Matin blogi

Ystävämme puut

Keskiviikko 28.2.2018 - Matti Kuusela

Parantavat metsäkylvyt alkavat tulla monelle tutuksi, mutta puut ovat myös paljon muuta. Kun alamme tulla tietoiseksi siitä, että kaikki puut ovat hieman toisenlaisia, mutta yhtälailla tuntevia, tiedostavia ja tahtovia olentoja, se vaikuttaa takaisin myös meihin itseemme. Oma sielunelämä tulee eloisammaksi. Tuntee olevansa enemmän sisäisessä liikkeessä, yhteydessä maailman kanssa.

Saksalaisessa luonnonhenkikirjasarjassa puupaimen nimeltä Krone kertoo, miten kaikki puut ovat omalla tavallaan hereisiä. Suurten ja hiljaisten metsien puut, jotka huojuvat miljoonien ystäviensä kanssa samassa rytmissä, saattavat olla vähemmän hereisiä, mutta yksinäinen apinanleipäpuu savannilla voi olla erittäin hereinen. Se huolehtii yksin itsestään, näkee kauas ja on monenlaisten näkyvien ja näkymättömien olentojen keskuspaikkana ja huomion kohteena.

Puiden tietoisuus vastaa ehkä sitä tajuntaa, joka meille ihmisillä oli maan varhaisemmassa inkarnaatiossa, ei vielä edellisessä, vaan sitä edellisessä. Se oli planeettatila, jota kutsutaan vanhaksi auringoksi. Silloin ihmisen elivät valo- ja ilmamaailmassa suurina ja kauniina olentoina. Tietoisuus ja tunteet eikä elämäkään ollut vielä tiukasti yksilöllistä, vaan ne kaikki huuhtelivat meidän olemustamme.

Puulajeilla tosin on myös ihmistä vastaava minuus, mutta ne ei ole välittömästi läsnä, vaan ne ovat kauempana henkisessä maailmassa, aurinkovoimien piirissä. 

Puiden toiveet

Krone kertoo, miten erityisesti hereisemmillä puilla on toivomus, että ihmiset havaitsevat heidät! Toive voi ulottua niin pitkälle, että esimerkiksi puistoissa, toreilla ja pihoilla olevat istutetut puut odottavat, että kuumina päivinä ihmiset huomaisivat heidän janonsa ja antaisivat heille vettä.

Silloin kun ihmiset ovat tavallaan ottaneet heidät käyttöön, heisät tuntuu luonnolliselta, että ihmiset myös huolehtivat heistä. Heistä on myös hämmästyttävää, miten vähän ihmiset ymmärtävät maailmasta. Etenkin nuorille puille saattaa olla aikamoinen shokki, että ihmiset eivät yleensä tiedä, miten esimerkiksi maito syntyy lehmässä.

Puiden tietoisuus jakaantuu useammalle eri tasolle. Kuten jo tuli esiin, niiden minä on henkisessä maailmassa. Ja jokaisella yksittäisellä puulla on oma puunhenkensä, dryadi, joka huolehtii puusta samaan tapaan kuin meillä jokaisella ihmisellä on oma suojelusenkelimme. Vastaavasti jokaisella kukalla on keijunsa.

2 kommenttia . Avainsanat: Puut, tietoisuus, puunhenget, puupaimen, dryadi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi on ollut ikimammuttipuu. Se ei oleskele aivan laakoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa, Kiinassa, se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Puuhaltijoiden ja muiden luonnonhenkien kanssa käydyistä keskusteluista kertova kirja Gespräche mit Bäumen 3 aloittaa tällä ihmeellisellä puulla, joka tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu tai ryhmäminuus, "Suuri kiinanpunapuu", kertoo miten se saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, joita ei suinkaan ole etsittävä merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta ylätasangoilta. Paljon muutakin mielenkiintoista tämä puuminuus kertoo. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se oli olemassa jo liitukaudella. Se eli jo noin sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat