Matin blogi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Kaikki on liikettä

Perjantai 24.7.2015 klo 19:13 - Matti Kuusela

Eilen illalla minulla oli ilo käydä puhumassa Inner Humanity Camp -kesäleirillä. Nuori ja nuorekas joukko oli kokoontunut Tammisaaren Mikaelskolanin tiloihin: hieno vanha kunnostettu kivinavetta. Myös ympäristö oli komeaa, kauniita vanhoja puurakennuksia, vihreää nurmea ja upeita tammia.

Leirin ensimmäisen päivän idea oli ihminen itse ja minun ideani oli kertoa sellaisista asioista, jotka jokaisen on hyvä tietää, mutta joista ei yleisesti vielä paljoa tiedetä.

piilolampi.jpg

Päästää vapaaksi

Aivan ensimmäinen asia on vapaaksi päästäminen. Moni meistä joko joutuu tai tulee säilöneeksi erilaisia epämieluisia asioita sisäisyyteensä. Se käy usein aivan huomaamatta ja ohje on: älä säilö itseesi kielteisiä energioita. Jos niitä tulee, niin hyväksy se, mutta päästä nuo energiat vapaaksi mahdollisimman pian.

Hyvin lähellä tätä on toinen ohje: jos esimerkiksi suutut, sinulla ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää suuttumustasi enää sen jälkeen kun se on mennyt ohi. Pyri työskentelemään sisäisesti, itsesi kanssa niin, että olet aina vapaa kohtaamaan jokaisen tilanteen uutena. 

Ja mitä avoimempi ja ennakkoluulottomampi olet, sitä vapaampi olet näkemään ja kokemaan todellisuuden. Jos sinulla on runsaasti ennakko-odotuksia tai vanhoja kaunoja, on aivan selvää että ne värittämät kokemuksiasi.

Mitä vapaammaksi tulet, sitä enemmän sisäisiä voimia ja niiden sävyjä voi virrata kauttasi. Sitä runsaammaksi koet elämän, sitä upeammaksi olennoksi koet itsesi.

Luovuus

Huomaan että nyt jo lähdin kirjoittamaan jotain aivan muuta kuin mitä illan tilaisuudessa puhuin. On kiintoisaa, miten sama idea pukeutuu eri päivinä ja eri tilanteissa erilaisiin asuihin. Voisin tietysti kirjoittaa suoremmin muistiinpanojeni mukaan, mutta tämä mitä nyt kirjoitan on juuri tätä hetkeä ja sinua varten.

Me olemme todellakin luovia olentoja. Ja kun oivallamme, että aika on elävä ja kehittyvä todellisuus, niin alamme tajuta myös sen, miten käsityksemme ajasta voi sitoa tai vapauttaa elämäämme.

Uusi Ajan luovuus -meditaatio voi lähentää jokaista tähän luovuuden tilaan, jossa tulevaisuuden ja menneisyyden salaperäinen yhteistyö tapahtuu, nykyhetken sydäntilassa. Mutta kaikessa kauneudessaan se tapahtuu vain silloin, kun me itse luomme sille tilan ja annamme luvan, että elämässämme saa syntyä jotain aivan uutta.

Ja silloin kun tuon uuden synnyttäminen tapahtuu juuri ajan virtaavuudessa, se on aina kaunista ja joustavaa. Ajassa uusi ja ihmeellinen asettuu paikoilleen helposti ja joustavasti, toisin kuin tilan piirissä, jossa muutokset voivat joskus olla äkkinäisempiä.

Toisaalta tanssi on liikkumisen muoto, jossa me voimme tuoda ajan virtauksia fyysisen elämän piiriin. Sen tanssin on kuitenkin olla joustavaa ja kaunista. Se on lähinnä improvisaatiota, joka sisäiseltä olemukseltaan voi muistuttaa paljon pikkulapsen tanssiesitystä, keiju- tai prinsessatanssia. Tällaisessa tanssissa elää sisäinen tieto siitä, miten sisäinen ja ulkoinen maailma liittyvät yhteen.

Elämän virtaavuus

Jos me haluamme tulla onnellisiksi, meidän on oltava valmiita muuttumaan ja kehittymään. Paras ohje onnelliselle elämälle on se, että ryhdy harjoittelemaan sitä heti. 

On turha odottaa, että maailma tai maailmankaikkeus tekee sinut onnelliseksi. Maailma antaa sinulle kaiken mikä on mahdollista, koska sinä olet osa maailmaa, ja jotta maailma voi olla onnellinen, se odottaa ja toivoo että sinäkin tulet sellaiseksi.

Mutta kehityksen laki on sellainen, että maailmankaikkeuden on odotettava, että sinä teet oman osuutesi. Kaikki me, jotka nyt olemme täällä maan päällä, olemme tavalla tai toisella itse valinneet sen, että me olemme täällä koulussa ja oppimassa. Meidän tehtävämme on oppia luomaan.

Siksi meille ei voida antaa sellaista, mikä meidän on itse saatettava alulle. Maailma on kuitenkin niin ystävällinen ja rakastava, että heti kun lähdet liikkeelle, se auttaa sinua kaikin käytettävissä olevin voimin.

Muista siis luoda itseesi onnallisuuden valoa, loistetta, tunnetta, virtaavuutta jatkuvasti, aina kun vain muistat. Silloin se alkaa todellista päivä päivältä enemmän.

Kriisit ja siunaukset

Onnellisuuden harjoitus ei silti poista kaikkia kriisejä, mutta meidän on muistettava, että kriisit ovat energiavirtojen kannalta juuri niitä kohtia, joissa suuremmat muutokset, kehitykshyppäykset ja puhdistumiset ovat mahdollisia.

Jos ajattelet vaikka jokea, niin tyynillä suvannoilla on oma viehätyksensä, mutta silloin kun vesimassat syöksyvät kohisten putouksiin, silloin ne puhdistuvat ja energisoituvat aivan toisella tavalla kuin siinä kehityksessä, minkä tyynet vedet mahdollistavat.

Jokainen kriisi on kuin kätketty siunaus. Jokainen ongelma on kuin sinulla olisi rahaa pankissa. Mitä valmiimpi olet ottamaan vastaan jokaisen opetuksen, sitä nopeammin ja täydemmin kuljet elämän kehityspolkua.

Tunne miten sinä olet aivan ihmeellinen elämän oppilas!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Inner Humanity Camp, elämän, oppiminen, irti päästäminen, kriisit

Vuorisaarnan ohjelista: sydämen puhtaus

Sunnuntai 8.3.2015 klo 19:08 - Matti Kuusela

Olemme saaneet Vuorisaarnan autuuksien ohjeita avatuksi jo huomattavan pitkälle. Autuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, mitä me normaalisti autuudella tarkoitamme, vaan "Autuaita ovat" -lauseet on pikemmin ymmärrettävä siten, että niillä menee hyvin, jotka tekevät niin ja niin. Onko sen pohjalta iloinen, onnellinen, autuas tai tyytyväinen, jää jokaisen omaan varaan.

Varmaa myös on, että meille ihmisille kehittyy tulevaisuudessa vielä uusi tunteita.

On myös selvää, että autuuslista noudattaa ihmisen kehitystä. Olemme kehityksemme mukaisesti edenneet autuusautuudelta. Jokainen autuusvaihe kuvaa noin 2300 vuoden kehitystä, eli Rudolf Steinerin tarkoittamaa kulttuurikautta.

Nykyisin keskeinen autuus, jota harjoittelemme, on puhdassydämisyys. Se on Vuorisaarnassa se, mitä meidän kulttuurikaudeltamme odotetaan. Kristuksen maanpäällisen elämän aikana elimme edellisessä vaiheessa, jolloin hyveenä oli anteeksintamus.

Kalevala ja Vuorisaarna

Kalevalaisittain katsottuna me elämme nyt Lemminkäisaikaa, mikä tarkoittaa, että me ohjaudumme kukin omasta sisäisyydestämme käsin. Voimme tosin omaksua erilaisia uskomuksia läheisiltämme tai meitä lähellä olevilta yhteisöiltä, jopa yleisestä ilmapiiristä, mutta silti meidän jokainen vallassa on valita oman sisäisyytemme mukaan, mitä uskomuksia tahdomme toteuttaa.

Se merkitsee myös, että me jokainen olemme nyt täysin vastuullisia siitä mitä teemme. Jumala tai puolue tai esi-isät eivät enää määrää mitä ajattelemme tai teemme, vaan siinä mielessä me jokainen olemme vastuussa suoraan itsellemme tai jumalalle, tai enkelillemme. Siinäkään emme enää voi nimetä vain yhtä vastuullisuuden kohdetta. ja jos niin tahdomme tehdä, voimme ehkä lausua, että me olemme vastuullisia sen edessä, minkä koemme korkeimmaksi.

Ilmarisaika

Ennen nykyistä tietoisuussielun sydämen puuhtauden aikaa me elimme Ilmarisvaihetta. Se oli aikaa, jolloin me olimme vapautumassa jumalan ohjaamasta tietoisuudesta täysi-ikäiseen ihmisyyteen. Se oli vaihe, jolloin Kristus saattoi astua keskuuteemme, ja se oli myös aikaa, jolloin tuo sisäinen vastuu, jonka nykyaikana on siis pohjauduttava yhä enemmän sydämen puhtauteen, oli vasta kehittymässä.

Ilmarisajan lause oli: armahda toisia, niin sinut armahdetaan. Ihmisen oli alettava oivaltaa, että hänen omat tekonsa vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa. Edellisenä Väinämöisaikakautena häneltä odotettiin vain jumalan kuuntelua. Se lupasi hänelle sisäisen ravinnon, jopa ulkoisenkin.

Nyt tuona aikana, joka alkoi suunnilleen kreikkalaisen kulttuurin kukoistuksen myötä, ihmisen oli opittava katsomaan itse, mitä tehdä. Kaikki ei kuitenkaan ollut pelkästään omien kokeilujen varassa, vaan tuona aikana ihmiskunnalle opetettiin yhä uudelleen ja uudelleen hyveiden merkitystä.

Hyveet olivat niitä toimintatapoja, jotka lupasivat maailmalta suotuisia vastauksia. Tuo aika kesti suunnilleen keskiajan loppuun. Nyt lemminkäismieli kapinoi hyveitä vastaan ja kokee ne usein vanhanaikaisiksi.

Silti hyveet toimivat edelleen elämämme perustana, samoin kuin väinömöisvaiheen vielä vanhempi vanhurskauden ja jumalan kuuntelun periaate, jonka Vuorisaarnan mukaan tulisi tuntua meissä yhtä luonnollisena kuin me koemme nälän ja janon fyysisessä ruumiissamme.

Suuri oivallus on se, että vaikka me kuljemme eteenpäin ja kehitämme jokaisena suurena kulttuurikautena yhtä uutta suurta askelta, meidän on "autuaiksi" tullaksemme jatkuvavasti päivitettävä ja pidettävä yllä myös vanhoja hyveitä.

Hyvin menee -ohjeet

Katsokamme vielä uudelleen mitä nuo onnellisuuden ja menestyksen ohjeet olivat:

1. Ole koko ajan avoin uudelle tiedolle niin, että voit koko ajan unohtaa vanhan: olet aina köydä tiedon kerjäläinen jokaisessa uudessa tilanteessa, jonka maailma sinulle antaa.

2. Ota avoimesti vastaan kaikki tunteesi ja kokemuksesi ja elä ne, myös hyvät tunteet. Sitä merkitsee "murehtiminen". Tunteet sinänsä eivät ole pahoja, mutta niiden vastustus tekee usein todella kipeää. Kun avaudet hankalille tunteille, hyvät tunteet nousevat luonnollisina esiin.

3. Opettele hallitsemaan mielenliikkeitäsi, tekojasi, edelliset kohdat muistaen. Silloin kuljet elämässäsi eteenpäin. Tälläkin kohtaa "hallitseminen" on ymmärrettävä avoimesti ja laajasti. Se on maltillisuutta, pitkämielisyyttä, sitä että olet valmis pohtimaan tekojasi niin kauan kuin se on tarpeen, kuukausia, vuosia, vaikka koko elämäsi. Et usko tai ole uskomatta vain vanhojen käsitystesi pohjalta, vaan työstät jokaista asiaa niin että sisäinen työsi lopulta lahjoittaa sinulle ymmärryksen.

4. Neljättä kohtaa on todella vaikea oivaltaa. Se tarkoittaa, että se jumalmaailman luova rikkaus, joka on aikaisemmin meitä elävöittänyt, on meidän nyt alettava löytää omasta sisäisyydestämme. Me kohtaamme tuon asenteen Vanhan testamentin patriarkoilta, kuten Aabrahamilta. Me kohtaamme sen Kalevalasta Väinämöiseltä. Tuota sielua elävöittävää asennetta kutsutaan vanhurskudeks, hurskaudeksi, oikeamielisyydeksi, oikeudenmukaisuudeksi, jumalan kuunteluksi, uskonnollisuudeksi... mutta nyt meidän on löydettävä tuo sielun henkinen perusvire omasta itsestämme, korkeimpa mitä voimme itsestämme tavoittaa. Silloin me tulemme sisäisesti ravituiksi.

5. Viides vaihe on oivaltaa, että minä olen maailmassa tasaveroisena olentona muiden kanssa. Se miten minä kohtelen mitä tahansa muista olentoja ja myös itseäni, määrittää elämäni. Se määrittää sen, miten maailma minulle vastaa. Ja se on prosessi, joka toimii yli maallisten elämien. Yhden elämän sisäisten asenteiden seuraukset voivat lopullisesti tulla esiin vasta useiden inkarnaatioiden kuluttua. Voidakseni todella ymmärtää syvästi tämän viidennen vaiheen minun on omaksuttava ensin neljäs.

