten on mahdollista, että monilta henkisiltä tahoilta tulleissa ilmoituksissa ei joko puhuta tai tiedetä mitään esimerkiksi jälleensyntymisestä tai että tuo tieto on hyvin osittaista.

Nyt alan yhä syvemmin ymmärtää, että jälleensyntyminen kuuluu niihin henkisten kuntien kaikkein pyhimpiin rakenteisiin, joista muiden kuin suoraan inkarnaatioprosesseissa työskentelevien henkisten olentojen on vaikea saada tietoa. Henkisissä maailmoissa olennot voivat tietää normaalisti vain siitä, minkä parissa he suoraan työskentelevät.

Pyhät inkarnaatioenkelit työskentelevät inkarnoitumisen ja karman parissa, mutta he vähemmän puhuvat siitä. Ja ne, jotka työskentelevät muualla, eivät tiedä.

Meillä ihmisillä sen sijaan on siis mahdollisuus fyysisen todellisuuden ankkurointina tietää suunnattomasti enemmän kuin mitä me varsinaisesti teemme. Tuo tieto on vain jakautunut niin, että se nykyaikana on mahdollista tavoittaa vain kuoleman jälkeen, ja silloinkin enkelimme kantamana.

Mutta jos meillä on jo nyt hyvä suhde enkeliimme, me voimme yhteydestä häneen saavuttaa sellaista syvää tietoa, joka muuten on monille enkeleillekin salattua. Sen edellytyksenä on, että me voimme jo nyt eläessämme saavuttaa jotain siitä, mitä muuten kohtaamme kuoltuamme. Tuo tila on meditaatio, rukous, intuitio, liittyneenä yleiseen henkiseen luottamukseen, myötätuntoon ja rakkauteen.

Tällaista tahtoivat enkelit tänä yönä viestittää.

Muuten ensimmäinen jouluyö on henkisesti yhteydessä kivikuntaan - se liittyy juuri tähän henkisen tiedon heijastukseen maasta.

Joulupäivän jälkeinen yö on yhteydessä kasvikunnan henkisiin voimiin ja tapaninpäivän yö eläinkuntaan: tapani on tallirenki, sanoo vanha kansantieto. Seuraavista öistä myöhemmin.

Toivotan sinulle oikein siunauksellista jouluaikaa, ja kiitos että olet mukana. Asiat, joista nyt puhuimme, ovat erityisen tärkeitä suojelusenkelillesi ja kaikille enkeliolennoille ja henkisille oppaille, jotka työskentelevät kanssasi. Kun henkinen tieto kulkee sinun kauttasi, se antaa enkelillesi mahdollisuuden syventää työskentelyään kanssasi.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: hautakynttilät, Rudolf Steinerin inkarnaatiot, Aristoteles, Tuomas Akvinolainen, enkelit, suojelusenkeli, enkelitieo, karma, henkinen tieto