Matin blogi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Kaikki on liikettä

Perjantai 24.7.2015 klo 19:13 - Matti Kuusela

Eilen illalla minulla oli ilo käydä puhumassa Inner Humanity Camp -kesäleirillä. Nuori ja nuorekas joukko oli kokoontunut Tammisaaren Mikaelskolanin tiloihin: hieno vanha kunnostettu kivinavetta. Myös ympäristö oli komeaa, kauniita vanhoja puurakennuksia, vihreää nurmea ja upeita tammia.

Leirin ensimmäisen päivän idea oli ihminen itse ja minun ideani oli kertoa sellaisista asioista, jotka jokaisen on hyvä tietää, mutta joista ei yleisesti vielä paljoa tiedetä.

piilolampi.jpg

Päästää vapaaksi

Aivan ensimmäinen asia on vapaaksi päästäminen. Moni meistä joko joutuu tai tulee säilöneeksi erilaisia epämieluisia asioita sisäisyyteensä. Se käy usein aivan huomaamatta ja ohje on: älä säilö itseesi kielteisiä energioita. Jos niitä tulee, niin hyväksy se, mutta päästä nuo energiat vapaaksi mahdollisimman pian.

Hyvin lähellä tätä on toinen ohje: jos esimerkiksi suutut, sinulla ei ole mitään velvollisuutta ylläpitää suuttumustasi enää sen jälkeen kun se on mennyt ohi. Pyri työskentelemään sisäisesti, itsesi kanssa niin, että olet aina vapaa kohtaamaan jokaisen tilanteen uutena. 

Ja mitä avoimempi ja ennakkoluulottomampi olet, sitä vapaampi olet näkemään ja kokemaan todellisuuden. Jos sinulla on runsaasti ennakko-odotuksia tai vanhoja kaunoja, on aivan selvää että ne värittämät kokemuksiasi.

Mitä vapaammaksi tulet, sitä enemmän sisäisiä voimia ja niiden sävyjä voi virrata kauttasi. Sitä runsaammaksi koet elämän, sitä upeammaksi olennoksi koet itsesi.

Luovuus

Huomaan että nyt jo lähdin kirjoittamaan jotain aivan muuta kuin mitä illan tilaisuudessa puhuin. On kiintoisaa, miten sama idea pukeutuu eri päivinä ja eri tilanteissa erilaisiin asuihin. Voisin tietysti kirjoittaa suoremmin muistiinpanojeni mukaan, mutta tämä mitä nyt kirjoitan on juuri tätä hetkeä ja sinua varten.

Me olemme todellakin luovia olentoja. Ja kun oivallamme, että aika on elävä ja kehittyvä todellisuus, niin alamme tajuta myös sen, miten käsityksemme ajasta voi sitoa tai vapauttaa elämäämme.

Uusi Ajan luovuus -meditaatio voi lähentää jokaista tähän luovuuden tilaan, jossa tulevaisuuden ja menneisyyden salaperäinen yhteistyö tapahtuu, nykyhetken sydäntilassa. Mutta kaikessa kauneudessaan se tapahtuu vain silloin, kun me itse luomme sille tilan ja annamme luvan, että elämässämme saa syntyä jotain aivan uutta.

Ja silloin kun tuon uuden synnyttäminen tapahtuu juuri ajan virtaavuudessa, se on aina kaunista ja joustavaa. Ajassa uusi ja ihmeellinen asettuu paikoilleen helposti ja joustavasti, toisin kuin tilan piirissä, jossa muutokset voivat joskus olla äkkinäisempiä.

Toisaalta tanssi on liikkumisen muoto, jossa me voimme tuoda ajan virtauksia fyysisen elämän piiriin. Sen tanssin on kuitenkin olla joustavaa ja kaunista. Se on lähinnä improvisaatiota, joka sisäiseltä olemukseltaan voi muistuttaa paljon pikkulapsen tanssiesitystä, keiju- tai prinsessatanssia. Tällaisessa tanssissa elää sisäinen tieto siitä, miten sisäinen ja ulkoinen maailma liittyvät yhteen.

Elämän virtaavuus

Jos me haluamme tulla onnellisiksi, meidän on oltava valmiita muuttumaan ja kehittymään. Paras ohje onnelliselle elämälle on se, että ryhdy harjoittelemaan sitä heti. 

On turha odottaa, että maailma tai maailmankaikkeus tekee sinut onnelliseksi. Maailma antaa sinulle kaiken mikä on mahdollista, koska sinä olet osa maailmaa, ja jotta maailma voi olla onnellinen, se odottaa ja toivoo että sinäkin tulet sellaiseksi.

Mutta kehityksen laki on sellainen, että maailmankaikkeuden on odotettava, että sinä teet oman osuutesi. Kaikki me, jotka nyt olemme täällä maan päällä, olemme tavalla tai toisella itse valinneet sen, että me olemme täällä koulussa ja oppimassa. Meidän tehtävämme on oppia luomaan.

Siksi meille ei voida antaa sellaista, mikä meidän on itse saatettava alulle. Maailma on kuitenkin niin ystävällinen ja rakastava, että heti kun lähdet liikkeelle, se auttaa sinua kaikin käytettävissä olevin voimin.

Muista siis luoda itseesi onnallisuuden valoa, loistetta, tunnetta, virtaavuutta jatkuvasti, aina kun vain muistat. Silloin se alkaa todellista päivä päivältä enemmän.

Kriisit ja siunaukset

Onnellisuuden harjoitus ei silti poista kaikkia kriisejä, mutta meidän on muistettava, että kriisit ovat energiavirtojen kannalta juuri niitä kohtia, joissa suuremmat muutokset, kehitykshyppäykset ja puhdistumiset ovat mahdollisia.

Jos ajattelet vaikka jokea, niin tyynillä suvannoilla on oma viehätyksensä, mutta silloin kun vesimassat syöksyvät kohisten putouksiin, silloin ne puhdistuvat ja energisoituvat aivan toisella tavalla kuin siinä kehityksessä, minkä tyynet vedet mahdollistavat.

Jokainen kriisi on kuin kätketty siunaus. Jokainen ongelma on kuin sinulla olisi rahaa pankissa. Mitä valmiimpi olet ottamaan vastaan jokaisen opetuksen, sitä nopeammin ja täydemmin kuljet elämän kehityspolkua.

Tunne miten sinä olet aivan ihmeellinen elämän oppilas!

Rakkaudella
Matti

1 kommentti . Avainsanat: Inner Humanity Camp, elämän, oppiminen, irti päästäminen, kriisit

Vuorisaarnan ohjelista: sydämen puhtaus

Sunnuntai 8.3.2015 klo 19:08 - Matti Kuusela

Olemme saaneet Vuorisaarnan autuuksien ohjeita avatuksi jo huomattavan pitkälle. Autuudet eivät kuitenkaan tarkoita sitä, mitä me normaalisti autuudella tarkoitamme, vaan "Autuaita ovat" -lauseet on pikemmin ymmärrettävä siten, että niillä menee hyvin, jotka tekevät niin ja niin. Onko sen pohjalta iloinen, onnellinen, autuas tai tyytyväinen, jää jokaisen omaan varaan.

Varmaa myös on, että meille ihmisille kehittyy tulevaisuudessa vielä uusi tunteita.

On myös selvää, että autuuslista noudattaa ihmisen kehitystä. Olemme kehityksemme mukaisesti edenneet autuusautuudelta. Jokainen autuusvaihe kuvaa noin 2300 vuoden kehitystä, eli Rudolf Steinerin tarkoittamaa kulttuurikautta.

Nykyisin keskeinen autuus, jota harjoittelemme, on puhdassydämisyys. Se on Vuorisaarnassa se, mitä meidän kulttuurikaudeltamme odotetaan. Kristuksen maanpäällisen elämän aikana elimme edellisessä vaiheessa, jolloin hyveenä oli anteeksintamus.

Kalevala ja Vuorisaarna

Kalevalaisittain katsottuna me elämme nyt Lemminkäisaikaa, mikä tarkoittaa, että me ohjaudumme kukin omasta sisäisyydestämme käsin. Voimme tosin omaksua erilaisia uskomuksia läheisiltämme tai meitä lähellä olevilta yhteisöiltä, jopa yleisestä ilmapiiristä, mutta silti meidän jokainen vallassa on valita oman sisäisyytemme mukaan, mitä uskomuksia tahdomme toteuttaa.

Se merkitsee myös, että me jokainen olemme nyt täysin vastuullisia siitä mitä teemme. Jumala tai puolue tai esi-isät eivät enää määrää mitä ajattelemme tai teemme, vaan siinä mielessä me jokainen olemme vastuussa suoraan itsellemme tai jumalalle, tai enkelillemme. Siinäkään emme enää voi nimetä vain yhtä vastuullisuuden kohdetta. ja jos niin tahdomme tehdä, voimme ehkä lausua, että me olemme vastuullisia sen edessä, minkä koemme korkeimmaksi.

Ilmarisaika

Ennen nykyistä tietoisuussielun sydämen puuhtauden aikaa me elimme Ilmarisvaihetta. Se oli aikaa, jolloin me olimme vapautumassa jumalan ohjaamasta tietoisuudesta täysi-ikäiseen ihmisyyteen. Se oli vaihe, jolloin Kristus saattoi astua keskuuteemme, ja se oli myös aikaa, jolloin tuo sisäinen vastuu, jonka nykyaikana on siis pohjauduttava yhä enemmän sydämen puhtauteen, oli vasta kehittymässä.

Ilmarisajan lause oli: armahda toisia, niin sinut armahdetaan. Ihmisen oli alettava oivaltaa, että hänen omat tekonsa vaikuttavat hänen tulevaisuuteensa. Edellisenä Väinämöisaikakautena häneltä odotettiin vain jumalan kuuntelua. Se lupasi hänelle sisäisen ravinnon, jopa ulkoisenkin.

Nyt tuona aikana, joka alkoi suunnilleen kreikkalaisen kulttuurin kukoistuksen myötä, ihmisen oli opittava katsomaan itse, mitä tehdä. Kaikki ei kuitenkaan ollut pelkästään omien kokeilujen varassa, vaan tuona aikana ihmiskunnalle opetettiin yhä uudelleen ja uudelleen hyveiden merkitystä.

Hyveet olivat niitä toimintatapoja, jotka lupasivat maailmalta suotuisia vastauksia. Tuo aika kesti suunnilleen keskiajan loppuun. Nyt lemminkäismieli kapinoi hyveitä vastaan ja kokee ne usein vanhanaikaisiksi.

Silti hyveet toimivat edelleen elämämme perustana, samoin kuin väinömöisvaiheen vielä vanhempi vanhurskauden ja jumalan kuuntelun periaate, jonka Vuorisaarnan mukaan tulisi tuntua meissä yhtä luonnollisena kuin me koemme nälän ja janon fyysisessä ruumiissamme.

