Matin blogi

Venäjä, enkelit ja Mikael

Tiistai 21.4.2015 klo 16:17 - Matti Kuusela

Kun nykyisestä Suomesta suuntaamme katseemme itään ja kaakkoon, niin me kohtaamme kaikkialla vanhoja suomalaisia kansanheimoja sekä slaavilaisia kansoja, joista sitten muodostui Venäjä erityisesti germaanis-pohjoismaisten minävoimien avulla. Myös tarut kertovat miten novgorodilaiset aikoinaan kutsuivat pohjanmiehen Rurikin perustamaan heille valtakuntaa. Tästä yhteistyöstä syntyi Venäjä valtiona. Mutta etelämpänä on esimerkiksi Kiova, jonka suuriruhtinas omaksui kristinuskon jo aikaisemmin.

Olemme jo aikaisemmin puhuneet siitä, miten slaavien kansaan vaikutti kaksi suurta henkistä keskusta. Mustanmeren alueella suuren Skytianoksen mysteerikeskus säteili voimia, jotka valmistivat slaaveja Golgatan voimien vastaanottamiseen. Ja itse Golgatan Kristus-voimat vaikuttivat slaaveihin vahvasti kreikkalais-bysanttilaisen alueen kautta.

Nämä voimat kirkastivat slaavien yhtenäissielua ja tuo voima virtasi etelästä kohti pohjoista Suomea mahtava energiavirtana, jonka ulkoisena merkkinä oli Mustaltamereltä Suomenlahdelle johtava jokireitistö.

Kun pohjoisten suomalaisten sielunelämässä vallitsi voimakas kosminen sielunkolminaisuus ja syvä sielullinen objektiivisuus, joka antoi mahdollisuuden vaikuttaa sisäisillä kyvyillä luonnonvoimiin, siinä slaaveille kehittyi vahva yhteissieluisuus, joka antoi heille voimakkaan perustan oman enkelinsä kokemiseen.

Venäläinen elämä

Steiner kertoo, miten ihmissielun on maallisten elämiensä sarjassa käytävä ainakin kerran läpi elämä sellaisessa ruumiissa, joka on syntynyt kuvaamiemme slaavilaisiin vaikuttavien voimien piirissä. Käytännössä se tarkoittaa, että syntyminen venäläiseen ruumiiseen ihminen on elämässään edistynyt niin pitkälle, että hänelle voi kuoleman jälkeen syntyä erityinen suhde omaan enkeliinsä.

Maallinen elämä tietyllä alueella ja siihen vaikuttavien voimien piirissä vaikuttaa kehollisuuden hienoihin sävyihin, jotka kuoleman jälkeen muodostuvat sisäiseksi mielikuvaksi. Venäläiselle sielulle kehittyy siis kuoleman jälkeen taipumus liittyä läheisesti yhteen oman enkelin kanssa ja nähdä maailma, etenkin henkinen maailma enkelinsä silmin.

Tämä enkelin kanssa eläminen henkisessä maailmassa merkitsee ihmiselle suurta askelta kohti oman korkeamman minänsä kokemista. Venäläiselle tämä enkeliyhteys ilmenee luonnollisenä kokemuksena siinä missä tuo yhteys läntiselle ihmiselle on heikompi ja esiintyy erityisenä taitona.

Venäläiset enkelisielut

Eläessämme maan päällä meitä ympäröivät ja inspiroivat jatkuvasti sekä enkelit että myös vainajat. Kuolleille sieluille yhteys meihiin on mahdollista vain ennen kuin he nousevat henkisen puolen elämässään sen kaikkein korkeimpaan käännepisteeseen, mutta tuo vainajien vaikutus meidän sisäiseen elämäämme ja sen kehittymiseen on suuri.

Venäläisillä sieluilla on kuolemansa jälkeen vahva taipumus esiintyä enkelten kaltaisesti, enemmän enkeleinä kuin ihmisinä, lausuu Steiner.

mikael_.jpg

Mikaelin joukot

Venäläisen inkarnaation jälkeen ihmisen eetteriruumis hajautuu erityisen nopeasti takaisin eetterimaailmaan, kun taas läntisillä kansoilla eetteriruumis on jäykempi ja se pysyy kuoleman jälkeen kauemmin kokonaisuutena ja pitää ihmistä kiinni edellisen elämänsä muistoissa.

Tällä venäläisten sielujen enkelimäisyydellä on juuri meidän aikanamme suunnattoman tärkeä merkitys. Venäläinen elämä sellaisenaan antaa ihmiselle mahdollisuuden oman enkelinsä ja oman korkeamman itsensä kokemiseen, mutta myös arkkienkeli Mikael kykenee käyttämään joukkoinaan näitä venäläisiä enkelisieluja, jotka vapautuvat eetterikehoistaan länsimaisia ihmisiä nopeammin.

Steiner kertoo, miten meidän aikamme tehtävänä on valmistaa Kristuksen ilmenemistä ihmisille henkisessä hahmossa. Tämä tehtävä voi hänen mukaansa totautua vain Mikaelin vaikutuksen laajentuessa yhä enemmän ja enemmän. Ja tässä tehtävässään Mikael voi käyttää apunaan juuri niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet edellisen elämänsä venäläisessä kehossa.

Koska näillä venäläisillä sieluilla on kyky samaistua enkelinsä kanssa, he pystyvät antamaan ihmiskunnalle voimia, joiden avulla sisäisessä maailmassa voi luoda puhtaana sen kuvan, jossa Kristus voi ilmestyä.

Kristuksen todellinen kuva

Jotta Kristus ei ilmestyisi väärässä hahmossa, lausuu Steiner, subjektiivisena ihmiskunnan imaginaationa, vaan oikeassa henkisessä hahmossaan, on Mikaelin käytävä tätä taistelua henkisessä maailmassa Kristuksen ja ihmiskunnan puolesta. Tätä henkistä taistelua Mikael voi käydä erityisesti slaavien avulla, joilla on luonnonomainen Kristus-tietoisuus, mihin heitä on erityisesti valmistettu.

Myös siksi, että heidän eetteriruumiinsa hajoaa helposti, heille ei niissä ole mitään, mikä johtaisi Kristusta ilmestymään väärässä hahmossa, väärissä imaginaatioissa.

Tämä on valtavan suuri asia. Mikael venäläisten sielujen kanssa taistelemassa henkisessä maailmassa Kristuksen oikean kuvan puolesta – meidän läntisten ihmisten henkiseen maailmaan tuomia jäykistyneitä ja subjektiivisia Kristus-kuvia vastaan!

Steiner kuvaa, miten tämä kamppailu Keski-Euroopan yllä alkoi jo 1800-luvun loppupuolella, jolloin Mikael joukkoineen alkoi taistelun kaikkea sitä vastaan, mikä voisi estää Kristuksen ilmestymisen lännessä, joka oli yhä enemmän suistumassa materialismiin.

Läntisillä pitkälle muotoutuneilla imaginaatiolla on taipumus säilyä kuoleman jälkeen ja estää kaiken sen uuden syntymistä, minkä on tultava Kristuksen kautta.

Tämän voi ilmaista myös niin, että venäläisessä sielussa on sellaista nuoruutta tai lapsenomaisuutta, joka joutuu puolustamaan itseään lännen kypsyneen kulttuurin valmiita imaginaatioita vastaan.

Näemme siis, miten venäläisillä sieluilla on valtavan merkittävä tehtävä enkeliyhteyden kehittäjinä ja Kristuksen oikean kuvan luojina. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Venäjä, Rudolf Steiner, enkelit, arkkienkeli, Mikael

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Kohti enkeleitä

Perjantai 7.11.2014 klo 19:00 - Matti Kuusela

Viime viikon enkeliesitelmässä koin vahvasti, miten yhteytemme enkeleihin vahvistuu. Se on oikeastaan hyvin yksinkertaista: tule mahdollisimman paljon enkelien kaltaiseksi.

Ja heti kun tuon on sanonut, on jatkevattava, että se on sanottava itselleenkin riittävällä tunteella, sopivalla tunteen syvyydellä, ja on löydettävä mukaan vielä aivan uudenlainen tahdonkosketus. Enkelitunne... enkelitahto...

Kaikkia näitä kolmea me tarvitsemme lähentyäksemme enkeleitä: enkeliajattelua, enkelitunnetta, enkelitahtoa.

Kaikille niille on ominaista, että ne ovat jollain tavalla hiljaisempia kuin meidän tavallinen ajattelumme ja tunteemme ja tahtomisemme. Ne tapahtuvat meissä jotenkin syvemmällä kuin arkinen sielullisuutemme.

Enkelit ihmisinä

Yksi näkökulma on on katsoa miten enkelit elivät ihmisvaiheensa. Aivan, enkelitkin ovat olleet ihmisiä, mutta eivät nykyisellä maapallollamme, vaan maan edellisessä inkarnaatiossa.

