Matin blogi

Minuuden olemus

Tiistai 14.7.2015 klo 11:37 - Matti Kuusela

Ihmisen minuus on ihmeellinen asia, koska me emme voi nähdä sitä. Meillä ei ole mitään keinoa havaita ihmisen minuutta tavallisin aistein. Siksi onkin sanottu, että minuuden kokemus on ihmisen ensimmäisen ja myös suurin varsinainen henkinen tai yliaistinen havainto.

Me voimme kokea minuuden vain sen toiminnan kautta. Kuka se on joka ajattelee, tuntee, valitsee, arvottaa yhden ajatuksen paremmaksi kuin toisen? Se on juuri ihmisen minä.

Totta on, että me kyllä samaistumme fyysiseen kehoomme, tunteisiimme ja ajatuksiimme. Me samaistumme jopa siihen mistä pidämme ja mikä meille on tärkeää. Me voimme vahvistaa itseyttämme tai yhtettämme johonkin ryhmään pukeutumisella, puhetavalla, musiikkimieltymyksillä ja monella muulla keinolla. Mutta mikään niistä ei ole meidän varsinainen minämme.

26899720_s.jpg

Ego

Kreikan sana ego tarkoittaa alunperin juuri minää, mutta nykyään se on muuttunut tarkoittamaan alempaa minää. Tällaista alempaa minää voi pitää sielunvoimien tiivistymänä tai jopa kovettumana. 

On täysin luonnollista, että meille kehittyy tiettyjä mieltymyksiä. Teen mielelläni joitakin asioita yhä uudelleen ja kartan toisia. Se on aivan oikein, kunhan en menee äärimmäisyyksiin. Jos päätän, että vain yksi tapa tehdä jokin asia on oikein ja muuta tavat ovat vääriä, silloin olen juuri luonut itselleni illuusion. Sielunvoimani ovat asettuneet tiettyyn tilaan, ja samaistun tuohon tilaan niin, että alan sitoa oman itsetuntoni siihen. Kuvittelen, että on jotain hyvin arvokasta tehdä juuri tiettyä asiaa tai toimia aina tietyllä tavalla.

Kehitys vai kiinnijäänti

Tässäkin on hieno ero kehityksen ja kiinnijäämisen välillä. Voin kehittää jotain taitoani vuodesta toiseen, mutta en silti jää siihen kiinni. Silloin se on edistystä ja kehitystä. Voin lopettaa sen, vaihtaa johonkin toiseen, uudistaa tekniikkaa, luoda uusia näkökulmia. Silloin minuuteni toimii ja kehittyyä

Minuus voi erehtyä niin monella tavalla. Virolainen lääkäri Luule Viilma korosti aikoinaan, miten vahingolla on kuvitella olevansa hyvä ihminen, ja vielä pahempaa on yrittää olla vielä parempi ihminen kuin on.

Tuo hyvyyden kokemus on juuri kiinnijäämistä. Huomaa, että onkin vaikeampaa luonnehtia sitä, mikä on aidosti hyvää, millainen on aidosti hyvä ihminen.

Ainakin yhdellä tavalla sitä voi lähestyä. Hyvä ihminen on sellainen, joka katsoo avoimesti, joustavasti, vapaasti, myötämielisesti jokaista ihmistä, olentoa ja tilannetta, jonka hän kohtaa. Hän eläytyy itse tilanteeseen. Hän antaa tilanteen itse kertoa, mitä sille tehdä.

Tietenkään tilanteet eivät osaa sitä kertoa, mutta ihmeellisellä tavalla silloin syntyy kuin vuoropuhelu tuon tilanteen ja vapaan ihmisminän välille: kun ihminen on valmis ottamaan avoimesti vastaan sen, mitä hänelle virtaa eri tilanteista, voi todella sanoa, että maailmaa puhuu. Ihminen aivan kuin kokoaa juuri minuuteensa yhteen sen, mitä hänelle avautuva maailma - puhuu. 