Suuri oivallus on se, että vaikka me kuljemme eteenpäin ja kehitämme jokaisena suurena kulttuurikautena yhtä uutta suurta askelta, meidän on "autuaiksi" tullaksemme jatkuvavasti päivitettävä ja pidettävä yllä myös vanhoja hyveitä.

Hyvin menee -ohjeet

Katsokamme vielä uudelleen mitä nuo onnellisuuden ja menestyksen ohjeet olivat:

1. Ole koko ajan avoin uudelle tiedolle niin, että voit koko ajan unohtaa vanhan: olet aina köydä tiedon kerjäläinen jokaisessa uudessa tilanteessa, jonka maailma sinulle antaa.

2. Ota avoimesti vastaan kaikki tunteesi ja kokemuksesi ja elä ne, myös hyvät tunteet. Sitä merkitsee "murehtiminen". Tunteet sinänsä eivät ole pahoja, mutta niiden vastustus tekee usein todella kipeää. Kun avaudet hankalille tunteille, hyvät tunteet nousevat luonnollisina esiin.

3. Opettele hallitsemaan mielenliikkeitäsi, tekojasi, edelliset kohdat muistaen. Silloin kuljet elämässäsi eteenpäin. Tälläkin kohtaa "hallitseminen" on ymmärrettävä avoimesti ja laajasti. Se on maltillisuutta, pitkämielisyyttä, sitä että olet valmis pohtimaan tekojasi niin kauan kuin se on tarpeen, kuukausia, vuosia, vaikka koko elämäsi. Et usko tai ole uskomatta vain vanhojen käsitystesi pohjalta, vaan työstät jokaista asiaa niin että sisäinen työsi lopulta lahjoittaa sinulle ymmärryksen.

4. Neljättä kohtaa on todella vaikea oivaltaa. Se tarkoittaa, että se jumalmaailman luova rikkaus, joka on aikaisemmin meitä elävöittänyt, on meidän nyt alettava löytää omasta sisäisyydestämme. Me kohtaamme tuon asenteen Vanhan testamentin patriarkoilta, kuten Aabrahamilta. Me kohtaamme sen Kalevalasta Väinämöiseltä. Tuota sielua elävöittävää asennetta kutsutaan vanhurskudeks, hurskaudeksi, oikeamielisyydeksi, oikeudenmukaisuudeksi, jumalan kuunteluksi, uskonnollisuudeksi... mutta nyt meidän on löydettävä tuo sielun henkinen perusvire omasta itsestämme, korkeimpa mitä voimme itsestämme tavoittaa. Silloin me tulemme sisäisesti ravituiksi.

5. Viides vaihe on oivaltaa, että minä olen maailmassa tasaveroisena olentona muiden kanssa. Se miten minä kohtelen mitä tahansa muista olentoja ja myös itseäni, määrittää elämäni. Se määrittää sen, miten maailma minulle vastaa. Ja se on prosessi, joka toimii yli maallisten elämien. Yhden elämän sisäisten asenteiden seuraukset voivat lopullisesti tulla esiin vasta useiden inkarnaatioiden kuluttua. Voidakseni todella ymmärtää syvästi tämän viidennen vaiheen minun on omaksuttava ensin neljäs.

6. Kuudennessa vaiheessa alan tajuta, että on vain yksi tie saavuttaa tasapaino maailman ja itsen välillä. Se on puhdassydämisyys. Se on sitä, mitä monet meidän aikamme kuvaavat edosta luopumisena, itsekkyydestä luopumisena. Mutta puhdassydämisyys ei ole vain jostain luopumista, vaan se on myös avatumista ottamaan vastaan kaikkea mitä elämä ja maailmankaikkeus meille ohjaavat. Kun sydän tulee puhtaaksi, maailmankaikkeuden rikkaus, kauneus, henkisyys ja viisaus solisevat vapaasti ja luovasti meidän kauttamme. Me emme pidä niitä itsellämme, vaan lähetämme ne jälleen eteenpäin oman rakkautemme ja luovuutemme kehittäminä ja sävyttäminä.

Rakkaudella
Matti

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: vuorisaarna, elämänohjeet

Nauvossa

Lauantai 16.8.2014 klo 20:28 - Matti Kuusela

Nauvon nimi ruotsiksi on hauskasti Nagu. Tulimme sieltä jo viikko sitten ja vain viikon siellä vietimme aikaa, mutta intensiivistä se oli. Jo viime kesänä suuntauduimme Kolin seutujen sijasta Turun saaristoon. Silloin kävimme kolmella eri saarella, joista Nötö oli uloin ja selvästi mieluisin.

Nötö toi mieleen sadanvuoden takaisen kuvataiteilijoiden kesäsiirtolan. Kaikki luonnonelementit esiintyivät selkeinä omilla paikoillaan: meri, rannat, kalliot, pellot, punaiset talot, taivas. Kaikille oli omat paikkansa eikä missään pusikkoa, joka nykyisin valtaa yhä enemmän tilaa maisemassa.

Kun saarella ei ollut autoliikennettä, niin jokainen liike näkymässä sai oman kauniin merkityksensä. Jalankulkijat ja satunnaiset autot oli kaikki arvokkaita, jokainen liike toi jotain uutta lisää näkymään.

Myös Nötön pieni puukirkko oli ainutlaatuinen, niin muodoltaan kuin tunnelmaltaankin. Ja siellä oli alttariseinällä pieni vaaleansininen Kristus-veistos, jos oikein muistan. Silloin ei mukana ollut kameraa, jolla siitä olisi saanut kuvan, mutta sen vaikutelma säilyy mielessä. Tekee mieli käydä siellä uudelleen sopivamman kameran kanssa.

Nauvo

Tänä kesänä olimme Hindersin mökillä Nauvossa. Taas noita elementtejä: meri hieman Nötöötä kesympänä ja tänä kesänä erityisen lämpimänä. Hieno hiekkaranta kaartuvien silokallioiden vierellä. Oli upeaa lekotella lämpimässä merivedessä. Hieno hiekka oli myös vaikuttavaa. Siinä on jotain elävää ja salaperäistä, jos ajattelee vaikka maailman suurien aavikoiden henkistä merkitystä, kiteiden runsautta, lämpöä.

Rantakallion pehmeäksi siloitellut muodot ihmetyttävät yhä uudelleen. Niiden muotojen aiheuttajaksi sanotaan aina jääkautta, mutta eihän se voi mitenkään pitää paikkaansa. Ei jää minnekään liike mantereen päällä, jos sitä on ollutkin: jään reuna liikkuu, mutta se on näennäisliikettä, joka ei kuljeta mitään mukanaan.

Meren rannalla kaikki ne elementit, jotka ihmisolemuksessa ovat sekoittuneet toisiinsa mitä moninaisemmilla tavoilla, ovat kaikki selkeästi päällekkäin ja rinnakkain: kiinteä, nestemäinen, ilma ja valo sekä kaiken läpi virtaava lämpö. Nuo neljä elementtiä ja niitä vastaavat voimat ovat seuranneet ihmiskehityksen vaihteita alusta saakka. Ne ovat jotain äärettömän tuttua ja niiden näkeminen puhtaina omissa olemuksissaan meren rannalla on jotain ihmeellisen rauhoittavaa.

Kun olen kasvanut Salpausselän kuunilla mäntykailla menneen ajan Hyvinkäällä, niin männyt ovat minulle läheisiä ja kotoisia. Niiden olemuksessa ja jotain samaa jyrevää tulivoimaa kuin hyvässä ja aidossa ruisleivässä.

Nauvon rannalla männyt olivat pienempiä kuin Hyvinkäällä, myös yksilöllisemmin muotoutuneita. Niissä on vahva maahistunnelma.

Lintuja ja perhosia

Oli hieno yllätys nähdä suurempia perhosia, joita olen kovasti kaivannut. 

Aivan mökkimme edessä oli valkorunkoinen koivu, johon kaiketi joku tikka oli koputellut kaksi pyöreää koloa, Kummassakin niissä oli sisällä ampiaspesä. Ja kummankin aukon suulla upeat ritariperhoset ja kookkaat suruvaipat viihtyivät hyvin ja harrastivat ampiaisten kanssa toverillisen näköistä töniskelyä. Ilmeisesti ampiaset jättivät aukon suulle mettä tai siitepölyä, joka kovasti perhosia kiinnosti.

Myös neitoperhosia näkyi sekä sudenkorentoja. Ja kaiken huippuna pari merikotkaa, joilla myös on minulle suuri merkitys. Lapsuudessani kun en koskaan päässyt ulkona luonnossa mitään kotkia näkemään.

Korppeja asusteli seudulla. Niitäkin näin ensimmäisen kerran elämässäni vasta seitsemäkymmentäluvulla Pohjois-Norjassa tunturien kupeilla. Edellisellä vuosikymmenellä, jolloin paljon liikuin metsissä ja tein lintuhavaintoja vihreään vihkooni, en koskaan korppia tavannut.

Ihminen, linnut, perhoset... ja luonnonhenget ja enkelit... kaikki kuuluvat yhteen. Ne ihmeelliset yhteenkuuluvaisuuden ja läheisyyden tunteet ja kaipuut, joita monet luonnon olennot meissä herättävät, ovat todellisia. Linnut, perhoset ja monet muut olennot kantavat itsessään jotain sellaista, mikä täydentää meidän ihmisinä olemistamme. Ilman niitä me emme voisi olla sellaisia kuin olemme.

Rakkaudella

Matti

5 kommenttia . Avainsanat: Nötö, luonnonelementit, linnut, perhoset

Uuden vuoden vahvistuminen

Tiistai 31.12.2013 klo 10:48 - Matti Kuusela

Hei ystävät, vuosi on vaihtumassa ja tänään uudenvuoden aattona pyhien päivien ketjussa kuljemme kohti yhteyttä muodonhenkiin. Tämä enkelikunta on se, josta Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa puhutaan "jumalina" ja Jahve on yksi heistä. Kun me puhumme "jumalasta", niin useimmiten tarkoitamme juuri tätä hengenkuntaa, vaikka heidän yläpuolellaan on vielä runsaasti vanhempia enkelikuntia, tai jumalkuntia.

Oleellista on, että juuri tämän jumalkunnan toimesta syntyi nykyinen ihminen. Toki ihmisolemus oli kosmisessa mielessä olemassa jo aikaisemmin, mutta juuri nämä muodonhenget tai elämänhenget olivat se jumalkunta, joka otti tehtäväkseen meditoida alkuperäisestä kosmisesta, laajasta ja vielä muotoutumattomasta ihmisolemuksesta sen selkeän "ihmisen", jollaiseksi me nyt ihmisen ja itsemme tässä fyysisessä olomuodossa koemme.

