Matin blogi

Sakramentit ja ihminen

Perjantai 31.7.2015 klo 0:42 - Matti Kuusela

Hei ystävät, viime keskiviikon workshopissa me tutuistumme viimeisenä asiana sakramentteihin. Muistat varmaan sanonnan seitsemän sakramenttia, vaikka esimerkiksi luterilaisessa kirkossa niitä ei niin montaa olekaan. Seitsemällä on kuitenkin oma merkityksensä.

Samoin kirkollisilla toimituksilla on yhteiskunnassamme niin suuri merkitys, että niiden henkistä taustaa on hyvä tuntea, kuuluipa mihin kirkkoon tai millaisen henkisen vakaumuksen piiriin tahansa.

Sakramenttiosuutemme oli siis hyvin lyhyt workshopissamme, koska paljon muuta oli jo keskusteltu ja käyty läpi. Avoin ja vapaa keskustelu on tärkeää, koska viimeistään nyt olen tajunnut sen, että uusia henkisiä asioita on käytävä läpi usein, monesta eri suunnasta ja eri aikoina, jotta ne tulevat todellisuudeksi.

Sakramentit ja Vuorisaarna

Yksi mukavia asioita henkisessä tutkimuksessa on, että eri asiaryhmiä voi asettaa rinnakkain ja vertailla niitä keskenään, jolloin ne alkavat paljastaa useinkin aivan uskomattoman syviä salaisuuksia.

Tämä mahdollisuus perustuu siihen, että jos meillä on jokin todellisuus, joka jäsentyy seitsemään vaiheeseen, niin maailmankaikkeus on muodostunut niin, että kaikki muutkin seitsenjäsennykset ovat ikäänkuin sukua keskenään. "Seitsemän" on pohjimmiltaan henkinen tosiasia. 

Käytännössä tämä seitsenyhteys tarkoittaa, että me voimme tarkastella rinnakkain esimerkiksi ihmisen olemuspuolia, sitä miten ne tulevat esiin Vuorisaarnassa, ja sitä miten sakramentit suhtautuvat niihin. Voimme tutkia miten sakramentit ovat yhteydessä kukin omaan olemuspuoleensa. Ja tarvittaessa voimme luoda näkymän siihen, mitä Vuorisaarnassa tulee esiin samasta kohtaa.

Kaste

Kun seuraamme ihmisen ajallista kehitystä, on ensimmäisenä sakramenttina eli pyhityksenä kaste. Sana sakramentti tulee juuri sanasta pyhä. Se merkitsee henkisenä toimituksena sitä, että maan maailmassa olevilla olennoilla ei enää luonnostaan ole suoraa ja välitöntä yhteyttä henkeen. Se on välttämätöntä ihmisen vapaan kehityksen takia.

Mutta on elämässä on sellaisia käännekohtia, jotka kaipaavat hengen yhteyttä. Ensimmäinen on se, jolloin ihminen on juuri astunut tähän maailmaan fyysisessä ruumiissaan ja häntä ympäröi valtava määrä erilaisia voimia, joihin hänen on tutustuttava.

Silloin kaste lujittaa ihmisen henkistä yhteyttä fyysiseen maailmaan. Se auttaa häntä tulemaan maan piirissä omaksi henkilökohtaiseksi itsekseen. Se on fyysisen ruumiin pyhitys. 

kurjenmiekka.jpg

Konfirmaatio

Toinen pyhä henkinen toimitus on konfirmaatio. Se on yhteydessä elämänvoimaruumiin eli eetteriruumiin avautumiseen. Kaikki tietoisuus rasittaa ihmisen elämänvoimia ja erityisen merkittäväksi tämä sielullisten virikkeiden taakka eetteriruumiille tulee puberteetin herätessä. Silloin eetteriruumiin pyhitys eli liittäminen lujemmin hengen yhteyteen tukee ihmisen sielullisen kehityksen itsenäisyyttä, kaikkine mahdollisine myrskyineen.

Rippi

Konfirmaatio tarkoittaa siis elämänvoimien lujittamista ja harmonisoimista. Rippi taas on askel siitä eteenpäin. Olemme tulleet jo puberteetin sielullisen elämän piiriin, jossa tunteet ja niiden erilaiset aaltoilut ovat aivan toisella tavalla henkilökohtaisia kuin lapselle, jonka sielullista elämää leimaa vielä eräänlainen viattomuus. Hän ei ole vielä samalla lailla vastuussa omista tunteistaan kuin nuori, jonka astraaliruumis tai sieluruumis on herännyt itsenäisesti maailmaan ja nuori etsii teitä itsensä ymmärtämiseen kaikkien sisäisten viettiensä keskellä.

Tässä astraaliruumiin avautumisen vaiheessa rippi tarkoittaa, että luodaan yhteys varttuneeseen minuuteen, ihmisessä olevaan henkiseen voimaan, joka auttaa ihmisen omaa minuutta vapautumaan ja kasvamaan voimassaan ja selkeydessään.

Periaatteessa rippi on mahdollinen sen kautta, että suorittava ihminen toimii tässä pyhässä toimituksessa Kristus-minuuden tuella.

Viini_ehtoollinen.jpg

Ehtoollinen

Ehtoollisessä me tulemme yhteyteen ihmisolemuksen neljännen ja tällä hetkelle korkeimmat tason, minuuden kanssa. Niinkuin meidän on vaikea ymmärtää omaa minuuttamme, yhtä vaikeaa meidän on ymmärtää ehtoollisen todellista ja varsinaista henkistä olemusta, sillä kummankin havaitseminen ja ymmärtäminen edellyttää tosiasiassa sellaista henkisen näkemisen kykyä, jota meillä vielä ei ole.

Hyvin lyhyesti voimma sanoa, että Kristus toi maan päälle kosmisen minuuden, jota on kutsuttu myös makrokosmiseksi minäksi. Ihmisillä oli minuus jumalten lahjana jo aikaisemminkin, mutta se ei ollut vielä itsenäinen. Pappien, kuninkaiden, profeettojen, tietäjien ja muiden viisaiden oli kerrottava ihmisille, mitä jumalat heiltä kulloinkin odottivat.