6. Kuudennessa vaiheessa alan tajuta, että on vain yksi tie saavuttaa tasapaino maailman ja itsen välillä. Se on puhdassydämisyys. Se on sitä, mitä monet meidän aikamme kuvaavat edosta luopumisena, itsekkyydestä luopumisena. Mutta puhdassydämisyys ei ole vain jostain luopumista, vaan se on myös avatumista ottamaan vastaan kaikkea mitä elämä ja maailmankaikkeus meille ohjaavat. Kun sydän tulee puhtaaksi, maailmankaikkeuden rikkaus, kauneus, henkisyys ja viisaus solisevat vapaasti ja luovasti meidän kauttamme. Me emme pidä niitä itsellämme, vaan lähetämme ne jälleen eteenpäin oman rakkautemme ja luovuutemme kehittäminä ja sävyttäminä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorisaarna, elämänohjeet

Nauvossa

Lauantai 16.8.2014 klo 20:28 - Matti Kuusela

Nauvon nimi ruotsiksi on hauskasti Nagu. Tulimme sieltä jo viikko sitten ja vain viikon siellä vietimme aikaa, mutta intensiivistä se oli. Jo viime kesänä suuntauduimme Kolin seutujen sijasta Turun saaristoon. Silloin kävimme kolmella eri saarella, joista Nötö oli uloin ja selvästi mieluisin.

Nötö toi mieleen sadanvuoden takaisen kuvataiteilijoiden kesäsiirtolan. Kaikki luonnonelementit esiintyivät selkeinä omilla paikoillaan: meri, rannat, kalliot, pellot, punaiset talot, taivas. Kaikille oli omat paikkansa eikä missään pusikkoa, joka nykyisin valtaa yhä enemmän tilaa maisemassa.

Kun saarella ei ollut autoliikennettä, niin jokainen liike näkymässä sai oman kauniin merkityksensä. Jalankulkijat ja satunnaiset autot oli kaikki arvokkaita, jokainen liike toi jotain uutta lisää näkymään.

Myös Nötön pieni puukirkko oli ainutlaatuinen, niin muodoltaan kuin tunnelmaltaankin. Ja siellä oli alttariseinällä pieni vaaleansininen Kristus-veistos, jos oikein muistan. Silloin ei mukana ollut kameraa, jolla siitä olisi saanut kuvan, mutta sen vaikutelma säilyy mielessä. Tekee mieli käydä siellä uudelleen sopivamman kameran kanssa.

Nauvo

Tänä kesänä olimme Hindersin mökillä Nauvossa. Taas noita elementtejä: meri hieman Nötöötä kesympänä ja tänä kesänä erityisen lämpimänä. Hieno hiekkaranta kaartuvien silokallioiden vierellä. Oli upeaa lekotella lämpimässä merivedessä. Hieno hiekka oli myös vaikuttavaa. Siinä on jotain elävää ja salaperäistä, jos ajattelee vaikka maailman suurien aavikoiden henkistä merkitystä, kiteiden runsautta, lämpöä.

Rantakallion pehmeäksi siloitellut muodot ihmetyttävät yhä uudelleen. Niiden muotojen aiheuttajaksi sanotaan aina jääkautta, mutta eihän se voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei jää minnekään liike mantereen päällä, jos sitä on ollutkin: jään reuna liikkuu, mutta se on näennäisliikettä, joka ei kuljeta mitään mukanaan.

Meren rannalla kaikki ne elementit, jotka ihmisolemuksessa ovat sekoittuneet toisiinsa mitä moninaisemmilla tavoilla, ovat kaikki selkeästi päällekkäin ja rinnakkain: kiinteä, nestemäinen, ilma ja valo sekä kaiken läpi virtaava lämpö. Nuo neljä elementtiä ja niitä vastaavat voimat ovat seuranneet ihmiskehityksen vaihteita alusta saakka. Ne ovat jotain äärettömän tuttua ja niiden näkeminen puhtaina omissa olemuksissaan meren rannalla on jotain ihmeellisen rauhoittavaa.

Kun olen kasvanut Salpausselän kuunilla mäntykailla menneen ajan Hyvinkäällä, niin männyt ovat minulle läheisiä ja kotoisia. Niiden olemuksessa ja jotain samaa jyrevää tulivoimaa kuin hyvässä ja aidossa ruisleivässä.

Nauvon rannalla männyt olivat pienempiä kuin Hyvinkäällä, myös yksilöllisemmin muotoutuneita. Niissä on vahva maahistunnelma.

Lintuja ja perhosia

Oli hieno yllätys nähdä suurempia perhosia, joita olen kovasti kaivannut. 

Aivan mökkimme edessä oli valkorunkoinen koivu, johon kaiketi joku tikka oli koputellut kaksi pyöreää koloa, Kummassakin niissä oli sisällä ampiaspesä. Ja kummankin aukon suulla upeat ritariperhoset ja kookkaat suruvaipat viihtyivät hyvin ja harrastivat ampiaisten kanssa toverillisen näköistä töniskelyä. Ilmeisesti ampiaset jättivät aukon suulle mettä tai siitepölyä, joka kovasti perhosia kiinnosti.

Myös neitoperhosia näkyi sekä sudenkorentoja. Ja kaiken huippuna pari merikotkaa, joilla myös on minulle suuri merkitys. Lapsuudessani kun en koskaan päässyt ulkona luonnossa mitään kotkia näkemään.

Korppeja asusteli seudulla. Niitäkin näin ensimmäisen kerran elämässäni vasta seitsemäkymmentäluvulla Pohjois-Norjassa tunturien kupeilla. Edellisellä vuosikymmenellä, jolloin paljon liikuin metsissä ja tein lintuhavaintoja vihreään vihkooni, en koskaan korppia tavannut.

Ihminen, linnut, perhoset... ja luonnonhenget ja enkelit... kaikki kuuluvat yhteen. Ne ihmeelliset yhteenkuuluvaisuuden ja läheisyyden tunteet ja kaipuut, joita monet luonnon olennot meissä herättävät, ovat todellisia. Linnut, perhoset ja monet muut olennot kantavat itsessään jotain sellaista, mikä täydentää meidän ihmisinä olemistamme. Ilman niitä me emme voisi olla sellaisia kuin olemme.

Rakkaudella

Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Nötö, luonnonelementit, linnut, perhoset

Vuorisaarnan alkuperä ja ihmisen karma

Torstai 5.6.2014 klo 21:00 - Matti Kuusela

Hei rakkaat ystävät,

Mitä enemmän olen perehtynyt Jeesukseen ja kaikkeen häneen liittyvään enemmän tai vähemmän henkiseen tietoon, sitä enemmän nousee ainakin kaksi, ehkä kolme piirrettä esiin.

Ensimmäinen on se, että me tiedämme hänestä paljon enemmän kuin usein kuvitellaan. Olen saanut sen vaikutelman, että mukavampaa ja helpompaa sanoa, että me emme tiedä, kuin todella tutkia ja sisäistää kaikkea sitä aineistoa, jota on saatavilla.

Toinen piirre on se, että Jeesus ei suinkaan ollut tietämätön eikä yksinkertainen puuseppä. Siitä kertoo jo hänen kaksitoistavuotiaana Jerusalemin temppelissä antamansa opetus, joka sai kaikki kuulijat, myös kirjanoppineet ja fariseukset ja monien eri alojen asiantuntijat hämmennyksiin. Hän selosti myös juutalaisten perimmäistapojen ja kirjoitusten henkistä alkuperää, joka tuohon aikaan oli jo suurelta osin unohtunut.

Ja kolmas on se, että Jeesus ei ollut vain opettaja, vaan hänen kauttaan virtasi henkinen voima. Se tarkoittaa, että kun hän puhui jostain aiheesta, sitä vastaava henkinen voima ja todellisuus virtasi samalla hänen kauttaan, ei vain hänen sen hetkisille kuulijoilleen, vaan ilmeisesti koko maan piiriin.

Lopuksi Jeesuksen elämässä opetus vaimenee kokonaan, ja kaikki keskittyy tekoon: kuolema ristillä ja ylösnousemus olivat puhdas tahdon ja rakkauden teko.

Kun alkaa ymmärtää tätä henkisen läsnäolon, opetuksen ja teon välistä muuntumista, se helpottaa myös sen ymmärtämistä, miten Uuden testamentin tapahtumat voivat olla meditaation tai rukouksen kohteena.

Mutta katsotaan nyt, mitä muun muassa jo tiedämme Jeesuksen elämästä ja toiminnasta Vuorisaarnan aikaan.

Vuorisaarnan tapahtumia

Toimintansa ensimmäisenä vuonna, meidän ajanlaskumme mukaan vuonna 30, tiistaina marraskuun 28. päivänä Jeesus purjehti opetuslasten kanssa yli Genetsaretin järven. Astuttuaan veneestä ja nousivat lähellä Beetsaidaa ja Juliusta olevalle vuorelle, jolle oli kokoontunut runsaasti ihmisiä kuuntelemaan Jeesuksen opetusta.

Täällä tapahtui Vuorisaarna, josta kertovat sekä Matteus että Luukas. Tämä saarna kesti noin neljätoista päivää, mutta sen päätöksen Jeesus antoi vasta kolme kuukautta myöhemmin. Aluksi Jeesus kertoi ensimmäisestä julistuksesta, mikä kesti koko päivän.

"Autuaita ovat henkisesti köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta."

Seuraavana päivänä, keskiviikkona, Jeesus puhui toisesta julistuksesta. Läsnä oli viisi pyhää naista, muun muassa Neitsyt Maria, Maria Kleofas ja Nainin Maroni, sekä ne kaksitoista opetuslasta, joista myöhemmin tuli apostoleita. Saarnan jälkeen Jeesus opetti erikseen opetuslapsia, kuten Matteus kertoo evankeliuminsa 5. luvussa, 14-20. 

"Autuaita ovat murheelliset, sillä he saavat lohdutuksen."

Torstaina Jeesus jatkoi toisen julistuksen käsittelyä ja selitti monia profeettojen opetuksia.

Perjantaina Jeesus puhui kolmannesta julistuksesta. Mutta koska sapatti oli tulossa, hän lähti aikaisin ja purjehti Kapernaumiin. Siellä hän opetti lähellä Eteläporttia olevassa talossa, jonka Pietari oli vuokrannut. Täällä tapahtui myös halvaantuneen parantaminen, mistä sekä Markus 2, 1-2, Luukas 5, 17-26 että Matteus 9, 1-9 kertovat.

"Autuaita ovat hiljaiset, sillä he saavat periä maan."

Sen jälkeen Jeesus meni synagoogaan, jossa hän sai opettaa ilman keskeytyksiä. Myös Jairus, jonka tyttären Salomen Jeesus oli herättänyt kuolleista, oli siellä. Jeesuksen ollessa lähdössä Jairus lähestyi häntä ja pyysi apua, sillä Salome oli jälleen kuolemaisillaan. Jeesus lupasi auttaa, mutta heidän ollessaan matkalla tuli tieto Salomen kuolemasta.

Silti he jatkoivat ja tässä yhteydessä tapahtui myös Kesarean filippiläisen Enuen parantaminen. Hän oli leskirouva, joka oli kärsinyt kärsinyt verenvuodosta kaksitoista vuotta, kuten sekä Matteus 9, 20-22, Markus 5, 25-34 että Luukas 8, 43-48 kertovat. 

Kun Jeesus oli päässyt Jairuksen kotiin, hän herätti Salomen jälleen kuolemasta, mistä sekä Matteus, Markus että Luukas kertovat. Lähdettyään talosta häntä lähestyi Kapernaumin kaduilla kaksi sokeaa miestä, jotka hän paransi, Matteus 9, 27-30. Sen jälkeen Jeesus paransi riivatun Joas Fariseuksen, Matteus 9, 32-34.

Ja katsotaan vielä koko ensimmäinen viikko Robert A. Powellin mahtava kirjan Chronicle of the Living Christ eli Elävän Kristuksen kronikka mukaan:

Lauantaina eli sapattina Jeesus vieraili sadanpäämies Corneliuksen luona. Sieltä hän meni Jairuksen luo ja kehotti Salomea seuraamaan Jumalan sanaa. Sapatin päättyessä hän opetti synagoogassa. Fariseukset lähtivät varhain, ja Jeesus jatkoi opetusta opetuslapsille, kuten Matteus kertoo 5, 27-37. Sitten fariseukset palasivat takaisin mukanaan mies, jonka käsi oli kuivettunut. Hänet Jeesus paransi.

Sunnuntaina Jeesus opetti jälleen Eteläportin lähellä olevassa talossa ja jatkoi Vuorisaarnan julistuksien opetusta.  Kuulijoiden joukossa oli Lea. Hän oli sen Enuen käly, jonka Jeesus oli parantanut kaksi päivää aikaisemmin. Kun Jeesus oli lausumassa kuudetta julistusta, "Siunattuja ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan", Maria ja neljä muuta pyhää naista saapuivat paikalle. Silloin Lea huusi: "Siunattu olkoon kohtu joka sinua kantoi, ja rinnat joita sinä imit!" 

"Autuaita ovat puhdassydämiset, sillä he saavat nähdä Jumalan."

Jeesus vastasi: "Siunattuja ovat paremminkin ne, jotka kuulevat Jumalan sanan ja pitäytyvät siinä!" Luukas 11, 27-28. Myöhemmin Jeesus opetti järven rannalta olevasta veneestä. Silloin hän lausui sanat, jotka Luukas mainitsee 9. luvussa 59-62. Sen jälkeen hän purjehti Suuren Korazinin alueelle.