Niin, ihmisen minuudessa tai sen kautta vaikuttaa parhaimmillaan läsnäoleva henki, jolla on kyky lähestyä maailmaa niin, että se alkaa puhua hänelle.

Sanan läsnäolo

Mehän tiedämme, että Uusi testamentti korostaa voimakkaasti puheen osuutta maailman luomisessa. Se tarkoittaa, että maailma on kuin hidastunutta tai pysähtynyttä puhetta. Ja kun meidän henkemme kohtaa vapaasti ja rakkaudellisesti maailman, se vapauttaa luonnon puheen.

Maailman kehittyessä ja aineellistuessa sen luovat voimat ovat hiljalleen köyhtyneet. Ihmeellisellä tavalla maan päällä luonto vielä elää, toisin kuin esimerkiksi Marsin pinnalla, jossa voi havaita muinaisen toiminnan jälkiä, mutta nyt jo kuolleessa muodossa.

Käytännössä se tarkoittaa, että juuri ihmisen tehtävä on luonnon pelastaminen. Ei ole olemassa mitään muuta olentoluokkaa kuin ihmiset, jotka on valmistettu siihen tehtävään.

Meillä on fyysisiä ja sielullisia voimia ja kykyjä, meillä on erilaisia elämänvoimien ominaisuuksia, joita voimme oppia käyttämään, mutta se varsinainen salaperäinen henkinen voima meissä, se joka voi kohottaa maailman uuteen luomisen vaiheeseen, on juuri meidän jokaisen yksilöllisessä minässä.

Uudessa testamentissa Jeesus painottaa usein sitä, miten meidän on saatava minuutemme eli valomme loistamaan voidaksemme suorittaa oman osuutemme. Koska minuus on juuri läsnäolon henkinen voima, sitä voi lähestyä oikeastaan vain yhdellä tavalla: antamalla minälle yhä enemmän vaikutusmahdollisuuksia elämässämme.

Henkinen kasvu

Koska minä on yksilöllinen, se vahvistuu oikealla tavalla vain niin, että minä teen parhaani. Kun toimin kaikissa mahdollisissa tilanteissa mahdollisimman oikein, sillä minun minuuteni vahvistuu ja alkaa loistaa.

Minä kehittyy oikein vapaassa ja tasapainoisessa vuorovaikutuksessa maailman kanssa. Me olemme saaneet tämän maailman harjoituskentäksemme siksi, että meillä on täällä mahdollisuus tehdä kaikki mahdolliset yksilölliset virheet. Voimme koota liikaa itsellemme, voimme antaa liikaa itseltämme pois...

Se keskitie, josta Kristus puhui, on jatkuvaa tasapainon etsimistä itsen ja maailman välillä, tai alemman ja korkeamman itsen välillä.

Harjoittelun tekee vaativaksi se, että meillä on niin monta sisäistä tasoa, joilla me elämme samanaikaisesti. Kuten aiempien blogieni Vuorisaarnatarkasteluista ilmenee, meillä on nykyisessä kehitysvaiheessamme kuusi perustasoa, joista meidän on pidettävä huolta.

Ja niiden lisäksi tulee paljon muuta. Nykymaailmassa minuus on meidän tärkein jumallahjamme, jota meillä on lupa kehittää. Ja jota maailmankaikkeus odottaa meidän kehittävän. Minuuden kehitys on samalla vahvistumista ja herkistymistä. Se on aina vastakohtien välillä.

Minä olen

Kristus antaa kyllä vihjeitä siitä, mitä minä on. Minä olen... totuus, esimerkiksi. Mutta minä ei ole valmis totuus, se ei ole tulevaisuuden totuus, vaan jotta minä voi olla totuus, sen on oltava totta juuri tässä, täysin yksilöllisesti, täysin objektiivisesti, samanaikaisesti. 