Tämänkin kyky heikkeni vähitellen, ja se olisi täysin rapistunut, ellei Kristus olisi tuonut henkisen auringon piiristä maahan kosmisen minuuden voimaa, joka antoi jokaiselle yksityiselle ihmisminuudelle jatkuvat ja henkilökohtaisen mahdollisuuden totuuden tietämiseen.

Ehtoollisessa Kristus-minän voima täyttää tai pyhittää ihmisolemuksen aineellisuutta ja fyysisyyttä niin, että keho ihmisminän kotipaikkana puhdistuu ja meidän minuutemme tuntee olevansa täällä enemmän kotonaan.

Tässä kohtaa tahdon esittää yhden aivan käytännöllisen huomautuksen: alkoholin nauttiminen alttarin äärellä ei ole enää millään muotoa ajanmukaista. Uudessa testamentissa tosin puhutaan viinistä ja on ollut aikoja, jolloin viini on ollut vedellä ohennettuna aivan normaali juoma, mutta henkisessä mielessä viini on meidän aikanamme Kristuksen pyhittämä vesi, vesi joka on käynyt itsessään läpi kasvikunnan henkisen kypsymisen prosessin. Tällä hetkellä mehu sopivalla tavalla laimennettuna on sitä viiniä, josta Uusi testamentti puhuu.

Avioliittoon vihkiminen

Avioliittoon vihkimisen myötä me tulemme nyt alueelle, jota me ihmiset emme vielä ole varsinaisesti itse kehittäneet. Avioliiton sakramentti pyhittää kahden ihmisen yhteisen elämän henkiminän alueella, jota me olemme vasta hiljalleen kehittämässä.

Henkiminä on meissä se viisauden alue, jossa me olemme täysin epäitsekkäitä ja jossa enkeli nyt toimii meidän opastajanamme. 

Jo tästä voimme hyvin ymmärtää, miksi avioliitot ovat usein niin vaativia. Se voima, joka avioliittoa pitää henkisesti koossa on korkeampi minä tai käytännössä enkeli. Siksi avioliitto on pyhitettynä meidän enkeliopastuksemme kuuntelua ja seuraamista.

Pappisvihkimys

Papiksi vihkimisen myötä me tulemme jo alueelle, jonka todellistuminen on vielä kaukaisessa tulevaisuudessa koko ihmiskuntaa ajatellen. Papit ovat sellaisten ihmisten edustajia nykymaailmassa, jotka eivät hallitse pelkästään omaa sielullisuuttaan, vaan myös omat elämänvoimansa.

Tätä voimaa ihmisessä edustaa arkkienkeli ja se tarkoittaa myös, että näiden pyhitettyjen elämänvoimien kautta papilla on läheinen yhteys Kristukseen. Siksi hän myös alttaritoimituksessa vaikuttaa reaalisesti seurakunnan elämänvoimiin.

Mutta on tärkeää ymmärtää, että tässä me puhumme jo asioista ja yhteyksistä, joihin on suhtauduttava äärimmäisellä herkkyydellä. Kun tavallisella ajattelulla tekee tästä sakramentista jonkin johtopäätöksen, se mitä luultavimmin on hyvin puutteellinen, sillä tässä me olemme Kristus-tasolla, jossa keskitien opetus tulee todelliseksi. Jokaisen ajatuksen, joka tällä tasolla tahtoo olla totuus, on otettava aina huomioon molemmat vastakkaiset maalliset totuudet ja sen on oltava se keskimmäinen voima, joka luo yhden korkeamman totuuden.

Tällä tasolla vesi on hyvä opettaja. Mitä ikinä tapahtuukin, vesi kulkee aina omaa joustavaa tosielämän tietään.

Viimeinen voitelu

Viimeinen voitelu on korkein toimitus, joka jälleen on kaikille mahdollinen, sillä meidän katoavainen fyysinen ruumiimme pitää sisällään korkeampaa ikuista fyysistä ruumista, joka sekin on ollut muodostumassa vasta Golgatan mysteerin jälkeen. Tämä keho on se, mitä Paavali tarkoittaa kirjeissään uudella Aatamilla.

Viimeisen voitelun tarkoitus on luoda puhdistavan hengen yhteys aina tähän uuteen ja kehittyvään fyysiseen ruumiiseen saakka niin, että sielun on helppo siitä irtaantua ja samoin niin, että tämä meidän ikuinen fyysinen ruumiimme saa kuoleman lähestyessä mahdollisimman oikean yksilöllisen muodon, vapaana ja selkeänä.

Sakramenttien käytäntö

Jo näistä lyhyistä kuvauksista oivaltaa, miten täynnä dramatiikkaa meidän ihmisten elämä on. On monenlaisia mahdollisuuksia, joista me kuitenkin käytämme vain niin vähän. Eri kirkkokunnilla on omat käytäntönsä, mutta mitä enemmän me tiedämme sakramenttien henkisestä merkityksestä, sitä paremmin niiden voima kuitenkin virrata kaiken sen kautta, mikä käytännössä on vielä kehittymätöntä.

Rakkaudella
Matti

Ensi workshopissa 19.8. jatkamme sakramentteihin ja etenkin ehtoollisen merkitykseen syventymistä. Olet tervetullut mukaan.

Kuva: Rudolf Steinerin taulupiirros kankaalle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: sakramentit, Vuorisaarna, kaste, konfirmaatio, ehtoollinen, avioliitto, pappisvihkimys, viimeinen voitelu

Ehtoollistorstai

Torstai 17.4.2014 klo 19:12 - Matti Kuusela

Pääsiäisviikon torstai on Jupiterille vihitty päivä, kuten jokainen torstai. Tunnemme Jupiterin suurena viisauden ja voiman planeettana, jossa on myös auringonkaltaista valoa. Viime viikkoina Jupiter on loistanut korkealla taivaalla, kirkkaana ja lähellä kuuta.

