Matin blogi

Pilvien henkisyyttä

Tiistai 20.5.2014 klo 9:29 - Matti Kuusela

Pilvet ovat hyvä kohde harjoittaa mielikuvista ja henkisten olentojen tunnistusta. Kevyissä kesäpilvissä voi havaita monenlaisia ilmanhenkien ja enkelien muotoja. Mielikuvitus on väline, jolla me voimme liittyä maailmassa vaikuttavien luovien voimien seuraan.

Korkeimmillaan juuri mielikuvituksen voimat muuttuvat selvänäköisyyden voimiksi. 

Eetterivoimat

Tuo lause tarvitsee kuitenkin hieman selitystä. Yleensä ajatellaan, että ajattelun voima lähtee pelkästään fyysisistä aivoista, mutta asia ei ole. Varsinainen ajattelu tapahtuu fyysisen pään ympärillä sijatsevissa eetteriaivoissa ja sieltä ajatukset heijastuvat fyysisiin aivoihin, joiden kautta me ne havaitsemme.

Henkisen kasvun myötä meidän tietoisuutemme siirtyy yhä enemmän eetteriaivoihin, jolloin me voimme päästä todelliseen ajatuselämykseen. Me tunnemme tai koemme ajattelumme voimaluonteen eetteriaivoissa.

Päästäksemme silloin henkisen maailman ymmärtämiseen on olennaista vapauttaa eetteriaivot yhä enemmän sidonnaisuudesta fyysisiin aivoihin. Materialistinen ajattelu luo eetteriaivojen ja fyysisten aivojen välisiä kiinteitä yhteyksiä, joista vapautuminen on yksi henkisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä.

Mikä sitten ohjaa ajattelua? Minuus. Minuutemme on se, mikä hallitsee eetteriaivojen liikkeitä, ja se tarvitsee myös voimaa. Monilla meistä on tai on ollut taipumus nukahtaa esimerkiksi henkisiä esitelmiä kuunnellessa tai meditaatiossa. Se johtuu siitä, että minuus ei vielä kykene hallitsemaan kaikkia eetteriaivojen liikkeitä, vaan se menettää otteensa.

Siinä auttaa juuri sellaisen henkisen kirjallisuuden lukaminen, jossa eetterisen ajatusvoimat joutuvat todella töihin. Harjoituksena sen voi tehdä esimerkiksi niin, että lukee illalla muutaman kappaleen vaikkapa Steinerin kirjaa, ja aamulla muistelee mitä siinä oli.

Kaikissa näissä harjoituksissa on vain hyvä muistaa, ettei tee niistä liian vakavia. Silloin ne helposti unohtuvat ja saattaa jopa saada epäonnistumisen tunteita, vaikka se ei ole lainkaan tarpeellista. On hyvä ottaa harjoittelu harjoitteluna ja nauttia siitä!

Pilvien muodot

Palatkaamme siis pilviin. Kun katselen taivaalla purjehtivia kesäpilviä ja kaikessa rauhassa tarkastelen niiden muotoja, harjoitan eetteriaivojeni liikkuvuutta. Samalla saatan saada vaikutelmia luonnonolennoista, enkeleistä tai ilmanhengistä, jotka liittyvät noihin ilmassa lepääviin vesielementin muotoihin.

Ja jos pilvissä kohtaan muodon, joka muistuttaa haltijaa, keijua, ihmistä tai aivan vain lennokasta liikettä, voin olla vakuuttunut, että se on jonkin henkisen tai meidän silmillemme näkymättömän olennon luomus. Enkelit ja haltiat, keijut, eroavat meistä ihmisistä siinä, että he voivat vaihtaa ilmennystään aineellisella tasolla. Meillä ihmisillä on jokaisella oma kiinteä aineellinen kehomme, mutta nämä ystävämme voivat liittyä kehollisesti monenlaisiin vaihtuviin luonnonilmiöihin.

2 kommenttia . Avainsanat: pilvet, mielikuvitus, ilmanhenget, enkelit, henkinen kasvu, eetteriaivot, ajattelu

Keväistä kävelyä

Torstai 27.3.2014 klo 15:36 - Matti Kuusela

Terveisiä keväiseltä kävelyltä!