Juuri tuossa yksilöllisyyden ja maailman vuoropuhelussa minuus kehittyy maailmaa rakentavaksi voimaksi, kun se oppii olemaan se kirkas hengenpiste tai hengenvoima, jonka kautta maailma voi virrata sisään ja ulos. 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: minä, minuus, Kristus, henkinen kehitys, ego

Medusat 2

Perjantai 7.6.2013 klo 1:17 - Matti Kuusela

Puhuimme edellisessä blogissa medusoista, siitä miten ne ovat kuin merestä tiivistynyttä musiikkia, ääntä tai suorastaan melodioita. Se on nykyiselle ajattelulle jo riittävän vaativiaa, puhumattakaan siitä, miten herkästi maa reagoi siihen, mitä sen pinnalla tapahtuu. Merenhenki Etschewit kertoi, miten jokainen musiikkilaatu luo oman medusansa maan vastauksena tuohon musiikkiin. Sehän kertoo siitä, että ihmistoiminnan vaikutus todellakin yltää ympäri koko maan - siis siinä mielessä että kun jossain jotain tapahtuu, sen seuraukset voivat ilmetä maaäidin vastauksena millä tahansa maapallon alueella. Siinä ajatusharjoitus kerrakseen.

Puhuimme myös siitä, miten medusat ovat vain hivenen tiivistynyttä vettä. Valaan laulavat meriin kuun lauluja, mutta medusat eivät laula tai soita, ne ovat tuo sointi tai sävelmä. Se on asia, joka tulee luonnonhenkien kertomuksissa esiin yhä uudelleen ja uudelleen. Jotkut olennot tekevät jotain, jotkun olennot ovat noita tekoja. Se on näkökohtaero, jonka kanssa joutuu ehkä pinnistelemään omassa tietoisuudessaan, mutta kun tuo tekemisen ja tekona olemisen keskinäinen suhde alkaa avautua, alkaa kokea maailman uudella tavalla, entistä avarampana, musikaalisempana.

Viisaus, rakkaus ja kauneus

Medusat ovat olentoja, joiden likkeessä vesielementin kauneus ja viisaus sulautuvat yhteen. Maassa elävä viisaus on maan edellisen ihmiskunnan, vanhan kuun ihmisten eli nykyisten enkeleiden tuotetta. He istuttivat maahan viisauden, niin että viisaus tulee esiin kaikkialla, mutta joskus niin harvinaisen kauniilla ja aaltoavalla tavalla kuin näillä juuri ja juuri merivedestä esiin kasvaneilla medusoilla.

Maan nykyisen ihmiskunnan eli meidän tehtävänä tulee olemaan maan täyttäminen rakkaudella, niin että maan seuraavan ihnkarnaation ihmiskunta voi aivan kuin tuoksuna kokea rakkauden huokuvan esiin kaikesta siitä, mitä maassa on. Se on meidän suuri tehtävämme - ja kuten on helppo ymmärtää, meillä on siinä vielä tekemistä. Mutta voit jo nyt auttaa tätä kehitystä näkemällä sisäisesti miten se rakkaus, joka nyt vielä ilmenee usein niin alkeellisena ja häilyvänä, maamme loppua kohti puhkeaa kukkaansa ja täyttää koko maan, kaiken mitä täällä on.

Kuu

Kuulla on läheinen yhteys maan vesielementtiin. Oletko koskaan ihmetellyt, miten maassa voi olla niin paljon viisautta ja kauneutta. Kuun ikiopettajat antavat sointiensa kaikua maan meriin jotka peittävät maata suuremman alueen maan pinnasta, ja näitä sointeja riittää myös vuoripuroihin saakka. Tässä soimisessa kuun oma viisaus uudistuu jatkuvasti ja kantaa samalla maan viisautta. Siksi medusat soivat maailman merissä. 

Aluksi korostimme, miten medusat ovat sointi, mutta ne ovat myös sointia, joka tosin ei ole tavallisin aistein kuultavissa. Se on henkistä tai yliaistista sointia ja musiikkia. Kun eläydyt tähän medusojen yliaistiseen sointiin veden elementissä, voit kokea, miten laajalle tuo sointi ulottuu maan olemuksessa, myös muiden olentojen kautta.