Torstai-iltana Jeesus ja opetuslapset nauttivat pääsiäisaterian, päivää aikaisemmin kun normaalisti, sillä pääsiäislammas syötiin passah-juhlan sapatin eli lauantain aattona. Galilealaisilla oli kuitenkin pitkän matkansa tähden lupa nauttia pyhä ateria jo aikaisemmin.

Ehtoollisen edeltäjät

Raamatun tapahtumissa vaikuttaa ihmeellisen pitkiä kehityslinjoja. Ehtoollismalja on yksi tällainen suunnattoman vanha, lähes elollinen esine, joka sukeltautuu esiin ehtoollisessa. Mutta jo viinin ja leivän nauttimisen pyhä toimitus on juutalaisillekin vanha: Korkeimman jumalan pappi - kuten Vanha testamentti ilmaisee - Melkisedek tarjoaa Aabrahamille leivän ja viinin aterian tämän palattua voittoisalta sotaretkeltä.

Mutta viimeisen ehtoollisen ruoka on pääsiäislammas. Sillä on oma historiallinen perinteensä, mutta oikeastaan sen varsinainen perinne juurtuu tulevaisuudesta, ei menneisyydestä. Kristus on pääsiäislammas, Jumalan karitsa, jota juutalaisten passah-lampaan nauttiminen ennakoi.

Näin viimeinen ehtoollinen on todellakin viimeinen kerta, kun pääsiäislammasta nautitaan ennakoiden Kristuksen tekoa koko maan ja ihmiskunnan hyväksi. Kristuksesta itsestään tulee tuo pääsiäislammas ehti seuraavana päivänä, pitkäperjantaina, joka on varsinainen pääsiäislampaan syömisen päivä: Mutta silloin tuo vanha juutalainen tapa on jo menettänyt merkityksensä: Kristus on jo kuollut ristillä.

Toinen ehtoollisen edeltäjä on Kaanaan häiden aika. Silloin tapahtuu jotain sellaista suurta ja myös auringonomaista, joka valmistelee viimeistä ehtoollista, ja sen kääntymistä uudeksi.

Uusi ehtoollinen

Kun vanha ehtoollinen juutalaisten perinnäistavan mukaan on nautittu, aloittaakin Jeesus kaikkien hämmästykseksi uuden ehtoollisen. Siinä hän tuo esiin Melkisedekin ikivanhan leivän ja viinin nauttimisen toimituksen: niiden välityksellä Kristuksen henkiset aurinkovoimat liittyvät maan ja maan elämän olemukseen, suoraan, kasvinomaisen puhtaasti, ei enää vanhatestamentillisten eläin-kuunvoimien välityksellä.

Tämä Kristuksen elämänolemuksen (viini) ja fyysisen olemuksen (leipä) yhteys on paljon syvempi kuin yleensä ajatellaan. Kristillisessä ehtoollistoimituksessa nyt maan piirissä vaikuttava Kristus-olemus todellakin muuntaa fyysistä leipää ja viiniä. 

Fyysinen on henkistä ja näkymätöntä. Viini ja leipä on aineen täyttämiä, ja siksi niiden aistillinen ulkonäkö ei tässä muuntumisessa muutu, mutta niiden varsinainen näkymätön fyysisyys muuntuu ja kohoaa korkeammalle, eteeriselle tasolle. Vieläkin korkeampia prosesseja tapahtuu, mutta tuo elämän ja aineen (tai verenkierron ja sydämen) kohoaminen ennakoi sitä kehitystietä, jota me koko ihmiskuntana olemme kulkemassa.

Yhteisyys

Jumalanpalveluksessa muuntumisen prosessi kulkee polkua evankeliumi - anti - muuntuminen - yhteys. Kirkossa pappi toimittaa sen pyhänä toimituksena, mutta se on esikuvana kaikille teoillemme. Evankeliumin me voimme käsittää ihanteemme tunnistamisena. Sen toteuttaminen on se anti, jonka me tarjoamme maailmamme ja sitä kautta Kristukselle. Tämä oikea henkisen ihanteen tai idean toteuttaminen yksilöllisenä tekona johtaa muuntumiseen, ja se lähestyy sitä pyhyyttä, joka johtaa todelliseen yhteyteen.

Toimiessani puhtaasti oman minuuteni ihanteellisuuden pohjalta lähestyn sitä pyhyyttä, joka liittää minut ihmiskunnan, maan, Kristuksen, aurinkokunnan yhteyteen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: viimeinen, uusi, ehtoollinen, Kristus, kiirastorstai, pitkäperjantai, pääsiäisateria, pääsiäislammas,

Johannes-kolminaisuus

Perjantai 24.1.2014 klo 1:22 - Matti Kuusela

Apostoli Johanneksen olemus jäi viime lauantain kurssin jälkeen elämään itsessäni vielä voimakkaasti. Kurssin loppupuolella lainasin Judith von Hallen kirjasta kahta lausetta, ja voi olla että kerroin niistä jo edellisessä blogissa, mutta tässä ne tulevat jälleen. Ensimmäinen lainaus kertoo, miten jokaisella ihmisellä on mahdollisuus tulla siksi opetuslapseksi, "jota Jeesus rakasti", tai joka oli Jeesukselle rakas.

Tällä opetuslapsella eli apostoli Johanneksella oli se sisäinen ominaisuus, että hänessä yhtyivät sekä ikivanha ihmiskunnallinen Kainin linja että Abelin linja. Kain ja Abel olivat Aatamin poikia, mutta kuten Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa kerrotaan, Kain surmasi Abelin. Se merkitsee, että kautta Vanhan testamentin historian nämä kaksi suurta kehityslinjaa kulkivat rinnakkain ja erillään toisistaan. Kainin linja oli aurinkovoimaisten tekijöiden ja tutkijoiden, Abelin taas pappien ja paimenten.

