Matin blogi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Vuorisaarnan kulku

Maanantai 16.2.2015 klo 20:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Edellisessä Vuorisaarna-blogissa päädyimme siihen, miten Vuorisaarnan ensimmäinen autuaaksijulistus on käännettävissä kutakuinkin seuraavasti: elämäänsä tyytyväisiä tulevat olemaan ne, jotka etsivät henkeä itsestään, sillä he saavat yhteyden jumalan valtakuntaan eli henkiseen maailmaan, henkiseen todellisuuteen.

Tuo oli Jeesuksen Uuden testamentin opetusten valtava alkutahti, sillä se oli jotain täydellisesti uutta, jotain sellaista mitä tuskin kukaan oli koskaan tullut ajatelleeksi. Siihen saakka jumalallinen totuus oli aina annettu ihmisille joka pappien tai profeettojen kautta tai sitten jumalalta itseltään.

Nyt äkkiä tulee opettaja, joka aloittaa opetuksensa julistamalla, että jokainen ihminen voi saavuttaa totuuden oman itsensä kautta, omasta sisimmästään. Jokainen voi omasta sydämestään löytää jumalan valtakunnan, henkisen maailman.

Oma totuus ja enkelit

Jos tuo henkisen totuuden löytäminen oman itsensä kautta oli vaikea asia ymmmärtää kaksi tuhatta vuotta sitten, on se sitä yhä edelleenkin. Ja vaikka sen ajatuksena ymmärtäisikin, on siitä silti vielä pitkä matka siihen, että todella kokee sen itse elämän todellisuudeksi.

Olin lauantaina kokoontumisessa, jossa oli muitakin entisajan nuoria hengenetsijöitä. Ja äkkiä tajusin, että vuosikymmenten henkisten harrastusten jälkeen emme edelleenkään puhu edes keskenämme niin, että siitä soi läpi henkisen maailman todellisuus. Se oli aikamoinen yllätys.

Tajusin miten vaativaa meille ihmisille on astua sellaiseen elään, jossa me koemme henkisten olentojen läsnäolon itsestään selvänä, niin että kuuluu meidän puheestamme ja näkyy meidän käyttäytymisestämme.

Niin pitkälle kuin moni on päässytkin, niin hämmästyttävän vähän saatoin kokea sen enempää itsessäni kuin muissa elämystä, että tuossa puhuu ihminen josta voi kokea, miten vuosikymmenien henkinen etsintä on tehnyt hänen jollakin tavoin enkelten kaltaiseksi. On kuin enkelien puhu tai enkelten ajattelu ja voima soisi hänestä.

vuorisaarna_cosimo_rosselli.jpg

Enkelitodellisuus

Meille on siis enkelitodellisuus, johon voimme katsoa sisäänpäin. Meillä on myös toinen enkelitodellisuus, johon voimme katsoa aisteillamme. Steiner on paljon muun ohella sanonut, että nykyihmisen tie henkeen käy aistien kautta.

Ja sitten on tuo enkelitodellisuus, jonka hämmästyksekseni tajusin vasta lauantaina: me voime antaa enkelin olla osa itseämme.

Miten vahvasti meihin jääkään kiinni vanha etsijän asenne: tavoittelen ja tavoittelen enkelitietoa vuodesta tai vuosikymmenestä toiseen, enkä koskaan tajua että se on jo läsnä. Että minun ei tarvitse muuta kuin antaa enkelin olla itsessäni.

Minä takia tuo enkelitodellisuus on niin tärkeä? Siksi että ensimmäisen autuuslauseen mukainen hengen kerjäläisyys ja etsintä ei voi saada täyttymystään ilman enkelin apua.

Enkeli meissä on se, joka asettelee ajatuksemme sisäisesti paikoillaan niin että siitä tyytyy elämän täyteyttä ja viisautta. Ilman enkelin apua meillä ei ole juuri mitään mahdollisuuksia saada henkisiä ajatuksia elämään itsessämme niin, että itse tai lähimmäisemme voivat tuntea sen uudeksi henkiseksi todellisuudeksi ja elämäksi.

Miten paljon kiiruhdammekaan sisäisesti jonnekin pois itsestämme, sen sijaan että olisimme juuri tässä, hengelle avoimina ja läsnäolevina, tietäen että henki elää minussa itseni kautta, mutta apuna on enkeli. Ja enkelien taustalla ovat nuo suuret luomisolennot, Kristus ja Sofia.

Enkeli meissä

Olen itsekin ajatellut niin monesti, että meidän on kutsuttava enkeliä lähemmäksi. Joskus olen oivaltunut, että me voimme tietoisesti sallia enkelin olla läsnä. Mutta nyt alan tajuta, että onkin niin, että enkeli on jo monella meistä aivan läsnä, meissä itsessämme.

Ja meitä itseämme on estänyt hänet huomaamisessaan ainoastaan ajattelumme. Ajatus luo väistämättä etäisyyttä, kokeva tunne tuo läheisyyttä ja yhteyttä. Silloin voi kokea, että enkeli on juuri tuo pehmeä läsnäolo, joka on kutsunut minua niin kauan, mutta jonka olen kiertänyt ja torjunut.

Heti Vuorisaarnan toisessa lauseessa kerrotaan, että autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen. Se muistuttaa, että vanhojen mysteereiden aikana ihminen saattoi monin eri tekniikoin irtaantua ruumiistaan ja saada apua henkisestä maailmasta.

Nyt Kristuksen suuri sanoma on, että tullessaan Kristuksen ja enkelinsä avulla uuteen yhteyteen maailman kanssa ihminen saattaa kokea lohdutuksen itsessään. Tunteet ja todellakin kaikki tunteet tulevat tuon uuden parantavan voiman vastaanottajiksi ihmisessä itsessään.

Rudolf Steiner tiivistää tämän muutoksen seuraavasti:

"Kärsivät eivät enää voi tulla autuaiksi pelkästään eläytymällä henkiseen maailmaan ja avautumalla selvänäköisessä tilassa sen virtauksille, vaan he saavat omassa itsessään lohdutuksen kaikkeen tuskaansa, kun he Kristusta etsien täyttävät itsensä uudella totuudella."

Ihmisen kolme kehollisuutta

Ensimmäinen autuuslause on yhteydessä fyysisen ruumiin todellisuuteen ja tuo toinen autuuslause, jossa puhutaan murheellisista, kertoo eetteriruumiin eli elämänruumiin todellisuudesta.

Kristuksen elämänruumiiseemme tuoma uusi voima antaa meille mahdollisuuden tuntea itse aidosti jokainen tunteemme, niin että se voi parantua ja voimme siten tulla lohdutetuiksi, jos haluamme tällaista tunnepohjaista sanaa käyttää.

Mutta alan myös ymmärtää yhä enemmän, että meidän ei enää tarvitse pitäytyä vain vanhoihin ajatussanoihin, vaan meillä on ja ainakin meille tulee uusi voima käyttää myös tunnesanoja tasapainoisella tavalla. Niiden ei enää tarvitse viedä meitä pois itsestämme, vaan nyt voimme uusin voimin kokea tasopainoisen ja harmonisen sisäisen läsnäolomme myös tunteiden alueella.

Nyt tulemme jännittävään kohtaan lähestyessämme kolmatta lausetta. Se kertoo nykyisessä raamatun suomennoksessa, että autuaita ovat kärsivälliset; he saavat periä maan.

Tässäkin on puhu oman minuuden uudesta voimasta, joka alkaa kohota yhä loisteliaammin esiin. Steiner kertoo, miten aikaisemmin ihmisen täytyi anoa korkeampien voimien apua sielunsa turmelevien tai vanhojen voimien voittamiseksi. Nyt Kristuksen Golgatan teon ansiosta ihminen saa ja on jo saanut minäänsä uuden voiman hallita astraaliruumiinsa pyyteitä.

Siksi tuon kolmannen lauseen tulee astraali- eli sieluruumiin suhteen kuulua: Autuaita ovat ne, jotka oman minänsä voimasta ovat maltillisia, sillä he ovat niitä, jotka saavat periä maan.

Maan tarkoitus

Mitä maan periminen tarkoittaa? Tuo kysymys voi johtaa pitkällekin, mutta sen vastauksen voimme tiivistää Steinerin seuraten seuraavasti: Joka hallitsee sieluruumiinsa, joka on tasapainoinen ja luja sisimmässään, hän on todella täyttävä maan tarkoituksen!

1 kommentti . Avainsanat: Vuorisaarna, autuudet, fyysinen ruumis, eetteriruus, astraaliruumis, Rudolf Steiner, lohdutus, enkelit

Perhosaura

Keskiviikko 9.7.2014 klo 21:55 - Matti Kuusela

Perhoset ja linnut ovat maan henkisessä kokonaisuudessa niin merkittäviä ja kiinnostavia olentoja, että meillä riittää alkuviikon kurssilla puhumista niistä vielä ensi viikollakin. Perhoset kantavat maailman alkumuistoja omassa ilmaolemuksessaan, linnut taas ovat henkisten ajatusten kantajia.

Jokaisella olentoljilla maan päällä on oma tehtävänsä. Ja nämä tehtävät voivat olla yllättävän laajoja. Ihminen on tasapaino-olento, joka kykenee tekemään kaikenlaista sellaista, mitä moniet eläimetkin, ja vielä paljon enemmän. Mutta eläimet ovat oman tehtävänsä asiantuntijoita. Kun niillä ei ole sellaista tuumimisen ja ihmettelyn sisäistä jarrutusta, ne suorittavat loistokkaasti juuri niitä tehtäviä, jotka niille kuuluvat.

Perhoset aineen henkistäjinä

Perhosen inkarnoituvat maalliseen aineellisuuteen vain niin vähän ne suinkin voivat. Se aine, jota ne ottavat itseensä, on aurinkovoimien läpäisemää ja hienointa, mitä maan päältä voi löytyä. Ja tätä maan hienoa aineellisuutta ne henkistävät maan päällä, tai oikeastaan maan päällisessä aurinkopiirissä eläessään niin, että tuosta henkistymisestä syntyy maan ympärille loistavan valoisa aura.

Tästä perhosaurasta Steiner jopa sanoo, että se sätelee hienompaa valoa kuin itse aurinko. Tällä auralla on merkittävä käytännöllinen tehtävä. Se kutsuu kuolemansa jälkeen uutta elämää etsiviä sieluja maan päälle. Se on kuin tunnusvalo, joka joka vetää puoleensa henkisessä maailmassa kulkevia ihmissieluja.

Ja vielä enemmän: perhosten henkistämä maan aines toimii omansta puolestaan myös siltana,  joka johtaa maan seuraavaan inkarnaatioon lepovaiheen yli.

Kun ajattelee näitä suuria kosmisia ja ihmiselämään vaikuttavia perhosten tekoja, huomaa myös että ne tekevät sitä ihmisen puolesta. Me ihmiset olemme niin erikoistuneita - voisi sanoa lääkäreihen verrattuna yleislääkäreiksi, että me olemme joutuneet luovuttamaan monia tällaisia mitä tärkeimpiä tehtäviä muille olennoille.

Eläinkunta ja kasvikunta antavat meille ihmisille mahdolisuuden puuhailla omia juttujamme silloin kun suurella kyvykkyydellään hoitelevat tehtäviä, joihin ihmiskunnan kyvyt eivät enää yllä. Meidän tehtävämme onkin kulkea kriisistä toiseen ja luoda uutta, kehittää tietoisuutta, jota koskaan aikaisemmin ei ole ollut olemassa. Ja tätä tietoisuutta me taas puolestamme voimme lahjoittaa luonnonkunnille.

Lintujen maailma

Myös linnut elävät vahvasti ilmassa perhosten tavoin, vaikka lintujen lento on jo huomattavasti maanomaisempaa perhosten ihmeelliseen lepatukseen verrattuna. Perhonen elää ilmassa, mutta siihen kuvautuvat maan ikivanhan alkukehityksen tuliprosessit. Perhosten siipien kuvioinnin kautta me pääsemme suoraan näkemään aurinkokuntamme ja koko ihmisolemuksen ensimmäiseen kaukaiseen inkarnaatioon, kosmisiin ikimuitoihin.

Se mikä varsinaisesti kantaa perhosta ilmassa, on kuitenkin valo, tai valon sisäinen energia, valoeetteri. Kun perhonen pysähtyy ja liikuttaa hiljaa siipiään, se kerää niihin lisää valoeetteriä, joka on niiden varsinainen kantava voima, jolla ne voittavat ilman raskauden.

Toki perhosten lennolla on myös aineellis-fyysinen perusta, mutta osa siitä jää kuitenkin tämän ihneellisen valon energian piiriin.

Lintu taas voittaa ilman lämmön avulla. Lintu kokoa hengittäessään ilmaa koko olemukseensa, aina onttoja luitaan myöten. Ja tuon ilman se lämmittää. Perhosten valoeetterin sijasta lintujen lennon kantava voima on lämpöeetteri. Se antaa niille kyvyn pysyä ilmassa. Lämpöeetterin vaikutuksen myötä myös lintujen lennossa on tietty taianomainen komponentti... vaikka voi tuon ihmeellisen lentämisen kokemuksen saada myös lennättäessään liidokkia, silloin kun olosuhteet ovat sopivia.

Mutta takaisin lintuihin. Ilmanolentoina myös ne henkistävät ainetta, vaikka ne vapauttavat sen kosmokselle vasta kuollessaan. Ihminen ei elämällään pysty vielä henkistämään ainetta lintujen ja perhosten tavoin niin, että se vapautuu puhtaaksi henkiseksi voimaksi. Mutta me pystymme henkistämään havaintojemme elementaatisia voimia silloin, kun me katsomme maailmaa riittävän myönteisesti, kauneuden tai rakkauden tai kunnioituksen silmin.