Tuo maa oli kuitenkin hyvin erilainen kuin nykyinen. Kun me nykyihmiset vietämme ihmiselämäämme maailmassa, jossa aine on enemmän tai vähemmän kiinteää, oli edellisen maan kiintein aines vedenomaista.

Nykyiset enkelit viettivät siis ihmisvaiheensa maailmassa, joka oli oikeastaan henkistä vettä. Vain jollain kohdin se kiinteytyi ehkä jonkinlaiseksi geeliksi, ehkä joskus vieläkin tiiviimmäksi. Yleisvaikutelma oli kuitenkin, että elämä tapahtui laajan vesiplaneetan sisällä, maailmassa jossa hiljainen henkinen sointi, planeettojen ja tähtien musiikki oli muotoavana voimana.

Tuossa elävän veden maailmassa kaikki oli aaltoavampaa ja soljuvampaa ja kuuntelevampaa kuin meidän nykyisessä maailmassamme.

Enkelit nyt

Kun meidän enkelimme nyt ovat edenneet yhtä kosmista astetta korkeampaan olotilaan, voi olla avuksi etsiä tuntumaa siitä, miten henkinen vesivirtaavuus muodosti heidän kiinteimmän kehonsa silloin kun he elivät ihmisvaihettaan. Ja tuossa kehossa loistivat silloiset valon ja lämmön elementitf.

Kun vielä lisäämme, että nämä meitä edeltävät ihmiset silloisessa maassa - tai oikeastaan silloin lähes aineettomassa vedessä - täyttivät koko maan viisaudella, niin me alamme ehkä ymmärtää jotain siitä, mitä he ovat nyt. Tuo viisaus virtasi silloin korkeammista maailmoista, mutta nykyiset enkelimme olivat silloin niitä, jotka sen istuttivat tähän maahan, niin että voimme tuon viisauden havaita kaikkialla luonnossa.

Toivon että nämä ajatukset auttavat sinua lähestymään tuntumaa tai oivallusta siitä, millaisia olentoja meitä lähinnä olevat enkelit ovat, etenkin ne, jotka toimivat jokaisen ihmisen omana suojelusenkelinä, henkisenä ohjaajana.

Rakkaudella

Matti

Jos kiinnostuit, niin keskiviikkona 12.11.2014 jatkamme suunnilleen tästä klo 18. Aiheena on, miten me voimme omista lähtökohdistamme lähestyä kukin omaa yhteyttään enkeleihin ja tietystä löytää erityisesti yhteys omaan suojelusenkeliinsä. Enkeli, arkkienkeli, suurenkeli - he ovat myös mukana. Näet tarkemmat tiedot kurssista Enkelimaan etusivulta.

mikharkhangel.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: enkelit, enkeli, yhteys enkeleihin, viisaus, arkkienkeli

Aleksanteri Suuri Jerusalemissa

Keskiviikko 30.7.2014 klo 19:16 - Matti Kuusela

Historiassa on runsaasti koskettavia tapahtumia, joista ei koulukirjoissa kerrota. Yksi vaikuttava kohtaaminen, joka on tehnyt minuun suuren vaikutuksen, on Aleksanteri Suuren saapuminen Jerusalemiin.

Aleksanterista tiedetään yleisesti, että suuri filosofi Aristoteles oli hänen opettajansa. Mutta Rudolf Steiner kertoo, että Aleksanterilla oli sotaretkelleen valtava henkinen innoitus. Kun yksi antiikin ihanimmista temppeleistä, Efesoksen Artemis-temppeli syttyi tuleen 6. helmikuuta vuonna 356 eKr. syntyi tuolloin 28-vuotiaalle Aleksanterille ajatus levittää tähän aikaan loistokkaan kreikkalaisen kulttuurin auringonsäteet yli koko tunnetun maailman.

Niin Aleksanteri lähti matkaan aluksi vain pienen sotajoukkonsa kanssa levittämään uuden sivistyksen ja kansainvälisyyden ideaa. Kuten tiedetään, tämä projekti kaatui lopulta hänen ylpeyteensä, mutta hän ehti perustaa monenlaisia sivistyslaitoksia ja korjata vanhoja temppeleitä.

Aleksanteri ja ylipapit

aleksateri_suuri.jpgHistorioitsija Flavius Josefus kuvaa, miten Aleksanteri valloitettuaan Tyyroksen kääntyi kohti Jerusalemia. Juutalaisten ylipapit lähtivät häntä vastaan lähetystön kärjessä. Foinikialaiset ja kuningasta seuranneet kaldealaiset otaksuivat Aleksanterin kääntävän koko vihansa juutalaisiin, mutta tapahtui aivan päinvastoin.

Kun Aleksanteri näki kaukaa valkoisiin puetun ihmisjoukon, papit ja ylipapit juhla-asuissaan ja Jahven nimeä kantavissa kultaisissa soljissaan, kiiruhti hän tulijoita vastaan, heittäytyi maahan ja tervehti ensimmäiseksi ylipappeja. Kun nyt kaikki juutalaiset huusivat Aleksanterille tervetulotoivotuksia, luulivat Aleksanterin seuruelaiset hänen menettäneen järkensä.

Vain mies nimeltä Parmenio uskalsi lähestyä Aleksanteria ja kysyä häneltä, miksi hän, joka oli alistanut valtaansa koko maailman, heittäytyi maahan juutalaisten ylipappien edessä.

Aleksanteri vastasi, ettei hän kumartanut pappeja, vaan sitä jumalaa, jota he edustivat, että hän oli nähnyt tämän pappien kulkueen unessa jo kotimaassaan Makedoniassa. Ja tämä jumala oli kehottanut häntä lähtemään viivyttelemättä matkaan, ja luvannut, että hän itse johtaa Aleksanterin joukkoja ja antaa Persian hänen käsiinsä.

Sen jälkeen Aleksanteri meni pappien kanssa temppeliin, jota me nyt nimitämme Salomonin temppeliksi, ja uhrasi siellä.

Temppelissä hänelle näytettiin Danielin kirjaa, jossa kerrottiin, että helleeni tulisi tuhoamaan persialaisten mahdin. Aleksanteri tunnisti siitä itsensä ja lähti Juudean maasta täynnä iloa.

Arkkienkeli Mikael

michael_rublev.jpgNyt mielenkiintoinen kysymys on, kuka on tämä jumala, joka lupasi johtaa Aleksanterin sotajoukkoja ja jonka Aleksanteri tunnisti juutalaisten temppelissä.

Mutta katsotaan ensin, miten Daniel kertoo kirjassaan. Kun hän oli paastonnut Tigriin virralla, hän äkkiä huomasi miehen, joka oli pellavavaatteissa, uumillaan vyö parasta kultaa. Hänen ruumiinsa säihkyi kuin krysoliitti, hänen kasvonsa välkehtivät kuin salama, hänen silmänsä olivat kuin tulisoihdut, hänen käsivartensa ja jalkansa kuin kiiltävä pronssi, ja hänen äänensä kuin kansanjoukon pauhu.

Tämä mies eli suuri henkinen olento, kertoo Danielille, miten Persian enkeliruhtinas oli vastustanut häntä, mutta Mikael, yksi suurimmista enkeliruhtinaista oli tullut auttamaan häntä. Ja myöhemmin hän jatkaa, miten juuri Mikael tukee häntä.

"Sitten nousee suuri sankarikuningas, ja hänen valtansa on oleva suuri, ja hän tekee mitä tahtoo. Mutta kun hän on noussut valtaan, hänen kuninkuutensa murtuu ja jakautuu kaikkiin neljään ilmansuuntaan. Se ei siirry hänen jälkeläisilleen eikä enää ole niin mahtava kuin hänen hallitessaan. Hänen valtakuntansa revitään hajalle, ja se joutuu vieraille, ei hänen jälkeläisilleen."

Ei Aleksanterin valloitusten kohtaloa enää selvemmin voi edeltäkäsin kuvata.

Mutta keitä nämä henkiset olennot siis ovat? Tiedämme, että juutalaisten kansanhenki oli normaalien arkkienkelien sijaan itse Jahve, mutta Jahven kasvot, hänen edusmiehensä taas oli arkkienkeli Mikael.

Ja toisaalta taas myös Kristus itse puhuu Jahven kautta. Selvää on, että tuolloinen ajanhenki Mikael oli Aleksanterin sivistysretken varsinainen käytännöllinen inspiraattori. Ja hänen taustallaan vaikutti vielä jotain korkeampaa.

2 kommenttia . Avainsanat: Aleksanteri, Suuri, arkkienkeli, Mikael, Daniel

Jumalyhteys ja enkeliyhteys

Torstai 19.6.2014 klo 1:21 - Matti Kuusela

Hei ystävät, nyt menemmekin hyvin hienovaraisella alueelle. Tänään, tai siis oikeastaan jo eilen, nousi yhden hoidon yhteydessä energioita, joista sitten kohosi seuraavia ajatuksia.

