Matin blogi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Perhosten ja kukkien maailmat

Maanantai 30.6.2014 klo 23:50 - Matti Kuusela

Illalla puhuimme luonnonhenkikurssilla hyönteismaailmasta ja etenkin perhosista - ja niiden yhteydestä kasvimaailmaan. Perhosten olemus on henkiseltä kannalta valtavasti kiinnostavampi kuin mitenkään voisi kuvitella ennen kuin on kuullut siitä.

Perhoset ovat maailman vanhimpia olentoja. Niiden olemus on lähtöisin jo maan ensimmäisestä inkarnaatiosta, sen lämpökosmoksesta. Ja perhosten siipien kuvioinnissa elää yhä edelleen tämä alkuperäinen lämpökimallus.

Maan uusimmat eliötä ovat taas aivan päinvastaisia olemukseltaan. Madot ovat uutta perua, ne ovat puhtaasti maan tuotetta Steinerin mukaan.

Maan ja hengen näkökulmat

Kun perhoset ja yleensä hyönteiset ovat tuliselta olemukseltaan peräisin jo äärettömän varhaisesta menneisyydestä, eivät linnut jää paljoa jälkeen. Lintujen olemus on lähtöisin maan seuraavasta elämästä, joka inkarnoitui ilmaelementin ja sitä vastaavan valoeetterin todellisuuteen. Silloin alkuperäiseen lämpöön tuli siis mukaan ilma ja sitä valaiseva valoeetteri.

Vanhimpia lintuja ovat ne, jotka viihtyvät pitkään ilmassa ja vain harvoin tulevat maan päälle, aivan välttämättömyyden pakosta. Tällaisia vanhimpia lintuha ovat esimerkiksi kotkat ja albatrossit. Uusimpia taas ovat maan piiriin vajonneet lentokyvyttömät linnut, kuten strutsit.

Mielenkiintoista tässä on myös se, että tiede katsoo asiaa mielellään päinvastoin, ja pitänee juuri näitä lentokyvyttömiä lintuja vanhoina. Mutta ei se mitään, henkinen katse ja maallinen katse näkevätkin prosesseja vastakkaisista suunnista. Henkiselle katseelle on vain merkittävää kyky katsoa asiaa juuri vastakkaisilta suunnilta - ja sitten vielä muiltakin! 

suopursu_300

.

Planeettapiirien voimat

Kävimme läpi sitä, miten perhosen kehityksessä vaikuttavat peräkkäin auringon, Marsin, Juperin ja Saturnuksen henkiset voimat munasta, toukkavaiheeseen, koteloon ja sitten täysikasvuiseen perhoseen, joka avautuu maailmalle täydessä loistossaan.

Kun tätä vertaa kasvien kehitykseen, niin siinä voi nähdä vastaavat vaiheet. Munavaihetta vastaa siemenkehitys, toukkavaihetta lehtien kasvu, kotelon muodostusta kasvien verhiön kehitys ja perhosen väriloistoa kukan avoin väriloiste.

Steinerin mukaan perhosten ja kukkien kehitys on olennaisesti samaa. Se suuri ero niissä on siinä, että perhonen kehittyy auringon yläpuolisten planeettojen voimin ja kukka taas auringon alapuolisten planeettavoimien tukemana: kuu, Venus, Merkurius.

Tämä yhdenmukaisuus luo niille voimakkaan yhteyden, ja Steiner antaa sille myös vaikuttavat säkeet:

Katso kasvia!
Se on maan
kahlehtima perhonen.
Katso perhosta!
Se on kosmoksen
vapauttama kasvi.

Kasvien kaipuu suuntautuu ylöspäin - ja alas kukkiin laskeutuva perhosmaailma täyttää tämän kaipuun.

Tulen ja valon eetterit

Sitten tulemme tuli- ja valoeettereiden maalmojen jälkeen maan kahteen seuraavaan, kahteen viimeisimpään inkarnaatioon, joita luonnehtivat vesi ja maa, virtauksen ja kiinteyden elementit.