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: perhoset, linnut, henkistäminen, valoeetteri, lämpöeetteri

Perhosten ja kukkien maailmat

Maanantai 30.6.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Illalla puhuimme luonnonhenkikurssilla hyönteismaailmasta ja etenkin perhosista - ja niiden yhteydestä kasvimaailmaan. Perhosten olemus on henkiseltä kannalta valtavasti kiinnostavampi kuin mitenkään voisi kuvitella ennen kuin on kuullut siitä.

Perhoset ovat maailman vanhimpia olentoja. Niiden olemus on lähtöisin jo maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, sen lämpökosmoksesta. Ja perhosten siipien kuvioinnissa elää yhä edelleen tämä alkuperäinen lämpökimallus.

Maan uusimmat eliötä ovat taas aivan päinvastaisia olemukseltaan. Madot ovat uutta perua, ne ovat puhtaasti maan tuotetta Steinerin mukaan.

Maan ja hengen näkökulmat

Kun perhoset ja yleensä hyönteiset ovat tuliselta olemukseltaan peräisin jo äärettömän varhaisesta menneisyydestä, eivät linnut jää paljoa jälkeen. Lintujen olemus on lähtöisin maan seuraavasta elämästä, joka inkarnoitui ilmaelementin ja sitä vastaavan valoeetterin todellisuuteen. Silloin alkuperäiseen lämpöön tuli siis mukaan ilma ja sitä valaiseva valoeetteri.

Vanhimpia lintuja ovat ne, jotka viihtyvät pitkään ilmassa ja vain harvoin tulevat maan päälle, aivan välttämättömyyden pakosta. Tällaisia vanhimpia lintuha ovat esimerkiksi kotkat ja albatrossit. Uusimpia taas ovat maan piiriin vajonneet lentokyvyttömät linnut, kuten strutsit.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että tiede katsoo asiaa mielellään päinvastoin, ja pitänee juuri näitä lentokyvyttömiä lintuja vanhoina. Mutta ei se mitään, henkinen katse ja maallinen katse näkevätkin prosesseja vastakkaisista suunnista. Henkiselle katseelle on vain merkittävää kyky katsoa asiaa juuri vastakkaisilta suunnilta - ja sitten vielä muiltakin! 

suopursu_300

.

Planeettapiirien voimat

Kävimme läpi sitä, miten perhosen kehityksessä vaikuttavat peräkkäin auringon, Marsin, Juperin ja Saturnuksen henkiset voimat munasta, toukkavaiheeseen, koteloon ja sitten täysikasvuiseen perhoseen, joka avautuu maailmalle täydessä loistossaan.

Kun tätä vertaa kasvien kehitykseen, niin siinä voi nähdä vastaavat vaiheet. Munavaihetta vastaa siemenkehitys, toukkavaihetta lehtien kasvu, kotelon muodostusta kasvien verhiön kehitys ja perhosen väriloistoa kukan avoin väriloiste.

Steinerin mukaan perhosten ja kukkien kehitys on olennaisesti samaa. Se suuri ero niissä on siinä, että perhonen kehittyy auringon yläpuolisten planeettojen voimin ja kukka taas auringon alapuolisten planeettavoimien tukemana: kuu, Venus, Merkurius.

Tämä yhdenmukaisuus luo niille voimakkaan yhteyden, ja Steiner antaa sille myös vaikuttavat säkeet:

Katso kasvia!
Se on maan
kahlehtima perhonen.
Katso perhosta!
Se on kosmoksen
vapauttama kasvi.

Kasvien kaipuu suuntautuu ylöspäin - ja alas kukkiin laskeutuva perhosmaailma täyttää tämän kaipuun.

Tulen ja valon eetterit

Sitten tulemme tuli- ja valoeettereiden maalmojen jälkeen maan kahteen seuraavaan, kahteen viimeisimpään inkarnaatioon, joita luonnehtivat vesi ja maa, virtauksen ja kiinteyden elementit.

Huomasi tätä esitystä pitäessäni äkkiä, miten niin perhosten värikimalteisista siivista kuin kasvien kukista puhuminen ei onnistukaan niillä äänenpainoilla, jotka ovat kotoisin tästä nykymaamme aineellisuudesta ja maan edellisen tilan vesimäisyyden eräänlaisesta lauhkeudesta. Niiden voima ei riitä, ääni alkaa hidastua.

Ja sitten tajusin, että perhosten ja kukkien värejä voi aidosti kuvat vain lisäämällä ääneen tulieetterin innostusta ja valoeetterin sisäistä valaistusta!

Se oli kummallinen oivallus myös siksi, että tajusin miten sellainen henkinen elämä ja tutkimus, puhe ja kuvaaminen, jotka perustuvat vain maan- ja vedenläheisille sisäisillekin voimille, eivät oikeastaan milloinkaan voi yltää kuvaamaan kasvin tai perhosen todellista kosmista olemusta. Eivät ne ehkä voi edes yltää ymmärtämään sitä.

Vain taiteenomainen sisäinen innostus ja joustavuus kohoavat siihen tuli- ja valoeetterin todellisuudeen, joka on ominaista niin kukille kuin perhosten siivillekin.

Mutta tästä jatketaan. Seuraavalla kerralla, nyt ensi tiistaina 8.7. kohoamme vielä vaikuttavampiin todellisuuksiin Steinerin kuvatessa tuon ensi kerran perustana olevassa esitelmässään perhosmeren henkisiä vaikutuksia koko maan kannalta.

Lämpimästi tervetuloa. Ilta on avoin kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhoset, kasvit, kukat, tulieetteri, valoeetteri, eetterivoimat, madot, planeettapiirit, planeettovoimat, toukka, kotelo

Pilvien henkisyyttä

Tiistai 20.5.2014 klo 9:29 - Matti Kuusela

Pilvet ovat hyvä kohde harjoittaa mielikuvista ja henkisten olentojen tunnistusta. Kevyissä kesäpilvissä voi havaita monenlaisia ilmanhenkien ja enkelien muotoja. Mielikuvitus on väline, jolla me voimme liittyä maailmassa vaikuttavien luovien voimien seuraan.

Korkeimmillaan juuri mielikuvituksen voimat muuttuvat selvänäköisyyden voimiksi. 

Eetterivoimat

Tuo lause tarvitsee kuitenkin hieman selitystä. Yleensä ajatellaan, että ajattelun voima lähtee pelkästään fyysisistä aivoista, mutta asia ei ole. Varsinainen ajattelu tapahtuu fyysisen pään ympärillä sijatsevissa eetteriaivoissa ja sieltä ajatukset heijastuvat fyysisiin aivoihin, joiden kautta me ne havaitsemme.

Henkisen kasvun myötä meidän tietoisuutemme siirtyy yhä enemmän eetteriaivoihin, jolloin me voimme päästä todelliseen ajatuselämykseen. Me tunnemme tai koemme ajattelumme voimaluonteen eetteriaivoissa.

Päästäksemme silloin henkisen maailman ymmärtämiseen on olennaista vapauttaa eetteriaivot yhä enemmän sidonnaisuudesta fyysisiin aivoihin. Materialistinen ajattelu luo eetteriaivojen ja fyysisten aivojen välisiä kiinteitä yhteyksiä, joista vapautuminen on yksi henkisen ajattelun tärkeimpiä tehtäviä.

Mikä sitten ohjaa ajattelua? Minuus. Minuutemme on se, mikä hallitsee eetteriaivojen liikkeitä, ja se tarvitsee myös voimaa. Monilla meistä on tai on ollut taipumus nukahtaa esimerkiksi henkisiä esitelmiä kuunnellessa tai meditaatiossa. Se johtuu siitä, että minuus ei vielä kykene hallitsemaan kaikkia eetteriaivojen liikkeitä, vaan se menettää otteensa.

Siinä auttaa juuri sellaisen henkisen kirjallisuuden lukaminen, jossa eetterisen ajatusvoimat joutuvat todella töihin. Harjoituksena sen voi tehdä esimerkiksi niin, että lukee illalla muutaman kappaleen vaikkapa Steinerin kirjaa, ja aamulla muistelee mitä siinä oli.

Kaikissa näissä harjoituksissa on vain hyvä muistaa, ettei tee niistä liian vakavia. Silloin ne helposti unohtuvat ja saattaa jopa saada epäonnistumisen tunteita, vaikka se ei ole lainkaan tarpeellista. On hyvä ottaa harjoittelu harjoitteluna ja nauttia siitä!

Pilvien muodot

Palatkaamme siis pilviin. Kun katselen taivaalla purjehtivia kesäpilviä ja kaikessa rauhassa tarkastelen niiden muotoja, harjoitan eetteriaivojeni liikkuvuutta. Samalla saatan saada vaikutelmia luonnonolennoista, enkeleistä tai ilmanhengistä, jotka liittyvät noihin ilmassa lepääviin vesielementin muotoihin.

Ja jos pilvissä kohtaan muodon, joka muistuttaa haltijaa, keijua, ihmistä tai aivan vain lennokasta liikettä, voin olla vakuuttunut, että se on jonkin henkisen tai meidän silmillemme näkymättömän olennon luomus. Enkelit ja haltiat, keijut, eroavat meistä ihmisistä siinä, että he voivat vaihtaa ilmennystään aineellisella tasolla. Meillä ihmisillä on jokaisella oma kiinteä aineellinen kehomme, mutta nämä ystävämme voivat liittyä kehollisesti monenlaisiin vaihtuviin luonnonilmiöihin.

2 kommenttia . Avainsanat: pilvet, mielikuvitus, ilmanhenget, enkelit, henkinen kasvu, eetteriaivot, ajattelu

Liturgia Kristukselle

Keskiviikko 2.10.2013 klo 23:46 - Matti Kuusela

Robert Powellin seminaarissa sunnuntain iltapäivänä me teimme Liturgian Kristukselle eteerisellä alueella. Se oli ensimmäinen kerta Suomessa ja ihmeellinen mahdollisuus myös siksi, että se oli mahdollista tehdä juuri Mikaelin päivänä, 29. syyskuuta.

Olimme asettaneet Marjatta-koulun salissa runsaat kolmekymmentä tuolia huolellisesti ympyrään. Salin keskellä oli kukkia ja syyspunaisia ja keltaisia vaahteranlehtiä kauniiden silkkihuivien kanssa.

Eetterinen valoenergia, Kristus-läsnäolo, oli valtavan korkea ja olin jo etukäteen varmistanut Robertilta, että liturgiaan kuuluvien eurytmiarukousten aikana voi myös istua. Tiesin lauantaista jo oikein hyvin, miten suuria nuo voimat ovat ja päätin olla tällä kertaa varovainen. Mutta jos itse pääset tällaiseen liturgiaan osallistumaan, ei mitään huolta, sillä olin selvästi ainoa läsnäolijoista, joka joutui vähän varmistelemaan energioittensa kanssa. Muutama muukin istuja oli, ja tuntui ihmeen hyvältä ja oikealta, että istuminen oli myös aivan selkeä vaihtoehto. Missään muualla en ole koskaan kokenut, miten nämä kuin nestemäiset valovirrat kulkivat kehossa. Joskus hoidoissa sen suuntaista saattaa kyllä tapahtua, mutta asiakkaille. Tässä yhteisessä toimituksessa voimat ovat kuitenkin aivan toista luokkaa.

Mielenkiintoista oli myös kokea, miten voimakkaasti nuo elämänvoimien henkiset energiat voi kokea juuri istuessaan silloin kun toiset liikkuvat: fyysinen keho on paikallaan, mutta eetterikeho liikkeessä.

Liturgia

Liturgiassa luettiin tekstejä (Markku Maulan hienosti suomentamia), jotka kertoivat eteerisen Kristuksen kokemisesta joko henkilökohtaisesti tai opetuksena. Minä sain luettavakseni Rudolf Steinerin esoteerisen tunnin tekstin vuodelta 1907. Se oli minulle jo suomennoksenakin aiemmin tuttu, mutta oli ihmeellistä, miten se tuossa tilanteessa näytti aivan uudelta ja juhlavalta, valon virratessa itse paperin läpi.

Kun itsekseen lukee tällaista tekstiä, siitä
aina korostuu jokin puoli, joitakin lauseita.
Mutta tässä sophia_foundation.jpgpyhässä tilanteessa sanojen ja lauseiden henkisyydessä ei ollut mitään eroa: jokainen sana ja jokainen lause kylpi samassa henkisessä voimassa.

Oli koskettavaa kokea myös, miten monta kaunista aidossa ja hyvässä mielessä papillista ääntä meidän joukossamme oli, eri osanottajien lukiessa näitä tekstejä vuorollaan. Tällainen tilaisuus tarvitsee vetäjän, mutta osallistujat ja eri vaiheiden ohjaajat ja lukijat voivat todellakin olla nykyaikana samassa piirissä. Koin siinä valtavan yhteisyyden.

Liturgian rukouksien luenta, niiden eurytminen suoritus ja tekstit Kristukselle tai Kristuksesta vuorottelivat keskenään. Robert luki rukouksen englanniksi, sitten se luettiin suomeksi ja sen jälkeen tehtiin yhdessä eurytmisesti. Näitä eurytmiamuotoja oli jo harjoiteltu sekä lauantaina ja sunnuntaina ja jotkut ovat tehneet niitä aikaisemminkin, vaikka nyt esimerkiksi Isä Meidän -rukous tehtiin eri liikkeillä kuin Robertin edelllisellä vierailulla vuosi sitten. Nekin jotka nyt kohtasivat nämä eurytmiarukoukset ensimmäistä kertaa, selvisivät hienosti.

Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun samassa tilaisuudessa näin kauniin juhlavasti luettiin ja liikuttiin sekä Isä Meidän että Äiti Meidän rukoukset. Sillä on mahtava parantava vaikutus.