Mutta sitten Johanneksen hahmossa nämä kaksi linjaa liittyvät yhteen, Jeesuksen johdattamana. Silloin syntyy ensimmäistä kertaa täydellinen  ihminen, jossa ovat kaikki ihmisen olemuspuolet. Samassa ihmisolemuksessa liittyvät yhteen Kainin linjan maallisen kehityksen myötä syntyneet sielunvoimat sekä Abelin (ja Seetin) linjan jumalallis-henkiset pappiskehityksen voimat

Lasarus ja Johannes Kastaja

Ne ihmiset, joiden olemuksen liittyivät yhteen apostoli Johanneksessa, olivat Lasarus ja Johannes Kastaja. Aikainkäänteessä kumpikin joutui menettämään henkensä kulkeakseen tähän suureen muutokseen, mutta nykyaikana meidän ei enää tarvitse kulkea kuoleman kautta voidakasemme jokainen kokea itsessämme sekä Kainin luovat aurinkovoimat että Abelin jumalallisen viisauden.

Johannes Kastaja, joka aikaisemmin oli ollut profeetta Elia, kantoi tähän yhteiseen ihmisolemukseen korkeammat olemuspuolensa. Rikas nuorukainen Lasarus, joka aikaisemmassa elämässään oli ollut temppelinrakentaja Hiiram, puolestaan palasti takaisin elämään Kristuksen kutsumana ja hän toi mukanaan lähempänä fyysistä kehoa olevat sielulliset voimat. Kristuksen vihkimänä ne olivat niin valmiit ja puhtaat, että Johannes Kastajan henkiset olemuksen oli mahdollista niihin liittyä.

Mutta niin kuin Jeesus sanoi Lasarukselle, että hänen on luovuttava rikkauksistaan eli tässä tapauksessa hyvin kehittyneestä mutta silti vanhaa luomista edustavasta fyysisestä kehostaan, niin siksi hän tarvitsee kokonaan uuden fyysisen kehon, joka muovaantuu yhden Jeesuksen kehittyneen opetuslapsen, Johannes Zebedeuksen eetterikehon mukaan. Toivon että pystyn ilmaisenmaan tämän ajan mittaan vielä paremmin, mutta tämä nuoren, silloin vain 19-vuotiaan opetuslapsi Johanneksen eetterikeho selittää sen, miksi kuulussa da Vincin Ehtoollismaalauksessa Kristuksen vierellä oleva apostoli Johannes on niin nuoren ja  naisellisen kauniin näköinen. 

Paljon ajatuksia herättää myös se, miten vain puolisen vuosituhatta sitten saattoi elää taiteilija, joka niin perillä kaikista näistä tapahtumista. Ja ihmeellistä on, miten nopeasti tämä henkinen katosi yleisestä tajunnasta.

Lasaruksen sairaus - ja terveys

Lasaruksen on usein koettu kuolleen sairauden takia, mutta Jeesus sanoo selvästi, kun sitä näneltä kysyttiin, että Lasarus nukkuu. Se tarkoittaa tässä sitä, että Lasarus oli niin pitkälle kehittynyt, että hänessä oli valtava kaipuu henkeen, ja sen takia hän lopulta irrottautuu fyysisestä ruumiistaan. Merkittävää on, että Kristus on se, joka hänet kutsuu takaisin, maisiin tehtäviin.

Monien meidän henkisellä on polulla on kohta, jossa henkinen todellisuus äkkiä avautuu niin voimakkaasti, että me kohoamme enemmän tai vähemmän irti maallisesta elämästä, kuka pidemmäksi, kuka lyhemmäksi aikaa. Mutta Kristus on hän, joka kutsuu meidät takaisiin uuteen työhön.

Judith von Halle siis kirjoittaa, miten meidän on kehitettävä itseämme Lasarus-Johanneksen luoman ja Kristuksen kutsuman mallin mukaan. Ja hän lisää, miten meidän on, voidaksemme kulkea arkkienkeli Mikaelin ohjauksen mukaan, tultava sisäisesti sekä Kainin että Abelin virtausten edustajiksi.

Rakkaudella
Matti

PS. Yritin etsiä Kainista hyvää maalausta, mutta tajusin, että myös tämä ihmiskunnan alkudraama tarvitsee syvempää selostusta. Kerrottakoon tässä vain, miten Mooseksen 1. kirjan mukaan Kain perusti ensimmäisen kaupungin, hänen jälkeläisestään Jubalista tuli ensimmäinen harpun- ja huilunsoittaja ja ensimmäinen seppä oli Tubal-Kain, joka aloitti pronssin ja raudan takomisen. Yksinkertaisesti sanottuna Kain ja Abelin välinen veljessurma kertoo siitä, miten maallisen kulttuurin perustamiseen tarvittavat voimat surmaavat ihmiselämän henkisiä jumalvoimia.

Kristuksen edessä tämä kahtiajako saa sovituksensa, mutta voimme hyvin huomata, että viimeisen kahdentuhannen vuoden aikana meidän sisäisten Kain- ja Abeli-voimiemme yhdistyminen ei ole vielä pitkällekään edistynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että me luomme kulttuuria, joka vahvistaa ja eheyttää meidän henkisiä voimiamme. Se on myös sitä, mitä Steiner tarkoitti puhuessaan vuonna 1907 niin vahvasti siitä, miten meidän on perustettava koko kulttuuri uudelleen henkiselle pohjalle. 

2 kommenttia . Avainsanat: apostoli, Johannes, Lasarus, Johannes Kastaja, Judith von Halle, Ehtoollinen, Kain, Abel, Rudolf Steiner, kulttuuri

Ehtoollinen

Keskiviikko 28.3.2012 klo 1:49 - Matti Kuusela

Illan kurssiaiheen pohjalta jäi mietityttämään ehtoollisen historia ja tulevaisuus. Kiirastorstaina Kristus kehottaa nauttimaan leivän ja viinin aterian "minun muistokseni". Ilmeisen selvää on, ettei hän tarkoita muistamista vain menneisyyden muiston muistamisena, vaan tarkoittaa aktiivista muistamista, jossa ensimmäisen todellisen ehtoollisen muisto aina uudelleen elvytetään ja todellistetaan.

Totta on, että Jeesus sanoo sen läsnäoleville opetuslapsilleen, mutta yhtä selvää on, että koko ajan puhutaan, ei pienistä piireistä vaan koko ihmiskunnasta. Ateria Kristuksen läsnäolon ja vaikutuksen muistamiseksi on tarkoitettu koko ihmiskunnalle.