Koko ihminen

Toissapäivänä olivat esillä voimakkaat yhteisyyden tunteet. Yöllä kirjoitin siitä suuren inspiraation vallassa, mutta kun blogi piti tallentaa, se hävisi saman tien. Näin on käynyt ennenkin silloin kun olen päässyt todella syvälliseen kosketukseen, ja joka kerta on käynyt niin, että uudelleen en ole kyennyt kirjoittamaan enää yhtä hyvin.

Näin pari päivää myöhemmin muistan, miten hienosti siinä kirjoittaessani oivalsin Paratiisista karkoittamisen yhteyden ihmisen vapauteen ja elämän ongelmiin, jotka kulkevat käsi kädessä. Eivät ikuisesti, siitä ei ole kymys, vaan siitä, että yksilöllinen vapaus on niin suuri asia, että sen seuraukset energiatasoilla tekevät joskus kipeää. Se taas johtuu siitä, että meille on annettu vapaus kosmisessa mielessä ennenaikaisesti. Jokainen voi ymmärtää, että me emme varsinaisesti ole vielä kypsiä vapauteen omasta voimastamme tai viisaudestamme käsin. Siksi me tavallaan olemme suostuneet siihen, että opettelemme viisautta kantapään kautta, ja joskus kärsimme myös sen seurauksista, aivan niin kuin toisina hetkinä niistä voimme iloita.

Tähän liittyy yhteisöllisyyden kannalta se suuri asia, että meidän korkeammalla minällämme on mahdollisuus ottaa tasoitettavakseen sellaisia meidän vapautemme ja myös törmäilyjemme seurauksia, jotka eivät ahtaasti kuulu omaan karmaamme. Tällaisen antaumuksellisuuden kautta tulevilla sairauksilla tai muilla hankaluuksilla on aivan oma sisäinen ... ja miten sen osaisinkaan sanoa, armonsa.

Kun me tänään liitymme voimakkaasti elämänhenkiin, niin tämä on aivan erityinen parantumisen päivä. Henkiset, sielullisen ja keholliset voimat etsivät tänään vahvasti uutta yhteyttä ja uutta kokonaisuutta, niin omaan henkiseen olemukseen kuin koko ihmiskunnan ja maan kokonaisuuteen.

Yksilöllisyydestä suurempaan tehtävään

Olemme siis kulkeneet yksilöllisyyden enkelipäivästä arkkienkeleiden kantamaan yhteisöllisyyden päivään ja eilen suurenkeleiden päivään, joka on vahvistanut meidän yhteyttämme ajan suurempiin tehtäviin, sillä tavoin kuin se kullekin on mahdollista.

Tänään uudenvuodenaattona astumme korkeammalle alueelle, jossa oma olemuksemme liittyy meidän planetaariseen tehtäväämme, tai toisella tavalla sanottuna ihmiskuntaan, luontoon, Äiti maahan ja hyvin syvällisesti Kristukseen.

Yksi Kristuksen ymmärtämisen vaikeuksia on siinä, että hän kosmisena olentona on niin tavattoman paljon. Kun me sanomme hänestä jotain, se useinkin kuulostaa kovin lapselliselta ja riittämättömältä, koska jokin syvällisempi puoli meissä aavistaa hänestä niin paljon sellaista, mitä me emme kykene sanoillamme ilmaisemaan. Mutta se ei tarkoita, että Kristuksessa itsessään olisi jotain lapsellista tai heikkoa, se on vain meidän kokemuksemme omasta vielä vajavaisesta ymmärryksestämme.

Juuri tänään, kun portit ovat avoimia Kristukselle niin läheisille elämänhengille, auringon luojajumalille, tahdon muistuttaa ja rohkaista, että me saamme ajatella Kristusta sinä valtavana, ihmistä äärettömän paljon suurempana olentona, kuten hän on. 

Tämä on siis päivä, jolloin korkeampi henkinen tehtävämme, voi sanoa että itse kunkin planetaarinen tehtävä, voi avautua ja soida aina fyysiseen rakenteeseemme ja geeneihin saakka.

Uudenvuoden lupaukset ovat tästä suuresta tapahtumasta ja suuresta mahdollisuudesta ikävä väärinkäsitys, joka on omiaan peittämään sen, mitä henkisesti nyt tapahtuu. Nyt meidän ei kannata ajatella niinkään jotain lupauksia, vaan avata sisämpämme kuuntelemaan sitä korkeampaa kutsua ja korkeampaa voimaa, joka tänään virtaa meille.

Tiivistyypä se sitten ajattelun tavoittamaksi tiedoksi tai ei, riippuu kunkin omasta tilanteesta. Mutta joka tapauksessa tuo prosessi tapahtuu jokaiselle, ja jos siihen saa sisäisen yhteyden, se voi olla suuri apu. Ja silloinkin, vaikka ei kokisi mitään sen kummampaa, voi luottavaisesti tietää, että asiat kulkevat tänään eteenpäin.

Uudenvuoden tinat

Joskus kauan sitten ihminen on ollut niin vahvassa yhteydessä luonnonvoimiin ja kosmisiin voimiin, että näiden uudistavien voimien havaitsemiseksi on kehitetty erilaisia menetelmiä, kuten tinanvalanta, joka on nyt kovasti vanhentunut. Nyt me koemme suoraan sisäisesti, jos koemme, sen mitä uudistavina henkisinä voimina vaikutta. 

Raketit taas ovat kuva siitä, miten me yhteyden avautuessa elämänhenkiin avaudumme samalla myös tähtimaailmalle. Lapsille nämä satuisat kuvat maailmassa näyteltyinä tapahtumina ovat hyväksi, ja voivat ne vahvistaa meidän aikuistenkin sielunvoimia, josa suhtaudumme niihin riittävän sadunomaisesti. Aikuinen todellisuus on kuitenkin sisäinen - ja energeettinen. Tämä on suuri vahvistumisen päivä.

6 kommenttia . Avainsanat: uusi vuosi, elämänhenget, enkelit, jumalat, yksilöllisyys, uudenvuoden lupaukset

Sydämen tuli - ja jalkojen lämpö

Perjantai 1.11.2013 klo 0:05 - Matti Kuusela

On jo useita vuosia siitä, kun käytin Sydäntuli -sanaa ensimmäisen kerran. Silloinkin se tuli henkiseltä puolelta ja tahtoi toimintaa, mutta nyt se tuli uudelleen: Sydäntuli - ja oman tien kulkeminen.

Muistan miten hämmästynyt olin, kun luin ensimmäisen kerran - ainakin tietoisesti - miten Steiner kertoo että ihmisen chakroista vain sydänkeskus on fyysisellä tasolla. Muuta ovat korkeammilla tasoilla, eli symmetrisesti: kurkkukeskus sydämen yläpuolella ja solaarikeskus sen alapuolella ovat eetteritasolla, otsakeskus ja sakraalikeskus ovat astraalitasolla ja kruunukeskus sekä juurikeskus alemmalla henkisellä tasolla.

Ihmettelin miten on mahdollista, että me emme ajattelun otsakeskuksessa ja puheen ja ilmaisun kurkkukeskuksessa olisikaan varsinaisesti kunnolla maan päällä. Mutta niinhän se on. Todellisuus kietoutuu ympärillämme moninaisena, ja yksi näitä suuria kehityksen kaartoja on se, että tietoisuudeltamme me olemmekin vasta tulossa todella maahan. Ja totta se on: emme me juurikaan tiedosta sitä mitä on maa itse. Me tunnemme kyllä aika paljon luontoa maan päällä, mutta hyvin vähän itse maasta. 

Onko siis niin, että mitä enemmän me kuljemme kohti omaa sydäntämme, sitä enemmän me laskeudumme alas, aidosti maaäidin helmaan!

Maa tekee meidät vapaaksi

Ja maa on se, mikä myös tekee meidät vapaaksi. Nyt me liidämme tietoisuudellamme irti maasta. Me kyllä käytämme sitä hyväksemme monin tavoin, mutta emme kuitenkaan oikein tajua sitä. Mutta emmehän me tajua omaa fyysistä kehoammekaan. Todellisuudessa me olemme siis irti. Kuten henkinen opetus kertoo, arkkienkeli Mikael on laskenut ihmiskunnan käyttöön kosmisen tietoisuuden, tavallaan ennenaikaisesti. Tällä tietoisuudella me pystymme lähettämään luotaimia aurinkokuntamme reunoille, mutta paljon siitä mitä me todelle olemme, jää ymmärtämättä.

Nykytietoisuudella meidän varsinainen tietoisuuden käyttöchakramme oli pitkään otsachakra, mutta viimeisten runsaan parinkymmenen vuoden aikana puhumistietoisuuden energiakohta on laskeutunut otsasta ensin suuhun ja siitä vielä alemmaksi, jopa kurkkukeskukseen saakka. Tämä toki pätee vain yhdellä tarkastelutasolla, mutta joka tapauksessa me olemme lähestymässä puhe-energioissamme seuraavaksi sydäntä, sydänvoimia. 

Mutta samalla kun me lähestymme sydäntämme, jonka keskeinen elementti on tuli, aivan kuin minuudellammekin, me koemme yhä kipeämmin myös irrallisuutemme sydämestä. Kun tuli ja vesi henkisinä energioina työskentelevät läheisessä yhteistyössä keskenään, niin monet meistä ovat nykyaikana vaarassa pudota minuuden aktiivisesta lämmöstä ja tulesta veden laiskempaan, passiivisempaan puoleen, jota tuli ei innoita. Sitä me nimitämme masennukseksi.

Masennus ei mitenkään ole pelkästään huono asia, koska siitä palattuamme me olemme oppineet jotain lisää hengestä ja tulesta, vaikkemme olisi siitä niin tietoisiakaan. Varsinainen ongelma lienee nyt se, että vanha uskonnollisuus ei enää kanna moniakaan meistä. Uskonto, re-ligio, uudelleen liittäminen henkeen on koko ajan menettämässä otettaan. Ja miksi niin tapahtuu? Siksi että ihmiskunnan on saatava mahdollisuus itse löytää oma uskontonsa, jokaiselle aivan itse. Emme voi enää tukeutua vain isiemme ja äitiemme tai kansamme uskontoon, vaan meidän on löydettävä vapaasti se sisäinen voima, joka kykenee jälleen hehkuttamaan sydämemme, ja lämmittämään ja saattamaan liikkeelle meissä olevan "veden". 

Jalkojen viisaus

Vesi on myös viisautta, jolle me alamme yhä enemmän herätä, mutta meidän on herättävä myös ruumiissamme olevan vesielementin voimalle kyetäksemme uudistuneina kulkemaan omaa tietämme maailmassa. Kun me lähestymme sydämemme henkistä lämpöä ja tulta, se herättää meissä mahdollisuuden avautua myös jalkojemme "veden" viisaudelle, virtaavuudelle, maan koskettamiselle.

