Matin blogi

Vuorisaarnan kulku

Maanantai 16.2.2015 klo 20:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa päädyimme siihen, miten Vuorisaarnan ensimmäinen autuaaksijulistus on käännettävissä kutakuinkin seuraavasti: elämäänsä tyytyväisiä tulevat olemaan ne, jotka etsivät henkeä itsestään, sillä he saavat yhteyden jumalan valtakuntaan eli henkiseen maailmaan, henkiseen todellisuuteen.

Tuo oli Jeesuksen Uuden testamentin opetusten valtava alkutahti, sillä se oli jotain täydellisesti uutta, jotain sellaista mitä tuskin kukaan oli koskaan tullut ajatelleeksi. Siihen saakka jumalallinen totuus oli aina annettu ihmisille joka pappien tai profeettojen kautta tai sitten jumalalta itseltään.

Nyt äkkiä tulee opettaja, joka aloittaa opetuksensa julistamalla, että jokainen ihminen voi saavuttaa totuuden oman itsensä kautta, omasta sisimmästään. Jokainen voi omasta sydämestään löytää jumalan valtakunnan, henkisen maailman.

Oma totuus ja enkelit

Jos tuo henkisen totuuden löytäminen oman itsensä kautta oli vaikea asia ymmmärtää kaksi tuhatta vuotta sitten, on se sitä yhä edelleenkin. Ja vaikka sen ajatuksena ymmärtäisikin, on siitä silti vielä pitkä matka siihen, että todella kokee sen itse elämän todellisuudeksi.

Olin lauantaina kokoontumisessa, jossa oli muitakin entisajan nuoria hengenetsijöitä. Ja äkkiä tajusin, että vuosikymmenten henkisten harrastusten jälkeen emme edelleenkään puhu edes keskenämme niin, että siitä soi läpi henkisen maailman todellisuus. Se oli aikamoinen yllätys.

Tajusin miten vaativaa meille ihmisille on astua sellaiseen elään, jossa me koemme henkisten olentojen läsnäolon itsestään selvänä, niin että kuuluu meidän puheestamme ja näkyy meidän käyttäytymisestämme.

Niin pitkälle kuin moni on päässytkin, niin hämmästyttävän vähän saatoin kokea sen enempää itsessäni kuin muissa elämystä, että tuossa puhuu ihminen josta voi kokea, miten vuosikymmenien henkinen etsintä on tehnyt hänen jollakin tavoin enkelten kaltaiseksi. On kuin enkelien puhu tai enkelten ajattelu ja voima soisi hänestä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Enkelitodellisuus

Meille on siis enkelitodellisuus, johon voimme katsoa sisäänpäin. Meillä on myös toinen enkelitodellisuus, johon voimme katsoa aisteillamme. Steiner on paljon muun ohella sanonut, että nykyihmisen tie henkeen käy aistien kautta.

Ja sitten on tuo enkelitodellisuus, jonka hämmästyksekseni tajusin vasta lauantaina: me voime antaa enkelin olla osa itseämme.

Miten vahvasti meihin jääkään kiinni vanha etsijän asenne: tavoittelen ja tavoittelen enkelitietoa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, enkä koskaan tajua että se on jo läsnä. Että minun ei tarvitse muuta kuin antaa enkelin olla itsessäni.

Minä takia tuo enkelitodellisuus on niin tärkeä? Siksi että ensimmäisen autuuslauseen mukainen hengen kerjäläisyys ja etsintä ei voi saada täyttymystään ilman enkelin apua.

Enkeli meissä on se, joka asettelee ajatuksemme sisäisesti paikoillaan niin että siitä tyytyy elämän täyteyttä ja viisautta. Ilman enkelin apua meillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada henkisiä ajatuksia elämään itsessämme niin, että itse tai lähimmäisemme voivat tuntea sen uudeksi henkiseksi todellisuudeksi ja elämäksi.

Miten paljon kiiruhdammekaan sisäisesti jonnekin pois itsestämme, sen sijaan että olisimme juuri tässä, hengelle avoimina ja läsnäolevina, tietäen että henki elää minussa itseni kautta, mutta apuna on enkeli. Ja enkelien taustalla ovat nuo suuret luomisolennot, Kristus ja Sofia.

Enkeli meissä

Olen itsekin ajatellut niin monesti, että meidän on kutsuttava enkeliä lähemmäksi. Joskus olen oivaltunut, että me voimme tietoisesti sallia enkelin olla läsnä. Mutta nyt alan tajuta, että onkin niin, että enkeli on jo monella meistä aivan läsnä, meissä itsessämme.

Ja meitä itseämme on estänyt hänet huomaamisessaan ainoastaan ajattelumme. Ajatus luo väistämättä etäisyyttä, kokeva tunne tuo läheisyyttä ja yhteyttä. Silloin voi kokea, että enkeli on juuri tuo pehmeä läsnäolo, joka on kutsunut minua niin kauan, mutta jonka olen kiertänyt ja torjunut.