Sisäisten voimien kannalta yksi perusajatuksia on, että me voimme auttaa ja tukea toinen toisiamme, myös parisuhteissa, mutta meidän ei ole hyvä alkaa elää tai ottaa vastuuta toisen puolesta. 

Mutta tuossa me olemmekin jo sillä hienovaraisella alueella. Ihmissuhteissa on nimittäin sellaisia tilanteita ja sellaisia vaiheita, joissa niin tapahtuu, eikä sitä aina voi pitää vääränä. Vääräksi tai energeettisesti harmilliseksi vääränlainen tai ulkopuolelta napattuun velvolllisuudentuntoon perustuva vastuu muodostuu oikeastaan vasta silloin, kun siihen havahtuu. Eikä tähän lueta myöskään niiitä tilanteita, joissa vain on autettava, piti siitä tai ei.

Yksilöllisyys ihmissuhteissa

Ihanteellisena ihmissuhteena voi pitää sellaista, joissa kumpikin seisoo omilla jaloillaan ja vastaan ainakin periaatteessa itsestään. Ja ihanteellisesti kommunikaatio on silloin tasapainossa. 

Mutta voi olla tällainen ongelma. Autan ja tuen toista kovasti, mutta en saa häneltä siitä mitään kiitosta. Keneltä sen kiitoksen sitten saan?

Kun mietin tuota kohtaa, niin äkkiä tajusin: jumalalta. Siinä on kysymys ihmisen ja jumalan välisestä vuorovaikutuksesta ja sopimuksesta!

Ja samalla tajusin, mitä jotkut raamatunkohdat tarkoittavat: ajattele ensin jumalaa, ja kaikki muu selviää sen jälkeen! Tai se, että kaiken mitä teet minun vähäisimmilleni, sen sinä teet minulle. Se on sama asia toistapäin ajateltuna.

Jumala tässä tarkoittaa sitä, miten kukin jumalan kokee, oman uskontonsa mukaisesti tai muulla tavalla.

Jumalyhteyteen avautuminen

Tämä jumalyhteyden ajatus tuntui hoitoenergioissa hämmästyttävän selvältä. Muistan useinkin miettineeni sitä, miten Vanhan testamentin patriarkoilla kaikki oli hyvin. He olivat varakkaita miehiä myös taloudellisisti, ja heissä korostuu se että he luottivat jumalaan.

Toki heidän ajoistaan on jo tuhansia vuosia, mutta sittenkin tuo yhteys jumalallisuuteen näyttää sittenkin olevan olemassa. Aikaisempi opetus tällä kohden on ollut, että voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta, jota haluat tai koet tarvitsevasi. Tämä pätee sekä silloin etten koe saavani rakkautta tarpeeksi muilta, tai lähimmäisiltä tai puolisoltani, ja samoin silloin kun sitä saan.

Onko niin, että tämä jumalyhteyden avautuminen voi tapahtua sen jälkeen, kun itse on oppinut ensin rakastamaan itseään. Kun rakastaa itseään, on vapaa tai ainakin vapaampi antamaan rakkautta myös muille.

Tämä jumalyhteys, josta nyt puhun, ei siis ole ajatus, vaan se on sisäinen kokemus. Sen voi toki muodostaa ajatukseksi sen jälkeen kun se ensin on kokenut.

Tästä nousee esiin myös ajatuksena se, että pyhät kirjat eivät ole vain ajatuksia, vaan niissä on ajatusten takana perimmäisempänä todellisuudenmukainen tunnekokemus, tunneviisaus.

Ja kun oivaltaa tuon, päätyy välttämättä ajatukseen, että jos me voimme ymmärtää pyhiä kirjoituksia todellisuudesta kertovina tunteina, niin niiden taustalla täytyy olla vielä taso, jossa nuo pyhät opetukset ilmenet todellisuuden mukaisena tahtona, tahdon kokemuksena.

Sitä on jo vaikeampi ymmärtää, mutta sen taytyisi tarkoittaa, että esimerkiksi Jeesuksen tai Buddhan elämästä lukiessani koen eri tapahtumiin liittyvän tahdon. Niinkuin tapahtumien ajatukset ovat erilaisia, niin ovat myös niihin liittyvät tunteet ja samoin tahdonvoimat ja niiden sävyt.

Enkelikielellä

Enkelikielelle käännettynä tämä tarkoittaa: jumalalliseksi kokemani ajatus on enkeliyhteys. Jumalallisesti kokemani tunne on arkkienkeliyhteys.

Jumalallinen tahto olisi silloin yhteys suurenkeliin, mutta se on vielä kaukaisen tulevaisuuden asia.

Nykytietoisuudessamme me elämme lähinnä matkalla kohti pään tietoisuuden liittymistä enkelitietoisuuteen ja henkisen todellisuuden mukaisen tunnetietoisuuden liittymistä arkkienkeliin.

Ja mikä siis on se varsinainen viesti, josta puhun: kun luomme yhteyden jumalallisuuteen, me emme ole enää riippuvaisia maailmasta, vaan me olemme itsenäinen henkinen voima.

Rakkaudella
Matti

power_200.jpg

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: henkinen, tietoisuus, enkeli, arkkienkeli, yksilöllisyys, ihmissuhteet, jumala, tunteet, ajatukset

Mikaelin syysajan alku

Keskiviikko 28.8.2013 klo 1:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, olemme saaneet nauttia upeasta kesän jälkilämmöstä. Henkisenä kuvana Uriel on jo ojentanut kesän kultamaljan Mikaelille, joka on alkanut painaa kesän henkisen työn kosmisia hedelmiä kohti maata. Se ilmenee meillä uutena innostuksena ja näkemisen kirkastumisena. Luonto kirkastuu, mutta samoin meille avautuu selkenevä kuva omasta sisäisyydestämme ja omista mahdollisuuksistamme, uusi into ryhtyä työhön.

Aurinko on ennättänyt sideerisesti
eli aivan konkreettisesti jo 10
astetta Leijonan merkkiin.
Sydänleijonammevirtue_michael.jpg herää syyskauden työn alkaessa. David Newbattin upeassa Mikael-kuvasarjassa Mikael esiintyy Leijonassa aurinkosankarina, säteilevänä valona auringon valokehrässä. Hänen vastakuvinaan tai varjoinaan kuvan alareunan tummuudessa ovat välinpitämättömyyden ja suvaitsemattomuuden voimat.

Kun Newbettin kuvissa - joita on nähtävissä ainakin Googlen kuvahaussa - Mikael esiintyy kahdessatoissa eri hahmossa, niin itse asiassa niissä on kysymys Kristuksen toiminnasta vuodenkierron aikana. Mikael ilmentää sitä, miten Kristuksen kosminen olemuspuoli vaikuttaa ihmiskuntaan maan vuodenaikaisessa kierrossa.

Annatko Mikael-auringon loistaa sydämesi Leijona-voimissa niin, että se voittaa välinpitämättömyyden. Ja annatko tämän Mikael-voiman loistaa samalla niin, että se suo suvaitsevaisuutta.

Se luo kaksi mahtavaa kysymystä: Mitä suvaitsen sisäisen valoni loisteessa? Mitä en voi tässä valossa välinpitämättömänä ohittaa?

Mitä ovat kumpaankin kysymykseen ne Kristus-Mikael-vastaukset, joiden loisteessa tunnen oikeudenmukaisuuden ja totuuden ohjaavan toimintani kohti kauneutta ja hyvyyttä!

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: arkkienkeli, Mikael,

Mikael ja sisäinen aurinko

Keskiviikko 24.7.2013 klo 12:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, paljon kiitoksia hienoista kommenteista ja kiitoksista, joita olen saanut Mikael-kirjoituksista. "Johtolauseissa" Steiner lupaa, että myös kaikki materialismin merkeissä saavutettu luonnontieto on omassa sielunelämässä mahdollista käsittää hengenmukaisella tavalla. Mahtava tehtävä, mutta tekee hyvää nähdä se kirjoitettuna.

Matematiikka on melkoisen henkistä sinänsä, mutta vaikka pidinkin siitä koulussa, ei siitä sen kummemmin henkisiä vaikutelmia saanut. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että matematiikan alkuperä on suurten enkelien keskeisissä toimintatavoissa, jotka sitten ovat ulkoistuneet tähän laskennalliseen muotoon. Se oli aikamoinen kokemus siihen aikaan. Tuli mieleen, että mitäpä, jos opettajat voisivat kertoa, että matematiikan laskusäännöt ovat henkisiä todellisuuksia.

Tajusin silloin myös silloin miksi Pythagoras oli niin innoissaan keksittyään lakejaan, että kerran uhrasi valtavan omaisuuden, kaksisataa härkää, yhden lain keksimisestä. Tietty hänelle on silloin pitänyt avautua se henkisen maailman toimintana.