Maanantaina Jeesus jatkoi jälleen vuorisaarnaa alkuperäisellä vuorella, neljännestä julistuksesta. Siellä hän antoi kahdelletoista voiman karkoittaa epäpuhtaita henkiä ja illalla hän siirtyi Magdalaan, jossa hän paransi muutamia riivattuja. Samoin tekivät Pietari, Andreas, Jaakob ja Johannes.

"Autuaita ovat ne, jotka isoavat ja janoavat vanhurskautta, sillä heidät ravitaan."

Jeesuksen elämää

Minusta on kiehtovaa lukea, miten intensiivistä Jeesuksen elämä oli, jatkuvaa parantamista, opettamista ja siirtymistä paikasta toiseen. Kiehtovaa on myös miettiä, miten tieto Jeesuksen opetustilaisuuksista on kulkenut ihmisille ennen internetin ja painettujen ohjelmalehtisten aikaa.

Me siis tunnemme nykyään Jeesuksen elämäntapahtumat päivän tarkkuudella. On aika hämmästyttävää huomata, miten vähän se kuitenkaan kiinnostaa edes ammattilaisia. Ehkä kysymys on ainakin osittain siitä, että on niin paljon mukavampaa olla tietämättä.

Ja kuitenkin, totuuden ja viisauden rakkauden tulisi henkisellä tiellä olla aivan keskeisenä pyrkimyksenä. Uskaltaaksemme tietää me tarvitsemme rakkautta. Rakkauden avulla tieto kehittyy viisaudeksi. Ja viisaudesta kehittyy todellinen uusi rakkaus, se joka aikanaan loistaa maasta ja ihmiskunnasta maailmankaikkeuteen.

vuorisaarna_2_cosimo_rosselli.jpg

Henkisen opetuksen kaiku

Ja kuten aikaisemmin oli puhetta Tombergin mukaan, Jeesus opetti nyt maan päällä sellaista, mikä aikaisemmin oli kuultavissa ainoastaan henkisessä maailmassa, kuoleman jälkeen, tai vielä osuvammin, ennen syntymää.

Sehän selvittää paljon, sillä kuten varmasti moni on todennut, Vuorisaarnan opetusta ei ole mitenkään helppo ymmärtää maallisen logiikan mukaan. Mutta jos ajattelee, että nuo julistusten mahtavat lauseet kaikuvatkin alkuperäisesti henkisessä maailmassa ihmisen karman opetuksena, silloin ne saavat aivan uuden merkityksen, joka ulottuu yli yksittäisten maallisten elämien.

Rakkaudella

Matti

Oheisessa Vuorisaarna-maanlauksessa Cosimo Rosselli saa hyvin esiin sen, miten Kristuksen opetus ja vaikutus ei virtaa ainoastaan älyllisen tai edes tunnepohjaisen puheen kautta, vaan koko olemuksen välittävänä voimana, joka ulottuu aina fyysiseen kehoon saakka.

4 kommenttia . Avainsanat: Jeesus, Jeesuksen elämä, vuorisaarna, Jairuksen tytär, Robert A. Powell, Chronicle of the Living Christ, karma

Valoa tulevaisuudesta

Torstai 20.3.2014 klo 15:23 - Matti Kuusela

Hei ystävät, kirjoitin viimeksi Ilkka Koppelomäeltä oppimasta pomppimisesta, siitä miten muutama aivan pienikin pomppu energisoi ihmeesti. Tänään en kuitenkaan ole pompannut vielä ainoatakaan kertaa, vaikka olen noista pompuista intoillut muille. Äsken keskeytin jo kirjoittamisen noustakseni pomppimaan, mutta sitten puhelin soi ja se unohtui.

No, tähän sisältyy useampiakin viisaita asioista. Yksi on se, että kun aiot aloittaa jonkin uuden tavan, kirjoita se päivittäiseen tehtävälistaasi. Silloinkin kun tehtävä on noin yksinkertainen. Kun olet pomppinut, menet ja vedät sen listasta yli. Tietenkin voit sen jälkeen pomppia vapaasti niin monta kertaa kuin haluat. Ensimmäinen kerta päivässä on se ratkaiseva.

Päätösten pitäminen

Nyt kävin pomppimassa ja hyvältä tuntui. Selvä keventyminen ja energioistuminen, mikä merkitsee myös sitä, että ideat virtaavat helpommin kehoon, joka ne kuitenkin suorittaa käytännön tasolla. Ne jotka ovat lukeneet Steinerin Henkisen tiedon tie -kirjan, saattavat muistaa, että päätöksissä pysyminen on yksi henkisen koulutuksen osia, kurkkuchakran kehitysvoimien viides kohta: mielenlujuus kerran tehdyn päätöksen seuraamisessa.

Nythän oli kuitenkin kysymys aikaisemmin tehdyn päätöksen muistamisessa, joka on joskus yllättävän vaikeaa. Mutta kun jokin on vaikeaa ja saa ponnistella muistaakseen, se kehittää sisäisiä voimia, jotka taas muuttuvat chakroja kasvattaviksi ja vahvistaviksi voimiksi.

Steinerilla on myös mielenkiintoinen harjoitus, joka lähteeä itse vapaasti valitun sinänsä merkityksettömän teon muistamisesta ja tekemisestä joka päivä. Siitä kertova kirja on listallani, mutta tästä harjoituksesta ei tässä kannata puhua enempää, koska siihen liittyy kokonainen sarja. Tämä ensimmäisen muistamisen ja tekemisen harjoitus kehittää sisäisiä voimia, joita sitten käytetään seuraavassa harjoituksessa, ja siitä syntyneitä voimia taas seuraavassa.

Tavoite ja tulevaisuus

Pomppiminen auttaa tavoitteiden toteuttamisessa, mutta jotta tavoite voi toteutua, sen on ensiksi oltava olemassa. Joku on sanonut fiksusti, että useat ihmiset ovat tyytymättömiä, koska he eivät saavuta tavoitteitaan, joista he eivät tiedä mitä ne ovat.

Amerikkalaisilla on tähän hyvä lääke: luodaan tavoitteita ja kuljetaan niitä kohti. Olen lukenut runsaasti kirjoja, joissa kerrotaan, miten päätetään montako dollaria tililla tai palkkakuitissa on vuoden lopulla, ja sitten vain kuljetaan sitä kohti ja toteutetaan se. Mutta tuo ei selvästikään päde minulle. Tarvitsen jotain pehmeämpää tekniikkaa.

90-luvulla tein Orinin ja Sanaya Romanin hienoja meditaatioita, joissa tavoitteesta luodaan symboli. Se asetetaan mielikuvana ja tunteenakin vuoren huipulle ja luotetaan siihen, että kuvan sisäinen voima ohjaa tavoitteeseen, tai tavoitteen meidän luoksemme.

Ne ei tuokaan minulla toiminut. Olemme ryhmissä tai kursseilla tehneet meditaatioita, joissa harjoittelemme menneisyyden, nykyhetken ja tulevaisuuden välisen vuorovaikutuksen avaamista ja puhdistamista, mutta nyt tuo kulku kohti tavoitetta.

Nyt tuossa maanantain valmennustilaisuudessa, josta kerroin, sain oivalluksen, että  tulevaisuuteen asetettu kuva voi olla lämpimämpi. Kuvittelen, miten tulevaisuudessa, joidenkin vuosien päässä, minua vetää puoleensa lämmin kultainen säteilevä ja lämmittävä energia. Minun tarvitsekaan liittää siihen kiinteitä mielikuvia, vaan paremminkin tunteita, tuntemuksia, energiasävyjä, ja henkeä.

Ainakin nyt parin päivän jälkeen tämä harjoitus on selvästi auttanut. Tavoitteen energia vetää selvästi puoleensa, mutta se ei ole liian täsmällinen rajoittaakseen vapauden tunnettani.

Ja nyt käytänkin tätä tilaisuutta pyytääkseni nöyrästi anteeksi teiltä kaikilta, jotka niin kärsivällisesti olette odottaneet seuraavaa kirjaani. Kyllä se tulee. Viimeinen läpiluku on nyt puolessa välissä. Ja se kertoo miten henkisen kasvun tie lämmittää ja vahvistaa tavallista elämää. Henkinen kasvu ei enää ole jotain erillistä, vaan ikiaikaiset henkisen tien opetukset tekevät elämästä täydempää, voimakkaampaa ja iloisempaa. Henkisen tien kulku vahvistaa elämää, niin tunteiden kuin elämänvoimien tasoilla.

Kirjan nimeksi tulee viimeisen vakaan käsitykseni mukaan Henkinen kasvu tai Henkiseen kasvuun.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Henkinen, kasvu, kirja, päätökset, pomppiminen, pomppimisharjoitus, Sanaya, Roman, Ilkka Koppelomäki,

Elämänenergia

Keskiviikko 19.3.2014 klo 14:32 - Matti Kuusela

Hei ystävät, onpa mukava päästä taas kirjoittamaan blogia. Viimeiset viikot ovat kulkeneet ohi hämmästyttävää vauhtia. Yksi ikään liittyviä ihmeellisiä ulottuvuuksia tuntuu olevan aika. Koin suurta tarvetta muuttaa omaa ajankäyttöä. Vanha tapa, jossa sisäinen draivi ajaa eteenpäin ja tuottaa hienoja työtyloksia, ei enää toiminut. Ihmeissäni kirjoitin itselleni työlistoja, kuten amerikkalainen suosikkiopettajani Brian Tracy suosittelee, mutta se ei toiminut: uutta työtä tuntui tulevan listalle enemmän kuin vanhoja sai tehdyksi.

Hupaisa kokemus oli myös tämä: Tee isot ja vaikeat asiat ensimmäisenä, ja sitten vasta muut. Hieno idea ja uskon että se toimii nuoremmilla, mutta eipä toiminut enää. Jos tuota yritti, niin välttämättämömät päivittäistehtävät alkoivat jäädä jälkeen. Ja sitten kun tekee päivittäistyöt ensin, niin isoihin saakka ei ehdi lainkaan ennen kuin tulee torstainen myöhäinen saunailtani ja sitten perjantai: Enkelimaaviestin kirjoittamisen päivä.

Yrittämisestä ei selvästikään ollut apua. Kun ihmettelin tilannetta ystäville, vastaus oli aina: Ota vain rennosti, niin minäkin teen!

Selvähän se. Jos yrittää, luo itse itse jännitettä ja hidastavia energiavalleja. On siis otettava rennommin ja rentoudesta käsin luotava uusi toiminta.

Valmennusta

Eilen illalla oli Presidentissä Ilkka Koppelomäen (ja hänen ystävänsä, toisen Ilkan) valmennustilaisuudessa, se kun oli maksuton ja muun muassa rahan uudesta ymmärtämisestä puhuttiin. Olin jo aikaisemmin lukenut Ilkan viestistä hänen vallankumouksellisesta energisointimenetelmästään, hyppelustä!

Jokainen tietenkin ymmärtää, että hyppely tai vielä paremmn pomppiminen on niin yksinkertainen keino, ettei sitä tule edes kokeilleeksi. Tuossa tilaisuudessa se kuitenkin tehtiin johdetusti. Tajusin hieman lisää, miten tärkeitä tällaiset valmennustilaisuudet ja kurssit ovat: tulee tehdyksi muiden mukana asioita, jotka itse jäisivät helposti tekemättä.

Siis: viisi pientä pomppausta niin vakavalla naamalla kuin pystyy. Sitten viisi pomppausta iloisella naamalla. Ja toden totta, hymy sen kuin levisi kasvoilla. Ilkka kertoi, miten joku hänen asiakkaistaan oli kertonut pomppimisen muuttaneen hänen koko elämänsä.

Siis muutama kevyt pomppu riittää. Kun tänään kokeilin pomppuja uudestaan, niin tuntuu siltä, että kantapäidenkin nostaminen ja pomppaava laskeminen takaisin alas riittää mainioisti. Oli todella aktivoituu. Toivon että sinäkin kokeilet.

Elämämänenergia

Kävin muistaakseni vuonna 1987 Baselissa Lebensenergie-messuilla ja siellä jo kokeilin pomppimistä ensimmäisen kerran. Pomppimisen vaikutusta kokeiltiin oikein kinesiologisella testillä. Ohjaaja painoi ojennutta käsivarttani helposti alaspäin, mutta pikkutrampoliinilla tehdyn pomppimisen jälkeen pystyin pitämään vastaan huomattavasti vahvemmin.

Ne olivat muuten upeat messut, parhaat joilla koskaan olen ollut. Järjestävät olivat tehneet monenmoisia järjestelyjä elemänenergian merkityksen osoittamiseksi. Pomppisen ohella suuren vaikutuksen teki musiikkikoe. Toisista kuulokkeista tuli klassista musiikkia, joka oli soitettu sydämen sykkeen tahtiin, 60 iskua minuutissa, ainakin sen mukaisesti, miten ne tahdit nyt menivätkään.

Toisissa kuulokkeissa sama musiikki soi nykyaiseen tyyliin nopeammin, tai nopeutettuna. Selvästi koko suuren eron ja tajusi, että se 60-mukainen tahdistus tekee energiakeholle hyvää, se rauhoittaa ja vahvistaa. Ja se toinen nopeampitahtinen musiikki taas toimii elämänvoimia vastaan. Sen vaikutus perustuu ärsyttämiseen. Ja tämä nopeutettu musiikki on juuri sitä, mitä normaalisti kuullaan, radioista vielä ikävästi pakattuna, mutta usein myös hienosti soitetuissa orkesterikonserteissa sydäntä nopeampana.