Eurytmiarukoukset

Eurytmiarukoukset tehtiin tuolien edessä kahdessa piirissä. Kun niissä ei jaloilla tehty mitään suuria liikkeitä, niin kokonaisuus pysyi helposti yhtenäisenä.

Olen taas viimeisen vuoden aikana miettinyt eurytmiaa melko paljon. Sitähän on monenlaatuista: näyttämöeurytmiaa, eurytmiakurssien eyrytmiaa harrastajille, hoitoeurytmiaa, koulueurytmiaa eri ikäisille - ja sitten nämä Robertin eurytmiat. En ole oikeastaan vielä kertaakaan päässyt osallistumaan aivan täysipainoisesti näihin Robertin vetämiin eurytmioihin, mutta hänellä on aivan oma tyylinsä vetää esimerkiksi planeettaaurytmiaa, tai sitten rukouseurytmiaa. Ja nuo olivat nyt aivan omia termejäni. 

Etenkin tänä viikonloppuna tekemissäni rukouseurytmioissa koin juuri sellaista tunnustelevaa, koskettavaa kuuntelevaisuutta, jota olen pitkään etsinyt. Koin juuri tämän rukouseurytmian erityisen suomalaisena, hitaana, tasapainoisena ja kokevana liikkeenä itsestä ulos ja maailmasta taas sisäänpäin. Ja kaikki tämä herkän voimakkaan juhlavuuden täyttämänä.

Liturgia Kristukselle oli todellakin jotain aivan uutta, korkan kaunista mutta silta tasapainoista ja luonnollista. Kun lähtöpäivänä vielä keskustelimme siitä Robertin kanssa, hän lupasi, että liturgiaa voi tehdä myös pienimuotoisempana, tilojen ja tilanteen mukaan.

Rakkaudella
Matti 

5 kommenttia . Avainsanat: Kristus, liturgia, Robert, Powell, Robert Powell, eurytmia, eetterinen, rukous, Isä meidän rukous, Äiti meidän rukous

Eetterikehon joustavuus

Tiistai 10.9.2013 klo 17:02

Sydämellinen kiitos hienosta kysymyksestä, jonka juuri sain sähköpostilla. Se liittyy cd-meditaatioon Luonnonhenget ja henkinen tahto ja kysymys kuuluu, miten voi harjoittaa eetterikehon joustavuutta. Eetterikeho eli elämänvoimakeho tai muotovoimakeho on meissä se ylifyysisten voimien kenttä, joka pitää fyysistä kehoa koossa ja ravitsee kaikkia elimiämme. Samalla eetterikeho toimii myös meidän tiedostamisemme välineenä.

Meidän sielumme (astraalikeho) on hyvin fiksu ja ymmärtää kaikenlaista, oikeastaan ihan suunnattoman paljon. Ongelma on siinä, miten saamme sieluinformaation siirrettyä fyysisen kehon tietoisuuteemme. Se tapahtuu eetterikehon avulla. Me koemme ymmärtävämme tai käsittävämme ne ajatukset, joiden mukaisen muodon eetterikeho pystyy omaksumaan.

Meidän kulttuurimme suuri ongelma on siinä, että eetterikeho, joka alkuolemukseltaan on hyvin joustava ja muovautuva, pyrkii kovettumaan. Lapsi oppii niin nopeasti ja helposti sen takia, että hänen eetterikehonsa on vielä viattoman elävyyden tilassa ja lisäksi enkelin energioiden täyttämä. Erinomaisen kuvan eetterikehon toiminnasta antaa pikkutyttöjen rakastamana tanssi-inprovisaatio. Lapsi on juuri oppinut kävelemään, ja äkkiä hän pystyy tanssimaan musiikin tai mielikuvitusmusiikin mukaan ihmeellisellä taidokkuudella.

Eetterikehon kovettuminen

Lapsen eetterikeho on aivan hämmästyttävän voimakas ja se pystyy suojelemaan itseään hyvin pitkälle, mutta paineet ovat myös kovat. Kemiallistuva ravinto, fyysistyvä musiikki, piirrettyjen videoiden katselu, kaikki sellainen rasittaa eetterikehoa, samoin rokotukset. Miksi esimerkiksi monet piirretyt videot tai vähän varttuneemmille amerikkalaiset poliisisarjat ovat pahasta? Koska etenkään lapsi ei kykene käymään läpi tapahtumiin liittyviä tunteita siinä tempossa, kuin juoni etenee. Ja jos juonto ei edes ole, se on vielä pahempi. Tunteet ovat se sisäinen voiteluaine, joka sisäisenä voimana liittää aistimukset, havainnot ja mielikuvat eetterikehon tunnistettaviksi liikkeiksi.

Pinnallinen ajattelu on hieno ja täysin todenmukainen mielikuva. Se kertoo siitä, että ajatus uurtaa eetterikehoon vain pinnallisen jäljen, ilman syvyyttä. Nykyään muodissa oleva tiedon etsiminen on tällaista pinnallista ajattelua.

Kun yrittää ja yrittää ymmärtää jotain asiaa, mutta se ei vain onnistu, silloin kysymys on juuri siitä, että sielunvoimat ja minuuden henkiset voimat eivät psyty muovaamaan eetterikehon virtauksia siihen muotoon, jonka vastauksen käsittäminen vaatii.

Irtaantuminen

Eetterikehon kovettumiseen liittyy henkisyyden kannalta se ongelma, että kun sielukeho eli astraalikeho tulee jossain määrin havaitsevaksi tai selvänäköiseksi, sen pitäisi olla läheisessä yhteydessä eetterikehon hienoihin energiavirtauksiin, jotta tuo sisäinen näkeminen saa luotettavan ajatusmuodon. Jos eetterikeho on liian jäykkä mukautuakseen henkisiin havaintoihin, havainto sinänsä voi olla olla aivan oikea, mutta sen pukeminen ajatusmuotoon ei onnistukaan. 

Kun jäykässä eetterikehossa on valmiina vain muutamia tuttuja ajatusmuotoja ja käsitteitä, niin sieluparalle ei jää muuta mahdollisuutta kuin valita niistä joku. Ja voi hyvin olla, että ainoakaan valmiina olevista ja käyttökelpoisista ajatusrakenteista ei lopulta osu lähellekään sitä, mitä sisäinen havainto on alunperin tarkoittanut.

Sen takia sisäisten havaintojen ajatustulkinnassa on hyvä olla kärsivällinen. Kärsivällisyys odottaa on nimittäin ehkä kaikkein tärkein keino eetterikehon ja erityisesti aivojen eetteriolemuksen suojaamiseksi. Se ei ehkä ole tehokkain aivojen harjoitusmenetelmä, mutta se suojelee meitä liian pikaisilta ja sillä tavoin vääriltä päätelmiltä. Voi kestää kauankin ennen kuin eetteriaivot kykenevät luomaan henkiselle ajatukselle sopivan muodon, mutta sen kyllä huomaa, kun se on tapahtunut.

Syvällisesti todenmukaiseen ajatteluun tarvitaan siis eetteriaivojen harjoitusta. Erinomainen esimerkki aivan vääränlaisesta sinänsä loogisesta mutta epäreaalisesta ajattelusta on liikenneministeriön valmisteleva jokaisen auton satelliittiseuranta. Sillä sanotaan haluttavan lisää verotuloja, mutta moneen kertaan on osoitettu, että yksinkertaisesti polttonesteen verotus täyttää ajotapaa ohjaavan vaatinuksen paljon täsmällisemmin kuin satelliittimalli, koska se perustuu suoraan todellisuuteen, energiaan.

Lisäksi polttoaineveron säätely on täysin ilmaista. Satelliittiseurannat kehittäminen sen sijaan vaatii vähintään 1,5 miljardia euroa plus seuranlaitteen jokaiseen autoon. Vaarallista näissä ihmisen sielullisesta ja elämänvoimien todellisuudesta irtaantuneilla hankkeilla on, että niillä on niiden lumovoima päättäjien keskuudessa. Tarpeettomaan ja monimutkaiseen hankkeeseen löytyy pari miljardia rahaa milloin vain, mutta sen sijaan lastensairaalaan, jonka saisi jopa alle 500 miljoonalla, ei rahaa löydy. 

Tämän voi juuri nähdä eetterikehon kovettumisen ilmiönä. Satelliittipaikannus on asia, jonka kovettuneinkin eetterikeho pystyy pinnallisuudessaan käsittämään, ja se saa aikaan mukavaa pikku kuhinaa aivoissa. Sen sijaan lastensairaalan ymmärtämiseksi tarvitaan elävää ajattelua, myötätuntoa ja rakkautta sekä itse elämän ymmärtämiseksi, ja sellaisia valmiuksia ei politiikkaan päättäjiksi valikoituneilla ihmisillä juuri ole. Tai jos on, he oppivat nopeasti peittämään sen, mikä liittyy samaan kokonaisuuteen.

Todellisuuden syvä ymmärtäminen

Uudessa kirjassani Sisäinen ihminen joka varmasti jo tänä syksynä ilmestyy, käsittelen enemmän tätä elämänmukaisen ja samalla luonnonmukaisen kehityksen ja henkisen kasvun yhteyttä. Miten siis elävöittää eetterikehoa. Ensimmäinen asia on tunteitten hyväksyminen. Ilman elpyviä tunteita ei eetterikehon elävöityviä liikkeitä voi juuri ymmärtää.

Toiselta puolen voi lähteä liikkeelle esimerkiksi aivojumpasta tai Lumosityn aivotreeneistä netissä. Nekin tosin kaipaavat rinnalleen tunteen ja tunteita lähellä olevan ajattelun kehittämistä, mutta ne luovat sille sisäistä tilaan.

Kaikenlainen improvisaatio on hyväksi, kunhan se on tasapainosta: liike jossa koen samalla sen vastaliikkeen, tai hienonhienon vastuksen. Ja ehdin sisäisesti kuunnella ja tuntea, mitä teen. Tanssina kontakti-improvisaatio on erinomaista. Samoin kaikki tanssi, joka on avointa liikeaistin, tasapainoaistin ja elämänaistin kokemiselle. Tanssi voi vaikuttaa ainakin osittain myös päinvastaiseen suuntaan, jos perustuu vain valmiiden liikkeiden toistamiseen.

Steinerpedagoginen maalaus, jossa eläydytään värien omiin tunteella koettaviin liikevoimiin, on erinomaista harjoitusta. Lukeminen ja etenkin aidon henkisen kirjallisuuden lukeminen on hyväksi. Viime lauantaina Kouvolan enkelimessuilla eräs kävijä kysyi, mitä merkitsee se, että hän pystyi lukemaan Enkelit kanssamme kirjaani vain pari sivua kerrallaan.

Kuka hyvänsä tällaista kokee, voi olla tyytyväinen; silloin ajatusten sisäinen työskentely tapahtuu eetterikehossa saakka, ei vain sen pinnalla. Se johtaa juuri todelliseen henkiseen kehitykseen, jossa me alamme ymmärtää todella henkisiä ajatuksia, ja samalla sitä, miten ajatukset vaikuttavat elämän piirissä. Alamme oppia itse elämän mukaista ajattelua.

Lämmin kiitos siis hyvästä kysymyksestä. Alan kokea, että on tullut aika kulkea yhä enemmän yhteiseen työskentelyyn ja elämän kehittämiseen. Myös henkinen kasvu on asia, jota voi harjoitella toki yksin, mutta jossain vaiheessa sen on ulotuttava yksityisestä ihmisestä laajempaan ihmispiiriin.

Otan mielelläni vastaan kysymyksiä, ja niitähän voi lähettää monella tavalla. sähköpostina, suoraan tähän alle kommenttina tai myös facebookissa, jos sen käyttö on luontevaa.

Rakkaudella

Matti

5 kommenttia . Avainsanat: eetterikeho, joustavuus, ajattelu, liikenneministeri, päättäjät, astraalikeho, myötätunto

Mikael ja sisäinen aurinko

Keskiviikko 24.7.2013 klo 12:00 - Matti Kuusela

Hei ystävät, paljon kiitoksia hienoista kommenteista ja kiitoksista, joita olen saanut Mikael-kirjoituksista. "Johtolauseissa" Steiner lupaa, että myös kaikki materialismin merkeissä saavutettu luonnontieto on omassa sielunelämässä mahdollista käsittää hengenmukaisella tavalla. Mahtava tehtävä, mutta tekee hyvää nähdä se kirjoitettuna.

Matematiikka on melkoisen henkistä sinänsä, mutta vaikka pidinkin siitä koulussa, ei siitä sen kummemmin henkisiä vaikutelmia saanut. Vasta paljon myöhemmin tajusin, että matematiikan alkuperä on suurten enkelien keskeisissä toimintatavoissa, jotka sitten ovat ulkoistuneet tähän laskennalliseen muotoon. Se oli aikamoinen kokemus siihen aikaan. Tuli mieleen, että mitäpä, jos opettajat voisivat kertoa, että matematiikan laskusäännöt ovat henkisiä todellisuuksia.

Tajusin silloin myös silloin miksi Pythagoras oli niin innoissaan keksittyään lakejaan, että kerran uhrasi valtavan omaisuuden, kaksisataa härkää, yhden lain keksimisestä. Tietty hänelle on silloin pitänyt avautua se henkisen maailman toimintana.

Sisäinen Mikael

Steiner on siis puhunut siitä, miten Mikael on aikaisemmin puhunut ihmisille ylhäältä päin, mutta nyt, 1800-luvun loppupuolelta saakka sisäisyydestä käsin, missä ihmissydän tulee olemaan hänen uusi asuinpaikkansa. Siksi on siis vanhentunutta yrittää etsiä Mikalia itsensä ulkopuolelta. Kun enkelitoiminta liittyy yhä enemmän ihmisen omaan sisäiseen sielunelämään, niin meidän on myös enkeleitä etsittävä juuri kaikesta siitä parhaasta ja kauneimmasta, mitä voimme sieluissamme kokea, mitä sieluissamme voi viritä.