Tiedämmehän, että kun toinen puoli, se joka meissä on nyt aktiivinen, tietoisuudestamme tukeutuu fyysisiin aivoihin, niin meillä on muitakin tietoisuuksia. Yksi niistä on jalkojen tietoisuus. Kävelemällä maan päällä me itse asiassa "ajattelemme", me ajelemme kehotietoisuudellamme maaäidin maaaivojen pinnalla. Ennen kun maa oli paljon elävämpi, ihmiskunnalla oli tietoisuus, joka todella koki maan omien energioiden erilaisuuden ja niiden muistot maan eri kohdissa. Siksi ihminen saattoi saavuttaa viisautta kulkemalla maan "aivojen" pinnalla.

Nyt tuo vanha maatietoisuus on melkein hävinnyt, mutta se alkaa muodostua uudelleen. Kun me lähestymme sydäntämme, me aktivoimme ja luomme uutta maan pinnalla kulkemalla sen pinnalla, joko konkreettisesti jaloilla tai kulkemalla eteenpäin elämässämme. Jotta tuo uusi yhteys maahan, sen eläviin aivoihin tai elävään tietoisuuteen voi syttyä, me tarvitsemme myös jalkojemme lämpiämistä, energeettisesti.

Rakkaudella
Matti 

4 kommenttia . Avainsanat: maa, aivot, tietoisuus, ajattelu, sydän, chakrat, elämänkulku, Steiner

Meditaatiokuva

Tiistai 22.10.2013 klo 0:28 - Matti Kuusela

Helposti ajattelee meditaatio vain yhden meditoivan ihmisen kannalta, tai omalta kannaltaan. Mutta meditaation voi nähdä myös paljon laajemmin, kuten me teimme viime lauantain Kristus, Sofia, Mikael -kurssin alussa. 

Kuvittele ensin, miten ihminen sekä maa ja aurinkokunta läheisine kiintotähtineen muodostuvat. Maailmankaikkeuden henkisyydestä astuu esiin neljä suurta kerubia, jotka muodostavat taivaallisen piirin uuden syntyvän aurinkokunnan ympärille. Jokaisella neljällä suurella kerubilla on kummallakin puolellaan lisäksi kaksi kerubia, jotka kaikki yhdessä muodosta 4 x 4 eli kaksitoista Eläinradan voimaa. 

Toki kaikki kiintotähdet vaikuttavat ihmisruumiin syntymiseen, mutta nämä kaksitoista piirissä olevaa voimaa luovat ihmisen syntymisen keskilinjan: Kalan voimat ihmisen jalkaterät - ja kun sääriä vastaavan Vesimiehen ja Kaurista vastaavien polvien kautta kuljetaan läpi koko ihmisolemuksen, päädytään pään alueeseen, joka on Oinaan hallinnassa.

Oinas on aina ollut myös Kristuksen merkki: Oinas eli Jumalan karitsa pään alueella eli Golgatan ristillä merkitsee ihmisen uudelleen syntymistä Kristuksen kautta. Elämä alkaa kohota ylöspäin Kaloista, ja kun se päätyy pään kuolemanvoimien piiriin (joita kaikkeen tiedostamiseen tarvitaan), tulemme ylösnousemuksen alueelle. Juutalainen myytti kertoo, miten Aatamin luut tuotiin Golgatan kukkulalle. Ihmisen kuolema alkoi juuri Aatamista, sillä hän oli ensimmäinen varsinainen tiedostava ihminen. Siksi voimme nimittää Paavalin tavoin Kristusta Uudeksi Aatamiksi, sillä hänestä lähtee uusi luominen, joka nyt suuntautuu maan aineellisuudesta takaisin kohti henkisyyttä.

Planeettavoimat

Me emme itse asiassa kuvanneet kurssilla tätä
selostusta varsinaisesti mediaationa emmekä aivan näinplaneettapiirit_hist.jpg tarkkaankaan, mutta lyhyesti kävimme kuitenkin tämän kehityksen läpi. Samalla ihmisen fyysisen olemuksen kanssa tulee luoduksi myös fyysinen maa, sillä ihminen ja maa ovat tässä erottamattomat.

Jos katsomme kosmoksen suunnasta maata ja ihmiskuntaa, me huomaamme väistämättä, miten ne vastaavat toisiaan pelikuvina. Jotta ihmiskunta voi asettua paikalleen kosmokseen, on sen jalkojen alla oltava jotain, mikä on ihmiskunnan täydellinen vastakuva. Silloin ne  tukevat toinen toisiaan ja pitävät toisensa paikallaan.

Ja vaikka tämä menee jo huomattavasti edelle aiheestamme, niin en malta olla kertomatta tätä Steinerin esittämää esimerkkiä ihmisen ja maan keskinäisesti vastakkaisuudesta - mikä on tosia vaikea käsittää, ainakin minulle: Kun ihmiselle on elementeistä kaikkein sisäisintä tuli (mikä vastaa minuutta, minuuden tuli, Kalevalan tulisoronen), niin maalle on sisäisintä tila. Ja kun ihmisolemukselle tila on ulkoisinta, niin maalle on ulkoisinta tulen elementti (esimerkiksi vulkaaset ilmiöt). Jos joku kykenee tämän todella sisäisesti kokemaan, niin täältä tulee aplodeja!

Mutta takaisin planeettoihin. Kun siis puhumme maan inkarnaatioista, niin tosiasiassa kysymys on koko aurinkokuntamme inkarnaatioista. Kehityksen alussa aurinkokunta on yhtä, ja vähitellen siitä eroutuvat aurinko, maa ja muut planeetat, samalla tiivistyen. Ja samalla planeettojen energeettisen mallit painautuvat ihmisruumiiseen, muodostaen sen elimet. Ensimmäisellä suurella kierrolla Eläinrata luo ihmisruumiin perusmuodon ja toisella kierroksella tämän perusmuodon tiivistyessä planeettavoimat luovat siihen sisäiset elimet ja elintoiminnat. Kolmas suuri kierto tapahtuu sitten monenlaisina rytmeinä maan itsensä sisässä. 

Ihmisen yhä kasvava vapaus merkitsee, että näissä rytmeissä ihmisolemuksen alkuperäinen kosminen jumalharmonia sekaantuu yhä enemmän ja enemmän. Se mahdollistaa ihmisen tietoisuuden eriytymisen kosmoksesta niin, että vapaa yksilöllinen minuus voi syntyä.

Ja kun Kristus tulee kosmoksen piiristä ihmiskunnan tueksi, voi ihminen jälleen alkaa oman tietoisuutensa voimin, vaikka tietenkin koko ajan henkisten olentojen auttamana, alkaa uudelleen järjestää olemustaan niin, että maan voimat, planeettavoimat ja lopulta koko eläinradan voimat pääsevät jälleen liittymään häneen, niin että voidaan sanoa hänen kulkevan takaisin Isän, taivaallisen isämme luo.

Tämä matka alkaa ensin ajattelevat tietoisuudesta, joka vastaa maata. Se syvenee tunnetasolle, jonka kautta etenemme planeettojen piiriin ja matka jatkuu vielä syvemmän olemisen kautta itse Eläinradan yhteyteen. Tämäkin työ tapahtuu kolmessa vaiheessa, ensin korkeamman minän kehityksenä (Pyhä henki), sitten elämänvoimien kehityksenä, jossa kehittyy kehittyy varsinainen minä (Kristuksen kautta) ja kolmanneksi, lähinnä kaukaisessa tulevaisuudessa yllämme henkistämään jopa fyysisestä kehoamme, saapuessamme tuhlaajapoikina takaisin Isän luo. Mutta vaikka tässä nyt puhutaan valtavista ajanjaksoista, niin toisaalta kaikki nämä kehitysvaiheet tapahtuvat myös jossain määrin samanaikaisesti ja päällekkäin, tai lomittain.

Meditaatiotie

Yksinkertaisemmin tämän kaiken voi sanoa, että ensin ihminen meditaatiossa vapautuu kiinnikkeistä maahan (tai omaan egoonsa) oppiessaan tarkastelemaan meditaatiossa vapaasti oman elämänsä tapahtumia.

Toisessa vaiheessa hän kiertää sisäisesti auki planeettavoimien silmukan ja kolmannessa suuressa vaiheessa hän avaa itselleen jo Eläinradan valtavan kosmisen kierron.

Voimme siis luoda kuvan, miten ihmistä luotaessa hän ensin on laajentuneena koko eläinradan piirissä. Sitten hän tiivistyy ilman pitkille pihoille aurinkokunnan planeettapiireihin ja lopulta kokoontuu aineellisen kehon piiriin maapallon pinnalle.

Tulevaisuudessa me kuljemme jälleen saman tien toiseen suuntaan, mutta meditaatiossa me jo valmistelemme sitä. Meidän laskeutumisemme maan päälle tapahtui henkisten ystäviemme voimin. Nyt meidän tehtävänämme on itse ohjata tiemme takaisin läpi planeetta ja kiintotähtipiirien. Jumala, Kristus, enkelit ovat koko ajan ohjaamassa ja tukemassa, mutta tehtävä on nyt meidän. Me olemme nyt kuin elämän autokoulussa, opettelemassa aivan paluumme ensimmäisiä askelia. Se on henkisen kasvun ja meditaation varsinainen tarkoitus. Me viemme maalliset kokemuksemme kehittyneinä takaisin Isän kotiin. Ja siten teemme oman osuutemme maailmankaikkeuden suuressa kehityksessä.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Kosminen, meditaatio, elämän tarkoitus, planeetat, aurinkunta, eläinrata, Isä, Kristus

Vahvistu sisäisesti

Torstai 16.5.2013 klo 0:50 - Matti Kuusela

Hienot kevättuoksut tuntuivat tänään Keskuspuistossa auringonlaskun aikoihin. Tänään silmiini sattui Rudolf Steinerin esitelmäsarja, jonka ensimmäisen esitelmän hän piti Luganossa syyskuussa 1911. Kirja kokonaisuudessaan käsittelee esoteerista kristinuskoa, mutta tämän ensimmäisen esitelmän alkupuolella Steiner puhuu paljon ihmisen eetteriruumiista ja ottaa esimerkiksi laiskurin - saksan kielellä ennen vanhaan tällainen esimerkki oli aivan luonnollinen. Niin, "laiskuri on sellainen ihminen, jolla on syntymästään asti ollut heikot eteeriset voimat tai joka on heikentänyt niitä niiden laiminlyömisellä."

Tämä on aika miellyttävää kuultavaa sikäli, että se vapauttaa meidät
ajattelemasta,steiner2_180.jpg että laiska ihminen olisi jotenkin tietoisesti huonompi olento. Mutta mitä asialle sitten voi tehdä? "Asiaa voi todella parantaa vain astraaliruumiista käsin; jos se vilkastuu, se vaikuttaa elävöittävästi eetteriruumiiseen."

