Matin blogi

Vuorisaarnan ytimessä

Torstai 3.9.2015 klo 19:50 - Matti Kuusela

Eilisillan Henkisessä workshopissa pääsimme ensimmäistä kertaa Vuorisaarnan loppuun saakka. Oli mukava tunne kun yli puolen vuoden työskentelyn jälkeen Uuden testamentin niin tärkeän alkuopetuksen todellisuus alkoi tulla kokonaisuudeksi.

Vuorisaarnan ymmärtämiseksi on aivan olennaista huomata, että silloin kun tuo opetus annettiin, ei ollut vielä olemassa kristinuskoa: Vuorisaarna annettiin koko ihmiskuntaa varten. Siksi Vuorisaarnan ymmärtämiseksi on pystyttävä vapautumaan perinteestä, vapautumaan teologiasta. On vain kohdattava se mitä sanotaan.

Ja se, mitä Vuorisaarnassa kerrotaan, on jyrisevää. Se on ihmiskunnan historiassa aivan valtava tapahtuma. Voi tietysti huomata, että esimerkiksi Buddha oli jo puhunut hyvin pitkälle samoista asioista, mutta nyt tulee esiin jotain, mitä on ensin vaikea muistaa, koska se ei ole meidän tavanomaisen ajattelumme mukaista.

ilta_200.jpg

Buddhasta Kristukseen

Buddha tiesi mistä hän opetti, mutta Kristus puhui niin, että itse ihmiskunnan alkuvoima vaikutti hänen kanssaan. Kristus on nyt hän, joka ei ainoastaan opeta, vaan tekee ja toteuttaa sen mistä puhuu.

Matteus kertoo, miten Jeesus nousee vuorelle uusien opetuslastensa kanssa ja istuutuu. Missään ei kerrota, että muuta kansaa olisi ollut mukana. Ja kun kukee Jeesuksen opetusta, käy täysin selväksi, että opetus oli niin suurta, niin uutta ja niin järisyttävää, ettei kansalla olisi ollut mitään mahdollisuuksia olla mukana.

Opetuslapsillakaan ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia ymmärtää itse asiassa sanaakaan Jeesuksen puheesta, ellei se olisi tapahtunut vuorella, mikä on tässä henkinen termi joka tarkoittaa että ollaan henkisessä maailmassa. Opetuslapset ovat kohotettuina henkiseen tajuntaan, jossa he kyllä ymmärtävät.

Opetuksen henkisyyttä kuvaa sekin, että ei ole mitään väittelyä, ei mitään kysymyksiä, joita aina tuli esiin silloin, kun opetuslapset olivat omassa maallisessa tietoisuudessaan.

Palattuaan takaisin omaan itseensä opetuslapset myös tietoisessa itsessään unohtivat sen mitä olivat kuulleet, sillä myöhemmistä keskusteluista käy niin selvästi esiin, miten vähän he tajusivat Kristuksen tehtävästä.

Mutta syvällä sisimmässään he tiesivät. Ja siinä mielessä voi Vuorisaarnan nähdä myöhemmän helluntai-tapahtuman valmisteluna. Vuorisaarna oli opetusta, jonka voima ulottui opetuslasten aivan fyysiseen olemukseen saakka. Kristus istutti heidän koko olemukseensa ihmiskunnan koko kehitysohjelman aikojen loppuun saakka. Se tarkoittaa, että ei ainoastaan maan tämän inkarnaation loppuun, vaan maan kaikkien inkarnaatioiden loppuun saakka.

Eläinrata ja opetuslapset

Helluntain tapahtumassa nämä kaksitoista olivat ne, jotka ensimmäisinä kykenivät ottamaan vastaan Marian ankkuroimana Pyhäksi hengeksi kutsumamme voiman, joka antoi heille kyvyn ymmärtää ja opettaa henkisiä asioita henkilökohtaisella tavalla.

Opetuslapsia oli kaksitoista, kuten myös opetuslapsia oli. Kun henkisessä kirjallisuudessa puhutaan kahdestatoista, se on aina sama kaksitoista: kaksitoista opetuslasta kantaa itsessään samaa kosmisten voimien järjestelmää kuin kaksitoista Eläinradan merkkiä.

Siksi helluntaina oli tapahduttava se valtava muutos, joka irrotti opetuslapset Kristuksen ykseydestä niin, että jokainen saattoi kantaa omaa henkilökohtaista tietoisuuttaan, olla erilainen kuin muut - ja silti yksi kokonaisuudesta.

kristuksen_kasvot_steiner_veistos.jpg

Se jolla on valta

Heti Vuorisaarnan jälkeen Matteus kuvaa hyvin tarkoin sen voiman, jolla Jeesus saarnassaan puhui. Oikeastaanhan se ei ollut saarna, vaan se oli ihmiskunnan suurta alkupuhetta, joka oli täynnä luomisvoimaa, täynnä samaa voimaa, jolla ihmiskunta ja maa oli luotu.