Mikael on auringon arkkienkeli, niin kuin useat tuntemamme arkkienkelit ovat eri planeettojen enkeleitä. Siirtyessään ihmisen sisimpään Mikael on tuonut mukanaan myös sen auringon henkisen loisteen, jonka ihminen on saanut aikaisemmin ottaa vastaan auringonvalon kautta ulkopuolelta. Nyt se aurinkomaisuus loistaa sielun sisäisyydessä.

Kun tätä ajattelee, tuntuu niin kummalliselta kaikki ne huonot hetket, jolloin Mikael-aurinko kuitenkin olisi ollut loistamassa meidän sielussamme. Eikä meidän tarvitse muuta kuin herätä ja terästyä sen verran, että voimme ottaa sen vastaan. Steinerin mukaan ihminen oppii todella kokemaan tämän Mikaelin kautta vaikuttavan sisäisen auringon. Se on valoa, joka loistaa maan piirissä, mutta ei ole täältä kotoisin.

Ajattelulle tuo valo merkitsee sitä, että ihmisen ideat voivat vähitellen tulla, eivät pelkästään ajatuksenomaisiksi, vaan myös ajattelussa näkeviksi. Steiner korostaa, että tästä ihmisideoiden muodostumisesta ajattelussa näkeviksi riippuu tavattoman paljon.

Elävät ajatukset

Ihmisen astraalikehossa eli sielukehossa meidän ajatuksemme ovat nähtävissä, mutta ainoastaan selvänäköisesti. Ne ajatukset, jotka me käsitämme, vaikuttavat eetterikehon elämänvoimiin, painaen niihin muotonsa niin, että me saamme niistä kiinni, käsi-tämme ne. Siksi me joudumme eetterikehossamme tekemään töitä uusien ajatusten ymmärtämiseksi, sillä me todella ymmärrämme vain sellaiset ajatukset, joiden muodon meidän minuutemme jaksaa painaa eetterikehoon.

Tai näin on ihanteellisessa tapauksessa. Nykyajan abstrakti tai pinnallinen ajattelu on nimensä mukaan juuri pinnallista. Astraalikehon valoisat ja värikkäät ajatukset heittävät eetterikehoon varjoja, joihin me paljolti joudumme tyytymään. Mikaelin yksi tehtäviä on ohjata meidän eetterikehoihinne voimat, joiden avulla varjomaiset ajatukset voivat jälleen alkaa elää.

Enkelit ovat kyllä aikamoisia olentoja. Kun ajattelee kaikkia niitä tehtäviä, joista jo kahdessa edellisessä bogissa puhuimme, ja sen lisäksi kaikkia muita ihmistason ja kosmisia töitä, joita aurinkoarkkienkelille koituu, on siinä aikamoinen homma. Yksin jo johtaa kuuden miljardin ihmisen eetterikehoihin näitä elävöittäviä voimia. Tältä kannaltakin Mikaelin on joskus hyvä miettiä. Se tekee hyvää omalle eetterikehollemme, mutta myös enkeleille on sitä mukavampaa, mitä laajempia ajatuksia heistä me pystymme muodostamaan. Ihmisten rajalliset ajatukset enkeleistä ja heidän tehtävistään ovat heille suuri rasite. Ajatuksethan ovat korkeammilla tasoilla todellisuutta.

Kun ajatukset alkavat jälleen ihmisissä elää, kirjoittaa Steiner, silloin suuntautuvat henkisen maailman sielut ja henget näiden elpyvien ajatusten puoleen ja vapautunut ihminen voi alkaa jälleen elää heidän kanssaan.

Tässä puhumme tietysti pitkistä aikakausista.Ja jos huomaat näissä Mikael-tarkasteluissa läheistä yhteyttä Kristukseen, se johtuu siitä, että Mikael on hyvin lähinnä Kristusta oleva enkeli, eräässä mielessä hänen kuvansa tai miksei voisi sanoa, työnjohtajansa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: auringon, arkkienkeli, Mikael, ideat, sisäinen aurinko, elävät, ajatukset eetterikeho

Perhoset

Tiistai 9.7.2013 klo 18:57 - Matti Kuusela

Perhonen on yksi kesän hienoja ihmeitä. Miten se lentää? Mistä sen värit tulevat? Minulla on perhosista yksi meditaatiokin, Perhonen ja valoeetteri, mutta tässä perhosista erään Steinerin esitelmän mukaan. Tämäkin tieto ansaitsee tulla laajempaan tietoon.

Tällä kohtaa, josta nyt aloitan, Steiner liittää perhosmaailman vahvasti kosmisiin yhteyksiin. Luulisi, hän sanoo, että jo pelkän tunnon perusteella yhdistäisi lentävän ja kimmeltävän perhosmaailman ylempään Saturnuksen ja auringon piiriin, Jos katsot perhosta, näet miten se loistavine väreineen lepattaa valon läpi virtaavassa ja valoa väkehtivässä ilmassa. Ilman aallot kantavat sitä. Se tuskin koskettaa mitään maanomaista tai nestämäistä, sellaista mikä on sukulaista kuulle. Perhosen elementtiä on se, mitä on ylhäällä.

Perhosen olemassaolo on jotenkin hyvin vahvasti läsnäolevaa, mutta kun tutkii sen syntyä päätyy hyvin varhaisiin aikoihin.

Maan alkutulen valoon piirtynyt muisto

Se mikä nyt väikkyy valon läpäisemässä ilmassa perhosen siipenä, on ollut aiheena esillä jo maan ensimmäisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi Saturnukseksi, koska nykyinen Saturnus-planeetta kantaa vahvasti sen muistoa. Muinainen Saturnus oli planeetta, tai oikeastaan koko meidän silloinen aurinkokuntamme, joka oli muodostunut pelkästään henkisestä lämmöstä. Se oli lämpöä, joka ei vielä ollut havaittavissa fyysisin aistein.

Ja perhosen kehitys jatkuu maan seuraavassa elämässä, vanhassa Auringossa, johon lämmön lisäksi tuli mukaan valo ja ilma, edelleen nykyaisteille näkymättöminä. Mutta silti kun eläytyy valoisaan kesäpäivään, kokea varmasti jota sellaista, mikä on sukua tälle ikivanhalle elämälle, jossa perhonen jo oli mukana. Silloin on syntynyt, lausuu Steiner, se mikä vielä nykyään antaa perhoselle mahdollisuuden olla valon ja ilman luomus. 

Aurinko antaa lahjanaan valoa, mutta aurinkokunnassamme Saturnus, Jupiter ja Mars tuovat ne voimat, jotka saavat auringonvalon kutsumaan aineellisuudesta esiin sellaista, mikä tulenomaisena välkehtii perhosen siiven ihmeellisessä aineessa. Perhosen olemusta ei voi ymmärtää, jos sen olemusta etsii maan perustalta, vaan perhonen olemuksessa toimii sellaista, mitä on etsittävä ylhäältä auringosta, ja ulommista planeetoista, Marsista, Jupiterista ja Saturnuksesta.

Perhonen - ulompien planeettojen olento

Perhonen on olemukseltaa yksi maailman vanhimpia eläimiä kantaessaan mukaan muistoa maan kahdesta ensimmäisestä ruumiillistumasta, Saturnuksen lämpökosmoksesta ja Auringon valon ja ilman kosmoksesta. Saturnus antaa sille sen tulen ja värit, jotka aurinko tekee näkyväksi.

Perhosen kaikista ihmeistä voisi hyvin kirjoittaa aivan oman kirjansa, sillä on uskomattoman kiehtovaa lukea, miten se esimerkiksi kehittyessään munasta toukaksi ja koteloksi aivan kuin ryömii eri planeettatilojen kautta kaikessa rauhassa. Se on maan päällä, mutta oikeastaan koko ajan kaukana maasta, keskeisesti aurinkovoimien piirissä.

Ja kun lukee siitä, miten perhosen henkistämä aineellisuus loistaa maapallon ympärillä, voi saada upeita sisäisiä kokemuksia, ja alkaa tajuta, miten rikas meidän maapallomme on yhteydessään aurinkokuntamme kaikkiin planeettapiirehin ja niiden voimiin. Sellaisessa olennossa kuin perhosessa tulee esiin juuri auringon ja ulointen planeettojen voimat, jotka ovat koko ajan kanssamme.

Olemme koko aurinkokuntamme asukkaita

On itse asiassa väärin ajatella, että me olemme vain maan olentoja. Toki me asumme nyt maan päällä, mutta vähänkin laajemmin katsottuna me elämme aurinkokuntamme ja sen planeettavoimien piirissä, jotka vaikuttavat meihin koko ajan paljon syvällisemmin kuin kuvittelemmekaan.

Jos olet ihmetellyt perhosen lentoa, miten se oikein pysyy ilmassa, niin henkinen vastaus on: se lentää valoeetterin piirissä. Eetterivoimat ovat neljää elementtiä vastaavia voimia: tulen elementtiä vastaa lämpöeetteri (Saturnus), ilman elementtiä ja valoa valoeetteri (aurinko). Kun perhonen pysähtyy ja levittää ja aukoo siipiään, se kerää itseensä valoeetteriä, jonka voimin se lentää. Voi sanoa, että perhonen lentää juuri valon sisäisen voiman avulla, joka on syntyisin vanhasta auringosta, ja joka nyt on yhteydessä nykyiseen aurinkoomme.

Ja siivissään perhonen kantaa muistoa siitä kehityksestä, joka alkoi maan ensimmäisessä henkisen tulen inkarnaatiossa, vanhassa Saturnuksessa. Ja nykyinen Saturnuksemme on edelleen se, minkä kautta nämä perhossiipien kehityskuvat syntyvät. Helposti voi paikallaan olevaa perhosta katsellessaan oivaltaa esimerkiksi sen, miten vanha kosminen luomus on ihmiskasvojen alkumuoto.

Rakkaudella

Matti

Lisätietoa Enkelimaan verkkokaupasta:

- Perhonen ja valoeetteri, Matti Kuuselan meditaatio

- Ihminen, luonto ja kosmos, Rudolf Steiner

1 kommentti . Avainsanat: perhonen, valoeetteri, Saturnus, aurinko, maan inkarnaatiot, valo, lämpö, muisto, Steiner

Helluntai

Sunnuntai 19.5.2013 klo 10:55 - Matti Kuusela

Helluntai on tänä vuonna niin aikaisin, että on todella vaikea tajuta sen olevan jo tänään. Se sattuu myös kovin lähelle kosmista helluntaita tai alkuhelluntaita, joka on huomenna eli maanantaina. Kun näitä juhlia seuraa, aito juhlatunne näyttää hiljalleen siirtyvän yhä enemmän sille päivälle, joka vastaa alkuperäisen juhlan kosmista asetelmaa.

Se tarkoittaa, että kosmos siis muistaa merkittäviä asioita, joita on tapahtunut tietyssä maan, planeettojen ja kiintotähtitaivaan ja Eläinradan yhteyksissä. Erityisesti nämä muistot painuvat eetteriin. Eetterit eli elämänvoimat tai ajanvoimat olivat mukana tähtitieteessäkin, olikohan se vielä 2800-luvulla. Sitten tultiin kovasti materialisteiksi, eetteriajatus maailmankaikkeuden täyttävästä näkymättömästä substanssista hylättiin, mutta eiköhän siihen pian tulla taas uudella tavalla. Eetteri on yhteydessä näihin mustiin aukkoihin ja maailmankaikkeuden näkymättömään massaan, joista puhutaan yhä enemmän ja enemmän.

Kristus ja eetterivoimat

Juhlapäiville on kehittynyt aivat omat eetterivoimansa aikojen kuluessa. Jokainen varmaan tunnistaan pitkäperjantain sään kolhouden. Helluntaina on aina oma valkokukkainen energiansa, vaikka se joskus on heikommin nähtävissä. Ja jos sitä alkaa liikaa miettimään nykyälyllä, saattaa jopa epäillä, onko sitä tunnelmaa lainkaan olemassa. No, on se.

Ainakin juhannustunnelma on niin voimakas, että sen olemassaolosta ei voi olla mitään epäilystä. Ei siitähään huolimatta että juhannus vain muutama vuosikymmen sitten siirrettiin ikivanhalta kalenteripaikaltaan viikonvaihteeseen. Mutta juhannus eroaakin kevään juhlista siinä, että se ei ole niin suorassa yhteydessä Kristuksen elämän tapahtumiin, vaan on enemmän ihmisten ja luonnonhenkien juhla, suorassa yhteydessä kosmiseen kesäpäivän seisaukseen.

Aivan eri tilanne on esimerkiksi helluntain, pyhän tai valkean eli Kristuksen juhlan kanssa. Kuvittele, miten mikrokosmos eli ihmisten maailma on tietyssä määrin epävakaa ja yllätyksellinen ja altis muutoksille. Tähän pieneen tai suppeaan kosmiseen nurkkaukseen saapuu sitten Kristuksen makrokosminen voima, joka on vakaa ja valtava ja pitkälle kehittynyt ja selkeytynyt. Se on samaa kuin ajatella, miten kiintotähtimaailmojen juhlallinen selkeys laskeutuisi yhtäkkiä maan säätilojen vaihtelevuuteen.

Näin nämä Kristus-juhlat ovat maan mikrokosmoksen piirissä jokainen oman suuren muutoksensa energeettisiä muistopäiviä. Luonnonhenget muistavat ne luonnostaan, ja eläytyvät niihin voimakkaasti. Kun luonnonhenkien varsinainen kotimaa on juuri elämänvoimien eli eetterimaailma, jokainen juhla on niille todellisuus, aivan konkreettista totta.