Kiire, yrittäminen, puskeminen, nehän ovat juuri sitä, mikä vastaa tuota nopeautettuna musiikkia: älyllisyys painaa tunnealuetta, sydäntä ja hengitystä. Hyvän rentoutumisen ja hidastuksen kautta voi löytää uuden paremman ja tehokkaamman rytmin elämäänsä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Ilkka Koppelomäki, aika, yrittäminen, kiire, tehokkuus, pomppiminen, tahti,

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Sydämen tuli - ja jalkojen lämpö

Perjantai 1.11.2013 klo 0:05 - Matti Kuusela

On jo useita vuosia siitä, kun käytin Sydäntuli -sanaa ensimmäisen kerran. Silloinkin se tuli henkiseltä puolelta ja tahtoi toimintaa, mutta nyt se tuli uudelleen: Sydäntuli - ja oman tien kulkeminen.

Muistan miten hämmästynyt olin, kun luin ensimmäisen kerran - ainakin tietoisesti - miten Steiner kertoo että ihmisen chakroista vain sydänkeskus on fyysisellä tasolla. Muuta ovat korkeammilla tasoilla, eli symmetrisesti: kurkkukeskus sydämen yläpuolella ja solaarikeskus sen alapuolella ovat eetteritasolla, otsakeskus ja sakraalikeskus ovat astraalitasolla ja kruunukeskus sekä juurikeskus alemmalla henkisellä tasolla.

Ihmettelin miten on mahdollista, että me emme ajattelun otsakeskuksessa ja puheen ja ilmaisun kurkkukeskuksessa olisikaan varsinaisesti kunnolla maan päällä. Mutta niinhän se on. Todellisuus kietoutuu ympärillämme moninaisena, ja yksi näitä suuria kehityksen kaartoja on se, että tietoisuudeltamme me olemmekin vasta tulossa todella maahan. Ja totta se on: emme me juurikaan tiedosta sitä mitä on maa itse. Me tunnemme kyllä aika paljon luontoa maan päällä, mutta hyvin vähän itse maasta. 

Onko siis niin, että mitä enemmän me kuljemme kohti omaa sydäntämme, sitä enemmän me laskeudumme alas, aidosti maaäidin helmaan!

Maa tekee meidät vapaaksi

Ja maa on se, mikä myös tekee meidät vapaaksi. Nyt me liidämme tietoisuudellamme irti maasta. Me kyllä käytämme sitä hyväksemme monin tavoin, mutta emme kuitenkaan oikein tajua sitä. Mutta emmehän me tajua omaa fyysistä kehoammekaan. Todellisuudessa me olemme siis irti. Kuten henkinen opetus kertoo, arkkienkeli Mikael on laskenut ihmiskunnan käyttöön kosmisen tietoisuuden, tavallaan ennenaikaisesti. Tällä tietoisuudella me pystymme lähettämään luotaimia aurinkokuntamme reunoille, mutta paljon siitä mitä me todelle olemme, jää ymmärtämättä.

Nykytietoisuudella meidän varsinainen tietoisuuden käyttöchakramme oli pitkään otsachakra, mutta viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana puhumistietoisuuden energiakohta on laskeutunut otsasta ensin suuhun ja siitä vielä alemmaksi, jopa kurkkukeskukseen saakka. Tämä toki pätee vain yhdellä tarkastelutasolla, mutta joka tapauksessa me olemme lähestymässä puhe-energioissamme seuraavaksi sydäntä, sydänvoimia. 

Mutta samalla kun me lähestymme sydäntämme, jonka keskeinen elementti on tuli, aivan kuin minuudellammekin, me koemme yhä kipeämmin myös irrallisuutemme sydämestä. Kun tuli ja vesi henkisinä energioina työskentelevät läheisessä yhteistyössä keskenään, niin monet meistä ovat nykyaikana vaarassa pudota minuuden aktiivisesta lämmöstä ja tulesta veden laiskempaan, passiivisempaan puoleen, jota tuli ei innoita. Sitä me nimitämme masennukseksi.

Masennus ei mitenkään ole pelkästään huono asia, koska siitä palattuamme me olemme oppineet jotain lisää hengestä ja tulesta, vaikkemme olisi siitä niin tietoisiakaan. Varsinainen ongelma lienee nyt se, että vanha uskonnollisuus ei enää kanna moniakaan meistä. Uskonto, re-ligio, uudelleen liittäminen henkeen on koko ajan menettämässä otettaan. Ja miksi niin tapahtuu? Siksi että ihmiskunnan on saatava mahdollisuus itse löytää oma uskontonsa, jokaiselle aivan itse. Emme voi enää tukeutua vain isiemme ja äitiemme tai kansamme uskontoon, vaan meidän on löydettävä vapaasti se sisäinen voima, joka kykenee jälleen hehkuttamaan sydämemme, ja lämmittämään ja saattamaan liikkeelle meissä olevan "veden". 

Jalkojen viisaus

Vesi on myös viisautta, jolle me alamme yhä enemmän herätä, mutta meidän on herättävä myös ruumiissamme olevan vesielementin voimalle kyetäksemme uudistuneina kulkemaan omaa tietämme maailmassa. Kun me lähestymme sydämemme henkistä lämpöä ja tulta, se herättää meissä mahdollisuuden avautua myös jalkojemme "veden" viisaudelle, virtaavuudelle, maan koskettamiselle.

Tiedämmehän, että kun toinen puoli, se joka meissä on nyt aktiivinen, tietoisuudestamme tukeutuu fyysisiin aivoihin, niin meillä on muitakin tietoisuuksia. Yksi niistä on jalkojen tietoisuus. Kävelemällä maan päällä me itse asiassa "ajattelemme", me ajelemme kehotietoisuudellamme maaäidin maaaivojen pinnalla. Ennen kun maa oli paljon elävämpi, ihmiskunnalla oli tietoisuus, joka todella koki maan omien energioiden erilaisuuden ja niiden muistot maan eri kohdissa. Siksi ihminen saattoi saavuttaa viisautta kulkemalla maan "aivojen" pinnalla.

Nyt tuo vanha maatietoisuus on melkein hävinnyt, mutta se alkaa muodostua uudelleen. Kun me lähestymme sydäntämme, me aktivoimme ja luomme uutta maan pinnalla kulkemalla sen pinnalla, joko konkreettisesti jaloilla tai kulkemalla eteenpäin elämässämme. Jotta tuo uusi yhteys maahan, sen eläviin aivoihin tai elävään tietoisuuteen voi syttyä, me tarvitsemme myös jalkojemme lämpiämistä, energeettisesti.

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: maa, aivot, tietoisuus, ajattelu, sydän, chakrat, elämänkulku, Steiner

Meditaatiokuva

Tiistai 22.10.2013 klo 0:28 - Matti Kuusela

Helposti ajattelee meditaatio vain yhden meditoivan ihmisen kannalta, tai omalta kannaltaan. Mutta meditaation voi nähdä myös paljon laajemmin, kuten me teimme viime lauantain Kristus, Sofia, Mikael -kurssin alussa. 

Kuvittele ensin, miten ihminen sekä maa ja aurinkokunta läheisine kiintotähtineen muodostuvat. Maailmankaikkeuden henkisyydestä astuu esiin neljä suurta kerubia, jotka muodostavat taivaallisen piirin uuden syntyvän aurinkokunnan ympärille. Jokaisella neljällä suurella kerubilla on kummallakin puolellaan lisäksi kaksi kerubia, jotka kaikki yhdessä muodosta 4 x 4 eli kaksitoista Eläinradan voimaa. 

Toki kaikki kiintotähdet vaikuttavat ihmisruumiin syntymiseen, mutta nämä kaksitoista piirissä olevaa voimaa luovat ihmisen syntymisen keskilinjan: Kalan voimat ihmisen jalkaterät - ja kun sääriä vastaavan Vesimiehen ja Kaurista vastaavien polvien kautta kuljetaan läpi koko ihmisolemuksen, päädytään pään alueeseen, joka on Oinaan hallinnassa.

Oinas on aina ollut myös Kristuksen merkki: Oinas eli Jumalan karitsa pään alueella eli Golgatan ristillä merkitsee ihmisen uudelleen syntymistä Kristuksen kautta. Elämä alkaa kohota ylöspäin Kaloista, ja kun se päätyy pään kuolemanvoimien piiriin (joita kaikkeen tiedostamiseen tarvitaan), tulemme ylösnousemuksen alueelle. Juutalainen myytti kertoo, miten Aatamin luut tuotiin Golgatan kukkulalle. Ihmisen kuolema alkoi juuri Aatamista, sillä hän oli ensimmäinen varsinainen tiedostava ihminen. Siksi voimme nimittää Paavalin tavoin Kristusta Uudeksi Aatamiksi, sillä hänestä lähtee uusi luominen, joka nyt suuntautuu maan aineellisuudesta takaisin kohti henkisyyttä.

Planeettavoimat

Me emme itse asiassa kuvanneet kurssilla tätä
selostusta varsinaisesti mediaationa emmekä aivan näinplaneettapiirit_hist.jpg tarkkaankaan, mutta lyhyesti kävimme kuitenkin tämän kehityksen läpi. Samalla ihmisen fyysisen olemuksen kanssa tulee luoduksi myös fyysinen maa, sillä ihminen ja maa ovat tässä erottamattomat.

Jos katsomme kosmoksen suunnasta maata ja ihmiskuntaa, me huomaamme väistämättä, miten ne vastaavat toisiaan pelikuvina. Jotta ihmiskunta voi asettua paikalleen kosmokseen, on sen jalkojen alla oltava jotain, mikä on ihmiskunnan täydellinen vastakuva. Silloin ne  tukevat toinen toisiaan ja pitävät toisensa paikallaan.

Ja vaikka tämä menee jo huomattavasti edelle aiheestamme, niin en malta olla kertomatta tätä Steinerin esittämää esimerkkiä ihmisen ja maan keskinäisesti vastakkaisuudesta - mikä on tosia vaikea käsittää, ainakin minulle: Kun ihmiselle on elementeistä kaikkein sisäisintä tuli (mikä vastaa minuutta, minuuden tuli, Kalevalan tulisoronen), niin maalle on sisäisintä tila. Ja kun ihmisolemukselle tila on ulkoisinta, niin maalle on ulkoisinta tulen elementti (esimerkiksi vulkaaset ilmiöt). Jos joku kykenee tämän todella sisäisesti kokemaan, niin täältä tulee aplodeja!

Mutta takaisin planeettoihin. Kun siis puhumme maan inkarnaatioista, niin tosiasiassa kysymys on koko aurinkokuntamme inkarnaatioista. Kehityksen alussa aurinkokunta on yhtä, ja vähitellen siitä eroutuvat aurinko, maa ja muut planeetat, samalla tiivistyen. Ja samalla planeettojen energeettisen mallit painautuvat ihmisruumiiseen, muodostaen sen elimet. Ensimmäisellä suurella kierrolla Eläinrata luo ihmisruumiin perusmuodon ja toisella kierroksella tämän perusmuodon tiivistyessä planeettavoimat luovat siihen sisäiset elimet ja elintoiminnat. Kolmas suuri kierto tapahtuu sitten monenlaisina rytmeinä maan itsensä sisässä. 

Ihmisen yhä kasvava vapaus merkitsee, että näissä rytmeissä ihmisolemuksen alkuperäinen kosminen jumalharmonia sekaantuu yhä enemmän ja enemmän. Se mahdollistaa ihmisen tietoisuuden eriytymisen kosmoksesta niin, että vapaa yksilöllinen minuus voi syntyä.

Ja kun Kristus tulee kosmoksen piiristä ihmiskunnan tueksi, voi ihminen jälleen alkaa oman tietoisuutensa voimin, vaikka tietenkin koko ajan henkisten olentojen auttamana, alkaa uudelleen järjestää olemustaan niin, että maan voimat, planeettavoimat ja lopulta koko eläinradan voimat pääsevät jälleen liittymään häneen, niin että voidaan sanoa hänen kulkevan takaisin Isän, taivaallisen isämme luo.

Tämä matka alkaa ensin ajattelevat tietoisuudesta, joka vastaa maata. Se syvenee tunnetasolle, jonka kautta etenemme planeettojen piiriin ja matka jatkuu vielä syvemmän olemisen kautta itse Eläinradan yhteyteen. Tämäkin työ tapahtuu kolmessa vaiheessa, ensin korkeamman minän kehityksenä (Pyhä henki), sitten elämänvoimien kehityksenä, jossa kehittyy kehittyy varsinainen minä (Kristuksen kautta) ja kolmanneksi, lähinnä kaukaisessa tulevaisuudessa yllämme henkistämään jopa fyysisestä kehoamme, saapuessamme tuhlaajapoikina takaisin Isän luo. Mutta vaikka tässä nyt puhutaan valtavista ajanjaksoista, niin toisaalta kaikki nämä kehitysvaiheet tapahtuvat myös jossain määrin samanaikaisesti ja päällekkäin, tai lomittain.

Meditaatiotie

Yksinkertaisemmin tämän kaiken voi sanoa, että ensin ihminen meditaatiossa vapautuu kiinnikkeistä maahan (tai omaan egoonsa) oppiessaan tarkastelemaan meditaatiossa vapaasti oman elämänsä tapahtumia.

Toisessa vaiheessa hän kiertää sisäisesti auki planeettavoimien silmukan ja kolmannessa suuressa vaiheessa hän avaa itselleen jo Eläinradan valtavan kosmisen kierron.

Voimme siis luoda kuvan, miten ihmistä luotaessa hän ensin on laajentuneena koko eläinradan piirissä. Sitten hän tiivistyy ilman pitkille pihoille aurinkokunnan planeettapiireihin ja lopulta kokoontuu aineellisen kehon piiriin maapallon pinnalle.