Sisäinen Mikael

Steiner on siis puhunut siitä, miten Mikael on aikaisemmin puhunut ihmisille ylhäältä päin, mutta nyt, 1800-luvun loppupuolelta saakka sisäisyydestä käsin, missä ihmissydän tulee olemaan hänen uusi asuinpaikkansa. Siksi on siis vanhentunutta yrittää etsiä Mikalia itsensä ulkopuolelta. Kun enkelitoiminta liittyy yhä enemmän ihmisen omaan sisäiseen sielunelämään, niin meidän on myös enkeleitä etsittävä juuri kaikesta siitä parhaasta ja kauneimmasta, mitä voimme sieluissamme kokea, mitä sieluissamme voi viritä.

Mikael on auringon arkkienkeli, niin kuin useat tuntemamme arkkienkelit ovat eri planeettojen enkeleitä. Siirtyessään ihmisen sisimpään Mikael on tuonut mukanaan myös sen auringon henkisen loisteen, jonka ihminen on saanut aikaisemmin ottaa vastaan auringonvalon kautta ulkopuolelta. Nyt se aurinkomaisuus loistaa sielun sisäisyydessä.

Kun tätä ajattelee, tuntuu niin kummalliselta kaikki ne huonot hetket, jolloin Mikael-aurinko kuitenkin olisi ollut loistamassa meidän sielussamme. Eikä meidän tarvitse muuta kuin herätä ja terästyä sen verran, että voimme ottaa sen vastaan. Steinerin mukaan ihminen oppii todella kokemaan tämän Mikaelin kautta vaikuttavan sisäisen auringon. Se on valoa, joka loistaa maan piirissä, mutta ei ole täältä kotoisin.

Ajattelulle tuo valo merkitsee sitä, että ihmisen ideat voivat vähitellen tulla, eivät pelkästään ajatuksenomaisiksi, vaan myös ajattelussa näkeviksi. Steiner korostaa, että tästä ihmisideoiden muodostumisesta ajattelussa näkeviksi riippuu tavattoman paljon.

Elävät ajatukset

Ihmisen astraalikehossa eli sielukehossa meidän ajatuksemme ovat nähtävissä, mutta ainoastaan selvänäköisesti. Ne ajatukset, jotka me käsitämme, vaikuttavat eetterikehon elämänvoimiin, painaen niihin muotonsa niin, että me saamme niistä kiinni, käsi-tämme ne. Siksi me joudumme eetterikehossamme tekemään töitä uusien ajatusten ymmärtämiseksi, sillä me todella ymmärrämme vain sellaiset ajatukset, joiden muodon meidän minuutemme jaksaa painaa eetterikehoon.

Tai näin on ihanteellisessa tapauksessa. Nykyajan abstrakti tai pinnallinen ajattelu on nimensä mukaan juuri pinnallista. Astraalikehon valoisat ja värikkäät ajatukset heittävät eetterikehoon varjoja, joihin me paljolti joudumme tyytymään. Mikaelin yksi tehtäviä on ohjata meidän eetterikehoihinne voimat, joiden avulla varjomaiset ajatukset voivat jälleen alkaa elää.

Enkelit ovat kyllä aikamoisia olentoja. Kun ajattelee kaikkia niitä tehtäviä, joista jo kahdessa edellisessä bogissa puhuimme, ja sen lisäksi kaikkia muita ihmistason ja kosmisia töitä, joita aurinkoarkkienkelille koituu, on siinä aikamoinen homma. Yksin jo johtaa kuuden miljardin ihmisen eetterikehoihin näitä elävöittäviä voimia. Tältä kannaltakin Mikaelin on joskus hyvä miettiä. Se tekee hyvää omalle eetterikehollemme, mutta myös enkeleille on sitä mukavampaa, mitä laajempia ajatuksia heistä me pystymme muodostamaan. Ihmisten rajalliset ajatukset enkeleistä ja heidän tehtävistään ovat heille suuri rasite. Ajatuksethan ovat korkeammilla tasoilla todellisuutta.

Kun ajatukset alkavat jälleen ihmisissä elää, kirjoittaa Steiner, silloin suuntautuvat henkisen maailman sielut ja henget näiden elpyvien ajatusten puoleen ja vapautunut ihminen voi alkaa jälleen elää heidän kanssaan.

Tässä puhumme tietysti pitkistä aikakausista.Ja jos huomaat näissä Mikael-tarkasteluissa läheistä yhteyttä Kristukseen, se johtuu siitä, että Mikael on hyvin lähinnä Kristusta oleva enkeli, eräässä mielessä hänen kuvansa tai miksei voisi sanoa, työnjohtajansa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: auringon, arkkienkeli, Mikael, ideat, sisäinen aurinko, elävät, ajatukset eetterikeho

Mikael ja innostus

Lauantai 20.7.2013 klo 12:54 - Matti Kuusela

Rudolf Steiner kertoo, miten vuonna 1879 arkkienkeli Mikaelista tuli meidän aikamme ajanhenki. Sitä ennen ajanhenkenä noin 250 vuoden ajan oli ollut Gabriel, jonka aikana henkiset lahjat virtasivat voimakkaasti perinnöllisyyden kautta. Mikael sen sijaan vapautti lahjakkuuden perinnöllisyyden voimista niin, että siitä tuli yhä enemmän vapaan yksilöllisyyden ominaisuus. Muutenkin monet meidän aikamme upeista saavutuksista ovat juuri Mikaelin toimintaa meissä ja meidän kauttamme: kansainvälisyys, koko maan tiedostaminen ihmiskunnan yhteiseksi planeetaksi, vanhan ryhmiin kätketyn tiedon vapautuminen, ihmisoikeudet.

Henkisesti katsottuna muutokseen liittyi Steinerin mukaan se, että kun aikaisemmin Mikaelille läheiset ihmiset näkivät hänen toimivan pelkästään henkisellä tasolla, he alkoivat tiedostaa, että heidän on annettava Mikaelin asua sydämissään. Tästähän puhuimme jo edellisessä blogissa. Ja Steiner jatkaa tästä:

"...nyt he omistavat Mikaelille ajattelevan henkisen elämänsä; vapaassa, yksilölllisessä ajatuselämässään he ottavat vastaan Mikaelin opetuksia ihmissielun oikeista teistä."

Mikael-sydän

Sitten Steiner jatkaa mielenkiintoisella asialla. Hän kuvaa,
miten ihmiset, jotka aikaisemmissa elämissäänmichael_ja_vaaka.jpg olivat olleet osallisina Mikaelin ihmiskunnalle lahjoittaman uuden vapaan ajattelun käyttäjinä, varmaankin esitaistelijoina, kokevat muutoksen tullessaan jälleen maalliseen elämään 1800-luvun lopulla. Nyt he kokevat Mikaelin, entisen ajattelunsa innoittajan, tulleen korkeamman ajatustoiminnan ohjaajaksi.

Ilmeisesti korkampi ajatustoiminta tässä yhteydessä on juuri sydänajattelua. Mikael valaisia ensin pään ajattelua niin että keskiajan syvyyksistä nousi esiin uusi aika, luonnontieteellinen ja filosofinen ajattelun selkeys. Nyt ajattelu laskeutuu ihmissydämeen - ja se on varmasti muutos, jota me olemme edelleen käymässä läpi. Ehkä uusi sydänajattelu on aikaisemmin ilmennyt joissakin erityiskysymyksissä: orjuuden lopettamisesta luonnonsuojeluun. Mutta todellinen sydänajattelu, pään ajatusvalon selkeydestä sydänten lämmittämään ajatteluun, on vielä pitkän matkan päässä.

Miten helposti henkinen kiinnostus jää vain pään ymmärrykseen... löytämättä tietä sydämen lämpöön.

Mutta myös toisinpäin: miten helposti henkinen innostus ilman pään valon tasapainoista selkeyttä kadottaa puhtaan suuntaansa ja kääntyy johonkin yksipuolisuuteen.

Ajatusten vapautuminen

Steiner kuvaa tätä muutosta, jota me mielestäni olemme laajemmin käymässä läpi meidän aikanamme, joa runsaat sata vuotta sitten alkaneeksi, eli jo 1800-luvun lopun kaukaisena aikana:

"Tästä ajankohdasta lähtien ihminen voi kohottautua olemuksensa yläpuolella; hän voi suunnata mielensä henkiseen todellisuuteen. Silloin häntä vastaan tulee Mikael, joka osoittaa vanhan yhteytensä kaikkeen ajatustoimintaan."

Tämä herättää ajatuksen, että puhumme tosiaan siitä, että ihminen itse ajattelee. Mikael ei varmaankaan esittäydy tuolla tavoin, jos vain toistaa mielessään muilta kuulemiaan tai lukemiaan ajatuksiaan. Alkaa tajuta, miten suurenmoinen asia vapaa ajattelu on, ja miten vaativaa se on toisaalta. Miten helposti jää siihen, että henkisyyden puuskan iskiessä jää tutkimaan, mikä ajatussuunta on paras. Onko se sittenkin tieteellinen ajattelu, vai teosofia, ruusuristiläisyys, antroposofia tai jokin nykyinen new age -suuntaus. Tai mikä kirkoista on lähinnä totuutta, luterilainen, ortodoksinen tai katolinen meillä suomessa?