Me ihmiset voimme nyt valita missä määrin osallistumme juhliin, ja tärkeää on, että me opimme ymmärtämään niitä. Siksi henkinen tieto, henkisen tietoisuuden kasvu on niin merkityksellistä. On ihan mukavaa, että me osallistumme suuriin vuotuisiin juhlapäiviin, koska se aina vaikuttaa hyvällä tavalla meidän jokaiseen omaan energiakenttään, samoin luonnon ja maan voimakenttiin. Mutta tärkeää on, että me opimme ymmärtämään oman minuutemme tai hengen läsnäolomme pohjalta, mitä nämä juhlat merkitsevät. Silloin meidän ihmisten uudistuva minuus säteilee henkis-jumalallista valoaan koko elämämme piiriin.

Rakkaudella

Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hellunti, eetterivoimat, mikrokosminen, makrokosminen, Kristus, luonnonhenget, tietoisuus

Vahvistu sisäisesti

Torstai 16.5.2013 klo 0:50 - Matti Kuusela

Hienot kevättuoksut tuntuivat tänään Keskuspuistossa auringonlaskun aikoihin. Tänään silmiini sattui Rudolf Steinerin esitelmäsarja, jonka ensimmäisen esitelmän hän piti Luganossa syyskuussa 1911. Kirja kokonaisuudessaan käsittelee esoteerista kristinuskoa, mutta tämän ensimmäisen esitelmän alkupuolella Steiner puhuu paljon ihmisen eetteriruumiista ja ottaa esimerkiksi laiskurin - saksan kielellä ennen vanhaan tällainen esimerkki oli aivan luonnollinen. Niin, "laiskuri on sellainen ihminen, jolla on syntymästään asti ollut heikot eteeriset voimat tai joka on heikentänyt niitä niiden laiminlyömisellä."

Tämä on aika miellyttävää kuultavaa sikäli, että se vapauttaa meidät
ajattelemasta,steiner2_180.jpg että laiska ihminen olisi jotenkin tietoisesti huonompi olento. Mutta mitä asialle sitten voi tehdä? "Asiaa voi todella parantaa vain astraaliruumiista käsin; jos se vilkastuu, se vaikuttaa elävöittävästi eetteriruumiiseen."

Tämä oli vain sivuepisodi, eikä Steiner tässä jatka enempää siitä, miten astraaliruumista sitten vahvistetaan. Astraaliruumistahan voimme nimittää myös sieluruumiiksi, samoin kuin eetteriruumista elämänvoimaruumiiksi, ja on han niillä muitakin nimiä, nämä kaksi muuta nimeä kuitenkin selventävät.

Minuus

Minuus ohjaa astraaliruumista ja synnyttää siellä esimerkiksi ajatuksia, jotka puolestaan painuvat eetterikehoon. Mielenkiintoista tässä on, että oikeastaan meidän koko älyllisyytemme sijaitsee juuri eetterikehossa, ja kun nukahdamme, sielumme vapautuu tästä älyllisyyden avusta, kuten ensin ajattelee, mutta myös älyllisyyden rajoituksista, jotka niin pahasti estävät meitä ymmärtämästä asioita syvemmin. 

Me pohdimme ja pohdimme. Emmekä saa jotain asiaa selville.

Vähän myöhemmin Steiner tulee tähän ongelmaan. "Pelkkä asioiden ajatteleminen on sielunelämänä alemman tasoista kuin mieltymys tai vastenmielisyys moraalisia tai epämoraalisia tekoja kohtaan."

Mielenkiintoista. Nyt ongelmana on se, että nykykielessä me emme enää oikein tiedä, mitä moraalisuus merkitsee. Me koemme sen jotenkin vastenmielisenä ja tyhjänä sanana. Nykypuheessa me sanoisimme sen sijaan, että meillä on tunne, että jokin asia on oikein, tai meillä on tunne, ettei se nyt mennyt aivan oikein.

Steiner siis sanoo, että tämä subjektiivinen tunto siitä, onko jokin teko oikein vai ei, on siis korkeampaa sielunelämää kuin pohtiminen. Niille jotka kovasti pohtivat, tämä saattaa olla helpotus: jos minulle on tunne siitä, onko jokin oikein vai ei, tuo tunne riittää, se on korkeampaa tietoa kuin se, minkä voi saada sitä ajattelemalla.

Lainataan lisää: "Kun ihmisen tunteet moraalisuutta ja epämoraalisuutta kohtaan käyvät intensiivisemmiksi, niin silloin ei pelkästään eetteriruumis vahvistu, vaan myös astraaliruumis voimistuu. Astraaliset voimat saavat erityisen kimmokkeen."

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun punnitsen mielessäni vaikkapa poliittisten tekojen oikeellisuutta, niin sekä astraaliruumiini että eetteriruumiini, tai sekä sielunvoimani että elämänvoimani  vahvistuvat.

Vapaudu masennuksesta

Kun nykyaikana masennus on niin yleistä, voi edellisen pohjalta nähdä siihen hyvin yksinkertaisen syyn: me emme tunnustele (ajattele) esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita moraalisesti. Kun me ponnistamme sisäisiä voimiamme tunnustellaksemme mikä mielestämme on yhteiskunnallisesti oikein, silloin me vahvistamme sekä sielunelämäämme että elämänvoimiamme, ja se taas tarkoittaa, että koko linjaus minästä sielunelämään ja eetterikehon vastaanottavuuteen vahvistuu. Ja vaikeapa silloin on oll masentunut!

Ehkä vain vähän yksinkertaistaen voisi sanoa, että masennus on meidän aikamme kulttuurisairaus, joka aika pitkälle vastaa menneiden aikojen laiskuutta.

Televisio on yksi oikein selkeä syy masennuksen leviämiseen. Yhteys ei mitenkään välttämättä oli yksilökohtaisesti suora, mutta varmasti yhteisöllisesti. Me näemme ja koemme televisiosta runsaasti sellaisia sisältöjä, joihin me emme voi vaikuttaa. Silloin toimintalinja minä-astraalikeho-eetterikeho-fyysisen kehon toiminta katkeaa. Ja ah, eikös se juuri ole masennusta: minuus ei enää löydä itseään toimivana hidastuneiden sisäisten energioiden keskeltä. Se joutuu tulemaan toimeen ilman herkkää ja toimivaa yhteyttä fyysisen kehon toimintaan.

Toivon että tämä tarkastelu antoi uusia ajatuksenpoikasia. Ja yksi ja tärkeä niistä on: älä milloinkaan jätä ajattelematta tai tuntematta sisäisyydessäsi sitä, minkä koet oikeaksi tai vääräksi - riippumatta siitä, onko sinulla mahdollisuuksia asian korjaamiseen omassa elinpiirissäsi tai elämäntilanteessasi. Asioiden moraalinen tunnustelu vahvistaa sinua sisäisesti monella tasolla, aina. Ja silloin kun elävää moraalisuutta tarvitaan käytännössä, silloin olet valmis. Sielunvoimasi virtaavat elämänvoimiisi ja saavat sinut iloisesti liikkeelle!

3 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, laiskuus, masennus, elämänvoimat, eetteriruumis, astraaliruumis

Kävelykepin taikaa

Keskiviikko 1.5.2013 klo 20:13 - Matti Kuusela

Sinivuokkoja ja valkovuokkoja on nyt nähty leskenlehtien lisäksi. Lisäksi kevään toinen perhonen. Ensimmäisen sitruunaperhosen näimme jo sunnuntaina Kytäjän metsissä.

Joten iloista vappua kaikille! Aamulla oma koneisto lähti hitaasti käyntiin ja meno ulkoilupolulla oli sellaista että pienikin ylämäki hidasti vauhtia. Olimme nyt Salmen ulkoilualueella ja mikäpä oli ollessa, kun autoradiosta oli jo kuullut vapun hauskoja musiikkisovituksia. Minä niistä ainakin pidän.

Kepakko kädessä

Sitten kävi niin, että havainnollistin Sinikalle jotain juttua piirtämällä kepillä maahan. Ohut kepakko jäi sitten käteen kun lähdimme taas kävelemään. Ja suureksi hämmästykseksi kädessä oleva keppi nosti kevensi kävelyä ja nosti kävelyvauhtia aivan olennaisesti.

Aah, siis tämän takia vanhemmat ihmiset ennen vanhaan käyttivät keppiä, ajattelin. Huomasin toki, että tuen takia - se oli varmasti se tärkein asia, mutta silti. Keppiä heilutellessani mietin, että se elävöittää eetterikehoa, jos se jostain syystä on väsähtänyt ja painunut liikaa kiinni fyysiseen kehoon.

Kepin on hyvä olla sopivan pituinen tähän tarkoitukseen. Omani oli noin käsivarren mittainen. Sinikka kokeili myös, ja hänelle sopiva pituus näytti olevan se käsivarsi.

Askeli paitsi keveni myös piteni. Hengitys keventyi ja olo tuli valoisammaksi. Ryhti parani. Jos on vähänkin kumarassa, kepin heiluttaminen ei onnistu. Tuli olo kuin englantilaisella upseerilla - mielikuva on varmaan peräisin jostain vanhasata elokuvasta. Mutta toden totta, maailmaa katsoo vapaammin ja valoisammin, selkeämmin, kun keppi on kädessä.

Vasen ja oikea

Kokeiluissa oli helppo huomata, että meillä kummallakin kehon vasen puoli oli enemman unessa, joten pidimme keppiä pitkät matkat vasemmassa kädessä. Eetterikehon herättämiseen tehoaa parhaiten pieni vauhtinykäisi kepin liikkeessä, mutta kannattaa kokeilla kaikenlaisia liikkeitä. Kokeile mikä liike tuntuu kämpelöltä ja harjoita sitä, niin pian alkaa sekin kulkea.

Nykyisinhän on huomattu, että aivojen terveydelle on hyväksi, että tekee myös vasemmalla kädellä sellaisia asioita, joita on tottunut tekemään vain oikealla. Se vahvistaa ja tasapainottaa aivoja, ja samalla eetterikehon liikkuvuus paranee.

Voihan olla, että nuorempana kun eetterikeho on vielä joustava ja voimakas, tätä muutosta ei huomaakaan, mutta kannattaa kokeilla jos uuvuttaa. Tulipa mieleen sellainenkin, että jos lapset kävelymatkalla uupuvat, niin pieni risu kädessä saattaa lisätä vauhtia ja pelastaa loppumatkan.

Iloistia Kevätkävelyitä!

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: kävelykeppi, kävely, keppi, uupumus, eetterikeho

Henkisen kasvun tie - kohti syvempää näkemistä

Tiistai 5.2.2013 klo 1:58 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Pidin sunnunaina esitelmän Rudolf Steinerista Suomessa 1913. Ensinnäisellä matkallaan Suomeen Steiner puhui luonnosta ja korkeista henkisen maailman olennoista, aineen synnystä, taivaankappaleista ja muista mahtavista asioista, mutta seuraavana vuonna hän puhuikin Bhagavad Gitasta ja sen henkisestä taustasta.

Tämän toisen esitelmäsarjan luonne oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisen. Se oli hiljaisempi, jotenkin vaatimattomampi, ja ihmettelin kauan, mikä sen tarkoitus oli. Sitten tajusin, miten tuo toinen esitelmäsarja, puhuu omalla tavallaan ihmisen henkisen tien alusta, aivan ensimmäisistä harjoituksista henkisellä tiellä.

 

Henkisen kasvun kukka

Nuorena helposti tahtoo paljon ja nopeasti. On totta, että on paljon harjoituksia ja koulutuksia, joiden avulla saa nopeasti henkisiä kokemuksia, mutta näin vähitellen alkaa tajuta, että sittenkin kannattaa lähteä lähteä liikkeille niiin perusteista kuin mahdollista.

Selvänäköisyyden kehitys on kuin kukka. Saatuaan ensimmäiset kokemukset niistä helposti innostuu, mutta joutuu samalla huomaamaan, miten on kuljettava syvemmälle, aivan kuin kohti kasvin lehtiä, jotka hengittävät elämää ja voimaa ja kosketusta.

Sitten tulee vaihe, jolloin tajuaa, miten kaikki tuo pysyy koossa vain kun laskeutuu vielä syvemmälle, alkaa huolehtia tuon kukan juurista ja maaperästä, johon se juurtuu.

Ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa tajuta: ahaa, tämä on sitä, mistä Steiner Henkisen tiedon tie -kirjansa alussa puhui, niillä sivuilla, jotka kauan sitten hyppäsin yli liian helppoina. Hän puhuu hartaudesta ja moraalista, asioista, joita nuoruuden innossa ei osaa oikein arvostaa. Ei oikein edes ymmärrä, mitä ne ovat.

 

Hartauden perusta

Silloin ymmärtää, miten johdonmukainen henkisen kasvun tie ei lähdekään siitä kukasta, jonka itselleen voi poimia, vaan sisäisen maaperän muokkauksesta. Ensin voi tuntua aivan liian pitkälliseltä tehdä esimerkiksi hartauden ja kunnioituksen tunteen harjoituksia, mutta niillä on mielensä.

Jos lähtee suoraan kukan ja sen terälehtien kehittämisestä, eivät kasvin lehdet ja juuri ja sitä ympäröivä maaperä ole kehittyneet antaakseen tälle kukalle riittävästi ravintoa ja voimaa.

Henkisen kasvun ja selvänäköisyyden perustaa on juuri oikeiden tunteiden ja moraalin kehittäminen. Nykyään niitä ei juuri pidetä arvossa, mutta jos haluat ymmärtää, mitä moraali varsinaisessa mielessä merkitsee, se on yksi niitä perustavia maailmanlakeja, joiden avulla maailman elämänvoimat kasvattavat ja rakentavat.