Huomasi tätä esitystä pitäessäni äkkiä, miten niin perhosten värikimalteisista siivista kuin kasvien kukista puhuminen ei onnistukaan niillä äänenpainoilla, jotka ovat kotoisin tästä nykymaamme aineellisuudesta ja maan edellisen tilan vesimäisyyden eräänlaisesta lauhkeudesta. Niiden voima ei riitä, ääni alkaa hidastua.

Ja sitten tajusin, että perhosten ja kukkien värejä voi aidosti kuvat vain lisäämällä ääneen tulieetterin innostusta ja valoeetterin sisäistä valaistusta!

Se oli kummallinen oivallus myös siksi, että tajusin miten sellainen henkinen elämä ja tutkimus, puhe ja kuvaaminen, jotka perustuvat vain maan- ja vedenläheisille sisäisillekin voimille, eivät oikeastaan milloinkaan voi yltää kuvaamaan kasvin tai perhosen todellista kosmista olemusta. Eivät ne ehkä voi edes yltää ymmärtämään sitä.

Vain taiteenomainen sisäinen innostus ja joustavuus kohoavat siihen tuli- ja valoeetterin todellisuudeen, joka on ominaista niin kukille kuin perhosten siivillekin.

Mutta tästä jatketaan. Seuraavalla kerralla, nyt ensi tiistaina 8.7. kohoamme vielä vaikuttavampiin todellisuuksiin Steinerin kuvatessa tuon ensi kerran perustana olevassa esitelmässään perhosmeren henkisiä vaikutuksia koko maan kannalta.

Lämpimästi tervetuloa. Ilta on avoin kaikille.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Perhoset, kasvit, kukat, tulieetteri, valoeetteri, eetterivoimat, madot, planeettapiirit, planeettovoimat, toukka, kotelo

Helluntai

Sunnuntai 19.5.2013 klo 10:55 - Matti Kuusela

Helluntai on tänä vuonna niin aikaisin, että on todella vaikea tajuta sen olevan jo tänään. Se sattuu myös kovin lähelle kosmista helluntaita tai alkuhelluntaita, joka on huomenna eli maanantaina. Kun näitä juhlia seuraa, aito juhlatunne näyttää hiljalleen siirtyvän yhä enemmän sille päivälle, joka vastaa alkuperäisen juhlan kosmista asetelmaa.

Se tarkoittaa, että kosmos siis muistaa merkittäviä asioita, joita on tapahtunut tietyssä maan, planeettojen ja kiintotähtitaivaan ja Eläinradan yhteyksissä. Erityisesti nämä muistot painuvat eetteriin. Eetterit eli elämänvoimat tai ajanvoimat olivat mukana tähtitieteessäkin, olikohan se vielä 2800-luvulla. Sitten tultiin kovasti materialisteiksi, eetteriajatus maailmankaikkeuden täyttävästä näkymättömästä substanssista hylättiin, mutta eiköhän siihen pian tulla taas uudella tavalla. Eetteri on yhteydessä näihin mustiin aukkoihin ja maailmankaikkeuden näkymättömään massaan, joista puhutaan yhä enemmän ja enemmän.

Kristus ja eetterivoimat

Juhlapäiville on kehittynyt aivat omat eetterivoimansa aikojen kuluessa. Jokainen varmaan tunnistaan pitkäperjantain sään kolhouden. Helluntaina on aina oma valkokukkainen energiansa, vaikka se joskus on heikommin nähtävissä. Ja jos sitä alkaa liikaa miettimään nykyälyllä, saattaa jopa epäillä, onko sitä tunnelmaa lainkaan olemassa. No, on se.

Ainakin juhannustunnelma on niin voimakas, että sen olemassaolosta ei voi olla mitään epäilystä. Ei siitähään huolimatta että juhannus vain muutama vuosikymmen sitten siirrettiin ikivanhalta kalenteripaikaltaan viikonvaihteeseen. Mutta juhannus eroaakin kevään juhlista siinä, että se ei ole niin suorassa yhteydessä Kristuksen elämän tapahtumiin, vaan on enemmän ihmisten ja luonnonhenkien juhla, suorassa yhteydessä kosmiseen kesäpäivän seisaukseen.