Uuden testamentin suomennos käyttää lausetta "Hän opetti niin kuin se, jolle on annettu valta, ei niin kuin kirjanoppinut." Kreikkalainen alkuteksti ilmaisee asian käyttämällä sanaa eksousian. Se on sama sana kuin elohim eli Vallat, joista yksi on Jahve. Matteus siis antaa ymmärtää, että Kristuksen kautta virtasi tässä ainutlaatuisessa tapahtumassa maan luojajumaluuden voima kahteentoista opetuslapseen.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Vuorisaarna, Kristus, opetuslapset, Jahve, Buddha, eläinrata

Meditaatiokuva

Tiistai 22.10.2013 klo 0:28 - Matti Kuusela

Helposti ajattelee meditaatio vain yhden meditoivan ihmisen kannalta, tai omalta kannaltaan. Mutta meditaation voi nähdä myös paljon laajemmin, kuten me teimme viime lauantain Kristus, Sofia, Mikael -kurssin alussa. 

Kuvittele ensin, miten ihminen sekä maa ja aurinkokunta läheisine kiintotähtineen muodostuvat. Maailmankaikkeuden henkisyydestä astuu esiin neljä suurta kerubia, jotka muodostavat taivaallisen piirin uuden syntyvän aurinkokunnan ympärille. Jokaisella neljällä suurella kerubilla on kummallakin puolellaan lisäksi kaksi kerubia, jotka kaikki yhdessä muodosta 4 x 4 eli kaksitoista Eläinradan voimaa. 

Toki kaikki kiintotähdet vaikuttavat ihmisruumiin syntymiseen, mutta nämä kaksitoista piirissä olevaa voimaa luovat ihmisen syntymisen keskilinjan: Kalan voimat ihmisen jalkaterät - ja kun sääriä vastaavan Vesimiehen ja Kaurista vastaavien polvien kautta kuljetaan läpi koko ihmisolemuksen, päädytään pään alueeseen, joka on Oinaan hallinnassa.

Oinas on aina ollut myös Kristuksen merkki: Oinas eli Jumalan karitsa pään alueella eli Golgatan ristillä merkitsee ihmisen uudelleen syntymistä Kristuksen kautta. Elämä alkaa kohota ylöspäin Kaloista, ja kun se päätyy pään kuolemanvoimien piiriin (joita kaikkeen tiedostamiseen tarvitaan), tulemme ylösnousemuksen alueelle. Juutalainen myytti kertoo, miten Aatamin luut tuotiin Golgatan kukkulalle. Ihmisen kuolema alkoi juuri Aatamista, sillä hän oli ensimmäinen varsinainen tiedostava ihminen. Siksi voimme nimittää Paavalin tavoin Kristusta Uudeksi Aatamiksi, sillä hänestä lähtee uusi luominen, joka nyt suuntautuu maan aineellisuudesta takaisin kohti henkisyyttä.

Planeettavoimat

Me emme itse asiassa kuvanneet kurssilla tätä
selostusta varsinaisesti mediaationa emmekä aivan näinplaneettapiirit_hist.jpg tarkkaankaan, mutta lyhyesti kävimme kuitenkin tämän kehityksen läpi. Samalla ihmisen fyysisen olemuksen kanssa tulee luoduksi myös fyysinen maa, sillä ihminen ja maa ovat tässä erottamattomat.

Jos katsomme kosmoksen suunnasta maata ja ihmiskuntaa, me huomaamme väistämättä, miten ne vastaavat toisiaan pelikuvina. Jotta ihmiskunta voi asettua paikalleen kosmokseen, on sen jalkojen alla oltava jotain, mikä on ihmiskunnan täydellinen vastakuva. Silloin ne  tukevat toinen toisiaan ja pitävät toisensa paikallaan.

Ja vaikka tämä menee jo huomattavasti edelle aiheestamme, niin en malta olla kertomatta tätä Steinerin esittämää esimerkkiä ihmisen ja maan keskinäisesti vastakkaisuudesta - mikä on tosia vaikea käsittää, ainakin minulle: Kun ihmiselle on elementeistä kaikkein sisäisintä tuli (mikä vastaa minuutta, minuuden tuli, Kalevalan tulisoronen), niin maalle on sisäisintä tila. Ja kun ihmisolemukselle tila on ulkoisinta, niin maalle on ulkoisinta tulen elementti (esimerkiksi vulkaaset ilmiöt). Jos joku kykenee tämän todella sisäisesti kokemaan, niin täältä tulee aplodeja!