Aistimaailman taustalla on moraalinen maailma. Ja jos me katsomme aistimaailmaa tai luontoa sellaisella asenteella, että me pääsemme sen pinnan taaksi, että aistimus katoaa ja tunne nousee esiin, silloin me kohtaamme niitä tunteita, jotka toimivat sisäisen kasvun ohjaajina niin ihmisessä kuin luonnossa. Luonnossa nuo voimat ilmentävät itseään siinä mitä me voimme nähdä ja kokea, mutta ihmissisäisyydessä nämä samat voimat kasvattavat meidän henkisen elimemme, chakrat, voimakkaiksi, terveiksi ja tasapainoiseksi, niin että sitten kun niiden kukat avautuvat henkisen maailman valolle, niiden rakenne on tasapainoinen ja pysyvä.

Tämä on yksi tapa katsoa selvänäköisyyden syntyä. Henkisen kasvun tie on matkaa kohti selvänäköisyyttä. Se ei välttämättä edellytä sitä, että haluaisi tulla selvävänäköiseksi, mutta se on sama sisäisen vahvistumisen ja sisäisen tasapainon ja terveyden tie, joka aikanaan joka tapauksessa tuottaa sen laajentuneen maailman kokemuksen, mitä me kutsumme selvänäöksi. Silloin selvänäköisyys asettuu luonnolliseksi osaksi ihmisen kasvua.

Rakkaudella

Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Luonto, eetterivoimat, hartaus, henkisen kasvun, tie, kehitys, Steiner, selvänäköisyys

Tapaninpäivä

Keskiviikko 26.12.2012 klo 19:53 - Matti Kuusela

Kolmas joulun pyhien öiden sarjassa on eläinkunnan yö. Tapaninpäivä on tuttu jo kansanrunon säkeestä "Tapani on tallirenki..." Tapani huolehtii hevosista, ja joskus on Pohjolassa ollut aika, joilloin ainakin joillakin alueille on hevoset tuotu tapanina kirkkoon siunattavaksi.

Siitä kertoo vielä tapaninajalujen perinnetieto. Vaikka hevosia ei enää valjastetakaan rekien eteen, niin ensimmäisen joulupäin hiljaisuuden jälkeen lähdetään kuitenkin jo toisena joulupäivänä liikkeelle.

Äänen elementti

Myös tapanintanssit kertovat tästä tapanin perinteestä, joka heijastelee maailmankehityksen vaiheita. Ensimmäinen kehitysvaihe on lämpöä, mikä ilmentyy jouluaaton sisäisenä rakkauden ja yhteisyyden lämpönä. Henkisesti tätä nimitetään Saturnus-vaiheeksi.

Toinen vaihe on Aurinko-vaihe, jossa elää valo ja josta kertoo kasvien läheinen yhteys aurinkoon.

Kolmas on Kuu-vaihe, jota ilmentää sielullisuuden kehitys, kuten eläinmaailmassa tapahtuu. Eläinkunnassa elää jo sielullisuus. Olemukseltaan eläinkunta ilmentää kuuta, jossa muodostuu oma henkilökohtainen sisätila, omien tunteiden ja tuntemusten kehto.

Eetterivoimien kannalta kolmas vaihe on äänen luovaa voimaa: lämpöeetteri, valoeetteri, äänieetteri.

Äänieetterin vallinta ilmenee vahvasti esimerkiksi tapanintanssien perinteessä ja yleensäkin siinä ilon tunnelmassa, jonka koemme luvalliseksi päästää ilmoille tapaninpäivänä.

Rakkaudella

Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: toinen, joulupäivä, hevoset, eläinkunta, tapanintanssit, äänieetteri

Venuksen tie

Keskiviikko 6.6.2012 klo 16:45 - Matti Kuusela

Hei ystävät hyvät, tänään on siis
Venuksen transiitin päivä. Sikälivenuksen_syntyma.jpg kuin
olen ymmärtänyt, konjunktio eli yhtymä tähtitaivaalla tarkoittaa sitä, että maasta katsottuna kaksi taivaankappaletta on samalla pystylinjalla. Sen henkisen ja energeettisen merkityksen voi jokainen helposti aavistaa, jos on joskus katsonut tähtitaivaalle ja huomannut sitä ihmeellistä tunnelmaa, joka syntyy, jos vaikka leimuavan kirkas Venus ja himmeämpi viisas Jupiter lähestyvät toisiaan.

Saman voi kokea kuun ja jonkun kiertotähden ollessa lähessä toisiaan. Harvinaisempaa sen sijaan on, että taivaankappaleet menevät ihan kohdakkain, eli kuten nyt, että Venus radallaan sattuu juuri Auringon kohdalle ja kulkee sen kasvojen yli.

Silloin siinä tapahtuu useaitakin asioita, mutta ainakin kaksi: Venus, vaikka se on kooltaan pieni pilkku aurinkoon verrattuna, pysäyttää kuitenkin osan auringon fyysisen ja henkisen valon virrasta. Ja toisaalta pieni mutta vaikuttava Venus vaikuttaa omalta osaltaan auringon henkiseen virtaukseen, se rikastaa sitä omalla yksilöllisyydellään. Ja samalla auringon valtava voima vahvistaa Venuksen vaikutusta.

 

Linjausten voima

Lisäksi tapahtuu energeettisesti suuria asioita. Aivan kuten ihmisellä, myös aurinkoa kiertävillä planeetoilla on omat henkiset voimakenttänsä, ja etenkin eteerinen kenttä. Planeetan varsinainen kosminen oma kenttä tai aura ei kuitenkaan ole pelkästään sen itsensä ympärillä, vaan henkisesti katsottuna planeetta on linssinmuotoinen näkymätön voimaolemus, jonka keskipiste on auringossa. Ja fyysinen planeetta, se jonka me näemme silmillämme, on kuin kupla tuon henkisen auringon ympärillä kiertävän planeetan reunassa.

Merkuriuksella on kaikkein pienin eetterilinssi, Venuksella toisella suurin ja maalla kolmanneksi suurin, ja suurempi sulkaa aina pienemmän sisäänsä. Näin kun ajattelee, fyysisesti näkyvä aurinko onkin edelleen maan eetterimuodon sisällä! Toisaalta kaikki planeetat ovat auringon eetterimuodon sisällä, joka on siis hyvin suuri ja ulottuu koko aurinkokuntaamme.

 

Elävän ja joustavan ajattelun voima

Jos tuo tuntui vaikealta ymmärtää, se johtuu siitä, puhumme voimatason asioista yhdessä fyysisen kappaleellisen tason kanssa. Vaikeus tulee siitä, että elävä ja joustava ajatus joutuu aina itse luomaan oman muotonsa ihmisen eetterikehossa, kun taas nykyaikana fyysinen ajattelu seuraa valmiita energiauria.

Näin ei aina ole ollut. Menneisyydessä ihmiset ajattelivat elävän luonnon ja maailmankaikkeuden omien voimien mukaisesti ja fyysinen ajattelu oli valtava ponnistus. Nyt on päinvastoin. Meille kaikille fyysinen ajattelu on enemmän tai vähemmän helppoa, mutta joustava laajempi ajattelu vaatii omaa sisäistä voimaa.

Tällä sisäisellä voimalla voimma nyt kuvitella, miten fyysinen aurinko, Venus ja maa sattuvat aivan samalle suoralle. Tavallisestikin, silloin kun kaksi olentoa tulee lähelle toisiaan, niiden välillä alkaa tapahtua sekä tietoista että syvempää tiedostamatonta vuorovaikutusta. Nyt kun kolme taivaallista kappaletta tulee lähelle toisiaan ja vielä samalla linjalle, niiden välille syntyy hyvin voimakas virtaus kaikkiin mahdollisiin niiden välisiin yhteyksiin.

Se merkitsee, että vaikka tuo maan, Venuksen ja Auringon välinen linjaus kesti fyysistä aikaa vain muutaman tunnin, voimatasolla sen vaikutus säilyy pitkään, jopa kuukausia ja hienommilla tasoilla jopa vuosikymmeniä. Ja jos me ihmiset menemme siihen omalla tahdollamme mukaan, tuo kommunikointi vahvistuu entisestään.

Kosmos luo meille mahdollisuuksia, mutta näiden mahdollisuuksien toteutuminen on kiinni meistä ihmisistä. Meidän tietoisuudellamme on todellista kosmista merkitystä kiertotähtien väliseen yhteistoimintaan!

 

Venuksen tie

Venuksen luova voima on kauneutta, naisellisuutta ja rakkautta. Nyt meillä on mahdollisuus avautua ottamaan sitä vastaan, mutta ennen kaikkea meillä on mahdollisuus kehittää ja vahvistaa noita voimia itsessämme. Silloin Venus auttaa meitä, auringon henkisen valon tukemana.

Tänään 6.6. eli kahden kuutosen päivänä on erinomaisen tasapainoinen päivä asettua sisäisesti uudelleen omaan kosmokseensa. Geometrisesti kuustähti on kaksi kolmiota, naisellinen ja miehinen kolmio lomittain, keskenään tasapainossa. Ja itse tuo tasapaino eli 6 + 6 on myös naisellinen kosmiselta olemukseltaan.

Naisellisuuden varsinainen henkinen olemus on hän, jota kutsumme Sofiaksi, maailmanviisaudeksi. Tämä on vahvasti Sofian viisauden päivä, mutta omalla tavallaan tämä Sofia-vaikutus jatkuu vielä pitkään.

1 kommentti . Avainsanat: Venus, transiitti, aurinko, Sofia, maailmanviisaus, konjunktio, eetteri, planeetat, 6, elävä ajattelu

Tasapainon harjoittelu

Sunnuntai 15.1.2012 klo 11:23 - Matti Kuusela

Kuulin pari päivää sitten radiosta judon harrastajan ohjeita kaatumiseen ja tasapainoharjoitteluun. Näin lumisten ja jäisten kulkiväylien aikana ne ovatkin paikallaan. Usein pienikin apu voi auttaa pystyssä pysymiseen tai turvalliseen kaatumiseen.

Ensimmäinen harjoitus on yksinkertainen. Seiso yhdellä jalalla, vuorotellen kummallakin, ja huojuttele ylävartaloa. Tämä on mukava ja joustava harjoitus, jota voi kehitellä moneen suuntaan. Ja jos se alkaa tuntua turhan helpolta, voi aina lisätä vaikeutta sulkemalla silmänsä tai nousemalla päkiälleen.

Tämä harjoitus auttaa saamaan tuntumaa koko vyötärön alueesta ja sen lihaksista. Vatsa tuntuu asettuvan paremmin paikoilleen ja kyljet heräävät eloon. Samoin lonkkaniveltä ympäröivät lihakset vahvistuvat. Ja se parantaa hyvää läsnäolon kokemusta koko kehossa.

 

Hyppyharjoitus

Toinen harjoitus oli seisoa jalat hieman harallaan ja hyppiä puoli kierrosta kumpaankin suuntaan. Tämä on hyvinkin herättävä harjoitus, joka lisäksi jyskyttää mukavasti. Ja sehän taas vahvistaa luustoa, mikä on oikein hyvä asia, etenkin jos kaikesta huolimatta joskun sattuu lipsahtamaan nurin, kuten monelle käy.

Kaikenkaikkiaan on hyvä oppia ajattelemaan harjoittelua koko elämän pituisena asiana. Meistä on luonnollista, että lapset ja nuoret harjoittelevat asioita, mutta jotenkin kuvittelemme, että vanhoina me saamme levätä laakereillamme.

Mutta harjoittelu ja etenkin lapsenmielinen harjoittelu on tärkeää läpi koko elämän. Tavoitteellinen ja säännönmukainen harjoittelu on hyvä asia, mutta jos se tapahtuu liikaa hampaat irvessä, sillä on vaara kovettaa eetteriruumista. Siksi on hyvä tehdä harjoituksia, jotka elävöittävät ja keventävät ja tapahtuvat aina uusilla tavoilla.

Jos puolen kierroksen hyppy alkaa sujua, voi alkaa harjoitella hypätä kumpaankin suuntaan ympäri koko kierroksen. Mutta jos ikä alkaa viitosella tai sitä suuremmalla numerolla, kannattaa harjoitella ensin muutama kerta puolta kierrosta. Kirjahyllyn kulmat ovat edelleekin kovia, jos niitä päin horjahtaa.

Hauska ja lähes uskomattoman tehokas rytminen lisäharjoitus on tehdä pieniä hyppyjä vuorottain kolme toisella jalalla ja kolme toisella. Niin pieneltä ja helpolta kuin tämä kuulostaakin, ainakin tässä iässä sen tehon tuntee oikein hyvin seuraavana päivänä. Ei siis kannata tehdä ensimmäisellä kerralla kovin montaa toistoa

Yleensäkin pienet ja pieniliikkeiset harjoitukset vaikuttavat enemmän eetterikehoon ja suuret ja voimalliset fyysiseen kehoon. Siksi on hyvä tehdä tosiaankin usein harjoituksia mahdollisimman pienillä fyysisillä liikkeillä. Se auttaa joskus energiavirtauksia avautumaan paljon enemmän kuin suuret tai voimakkailla vastapainoilla tehdyt liikkeet.

 

Tasapaino

Koska meidän aistimme eivät toimi pelkästään yksinään, vaan usein montakin päällekkäin, fyysisen tasapainon harjoitus auttaa myös ajattelun ja tunteiden tasapainoon, ja sillä on yhteys myös kuulemiseen ja samoin koko elämän tasapainoisuuteen.