Aivan eri tilanne on esimerkiksi helluntain, pyhän tai valkean eli Kristuksen juhlan kanssa. Kuvittele, miten mikrokosmos eli ihmisten maailma on tietyssä määrin epävakaa ja yllätyksellinen ja altis muutoksille. Tähän pieneen tai suppeaan kosmiseen nurkkaukseen saapuu sitten Kristuksen makrokosminen voima, joka on vakaa ja valtava ja pitkälle kehittynyt ja selkeytynyt. Se on samaa kuin ajatella, miten kiintotähtimaailmojen juhlallinen selkeys laskeutuisi yhtäkkiä maan säätilojen vaihtelevuuteen.

Näin nämä Kristus-juhlat ovat maan mikrokosmoksen piirissä jokainen oman suuren muutoksensa energeettisiä muistopäiviä. Luonnonhenget muistavat ne luonnostaan, ja eläytyvät niihin voimakkaasti. Kun luonnonhenkien varsinainen kotimaa on juuri elämänvoimien eli eetterimaailma, jokainen juhla on niille todellisuus, aivan konkreettista totta.

Me ihmiset voimme nyt valita missä määrin osallistumme juhliin, ja tärkeää on, että me opimme ymmärtämään niitä. Siksi henkinen tieto, henkisen tietoisuuden kasvu on niin merkityksellistä. On ihan mukavaa, että me osallistumme suuriin vuotuisiin juhlapäiviin, koska se aina vaikuttaa hyvällä tavalla meidän jokaiseen omaan energiakenttään, samoin luonnon ja maan voimakenttiin. Mutta tärkeää on, että me opimme ymmärtämään oman minuutemme tai hengen läsnäolomme pohjalta, mitä nämä juhlat merkitsevät. Silloin meidän ihmisten uudistuva minuus säteilee henkis-jumalallista valoaan koko elämämme piiriin.

Rakkaudella

Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: hellunti, eetterivoimat, mikrokosminen, makrokosminen, Kristus, luonnonhenget, tietoisuus

Henkisen kasvun tie - kohti syvempää näkemistä

Tiistai 5.2.2013 klo 1:58 - Matti Kuusela

Hei ystävät,

Pidin sunnunaina esitelmän Rudolf Steinerista Suomessa 1913. Ensinnäisellä matkallaan Suomeen Steiner puhui luonnosta ja korkeista henkisen maailman olennoista, aineen synnystä, taivaankappaleista ja muista mahtavista asioista, mutta seuraavana vuonna hän puhuikin Bhagavad Gitasta ja sen henkisestä taustasta.

Tämän toisen esitelmäsarjan luonne oli aivan toisenlainen kuin ensimmäisen. Se oli hiljaisempi, jotenkin vaatimattomampi, ja ihmettelin kauan, mikä sen tarkoitus oli. Sitten tajusin, miten tuo toinen esitelmäsarja, puhuu omalla tavallaan ihmisen henkisen tien alusta, aivan ensimmäisistä harjoituksista henkisellä tiellä.

 

Henkisen kasvun kukka

Nuorena helposti tahtoo paljon ja nopeasti. On totta, että on paljon harjoituksia ja koulutuksia, joiden avulla saa nopeasti henkisiä kokemuksia, mutta näin vähitellen alkaa tajuta, että sittenkin kannattaa lähteä lähteä liikkeille niiin perusteista kuin mahdollista.

Selvänäköisyyden kehitys on kuin kukka. Saatuaan ensimmäiset kokemukset niistä helposti innostuu, mutta joutuu samalla huomaamaan, miten on kuljettava syvemmälle, aivan kuin kohti kasvin lehtiä, jotka hengittävät elämää ja voimaa ja kosketusta.

Sitten tulee vaihe, jolloin tajuaa, miten kaikki tuo pysyy koossa vain kun laskeutuu vielä syvemmälle, alkaa huolehtia tuon kukan juurista ja maaperästä, johon se juurtuu.

Ja siinä vaiheessa viimeistään alkaa tajuta: ahaa, tämä on sitä, mistä Steiner Henkisen tiedon tie -kirjansa alussa puhui, niillä sivuilla, jotka kauan sitten hyppäsin yli liian helppoina. Hän puhuu hartaudesta ja moraalista, asioista, joita nuoruuden innossa ei osaa oikein arvostaa. Ei oikein edes ymmärrä, mitä ne ovat.