Pari viikkoa sitten huomasin kävelleeni kahtena päivänä peräkkäin yli 10 000 askelta ja siitä innostuin koettamaan kävellä tuo kymppitonni ainakin muutamana päivänä viikossa. Ensimmäisellä viikolla neljä, toisella kolme kertaa ja tänään olen tällä viikolla kulkemassa vakaasti jo kohti toista kertaa. Nyt juuri 9077 askelta.

Askelia on helppo mitata nykyisillä mittareilla. Sain nyt käyttämäni mittarin syntymäpäivälahjaksi ja hyvin on toiminut. Pidän sitä klipsilla kiinni housuntaskussa eikä mitään muuta tarvitse tehdä kuin tarkistaa lukema aina halutessaan. Laite toimii automaattisesti ja säilyttää tiedot seitsemän päivää, joten kirjaamisessakaan ole mitään kiirettä, jos haluaa laittaa lukemat ylös. Merkki on Omron Walking style III ja sitä voin hyvällä mielellä suositella.

Kävely ja terveys

Joskus vuosia sitten minusta tuntui huvittavalta kun joku puhui kävelystä kuntoiluna. Mitä kuntoilua sen nyt on, minä ajattelin, sehän on vain kävelyä. Nyt erilaisten terveysoperaatioiden jälkeen olen tullut kokonaan toisiin ajatuksiin.

Pari kolme vuotta sitten luin amerikkalaisesta tutkimuksesta, jonka mukaan yli kuusikymppisille sopiva päivittäinen kävelymäärä on 8 km, ei juuri vähempää mutta ei paljon enempääkään. Ilmeisesti yli noiden kilometrien jatkuva ylittäminen voi aiheuttaa ylirasitusta säännölllisesti kävellessä.

Kahdeksan kilometriä on suunnilleen 11 000 askelta, joten se tuntuu hyvältä määrältä. Askelmittarin näytöllä on myös pieni mies, joka heiluttaa iloisesti käsiään kun kymmenentuhatta tulee täyteen, joten siinä on vielä yksi hyvä kannustin.

Aivot ja kävely

Kävely tekee erinomaisen hyvää aivoille. Kaikki hoitajat varmaan tietävätkin, että energeettisesti (ja muillakin tavoin) jalkaterät ja aivot ovat läheisessä yhteydessä keskenään. Jalkaterän liikkeet heijastuvat suoraan aivojen energioissa. 

Vielä tehokkaampaa on, kun kävellessä antaa alitajunnan ymmärtää, että sallii aivojen elävöityä. Monilla meistä aivot ovat virittyneet sillä tavoin vanhahtavasti, että ne pysäyttävät kehossa alhaalta ylöspäin nousevia elämänvoiman virtauksia. Luo mielikuva että annat aivojesi nyt päästää energiat virtaamaan vapaasti isojen aivojen ja päänkuoren läpi - ja voit vielä sisäisesti kertoa alitajunnallesi saman asian.

Jos nyt mieleesi nousee kysymys, miten se tehdään, niin se tehdään juuri noin: mutta kevyesti, yrittämättä, vain ilmoitusluontoisesti, mitenkään pakottamatta. Sisäisillä tasoilla viestit menevät perille parhaiten kun ne lähettää matkaan mahdollisimman pienellä voimalla.

Metsäpolku

Paras kävelyalusta on kokemukseni mukaan vanha kunnon metsäpolku. Kun jalka joutuu etsimään uuden asennon jokaisella askeleella, niin se tekee niille tosi hyvää ja samalla aivot saavat erinomaista hierontaa. Se parantaa myös henkisten asioiden ymmärrystä. Tietenkin parhaiten silloin, kun tekee myös jotain ajatustraaniä, lukee hyvää henkistä kirjallisuutta tai tekee Autuutta aivoille -korttien suosituksia.

Metsäpolut ovat niin upeita perinneaarteita, että kun sellaisen löytää, ei ole ollenkaan tyhmä ajatus ajaa autolla kävelylenkille kymmenen kilometrin päähän, jos auto vain on käytettävissä. Mutta polut ovat niin arvokkaita, että muutama kymmenen tai muutama sata metriä tasaisemman kävelyn lomassa tekee erinomaisen hyvää sekin.