Esimerkiksi totuus on aina tasapainokokemus, aistimuksen tai havainnon ja vastaavan ajatuksen tasapaino, niiden elävä kohtaaminen. 

Samoin liikeaistin harjoitus auttaa ajattelun ja tunteitten elävyyteen. 

 

Kaatuminen

Kaatuessaan lapsi usein tupsahtaa vaarattomasti takamuksilleen. Siihen tietystä auttaa se, että putoamismatka on huomattavasti lyhyempi kuin aikuisella. Mutta toinen syy on se, että lapsi koukistaa polvensa ja kaatuu yleensä rennosti.

Me aikuiset teemme luonnonmukaisesti kaatuessamme juuri päinvastoin kuin pitäisi. Me ojennamme kätemme ja jalkamme mahdollisimman pitkiksi, jäykistämme kehomme ja laitamme käden kaatuvan kehon alle. Kaadumme uljaasti ja taistellen kuin myrskyn taittama vanha puu.

Judo-opettajan mukaan kaatuessa on koukistettava polvet, vedettävä leuka rintaan ja kädet kehoa vasten. Silloin se on tarvallista ja kierähdämme maahan loukkaamatta itseämme.

Mutta aikuinen, jonka tietoisuus on enemmänkin päässä kuin koko kehossa, laittaa niin helposti loukkaantuvan ranteensa alimmaiseksi, kehon ja maan väliin. Ja kun tiedämme, että yhden hoitoon johtavan kaatumisen kustannukset ovat ainakin 10 000 euron luokkaa, ymmärtää, että kaatumista kannattaa harjoitella.

Jos mahdollista, etsi pehmeäluminen paikka, ja harjoittele aivan käytännössä tuota kaatumista käden kiinni vartalossa ja polvia koukistaen, leuka kiinni rinnassa. Ja yritä saada koko kaatuminen joustavaksi ja rennoksi.

Ellei hyvää harjoituspaikkaa heti löydy, on hyvä harjoitella tällaista kaatumista mielikuvissa, ja tosi monta kertaa. Tarvitaan useita toistoja, että uusi tekniikka alkaa mennä perille.

 

Speden tekniikka

Oikein liukkaissa kohdissa selviää Speden kehittämällä tekniikalla, joka on aivan loistava, vaikka aluksi tuntuukin hassunkuriselta.

Kävele lyhyin askelin jalkaterät sisäänpäin ja asettaen päkiät ensiksi maahan.

Tämä yksinkertainen tekniikka todella toimii. Siinä vartalon paino asettuu paremmin jalan päälle ja päkiät ovat joustavampia kuin kantapää ottamaan askelen vastaan.

Turvallista talvikävelyä!
Matti

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: tasapainoharjoittelu, tasapaino, ajattelun tasapaino, harjoittelu, kaatuminen, eetterikehon harjoitus, tunteiden tasapaino, turvallinen talvikävely

Mielenkiinto ja kiinnostus

Torstai 29.12.2011 klo 0:37 - Matti Kuusela

Mielenkiinnon ja kiinnostuksen henki Calytta on jälleen yksi Flensburgin vihkojen hengistä. Hän kertoo rakentavansa eetteris-astraalisia siltoja ihmisestä mielenkiinnon kohteeseen. Näiden siltojen tai kanavien kautta voi rakentua yhteyksiä myös toiseen suuntaan. Sellaiset kohteet, joilla on oma tajunta, kuten kasviolennoilla, voivat vaikuttaa näiden kanavien kautta jälleen ihmiseen.

Näiden ihmisen mielenkiinnon kautta syntyvien eetteristen kanavien kautta voi siis syntyä molemminpuolista kohtaamista. Katsoessasi jotakin kukkaa kiinnostuneesti ajatusvoima luo kanavan, jonka kautta tunnevoimat voivat virrata.

Myös tämän kanavan vastaanottaminen tarvitsee tietoisen olennon aktiivisuutta ja hän voi myös torjua sen, mikä voi vaikuttaa masentavasti kiinnostuksen osoittajaan.

 

Mielenkiinnon subjektiivisuus

Kun ihminen kehittää mielenkiintoa, hän samalla suuntaa maailmaan subjektiivisuuden säteen. Yleensäkin mihin tahansa havaitsemiseen tarvitaan tällainen subjektiivisuuden kanava. Ilman mitään henkilökohtaista jännitetta ihminen ei voi havaita mitään Calyttan mukaan.

Calytta kertoo, että hänelle olisi mieluista, että ihmiset käyttäisivät häntä paljon monipuolisemmin. Mielenkiinnon osoittaminen ja suuntaaminen on kehitystä luova voima. Kasvit ovat hyvä esimerkki mielenkiinnosta, joka saa todellisuudelta vastakaikua, kun taas kiinnostuminen jalkapallosta ei luo sitä.

 

Maailmankehitys

Mielenkiinto liittyy koko maailman kehitykseen. Kun lausutaan, että alussa oli sana, se merkitsee että ensimmäisen sanan lausumisen taustalla oli kiinnostusta toisen olennon luomiseen, ja kun toinen olento syntyy, syntyy myös ensimmäisen ja toisen välinen tila ja kiinnostus näiden kahden olennon välillä.

Näin kiinnostus ja mielenkiinto ovat vahvasti kutoutuneita kaikkeen kehitykseen ja luomiseen, ja luonnollisesti maailman rikastumiseen. Jos ei kiinnostu jostain minkä yhteydessä on, maailma tulee harmaammaksi, ei pelkästään kuvallisesti vaan henkisellä tasolla aivan todellisuudessa.

Calytta pitää erittäin tärkeänä koko maankehityksessä meidän kosmisten minäkehityksemme aloittaneiden olentojen osoittamaa kiinnostusta. Hänen mukaansa maailma on luotu niin, että ihmisminä voi syntyä ja kehittyä oikealla tavalla. Mutta sekä maailma että ihminen tarvitsevat toisiaan.

Sinä hetkenä, kun ihminen muuttaa minuuttaan, hän muuttaa myös maailmaa. Ja sillä hetkellä, kun maailma muuttuu, muuttaa ihminen minuuttaan. Siinä vaikuttaa syvä vastavuoroisuus ja yhteisvaikutus.

Maan edellisessä inkarnaatiossa, jota nimitetään vanhaksi kuuksi, ei näin vielä ollut, vaan silloin ratkaisevia tekijöitä olivat enkeliminuudet, joiden myötä ihmiset enemmänkin uivat. Periaatteessa fyysis-aineellinen maailma on olemassa vain sitä varten, että ihmisillä on minuus ja kiinnostus, sanoo Calytta.

 

15 sekunnin dieetti

Iltapäivälehdessä kerrottiin tänään, miten monet ovat onnistuneen pudottamaan huomattavasti painoaan 15 sekunnin dieetillä, mikä tarkoittaa, että kun tekee jotakin mieli syödä, niin miettii 15 sekuntia, onko se nyt aivan tarpeellista.

Tuossa ajassa syömisen tarve usein jo haihtuukin. Tämä tuntuu myös erittäin hyvältä minuuden voimien harjoitukselta, koska se edellyttää joustavuutta ja sisäistä läsnäoloa, omien sisäisten voimien tiedostamista.

 

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto, kiinnostus, kehitys, eetterikanavat, minuus, kasvit, dietti

Kimmoisuus ja henkiset energiat

Keskiviikko 23.11.2011 klo 19:03 - Matti Kuusela

11:11:11 -päivänä eli 11. marraskuuta 2011 käsittelimme meditaatiossa huolellisesti siirtymää sekä kymmenestä yhteentoista että yhdestätoista kahteentoista.

Viesti oli selvä. On hyvä oppia tunnistamaan ja lepäämään lukuenergioissa, mutta varsinaiseksi uudeksi asiaksi on tulossa se, miten siirrytään lukuenergiasta toiseen.

Jos aivan tunnepohjaisesti tunnustelee lukua 10, niin huomaa valtavan eron lukuun 11 verrattuna. Parillinen kymppi on tasainen ja se sulkeutuu itseensä. Toisaalta siinä on ykkösen itsenäisyysvoima ja sitten nollan kosminen laajuus. Luja ja vakaasti itsessään pysyvä luku.

Yksitoista on siitä erikoinen luku, että se on pariton, eli se ei ole jaollinen kahdella. Mutta siitä huolimatta siinä on mitä voimakkain ykköspari, kaksi ykköstä. Parittomuus tekee siitä dynaamisen ja muutosvoimaisen lukuenergian, mutta nuo kaksi ykköstä seisovat lujasti porttina - johonkin uuteen. Yksitoista on mitä selvin porttiluku.

 

Siirtymän dynaamisuus

Tässä numerologisessa tai oikeastaan lukuenergioiden tarkastelussa tärkeää onkin, mitä tapahtuu, kun siirtyy kympistä yhteentoista. Meille nuo siirtymät eivät ole mitenkään luonnostaan selviä. Kun siirrymme huoneesta toiseen oven kautta, me tuskin koskaan koemme sitä hetkeä, vaan valmistaudumme jo uuden huoneen energioihin. Vaivumme siirtymäkohdalla jonkinlaiseen tajuttomuuteen tilan suhteen.

Salaisuus onkin siinä, että näissä siirtymäkohdissa meidän tietoisuutemme hieman irtoaa fyysiseltä tasolta ja nousee eetterimaailmaan - jossa me emme vielä ole itsenäisesti tietoisia. Sama tapahtuu puheessa esimerkiksi nimessä Mat-ti, jossa tietoisuus kahden t:en välillä katoa hetkeksi henkiselle alueelle.

Tuo hyppy on hyvin alkuvoimaisen kielen merkki ja hyvin vaikea esimerkiksi englantilaisille, jotka ääntävät nimeni jotenkin Ma-thii. Tuo hyppy eetterimaailmaan tapahtuu myös musiikissa kahden sävelen välillä, ja on sanottukin, että tärkeintä eivät ole sävelet itsessään, vaan se mitä niiden välillä tapahtuu.

 

Yhdestätoista kahteentoista

Toista hyppyä harjoittelimme meditaatiossa yhdestätoista kahteentoista. Yksitoista on dynaaminen, liikkuvainen ja siinä on vahva jännite noiden kahden ykköspilarin välillä.

Kaksitoista on jotain aivan muuta. Se on kyllä myös luova, mutta korkealla henkisellä tasolla: yksi ja kaksi, joista tulee yhteensä kolme. Mutta muuten kaksitoista on kerubien muodostama Eläinradan enkelipiiri, astraalipiiri.

Kahdessatoista on valtava kosminen tasapaino. On ihmeellistä kokea, miten vaikea on meditaatiossa löytää mitään yhteistä kymmenen ja yhdentoista tai yhdentoista ja kahdentoista välillä. Ne ovat niin eri maailmaa jokainen.

Siirtymän lukujen välillä voi kuitenkin meditoida elävästi kokemalla, miten kymmenen piiri luo harmonisoituessaan keskustaansa uuden yhteisen ykkösen. Ja kun sitten siirrämme tuon uuden ykkösen mukaan ympäryspiiriin, saamme yksitoista.

Samalla tavalla yhdentoista piiri synnyttää keskuudessaan uuden ykkösen, joka ulkokehälle siirtyessään luo kaksitoista.

Tälla tavoin voimme harjoitella eetteri- eli elämänmaailman lainalaisuuksia ja sävyjä. On jännittävää huomata, miten myös noissa kymmenen ja yhdentoista piirin synnyttämissä uusissa ykkösissä on kummassakin aivan oma sävynsä.

Vastaavasti voimme luoda siirtymän suuremmasta luvusta pienempään, kun yksi piirin jäsenistä uhrautuu ja siirtyy piirin keskelle ja - minne se häviää? Todella suuri salaisuus! Piiri pienenee yhdellä, kun yksi sen jäsenistä palaa takaisin henkiseen maailmaan.

Piiri kasvaa yhdellä, kun sen keskukseen inkarnoituu henkisestä maailmasta uusi ykkösluku.

Nämä ovat myös suuria luomisen salaisuuksia, joita on oikein hyvä harjoitella mielessään ja tunnustella eri lukujen sävyjä. Kun tähän pääsee sisälle, luvut alkavat kertoa kukin omia tarinoitaan ja lukuyhdistelmät näyttelevät suuria maailmandraamoja.

 

Kimmoisuus

Mutta se, mikä näissä siirtymissä oli varsinainen opetus, oli sisäinen kimmoisuus, joka nyt on tullut esiin useammissa yhteyksissä. Hyppy luvusta toiseen, tai lukunenergiasta toiseen antaa meille sisäisten voimiemme kimmoisuutta ja lujuutta, jos sitä harjoittelemme.

Aivan samalla tavalla voimme ajatella, miten fyysinen hyppy askeleesta toiseen lisää voimiamme kun teemme sen tietoisesti, sen sijaan että vain laahaisimme jalkojamme askeleesta toiseen.

Myös meditaatioissa tämä kimmoisa hyppy tilasta toiseen on tärkeä. Nyt vasta alan oikein ymmärtää, mitä Steiner jossain meditaatio-ohjeessa tarkoittaa puhuessaan siitä, miten meditaation jälkeen ei saa jäädä uinailemaan meditaatiotilaan.

Ei, vaan siitä on tultava selkeästi ulos, kimmoisasti noustava arkitajuntaan. Kun harjoittelee näin, tajuaa miten meditaatio todella vahvistaa myös arkielämää, ja miten tapahtuu tuo suuri jakautuminen: meditaatiotilan antama fyysinen vahvistuminen ulospäin - samalla kun sen henkisen hedelmät vapautuvat toimimaan sisäisessä maailmassa.

Ellei tee tuota kimmoisaa eroa meditaatiotilan ja arkitietoisuuden välillä, meditaation henkisen hedelmät jäävät roikkumaan tilaan, josta ne eivät pääse kunnolla rakentamaan uutta sisäistä maailmaamme.