Heti Vuorisaarnan toisessa lauseessa kerrotaan, että autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Se muistuttaa, että vanhojen mysteereiden aikana ihminen saattoi monin eri tekniikoin irtaantua ruumiistaan ja saada apua henkisestä maailmasta.

Nyt Kristuksen suuri sanoma on, että tullessaan Kristuksen ja enkelinsä avulla uuteen yhteyteen maailman kanssa ihminen saattaa kokea lohdutuksen itsessään. Tunteet ja todellakin kaikki tunteet tulevat tuon uuden parantavan voiman vastaanottajiksi ihmisessä itsessään.

Rudolf Steiner tiivistää tämän muutoksen seuraavasti:

"Kärsivät eivät enää voi tulla autuaiksi pelkästään eläytymällä henkiseen maailmaan ja avautumalla selvänäköisessä tilassa sen virtauksille, vaan he saavat omassa itsessään lohdutuksen kaikkeen tuskaansa, kun he Kristusta etsien täyttävät itsensä uudella totuudella."

Ihmisen kolme kehollisuutta

Ensimmäinen autuuslause on yhteydessä fyysisen ruumiin todellisuuteen ja tuo toinen autuuslause, jossa puhutaan murheellisista, kertoo eetteriruumiin eli elämänruumiin todellisuudesta.

Kristuksen elämänruumiiseemme tuoma uusi voima antaa meille mahdollisuuden tuntea itse aidosti jokainen tunteemme, niin että se voi parantua ja voimme siten tulla lohdutetuiksi, jos haluamme tällaista tunnepohjaista sanaa käyttää.

Mutta alan myös ymmärtää yhä enemmän, että meidän ei enää tarvitse pitäytyä vain vanhoihin ajatussanoihin, vaan meillä on ja ainakin meille tulee uusi voima käyttää myös tunnesanoja tasapainoisella tavalla. Niiden ei enää tarvitse viedä meitä pois itsestämme, vaan nyt voimme uusin voimin kokea tasopainoisen ja harmonisen sisäisen läsnäolomme myös tunteiden alueella.

Nyt tulemme jännittävään kohtaan lähestyessämme kolmatta lausetta. Se kertoo nykyisessä raamatun suomennoksessa, että autuaita ovat kärsivälliset; he saavat periä maan.

Tässäkin on puhu oman minuuden uudesta voimasta, joka alkaa kohota yhä loisteliaammin esiin. Steiner kertoo, miten aikaisemmin ihmisen täytyi anoa korkeampien voimien apua sielunsa turmelevien tai vanhojen voimien voittamiseksi. Nyt Kristuksen Golgatan teon ansiosta ihminen saa ja on jo saanut minäänsä uuden voiman hallita astraaliruumiinsa pyyteitä.

Siksi tuon kolmannen lauseen tulee astraali- eli sieluruumiin suhteen kuulua: Autuaita ovat ne, jotka oman minänsä voimasta ovat maltillisia, sillä he ovat niitä, jotka saavat periä maan.

Maan tarkoitus

Mitä maan periminen tarkoittaa? Tuo kysymys voi johtaa pitkällekin, mutta sen vastauksen voimme tiivistää Steinerin seuraten seuraavasti: Joka hallitsee sieluruumiinsa, joka on tasapainoinen ja luja sisimmässään, hän on todella täyttävä maan tarkoituksen!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, fyysinen ruumis, eetteriruus, astraaliruumis, Rudolf Steiner, lohdutus, enkelit

Vahvistu sisäisesti

Torstai 16.5.2013 klo 0:50 - Matti Kuusela

Hienot kevättuoksut tuntuivat tänään Keskuspuistossa auringonlaskun aikoihin. Tänään silmiini sattui Rudolf Steinerin esitelmäsarja, jonka ensimmäisen esitelmän hän piti Luganossa syyskuussa 1911. Kirja kokonaisuudessaan käsittelee esoteerista kristinuskoa, mutta tämän ensimmäisen esitelmän alkupuolella Steiner puhuu paljon ihmisen eetteriruumiista ja ottaa esimerkiksi laiskurin - saksan kielellä ennen vanhaan tällainen esimerkki oli aivan luonnollinen. Niin, "laiskuri on sellainen ihminen, jolla on syntymästään asti ollut heikot eteeriset voimat tai joka on heikentänyt niitä niiden laiminlyömisellä."

Tämä on aika miellyttävää kuultavaa sikäli, että se vapauttaa meidät
ajattelemasta,steiner2_180.jpg että laiska ihminen olisi jotenkin tietoisesti huonompi olento. Mutta mitä asialle sitten voi tehdä? "Asiaa voi todella parantaa vain astraaliruumiista käsin; jos se vilkastuu, se vaikuttaa elävöittävästi eetteriruumiiseen."