Mutta takaisin planeettoihin. Kun siis puhumme maan inkarnaatioista, niin tosiasiassa kysymys on koko aurinkokuntamme inkarnaatioista. Kehityksen alussa aurinkokunta on yhtä, ja vähitellen siitä eroutuvat aurinko, maa ja muut planeetat, samalla tiivistyen. Ja samalla planeettojen energeettisen mallit painautuvat ihmisruumiiseen, muodostaen sen elimet. Ensimmäisellä suurella kierrolla Eläinrata luo ihmisruumiin perusmuodon ja toisella kierroksella tämän perusmuodon tiivistyessä planeettavoimat luovat siihen sisäiset elimet ja elintoiminnat. Kolmas suuri kierto tapahtuu sitten monenlaisina rytmeinä maan itsensä sisässä. 

Ihmisen yhä kasvava vapaus merkitsee, että näissä rytmeissä ihmisolemuksen alkuperäinen kosminen jumalharmonia sekaantuu yhä enemmän ja enemmän. Se mahdollistaa ihmisen tietoisuuden eriytymisen kosmoksesta niin, että vapaa yksilöllinen minuus voi syntyä.

Ja kun Kristus tulee kosmoksen piiristä ihmiskunnan tueksi, voi ihminen jälleen alkaa oman tietoisuutensa voimin, vaikka tietenkin koko ajan henkisten olentojen auttamana, alkaa uudelleen järjestää olemustaan niin, että maan voimat, planeettavoimat ja lopulta koko eläinradan voimat pääsevät jälleen liittymään häneen, niin että voidaan sanoa hänen kulkevan takaisin Isän, taivaallisen isämme luo.

Tämä matka alkaa ensin ajattelevat tietoisuudesta, joka vastaa maata. Se syvenee tunnetasolle, jonka kautta etenemme planeettojen piiriin ja matka jatkuu vielä syvemmän olemisen kautta itse Eläinradan yhteyteen. Tämäkin työ tapahtuu kolmessa vaiheessa, ensin korkeamman minän kehityksenä (Pyhä henki), sitten elämänvoimien kehityksenä, jossa kehittyy kehittyy varsinainen minä (Kristuksen kautta) ja kolmanneksi, lähinnä kaukaisessa tulevaisuudessa yllämme henkistämään jopa fyysisestä kehoamme, saapuessamme tuhlaajapoikina takaisin Isän luo. Mutta vaikka tässä nyt puhutaan valtavista ajanjaksoista, niin toisaalta kaikki nämä kehitysvaiheet tapahtuvat myös jossain määrin samanaikaisesti ja päällekkäin, tai lomittain.

Meditaatiotie

Yksinkertaisemmin tämän kaiken voi sanoa, että ensin ihminen meditaatiossa vapautuu kiinnikkeistä maahan (tai omaan egoonsa) oppiessaan tarkastelemaan meditaatiossa vapaasti oman elämänsä tapahtumia.

Toisessa vaiheessa hän kiertää sisäisesti auki planeettavoimien silmukan ja kolmannessa suuressa vaiheessa hän avaa itselleen jo Eläinradan valtavan kosmisen kierron.

Voimme siis luoda kuvan, miten ihmistä luotaessa hän ensin on laajentuneena koko eläinradan piirissä. Sitten hän tiivistyy ilman pitkille pihoille aurinkokunnan planeettapiireihin ja lopulta kokoontuu aineellisen kehon piiriin maapallon pinnalle.

Tulevaisuudessa me kuljemme jälleen saman tien toiseen suuntaan, mutta meditaatiossa me jo valmistelemme sitä. Meidän laskeutumisemme maan päälle tapahtui henkisten ystäviemme voimin. Nyt meidän tehtävänämme on itse ohjata tiemme takaisin läpi planeetta ja kiintotähtipiirien. Jumala, Kristus, enkelit ovat koko ajan ohjaamassa ja tukemassa, mutta tehtävä on nyt meidän. Me olemme nyt kuin elämän autokoulussa, opettelemassa aivan paluumme ensimmäisiä askelia. Se on henkisen kasvun ja meditaation varsinainen tarkoitus. Me viemme maalliset kokemuksemme kehittyneinä takaisin Isän kotiin. Ja siten teemme oman osuutemme maailmankaikkeuden suuressa kehityksessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kosminen, meditaatio, elämän tarkoitus, planeetat, aurinkunta, eläinrata, Isä, Kristus