Tulevaisuudessa me kuljemme jälleen saman tien toiseen suuntaan, mutta meditaatiossa me jo valmistelemme sitä. Meidän laskeutumisemme maan päälle tapahtui henkisten ystäviemme voimin. Nyt meidän tehtävänämme on itse ohjata tiemme takaisin läpi planeetta ja kiintotähtipiirien. Jumala, Kristus, enkelit ovat koko ajan ohjaamassa ja tukemassa, mutta tehtävä on nyt meidän. Me olemme nyt kuin elämän autokoulussa, opettelemassa aivan paluumme ensimmäisiä askelia. Se on henkisen kasvun ja meditaation varsinainen tarkoitus. Me viemme maalliset kokemuksemme kehittyneinä takaisin Isän kotiin. Ja siten teemme oman osuutemme maailmankaikkeuden suuressa kehityksessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kosminen, meditaatio, elämän tarkoitus, planeetat, aurinkunta, eläinrata, Isä, Kristus

Nokian puhelimet Amerikkaan!

Tiistai 3.9.2013 klo 20:48 - Matti Kuusela

Ensimmäiseksi kun kuulin Nokian kaatumisesta, ajattelin vanhoja nokialaisia kumisaappaitani, jotka ovat edelleenkin auton takakontissa. Yli neljäkymmentävuotiaat saappaat mahtuvat edelleen tiukasti jalkaan villasukkien kanssa, Nilkassa on pieni murtuma, josta voi kahlatessa tulla vettä sisään. Painavatkin ne ovat ja korko on turhan kapea ja kovanlainen, mutta hyvin niillä on selvitty vuosikymmenestä toiseen. Sen verran ovat liukkaat, että kosteilla kallioilla kulku käy tasapainoharjoittelusta.

Nokialaisia minulla ei ole koskaan ollut autossa alla, vaikka polkupyörissä on ollutkin. Hassua, että ajattelin heti Nokian kaatumista, vaikka se nyt ei kuolemaan saakka vielä kaatunutkaan kun matkapuhelintuotanto meni Microsoftille.

Elokuvajuoni

Hienon elokuvajuonen Nokian tarinasta saa helposti. Hiljaisen Pohjolan maan insinöörit kehittävät yhtäkkiä maailmanmenestyskännykän. Rahaa sataa sisään sekä asiakkailta että valtiolta ja tehtaita perustetaan joka puolelle maailmaa. Kehitysyksiköitä perustetaan Suomessa sekä pohjoiseen että etelään, ja hetken kuluttua kenelläkään ei ole enää mitään tajua, mitä ne tekevät ja miten rahat kannattaisi käyttää.

Siinä tuumaillessa lähes sukupuuttoon kuolleet kilpailijat ryntäävät laumana ohi. Nokialle löytyy uusi toimistusjohtaja amerikkalaisesta jättifirmasta, eikä mene juuri kuukausiakaan kun amerikkalaisjohtaja on pysäyttänyt suomalaisten ohjelmistojen kehityksen ja sitonut Nokian amerikkalaisyrityksen rengiksi. Muutama vuosi kuluu, myynti hiipuu, hinta laskee ja amerikkalaisyritys on valmis ostamaan Nokian koko puhelintuotannon.

Jotkut suomalaiset ihmettelevät menoa, mutta etenkin yhtiön hallitus on toiveikas, ja kun kaikki on viety, toiveikkuus jatkuu: nyt Nokia voi ryhtyä tekemään jotain muuta.

Yksityinen ihminen voisi saamillaan viidellä miljardilla jotain tehdäkin ja rauhassa odotella, mutta suuryhtiötä ei viisi miljardia kauan lämmitä, kun tehtaat menevät ja samalla työntekijät. Yhtiö voi toki alkaa nyt tuottaa älyvaatteita, elektronisesti säätyviä saappaita, sadetakkeja ja autonrenkaita, aurinkoenergialla toimivia rullalle käärittäviä tietokoneita sekä interaktiivisia kokoseinänäyttöjä sekä Suomen valtiolle gps-paikantamia, joilla voidaan laskea jokaisen ihmisen vuotuinen askelmäärä verotusta varten.

Mutta riittäävätkö rahat uuden tuotannon aloittamiseen saakka? Viime vuosina on korkeilta tahoilta kovasti korostettu, että liiketoiminnan tarkoitus on tuottaa rahaa omistajille. Nyt se käy niin helposti, että jaksaako kukaan ihan oikeasti lähteä enää kehittämään mitään uusia härpäkkeitä?

Toivon parasta, mutta varaudun vaihtoehtoiseen suunnitelmaan. Vai tarvitseeko minun, kun minulla ei ole edes yhtään Nokian osaketta.

Ja tämähän oli humoristinen blogi. Elop oikein toivoi tukea suomalaisilta.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Nokia, Elop, puhelimet

Vahvistu sisäisesti

Torstai 16.5.2013 klo 0:50 - Matti Kuusela

Hienot kevättuoksut tuntuivat tänään Keskuspuistossa auringonlaskun aikoihin. Tänään silmiini sattui Rudolf Steinerin esitelmäsarja, jonka ensimmäisen esitelmän hän piti Luganossa syyskuussa 1911. Kirja kokonaisuudessaan käsittelee esoteerista kristinuskoa, mutta tämän ensimmäisen esitelmän alkupuolella Steiner puhuu paljon ihmisen eetteriruumiista ja ottaa esimerkiksi laiskurin - saksan kielellä ennen vanhaan tällainen esimerkki oli aivan luonnollinen. Niin, "laiskuri on sellainen ihminen, jolla on syntymästään asti ollut heikot eteeriset voimat tai joka on heikentänyt niitä niiden laiminlyömisellä."

Tämä on aika miellyttävää kuultavaa sikäli, että se vapauttaa meidät
ajattelemasta,steiner2_180.jpg että laiska ihminen olisi jotenkin tietoisesti huonompi olento. Mutta mitä asialle sitten voi tehdä? "Asiaa voi todella parantaa vain astraaliruumiista käsin; jos se vilkastuu, se vaikuttaa elävöittävästi eetteriruumiiseen."

Tämä oli vain sivuepisodi, eikä Steiner tässä jatka enempää siitä, miten astraaliruumista sitten vahvistetaan. Astraaliruumistahan voimme nimittää myös sieluruumiiksi, samoin kuin eetteriruumista elämänvoimaruumiiksi, ja on han niillä muitakin nimiä, nämä kaksi muuta nimeä kuitenkin selventävät.

Minuus

Minuus ohjaa astraaliruumista ja synnyttää siellä esimerkiksi ajatuksia, jotka puolestaan painuvat eetterikehoon. Mielenkiintoista tässä on, että oikeastaan meidän koko älyllisyytemme sijaitsee juuri eetterikehossa, ja kun nukahdamme, sielumme vapautuu tästä älyllisyyden avusta, kuten ensin ajattelee, mutta myös älyllisyyden rajoituksista, jotka niin pahasti estävät meitä ymmärtämästä asioita syvemmin. 

Me pohdimme ja pohdimme. Emmekä saa jotain asiaa selville.

Vähän myöhemmin Steiner tulee tähän ongelmaan. "Pelkkä asioiden ajatteleminen on sielunelämänä alemman tasoista kuin mieltymys tai vastenmielisyys moraalisia tai epämoraalisia tekoja kohtaan."

Mielenkiintoista. Nyt ongelmana on se, että nykykielessä me emme enää oikein tiedä, mitä moraalisuus merkitsee. Me koemme sen jotenkin vastenmielisenä ja tyhjänä sanana. Nykypuheessa me sanoisimme sen sijaan, että meillä on tunne, että jokin asia on oikein, tai meillä on tunne, ettei se nyt mennyt aivan oikein.

Steiner siis sanoo, että tämä subjektiivinen tunto siitä, onko jokin teko oikein vai ei, on siis korkeampaa sielunelämää kuin pohtiminen. Niille jotka kovasti pohtivat, tämä saattaa olla helpotus: jos minulle on tunne siitä, onko jokin oikein vai ei, tuo tunne riittää, se on korkeampaa tietoa kuin se, minkä voi saada sitä ajattelemalla.

Lainataan lisää: "Kun ihmisen tunteet moraalisuutta ja epämoraalisuutta kohtaan käyvät intensiivisemmiksi, niin silloin ei pelkästään eetteriruumis vahvistu, vaan myös astraaliruumis voimistuu. Astraaliset voimat saavat erityisen kimmokkeen."

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun punnitsen mielessäni vaikkapa poliittisten tekojen oikeellisuutta, niin sekä astraaliruumiini että eetteriruumiini, tai sekä sielunvoimani että elämänvoimani  vahvistuvat.

Vapaudu masennuksesta

Kun nykyaikana masennus on niin yleistä, voi edellisen pohjalta nähdä siihen hyvin yksinkertaisen syyn: me emme tunnustele (ajattele) esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita moraalisesti. Kun me ponnistamme sisäisiä voimiamme tunnustellaksemme mikä mielestämme on yhteiskunnallisesti oikein, silloin me vahvistamme sekä sielunelämäämme että elämänvoimiamme, ja se taas tarkoittaa, että koko linjaus minästä sielunelämään ja eetterikehon vastaanottavuuteen vahvistuu. Ja vaikeapa silloin on oll masentunut!

Ehkä vain vähän yksinkertaistaen voisi sanoa, että masennus on meidän aikamme kulttuurisairaus, joka aika pitkälle vastaa menneiden aikojen laiskuutta.

Televisio on yksi oikein selkeä syy masennuksen leviämiseen. Yhteys ei mitenkään välttämättä oli yksilökohtaisesti suora, mutta varmasti yhteisöllisesti. Me näemme ja koemme televisiosta runsaasti sellaisia sisältöjä, joihin me emme voi vaikuttaa. Silloin toimintalinja minä-astraalikeho-eetterikeho-fyysisen kehon toiminta katkeaa. Ja ah, eikös se juuri ole masennusta: minuus ei enää löydä itseään toimivana hidastuneiden sisäisten energioiden keskeltä. Se joutuu tulemaan toimeen ilman herkkää ja toimivaa yhteyttä fyysisen kehon toimintaan.

Toivon että tämä tarkastelu antoi uusia ajatuksenpoikasia. Ja yksi ja tärkeä niistä on: älä milloinkaan jätä ajattelematta tai tuntematta sisäisyydessäsi sitä, minkä koet oikeaksi tai vääräksi - riippumatta siitä, onko sinulla mahdollisuuksia asian korjaamiseen omassa elinpiirissäsi tai elämäntilanteessasi. Asioiden moraalinen tunnustelu vahvistaa sinua sisäisesti monella tasolla, aina. Ja silloin kun elävää moraalisuutta tarvitaan käytännössä, silloin olet valmis. Sielunvoimasi virtaavat elämänvoimiisi ja saavat sinut iloisesti liikkeelle!

3 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, laiskuus, masennus, elämänvoimat, eetteriruumis, astraaliruumis

Miniregressio

Sunnuntai 21.4.2013 klo 14:54 - Matti Kuusela

Oikeastaan hassua puhua menneistä elämistä nyt kun aurinko paistaa ulkona ja suurin osa lumesta näyttää sulaneet ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Silti menneillä elämillä on valtava vaikutus. Jos jokin estää meitä nauttimasta elämästä ja valosta ja keväästä, niin mistä se este tulee? Aikaisemmista elämistä! Niiden kokemuksista ja asenteista.

Nykyaikana monet asiantuntijat ovat sitä mieltä, että meidät persoonallisuutemme muokkaantuu lapsuuden varhaisimmista kokemuksista. Mutta jos vähänkin katsoo millaisia lapset tai vastasyntyneet ovat, niin huomaa heti, että jokaisella on jo hyvin valmis perusasenne elämään. Se on jokaisella hyvin oma ja saattaa olla hyvinkin voimakas. Ja se tulee juuri entisistä elämistä.

Totta kai lapseen vaikuttavt voimakkaasti myös hänen kokemuksensa ympäristöstään, mutta silloinkin samat kokemukset voivat vaikuttaa toisiin lapsiin aivan toisilla tavoilla kuin toisiin. Ja samoissakin olosuhteissa eri lapset ovat alttiita aivan erityyppisille kokemuksille.

Regressio

Joskus olen kuullut sanottavan, että minua eivät kiinnosta menneet elämät. Tahdon ratkaista ongelmani tässä ja nyt. Se on kaunis ajatus, mutta mitä se merkitsee. Menneet elämät ovat hyvin vahvasti läsnä tässä elämässä ja tässä hetkessä, juuri nyt. Parhaimmillaan ja kauneimmillaan menneet elämät ovat muokanneet sinun maallisen persoonallisuutesi, kykysi ja taipumuksesi, lahjakkuutesi ja estosi.

Hyvässä menneet elämät ovat sitä ainesta, jolta ponnistaa tässä elämässä eteenpäin.

Ihanteellisissa tapauksissa meidän jokainen elämämme muotoutuu uudelleen, aivan uudeksi jokaisessa elämässä. Mutta sitten tulee esiin oireita, haasteita tai vaikeuksia, sellaisia perusasenteita, joita on hyvin vaikea muuttaa ja jotka tuottavat suurta hankaluutta, jopa sairauksia.

Epäreiluiksi koetut kokemukset

Jo hyvin varhain, kun parikymmentä vuotta sitten lähdin kokeilemaan regressiota energihoitojen yhteydessä, huomasin että niitä on hyvin kahdenlaisia. Toinen ryhmä regressioita löytää helposti kohteen, josta jokin vaiva on peräisin, ja kun se on tunnistettu, vaiva häviää ihmeellisesti.