Etschewitin mukaan kuun henkisten opettajien keskeinen viesti ainakin tuohon aikaan oli se, miten ihmiskunnan ongelmia ei voi ratkaista vain ajattelun avulla, vaan meidän on aina löydettävä kolminaisuus, kuten ajattelu, tunne ja tahto, tai usko, rakkaus ja toivo. Vasta silloin me alamme hahmottaa kokonaisuuksia siten, että ottavat huomioon sekä henkisen, sielullisen että aineellisen tason.

Ikuisuus

Joskus ihmiskunta omaksuu iskulauseita, joilla saattaa alunperin olla hyvä tarkoitus, mutta jotka voivat johtaa pahasti harhaan. Nyt kaksi tällaista lausetta liittyy aikaan. Toiven lause pyytää pysymään nykyhetkessä, mikä on aivan hyvä ajatus - ellei siihen pyri ajattelun voimin. On hyvä elää nykyhetkessä, mutta jos puristaa ajattelunsa siihen liikaa, silloin jää ikuisuuden elementti huomaamatta.

Kuun viisaudenopettajat ja medusat elävät kärsivällisesti paljon laajemmassa aikaulottuvuudessa kuin me ihmiset. Ymmärtääksemme paremmin sekä kuunviisautta että medusojen luomoavaa liikettä me vapautua ikuisuuteen, ajan sykkivään rajattomuuteen.

Toinen sisäisesti vahingollinen lause on "aikaa ei ole". Aika on tunnetusti jo yksi Aritoteteleen kahdestatoista maailman luomisen kategoriasta. Se on olemassa. Aika on elementti, joka esimerkiksi erottaa fyysiset tilat toisistaan niin, että jossain paikassa voi jonain ajan hetkenä olla yksi ihminen, toisella hetkellä vaikka neljä, kolmannella ei yhtään.

Koska meidän fyysinen maailmamme on rakenteeltaan vahvasti dualistinen eli kaksinapainen, tällaiset "yksisuuntaiset" lauseet, kuten aikaa ei ole tai elä nyt-hetkessä ovat oikeastaan zen-lauseita, joiden tehtävä on johdattaa ihmisen tietoisuus yksisuuntaisuuden yli. Vanhoissa henkisissä kouluissa on opetettu, miten ihmisen on aina ajateltavat jokainen ajatus myös vastakkaiseen suuntaan. Vasta silloin tavoittaa niiden totuuden. 

Elämänmaailmassa aika on todellisuus, joka täyttää maailmankaikkeuden samalla tavoin kuin fyysis-aineellisen avaruuden täyttää tila. Käytännössä se merkitsee, että esimerkiksi energiahoidossa me voimme parantaa eri aikojen tapahtumia ajan elementissä, niin kuin me fyysisen tilan piirissä voimme parantaa kehon eri alueita.

Ja totta on, että maailmankaikkeuden keskussykkeen ytimessä aika aivan kuin katoaa, jolloin mahdollistuu kokemuksen samanaikaisuuden intuitio, mutta samalla aivan kuin liukenevat myös kaikki kaksitoista kategoriaa.

Jos pääset katselemaan medusoja vaikkapa akvaariossa, tunne miten ne elävät hyvin omassa maailmassaan: ne ovat täällä, mutta samalla jossain aivan muualla, täynnä kuun ikiviisauden sointia, joka maan vesielementissä ilmenee niin kauniina yliajallisena sykkeenä, vaikka me aistillisen korvin emme voikaan medusojen kuun musiikkia ja kuun viisauden viestejä kuulla.

Rakkaudella
Matti 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: medusa, kuu, viisaus, viisauden opettajat, aika, kategoriat, aikaa ei ole olemassa

Steiner, Rosenkreutz ja eurooppalaisen ihmisen tehtävä

Maanantai 15.8.2011 klo 5:08 - Matti Kuusela

Hei ystävät, niin suuria ajatuksia pyörii mielessä, että parempi nyt vain kirjoittaa ja jatkaa edellisestä Valkoisen veljeskunnan mestari-blogista ja Rudolf Steinerista. Tuon blogin siis kirjoitin Judith von Hallen uusimman kirjan pohjalta, ja jatkan uudelleen kirjaan liittyviä ajatuksia.