Kaiken tämän opetus siis: harjoittele kimmosia energiasiirtymiä tilasta toiseen, työstä toiseen, tietoisuudesta toiseen, askeleesta toiseen. Silloin jokaisessa siirtymässä eetterikehosi ja fyysisen kehosi suhde uudistuu ja elpyy!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

2 kommenttia . Avainsanat: 11:11, 12, 10, numerologia, lukuenergiat, meditaatio, eetterikeho, henkinen kehitys, lukujen energiat, eetterimaailma

Horsmat ja luonnonhenget + juhlat

Keskiviikko 13.7.2011 klo 11:07

Olin ottanut pari kuvaa maitohorsmista Ruutinkosken rantalehdossa Vantaan rannalla. Tulin sitten miettineeksi tuota ihmeellistä kasvia, joka eroaa niin suuresti Suomen kukkakasvien paljon vaatimattomammasta yleisilmeestä.

Olin myös lukenut Helgemikaelin
viestejä hänen ja Marjan
yhteistyöstäviis_horsmaa_pieni.jpg luonnonhenkien kanssa. Siitä tuli mieleeni kirjoittaa Helgelle ja kysyä, ovatko luonnonhenget halukkaita kertomaan asiasta. Heidän maailmastaanhan tuossa paljolti on kysymys.

Eilen illalla sain Helgemikaelilta vastauksen. Helgemikael on kanavoinut haltiaa, joka lupasi vastata, Marja kirjoitti ylös ja paikalla olivat omasta kiinnostuksestaan menninkäinen Servakki Etukeno, Haltia Heridan, Maahis Manteri ja Helgen kotihaltija Matilda.

 

Ja seuraavassa siis kertomus maitohorsmasta
12. heinäkuuta 2011.


"Minä tervehdin teitä läsnäolostanne, asiastanne ja kysymyksestänne.
Horsma on tänne tuotu tarkoituksella odottamaan näitä aikoja. Niinkuin
luonnonhenkiväki puhuu oleentumisestansa, niin voi sanoa horsmallekin
käyneen tarkoituksella. Se on tuotu tänne oleentumaan, vakiintumaan, tälle alueelle. Siis kaikkialle, minne se on Suomessa levinnyt. Niin, kiitos,
kyllä se on kotiutunut ja oleentunut.

Niinkuin kaiken olevaisen värähtelymaailma ja -malli on näinä aikoina
kohonnut koko ajan, niin myös kasvimaailman ja näin ollen tässä puhutun horsman. Se värähtelymaailma, jota horsma voi tarjota nyt korkeammissa värähtelymaailmoissa, se on erittäin edullinen myös ihmisen värähtelymaailmalle. Siksipä onkin tarkoituksenmukaista ollut, että se on oleentuntunut täällä niin kauan jo, että se on levinnyt helposti ja laajalle, jotta se olisi kaikkien hyödynnettävissä.

Horsman parantavat vaikutukset ovat luonnonlääkinnässä tiedetty jo kauan. Mutta mikä tärkeintä tässä ajassa on, on kasvien nousseen värähtelymallin hyöty ihmisen kohonneelle ja kohoavalle värähtelymaailmalle. Niinpä horsmalla sen laajan yhdistymisen tarkoituksena tässä ajassa on ollut tulla kasvimaailman puolelta tukemaan ihmisen kohoavaa värähtelymaailmaa.

Horsmalla on eheyttävä vaikutus lähes kaikille ihmisen olemuspuolille
juuresta latvaan ja kukkiin. Yksi tärkeimpiä vaikutuksia on juuri tämä tuki ihmisen eetterikeholle, ja myös sen runsaan kukinnan vaikutus korkeammille tietoisuuden tasoille. Se avaa ihmistä enemmän aktivoimaan omaa korkeampaa värähtelymalliaan.

Niin kuin on paljon rikkaruohoiksi ja roskakasveiksi luokiteltuja kasveja,
joiden tärkeämpiä eheyttäviä vaikutuksia ei ole tiedostettu; voikukka yhtenä
hyvänä esimerkkinä. Aika paljon samoin on käynyt horsmalle suhteessa sen
todella merkitykselliseen korkeamman tietoisuuden avaamiseen.

Kasvien eteerisistä öljyistä tiedetään nykyään jo paljon, mutta kun
ajatellaan koko kasvia juuri sellaisena, läsnäolevana, elävänä
kasvitietoisuutena, joka se on, onko kellään tullut vielä mieleen istua
kukkivien horsmien keskellä ja ammentaa itseensä sen omaa, värähtelyä
kohottavaa vaikutusta ja olemuksen korkeampien värähtelykehojen kohottavaa vaikutusta.

Sitten kun teillä on mahdollisuus, niin kokeilkaapa. Avaudutte sydämestänne
läsnäololle kukkivien horsmien kanssa ja vain pyydätte värähtelytason
eheyttämistä niin korkealle kuin se on mahdollista juuri nyt."

Kysyn, kuka hän mahtaa olla; että Mattia varmaan kiinnostaisi ja meitä:
"Niin, minun olemukseni värähtelee lähellä sitä, mitä on sana Evian. Niin,
mikä minä olen (naurahtaen)... Kiitos siitä läsnäolevasta yhteydestä, jolla te olette tekemisissänne. Ja niinkuin Pyrri sanoo, on hauska olla
tekemisissä teidän kanssanne. (Luonnonhenkien "tekeminen, tekemiset, olla tekemisissä" ovat ilovärähteisempiä ilmauksia ihmisen sanalle "työ".)"
Olen kirjoittanut, kuten Haltian kertomaan kirjauksissakin, mahdollisimman
tarkasti heidän puhutun kielensä mukaisesti, jotta alkuperäinen värähtely
säilyisi mahdollisimman tarkkaan.

Lämpimin terveisin: Helgemikael ja Marja
Sydämelliset kiitokset Helgemikaelille, Marjalle, Evianille ja kaikelle luonnonväelle tästä vastauksesta. Paino vierähti sydämeltäni saadessani kuulla, että komea maitohorsma on oleentunut maahamme ja sillä on hyvä tehtävänsä odottamassa meitä ihmisiä.

Luonnonväen rituaalit

Luonnonväki, kodinhaltijat, maahiset ja periaatteessa kaikki luonnonhenget pitävät pienistä rituaaleista ja juhlista. Niitä järjestämällä voit tukea omaa kodinhaltijaasi ja tuottaa iloa muillekin.
Niinpä voit tehdä vaikka niin, että kerrot mielessäsi kodinhaltijallesi, tai ketä luonnonväkeä sinulla onkin lähettyvilläsi, että illalla esimerkiksi klo 19, luetaan tuo horsmateksti ääneen. Silloin hän ja häenen ystävänsä, joille hän varmasti toimittaa tietoa tästä hauskasta tapahtumasta ja luonnonväkeä kiinnostavasta aiheesta, ennättävät valmistautua ja tulla paikalle.
Mutta muista sitten täyttää lupauksesi. Voit tehdä pieniä valmisteluja, esimerkiksi sytyttää kynttilän, miettiä istumapaikkoja ja vaikkapa tarjota pipareita, sillä luonnonväki pitää samoista herkuista kuin ihmisetkin. Muista silloin, että kun piparista on eetterivoimat iloisesti nautittu, se ei enää ole syömäkelpoista tavaraa, vaan panet sen huolellisesti biojätteisiin.
Lue sitten teksti ääneen, hitaasti ja tunteella. Siitä pidetään. Samanlaisia lukuhetkiä voit pitää myös saduista, ja usein jopa vainajat ja monet muutkin henkisen maailman olennot ovat kiinnostuneita henkisistä teksteistä, jolloin on hyvä lukea myös heille. Silloin ei välttämättä tarvitse lukea ääneen, vaan selvästi ajatellen, mutta ääneen lukeminen on erittäin hyvä harrastus, sillä se tuo myös itselle tekstin aivan toisella tavalla eläväksi ja todelliseksi, kuin hiljaa lukeminen.
Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: maitohorsma, horsma, haltiat, luonnonhenget, Helgemikael, eetterikeho, parantava vaikutus, rikkaruohot, luonnonväen juhlat, ääneen lukeminen, vainajille lukeminen

Kristus pilvissä

Lauantai 2.7.2011 klo 3:42 - Matti Kuusela

Tervetuloa heinäkuun helteeseen!

Useampia päiviä ajatus helatorstaista on aivan kuin tuuppinut minua ja tahtonut päästä esille. Aivan kuin se sanoisi, että tämä on tärkeää, ja kaikkien tulee saada tämä tietää.

Tiedäthän miten Uusi testamentti kuvaa helatorstain tapahtumaa: kohotettiin hänet ylös ja pilvi vei hänet heidän näkyvistään.

Tuossa ei ole ihmeen paljoa sanottu. Aikaisemmin olen kokenut tämän myös taivaaseen astumiseksi nimitetyn tapahtuman ongelmalliseksi: mitä juhlittavaa on siinä, että joku menee pois?

Sitten olen lukenut erään Steinerin esitelmän, jossa hän puhuu tästä juhlasta. Aluksi se oli todella vaikea ymmärtää, se oli jotenkin toisin päin kuin tavallinen ymmärrys. Joutui oikein pinnistämään, enkä kaikkea ymmärrä vieläkään. No, tuskin kukaan vielä kaikkea ymmärtääkään.

 

Helatorstai henkisesti - pääsiäinen

Golgatan mysteerissä Kristus liittyy Maan ja ihmisen fyysisen kehoon ja uudistaa niiden perikuvat. Tilannehan oli se, että luonnollise luomisen on jossain kohdassa päätyttävä. Kaikki mitä tässä maailmassa on elävää ja kehittyvää, syntyy, elää ja kuolee.

Maapallo ón jo kauan sitten
ohittanut keski-iän pisteensa.
Tästähecomethclouds.gif eteenpäin Maa voi vain
kuolla yhä enemmän ja enemmän. Aurinkokuntamme muista planeetoista tiedämme miten siinä käy. Niissä on uuden tutkimuksen mukaan jopa valtavia vesivarastoja, mutta niiden elämä on irronnut.

Sehän on juuri kuolemisen prosessi. Elämä irtoaa fyysisestä kehosta, tai tässä fyysisestä planeetasta. Ihmisessä elämänvoimakeho tai eetterikeho irtaantuu fyysisestä.

Kristus ei varsinaisesti tullut Maan päälle opettamaan, vaan hän tuli uudistamaan tämän kehityksen suunnan. Aurinkokunnassamme kaikki elämä ja kehitys lähtee Auringosta. Nyt Kristus on henkisesti Aurinko-olento, joka tulee Maan päälle muuttaman tämän kehityksen suunnan, "pelastamaan" sen. Hän tuo kehityksen ja kasvun aurinkovoiman Maan päälle, maan sisään, maan fyysiseen kehoon ja samoin ihmisen tai ihmiskunnan yhteiseen fyysisen kehon rakenteeseen.

Tämä on siis pääsiäistapahtuma. Oikeastaan koko aurinkokunnan kehitysvoimat kulkevat Kristuksen kuoleman polttopisteen kautta, jossa kaikki on lopulta enää vain yksi, ja sen yhden henkistymisen kautta kaikki fyysinen Maan päällä voi uudistua.

Tämä on siis se pelastuminen, ja vapahtaminen on se, miten ihmiskunta pelastetaan menneisyyden alas laskeutuvasta kehityssuunnasta ja vanhenemista ja kohotetaan uuteen suuntaan.

Tässä uudessa suunnassa alkuperäinen kehityksen aurinkovoima loistaa nyt Kristuksen kautta Maassa ja aiheuttaa sen, että Maassa syntyy vähittäisen kuolemisen sijasta uusi luomistyön impulssi.

 

Fyysinen ja eetterinen pelastuminen

Golgatalla syntyy toki muutakin kuin fyysinen kehollisuuden henkinen uudistuminen, ihmisen uusi minävoima, joka juuri meidän aikanamme on noussut valtavaan uuteen voimaan, maan ja ihmiskunnan ja kaikkien elämänmuotojen henkisen yhdenvertaisuuden tajuamiseen.

Mutta Maa oli siis kuolemassa, mikä merkitsee, että maan eetterivoimat olivat karkaamassa - Aurinkoon, joka on aurinkokuntamme eetterivoimien koti, niinkuin meillä täällä Maan päällä fyysiset voimat ovat Maan voimia.

Kun ihminen kuolee, fyysisen osuus hänestä palautetaan Maahan, eetterivoimat kohoavat Aurinkoon. Mutta tämä kohoaminen oli pysähdytettävä. Kristus aurinkohenkenä oli nyt Maassa, ja siksi hänellä oli voima antaa Maan eetterivoimille uusi suunta. Hän kohosi fyysiseltä tasolta Maan eetteritasolla, pilviin, ulotti eetteriauransa ja liittyi Maan eetterivoimiin pitäen ne nyt Maan piirissä.

Paljon on tapahtunut kahdentuhannen vuoden aikana tuosta helatorstaista lähtien. Nyt ymmärtääkseni helatorstai uudistuu. Kristus on työstänyt Maan eetterivoimien auraa nämä kaksituhatta vuotta. Jotain on tullut valmiiksi niin, että nyt hän ei enää astu pois fyysiseltä tasolta eetterimaailmaan, kuten ensimmäisenä helatorstaina, vaan nyt hän alkaa loistaa eetterimaailmasta fyysiseen maailmaan, mikä on kuin käänteinen helatorstai. Uusi helatorstai.

Ihmisen elämänvoimien uudistuminen.

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, eetterimaailma, pilvet, taivaaseen astuminen

Vanhemmat kirjoitukset »