 

Hartauden perusta

Silloin ymmärtää, miten johdonmukainen henkisen kasvun tie ei lähdekään siitä kukasta, jonka itselleen voi poimia, vaan sisäisen maaperän muokkauksesta. Ensin voi tuntua aivan liian pitkälliseltä tehdä esimerkiksi hartauden ja kunnioituksen tunteen harjoituksia, mutta niillä on mielensä.

Jos lähtee suoraan kukan ja sen terälehtien kehittämisestä, eivät kasvin lehdet ja juuri ja sitä ympäröivä maaperä ole kehittyneet antaakseen tälle kukalle riittävästi ravintoa ja voimaa.

Henkisen kasvun ja selvänäköisyyden perustaa on juuri oikeiden tunteiden ja moraalin kehittäminen. Nykyään niitä ei juuri pidetä arvossa, mutta jos haluat ymmärtää, mitä moraali varsinaisessa mielessä merkitsee, se on yksi niitä perustavia maailmanlakeja, joiden avulla maailman elämänvoimat kasvattavat ja rakentavat.

Aistimaailman taustalla on moraalinen maailma. Ja jos me katsomme aistimaailmaa tai luontoa sellaisella asenteella, että me pääsemme sen pinnan taaksi, että aistimus katoaa ja tunne nousee esiin, silloin me kohtaamme niitä tunteita, jotka toimivat sisäisen kasvun ohjaajina niin ihmisessä kuin luonnossa. Luonnossa nuo voimat ilmentävät itseään siinä mitä me voimme nähdä ja kokea, mutta ihmissisäisyydessä nämä samat voimat kasvattavat meidän henkisen elimemme, chakrat, voimakkaiksi, terveiksi ja tasapainoiseksi, niin että sitten kun niiden kukat avautuvat henkisen maailman valolle, niiden rakenne on tasapainoinen ja pysyvä.

Tämä on yksi tapa katsoa selvänäköisyyden syntyä. Henkisen kasvun tie on matkaa kohti selvänäköisyyttä. Se ei välttämättä edellytä sitä, että haluaisi tulla selvävänäköiseksi, mutta se on sama sisäisen vahvistumisen ja sisäisen tasapainon ja terveyden tie, joka aikanaan joka tapauksessa tuottaa sen laajentuneen maailman kokemuksen, mitä me kutsumme selvänäöksi. Silloin selvänäköisyys asettuu luonnolliseksi osaksi ihmisen kasvua.

Rakkaudella

Matti

3 kommenttia . Avainsanat: Luonto, eetterivoimat, hartaus, henkisen kasvun, tie, kehitys, Steiner, selvänäköisyys

Maan elämää ja ihmistietoisuutta - Maria-Sofia ja helluntai

Lauantai 11.6.2011 klo 13:14 - Matti Kuusela

Tervehdys Sinulle kesän lämpöön! Maailmankaikkeus tosiaan esittää nyt itsestään uusia puolia. Eilen Ylitorniossa saavutettiin Suomen kolmanneksi korkein mitattu lämpötila ja katsotaan mitä tämän helluntai-viikonvaihteen aikana vielä tapahtuu.

Viime viikolla oli Auringossa valtava myrsky ja Tampereen hoitopäiväni päätteeksi juteltiin vielä kahden ystävän kanssa Hatanpään vanhassa ihmeellisessä kartanossa. Ihmeellisesti puhe kääntyi tekniikkaan, luontoon, ja esimerkiksi siihen, miten kokemus Maasta on muuttumassa.

Viimeisen tieteellisen tiedon mukaan Maassa on voimakas kiinteä ydin, joka on vahvasti rautaa. Sitten on nestemäinen laaja ulompi vyöhyke. Sen jälkeen suunnilleen puolivälissä on vastikään löydetty ohut kiinteä kerros ja jälleen nestämäinen vaippa. Ja sen päällä tämä ohut kiinteä kuori, jonka päällä me elämme.

Se tarkoittaa, että suunnilleen puolivälissä matkaa maanpinnalta sen keskukseen on kahden nestemäisen kerroksen välissä ohut välitaso. Kummassakin näissä nestemäisissä kerroksissa tapahtuu valtavia konvektiovirtauksia ja jo vuosia sitten kerrottiin, miten maan ytimen kiertovauhti on toinen kuin maan pinnan.