Muistan hyvin yhden tällaisen esimerkin. Ollessani Kuopiossa pitämässä kurssia yksi osanottajista tuli kiittämään minua siitä, miten minun hänelle edellisellä Kuopiossa käynnilläni tekemä regressio oli auttanut hienosti. Ruoansulatusongelmien lähteeksi oli löytynyt roomalainen elämä, jossa hän oli ollut tekemisissä roomalaisten vesijohtojärjestelmissään paljon käyttämien lyijyputkien kanssa.

Kahden viikon aikana regression jälkeen käytännössä hänen kaikki oireensa olivat hävinneet, vaikka hänelle oli tullut jo lähelle tila, jossa tuskin minkään ruoan syöminen enää onnistui.

Sitten on toisenlaisia kokemuksia. Katsomme edelliseen inkarnaatioon, avaamme sen tapahtumia, mutta jotain jää jäljelle, menemme vielä vanhempaan, vielä jää jotain jäljelle, ja jatkamme edelleen ... ja jokaisessa elämässä vaiva kohdistuu suunnilleen samaan kohtaan.

Silloin huomasin, että jos alkaa muodostua tällainen pidempi sarja, voimme pyytää päästä suoraan aivan ensimmäiseen elämään, josta kaikki on lähtöisin. Ja silloin paljastui, että tuossa ensimmäisessä elämässä ihminen on kokenut jotain, minkä hän on kokenut syvästi epäreiluksi.

Ihminen kestää ihmeellisesti mitä vaikeimpia kohtaloita. Mutta jos joku paha ihminen kohtelee sinua pahasti, se on vielä jotenkin ymmärrettävää. Siitä voi jäädä jälkiä energioihin ja tapahtuma voi olla osana pidempää sarjaa jonkun ihmisen tai ihmisryhmän kanssa, mutta pahinta on se, että joku pettää luottamuksesi. Esimerkiksi ystäväksesi kokemasi ihminen surmaa sinut äkkiarvaamatta.

Silloin näyttää helposti kehittyvän voimakkaan kleteisiä tunteita tästä aiheunutta vammaa kohtaan, ja siitä voi lähteä liikkeelle vaivojen sarja, joka jatkuu elämästä elämään.

Tällöin pääseminen aivan alkujuurille vapauttaa energiat jälleen virtaamaan. Uusi puhdistava elämänvoima pääsee kulkemaan kaikkien näiden elämien läpi, sillä sisäisillä tasoilla ne kaikki ovat edelleen olemassa. Ja mitä enemmän näihin elämiin liittyy ratkaisemattomia haasteita, sitä konkreettisempia ne sisäisillä tasoilla ovat.

Siksi menneet elämämme, ja etenkin niiden ratkaisemattomat haasteet ovat edelleen merkittävä osa nykyhetkeämme. Mitä enemmän näitä vanhoja kysymyksiä ja vaivoja ratkaistaan, sitä kevyemmiksi tai tavallaan läpinäkyvämmiksi nämä menneet elämät käyvät. Ne eivät enää ole rasitteita, vaan niiden sisältämät energiat muuttuvatkin siunauksiksi, viisaudeksi ja rakkaudeksi ja elämänvoimaksi.

Regressiotekniikka

Yksi regression suuria eroja verrattuna siihen, että joku kertoo sinulle menneistä elämistä, on siinä, että regressiossa kerrot itse mitä koet. Silloin kokemuksesi on todella sinussa, ja se mitä siitä nousee esiin, kykenee aina parantamaan näitä vanhoja paikalleen jääneitä energioita.

Siksi regressio ei luo uusia ratkaisemattomia kysymyksiä, eikä se myöskään tuo esiin vanhoihin epämiellyttäviin kokemuksiin liittyvää tuskaa lisää, sillä se tuska on jo moneen kertaan koettu. Regressio vapauttaa.

Ensimmäiset regressiotekniikat, joita käytin, olivat sellaisia että niissä tehtiin ensin perusteellinen, noin puolen tunnin rentoutus ja sitten johdettiin hellävaroen entisten elämien äärelle. Se kyllä toimi sinänsä hyvin, mutta prosessi oli niin pitkä ja huolellinen, että se alkoi käydä tekijälle sisäisesti raskaaksi ja toisaalta se herätti asiakkaassa suuria odotuksia. Jos tuon huolellisen valmistelun jälkeen ei noussutkaan esiin hienoja kuvia - mikä sinällään ei ole parantavan prosessin kannalta välttämätöntä - asiakas saattoi tuntea itsensä pettyneeksi.

Näiden kokemusten jälkeen alkoikin sitten nousta esiin uusi huomattavasti kevyempi tekniikka, jota olen alkanut nimittää miniregressioksi. Jos hoidon aikana alkaa tuntua siltä, että prosessi juuttuu jotenkin paikoilleen "tässä elämässä", voimme kokeilla miniregressiota. Se vaatii vain noin kolme suggestiivista lausetta ja aikaa toiseen tilaan siirtymiseen menee vain hetki.

Kun johdatus regressioon on lyhyt ja kevyt, myös asiakkaan suhde siihen on kevyempi ja jotenkin seurallisempi, ja se toimii ihmeen hyvin. Ja mitä tahansa asiakas kokeekin, kaikki on helposti liitettävissä hoidon kokonaisuuteen.

Uusi tekniikka

Käytännössä tämä tarkoittaa, että jos haluat minulta regressiohoitoa, niin aloitan sen silti normaalilla energiahoidolla, joka virittää hoidon kokonaistilanteeseen, ja sitten voimme sopivalla kohdalla siirtyä regressioon, kun sen paikka ja merkitys on tavallaan luotu. Silloin regressio toimii entistä sujuvammin parantavasti ja sen vaikutus kohdistuu juuri sille sisäiselle alueelle, missä se on hedelmällisintä.

9 kommenttia . Avainsanat: menneet elämät, regressio,

Kristus ja kosminen elämä

Sunnuntai 7.4.2013 klo 20:12 - Matti Kuusela

Hei ystävät, terveisiä lauantain Enkelimessuilta Lahdesta! Oli mukavan rauhallista ja viihtyisää. Ihmiset olivat levollisia ja vaikka mitään suuria yleisöjoukkoja ei ollutkaan liikkeelle, niin tuntui että kaikilla oli hyvää aikaa pysähtyä pöytämme ääreen juttelemaan katselemaan. Cd-meditaatioita meni mukavasti, enkelikortit ja aivojen autuus -kortit menivät melkein loppuun ja Enkelit kanssamme -kirjoja lähti uusiin koteihin ainakin enemmän kuin edellisillä enkelimessuilla joissa olimme.

On jännittävää, miten vahvasti kaikilla messuilla on omat tunnelmansa ja miten joka messuilla kohoaa suosikeiksi aina uusia meditaatioita ja aina hämmästyy, miten paljon niitä lopultakin on päivän tai parin aikana mennyt. Upeaa on aina kuulla myönteistä palautetta jostain meditaatio-ceedeesstä, jonka on vuosia sitten myynyt.

 

Uusi testamentti

Kuten jo edellisess blogissa kerroin, kävin torstai-illan Kristus-esitelmääni varten läpi suuren joukon vanhoja Kristukseen liittyviä alleviivauksia Steinerin kirjoista. Niiden kirjoittaminen yhdeksi muistioksi toi esiin huomattavasti uusia ajatuksia, jopa yllätyksiä.

Yksi oli se, miten vahvastai Elämä liittyy Kristukseen. Mutta eihän se loppujen lopuksi mikään ihme ole, jos ajattelee, miten kuoleman voittaminen on luonnollisesti juuri Elämää suurella alkukirjamella ja jos ajattelemme Kristusta juuri keskitien ja tasapainon luojana, niin siinä elämä on keskellä: kehollisuus toisella puolella ja tietoisuus toisella, tai maa toisella ja taivas tai henki toisella puolella, tai liiallinen kovettuminen toisella ja liiallinen irtoaminen tai muu haihattelu toisella puolella, ja Elämä siis keskellä.

Elämä nousee esiin toisessakin Uudessa testamentissa toisessakin, hyvin kosmisessa yhteydessä, ja se on hieman toinen tarina. Mieleeni jäi vahvasti Steinerilta myös sellainen kohta, jossa hän kertoo, miten henkisesti avoimille ihmisille Uuden testamentin viisaudet ja henkisyys avautuvat tai tulevat avautumaan hyvin helposti ja luonnollisesti, aivan välittömästi ilman mitään ponnisteluja ja pähkäilyjä.

Se tuntui erikoiselta, kun olin niin vahvasti tottunut siihen, että Raamatun viisautta on etsittävä juuri syvällisen ja henkisen ajattelun kautta. Sitten muistin, miten Kalevala on avautunut minulle hyvin helposti. Etenkin 80-luvulla pidin runsaasti esityksiä Kalevalasta ja sen henkisyys avautui minulle aina helposti. Kalevala-esitelmiä pitäessani sain usein vaikutelman, että mistä tahansa kohdasta voisi esitelmää syventää loppumattomiin. Jokainen totuus avaa aina uusia totuuksia.

 

Johanneksen evankeliumi

Tänä aamuna päätin sitten kokeilla ja kun satuin heräämään aika varhain, otin Raamatun käsiini ja aloin lukea Johanneksen evankelimia kokeillen tuota "helppoa" asennetta. Ja kyllä se varmaan toimi, jonkinlainen keveyden tuntu, valon tuntu, ja kyllä, myös helppouden tuntu.

En silti osaa sanoa, nousiko siitä joitakin uusia viisauksia ajatuksina, mutta ei se ehkä ole aina tarpeellistakaan. Sen sijaan huomasin, miten Johanneksen evankeliumin kuuluisissa alkoisanoissa, heti neljännessa  säkeessä kuuluu: Häness oli elämä. Siinä siis elämä oli ensimmäinen sanan eli logoksen eli Kristuksen ominaisuus. Ja elämä oli ihmisten valkeus.

 

3 kommenttia . Avainsanat: Kristus, Uusi testamentti, elämä, Johanneksen evankeliumi

Henkinen tieto ja terveys

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11:57 - Matti Kuusela

Olen ennenkin lukenut Steinerilta, miten oikean henkisen tiedon on tarkoitus edistää terveyttä. Nyt se oikein iski voimakkaasti, kun luin hänen Vanhan testamentin alkua koskevan esitelmäsarjansa loppusanoja. Näin Steiner todellakin on lausunut Münchenissä elokuussa 1910:

Mitä me teemmekin, millä alalla,
missä maallisessa ammatissasteiner2_180.jpg me toimimmekin: nämä asiat voivat innoittaa, hedelmöittää meidän luomistyötämme, meidän toimintaamme, mutta ne voivat myös lisätä iloamme, onneamme elämässä.

Näin yhdessä ainoassa lauseessa tulee jo esiin innoitus ja luomistyö, koko toiminnan hedelmöittyminen sekä elämän ilon ja onnen lisääntyminen! Alkaa vähän ihmetellä, että hetkinen, miten tässä näin on käynyt? Miten monta henkistä ja samalla innoittunutta, luovaa, vahvasti iloista ja onnellista ihmistät tunnet - yleensä ja sitten henkisistä piireistä?

Ensin ei ehkä tule ketään mieleen, ellei se joku ole oma itse. Kyllä innoittuneita ihmisiä saattaa olla, mutta tulee sellainen vaikutelmä, että useimmat heistä ovat syntymäiloisia, eli he ovat tehneet iloon johtavan henkisen työnsä jo aikaisemmissa elämissä. Steiner selvästi tarkoittaa, että tuon ilon ja innoituksen pitäisi tulla esiin jo samassa elämässä.

Ilo ja innoitus

Olisiko niin, että iloa, innoitusta ja elämän täyteyttä olisi tosiaan saatavissa elämän henkisten totuuksien tutkimisen seurauksena, mutta sitä on myös itse tahdottava? Olen itse viime aikoina useaan kertaan kirjoittanut siitä, miten maailma antaa meille lapsena - mitä antaakin - mutta aikuisina meidän on itse luotava sitä mitä haluamme.

Esoteerinen kristinuskon esitelmistä luin Steinerilta juuri pääsiäisaikaan. Siellä hän eräässä kohdassa sanoo: Uusi ilmoitus tuo ydintä luihin, elinvoimaa hermostoon. Ja hän lisää: Se ei ole vain teoriaa, vaan se on elävöittävää voimaa, ennen kaikkea elävöittävää toivon voimaa.

Ja hieman toisessa kohdassa hän puhuu siitä, miten ihmisen fyysistä kehoa eivät suinkaan rakenna normaalit fyysiset voimat, vaan toivo rakentaa fyysisen ruumiin.

Muistathan nämä kolme - usko, toivo ja rakkaus - jotka tosin Steinerin mukaan Raamatussakin lausutaan väärässä järjestyksessä, sillä usko ravitsee astraalikehoa, rakkaus eetterikehoa ja toivo fyysistä kehoa. Ja kun ovat juuri tuossa järjestyksessä, niin meidän on siis lausuttava: usko, rakkaus ja toivo.

Uskonkehossa tunteet ja ajattelu, rakkauskehossa elämä ja uusiutuminen, toivonkehossa fyysinen olemus.

Jossakin näissä samoissa esitelmissä Steiner puhuu siitä, miten tärkeää meidän on jatkuvasti kamppailtava ja tehtävä työtä kehittääksemme innostustamme, kiinnostustamme, iloisuuttamme. Henkisen kasvun tiellä meidän on - itse - tehtävä kaikkemme välttääksemme laiskistumista.