 

Uusi ehtoollinen

Usein hämmenetää se, että on koettu kristinuskon ottaneen käyttöön vanhoja pakanallisia tapoja. Esimerkiksi leivän ja viinin uhri tulee Raamatussa ensimmäisen kerran esiin ja Abrahamin yhteydessä. Siinä Melkisedek, korkeimman jumalan pappi, tarjoaa Abrahamille leivän ja viinin pyhän aterian kun tämä palaa voittoisalta sotaretkeltä abimelelaisia vastaan.

Olipa tuo Melkisedekin korkein jumala sitten enkelihierarkioiden yläpuolella oleva jumaluus tai Kristus itse, niin selvää on, että leivän ja viinin palvelus on aina ollut Kristuksen palvelus. Ennen Golgataa Kristus vain oli henkisessä maailmassa ja vaikutti sieltä käsin niin, että maailman voimien piirissä luotiin tuhansien vuosien ajan pyhää tilaa sille tapahtumalle, jossa Kristus lopulta itse on ihmisenä maan päällä. Silloin hän yhden ainoan kerran suorittaa tuon leivän ja viinin pyhä aterian itse, ihmisenä, fyysisessä kehossa läsnäolevana .

Ja hän ojentaa tuon tapahtuman koko ihmiskunnalle, kahdentoista opetuslapsen välittämien eläinratavoimien kautta.

 

Transsubstantiaatio

Transsubstantiaatio on erikoiselta kuulostava ja jossain määrin hankalasti lausuttava sana. Se tarkoittaa kuitenkin sitä, miten henki ylittää aineen. Maailma ja sen aineellisuus ovat syntyneet vanhan Isä-luomisen kautta. Nyt jumalaolento Kristus tulee maan päälle ja tuo samalla myös Poika-jumalan luovuusvoimansa maan päälle ihmiskunnan keskuuteen.

Ja se on hyvin konkreettinen ja todellinen tapahtuma. Nyt me emme enää etsi Kristusta auringosta tai palavasta pensaasta, vaan omasta sydämestämme, omasta sisäisestä sydänauringostamme ja sydänliekistämme.

Samalla se merkitsee, että totuuksien tiedostaminen siirtyy vanhan testamentin papeilta yksilöllisille ihmisille. Se aika, jolloin ryhmät tai instituutiot tiesivät henkisiä totuuksia paremmin kuin yksittäinen ihminen, muuttui myös pääsiäistapahtumien yhteydessä.

Ja vielä samalla tapahtui niin, että vaikka Kristus "asuu" sydämissämme niin kuin hän toiselta puolen astuu esiin "pilvistä" tai oikeammin vuoden kierron eetterimaailmasta, niin Kristus-luominen ulottuu nyt aina fyysis-aineelliseen maailmaan saakka, mutta ei enää ihmisestä riippumatta niin kuin vanha jumalluominen. Uusi Kristus-luominen tapahtuukin ihmisten kautta, ihmisten vapauden ja rakkauden ja samalla myös yksilöllis-sosiaalisen rakkauden kautta.

Ihmisen osallistuminen tähän aineellis-fyysisen maailman muuntamiseen tapahtuu suurelta osalta juuri ehtoollisen kautta. Kristus astuu mukaan hänelle pyhitettyyn leivän ja viinin ateriaan niin, että siinä tarjotun eli uhratun viinin ja leivän sisäisen aineellisuus muuttuu. Ja se muuntuminen rakentaa ja luo uudelleen ihmisen fyysisen kehon henkistä ulottuvuutta, jota kutsutaan myös ylösnousemuskehoksi.

 

Pöytärukouksesta ehtoolliseen

Meille on opetettu lausumaan pöytärukousta, mutta varsinaisen ehtoollisen muistoaterian ovat kirkot ja papit pitäneet tiukasti hallussaan. Tänä iltana keskustelin kahden ystävän kanssa siitä, miten nyt on selvästi ja viimeistäänkin tullut aika, jolloin meidän on ymmärrettävä Kristuksen muistoaterian nauttiminen jokaisen ihmisen oikeudeksi, joka tuntee itsensä siihen valmiiksi - ilman pappien välitystä.

Uuden ajan jumalanpalveluksen on oltava vapaa. Emme tarvitse enää sellaista jäykkää junanvaunumuotoa, jossa vallitsee ihmisten kesken hierarkinen järjestys. Jokainen ihminen on arvoskas Kristuksen kanssa, joka on kertonut olevansa meidän kaikkien kanssa - suoraan meidän jokaisen kanssa.

Kirkoilla ja ryhmillä on vielä tehtävää, mutta todellinen usko syntyy siellä, jossa yksityinen ihminen kohtaa Kristuksen ja toimii Kristuksen kanssa. Meidän on oltava myös rohkeita ja uskallettava kulkea sitä tietä, jonka kukin tunnemme oikeaksi.

En tarkoita myöskään niin, ettei enää pitäisi mennä kirkkoon ehtoolliselle, kun niin tahtoo, mutta silloinkin on hyvä muistaa, että Kristus ei missään puhu kirkkojen tai pappisjärjestyksen luomisesta, vaan omasta suhteestaan jokaisen ihmiseen.

 

 

 

1 kommentti . Avainsanat: viimeinen, ehtoollinen,

Luonnonhenget ja ihmisen vihkitoimitus

Torstai 27.10.2011 klo 18:50 - Matti Kuusela

Runsaan viikon loma lähestyy ja nyt tahdon kertoa jälleen hieman syvempiä asioita. Sain tänään ystävältäni Markku Maulalta suomennoksen osasta saksankielisen Flensburger Heften 108 artikkelia, joka kertoo jumalanpalveluksen alkuperästä ja tulevaisuudesta erityisesti yhteydessä luonnonolentoihin.

Tekstin on kirjoittanut Verena Staël von Holstein, jonka kommunikoinnista luonnonolentojen tai luonnonhenkien kanssa on julkaistu saksaksi jo lukuisia kirjoja, joista joitakin olen referoinut jo vuosia sitten Hopeasulkaviesteissä.