Tämä oli vain sivuepisodi, eikä Steiner tässä jatka enempää siitä, miten astraaliruumista sitten vahvistetaan. Astraaliruumistahan voimme nimittää myös sieluruumiiksi, samoin kuin eetteriruumista elämänvoimaruumiiksi, ja on han niillä muitakin nimiä, nämä kaksi muuta nimeä kuitenkin selventävät.

Minuus

Minuus ohjaa astraaliruumista ja synnyttää siellä esimerkiksi ajatuksia, jotka puolestaan painuvat eetterikehoon. Mielenkiintoista tässä on, että oikeastaan meidän koko älyllisyytemme sijaitsee juuri eetterikehossa, ja kun nukahdamme, sielumme vapautuu tästä älyllisyyden avusta, kuten ensin ajattelee, mutta myös älyllisyyden rajoituksista, jotka niin pahasti estävät meitä ymmärtämästä asioita syvemmin. 

Me pohdimme ja pohdimme. Emmekä saa jotain asiaa selville.

Vähän myöhemmin Steiner tulee tähän ongelmaan. "Pelkkä asioiden ajatteleminen on sielunelämänä alemman tasoista kuin mieltymys tai vastenmielisyys moraalisia tai epämoraalisia tekoja kohtaan."

Mielenkiintoista. Nyt ongelmana on se, että nykykielessä me emme enää oikein tiedä, mitä moraalisuus merkitsee. Me koemme sen jotenkin vastenmielisenä ja tyhjänä sanana. Nykypuheessa me sanoisimme sen sijaan, että meillä on tunne, että jokin asia on oikein, tai meillä on tunne, ettei se nyt mennyt aivan oikein.

Steiner siis sanoo, että tämä subjektiivinen tunto siitä, onko jokin teko oikein vai ei, on siis korkeampaa sielunelämää kuin pohtiminen. Niille jotka kovasti pohtivat, tämä saattaa olla helpotus: jos minulle on tunne siitä, onko jokin oikein vai ei, tuo tunne riittää, se on korkeampaa tietoa kuin se, minkä voi saada sitä ajattelemalla.

Lainataan lisää: "Kun ihmisen tunteet moraalisuutta ja epämoraalisuutta kohtaan käyvät intensiivisemmiksi, niin silloin ei pelkästään eetteriruumis vahvistu, vaan myös astraaliruumis voimistuu. Astraaliset voimat saavat erityisen kimmokkeen."

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun punnitsen mielessäni vaikkapa poliittisten tekojen oikeellisuutta, niin sekä astraaliruumiini että eetteriruumiini, tai sekä sielunvoimani että elämänvoimani  vahvistuvat.

Vapaudu masennuksesta

Kun nykyaikana masennus on niin yleistä, voi edellisen pohjalta nähdä siihen hyvin yksinkertaisen syyn: me emme tunnustele (ajattele) esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita moraalisesti. Kun me ponnistamme sisäisiä voimiamme tunnustellaksemme mikä mielestämme on yhteiskunnallisesti oikein, silloin me vahvistamme sekä sielunelämäämme että elämänvoimiamme, ja se taas tarkoittaa, että koko linjaus minästä sielunelämään ja eetterikehon vastaanottavuuteen vahvistuu. Ja vaikeapa silloin on oll masentunut!

Ehkä vain vähän yksinkertaistaen voisi sanoa, että masennus on meidän aikamme kulttuurisairaus, joka aika pitkälle vastaa menneiden aikojen laiskuutta.

Televisio on yksi oikein selkeä syy masennuksen leviämiseen. Yhteys ei mitenkään välttämättä oli yksilökohtaisesti suora, mutta varmasti yhteisöllisesti. Me näemme ja koemme televisiosta runsaasti sellaisia sisältöjä, joihin me emme voi vaikuttaa. Silloin toimintalinja minä-astraalikeho-eetterikeho-fyysisen kehon toiminta katkeaa. Ja ah, eikös se juuri ole masennusta: minuus ei enää löydä itseään toimivana hidastuneiden sisäisten energioiden keskeltä. Se joutuu tulemaan toimeen ilman herkkää ja toimivaa yhteyttä fyysisen kehon toimintaan.

Toivon että tämä tarkastelu antoi uusia ajatuksenpoikasia. Ja yksi ja tärkeä niistä on: älä milloinkaan jätä ajattelematta tai tuntematta sisäisyydessäsi sitä, minkä koet oikeaksi tai vääräksi - riippumatta siitä, onko sinulla mahdollisuuksia asian korjaamiseen omassa elinpiirissäsi tai elämäntilanteessasi. Asioiden moraalinen tunnustelu vahvistaa sinua sisäisesti monella tasolla, aina. Ja silloin kun elävää moraalisuutta tarvitaan käytännössä, silloin olet valmis. Sielunvoimasi virtaavat elämänvoimiisi ja saavat sinut iloisesti liikkeelle!

3 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, laiskuus, masennus, elämänvoimat, eetteriruumis, astraaliruumis

Henkinen tieto ja terveys

Keskiviikko 3.4.2013 klo 11:57 - Matti Kuusela

Olen ennenkin lukenut Steinerilta, miten oikean henkisen tiedon on tarkoitus edistää terveyttä. Nyt se oikein iski voimakkaasti, kun luin hänen Vanhan testamentin alkua koskevan esitelmäsarjansa loppusanoja. Näin Steiner todellakin on lausunut Münchenissä elokuussa 1910:

Mitä me teemmekin, millä alalla,
missä maallisessa ammatissasteiner2_180.jpg me toimimmekin: nämä asiat voivat innoittaa, hedelmöittää meidän luomistyötämme, meidän toimintaamme, mutta ne voivat myös lisätä iloamme, onneamme elämässä.

Näin yhdessä ainoassa lauseessa tulee jo esiin innoitus ja luomistyö, koko toiminnan hedelmöittyminen sekä elämän ilon ja onnen lisääntyminen! Alkaa vähän ihmetellä, että hetkinen, miten tässä näin on käynyt? Miten monta henkistä ja samalla innoittunutta, luovaa, vahvasti iloista ja onnellista ihmistät tunnet - yleensä ja sitten henkisistä piireistä?

Ensin ei ehkä tule ketään mieleen, ellei se joku ole oma itse. Kyllä innoittuneita ihmisiä saattaa olla, mutta tulee sellainen vaikutelmä, että useimmat heistä ovat syntymäiloisia, eli he ovat tehneet iloon johtavan henkisen työnsä jo aikaisemmissa elämissä. Steiner selvästi tarkoittaa, että tuon ilon ja innoituksen pitäisi tulla esiin jo samassa elämässä.

Ilo ja innoitus

Olisiko niin, että iloa, innoitusta ja elämän täyteyttä olisi tosiaan saatavissa elämän henkisten totuuksien tutkimisen seurauksena, mutta sitä on myös itse tahdottava? Olen itse viime aikoina useaan kertaan kirjoittanut siitä, miten maailma antaa meille lapsena - mitä antaakin - mutta aikuisina meidän on itse luotava sitä mitä haluamme.

Esoteerinen kristinuskon esitelmistä luin Steinerilta juuri pääsiäisaikaan. Siellä hän eräässä kohdassa sanoo: Uusi ilmoitus tuo ydintä luihin, elinvoimaa hermostoon. Ja hän lisää: Se ei ole vain teoriaa, vaan se on elävöittävää voimaa, ennen kaikkea elävöittävää toivon voimaa.

Ja hieman toisessa kohdassa hän puhuu siitä, miten ihmisen fyysistä kehoa eivät suinkaan rakenna normaalit fyysiset voimat, vaan toivo rakentaa fyysisen ruumiin.

Muistathan nämä kolme - usko, toivo ja rakkaus - jotka tosin Steinerin mukaan Raamatussakin lausutaan väärässä järjestyksessä, sillä usko ravitsee astraalikehoa, rakkaus eetterikehoa ja toivo fyysistä kehoa. Ja kun ovat juuri tuossa järjestyksessä, niin meidän on siis lausuttava: usko, rakkaus ja toivo.

Uskonkehossa tunteet ja ajattelu, rakkauskehossa elämä ja uusiutuminen, toivonkehossa fyysinen olemus.

Jossakin näissä samoissa esitelmissä Steiner puhuu siitä, miten tärkeää meidän on jatkuvasti kamppailtava ja tehtävä työtä kehittääksemme innostustamme, kiinnostustamme, iloisuuttamme. Henkisen kasvun tiellä meidän on - itse - tehtävä kaikkemme välttääksemme laiskistumista.

Minuus ja innoitus

Se on tietysti järkeenkäyvää. Meidän henkinen kasvumme keskittyy maapallolla minuuden kehitykseen. Minuus ei siis tarkoita egoa tai jotain ikävää, kuten myös usein voi lukea, vaan minuus on se voima meissä itsessämme, jolla on kyky ja voima ottaa haltuunsa oma ajattelu ja omat tunteet, ja vähitellen kulkea yhä pidemmälle oman elämän hallitsemisessa ja ohjaamisessa.

Se näyttää tarkoittavan, että vaikka meille annetaan hyviä asioita ja sisäistä ravintoa, meidän on kuitenkin aina harjoitettava minuuttamme tuon ravinnon ottamiseksi käyttöön. Ja meistä on tultava voimakkaita, samalla herkkiä, anteliaita - mitä kaikkea kukin oman minuutensa kykyihin liittääkin.

Siis jatkuvasti harjoitella iloa, innostusta, kiinnostusta, ja luonnollisesti uskoa, rakkautta ja toivoa. Silloin elämänvirrat pääsevät virtaamaan ja vaikuttamaan kehoissamme ja niiden eri tasoilla.

Katsokaamme vielä, miten Steiner jatkaa edelleen tuosta lainauksesta, jolla aloitimme tämän tarkastelun:

Ja jokainen, joka on oikealla tavalla ymmärtänyt ihmisen olemassaolon suuren alkuperän, astuu myöhempään elämäänsä mukanaan nämä opit siemeninä, joista tulee elämän onnea ja iloa. Antakaa totuuden ihmisen suuresta, valtavasta alkuperästä, hänen mahtavasta päämäärästään säteille silmistänne, kun tahdotte suorittaa rakkauden töitä. Sillä tavalla te kaikkein parhaiten edustatte henkisen tiedon opetusta.

Tämä oppi ilmenee teoissa, tuottaen onnea ihmisen ympäristöön, tehden oman henkisyytemme, oman sielumme, oman ruumiimme onnelliseksi, iloiseksi, virkistäen, tervehdyttäen. Ottaessamme vastaan henkisen tiedon opetuksen meistä tulee parempia, terveempiä, voimakkaampia ihmisiä.