Kuvittele siis, miten elät maan kiinteällä pinnalla, jonka alla on kaksi erillistä valtavaa nestämäistä pyörteilevää kerrosta ja niiden alla kiinteä rautaydin, jolla on erilainen pyörimisvauhti kuin pintakerroksilla.

Kun eläytyy tähän Maan jättimäiseen elävyyteen ja plastisuuteen, on väistämättä ajateltava, miten maan sisäistä elävyyttä täytyy vastata sen ulkopuolella olevien energiakerrosten elävyys.

 

Revontulet

Tiedämme, että Auringon lähettämät suuret energiapurkaukset luovat revontulet, joiden kautta suuret enkelit puhuvat maan olemukselle.

Revontulten sähköisyyden täytyy välttämättä olla yhteydessä myös Maan sisäisiin sähköisiin tapahtumiin. Jo nestämäisten kerrosten hankaus kiinteämpiä kerroksia vastaan aiheuttaa valtavia sähköisiä voimia.

Viime aikoina on näkynyt valokuvia, jotka antavat salamoista ja ukkosesta uuden kuvan. Niitä ei tapahdu vain maan ja pilvien välillä, vaan valtavaa salamointia tapahtuu esimerkiksi tulivuorenpurkauksien yhteydessä. Edelleenkin on oikeastaan epäselvää, tapahtuuko salamointi taivaasta maahan vai maasta taivaaseen. Ehkäpä se onkin juuri taivaan ja maan vuoropuhelua, jälleen suurten enkelien suurta puhetta.

Ja aivan varmaa on, että myös allamme, syvällä maan sisässä täytyy tapahtua valtavia sähköisiä myrskyjä, salamointia, joka voimakkuudessaan ylittää kaiken sen, mitä voimme kuvitella tapahtuvan maan päällä tai yläpuolella.

 

Maanjäristykset

Viime aikoina on tultu yhä enemmän tietoisiksi siitä, että jo kolme vuorokautta ennen maanjäristyksiä ilmakehän elektronivirtauksissa tapahtuu muutoksia. Ja kuten hyvin muistetaan, eläimet ovat hyvin tietoisia esimerkiksi tsunameista ja maanjäristyksistä.

Kiinassa on havaittu ennen maanjäristyksiä erikoisen värisiä ja muotoisia pilviä. Ehkä voimme nimittää niitä maanjäristysenkeleiden tai -haltijoiden pilviksi. Viime vuoden suosituimman rajatietokirjan Muinaissuomalaisten kadonnut kuningaskunta -kirjan kirjoittaja Jukka Nieminen on jopa sitä mieltä, että maanjäristykset eivät välttämättä aiheutakaan sähköisiä ilmiöitä, maan valtavat sähkövirtaukset yhdistyneenä toisten planeettojen sähkövirtoihin esimerkiksi tietyissä konjunktioissa aihettuavat maanjäristyksiä.

Jukka hahmottelee edelleen, että mielenkiintoinen sähköinen ilmiö plasma, josta mm. pallosalamat muodostuvat, virtaa voimakkaana maan navoilla tai ainakin pohjoisnavalla, ja että tuo plasmavirtaus on joskus aikaisemmin ollut niin voimakas, että se on ollut nähtävissä paljain silmin. Ja tuota jossain määrin jättiläisihmisen näköistä virtausta kuvaavat hänen näkemyksensä mukaan monet meidän kalliopiirrostemme tikku-ukkomaiset olennot.

 

Eetterit ja sähkö

Tärkeää on kuitenkin muistaa, että maailmankaikkeuden luovaa ja kantavaa voimaa ei ole sähkö ja sähkömagnetismi, kuten amerikkalaiset niin usein kirjoittavat, ja pitävät myös ihmisen auraa sähkömagneettisena ilmiönä.

Ihmisen aura muodostuu alemmilla tasoillaan eetterivoimista, joita voimme kutsua myös elämänvoimiksi tai muotovoimiksi, hieman tilanteen mukaan, sillä ne vaikuttavat molemmilla alueilla. Elementtien mukaan jaottuvilla eetterivoimilla on maisessa olemassaolossaan kuitenkin varjonsa, tavallaan välttämätön tiivistynyt tai langennut puolensa, ja sitä ovat sähkö ja magnetismi.