Vaatii aivan selkeää ajatuslihasten ponnistelua miettiä itse, miten esimerkiksi maailman täytyy olla syntynyt, koska se kerran mitä ilmeisimmin on niin tehnyt. Kannattaa ottaa huomioon, ettei itse välttämättä ole mitenkään huonompi ajattelija kuin monet muutkaan.

Vasta sitten jos huomaa pyörivänsä ajatuksissaan paikoillaan vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, kannattaa etsiä aivan jotain uutta saadakseen aivonsa jälleen joustavammiksi.

Mikaelin teko

Tuosta kohtaa Steiner "Johtolauseissa" jatkaa Mikaelin toiminnasta.

"Hän vapauttaa ajatukset pään alueelta ja avaa niille tien ihmissydämeen. Hän kohottaa innostuksen esiin mielen alueelta niin että ihminen voi sisäisellä antaumuksella eläytyä kaikkeen siihen, mitä voi kokea ajattelun valossa."

Eli siis, sydänantaumuksella eläytyä kaikkeen siihen, mitä ajattelun valossa voi kokea. Sydämen ajattelun ja pään ajattelu liittyvät yhteen ja tukeat toisiaan. Ja edelleen huimat lauseet:

"Mikaelin aikakausi on alkanut. Ihmissydämet alkavat ajatella. Innostus ei enää virtaa pelkästään mystisestä hämärästä vaan ajattelun täyttämästä selkeydestä."

Tuon ymmärtäminen on Steinerin mukaan Mikaelin vastaanottamista sieluunsa. Tässä on mielestäni niin suunnattoman mielenkiintoista se, miten me helposti ajattelemme enkeleiden avun joinakin erillisinä tapahtumina. Mutta esimerkiksi tämä kohta kertoo selvästi, että enkeleiden apu on enemmänkin kauneimman ja korkeimman ihmisyyden perussoinnin tavoittamista oman sydämen tietoisuudessa. Ja Steiner jatkaa:

"Ajatusten, jotka nykyään pyrkivät käsittämään henkistä todellisuutta, tulee kummuta sydämistä, jotka sykkivät Mikaelille, kaikkeuden tuliselle ajatusten hallitsijalle."

Siinä riittävästi syytä olla innostunut.

Yhä tärkeämmäksi koen jo aivan omalla kohdallakin sen, että innostus ei enää kohoa ihmissielusta esiin automaattisesti. Se voi tapahtua lyhyesti, kestää jopa pari vuotta, mutta henkisen kasvun mielessä innostus on jotain, mikä ihmisen on luova omasta sisäisyydestään käsin. Lapsille maailmankaikkeus vielä lahjoittaa sellaista, mikä on vanhan enkelitoiminnan muistoa, mutta meidän aikuisten on opittava luomaan itse se, mitä meidän kehityksemme tarvitsee. 

Ja sen myös ymmärtää: me olemme täällä, jotta meistä tulee luovia olentoja maailmankaikkeuteen. Vanha jumalluominen on edennyt jo kutakuinkin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Luonnon kannalta maailma on valmis. Mutta nyt maailmankaikkeus odottaa, että luominen jatkuu meidän ihmisten toimesta. Meidän on tehtävä täällä jotain uutta, luotava sitä pään valosta ja sydänten rakkaudesta. Siitä syntyy enkelikuntien avulla se uusi, jota maailma tarvitsee siirtyäkseen uuteen sykliin.

PS:

Steinerin teoksesta "Antroposofisia johtolauseita" - jonka vanhemmista versiosta tämän kirjoituksen lainaukset ovat peräisin - on tänä vuonna ilmestynyt uusi laitos, jossa tuo kokonaisuus on kaikki yksissä kansissa. MInulla on tuo kirja myynnissä nettikaupassa, mutta se on tosi vaativaa lukea, sanoisin että vielä vaativampaa kuin Steinerin kaikki muut teokset. Jos vain kantti riittää, niin sitä kuitenkin kannattaa lukea, koska se tuo henkiset sisällöt täysin sellaiseen ajatusmuotoon, joka muistuttaa taikinan vaivaamista astiassa. Kun muutaman kerran lukee jonkin lauseen, niin aina siitä jotain ymmärtää. Henkisesti katsottuna tuo ajatustaikinan vaivaaminen tarkoittaa, että uusi ajattelu ei tapahdu varsinaisesti fyysisissä aivoissa, vaan niiden ulkopuolella olevissa eetteriaivoissa. Ja meidän eetteriaivomme ovat vielä normaalisti aivan liian jäykkiä ottaakseen vastaan uusia ajatuksia, muotoutuakseen niiden mukaan.

Minusta olisi myös mukavampi, jos kirjan nimessä ei olisi tuota sanaa "antroposofisia", koska siitä tulee väistämättä vaikutelma, että teksti olisi tarkoitettu vain jollekin ihmisryhmälle. Toki ymmärrän, miksi nimi aikoinaan syntyi tuohon muotoon, mutta nyt parempi nimi olisi vaikka Mikael-tietoisuus tai Sofia-tietoisuus.

3 kommenttia . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, innostus, Steiner,

Mikael

Perjantai 19.7.2013 klo 0:35 - Matti Kuusela

Kuvittele aikaa kauan sitten, jolloin maailmassa oli yhtä ja toista, mutta jumalten luomat ilmiöt alkoivat irtaantua yhä kauemmas alkuperästään, niistä ajatuksista, joiden mukaan ne oli luotu. Sitten alkoi toimia kosminen voima, josta ilmiöihin kuuluvat ajatukset alkoivat virrata ihmiskunnalle. Siitä ajasta alkaen ajatusten muodostaminen on tullut ihmiskunnan sielunelämässä niin vallitsevaksi, että juuri ajattelussa on nähty olevan ihmismielen olemus.

Tuo kosmista voimaa, jonka kautta ilmiöihin kuuluvat ajatukset virtasivat ihmisille, nimitettiin vanhoissa opeissa Mikaliksi. Se todella tarkoittaa että ihmiset saivat ajatukset Mikaelille, joka hallitsi kosmista ajattelua, ja sitten lahjoittin ajatuskyvyn ihmisille.

Rudolf Steinerin mukaan noin 800-luvusta alkaen eli 1300 vuotta sitten ajattelu alkoi irtaantua Mikaelin ohjauksesta ja ajatusvoima siirtyi ihmisyksilöiden vapaaseen käyttöön.

Arkkienkeli Mikael

Mikael on aina ollut rohkea arkkienkeli, jolla on ollut
hyvin selvä näkemys omasta tehtävästään. 

michael_scales.jpgTietenkään hän ei pelkästään itse päättänyt kosmisen ajattelun laskemisesta alas henkisistä maailmoista ihmiskunnan käyttöön, mutta tekona se silti oli valtava, uudistava ja vastuullinen. Muutenkin sanotaan että suurista arkkienkeleistä juuri Mikael on vahvimmin uskonut ihmiskuntaan.

Oli kosmisesti valtava rohkeuden osoitus antaa vapaa ajatuskyky ihmiskunnalle, ja luottaa siihen, että sitä käytetään ainakin siinä määrin oikein, että se saa ihmisyksiöt oivaltamaan oman vapautensa, ja sitten alkamaan käyttää vapauttaan ja ajatteluaan mielekkäälle tavalla ihmiskunnan ja maailman kehityksen hyväksi.

Mikael on ollut pohjolassa hyvin suosittu arkkienkeli, ja hän on nähtävissä lukuisissa pohjolan kivikirkoissa varustettuna vaa'alla, miekalla tai keihäällä. Vaaka ei merkitse ainoastaan hyvine ja pahojen tekojen suhteen punnitsemista kuoleman jälkeen, vaan se on sisäinen kuva Kristuksen keskitiestä, tasapainosta kahden erheen välillä. Toinen erhe on se, joka pyrkii kohottamaan ihmisen irti maasta, toinen se, joka sitoo ihmisen maahan liian lujasti. Näiden kahden suunnan välillä ihmisen on tarkoitus löytää oma vapaa tasapainonsa, ja sen tasapainon vartija on Mikael.

Samalla Mikael on Kristuksen läheinen palvelija, hän oikeastaan juuri ilmentää Kristusta ja samalla johtaa ihmisiä terveeksi tekevällä tavalla Kristuksen luo. Mutta sen paremmin Mikael kuin Kristuskaan eivät pakota, he eivät vaadi, eivätkä he houkuttele. Siitä seuraakin jännittävä ja myös dramaattinen kosminen paradoksi: ihmisen on löydettävä tie Kristuksen luokse, Mikaelin kautta, vapaasti. Sillä tavoin ihmisestä voi kasvaa aidosti luova rakkauden olento. Jos hänen pakotettaisiin tai houkuteltaisiin Kristuksen luo, vapaus ei olisi todellinen, eikä rakkaus.