Olisi mahtavaa jos saisimme joskus vastaavanlaisen kuvauksen myös enkeleiden ja Kristuksen ja muiden korkeiden olentojen toiminnasta palveluksen yhteydessä. Mutta tässä siis keskitytään nyt vain luonnonolentojen tasoon.

 

Ihmisen vihkitoimitus

Tämä kertomus, jonka tässä
esitän aivan omin sanoin, on
peräisin Verenankristus-yn2-180.jpg vierailusta
Kristiyhteisön pääsiäisajan jumalanpalveluksessa Hampurissa vuonna 2004. Kristiyhteisöhän on se kirkkokunta, jonka pappina Jukka Kuoppamäki on ollut pitkään Saksassa.

Verena kertoo, miten kivenhenget ovat ensimmäisinä paikana.  He tietävät että palvelus tulee tapahtumaan ja tulevat luomaan sille suojaavan perustan, joka sallii vain hyvän päästä läpi.

Sen jälkeen tulevat valo-olennot, joka luovat alttarialueen ylle kaikelta pahalta suojaavan valokupolin. Se muodostuu kuin kudotusta valosta.

Sitten tulevat vesiolennot, jotka luovat alttarialueen ympärille aineettoman veden suojaavan kehän.

Kauempana odottaa ja vilisee monenlaisia olentoja, peikot kirkon pylväiden luona. Enimmäkseen vihreitä olentoja kerääntyy kuin kimpuksi alttarin vasemmalle puolelle.

Tuliolennot ilmestyvät paikalle alttarikynttilöiden sytyttämisen aikaan.

Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän heistä jokaisesta säteilee henkisiä voimia maailmaan.

 

Palveluksen kulku

Kun pappi astuu sisään ja riisuu päähineensä, jää hänen henkilökohtainen auransa siihen. Siten hänellä on palveluksessa muuntunut aura, josta saa selkeän ylipersoonallisen vaikutelman. Tällainen aura on kaikilla vihkitoimitusta suorittavilla papeilla.

Seurakunnan hiljattain kuolleet jäsenet ilmestyvät paikalle siunauksen aikana.

Epistolan lukemisen aikana ilmanhenget ja tulenhenget tanssivat, ja kun pappi sitten kääntyy kohti seurakuntaa, nämä ilman- ja tulenhenget virtaavat kohti seurakuntaa.

Evankeliumin lukemisen aikana kaikki olennot kuuntelevat intensiivisesti, mutta pappi itse on henkisesti kuin lasikotelon sisällä.

Tuo kotelon sisällä olemisen vaikutelma jatkuu vielä uskontunnustuksen lukemisen aikana. Siinä pappi kuitenkin henkiselle katseelle näyttäytyy luovana, täyden kuninkuuden saavuttaneena ihmisenä, harmoniset elementaariolennot ympärilleen ryhmittyneenä.

Uhrin - joka on yksi palveluksen osa: evankeliumi - uhri - muuntuminen - kommuunio - aikana kaikki läsnäolijat ovat henkisen valon ja veden yhteen liittämiä.

Kiven ja tulen elementit liittyvät yhteen vihkisavussa, jossa kirkon enkeli ilmestyy. Savu puhdistaa alttarin kaikista demonisista vaikutuksista ja siinä syntyy kristallikanava. Suitsutuksen kautta luodaan puhdas tila, joka ympäröi uhrin leivän ja viinin. Mikään ei voi silloin vaikuttaa ulkopäin.

 

Muuntuminen

Kun palveluksen seuraava vaihe, muuntuminen, alkaa kristallikanava sulkeutuu ja siitä syntyy papin ympärille mantelimainen muoto, joka mukautuu hänen liikkeisiinsä.

Aivan papin ympärillä oleva muoto on henkistä tulta, joka luo valovaipan, ja siihen taas yhdistyy täydellisen pallonmuotoinen henkinen vesivaippa.

Henkinen kivi muodostuu alttarin korkeudelle.

Leivän ja viinin henkisen transsubstaatiossa eli muuntumisessa ilmestyy ylhäältä sormi, Kristuksen sormi, joka muuntaa leivän.

Viinin muuntuessa laskeutuvat alas Pyhän Hengen ja Isäjumalan voimat.

Muuntumisen lopussa luodaan vahvistamisen kautta ehtoollisaineksiin tilaa tulevaisuutta varten. Silloin tulevat esiin syntymän ja kuoleman henget, joita kutsutaan toisen asteen elementaariolennoiksi.

 

Ehtoollinen

Kaikki olennot ottavat osaa papin itsensä nauttimaan ehtoolliseen. Kun ehtoollisrukous lausutaan kolmasti, parantavat voimat leviävät kaikkialle ja kaikkien kolmen asteen eteeriset olennot tulevat puhutelluiksi ja he kaikki ottavat osaa ehtoolliseen.

Ehtoollisen jälkeisen epistolan aikana kaikki olennot tanssivat ilotanssin ja kun pappi asettaa jälleen päähineen päähänsä, hän saa oman auransa takaisin.

Kun alttarin kynttilät sammutetaan, tulenhenget kumartavat ja häviävät. Ilmanhenget tai keijut vetävät valokupolin ylös, vesiseinämät levittävät siunausta Maan päälle. Kivet jäävät paikoilleen.

Ellen lomalla kirjoita tänne jotain pientä tervehdystä Kolin mahtavista energioista, niin seuraava blogi ilmestynee maanantaina 7. marraskuuta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisen vihkitoimitus, Jukka Kuoppamäki, leipä ja viini, Kristuksen sormi, transsubstantiaatio, jumalanpalvelus, luonnonhenget, kivenhenget, ilmanhenget, keijut, elementaariolennot, ehtoollinen, pappi, Kristiyhteisö, vihkisavu, Verena Staël von Holstein

Johannes Kastaja, Maria Magdaleena ..

Sunnuntai 17.7.2011 klo 3:07 - Matti Kuusela

joseph_of_arimathea.jpgKiitos kaikille, jotka olitte mukana Jyväskylän kurssissa lauantaina. Aiheena oli Maria Magdaleenan ja joidenkin muiden Uuden testamentin henkilöiden päivittäminen. Tosiasiahan on, että Uuden testamentin useimmat henkilöt ovat mielissämme kovasti haalistuneet.