Säännöllinen kävely

Ja vielä yksi pointti kävelyn puolesta. Ystäväni Marie suositteli minulle pari vuotta sitten keltaista kirjaa nimeltä Nuorempi ensi vuonna. En jaksanut lukea sitä kokonaan, mutta kertoo, että kehon toiminnan kannalta on valtaisa ero käveleekö satunnaisesti vai säännöllisesti. Säännöllinen liikkuminen virittää ihmisen kirjan mukaan aktiivitilaan, jossa keho kehittyy ja polttaa myös ylimääräisiä rasvoja pois. 

Epäsäännöllisesti liikuttaessa kehon primitiivimuisti luulee, että ollaan luolassa talven energiasäästötilassa. Siinä keho yrittää säästää kaiken rasvan pitkiä vähäravintoisia talvikuukausia varten ja varoo myös tuhlaamasta energiaa mihinkään esimerkiksi turhaan lihasten kasvattamiseen.

Mutta silloin kun liikutaan joka päivä, keho ymmärtää että on kesä ja ravinnon keruun, kasvun ja kehityksen aika. Kaikki systeemit rullaavat ja koko olemus nuorentuu.

Tämän mukaan viikossa saisi olla vain yksi harjoitukseton päivä. Tuo on aivan järkeenkäypää, vaikka itse en ole noin tiuhaa harjoittelua (vielä) kokeillut. Se on kuitenkin tullut aivan selväksi, että kolmen päivän perättäinen kymmenentuhannen askeleen kävely nostaa energiatasoa ja aloitteellisuutta ja sisäinen elämä saa kehosta paremman vasteen.

Autuutta aivoille -kortit saat nettikaupasta täältä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävely, kunto, 10 000 askelta, harjoitus, aivot, aivojen kunto, Nuorempi ensi vuonna, Autuutta aivoille

Sydämen tuli - ja jalkojen lämpö

Perjantai 1.11.2013 klo 0:05 - Matti Kuusela

On jo useita vuosia siitä, kun käytin Sydäntuli -sanaa ensimmäisen kerran. Silloinkin se tuli henkiseltä puolelta ja tahtoi toimintaa, mutta nyt se tuli uudelleen: Sydäntuli - ja oman tien kulkeminen.

Muistan miten hämmästynyt olin, kun luin ensimmäisen kerran - ainakin tietoisesti - miten Steiner kertoo että ihmisen chakroista vain sydänkeskus on fyysisellä tasolla. Muuta ovat korkeammilla tasoilla, eli symmetrisesti: kurkkukeskus sydämen yläpuolella ja solaarikeskus sen alapuolella ovat eetteritasolla, otsakeskus ja sakraalikeskus ovat astraalitasolla ja kruunukeskus sekä juurikeskus alemmalla henkisellä tasolla.

Ihmettelin miten on mahdollista, että me emme ajattelun otsakeskuksessa ja puheen ja ilmaisun kurkkukeskuksessa olisikaan varsinaisesti kunnolla maan päällä. Mutta niinhän se on. Todellisuus kietoutuu ympärillämme moninaisena, ja yksi näitä suuria kehityksen kaartoja on se, että tietoisuudeltamme me olemmekin vasta tulossa todella maahan. Ja totta se on: emme me juurikaan tiedosta sitä mitä on maa itse. Me tunnemme kyllä aika paljon luontoa maan päällä, mutta hyvin vähän itse maasta. 

Onko siis niin, että mitä enemmän me kuljemme kohti omaa sydäntämme, sitä enemmän me laskeudumme alas, aidosti maaäidin helmaan!

Maa tekee meidät vapaaksi

Ja maa on se, mikä myös tekee meidät vapaaksi. Nyt me liidämme tietoisuudellamme irti maasta. Me kyllä käytämme sitä hyväksemme monin tavoin, mutta emme kuitenkaan oikein tajua sitä. Mutta emmehän me tajua omaa fyysistä kehoammekaan. Todellisuudessa me olemme siis irti. Kuten henkinen opetus kertoo, arkkienkeli Mikael on laskenut ihmiskunnan käyttöön kosmisen tietoisuuden, tavallaan ennenaikaisesti. Tällä tietoisuudella me pystymme lähettämään luotaimia aurinkokuntamme reunoille, mutta paljon siitä mitä me todelle olemme, jää ymmärtämättä.