Sähkö on valoeetterin ja magnetismi veden eetterin varjoa. Ne toimivat hyvin läheisessä yhteistyössä keskenään.

Jos siis sanomme, että revontulet ovat enkelten puhetta, niin se tarkoittaa, että tuo puhe tapahtuu varsinaisesti eetterivoimien alueella. Niillä vain on ikäänkuin varjonsa sähkömagneettisella puolella. Toisaalta tuo sähkömagneettinen toiminta kantaa puhetta maan piirissä, kuten me kaikki kännyköitä käyttävät ja radiota kuunnelleet tiedämme.

 

Suuri kokonaisuus

Huomenna on helluntai. Yksi
helluntaitapahtuman suuria
uudistuksia oli sepentecost_maria.jpg, että ihminen itsenäistyneen minuutensa ansiosta itsenäistyi myös luonnonvoimien piiristä. Aikaisemmin ihminen oli luonnonvoimien armoilla ja hänen oli rakennettava temppeleitä ja ylläpidettävä niissä jatkuvaa palvelusta luonnonvoimien pitämiseksi tasapainossa.

Enne tästä uudesta oli jo se, että Maria Magdaleena pääsiäisaamuna näkee Jeesuksen uudessa asussa, puutarhurina. Puutarhurimuoto merkitsee, että Jeesus näyttää, miten ihmisen ei enää tarvitse olla luonnonvoimien uhri, vaan jokaisessa ihmisessä kasvaa vähitellen uusi voima tulla luonnonvoimien puutarhuriksi.

Se on sama mahtava asia, josta luonnonhenget ovat meidän aikanamme kertoneet: että enkelit ovat vähitellen irtaantumassa luonnonhenkien ohjauksesta ja meidän ihmisten on astuttava heidän tilalleen.

Luonnollisesti se on pitkä prosessi, mutta toisaalta sillä on kiire. Me olemme ihmiskuntana jälleen kerran selvästi jäljessä suunnitelmasta. Nyt jokaisen ihmisen joka suinkin kykenee, on tärkeää alkaa ainakin mielessään valmistautua tähän uuteen maailmanvoimien puutarhurin rooliin. Opastusta me tulemme saamaan enkeleiltä yllin kyllin. He ovat jo kauan odottaneet voidakseen sitä antaa.

Kun vuoden 2012 lopulla suuri viritys galaktisten voimien yhteyteen avautuu, on tärkeää, että mahdollisimman moni meistä, vaikka miten pienesti, on avoin ryhtymään noiden suurten kosmisten voimien välittäjäksi maan päällä.

 

Helluntai

Kaksituhatta vuotta sitten tapahtui helluntaina ihmeellinen henkisten voimien purkaus. Jeesus oli valmistanut kaksitoista opetuslasta ottamaan vastaan suuremman yksilölliseksi tulevan henkisen voiman.

Silloin se tapahtui yhteisöllisesti. Maria oli heidän piirinsä keskus, joka naisellisella voimallaan kykeni luomaan yhteyden heidän kaikkien kolmentoista kesken. Helluntaina Marian olemukseen astuu maailmanviisaus Sofia, jonka kosminen viisauden, rakkauden ja yhteisöllisyyden voima valmistaa kuin eetterisen salamaniskun Kristuksen välittämänä, Isästä Äitiin, Linnunradan galaktisista voimista Maaäidin voimiin.

Nuo hengenliekit lahjoittavat opetuslapsille uuden voiman, joka nyt kahdentuhannen vuoden aikana on kypsynyt kaikissa ihmisissä. Nyt me ymmärtääkseni olemme tulleet aikaan, jota kuvataan Kristuksen toisena tulemisena.

Se tarkoittaa, että me jokainen, otettuamme vastaan Maria-Sofian rakastavan viisauden, olemme valmiit heräämään kristuksen välittämään uuteen yhteyteen koko maan kanssa, ryhtymään Maan uusiksi puutarhureiksi.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: eetterivoimat, Maria-Sofia, helluntai, maanjäristykset, revontulet, enkelit