Kaanaan häissä, jotka ovat Kristuksen toiminnan eräänlainen avajaisjuhla ja ensimmäisen yhteisön muodostumine, Kristus muuttaessaan veden viiniksi ilmaisee tulevan toimintansa johtoteeman: lauhkean veden on muututtava ihmisissä aurinkovoimaiseksi viiniksi (tosin ilman alkoholia ymmärrettynä).

 

Maria Magdaleena

Maria Magdaleena, Martan ja Lasaruksen sisar, oli aikansa hemmoteltu ja pinnallista ja riehakasta elämää viettävä nainen, joka suhteellisen pitkän kääntymisprosessinsa jälkeen päätyy aikanaan Etelä-Galliaan, jossa hän naisena tekee ennenkuulomatonta työtä henkisen kristinuskon luojana ja suurenmoisessa sopusoinnussa luonnon kanssa.

Missän nimessä Maria ei ole prostituoitu, kuten kirkkoisän Augustinus antoin ymmärtää. Huikentelevainen hän nuorena kuitenkin oli. Emmerick:

Magdaleena, nuorin lapsi, oli hyvin kaunis ja jo varhaisina vuosinaan kookas ja hyvinkehittynyt ... Hän oli täynnä oikullisuutta ja viettelykykyä. Hänen vanhempansa kuolivat hänen ollessaan vasta seitsemänvuotias. Hänellä ei ollut mitään suurta rakkautta heitä kohtaan heidän ankarien paastojensa takia. Vaikka hän oli vasta lapsi, hän oli suunnattoman turhamainen...

On mahtavaa seurata, miten tästä lapsesta vuosikymmenien kuluttua tulee se tulisieluinen henkinen opettaja, joka nykyisessä Etelä-Ranskassa opettaa sikäläisiä ihmisiä kaikki esteet voittaen ja asuu luolassa suuressa harmoniassa luonnon kanssa.

 

Henkilöryhmät

Raamatun henkilöt muodostavat keskenään dramaattisia 'perheitä', jotka ilmaantuvat aallottain eri inkarnaatioissa. On kiehtovaa seurata, miten Golgatan ristin äärellä Johanneksen evankeliumin mukaan olleet kolme Mariaa ja Johannes kokoontuvat tähän ihmiskunnan kehityksen keskeiseen kohtaan.

Keistä muista puhuttiin: Kain, Abel, Salomo, Hiram, Saban kuningatar Balkis, Martta, Johannes Kastaja, Nikodemus, Joser Arimatialainen, kuuluiset Sepeteuksen pojat Jakob ja Johannes... kaikki täynnä suuri yllätyksiä.

On myös virkistävää oivaltaa, miten tulisia sieluja monet Raamatun henkilöt ovat olleet. Mehän nykyisin kuvittelemme heidät helposti hiljaisiksi hissukoiksi, tosin hyveellisiksi. Anna Katharina Emmerick kertoo Johannes Kastajasta. Ensin nuorena:

Näin hänet usein säteilevien olentojen kanssa, joiden kanssa hän seurusteli pelottomasti ja luottavaisesti. Ne näyttivät opettavan häntä, ohjaavan hänen kiinnostusta erilaisiin asioihin.

Myöhemmin Johannes valmistelee paikkoja, joissa Jeesus tulee kulkemaan. Hän kokoaa ihmisiä ja opettaa kaikkialla, mutta tekee myös aivan käytännön työtä, korkaa siltoja, tasoittaa maata:

Johannes ei antanut minkään muodostua esteeksi työlleen. Hän astui ylväänä jokaisen luo, jonka kohtasi, ja hän puhui ainoastaan yhdestä asiasta, katumuksesta ja Herran pian tapahtuvasta tulosta. Kaikkialla hänen läsnäolonsa herätti suurta hämmästystä. Hänen äänensä läpäisi kuin miekka. Se oli voimakas ja kuuluva, vaikka ystävällisyyden sävyttämä. Hän kohteli kaikkia ihmisiä lapsina. Kaikkein silmiinpistävin piirreä hänessä oli se tapa, jolla hän kiiruhti suoraan eteenpäin, minkään häiritsemättä, katsomatta mihinkään ympärillään, haluamatta mitään.

Tässä vain pari kohtaa Emmerickin henkisistä näyistä, jotka runoilija Frantz Brentano kirjoitti muistiin ja käänsi yleissaksaksi. Jo tällaiset pienet yksityiskohdat rikastavat sen käsittämistä, mitä kaksituhatta vuotta sitten tapahtui.

 

 

Lasarus

Meditaation keskeiseksi henkilöksi tuli Lasarus, se valtava valo joka vaikutti hänessä ja hänen kauttaan, Kristus-valo.

Kun Lasarus tuossa elämässä kohtaa Kristuksen, valo muuttuu niin valtavaksi, että hänen kehonsa ei sitä kerta kaikkiaan kestä. Kristuksen muuntavan valo hänessä ennakoi sitä, mikä toteutuu täydellisesti Golgatalla.

Laitan tämän Lasarusmeditaation äänitteen Enkelimaan nettikauppaan maanantaina. Se oli todella hieno ja voimakas.

 

Pappeus

Nämä olivat vain muutamia hajahuomioita siitä, mitä kävimme kurssilla läpi intensiivisesti aina Aatamista ja Eevasta ja heidän luomisestaan lähtien.

Yksi aivan käytännöllinen asia, joka jälleen nousi voimakkaana esiin, oli ehtoollinen. Puhuimme viimeisestä ja uudesta ensimmäisesti ehtoollisesta, mutta se mikä kaipaa välitöntä uudistusta, on tosiaankin Kristuksen muistoaterian nauttiminen.,

No, muistoateria on huono ilmaisu, sillä se mistä on kysymys, on oikeastaan tulevaisuuden muistaminen, kulku kohti tulevaisuutta, jossa leivän ja viinin muuntuminen, transsubstaatio vähitellen muuttuu yhä enemmän ja enemmän todellisuudeksi.

