Matin blogi

Joulun voimia

Tiistai 23.12.2014 klo 15:56 - Matti Kuusela

Ihanaa Joulua kaikille! Jouluna enkelit ja luonnonhenget ja kotitontut ovat meitä hyvin lähellä, samoin Hän jota kutsumme Kristukseksi. Hänen kanssaan meitä lähellä on myös Sofia, suuri viisauden ja rakkauden olento.

Voi kokea, miten joulun aikaan on niin paljon sellaista, mikä tulee meitä lähelle. Jopa muistot voivat alkaa loistaa valtavalla voimalla. Ja jos jonkin hyvän ohjeen tässä voi antaa, niin jouluna on täysin sallittua elää muistoissaan. Jos me annamme muistojemme tulla täysillä mukaan tähän aikaan, niin myös se on nyt ja tässä.

Ja kun olemme antaneet muistojemme värittää sisäistää maailmaamme, niin silloin voi antaa silmiensä avautua ja katsoa mitä on nyt. Voi säteillä omaa sisäisyyttään, juuri sinne minne haluaa.

Joulukurssi

Maanantai-illan kurssilla puhuimme arkkienkeleistä. Uljas Mikael tuo joulun lähestyessä hengen valon niin maan pinnalla kuin sieluummekin ja antaa sitten vuoron syntymän arkkienkelille Gabrielille. Gabriel johtaa maailman tähtivoimat sinne, missä on joulu, sinne missä uutta on syntymässä.

Joka jouluaikaan eetterisessä eli elämänmaailmassa joulun lapsi syntyy ja uudistaa meidän elämäämme, niin maan kuin meidän ihmistenkin.

Tuohon syntymään Uriel tuo kesän kosmisen viisauden kuin sisäkautta mukaan, maan sisäkautta. Kun Uriel kesällä johtaa ihmissieluja korkealle kosmisten voimien äärelle - jossa me tosin nykytietoisuudellamme vielä uinumme, niin talven sydämessä hän tuo nuo kesän kosmiset viisausvoimat meidät sydämiimme.

Ja kevään koittaessa neljäs suuri enkeli, Rafael, alkaa kohottaa uudistuneitä ja henkistyneitä elämänvoimia jälleen kohti maan pintaa ja valoa ja taivaalla loistavaa aurinkoa.

Joululuonto

Varmaan jokainen on huomannut, miten taianomaisesti itse luonto muuttuu jouluna. Se on yksi meidän selvänäköisiä kokemuksiamme, jota on hyvä tutkiskella sisäisesti. Luonto todella muuttuu. Ilman on toisenlaista, valo on toisenlaista, aika virtaa toisella tavalla, enkelit ja joulutontut tulevat koettavaksi aivan eri tavoin kuin muina vuodenaikoina.

Aika jouluaatosta loppiaiseen on hyvin erityislaatuista aikaa. Silloin on kuin itse maa vapautuisi arkitehtävistään ja ottaisi vastaan koko Eläinradan enkelivoimien yhteisen virratuksen tulevaa vuotta varten.

Näinä joulun pyhinä öinä maan olemus käy myös läpi kaikki luonnonkunnat ja enkelikunnat. Tuo ihmeellinen matka alkaa aattoyönä, joka on kivikunnan pyhittymisen ja maahisten aikaa. Silloin maahisviisaus ja heidän aivan omalaatuinen rakkautensa ja kiintymyksensä loistaa muille luonnon- ja hengenkunnille ja antaa niille lahjojaan.

Yksi suurin palvelus, jonka maahiset tekevät, on se, että he pitävät huolta kasvien siementen elonvoimasta talven lähestyessä ja heidän kauttaa myös koko kasvikunta uudistuu, Ja joulupäivä onkin kasvikunnan päivä niin kuin Tapaninpäivä on eläinkunnan päivä.

Lumi ja luonnonhenget

Lumi on Pohjalan sieluille tärkeä ja olennainen joulun luonnonasu. Lunta voi syntyä taivaalla, kun lämpötila on suunnilleen kymmenen ja kahdenkymmenen pakkasasteen välillä. Ja lumikiteissä me näemme maahisten työn jäljen, miten vedessä vaikuttava elämänvoima ilmenee kiinteinä muotoina.