Kun olen aikaisemmin ihmetellyt,
miten Rudolf Steiner silloin
1900-luvunrauhankilpi_200.jpg saattoi äkkiä siirtyä
käsittelemään esimerkiksi jotain sanskritinkielistä mantraa tai kiinankielistä henkistä käsitettä, niin yritin löytää mielessäni jonkin sisäisen lenkin, jonka kautta tuo yhteys voisi olla. Nykyisin intialaiset mantrat ja kiinalainen henkisyys ovat kirjallisuudesta tuttuja, mutta sata vuotta sitten oli aivan toisin. Kirjoja ja tietämystä oli hyvin rajoitetusti.

Nyt tietysti asia tulee aivan selväksi. Seitsemäntenä tai pyhän hengen mestarina Steinerin ei tarvinnut välttämättä etsiäkään noita tietoja mistään ulkopuoleltaan, vaan henkisen kehityksen mestarina ne olivat hänelle omaa sisäistä tietoa.

 

Aistien kautta henkeen

Mestarina eläminen maan päällä ei välttämättä ja todellakaan ole helppoa. Viime blogissa luetteloin niitä alueita, joihin Steiner on antanut uusia lähtökohtia, mutta kun seuraa hänen esitelmiään, huomaa miten hän on jatkuvasti joutunut keskeyttämään uusien asioiden esittelyä. On runsaasti kohtia, joissa hän innoissaan kertoo, miten tulemme jatkamaan siitä ja siitä aiheesta, mutta niin ei tapahdu.

Yksi syy siihen toki on, että koko ajan tulee niin paljon uutta. Mutta toinen syy on yhtä varmaan se, että ihmiset eivät olleet yksinkertaisesti valmiita ottamaan enempää vastaan.

Steinerin idea henkisestä tiedosta oli jatkuvasti se, että sen on tultava käytäntöön: henkinen ihminen on sellainen, jolla oikeaksi koettu henkinen idea johtaa suoraan toimintaan, toteutukseen!

On totta, että Steinerilla oli paljon kuulijoita, jotka perustivat kouluja ja taidekursseja ja maatalousta ja kokeilivat uusia yhteisöllisiä tuotantomuotoja, kirjoittivat kirjoja, mutta silti voi kokea äärimmäisen tuskallisena sen, miten vähän hänen syvintä sanomaansa ymmärrettiin.

Kun hän muistaakseni 1904 tahtoi puhua käytännöllisistä karmaharjoituksista, se loppui lyhyeen, sillä ihmiset eivät yksinkertaisesti halunneet kuulla mitään sellaista, ei käytännöllistä henkisyyttä.

1907 Steiner puhuu suurella kuulijakunnalle siitä, miten koko kulttuuri on perustettava uudelleen henkiselle pohjalle.

1909 muistaakseni hän alkaa puhua intensiivisesti Kristuksen toisesta tulemisesta henkisessä maailmassa, tai eteerisessä, jotta tuo tapahtuma ei menisi ihmisiltä huomaamatta.

Suomessakin hän puhui 1912 siitä, miten ihminen voi päästä aistitarkastelun kautta henkiseen kokemiseen.

Kaikki nämä odottavat edelleenkin laajenmpaa tietoisuutta. Toisaalta, Kristus antoi aikanaan vain "yhden käskyn": rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut!

Miten vaikeaa sen toteuttaminen on edelleenkin.

 

Steiner ja Rosenkreutz

Judith von Hallen kirjan mukaan nykyisen kulttuurin mestari on Christian Rosenkreutz, mutta kohtalon tarpeesta Rudolf Steiner seitsemäntenä mestarina ja eräänlaisena vapaana agenttina toimii vahvasti Rosenkreutzin kanssa yhdessä ja läheisessä yhteydessä Mestari Jeesuksen eli Zarathustran kanssa, joka on varsinaisesti Lännen toinen mestari.