Tämä oli vain sivuepisodi, eikä Steiner tässä jatka enempää siitä, miten astraaliruumista sitten vahvistetaan. Astraaliruumistahan voimme nimittää myös sieluruumiiksi, samoin kuin eetteriruumista elämänvoimaruumiiksi, ja on han niillä muitakin nimiä, nämä kaksi muuta nimeä kuitenkin selventävät.

Minuus

Minuus ohjaa astraaliruumista ja synnyttää siellä esimerkiksi ajatuksia, jotka puolestaan painuvat eetterikehoon. Mielenkiintoista tässä on, että oikeastaan meidän koko älyllisyytemme sijaitsee juuri eetterikehossa, ja kun nukahdamme, sielumme vapautuu tästä älyllisyyden avusta, kuten ensin ajattelee, mutta myös älyllisyyden rajoituksista, jotka niin pahasti estävät meitä ymmärtämästä asioita syvemmin. 

Me pohdimme ja pohdimme. Emmekä saa jotain asiaa selville.

Vähän myöhemmin Steiner tulee tähän ongelmaan. "Pelkkä asioiden ajatteleminen on sielunelämänä alemman tasoista kuin mieltymys tai vastenmielisyys moraalisia tai epämoraalisia tekoja kohtaan."

Mielenkiintoista. Nyt ongelmana on se, että nykykielessä me emme enää oikein tiedä, mitä moraalisuus merkitsee. Me koemme sen jotenkin vastenmielisenä ja tyhjänä sanana. Nykypuheessa me sanoisimme sen sijaan, että meillä on tunne, että jokin asia on oikein, tai meillä on tunne, ettei se nyt mennyt aivan oikein.

Steiner siis sanoo, että tämä subjektiivinen tunto siitä, onko jokin teko oikein vai ei, on siis korkeampaa sielunelämää kuin pohtiminen. Niille jotka kovasti pohtivat, tämä saattaa olla helpotus: jos minulle on tunne siitä, onko jokin oikein vai ei, tuo tunne riittää, se on korkeampaa tietoa kuin se, minkä voi saada sitä ajattelemalla.

Lainataan lisää: "Kun ihmisen tunteet moraalisuutta ja epämoraalisuutta kohtaan käyvät intensiivisemmiksi, niin silloin ei pelkästään eetteriruumis vahvistu, vaan myös astraaliruumis voimistuu. Astraaliset voimat saavat erityisen kimmokkeen."

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun punnitsen mielessäni vaikkapa poliittisten tekojen oikeellisuutta, niin sekä astraaliruumiini että eetteriruumiini, tai sekä sielunvoimani että elämänvoimani  vahvistuvat.

Vapaudu masennuksesta

Kun nykyaikana masennus on niin yleistä, voi edellisen pohjalta nähdä siihen hyvin yksinkertaisen syyn: me emme tunnustele (ajattele) esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita moraalisesti. Kun me ponnistamme sisäisiä voimiamme tunnustellaksemme mikä mielestämme on yhteiskunnallisesti oikein, silloin me vahvistamme sekä sielunelämäämme että elämänvoimiamme, ja se taas tarkoittaa, että koko linjaus minästä sielunelämään ja eetterikehon vastaanottavuuteen vahvistuu. Ja vaikeapa silloin on oll masentunut!

Ehkä vain vähän yksinkertaistaen voisi sanoa, että masennus on meidän aikamme kulttuurisairaus, joka aika pitkälle vastaa menneiden aikojen laiskuutta.

Televisio on yksi oikein selkeä syy masennuksen leviämiseen. Yhteys ei mitenkään välttämättä oli yksilökohtaisesti suora, mutta varmasti yhteisöllisesti. Me näemme ja koemme televisiosta runsaasti sellaisia sisältöjä, joihin me emme voi vaikuttaa. Silloin toimintalinja minä-astraalikeho-eetterikeho-fyysisen kehon toiminta katkeaa. Ja ah, eikös se juuri ole masennusta: minuus ei enää löydä itseään toimivana hidastuneiden sisäisten energioiden keskeltä. Se joutuu tulemaan toimeen ilman herkkää ja toimivaa yhteyttä fyysisen kehon toimintaan.

Toivon että tämä tarkastelu antoi uusia ajatuksenpoikasia. Ja yksi ja tärkeä niistä on: älä milloinkaan jätä ajattelematta tai tuntematta sisäisyydessäsi sitä, minkä koet oikeaksi tai vääräksi - riippumatta siitä, onko sinulla mahdollisuuksia asian korjaamiseen omassa elinpiirissäsi tai elämäntilanteessasi. Asioiden moraalinen tunnustelu vahvistaa sinua sisäisesti monella tasolla, aina. Ja silloin kun elävää moraalisuutta tarvitaan käytännössä, silloin olet valmis. Sielunvoimasi virtaavat elämänvoimiisi ja saavat sinut iloisesti liikkeelle!

3 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, laiskuus, masennus, elämänvoimat, eetteriruumis, astraaliruumis