Rakkaudella
Matti 

1 kommentti . Avainsanat: henkinen, tieto, elämän, terveys, ilo, innoitus, Rudolf, Steiner

Minä Olen -messuilta

Tiistai 12.2.2013 klo 0:47 - Matti Kuusela

Minä Olen -messuilla Dipolissa oli jälleen tupa täynnä väkeä lauantaina. Se oli meille jälleen paras myyntipäivä koskaan, mikä onkin tosi miellyttävää. Paljon cd-meditaatioita lähti eri puolille Suomea. Yksi suosikeista oli Kristus-Sofia -meditaatio, joka on Sirius-ryhmän päätösjuhlan meditaatioäänite.

Siinä on niin paljon sisältöä, että tahdon kertoa sen vielä teille kaikille. Siriusryhmä sai alkunsa vuosituhannen vaihteen Tähtitietoisuus-illoista sekä Orinin ja da Benin The Millennium -meditaatioista. Kymmenen vuoden aikana Siriusryhmän työ oli mahtavan syvällistä ja tuohon viimeiseen meditaatioiltaan 1. kesäkuuta 2011 kutsuimme henkisesti mukaan kaiken sen työn hedelmät, jota olimme tehneet ja erityisesti ohjausta siihen, miten tuon tiedon kanssa kulkea eteenpäin kohti tulevaisuutta.

Lisäksi kutsuimme mukaan myös kaikki ne, jotka tulisivat osallistumaan tuohon iltaan myöhemmin cd-meditaation kautta ja tai omalla meditaatiollaan, ja ilman muuta kutsu koski myös kaikkia niitä, jotka olivat osallistuneet mihin tahansa aikaisempaan iltaan.

 

Kristus-Sofia

Meditaation nimeksi tuli Kristus-Sofia, jonka voi suomentaa myös Kristus-Viisaudeksi, vaikka olennaista on kokea näiden korkeiden ja rakastavien ihmiskuntaa ohjaavien ja kantavien olentojen läsnäolo mahdollisimman keveästi ja avarasti, niin kauniiin herkästi, että meidän maalliset sanamme eivät pääse puristamaan omaa käsitystämme heistä liian aineelliseksi.

Kristus ja Sofia ovat myös sitä suurta käännettä, jota me ihmiskuntana olemme nyt eläneet jo yli kaksituhatta vuotta, ja joka edelleen on kiihtymässä.

 

Minä Olen

"Minä Olen" muistuttaa minua myös aina Kristuksen Minä olen -sanoista Johanneksen evankeliumissa. Nuo seitsemän klassista minä olen -lausetta kertovat siitä, miten Kristuksen rakkaus ja valo jakaantuvat meissä seitsemään chakraan, seitsemään virtaukseen, joista jokainen vastaa myös yhtä maapallon inkarnaatiota, ja siten ihmiskehityksen kokonaisuutta kautta kaikkien aikojen.

Me elämme nyt maan neljättä inkarnaatiota, ja se merkitsee, että chakrojen kannalta neljäs on aina sydänkeskus, laskimmepa chakrat sitten kruunuchaktrasta päälaelta alaspäin tai selkärangan juuresta olevasta juurichakrasta ylöspäin.

Sydänkeskuksen Minä Olen -lause on: Minä olen elämän leipä.

Näin sillä on erityinen suhde juuri nykyiseen maamme inkarnaatioon. Se saattaa miettimään, mitä voin kaikesta löytää sitä, mikä elää ja ravitsee. Miten voin toimia niin, että saan aina ottaa vastaan kosmista ravitsemusta? Miten voin elää niin, että toimintani luo maailmaan uutta ravitsemusta, niin itselleni, läheisilleni, luonnolle kuin kaikelle elämälle?

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Minä Olen, messut, Siriusryhmä, tähtitietoisuusillat, cd-meditaatio, Kristus-Sofia, sydän-chakra, elämän leipä

Mielenkiinto pitää elossa

Sunnuntai 1.1.2012 klo 19:50 - Matti Kuusela

Tottahan mielenkiinto pitää ihmisen itsensä elossa, mutta flensburgilaisen nro 110 mukaan mielenkiinto pitää tässä maailmassa myös ne olentolajit, joita kohtaan ihmiset osoittavat kiinnostusta. Mielenkiinnon henki Calyttä kertoo, miten ne lajit, jotka eivät ihmisiä kiinnosta, yksinkertaisesti katoavat täältä vähitellen, tärkeytensä mukaan.

Ne lajit, jotka ovat ihmiselle ja maalle tärkeitä, eivät kuitenkaan katoa kokonaan, vaan vetäytyvät kauemmaksi. Esimerkiksi enkeleiden kohdalla on juuri näin. Mitä enemmän me olemme heistä kiinnostuneita, sitä lähempänä meitä he voivat olla ja toimia. Samoin mitä monipuolisemmin ja laaja-alaisemmin me olemme kiinnostuneita, sitä rikkaammaksi maailmamme muodostuu, ei ainoastaan subjektiivinen maailmamme, vaan tämä täysin objektiivinen maailma myös.

Tämä kaikki on helppo uskoa. Jos hiukankin kuvittelee kiinnostunutta mitä tahansa kohtaan, niin kehon asento muuttuu, energiat lähtevät virtaamaan ja silmiin herää haukankatse, tai ainakin jotain sinnepäin.

 

Ihmisen vastuu

Meidän ihmisten suuri vastuu koko luontoa ja kehitystä kohtaan on uusi asia. Aikaisemmin luonto - mikä tarkoittaa enkelit ja jumalat - ovat huolehtineet kehityksestä, mutta Kristuksen tultua maan päälle kosmisena minä-olentona meistä ihmisistä on tullut myös henkisiä ja tavallaan jumalolentoja, vaikkakin hyvin vaatimattomia toistaiseksi.

Kun maapallon henkinen ohjaus aikaisemmin tapahtui kosmoksen henkisten olentojen toimesta, vastuu on nyt siirtynyt Kristuksen mukana maan päälle, meille ihmisille, jotka nyt olemme minä-olentoja eli henkisiä olentoja maan päällä.

Kosminen uuden luominen ja jumalluomisen jatkuminen on siis meidän vastuullamme. Jos me emme kiinnostu elämästä ja maailmasta ja etenkin henkisestä kasvustamme, tämä maailma meidän osaltamme alkaa vain vähitellen hiipua. Ja se olisi valtava vahinko, ei vain meidän ihmisten kannalta, vaan koko kosmoksemme kannalta, sillä meihin ihmisiin on investoitu todella paljon.

Sen näkee jo siitä, miten meidän maamme on aurinkokunnassamme ainoa planeetta, jossa fyysinen elämä on säilynyt. Uusimmat tutkimukset ovat jo osoittaneet, että vettä ja elämän mahdollisuuksia on ollut muillakin planeetoilla, mutta ilmeisesti meidän maamme luominen Kristuksen planeetaksi on yhteydessä siihen, että henkinen elämä ja henkinen luominen voi jatkua ja mennä eteenpäin juuri fyysisellä ja aineellisella tasolla.

Mutta vaikka vanha jumalluominen on antanut meille edellytykset fyysisen elämän jatkumiseen, niin meistä itsestämme on kuitenkin kiinni se, mitä todellisuudessa tapahtuu. Sitä tarkoittaa Uudessa testamentissa ihmiskunnan nimittäminen sekä maailman puutarhureiksi että kuninkaiksi.

Ja siihen liittyy myös lähetyskäskyn yksi ulottuvuus: kertokaa kaikelle maailmalle, että minä olen tullut maan päälle. Se tarkoittaa, että meissä jokaisessa on nyt henkisen, luovan minuuden mahdollisuus - ja velvollisuus!

 

Bonukset

Johdon bonukset suuryhtiöissä ovat yksi mielenkiintoinen kohde sekin. VR:n toimitusjohta saa vuoden 2015 toukokuun loppuun mennessä iltapäivälehden mukaan lähes 1,1 miljoonan bonukset palkan päälle, jos hoitaa työnsä kunnolla.

Onneksi hänelle myös ne, jotka arvioivat ovatko tavoitteet toteutuneet, saavat kunnon bonukset hekin, joten bonusten ehdoista ei varmaan tulee erimielisyyttä.

Minun mielestäni nämä jättibonukset saisi lopettaa. Jos ei työn tekeminen kunnolla kiinnosta ilman erityisiä bonuksia, niin miksi pitää sellaista miestä tai naista töissä ollenkaan?

No, on minulla tuohon vastauskin. Kun yhdelle miehelle maksetaan kunnolla ylimääräistä, niin ne, jotka sen vaikkapa hallintoneuvostossa hyväksyvät, saavat kannattavan siivunsa hekin. Tuskin siinä paljon merkitsee, kulkevatko junat ajallaan, kun näitä palkkioita mietitään.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: mielenkiinto. kiinnostus, lähetyskäsky, elämän säilyminen, ihminen luonnon puutarhurina, ihminen luonnon kuninkaana

Maavarsinaisista ydinvoimaan

Torstai 15.12.2011 klo 20:40 - Matti Kuusela

Sain eilen uuden luonnonhenkisarjan saksalaisen Flensburger Hefte -kirjan. Taas tosi mielenkiinstoista. Nämä kirjat syntyivät jo yli kymmenen vuotta sitten, kun erääseen vanhaan vesimyllyyn asettui asumaan selvänäköinen pariskunta. Myllynhenki oli kiinnostunut yhteistyöstä ihmisten kanssa ja siitä on syntynyt todella laaja vuorovaikutus.

Tämä Fushiman varoitus -kirja lupaa jo paljon mielenkiintoista. Aluksi puhutaan mannerlaatoista ja niiden henkisistä ominaisuuksista, mutta sitten syntyy keskustelu talon isännän, nimelt Wolfgang, ja Knutin kanssa, joka on hiekan maavarsinainen, tai maan varsinainen. Siis mikä?

 

Varsinaiset

Knut kertoo, että jokaisella maan aineella on omat varsinaisensa, kaikkiaan heitä on miljardeja, ja myös me ihmiset luomme uusia varsinaisia kehittämällä uusia aineita.

Alkuaineilla ei kuitenkaan ole varsinaisia, vaan ainoastaan sellaisilla kiinteillä aineilla kuten hiekka tai kivi, maaperä, savi. Metallitkaan eivät kuulu tähän ryhmään, vaan ne ovat enemmänkin maan ulkopuolisten olentojen ankkureita maan piirissä.

Vesi taas on kuuvarsinaisten aluetta, ilma aurinkovarsinaisten ja lämmön eri muodot saturnusvarsinaisten maailmaa. Varsinaiset eivät kuitenkaan ole elementaariolentoja, vaan he ovat aivan oma ryhmänsä.

Tiedän, että tässä mennään monelle hyvin uusille alueille, mutta minkäs teet, nämä ovat asioita, joiden  on vähitellen - tai ehkä vielä paremmin viimeistäänkin tultava ihmisten tietoisuuteen. Tuntuu että me olemme niin kauan välttäneet todellisen henkisen tiedon omaksumista tästä maasta, jonka päällä me elämme.