Näkyvän maailman kannalta henkisen temppelin Lännen alttarilla ovat siis rinnan nämä henkiset veljekset Christian Rosenkreutz ja Rudolf Steiner. Heidän impulssinsa liittyvät voimakkaasti ja voisi kai sanoa saumattomasti yhteen.

Se käy selväksi, jos vaikka muistelee Christian Rosenkreutsia aikaisemmassa elämässään Salomonin temppelin rakentajana ja Steineria Ensimmäisen Goetheanumin arkkitehti-rakennusmestarina.

Steiner korostaa usein myös sitä, miten hänen opetustaan on oikein kuvata aitona rosenkreutzilaisuutena. Pyhän hengen mestarina Steiner pystyy siis maanpäällisellä tasolla ilmaisemaan omaa opetustaan täydellisesti sopusoinnusta Christian Rosenkreutsin kanssa, joka pysyy näkymättömänä taustalla, elää hän sitten maallisessa inkarnaatiossa tai henkisessä maailmassa.

 

Eurooppalainen ihminen

 Eräässä esitelmässään Steiner sanoo:

Eurooppalaisen ihmisen tehtävä on voittaa egoismi, muuntaa se, muuntaa se korkeampaan muotoon: vapaaksi, vieteistä vapautuneeksi, jumalallisuutta tahtovaksi, vahvaksi minuudeksi. Sen se voi tehdä vain tietoisuusvoimien hallinnalla, tiedolla ... Nuo vahvat voimat voidaan hänelle nykyaikana antaa, kun hänessä elää tahto maailman, ihmisen ja maan tiedostamiseen. Se on aitoa rosenkreutzilaisuutta ...

Tässä mielessä koen vahvasti, että nyt eurooppalaisina ja EU: jäseninä meidän on ryhdyttävä tällaisiksi rosenkreutzilaisiksi - tai mitä ikinä sanaa tällaisesta henkisestä asenteesta tahdommekin käyttää - joilla jokaisella on luja usko ja luottamus siihen, että kaiken poliittisen ja sillä tavoin vapaata ihmisyyttä rajoittavan toiminnan keskellä hän pystyy olemaan aito henkinen itsensä.

Koen edelleen vahvasti, että niin tarpeellisia ja välttämättömiä henkiset yhteisöt ja poliittiset ja yhteiskunnalliset liikkeet ovatkin, on meidän itsemme ja Suomen ja Euroopan henkiselle kehitykselle aivan välttämätöntä, että on myös ihmisiä, jotka ovat sisäisesti vapaita kaikista ryhmistä ja yhteisöistä totuuden suhteen.

Yhteisöt ovat käytännöllisiä ja ne voivat auttaa meitä eteenpäin niin käytännöllisillä kuin henkisillä teilläkin, mutta nykyhenkisyys ei tue enää yhteisöllisiä totuuksia, vaan totuus voi olla ainoastaan yksilöllinen.

Se on meidän aikamme ehkä kaikkein keskeisin henkinen tieto.

Sillä en siis tarkoita, ettei voisi kuulua henkisiin yhteisöihin, vaan sitä, että varsinainen totuus ihmisessä voi syttyä vain hänen ja hänen enkelinsä yhteistyönä - vielä korkeampien henkisten voimien avulla.

Tällaisen totuuden hengen kokemuksen avulla me voimme luoda jotain pysyvää uutta ja ehkä pysyvää turvaa niin Suomessa kuin EU:ssakin.

Rakkaudella
Matti

 

Kuva www.sinikkalaurikainen.fi

3 kommenttia . Avainsanat: Steiner, Rudolf Steiner, minuus, minuuden kehitys, egoismin voittaminen, Christian Rosenkreutz, Valkoinen veljeskunta, pyhän hengen mestari, Goetheanum, totuus, totuudet, yhteisöt, eurooppalaisen ihmisen tehtävä