Siksi vapaa henkinen tieto on niin tärkeää. Henkistä tietoa ihminen voi punnita omalla vapaalla ajattelullaan ja itse luoda tiensä siihen suuntaan, jonka hän kokee oikeaksi. Heti kun tuon kirjoittaa, tajuaa, miten korkea toiminta ajattelu on. Miten paljon me voimme kohottaa maallistunutta ja usein latistunutta ajattelua, jotta se voi nousta sellaiseen kosmiseen lentoon, joka paljastaa meille henkisten olentojen ja henkisten voimien todellisuuksia.

Uudemman ajan Mikael

Teoksessaan "Antroposofiset johtolauseet", joka on tänä keväänä ilmestynyt ensimmäisen kerran yhteinäisessä muodossa, Steiner kertoo, miten 1800-luvun lopulla henkisen näkökyvyn omaavat ihmiset saattoivat havaita Mikelin astuvan alas ihmiskunnan henkisen elämän virtaan.

Steinerin mukaan Mikaelin pyrkimys on hänen kosmisen tehtävänsä uusi muodonmuutos, ja luonnollisesti samalla suuri muutos ihmiskunnan tietoisuudessa.

Kun Mikael aikaisemmin antoi ajatusten virrata ihmissieluihin henkisestä maailmasta, hän 1800-luvun lopulta saakka tahtoi elää mukana ihmissieluissa, joissa ajatuksia muodostetaan. Se merkitsee, että nyt Mikaelille läheiset ihmiset voivat antaa Mikaelin asua sydämissään. Nyt he voivat omistaa hänelle ajattelevan henkisen elämänsä.

Antaa Mikaelin asua sydämessään ei merkitse millään tavalla omasta vapaudesta luopumista, vaan muistakaamme keskiaikaista kuvaa Mikaelista kosmisena olentona: vaaka, miekka, keihäs.

Mikaelin vahvistama ajattelu tulee mahdolliseksi, kun me oman sydämemme tulivoimassa otamme käyttöön nuo työvälineet, jotka vielä muutama sata vuotta sitten kuvasivat kosmisia voimia: oman vapaan yksilölllisyytemme tasapainossa me luomme selkeitä kuin auringonsäteisiä ajatuksia, puhtaasti oman parhaan kykymme pohjalta. Silloin Mikael on ajatusten muodostajana meidän kanssamme, sydämissämme.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: arkkienkeli, Mikael, kosminen, ajattelu, sydänajattelu, Kristus, vapaus, luovuus, rakkaus, tietoisuus

Sirius ja Shambala

Perjantai 5.7.2013 klo 16:38 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin jo Astrosofiseen kalenteriin ensi lauantain suuresta auringon ja Siriuksen yhtymästä eli konjunktiosta. Sehän tarkoittaa, että maa, aurinko ja Sirius on samalla linjalla fyysisesti. Ja se puolestaan avaa henkisille energioille mahdollisuuden liikkua näiden taivaankappaleittemme välillä ja tehostaa yhteistoimintaansa.

Toki maan ja Siriuksen läheinen yhteisyys ei tapahdu vain tilallisessa avaruudessa, vaan yhä enemmän me tulemme tietoiseksi siitä, että kiintotähtien voimat kutoutuvat yhteen monin tavoin. Ne muodostavat aivan kuin sisäkautta hyvin elävän ja monisavyisen yhteistoimintaverkoston. Ja kun kirjoitin tuon, huomaan että sekään ei riitä: yhteys on vielä syvempi, niin elämän, sielullisuuden kuin henkisten tasojen alueella. Voimme sanoa, että Sirius on maan sydämessä, Shamballassa, maan sydänchakrassa.

Ensin se voi kuulostaa ihmeelliseltä, jopa mahdottomalta, ja sotiihan se kaikkea normaalia älyllistä ajattelua ja tietoa vastaan. Mutta jos kuulostelee vähän syvemmältä itsessään, voi kysyä, voisiko se ollakaan millään muulla tavalla. Tiedämmehän me syvällä itsessämme, että maapallo ei voi olla yksin, aurinkokuntamme ei voi olla yksin. Me olemme osa tähtimaailmojen perhettä, ja niin kuin perheessä elämänvoimat ovat suurelta osalta yhteisiä, samoin on tähtimaailmojen perheissä. Me jaamme toisten tähtien kanssa yhteisiä elämän- ja sielullisia voimia.

Mutta lauantaina on siis erityinen päivä, joka herättää aurinkomme henkisen loisteen valaisemana maan sisuksien Shamballan ja rakkaan tähtiystävämme Siriuksen välisen yhteyden niin, että jotain uutta voi tapahtua.

Ihminen maan ja taivaan välissä

Maan ja taivaan väliseen yhteyteen liittyy myös suuri henkinen salaisuus, joka on viime päivinä tullut usein mieleeni. Mutta ensin haluaa tulla sanotuksi tämä: miksi kesällä on niin mukava astua jaloillaan maan päälle? Toki maa on kesällä lämmin, mutta siinä on muutakin.

Kun talvella arkkienkeli Gabriel toimii kosmisena ohjaavana henkenä, niin vastakkaisella kesän puolella kosmiseksi hengeksi kohoaa Uriel. Silloin maan pinta jäisi suojattomaksi, ellei Gabriel tulisi maan vastakkaiselta puolelta maata vartioimaan. Kun me kesän lämmössä kävelemme maan pinnalla, me oikeastaan kosketamme Gabrielia ja hänen ihmeellisiä kesän kristallivoimiaan - kesäunessa. Sillä henkisesti katsottuna luonto ei suinkaan ole valveilla kesällä, vaan se tavallaan nukkuu, näkee unta. Kesän kasvimaailma on luonnon unta. Sen vastapainoksi Gabriel tavallaan kristallisoi maan näkymättömällä tasolla, niin että kaikki on tasapainossa.

Sitten tulee jälleen erikoiseen asiaan: Miten me ihmiset voimme tämän kaiken tiedostaa? Miksi mekin emme vain nuku kesällä? Siksi, että ihmisolemus ja luonnonolemus ovat tavallaan asetettu kosmisesti vastakkain maan päälle. Se antaa meille mahdollisuuden pysyä itsestämme ja maailmasta tietoisina olentoina tämän suuren maaolennon päällä.

Tämä ihmisen ja maan tietynlainen vastakkaisuus, pelikuvamaisuus, johtaisi ongelmiin, ellei eläinkunta tulisi apuun. Ja kerron sen tässä nyt aivan lyhyesti: Lehmä tuo kosmoksesta maahan niitä voimia, jotka ihminen jättää tuomatta. Ruonsulatuksensa kautta lehmä ottaa vastaan korkeita tähtivoimia, jotka loistavat maan sisäisyyteen luonnonolentojen suureksi iloksi.

Kotka puolestaan täydentää kosmoksen suuntaan sitä, minkä ihminen jättää tekemättä. Kotka - ja samalla koko lintujen suku - henkistää maan materiaa, joka loistaa kosmokseen etenkin lintujen sulkapeitteen kautta niiden kuollessa.

Ja vielä kolmaskin eläin tarvitaan, jotta joku pitäis huolen maan ja taivaan välisten voimien tasapainosta. Leijona on se eläin, jonka mahtavat rytmiset voimat ilmentyvät jo fyysisesti sen uljaassa rintakehässä, sydämen ja keuhkojen yhteistoiminnassa.

Näin nämä kolme eläintä, leijona, lehmä ja kotka auttavat ihmiskuntaa pysymään oikeassa voimatasapainossa maan ja taivaan välillä. Ja ne maksavat meidän puolestamme maalle ja taivaalle sitä, mitä me emme vielä itse kykene tekemään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Sirius, shamballa, arkkienkeli, Gabriel, Uriel, lehmä, kotka, leijona, henkisyys, maa, taivas

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot

Juhannus

Perjantai 21.6.2013 klo 14:43 - Matti Kuusela

Toivotan teille kaikille oikein hyvää juhannusta!

Ennenvanhaan ihmiskunta juhli voimakkaasti vuodenaikojen käännekohtia, kesän ja talven tasauksia ja kevään ja syksyn käänteitä. Kristuksen olemuksen liittyessä maan piiriin näiden juhlien merkitys hieman muuttui. Nyt kun Kristus ensimmäisenä helatatorstaina astui "taivaaseen", hän itse asiassa astui maan eetteripiiriin. Hän ei mennyt minnekään pois, vaan hän tuli vielä voimakkaammin maan asukkaaksi. Hän liittyi maahan. Fyysisen kolmen ja puolen vuoden aikana Kristus eli maan päällä, mutta helatorstain taivaaseen eli eetterimaailmaan liittymisen jälkeen hän on elänyt maassa - tai maan vuodenaikojen vaihtelussa.

Siksi myös näiden neljän vuodenaikajuhlan merkitys on muuttunut. Ennen kuin Kristus tuli maan päälle, ihmiskunnan vihityt pyrkivät virittämään vuodenaikajuhlissa maan fyysisen ja eetterisen olemuksen keskinäistä suhdetta niin, että Kristus pystyy tulemaan maan piiriin. Siksi oli tärkeää tietää täsmälleen milloin esimerkiksi kesäpäivänseisaus oli. 