Minuus ja innoitus

Se on tietysti järkeenkäyvää. Meidän henkinen kasvumme keskittyy maapallolla minuuden kehitykseen. Minuus ei siis tarkoita egoa tai jotain ikävää, kuten myös usein voi lukea, vaan minuus on se voima meissä itsessämme, jolla on kyky ja voima ottaa haltuunsa oma ajattelu ja omat tunteet, ja vähitellen kulkea yhä pidemmälle oman elämän hallitsemisessa ja ohjaamisessa.

Se näyttää tarkoittavan, että vaikka meille annetaan hyviä asioita ja sisäistä ravintoa, meidän on kuitenkin aina harjoitettava minuuttamme tuon ravinnon ottamiseksi käyttöön. Ja meistä on tultava voimakkaita, samalla herkkiä, anteliaita - mitä kaikkea kukin oman minuutensa kykyihin liittääkin.

Siis jatkuvasti harjoitella iloa, innostusta, kiinnostusta, ja luonnollisesti uskoa, rakkautta ja toivoa. Silloin elämänvirrat pääsevät virtaamaan ja vaikuttamaan kehoissamme ja niiden eri tasoilla.

Katsokaamme vielä, miten Steiner jatkaa edelleen tuosta lainauksesta, jolla aloitimme tämän tarkastelun:

Ja jokainen, joka on oikealla tavalla ymmärtänyt ihmisen olemassaolon suuren alkuperän, astuu myöhempään elämäänsä mukanaan nämä opit siemeninä, joista tulee elämän onnea ja iloa. Antakaa totuuden ihmisen suuresta, valtavasta alkuperästä, hänen mahtavasta päämäärästään säteille silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä. Sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkisen tiedon opetusta.

Tämä oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan henkisen tiedon opetuksen meistä tulee parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, tieto, elämän, terveys, ilo, innoitus, Rudolf, Steiner

Minä Olen -messuilta

Tiistai 12.2.2013 klo 0:47 - Matti Kuusela

Minä Olen -messuilla Dipolissa oli jälleen tupa täynnä väkeä lauantaina. Se oli meille jälleen paras myyntipäivä koskaan, mikä onkin tosi miellyttävää. Paljon cd-meditaatioita lähti eri puolille Suomea. Yksi suosikeista oli Kristus-Sofia -meditaatio, joka on Sirius-ryhmän päätösjuhlan meditaatioäänite.

Siinä on niin paljon sisältöä, että tahdon kertoa sen vielä teille kaikille. Siriusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteen Tähtitietoisuus-illoista sekä Orinin ja da Benin The Millennium -meditaatioista. Kymmenen vuoden aikana Siriusryhmän työ oli mahtavan syvällistä ja tuohon viimeiseen meditaatioiltaan 1. kesäkuuta 2011 kutsuimme henkisesti mukaan kaiken sen työn hedelmät, jota olimme tehneet ja erityisesti ohjausta siihen, miten tuon tiedon kanssa kulkea eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Lisäksi kutsuimme mukaan myös kaikki ne, jotka tulisivat osallistumaan tuohon iltaan myöhemmin cd-meditaation kautta ja tai omalla meditaatiollaan, ja ilman muuta kutsu koski myös kaikkia niitä, jotka olivat osallistuneet mihin tahansa aikaisempaan iltaan.

 

Kristus-Sofia

Meditaation nimeksi tuli Kristus-Sofia, jonka voi suomentaa myös Kristus-Viisaudeksi, vaikka olennaista on kokea näiden korkeiden ja rakastavien ihmiskuntaa ohjaavien ja kantavien olentojen läsnäolo mahdollisimman keveästi ja avarasti, niin kauniiin herkästi, että meidän maalliset sanamme eivät pääse puristamaan omaa käsitystämme heistä liian aineelliseksi.

Kristus ja Sofia ovat myös sitä suurta käännettä, jota me ihmiskuntana olemme nyt eläneet jo yli kaksituhatta vuotta, ja joka edelleen on kiihtymässä.

 

Minä Olen

"Minä Olen" muistuttaa minua myös aina Kristuksen Minä olen -sanoista Johanneksen evankeliumissa. Nuo seitsemän klassista minä olen -lausetta kertovat siitä, miten Kristuksen rakkaus ja valo jakaantuvat meissä seitsemään chakraan, seitsemään virtaukseen, joista jokainen vastaa myös yhtä maapallon inkarnaatiota, ja siten ihmiskehityksen kokonaisuutta kautta kaikkien aikojen.

Me elämme nyt maan neljättä inkarnaatiota, ja se merkitsee, että chakrojen kannalta neljäs on aina sydänkeskus, laskimmepa chakrat sitten kruunuchaktrasta päälaelta alaspäin tai selkärangan juuresta olevasta juurichakrasta ylöspäin.

Sydänkeskuksen Minä Olen -lause on: Minä olen elämän leipä.

Näin sillä on erityinen suhde juuri nykyiseen maamme inkarnaatioon. Se saattaa miettimään, mitä voin kaikesta löytää sitä, mikä elää ja ravitsee. Miten voin toimia niin, että saan aina ottaa vastaan kosmista ravitsemusta? Miten voin elää niin, että toimintani luo maailmaan uutta ravitsemusta, niin itselleni, läheisilleni, luonnolle kuin kaikelle elämälle?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen, messut, Siriusryhmä, tähtitietoisuusillat, cd-meditaatio, Kristus-Sofia, sydän-chakra, elämän leipä

Henkiset tehtävät

Torstai 7.2.2013 klo 22:19 - Matti Kuusela

Viime sunnuntain Suomen henkistä tehtävää käsitelleen luentoni jälkeen tunnen vieläkin innostusta, ei pelkästään Suomen vaan koko maan henkistä tehtävää kohtaan. Vaikka siitä on omin ajatuksin helppokin saada henkevä idea, niin Rudolf Steinerin vuonna 1907 lausumat sanat saavat minut edelleen kohottuneeseen tilaan.

Vuonna 1907 Rudolf ja Marie Steiner järjestivät Münchenissä suuren eurooppalaisen teosofisen kongressin, jossa Steiner esitti oman henkisen ohjelmansa. Seuraavissa lainauksissa suomennan kuitenkin teosofisen aina jollain yleisinhimillisessä käsitteellä, niin niiden idea tulee uskoakseni paremmin ilmi.

Steiner lausuu, että aktiivinen henkinen elämä kysyy, miten me nousemme jälleen ylös fyysisen maailman sidoksista, ja mikä tämän fyysisyyteen laskeutumisen tehtävä on.

Sitten hän puhuu siitä, ettei riitä, että me vain tiedämme. Meidän on omaksuttava kaikki tieto sieluumme. Ja henkinen elämä vaatii, että kaikki mitä sielussamme elää, muuttuu toiminnaksi!

Otan noista kongressin esitelmistä vain joitakin kohokohtia. Seuraava esiin kohoava lause: "Johanneksen evankeliumi on vihkimyksen menetelmiä käsittelevä vihkimyskirja, Johanneksen ilmestys taas tuon vihkimyksen sisältö."

Siinäpä miettimistä.

"Ruusuristiläinen vihkimys (jota Steiner itse edustaa) on sellainen, joka mahdollista ihmiselle kaikkien nykyajan kulttuurin välineiden käytön."

Siinä on vastaus niihin kysymyksiin, voiko henkisen tien kulkija käyttää nykyajan teknisiä välineitä. Mutta Steiner panee suuren painon myös sille, miten meidän sisäinen maailmamme ja ulkoinen maailma vastaavat toisiaan:

"Muodossa, kuvassa, värissä olisi ihmisen havaittava se, mikä hänen sielussaan elää. Ulkoapäin tulee meille loistaa sen, mitä sieluissamme elää. Silloin ihminen on työskennellyt maailmankehityksen merkeissä."

Ja toisessa esitelmässä edelleen: "Ulkoisen maailman tervehtyminen voi tapahtua vain sen kautta, että siitä tulee meidän sisäisimmän sieluntunnelmamme ilmaisu."

Henkisen tien periaate on johtaa henki maailmaan, antaa sielulle mahdollisuus hedelmälliseen työskentelyyn.

Kaiken perustana on tarkoitus kristallisoida henkisyys maailman rakenteeseen.

Henkisen liikkeen on kyettävä hedelmöittämään ihmiskunta uusilla henkisillä siemenillä.

On oltava selvillä siitä, ettei ainoastaan työstetä edelleen sitä, mikä on lähtöisin vanhasa isä-kosmoksesta, vaan että ihmiskuntaan on tultava kuin kaaoksen pohjalta uusia hengen taimia.

Vasta silloin tulee henkinen virtaus eläväksi, kun se ei virtaa ainoastaan ajatuksina ja sanoina, vaan kun se muotoaa kaiken mitä meitä ympäröi, kun se läpäisee kaiken maailmassamme.

Ja lopuksi vielä hieno lause: "Niin kuin kasvit pyrkivät sopusointuisesti kohti aurinkoa, niin tulevat ihmiset sopusointuisiksi, kun heissä vallitsevat samankaltaiset tunteet (kuin kasveissa tai kukissa)."

Tämän viimeisen lauseen merkityksen voi kuvata kuvata seuraavasti, myös meditaatiovihjeenä: ihminen tulee sisäisesti sopusointuiseksi ja tasapainoiseksi, kun hän omien sisäisten voimiensa avulla voittaa oman rauhattomuutensa tulemalla yhtä viattomaksi ja puhtaaksi kuin kasvi tai kukka.

Rakkaudella
Matti

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Rudolf, Steiner, henkinen, tehtävä, elämä, Johanneksen, evankeliumi, vihkimys

Hyvä elämä

Perjantai 15.6.2012 klo 19:19 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Uusi kirja enkeleistä on tekeillä. Olen siinä tekstin suhteen nyt suunnilleen puolivälissä. Tämä kirja perustuu ideaan, että kappaleiden ei tarvitse olla välttämättä johdonmukaisesti peräkkäin kuin samalla linjalla, vaan hieman lyhemmät kappaleet voivat voivat kutoilla toinen toistensa lomassa.

Se antaa mahdollisuuden
luoda aivan uudenlaisia
yhteyksiä asioidenpahakoli_260.jpg välille
ja kirjoittaa joustavasti. Joskus lähestyä jotain keskeistä asiaa useammalta suunnalta. On minulla tänään myös yksi merkittävä henkinen teema mielessä, mutta sitä ennen muutama asia, joita tuntuu nyt olevan paljon liikkeellä.

 

Mysteerikeskus Itämeren pohjassa

Itämeren pohjasta löydetty lähestulkoon pyöreä laatta, jota sukeltajat nyt kovasti tutkivat, saattaa olla lähes tuhansia vuosia vanha mysteerikeskus. Ainakin kivien asettelu viittaa sellaiseen, ja jos tämä arvelu osoittautuu todeksi, se on ensimmäinen selkeä näyttö siitä, että Pohjolan alueella on tuhansia vuosia sitten ollut hyvin korkealla kehittynyt mysteerikulttuuri.

Henkisissä piireissä siitä on toki tiedetty. Käviväthän jo kreikkalaiset tutustamassa Hyperborean viisaihin. Pohjolan vanha viisaus alkaa yhä enemmän nousta esiin.

Aivan erityyppinen asia liittyy sitten valtion talouteen. Kun luin ohimennen Verkkomedian julkaisemaa listaa kansanedustajien saamista tuomioista - joka on todella pitkä luettavaksi - sattui sieltä silmiin aivan toisenlainen yksityiskohta, maininta Pekkarisen Suomi-Soffalle myöntämästä 900 000 euron tuesta. Siis lähes miljoona tukea sohvafirmalle! Miksiköhän.

Aika pian tuli mieleen tuo vanha juttu, että poliitikoille on varmaan mukavampaa antaa rahaa vauraille kavereilleen, kuin joillekin köyhille, joilta ei varmaan juuri kiitosta saa.

Nyt olen miettinyt tuota juttua pidemmälle, enkä vieläkään ole keksinyt parempaa perustelua. Se tientenkin vääristää kilpailua aivan mielettömästi. Jos yksi firma yrittää tulla toimeen omillaan ja toinen saa valtiolta meidän kaikkien verorahoista 900 000 euroa, niin on siinä valtava ero.

Miksi yleensäkään valtion pitäisi tukea sohvien myyntiä?

 

Nokia

Tästä ajatukset sitten vierähtävät Nokiaan. Ikävä kyllä, mutta mielestäni kaikki merkit viittaavat siihen, että irtisanomiset tulevat jatkumaan. Lehtitietojen mukaan Nokian kassavaranto on jo laskenut alle 5 miljardin, eli siis se määrä, mikä jää käteistä jäljelle kun laskut on maksettu.

Kun Nokian maksama yhteisövero on viime vuosina laskenut todella pieneksi, aloin miettiä, että jos sohvatehdas saa valtiolta tukea 900 000 euroa, niin paljonko saa Nokia. En ole ehtinyt ottaa selvää, voiko sen selvittää jostain, mutta sitä miettii, että määrä ei varmaan jää kymmeniin miljooniin, vaan kyllä sen täytyy olla satoja miljoonia vuodessa, siis Nokian suoraan valtiolta saama tuki - siitä huolimatta että kassassa on niitä miljardeja. Jos joku tietää sen tuen määrästä, niin olisi mukava kuulla, ja korjaan heti tämän tiedon.

Valtion rahan syytäminen Nokialle on ollut myös täysin turhaa, koska Nokia nimenomaan tukehtyi liikaan rahaan. Kehitysprojekteja oli jotain 40 000 meneillään samanaikaisesti, mutta ei ollut mitään systeemiä, jolla niitä olisi ohjattu mielekkäästi. Samaan aikaan iPhone kehitettiin yhtenä projektina, olikohan se parinkymmenen suunnittelijan voimin.