Nykytietoisuudella meidän varsinainen tietoisuuden käyttöchakramme oli pitkään otsachakra, mutta viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana puhumistietoisuuden energiakohta on laskeutunut otsasta ensin suuhun ja siitä vielä alemmaksi, jopa kurkkukeskukseen saakka. Tämä toki pätee vain yhdellä tarkastelutasolla, mutta joka tapauksessa me olemme lähestymässä puhe-energioissamme seuraavaksi sydäntä, sydänvoimia. 

Mutta samalla kun me lähestymme sydäntämme, jonka keskeinen elementti on tuli, aivan kuin minuudellammekin, me koemme yhä kipeämmin myös irrallisuutemme sydämestä. Kun tuli ja vesi henkisinä energioina työskentelevät läheisessä yhteistyössä keskenään, niin monet meistä ovat nykyaikana vaarassa pudota minuuden aktiivisesta lämmöstä ja tulesta veden laiskempaan, passiivisempaan puoleen, jota tuli ei innoita. Sitä me nimitämme masennukseksi.

Masennus ei mitenkään ole pelkästään huono asia, koska siitä palattuamme me olemme oppineet jotain lisää hengestä ja tulesta, vaikkemme olisi siitä niin tietoisiakaan. Varsinainen ongelma lienee nyt se, että vanha uskonnollisuus ei enää kanna moniakaan meistä. Uskonto, re-ligio, uudelleen liittäminen henkeen on koko ajan menettämässä otettaan. Ja miksi niin tapahtuu? Siksi että ihmiskunnan on saatava mahdollisuus itse löytää oma uskontonsa, jokaiselle aivan itse. Emme voi enää tukeutua vain isiemme ja äitiemme tai kansamme uskontoon, vaan meidän on löydettävä vapaasti se sisäinen voima, joka kykenee jälleen hehkuttamaan sydämemme, ja lämmittämään ja saattamaan liikkeelle meissä olevan "veden". 

Jalkojen viisaus

Vesi on myös viisautta, jolle me alamme yhä enemmän herätä, mutta meidän on herättävä myös ruumiissamme olevan vesielementin voimalle kyetäksemme uudistuneina kulkemaan omaa tietämme maailmassa. Kun me lähestymme sydämemme henkistä lämpöä ja tulta, se herättää meissä mahdollisuuden avautua myös jalkojemme "veden" viisaudelle, virtaavuudelle, maan koskettamiselle.

Tiedämmehän, että kun toinen puoli, se joka meissä on nyt aktiivinen, tietoisuudestamme tukeutuu fyysisiin aivoihin, niin meillä on muitakin tietoisuuksia. Yksi niistä on jalkojen tietoisuus. Kävelemällä maan päällä me itse asiassa "ajattelemme", me ajelemme kehotietoisuudellamme maaäidin maaaivojen pinnalla. Ennen kun maa oli paljon elävämpi, ihmiskunnalla oli tietoisuus, joka todella koki maan omien energioiden erilaisuuden ja niiden muistot maan eri kohdissa. Siksi ihminen saattoi saavuttaa viisautta kulkemalla maan "aivojen" pinnalla.

Nyt tuo vanha maatietoisuus on melkein hävinnyt, mutta se alkaa muodostua uudelleen. Kun me lähestymme sydäntämme, me aktivoimme ja luomme uutta maan pinnalla kulkemalla sen pinnalla, joko konkreettisesti jaloilla tai kulkemalla eteenpäin elämässämme. Jotta tuo uusi yhteys maahan, sen eläviin aivoihin tai elävään tietoisuuteen voi syttyä, me tarvitsemme myös jalkojemme lämpiämistä, energeettisesti.

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: maa, aivot, tietoisuus, ajattelu, sydän, chakrat, elämänkulku, Steiner