Nyt me olemme astuneet Kristuksen toisen tulemisen aikaan (eetteritasolla, pilvissä, näkymättömässä maailmassa) ja nyt tuosta ehtoollisaterista on ehdottomasti tultava ateria, jonka jakaminen ei ole vain pappien yksinoikeus.

On mahdoton kuvitella, että Kristus sanoessaan leivän ja viinin jakamisen tai yhteisen nauttimisen äärellä, että tehkää se minun muistokseni, olisi tarkoittanut vain pappien suorittamaa ateriaa.

 

Ehtoollisen henkisyys

Ehtoollinen, yhteys Kristukseen kuuluu kaikille, jotka sitä tahtovat. Toinen asia on, että kun ehtoollinen on jäykkä tilaisuus, niin ei tule myöskään tarvetta miettiä syvällisesti sen merkitystä, sitä miten siinä leivän ja viinin kautta muodostuu kosminen yhteys kristuksen kautta maailmankaikkeuden uudistaviin voimiin.

 

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Maria Magdaleena, pappeus, Lasarus, ehtoollinen, Kaanan häät, Johannes Kastaja, enkelit

Kosmoksen uudistuminen

Torstai 21.4.2011 klo 17:39 - Matti Kuusela

Yksi kevätajan suuria ihmeitä on minulle aina ollut, miten pääsiäisen kuolema sattuu juuri kevätaikaan, jolloin kaikki kasvu kukoistaa. Yksi vastaus luonnollisesti on, että kuolema ei olekaan poismenoa, vaan kuolema on aina syntymistä uudelleen korkeammalle tasolle.

Kukissakin tapahtuu niin. Ensin niiden varsi kohoaa ja lehdet kasvavat, mutta sitten tulee ihmeellinen vaihe, jossa kasvu pysähtyy. Varsi ei enää kasva korkeautta, uusia lehtiä ei enää synny. Kaikki tuntuu olevan paikallaan.

Mutta sitten yhtäkkiä puhkeaakin samanaikaisesti suuri joukko uusia lehtiä, ja kaikki ne ovat saaneet kauniit värit. Ne ovat muuntuneet kauniimmiksi terälehdiksi, jotka katsovat ylös kohti aurinkoa.

Ehkä me samalla tavalla voimme ymmärtää Kristuksen kuoleman. Se on välttämätön läpimenovaihe matkalla uuteen ihmisyyteen. Aikanaan me kaikki saamme ylösnousemuskehon, josta vanha aineellisuus on ravistunut pois, kun sisäinen olemus on kasvanut niin lujaksi ja puhtaaksi, että se pysyy koossa ilman aineellisuuden kahleita.

Lyhyessä ja dramaattisessa elämässään Aurinkohenki Kristus kävi läpi koko ihmiselämän tulevaisuuden hyvin nopeassa ajassa. Sillä tavalla hän loi meille kaikille uuden fyysisen kehon mallin.

 

Luojajumala Kristus

Aikaisemmin Kristus on aina ollut nähtävillä Maan ulkopuolella. Vihityt ovat katsoneet Kristukseen pois maasta, Auringon piiriin. Kun Kristus nyt kaksituhatta vuotta sitten astui alas Maan piiriin ja kävi läpi ihmiselämän aina kuolemaan ja sen voittamiseen saakka, ihmiskunta ja Maa oikeastaan syntyivät uudelleen.

Kun Kristus liitti itsensä Maan
olemukseen, hän on nyt aina
tavattavissa täällä. Ja sekristus_221_viim_ehtoollinen.jpg koskee myös henkisiä maailmoja. Myös henkisten maailmojen asukkaille Kristus on nyt nähtävissä Maan päällä, tai Maan yhteydessä.

Kristuksen liittyminen Maahan pääsiäisenä vuonna 33 merkitsi myös sitä, että kun kehitys oli aiemmin ollut jumaltoimintaa, muuntuu se nyt yhä enemmän ja enemmän ihmistoiminnaksi. Kun jumalallinen luova Sana, logos, on liittynyt Maan ja ihmiskunnan sisäisyyteen, itse asiassa jokaisen ihmisen sydämeen, tapahtuu kosmoksen uudistuminen nyt ihmiskunnan ja maan piiristä lähtien.

Siksi meidän luovuutemme ja rakkautemme ja vapautemme ovat niin tärkeitä. Luodaksemme uutta meidän on oltava vapaita. Ja todella vapaiksi me voimme tulla vain rakkauden avulla.

 

Viimeinen ja ensimmäinen ehtoollinen

Pääsiäisviikon torstai-iltana Kristus vietti opetuslastensa kanssa tunnetusti viimeisen ehtoollisen, mutta tauon jälkeen hän aloittikin uuden aterian, josta tuli ensimmäinen ehtoollinen.

Viimeinen ehtoollinen oli tavanomainen passah-ateria, mutta toinessa ehtoollisessa Kristus tarjosi pääsiäislampaan sijasta opetuslapsilleen leipää ja viiniä, jotka olivat ikivanhoja aurinkojumalan tunnusmerkkejä. Mutta nyt Kristus itse oli tuo Maan päälle tullut luojajumala, joka liitti aurinkojumaluutensa valon ja voiman näihin leipään ja viiniin. Se merkitsi koko maan ja ihmisyyden uutta alkua.

 

Kuoleman jälkeen

Myös kuoleman jälkeen me koemme Kristuksen vahvasti Maan piirissä. Se antaa meille intoa tulla tänne uudelleen, sekä luomaan uutta että tasoittamaan vanhoja epätäydellisyyksiä.

Michelangelon suurenmoisessa Viimeisessä tuomiossa oleva näky ei tarkoita, että Kristus tuomitsisi, vaan että hänen läsnäolonsa herättää meissä valtavan innon suurempaan olemassaoloon. Hän antaa meille mahdollisuuden herätä korkeampaan omaantuntoomme, kuuntelemaan oman enkelimme ääntä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Pääsiäinen, Kristus, viimeinen ehtoollinen