Juhlien uudistuminen

Nyt kun Kristus jo on maan päällä tai maan piirissä, oikeastaan maan elämänolemuksen sisällä juhlien painopiste on muuttunut tilallisesta virityksestä ajalliseen. Olemme siirtyneet tilaan ja paikkaan liittyneistä täsmällisistä juhlista enemmänkin ajanvirran juhliin. Siksi kristillisen ajan juhlien ei enää ole niin tärkeää osua aivan täsmälleen niille paikoille, joissa kosmiset tilalliset muutoksen tapahtuvat. Kun ennen itse juhla rituaaleineen oli tärkeintä, nyt tärkeintä on se sisäisyys ja ne tunnelmat, joita jokainen yksityinen ihminen luo näiden juhlien yhteydessä.

Enkelien kannalta katsottuna me olemme siirtyneet näissä suurissa juhlissa muodonhenkien ajasta liikkeenhenkien aikaan, jolloin sisäinen liike saa aivan uuden merkityksen. Parhaimmillaan me voimme jopa alkaa aavistaa näiden juhlaaikojen sisäistä olemusta niin, että me voimme kohota ainakin pieneltä osalta tajuntaamme lähemmäksi viisaudenhenkiä, jotka voivat lahjoittaa meille näkemyksen näiden juhlien yhteydestä koko aurinkokuntaamme, ei ainoastaan maahan.

Urielin aika

Kesällä arkkienkeli Uriel tuo meille lämmön myötä muiston maan
ensimmäisestä inkarnaatiosta, joka oli180767_194325020597260_100000592900475_638137_6992440_n.jpg pelkkää lämmön olemusta. Se oli myös aikaa, jolloin ihmisen fyysinen olemus sai ensi alkunsa, ja siksi meissä herää kesällä syvä tarve kokea fyysisen kehomme olemus läsnäolevammin kuin muina aikoina, ei vielä toiminnan kautta kuten syksyllä, vaan puhtaasti antautuvana läsnäolemisena.

Samalla Uriel kohottaa meidän sisäisiä tasojamme maallisuuden piiristä kauas kosmisiin, koko aurinkokuntamme korkeuksiin, jossa meidän sisäinen aurinkoyhteytemme päivittyy. Me saamme kesällä korkeampiin olemustasoihimme maailmankaikkeuden uusimmat viestit, joita me sitten syksyllä arkkienkeli Mikaelin avulla riennämme innoissamme toteuttamaan.

Voit kuvitella miten kesän henkisissä korkeauksissa Uriel aivankuin kultaisilla ikiviittomilla ohjaa ihmissielujen korkeampia ulottuvuuksia.

Juhannus

Juhannuksena tässä vuodenkierrossa tapahtuu erityinen täydentyminen. Eetterivoimamaapallon läpi kulkee silloin puhdas henkinen virtaus juhannuksesta jouluun maapallon vastakkaiselle puolelle. Koska tämä virtaus on yhteydessä myös fyysiseen maahan, se on todellisuudessa vielä monimutkaisempi, mutta ajattele sitä nyt eläytyen vain maan puhtaiden eetterivoimien kannalta: toisella puolella maata Urielin kantamana ihmisolemus laajentuu maailmankaikkeuden kulkaisen valon korkeauksiin. Toisella puolella maata arkkienkeli Gabrielin kantamana tuo kosminen kultavaloa kiertyy ihmissydänten sisäisyyteen, mahdollistaen aina joka vuosi uuden sisäisen sielunlapsen syntymän.

Kesällä ihminen koskettaa suurta kosmista alkukuvaansa, sitä suurta ihmistä, joka ulottuu yli koko aurinkuntamme, ja syksyn aikana me tuomme tämän kosmisen ihmisen kultavalon omiin sydämiimme. Kesällä me laajennumme kokemaan ihmisyyden laajuuden, talven joulusydämessä me koemme yhteyden läheisiimme ja toisiin ihmisiin sydäntemme kautta.

Ja nyt se suuri asia: kaikki tämä tapahtuu oikeastaan Kristuksen olemuksessa. Maan nykyisessä olemuksessa vuodenajan ovat Kristuksen sisäistä elämää, johon me näiden juhlien kautta osallistumme.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: juhannus, juhlat, henkinen, merkitys, Kristus, helatorstai, taivaaseen astuminen, arkkienkeli, Uriel, Gabriel, Mikael

Syyskuun tervehdys

Keskiviikko 5.9.2012 klo 2:22 - Matti Kuusela

Tervehdys teille kaikille hyvät ystävät. Lämpimät syyspäivät tuovat uutta voimaa ja turvallisuutta elämään. On ilo tuntea, miten värit ja tuoksut ja lämpö itsessään tuovat uusia kosketuksia elämään ja luontoon. Kesällä ihmissielu avautuu ja kohoaa jopa voimakkaasti irti maasta, mutta syksyllä me palaamme sisäisesti takaisin maan piiriin.

Syysaikana me saamme kokea monia jännittäviä elämyksiä. Tahdomme tehdä ja aloittaa uusia asioita. Joinakin päivinä syksyllä valo elää kosteuden pienen pienissä pisaroissa, mutta toisina päivinä se avaa ihmeellisen voimakkaita näkymiä. Huomaa, miten maisemat näkuvät paljon voimakkaampina ja värikylläisempinä kuin kesällä.

 

Enkelit ja luonnonolennot ovat kanssasi

Silloin kun lehdet alkavat irtaantua
puista ja muuttua punaisiksi,michael_rublev.jpg
oransseiksi tai keltaisiksi, huomaa ihmeellisen ilmiön. Jos silloin avaa silmänsä ilmatilaan puiden ympärillä, voi huomata, miten värit elävät itse ilmassa! Se johtuu siitä, että kevään ja kesän kasvuvoimat imevät pieniä luonnonhenkiä kasvuprosessiin mukaan, ja syksyllä lehtien varistessa ne hetkeksi vapautuvat ja viipyvät itse ilmassa. Luonnonhenget jopa kantavat valoa itsessään. Siksi kirkkaina ja valovoimaisina syyspäivinä voi nähdä, miten valo kimaltaa ja loistaa myös puiden ja lehtien ympärillä.

Syksyn aistikokemukset ovat täynnä monia ihmeitä. Kun arkkienkeli Mikael syysaikana painaa kosmisella voimallaan kesän kosmisen tietoisuuden jälleen maan piiriin, tapahtuu ihmeellisiä asioita, joista monia voi havaita, jos on tietoinen siitä, että enkeleiden ja luonnonhenkien voimat ovat syysaikaan hyvin erilaisia kuin muina vuodenaikoina.

Itse asiassa jokaisen vuodenajan luonnonhenkivoimat ovat aivan omanlaisiaan. Kun huomaamme sen, se rikastaa myös sisäistä elämäämme ja vahvistaa meitä. Vielä enemmän se rikastaa sisäistä elämäämme, jos opimme yhtään vertailemaan sisäisesti syksyn ja kevään, talven ja kesän tunnelmia. On hienoa oppia huomaamaan, miten erilaisia voimia niissä vallitsee.

 

Vuoden kierto

Vuoden kierto on todellakin kiertoa. Kesällä meidän jokaisen tietoisuus ulottuu korkealle kosmisiin etäisyyksiin ja uudistuu siellä. Juuri siksi me haluamme pitää kesällä lomaa ja juuri siksi ajattelu ja suunnittelu on kesällä usein niin vaikeaa, koska merkittävä osa meidän tietoisuusaineksestamme on silloin avaruuden etäisyyksissä. Itse muistan, miten etenkin nuorempana sain todella ponnistella voidakseni kesällä ajatella mitään syksyn töitä.

Syyskauden lopulla enkelit ja luonnonhenget siirtävät ihmisen tietoisuussubstanssi luonnonenergioiden ohella ensin maan päälle ja sitten jopa maan alle. Osa meidän tietoisuudestamme elää talvella todellakin maan ja maaäidin sylissä. Ja osittain siksi meidän kokemuksemme sekä päiväajan että öiden lumikentistä voi olla niin ihmeellisen kosmisen kimaltava, sillä maan yllä tietoisuussubstanssi on talviaikaan niin ohutta, että me voimme nähdä miten lumihiutaleet kimaltavat kuin tähdet auringon- tai kuunvalossa.

Luonto on täynnä ihmeitä kun me vain antaudumme sille. Henkinen tieto auttaa meitä elämään vuodenkulun muutoksien mukana ja löytämään sen ihmeellisiä muutoksia, jotka päivästä päivään tai ainakin viikosta viikkoon paljastavat uusia salaisuuksiaan, kunhan vain osaamme yhtään etsiä niitä.