Ja sitten viimeiseksi. Solidaarisuusvero on sitten tulossa, mutta yllätys yllätys: se koskee vain palkansaajia. Solidaarisuusvero ei koske lainkaan osinkotuloja, joten kaikkein rikkaimpien ei sitä tarvitse maksaa, ja nyt loputkin hyväpalkkaiset siirtävät tulonsa osinkoihin, jos se suinkin on mahdollista. Tulemme kai piankin näkemään, miten toimitusjohtajien normipalkka on 1 euro vuodessa.

 

Olet itse vastuussa

Nyt hyviin uutisiin. Energiahoitojen yhteydessä nousee usein esiin se, miten usein me odotamme että maailma kohtelisi meitä paremmin tai antaisi meille enemmän.

Me olemme lapsina kokeneet sen, miten maailma antaa meille, ja kun tulemme vanhemmiksi, emme tajuakaan, että nyt on meidän vuoromme. Kaikki se rakkaus ja lämpö, jota odotan, minulla on mahdollisuus itse kehittää.

Monelle se voi olla ihanaa kuulla, koska se antaa mahdollisuuden ja oikeutuksen ryhtyä itse luomaan sellaista elämää ja sellaisia kokemuksia, joita haluaa.

Toiselle tuon kuuleminen voi olla tuskallista. Jos kokee, ettei edes lapsena ole saanut niin paljon kuin olisi halunnut, voi tuntua epäoikeudenmukaiselta, että nyt minun sitten pitäisi alkaa antaa muille, vaikka en ole saanut itsekään.

Mutta niin se vain on. Niin ankaralta kuin se voi tuntuakin, maailma näyttää olevan rakentunut niin, että sen mukaan, mitä me annamme, sen kautta me saamme. Mutta sitäkään ei voi tehdä mekaanisesti, jotta se toimisi, vaan ainakin oman kokemukseni mukaan käännös voi tapahtua hyvin hiljaa, yksinkertaisesti vain totuttautumalla ensiksi ajatukseen, että minulla on sisäisyydessäni suurenmoinen kyky muuttaa maailmaa, kehittää sitä aina parempaan suuntaan, siellä missä olen.

Jos luen ikäviä uutisia tai hyviä uutisia, teen todellisen palveluksen maailmalle suhtautumalla niihin lämpimästi ja rohkaisevasti. Ja kuinka ollakaan, kun alan tehdä niin, minusta tulee aivan todellisuudessa lämpimämpi ja rohkaisevampi.

En ehkä saa suoranaista palkkaa hyvistä teoistani, mutta elämäni muuttuu paremmaksi, mahdollisesti suorastaan upeaksi!

 

3 kommenttia . Avainsanat: Nokia, valtiontuki, oma elämä

Enkelimaan ideoita

Torstai 23.2.2012 klo 2:18 - Matti Kuusela

Hei ystävät. Yksi lukija kirjoitti siitä, miten hänellä ei ole mahdollisuutta osallistua kaikille niille kursseille, joita pidän. Silloin tajusin, etten ole pitkään aikaan kirjoittanut niitä Enkelimaa-ajatuksia, jotka alunperin olivat mielessäni. Kun vastasin tällä kirjoittajalle, koin hyvin selvästi viestin, että kuullessaan mistä tahansa tilaisuudesta, jossa tahtoo olla mukana, on hyvä lausua mielessään: Olen mukana!

Silloin henkiset ystävämme luovat sisäisen yhteyden tuohon tilaisuuteen, ja vaikka emme fyysisesti olisikaan paikalla, sisäisesti olemme. Ja vuorovaikutus pääsee tapahutmaan.

Tätä kirjoittaessani saan voimakkaan vaikutelman siitä, tuo sisäinen osallistuminen on erinomaisen tärkeää! Aina vain jokin rajallinen joukko voi osallistua tilaisuuksiin fyysisesti, mutta sisäisen osallistumisen piiri on paljon suurempi.

Ja kun ne, jotka osallistuvat fyysisesti, ovat kaikki samalla paikalla, niin sisäisesti osallistuvat ovat eri puolilla Suomea tai jopa eri puolilla maapalloa. Silloin tuon tapahtuman henkinen kosketus laajenee juuri sisällisesti eri alueilta osallistuvien kautta ympäri maata. Ja sillä on suuri merkitys. Jos tällä ihmisellä on vielä läheinen yhteys oman alueensa henkisiin olentoihin, tämä läsnäolo virtaa heidän maailmaansa saakka.

Näemme siis, että jossain mielessä sisäinen kauko-osallistuminen on hyvin tärkeää myös muille kuin itsellemme. Ja valtavan suuri ero on siinä, ettei enää tarvitse ajatella, että tuonne en pääse, tuonne en ehdi, se on liian kaukana... Lukiessani ilmoituksen lausun vain vakuuttavan rauhallisesti hiljaa mielessäni: Olen mukana. - Ja niin myös tapahtuu.

Tällainen etä-osallistuminen ei edes välttämättä vaadi hiljentymistä sen varsinaisena tapahtuma-aikana. Monet tekevät niin ja monille se onnistuu hienosti, niin että he saavat siitä myös voimakkaita kokemuksia. Mutta kaikille se ole lainkaan helppoa, eikä silloin välttämätöntäkään. Annamme vain sisäisten tasojemme ja näkymättömien ystäviemme hoitaa yhteydet.

Nämä yhteydet luovat korotetun ja aktiivisen sisäisen tilan. Me olemme todella enemmän mukana siinä, mitä maailmassa tapahtuu.

 

Enkelimaan äänitteet

Sisäisen osallistumisen lisäksi on myös olemassa äänitteet. Enkelimaan nettikaupassa on jo kymmenittäin meditaatioäänitteitä ja muutamia luentoäänitteitä, joita niitä voi halutessaan kuunnella meditatiivisesti.'

Lähes kaikkiin äänitteisiin olen jo niitä tehdessäni liittänyt viestin, että jokainen, joka osallistuu näihin tilaisuuksiin myöhemmin äänitteiden kautta, on myös "todellisuudessa" niissä mukana. Ja myöhemmin olen pyytänyt tuon yhteyden varmuuden vuoksi vielä kaikkiin äänitteisiin yhdessä, niin että jokainen, joka niitä kuuntelee, voi halutessaan kokea olevansa täysillä mukana.

Toinen tärkeä piirre meditaatioissa on, että niiden kautta enkelit, oppaat ja mestarit ja erityisesti tietenkin oma suojelusenkeli, joka meditaatiota jokaiselle varsinaisesti johtaa, voi ohjata jokaiselle minun puheeni läpi omat viestinsä, niin jokainen voi todella henkilökohtaisesti saada sitä informaatiota, jota tarvitsee.

Äänitteitä kuunnellessasi voit myös aina pyytää enkeleitä ja kaikkia halukkaita näkymättömien tasojen ystäviä mukaan kuuntelemaan.

 

Uusimmat

Viimeisessä Enkelimaaviestissä mainittujen cd-levyjen paikoissa oli Enkelimaakaupassa hämminkiä, mutta ne ovat paikoillaan. Siirrän myös pari luento-osastossa nyt olevaa äänitettä takaisin meditaatioiden joukkoon, koska ne löytyvät kuitenkin sieltä helpoimmin. Selostuksissa on kuitenkin selitetty mitä mikäkin on luonteeltaan.

 

Enkelimaan alkuideat

Yksi Enkelimaan alkuideoista oli enkeleiden, ihmisten ja luonnonhenkien vanhan yhteistyön palauttaminen. Toinen sen ohella yhä tärkeämmäksi tullut asia on selvittää Golgatan tapahtumien, Kristuksen ja kaikkien siinä mukana olleiden henkinen todellisuus niin hyvin kuin mahdollista. Mukana on niin mahtavia henkilöitä: Maria Magdaleena, Johannekset, Joosef Arimatialainen ... ja monet muut.

Koen suureksi tehtäväksi vapauttaa heitä uskontojen rajoituksista, sillä niin välttämättömiä ja upeita asioita kuin uskonnot parhaimmillaan ovatkin, niiden muodostuminen samalla myös rajaa totuutta. Päätetään joko tietoisesti tai yhteisen tiedostamattomasti, miten jokin asia on - vaikka totuutta ei voi mikään ryhmä päättää, totuus aina vain yksityisen ihmisen saavutettavissa, yksityisen ihmisen ja hänen enkelinsä - ja taustalla ovat Kristus ja Sofia.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Enkelimaa, kauko-osallistuminen, äänitteet, uskonnot, enkelit

Mielenkiinto pitää elossa

Sunnuntai 1.1.2012 klo 19:50 - Matti Kuusela

Tottahan mielenkiinto pitää ihmisen itsensä elossa, mutta flensburgilaisen nro 110 mukaan mielenkiinto pitää tässä maailmassa myös ne olentolajit, joita kohtaan ihmiset osoittavat kiinnostusta. Mielenkiinnon henki Calyttä kertoo, miten ne lajit, jotka eivät ihmisiä kiinnosta, yksinkertaisesti katoavat täältä vähitellen, tärkeytensä mukaan.

Ne lajit, jotka ovat ihmiselle ja maalle tärkeitä, eivät kuitenkaan katoa kokonaan, vaan vetäytyvät kauemmaksi. Esimerkiksi enkeleiden kohdalla on juuri näin. Mitä enemmän me olemme heistä kiinnostuneita, sitä lähempänä meitä he voivat olla ja toimia. Samoin mitä monipuolisemmin ja laaja-alaisemmin me olemme kiinnostuneita, sitä rikkaammaksi maailmamme muodostuu, ei ainoastaan subjektiivinen maailmamme, vaan tämä täysin objektiivinen maailma myös.

Tämä kaikki on helppo uskoa. Jos hiukankin kuvittelee kiinnostunutta mitä tahansa kohtaan, niin kehon asento muuttuu, energiat lähtevät virtaamaan ja silmiin herää haukankatse, tai ainakin jotain sinnepäin.

 

Ihmisen vastuu

Meidän ihmisten suuri vastuu koko luontoa ja kehitystä kohtaan on uusi asia. Aikaisemmin luonto - mikä tarkoittaa enkelit ja jumalat - ovat huolehtineet kehityksestä, mutta Kristuksen tultua maan päälle kosmisena minä-olentona meistä ihmisistä on tullut myös henkisiä ja tavallaan jumalolentoja, vaikkakin hyvin vaatimattomia toistaiseksi.

Kun maapallon henkinen ohjaus aikaisemmin tapahtui kosmoksen henkisten olentojen toimesta, vastuu on nyt siirtynyt Kristuksen mukana maan päälle, meille ihmisille, jotka nyt olemme minä-olentoja eli henkisiä olentoja maan päällä.

Kosminen uuden luominen ja jumalluomisen jatkuminen on siis meidän vastuullamme. Jos me emme kiinnostu elämästä ja maailmasta ja etenkin henkisestä kasvustamme, tämä maailma meidän osaltamme alkaa vain vähitellen hiipua. Ja se olisi valtava vahinko, ei vain meidän ihmisten kannalta, vaan koko kosmoksemme kannalta, sillä meihin ihmisiin on investoitu todella paljon.

Sen näkee jo siitä, miten meidän maamme on aurinkokunnassamme ainoa planeetta, jossa fyysinen elämä on säilynyt. Uusimmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että vettä ja elämän mahdollisuuksia on ollut muillakin planeetoilla, mutta ilmeisesti meidän maamme luominen Kristuksen planeetaksi on yhteydessä siihen, että henkinen elämä ja henkinen luominen voi jatkua ja mennä eteenpäin juuri fyysisellä ja aineellisella tasolla.

Mutta vaikka vanha jumalluominen on antanut meille edellytykset fyysisen elämän jatkumiseen, niin meistä itsestämme on kuitenkin kiinni se, mitä todellisuudessa tapahtuu. Sitä tarkoittaa Uudessa testamentissa ihmiskunnan nimittäminen sekä maailman puutarhureiksi että kuninkaiksi.

Ja siihen liittyy myös lähetyskäskyn yksi ulottuvuus: kertokaa kaikelle maailmalle, että minä olen tullut maan päälle. Se tarkoittaa, että meissä jokaisessa on nyt henkisen, luovan minuuden mahdollisuus - ja velvollisuus!

 

Bonukset

Johdon bonukset suuryhtiöissä ovat yksi mielenkiintoinen kohde sekin. VR:n toimitusjohta saa vuoden 2015 toukokuun loppuun mennessä iltapäivälehden mukaan lähes 1,1 miljoonan bonukset palkan päälle, jos hoitaa työnsä kunnolla.

Onneksi hänelle myös ne, jotka arvioivat ovatko tavoitteet toteutuneet, saavat kunnon bonukset hekin, joten bonusten ehdoista ei varmaan tulee erimielisyyttä.

Minun mielestäni nämä jättibonukset saisi lopettaa. Jos ei työn tekeminen kunnolla kiinnosta ilman erityisiä bonuksia, niin miksi pitää sellaista miestä tai naista töissä ollenkaan?

No, on minulla tuohon vastauskin. Kun yhdelle miehelle maksetaan kunnolla ylimääräistä, niin ne, jotka sen vaikkapa hallintoneuvostossa hyväksyvät, saavat kannattavan siivunsa hekin. Tuskin siinä paljon merkitsee, kulkevatko junat ajallaan, kun näitä palkkioita mietitään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto. kiinnostus, lähetyskäsky, elämän säilyminen, ihminen luonnon puutarhurina, ihminen luonnon kuninkaana

Vanhemmat kirjoitukset »