Vaikka nämä sanat ja käsitteet voivat aluksi jättää aivan ymmälle, niin ei huolta. Kun niistä lukee, ne alkavat vähitellen luoda itselleen sisäisissä maailmoissa uusia eetterimuotoja, joiden kautta ne tulevat ymmärrettäviksi - ja muistettaviksi. Vaikka menee siihen joskus aikaa :)

Silti ne uudet käsitteet, joita edes vähän oppii maanpäällisen elämän aikana, antavat kuolemanjälkeisen elämän aikana mahdollisuuden opiskella vastaavia asioita. - Ja mikäsi se on tärkeää, niin selvittää, että olivatko ne totta vai ei.

Kuoleman jälkeen ihmisellä ei siis ole mahdollista luoda itselleen uusia käsitteitä. On kyllä mahdollista nähdä yhtä ja toista, mutta sellaista, mille käsitteet puuttuvat, ei oikein voi ymmärtää eikä sitä pysty kunnolla työstämään eteenpäin. Vain maan päällä ihminen voi oppia varsinaisesti uutta - ja kuoleman jälkeen täydentää niiden henkistä merkitystä ja yhteyksiä. Siksi opiskelu ja uuden oppiminen täällä maan päällä on niin tärkeää, samoin selkeät, kirkkaat ja kauniit aistihavainnot kohoavat siellä toisella puolella suureen arvoon!

 

Maavarsinaiset

Maavarsinaiset ovat siis materian materian olentoja, eivät elementtien olentoja tai elementaariolentoja, vaikka he kyllä toimivat läheisessä yhteistyössä gnoomien eli maanhenkien kanssa, samoin vedenhenkien ja erityisesti tulenhenkien kanssa. He ovat materia. Siis ei materiaa, vaan materia.

Tässä pitää virittää ajatuksiaan vähän uudella tavalla, ja seuraavaksi suomennos keskustelusta Wolfgangin ja Knutin välillä:

W: Oletteko te materian henkinen lainomaisuus?

Knut: Ei, substanssi.

W: Materian henkinen substanssi?

Knut: Ei, fyysinen.

W: Mutta te ette kuitenkaan ole materiaalisia.

Knut: Silti.

Ja sitten Knut selittää, miten materia tulee aineesta, joka on myös olennollista. Meidän elävyytemme, sikäli kuin tässä yleensäkään voi puhua elävyydestä, ei ole eetteritasolla eli elämänvoimien maailmassa. Heilläei ole eetterikehoa. He ovat aineessa, mutta he ovat samanaikaisesti aine.

Sitten Knut esittää humoristiseksi tarkoitetun vertauskuvan:

Me olemme oikeastaan sellaisia, joiksi materialisti kokee kuvittelee itsensä. Materialisti kieltää hengen. Kun hän siis puhuu, on hän oman käsityksensä mukaan puhuvaa materiaa.

Materialistille ei siis ole olemassa jumalaa eikä materiaa, hän ymmärtää itsensä ruumiiksi. Ja juuri tämänkaltaisia ovat maavarsinaiset, he ovat oma ruumiinsa. Tosin heillä on lisäksi alifyysisiä tasoja, jotka ovat kuitenkin vaikeita (niinpä) ymmärtää, ja niiden kautta he ovat yhteydessä esimerkiksi magnetismiin.

Sitten keskustellaan kuolemasta, joka maanvarsinaisten suhteen on jälleen mielenkiintoinen asia. He eivät synny eivätkä kuole, mutta jos kaikki heidän aineensa katoaa, hekin katoavat, mutta kuolematta.

Hypätään tässä yli se, miten eri aineet ja elementit syntyvät korkeista enkelikunnista, ja mennään itse Maan tulevaisuuteen.

 

Maan inkarnaatiot, Uusi Jerusalem ja ydinvoima

W: Ja kun Maa hajoaa, eterisoituu - silloin te yksinkertaisesti katoatte?

Knut: Me emme yksinkertaisesti katoa, niin se ei ole. Kun Maa muuntuu niin kuin varsinaisesti on suunniteltu, siis että Uusi Jerusalem syntyy (kuten Johanneksen ilmestys kuvaa Uudessa testamentissa), siis Maan jupitertila, silloin syntyy Maan kristallimuoto. Silloin me olemme luoneet yhdessä ihmisten kanssa - ja se on vain ihmisten kanssa yhdessä mahdollista - luoneet toisen olemassaolon tason.

Se mikä tapahtuu ilman ihmisten osallistumista, katoaa kuiluun, jää yli. Ja se on jo alkanut. Nyt jo syntyy näitä, kuiluja, joihin katoaa ainetta, jota ihmiskunta ei kykene enää työstämään eikä siirtämään uuteen olemassaoloon tai uudelle tasolla, maan seuraavaan inkarnaatioon.

Mutta se, mikä putoaa kuiluun, ei kuitenkaan katoa. Se on pois kehityksestä ja säilyy sellaisenaan ikuisesti. Siis todella ikuisesti, kertoo Knut. Se mitä ydinvoimaloista siirretään radioaktiivisen jätteen loppusijoituspaikkaan, jää ihmiskunnan ja maan yhteisen kehityksen ulkopuolelle, ja se säilyy sellaisena. Ei ainostaan tämän nykyisen maan elinaikaa, vaan se seuraa meitä muuttumattomana ja kuolleena myös Maan seuraavaan inkarnaatioon, ja sitä seuraavaan ja sitä seuraavaan ja aina viimeiseen vulkanusvaiheeseen saakka!

 

Maan inkarnaatiot

Ja jos ydinvoimajäte kerran säilyy henkisesti muuttumattomana maan kaikki ruumiillistumat, niin luultavasti sen on pakko silloin siirtyä myös kokonaan uuteen universumiin, eikä varmaan missään miellyttävässä muodossa.

Laitan tähän vielä alustavasti maan koko inkarnaatiosarjan. Näillä inkarnaatiolla on tietty henkinen yhteys nykyisiin planeettoihin, joten siitä syystä nämä nimet ovat planeettamuotoisia:

Saturnustila
Aurinkotila
Kuutila
Maa
Jupitertila
Venustila
Vulkanustila

Silloin kun ei ole vaaraa epäselvyyksiin, käytetään usein yksinkertaisesti vain planeettanimiä:

Saturnus
Aurinko
Kuu
Maa
Jupiter
Venus
Vulkanus

Puhutaan näistä myöhemmin lisää.

Rakkaudella
Matti

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: maavarsinainen, ydinvoima, maan inkarnaatiot, uusi jerusalem, aine, materia, materialisti, elementaariolennot

Luonnonhenget ja ihmisen vihkitoimitus

Torstai 27.10.2011 klo 18:50 - Matti Kuusela

Runsaan viikon loma lähestyy ja nyt tahdon kertoa jälleen hieman syvempiä asioita. Sain tänään ystävältäni Markku Maulalta suomennoksen osasta saksankielisen Flensburger Heften 108 artikkelia, joka kertoo jumalanpalveluksen alkuperästä ja tulevaisuudesta erityisesti yhteydessä luonnonolentoihin.

Tekstin on kirjoittanut Verena Staël von Holstein, jonka kommunikoinnista luonnonolentojen tai luonnonhenkien kanssa on julkaistu saksaksi jo lukuisia kirjoja, joista joitakin olen referoinut jo vuosia sitten Hopeasulkaviesteissä.

Olisi mahtavaa jos saisimme joskus vastaavanlaisen kuvauksen myös enkeleiden ja Kristuksen ja muiden korkeiden olentojen toiminnasta palveluksen yhteydessä. Mutta tässä siis keskitytään nyt vain luonnonolentojen tasoon.

 

Ihmisen vihkitoimitus

Tämä kertomus, jonka tässä
esitän aivan omin sanoin, on
peräisin Verenankristus-yn2-180.jpg vierailusta
Kristiyhteisön pääsiäisajan jumalanpalveluksessa Hampurissa vuonna 2004. Kristiyhteisöhän on se kirkkokunta, jonka pappina Jukka Kuoppamäki on ollut pitkään Saksassa.

Verena kertoo, miten kivenhenget ovat ensimmäisinä paikana.  He tietävät että palvelus tulee tapahtumaan ja tulevat luomaan sille suojaavan perustan, joka sallii vain hyvän päästä läpi.

Sen jälkeen tulevat valo-olennot, joka luovat alttarialueen ylle kaikelta pahalta suojaavan valokupolin. Se muodostuu kuin kudotusta valosta.

Sitten tulevat vesiolennot, jotka luovat alttarialueen ympärille aineettoman veden suojaavan kehän.

Kauempana odottaa ja vilisee monenlaisia olentoja, peikot kirkon pylväiden luona. Enimmäkseen vihreitä olentoja kerääntyy kuin kimpuksi alttarin vasemmalle puolelle.

Tuliolennot ilmestyvät paikalle alttarikynttilöiden sytyttämisen aikaan.

Mitä vähemmän ihmisiä on paikalla, sitä enemmän heistä jokaisesta säteilee henkisiä voimia maailmaan.

 

Palveluksen kulku

Kun pappi astuu sisään ja riisuu päähineensä, jää hänen henkilökohtainen auransa siihen. Siten hänellä on palveluksessa muuntunut aura, josta saa selkeän ylipersoonallisen vaikutelman. Tällainen aura on kaikilla vihkitoimitusta suorittavilla papeilla.

Seurakunnan hiljattain kuolleet jäsenet ilmestyvät paikalle siunauksen aikana.

Epistolan lukemisen aikana ilmanhenget ja tulenhenget tanssivat, ja kun pappi sitten kääntyy kohti seurakuntaa, nämä ilman- ja tulenhenget virtaavat kohti seurakuntaa.

Evankeliumin lukemisen aikana kaikki olennot kuuntelevat intensiivisesti, mutta pappi itse on henkisesti kuin lasikotelon sisällä.

Tuo kotelon sisällä olemisen vaikutelma jatkuu vielä uskontunnustuksen lukemisen aikana. Siinä pappi kuitenkin henkiselle katseelle näyttäytyy luovana, täyden kuninkuuden saavuttaneena ihmisenä, harmoniset elementaariolennot ympärilleen ryhmittyneenä.

Uhrin - joka on yksi palveluksen osa: evankeliumi - uhri - muuntuminen - kommuunio - aikana kaikki läsnäolijat ovat henkisen valon ja veden yhteen liittämiä.

Kiven ja tulen elementit liittyvät yhteen vihkisavussa, jossa kirkon enkeli ilmestyy. Savu puhdistaa alttarin kaikista demonisista vaikutuksista ja siinä syntyy kristallikanava. Suitsutuksen kautta luodaan puhdas tila, joka ympäröi uhrin leivän ja viinin. Mikään ei voi silloin vaikuttaa ulkopäin.