 

Maria Magdaleena

Kun aikanaan kiinnostuin voimakkaammin Maria Mgdaleenasta, hänestä oli vaikea löytää sellaista informaatiota, jota kaipasin. Muistan hyvin miten pidin hänestä iltatilaisuuden Minä Olen -keskuksen uudessa melkoisen pikkuisessa mutta valkeassa salissa Liisankadun varrella.

Läsnäolon voima oli suuri, mutta sanoja vaatimattomasti. Se oli 90-luvulla ja nyt viimeisten vuosien aikana Magdaleena-tietoisuus tuntuu kasvavan ja kehittyvän jopa kuukausittain. Oli valtavaa kokea, miten juuri Magdaleena sai ensimmäisenä Kristukselta käskyn: Mene ja kerro minun opetuslapsilleni...

Nyt Maria Magdaleena alkaa ilmentyä valtavana henkisenä olentona, ihmiskunnan suuren alkuperheen jäsenenä, jolla on hyvin merkittävä tehtävä Kristuksen kanssa ihmiskunnan opettajana, ja nimenomaan vihkimysopettajana.

Viimeksi Turussa Magdaleena -illassa avautui voimakas rohkeuden opetus. Se liittyy juuri meneillään olevaan Leijonan sydänaikaan siten, että sydänvoimien elpyminen ihmiskunnassa vaatii paitsi tunnetta, myös rohkeutta. Ja se vaatii rohkeutta ainakin kahdella tavalla. Tarvitsemme rohkeutta omien tunteittemme kokemiseen. Tarvitsemme rohkeutta heikkojen puolustamiseen.

Nämä kaksi kulkevat yhdessä. Jos me kiellämme omat syvemmät tunteemme, eivät tunteet ohjaa meitä oikeisiin tekojen sen paremmin lasten kuin eläintenkään suojelussa tai koulu- ja mahdollisesti työpaikkakiusaamiseen puuttumisessa.

Jännittävää nähdä ja kokea, millaiseksi ensi torstain Maria Magdaleena -iltamme muodostuu ja mitä uusia energioita ja opetuksia meitä odottaa Galleria Ajaartissa!

Rakkaudella
Matti

2 kommenttia . Avainsanat: vuodenajat, arkkienkeli, mikael, syksyn, värit, valo, luonnonhenget, enkelit, Maria, Magdaleena, rohkeus, heikkojen puolustaminen, tunteet, tunteiden kokeminen

Totuudet ovat yksilöllisiä

Lauantai 26.2.2011 klo 13:49 - Matti Kuusela

Totuus ja vastuu ovat viime aikoina askarruttaneet mieltäni. Pari päivää sitten koin voimakkaasti, miten totuus voi olla vain yksilöllinen asia - nykyaikana. Ja koska totuus on yksilöllinen, niin myös vastuu on yksilöllistä.

Uusi Aika on aina korostanut sitä, miten jokainen on itse vastuussa elämästään ja luo oman elämänsä. Se on voimistava ajatus, ja joskus kovin ärsyttävä. Jos on loppuun väsynyt, rahat loppu... ja kaikki varmasti tiedätte mitä tarkoitan, ei ole mitenkään hauskaa lukea, että sinä itse olet sen luonut.

Mutta tässä on enemmänkin. Jos ajattelemme enkeliopastuksen kannalta, niin nykyaikana me olemme oman enkelin ohjauksessa. Enkeli välittää meille meidän totuudellisuutemme perustan - kylläkin yhdessä Kristuksen kanssa, niin kuin olen ymmärtänyt.

Menneisyydessä on ollut aikoja, jolloin johtajina olivat arkkienkelit. Silloin totuudet olivat yhteisöllisiä: perhe, suvun päämies, kilta, kirkko ja uskonto, papit, heimojen johtajat ja sellaiset määrittivät totuudet, ja silloin kun tuo järjestelmä oli vielä voimissaan ja oikeutettu, he saivat asemassaan yhteisön johtajana nuo totuudet arkkienkeleiltä. Ja silloin ne olivatkin voimakkaita totuuksia, jotka fysiologisesti elivät tunteissa, hengityksessä, verenkierrossa.

Vielä sittä ennen oli aika, jolloin aika alkeellisia yksityisten ihmisten tietoisuuksia ohjasivat mahtavat suurenkelit, joiden voima ulottui aina tahtoon saakka. He yksinkertaisesti siirsivät opetuksensa suoraan ihmisen tahto-olemukseen, niin että kansat ja heimot siirtyivät heidän ohjauksessaan sinne mihin pitikin jumalallisten tarkoitusten mukaan.

Jälkiä tästä suurenkeleiden ohjausvaiheesta on vielä edelleenkin sellaisissa yhteisöissä, joissa on saatava suuret ryhmät toimimaan yhteisen tarkoituksen mukaan.

 

Uudet ja vanhat totuudet

Selkeästi voi huomata, miten totuuksien luonne muuttuu kun siirrytään Vanhasta testamentista uuteen. Vanhassa testamentissa totuuden määräsivät johtajat, ja kun heidän henkisyytensä alkoi hajota, profeetat ilmoittivat heille suoraan jumalan tahdon. Ja he kuuntelivat.

Kristus korostaa sen sijaan vallankumouksellisesti ihmisminuutta. Lause Minä olen kaikuu yhä uudelleen, etenkin Johanneksen evankeliumissa. Vanhassa testamentissä tuo Minä olen tuli esiin vain ihmisen ulkopuolella, luonnossa, palavassa pensaassa.

Kristus siis korostaa, että hän on jumala, joka tukee jokaisen ihmisen yksilöllistä minuutta ja totuutta.

Tässä kirkko ja papit ovatkin mielenkiintoisessa tilanteessa. Kristushan ei mitenkään korostanut kirkkojen tai pappien merkitystä, mutta nyt pappien olisi saarnattava ja opetettava, että yksityiset ihmiset eivät ole riippuvaisia mistään ulkoisesta auktoriteetista, ei papeista, ei kirkoista, ei uskonnoista, ei maallisista auktoriteeteista, ei kollektiivisista uskomuksista, vaan yksinomaan siitä hengen äänestä, jonka hän kokee omassa sisimmässään.

Vaikeaa. Kristillinen opetus tässä mielessä osoittaa, että jokainen lause "Kirkko opettaa näin", ei voi koskaan kertoa totuutta mistään asiasta, koska totuus nykyaikana on juuri yksilöllinen luonteeltaan.

Jos joku piiri kokoontuu päättämään totuudesta, se totuus, jonka se julistaa, ei tämän mukaan ole eikä koskaan voi olla oikea totuus.

Toki on yleispäteviä totuuksia, kuten matematiikka. Olemme aika yksimielisiä siitä, että matematiikka toimii. Mutta se, minkä me omaksumme vain meille ulkoapäin opetettuina laskukaavoina, ei oikeastaan olekaan vielä mikään totuus.

Henkiseksi totuudeksi matematiikka muuttuu vasta silloin, kun yksilö omakohtaisesti siitä jotain oivaltaa! Ja siinä on valtava ero.

Miksi Pythgoras olisi uhrannut kaksisataa härkää vain keksittyään jonkin laskukaavan! Hän uhrasi ne, koska hän koki henkisesti, miten suorakulmaisen kolmien sivujen suhteessa ilmenee jumalten eli korkeiden enkeliolentojen toiminta.

Samalla tavalla meidän tulisi nykyaikana oivaltaa asiat. Hämmästyä - sillä hämmästys avaa meidän sielumme niin, että se mitä me tiedämme, voi avautua meille yhteytenä jumalten työhön.

 

Valtajärjestelmät ja henkisyys

Yhteiskunnallisissa valtajärjestelmissä ja jokaisess yhteisössä, jossa joku pyrkii saamaan valtaa muiden yli, käytetään edelleen näitä vanhoja ja vanhatestamentillisen totuuden menetelmiä. Vedotaan aatteen tai tieteen puhtauteen ja sen puolustamiseen.

Mutta on hyvä tietää ja muistaa, että kaikkialla missä niin tehdään, viedään ihmiskehitystä taaksepäin. Eteenpäin voi viedä vain sellainen henkisyys, joka lähtee jokaisen mukanaolijan omakohtaisen henkisyyden tunnusamisesta.

Totta silti on sekin, että me elämme murroskautta, emmekä heti voi kaikessa siirtyä yhteisiin päätöksiin, mutta joillakin aloilla, kuten henkisillä, uskonnollisilla ja terveyden aloilla omakohtaisen totuuden ja siihen liittyvän omakohtaisen vastuun merkitys on ääretön.

Ne jotka pitävät vallasta, tahtovat mielellään korostaa, että antakaa meille työrauha, älkää huolehtiko, me päätämme kaiken teidän puolestanne.

Mutta sopeutuessaan siihen ihminen luopuu kaikkein arvokkaimmasta mitä hänellä henkisesti on, itseydestään!

 

Rakkaudella
Matti

Lue lisää »

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Totuus, Kristus, yksilöllisyys, enkeli, arkkienkeli, vastuu, kuka on vastuussa, minä olen