Kun aikaisemmin olemme niin usein varovasti sanoneet, että pilvissä voi nähdä enkeleitä, niin ehkä nyt on jo tullut aika, jolloin me voimme hiljalleen alkaa kasvaa maailman todelliseen henkiseen ymmärtämiseen: pilvet ovat enkeleiden ruumiillisia olemuksia.

Kun me näemme pilviä, enkelit ovat läsnä. Pienissä pilvissä asuu pienempiä enkeleitä, suurissa kerrosmaisissa pilvissä suurempia enkeleitä, joiden vaikutus ulottuu laajelle. Ja öisissä pilvissä, jotka saattavat ulottua sadan kilometrin korkeuteen, vaikuttaa hyvin vielä suurempia enkeliolentoja.

Nyt on aika alkaa ymmärtää maailmaa - aivan, todellisempana. Menneisyydessä, kun ihmistietoisuus vielä etsi itseään, oli mukava kuvitella enkelten maailma ja läsnäolo jotenkin sadunomaisena. Mutta laajempaa todellisuutta on se, että luonto ja pilvet ja tuulet ovat enkelten toimintaa.

Kristus ja pilvet

Ja vielä yhden asian tahdon teille kertoa. Se on peräisin Lüneburgin vanhan vesimyllyn piirissä tapahtuneista ihmisten ja luonnonhenkien ja enkeliolentojen keskusteluista.

On luonnollista, että valkeat pilvet ovat valkeiden enkelien toimintaa, mutta nykyisien pilvien maailmassa myös tummat pilvet ovat peräisin valkeilta enkeleiltä. Se johtuu siitä, että Kristus on nykyaikana läsnä maan elämänvoimien piirissä, tässä tapauksessa aivan kirjaimellisesti "pilvissä", kuten Uudessa testamentissa kerrotaan.

Siksi myös välttämättömät tummat pilvet voivat nyt olla valkeilta enkeleiltä peräisin.

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Joulu, enkelit, luonnonhenget, pilvet, Kristus, arkkienkelit, kotitontut, jouluaatto, kivikunta, kasvit, Mikael, Gabriel, Uriel, Rafael

Vuodenaikojen henkisyys

Perjantai 28.6.2013 klo 19:44 - Matti Kuusela

Neljä vuodenaikaa muistuttaa meitä ja koko olemustamme maan neljästä elämästä, neljästä inkarnaatiosta. Maa on siis elänyt jo kolme aikaisempaa inkarnaatiota ja jokaisessa niistä ihmisolemus on saanut uuden lahjan. Ensimmäinen näistä suurista lahjoista oli fyysinen keho, toinen elämänvoimakeho, kolmas sielukeho ja neljäs, nykyisen maan lahja, on minuus, meidän varsinainen henkinen olemuspuolemme. Minuus on se voima, joka tekee meidät varsinaisesti itsenäisiksi ja vapaaksi, kykeneväksi aitoon rakkauteen.

Neljä vuodenaikaa

Jos katsomme vuodenaikoja maan neljän kehitysvaiheen kuvasteina, niin silloin me aloitamme kesästä. Kesä muistuttaa meitä tuosta ikikaukaisesta ajasta, jolloin meidän kaikkein vanhin ja viisain olemusosamme, fyysinen keho, sai alkunsa. Silloin meidän koko aurinkokuntaamme vastaava alue oli ainoastaan lämpöä, puhdasta henkistä lämpöä, jota ei voisi edes nykyisellä lämpöaistilla kokea. Mutta keho muistaa tuon lämmön edelleen, ja siksi meillä on niin syvä tarve vapauttaa kesällä kehomme maailmankaikkeuden lämmön ihanuudelle.

Mutta seuratessamme maan kehitysvaiheita ei maan seuraavan inkarnaation kuvanto olekaan syksy, vaan kevät. Vuodenaikojen kulussa maailmankehitys tahtoo auttaa meitä tiedostamaan, ei vain kulkemaan mukana. Siksi me joka vuosi kuljemme sisäisesti maan neljä kehitysvaihetta päinvastaiseen suuntaan, kesästä alkaen.

Kevät toistaa meidän maamme seuraavan inkarnaation, jossa se avautui pelkästä lämmöstä ilmalle ja valolle. Auringon herättävä voima, jonka kutsu näkyy niin voimakkaana etenkin kasvikunnassa, kertoo tästä maan toisesta kehitysvaiheesta.

Kolmannessa vaiheessa auringolle avautunut elämä kääntyykin sisäänpäin, kokemaan oman sisäisyytensä ja oman sielullisuutensa niin, että jotain uutta voi syntyä olentojen sisäisyydessä. Sitä kuvaa erinomaisesti joulu, aika jolloin meidän jokaisen sydämessä syntyy uusi sisäinen sielunlapsi.

Ja sen jälkeen tulemme syksyyn, arkkienkeli Mikaelin aikaan, jolloin meidän oma yksilöllinen henkemme, oma minuutemme herää. Se saattaa meidän toimimaan ja oppimaan.

Neljä arkkienkeliä

Nykyisin neljä suurta arkkienkeliä vastaavat kukin omasta vuodenajastaan, jotka siis kuvastavat koko maan ja samalla koko aurinkokuntamme neljää kehitysvaihetta. Kesän arkkienkeli on Uriel, joka auttaa sielullisuuttamme kohoamaan kosmisiiin korkeuksiin ja kokomaan siellä koko ihmiskehityksemme alkuvoiman - uudistuvana ja kehittyvänä.

Kevään arkkienkeli on Rafael, jonka parantavassa kosmisessa hengityksessä uusi elämä kohoaa kohti aurinkoa.

Talven arkkienkeli on Gabriel, joka johtaa ulospäin avautuneen kukkamaisen kehityksen nyt sisäänpäin, oman kehittyvän sielullisuuden kokemukseen, jonka ytimen me koemme joulussa.

Ja neljäntemä tulemme syksyn suuren arkkienkelin, Mikaelin, aikaan. Mikael on samalla näistä arkkienkeleistä meidän nykyisen maamme inkarnaation enkeli. Hän tukee meitä löytämään omaan vapaan henkisyytemme minä-voiman.

Erinomainen henkinen harjoitus on kuvitella tai meditoida tätä vuodenaikojen kiertoa tässä maan kehitysvaiheita myötäävässä suunnassa. Kaiken kehityksen syvempi totuus alkaa kohota esiin juuri siitä, että me ensin opimme katsomaan ja kokemaan maailmankaikkeuden prosesseja myös vastakkaisiin suuntiin. Silloin näiden vastakkaisuuksien yhdistymistä alkaa avautua korkeampi totuus. Mika Waltari kuvaa tätä jo keskiajalla oivallettua ajatusta erinomaisesti jommassa kummassa Johannes-kirjassaan, joko Nuoressa Johanneksessa tai Johannes Angeloksessa.

Maan inkarnaatioita tulee olemaan kaikkiaan seitsemän, mikä merkitsee sitä, että maan tulevissa inkarnaatioissa myös vuodenaikoja tulee olemaan enemmän. Nyt tuo maan inkarnaatioiden koko määrä ilmenee viikonpäivissä, joita on juuri seitsemän. Mutta niin kuin vuodenkierto ei toista maankehitystä samassa järjestyksessä kuin maan inkarnaatiot tapahtui, niin eivät viikonpäivätkään ole samassa järjestyksessä, vaan ne muodostavat aivan oman tähtimäisen kuvionsa, jota voimme myöhemmin tarkastella erikseen. Maailmankaikkeus ei siis toista perusprosessejaan kaikkialla samassa järjestyksessä, vaan juuri auttaakseen meitä kehittymään monipuolisiksi ja itsetiedostaviksi olennoiksi, se vaihtelee sisäisiä rakenteitaan, joskus päinvastaisiksi, joskus tähtimäisiksi geometrioiksi, joskus lukujärjestelmiksi, itse asiassa se luo peruslaeistaan valtaisia määriä erilaisia muunnoksia, joita voi hyvin kuvitella vaikkapa erilaisina kosmisina ympyröinä, spiraaleina tai silmukoina.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuodenajat, arkkienkelit, maankehitys, Mikael, Gabriel, Rafael, Uriel, minuus, maan inkarnaatiot