 

Muuntuminen

Kun palveluksen seuraava vaihe, muuntuminen, alkaa kristallikanava sulkeutuu ja siitä syntyy papin ympärille mantelimainen muoto, joka mukautuu hänen liikkeisiinsä.

Aivan papin ympärillä oleva muoto on henkistä tulta, joka luo valovaipan, ja siihen taas yhdistyy täydellisen pallonmuotoinen henkinen vesivaippa.

Henkinen kivi muodostuu alttarin korkeudelle.

Leivän ja viinin henkisen transsubstaatiossa eli muuntumisessa ilmestyy ylhäältä sormi, Kristuksen sormi, joka muuntaa leivän.

Viinin muuntuessa laskeutuvat alas Pyhän Hengen ja Isäjumalan voimat.

Muuntumisen lopussa luodaan vahvistamisen kautta ehtoollisaineksiin tilaa tulevaisuutta varten. Silloin tulevat esiin syntymän ja kuoleman henget, joita kutsutaan toisen asteen elementaariolennoiksi.

 

Ehtoollinen

Kaikki olennot ottavat osaa papin itsensä nauttimaan ehtoolliseen. Kun ehtoollisrukous lausutaan kolmasti, parantavat voimat leviävät kaikkialle ja kaikkien kolmen asteen eteeriset olennot tulevat puhutelluiksi ja he kaikki ottavat osaa ehtoolliseen.

Ehtoollisen jälkeisen epistolan aikana kaikki olennot tanssivat ilotanssin ja kun pappi asettaa jälleen päähineen päähänsä, hän saa oman auransa takaisin.

Kun alttarin kynttilät sammutetaan, tulenhenget kumartavat ja häviävät. Ilmanhenget tai keijut vetävät valokupolin ylös, vesiseinämät levittävät siunausta Maan päälle. Kivet jäävät paikoilleen.

Ellen lomalla kirjoita tänne jotain pientä tervehdystä Kolin mahtavista energioista, niin seuraava blogi ilmestynee maanantaina 7. marraskuuta.

 

 

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: ihmisen vihkitoimitus, Jukka Kuoppamäki, leipä ja viini, Kristuksen sormi, transsubstantiaatio, jumalanpalvelus, luonnonhenget, kivenhenget, ilmanhenget, keijut, elementaariolennot, ehtoollinen, pappi, Kristiyhteisö, vihkisavu, Verena Staël von Holstein

Matin energiahoito

Torstai 20.10.2011 klo 23:10

Tekemissäni hoidoissa tapahtuu aina aika ajoin selviä muutoksia, uusia aaltoja. Nyt viimeisin aalto näyttää liittyvät syntymäpaikkaan. Jos tuntee olevansa jollakin lailla vähän hukassa tai ihmeissään työnsä suunnan kanssa, niin se voi olla yhteydessä syntymäpaikan energioihin.

Aikaisemmin olen varmaan jo kirjoittanut siitä, miten esimerkiksi masentuneilla ihmisillä ovat usein syntymäajan lukuharmoniat pois paikaltaan. Viime aikoina on tullut useitakin asiakkaita, joilla suhde siis syntymäpaikan energioihin on jäänyt avaamatta.

Jo vuosia sitten olen huomannut, että ainakin Pohjois-Karjalassa ja Lapissa on tällaisia alueita, joissa on hyvin voimakkaat omat energiat. Usein epätasapaino on yhteydessä näiden paikkojen sinänsä hyviin, mutta voimakkaisiin johtajuuden tai samaanityyppisiin energioihin.

 

Perinnölliset rasitteet

Silloin kun aloittelin hoitotyötä, puhdistettiin usein suvussa ilmeneviä kielteisiä energioita, jotka ovat saattaneet periytyä ja vahvistua monien sukupolvien ajan.

Olen saanut sellaisen vaikutelman, että näissä uusissa tilanteissa vapautettavat energiat voivat olla sinänsä myönteisiä, mutta kun ne eivät tule käyttöön, ne voivat jäädä hankaliksi energiatukkeumiksi jonnekin kehoon, usein alaselkään.

Kun energiat olivat ennenvanhaan paljolti paikallisia, jokin kylä tai seutu saattoi kehittää elementaarista parannus- tai johtujuusenergiaa, jonka voimat ovat jääneet käyttämättä kun ihmiset ovat muuttaneet pois eivätkä jäljelle jääneet enää tarvitse näitä vanhoja energioita.

Jos sellaisia siis löytyy, ja ne ovat lähellä ihmisen omia värähtelyjä, ne voi ottaa uudelleen käyttöön, jolloin ne muuntuvat ja vähitellen jälleen vapautuvat.

Jos nuo energiat ovat jääneet aivan vieraiksi, silloin voi usein vapauttaa kuvittelemalla tällaisen energian haltijan ja juttelemalla hänelle niin ystävällisesti, että hänen ei tarvitse puolustautua ja vetäytyä. Silloin hänet voi päästää maailmalle uusiin seikkailuihin.

Menetelmä on sinänsä yksinkertainen, mutta useimmiten oma mieli ei oikein usko omiin kykyihin. Jos tilanne menee yrittämiseksi ja "tahtomiseksi" tyyliin minä tahdon että ... se ei välttämättä toimi, koska silloin energia voi luoda itselleen automaattisesti vastanergian. Siksi käynti energiahoitajan luona on usein paikallaan.

 

Vihjeet

Myös pienet vihjeet voivat usein kertoa suuremmista asioista, kuten karmallisista yhteyksistä joihinkin paikkoihin tai tapahtumiin, jotka myös odottavat vapautumistaan.

Muualta Suomeen muuttaneilla on usein harmonisoitavaa alkuperäisen kotiseutunsa ja Suomen energioiden välillä.

Uuden työpaikan löytämistä auttaa usein jonkin keskeneräisen työn suorittaminen nykyisen työn kanssa.

Jos elämä tuntuu hankalalta, syynä voi olla myös oma sielunrakenne. Yhtä lailla myönteiset asiat ja lahjakkuudet voivat aiheuttaa hämmennystä kuin vanhat menneistä elämistä periytyvät selvittämättömät energiat. Kummassakin tapauksessa energihoitoni auttaa. Selkäkivut voivat hävitä jne.

Suurin osa meistä on "tavallisia" ihmisiä, joilla on tavallisia murheita. Mutta meissä on myös hyvin erikoisia sieluja, jotka saattavat toimia aivan eri tavoin kuin tavallisesti odotetaan. Jos tällainen taiteilijasielu tai haltijasielu yrittää pakottaa itseään elämään normaaliksi kuvitellulla tavalla, siitä saattaa seurata hankaluuksia. Siksi on hyvä ymmärtää omaa sielunrakennettaan.

Joillakin meistä hoidot auttavat hyvin helposti ja nopeasti. Toisilla taas saattaa olla sellaisia energeettisia vaivoja, jotka ovat syntyneet jostain opitusta tavasta, joka on saattanut seurata mukana useissa elämissä. Silloin eheytyminen voi olla hidasta, koska ensin on opittava kokonaan uusi tapa havaita asioita, ennen kuin varsinainen parantuminen ja täysi vapautuminen alkaa toteutua.

 

Yrittäminen

Joskus ratkaisu on yrittämisestä luopuminen. Meillä on jokin ongelma, ja sitten me yritämme ja yritämme ratkaista sitä. Ja varsinainen ongelma saattaakin olla juuri tuo yrittäminen. Silloin tarvitsee erityistä myötätuntoa ja hyväksymistä itseään ja maailmaakin kohtaan, että oivaltaa, miten pelkkä eläminen riittää, että maailma kantaa ja auttaa, ja aivan tavalliset teot ilman erityistä yrittämistä ovat ne, jotka toimivat.

Joskus energiahoitoon tulemiselle ei tarvitse mitään konkreettista syytä. Alitajunta tai henkiset oppaat saattavat ohjata tulemaan myös puhtaasti omien tarkoitustensa pohjalta. Sekin riittää.

Rakkaudella
Matti

3 kommenttia . Avainsanat: energiahoito, Matin energiahoito, paikkakuntien energiat, työongelmat, elämän suunta, perinnölliset energiat, masennus, haltiasielut, haltijasielut,

Ole ihanne-itsesi!

Keskiviikko 29.6.2011 klo 1:54 - Matti Kuusela

Henkisissä kirjoituksissa tätä on yhä uudelleen korostettu, mutta kirjoitan sen vielä kerran tähän: Ole ihanne-itsesi!

Se voi kuulostaa yksinkertaiselta ja itsestään selvältä, mutta omastakin kokemuksestani voin hyvällä omallatunnolla sanoa, että se ei käytännössä ole lainkaan niin selvää ja yksinkertaista.

Jos haluan tulla terveemmäksi ja onnellisemmaksi, yksi aivan ensimmäisiä asioita on ryhtyä olemaan sellainen. Sen voi sanoa toisellakin tavalla: irrottaudu hetkeksi siitä mitä olet, ja kutsu tuo onnellisuuden, tyytyväisyyden tai runsauden tunne ympärillesi, auraasi.

Aluksi tämä kutsu vaikuttaa ohueeseen astraalikehoon, ja sieltä se alkaa siirtyä eetterikehon elämänvoimiin. Jossain vaiheessa huomaat selvästi, miten voimakkaasti kutsumasi onnellisuuden tunne - esimerkiksi - vaikuttaa eetterikehoosi. Ja mitä enemmän näitä onnellisuuden hetkiä näin luot, sitä voimakkaammaksi onnellisuuden tunne tulee. Ja koko elämäsi alkaa tulla onnellisemmaksi.

 

Rehellisyyden ongelma

Usein tälle eheytymiselle ja onnellisuudelle tulee eräänlainen rehellisyyden ja vastuullisuuden tunto. Jos asiat kerran ovat huonosti, en kai silloin ryhdy teeskentelemään, että ne ovat hyvin?

Jos kaikki suhtautuvat minuun ylenkatseellisesti, en kai silloin ryhdy teestekentelemään ystävällisyyttä muita kohtaa!

Nämä ajatukset kuulostavat aivan järkeviltä, mutta ikävä kyllä ne vahvistavat vain kielteisiä energioita. Mitä enemmän uskon ja lujitan sitä kokemusta, jonka koen maailman ja toisten ihmisten minulle antavan, sitä ankeammaksi käy elämäni, kunnes tuo ankeus lopulta laskeutuu fyysiselle tasolle saakka ja ilmenee sairautena.

Se mitä valitsen tuntea itseäni ja muita kohtaan, on luomista. Jos tunnen, että minua kohdellaan tai on kohdeltu huonosti, se voi joskus herättää minussa voiman astua kaiken sen yläpuolelle ja luoda itselleni uuden elämän.

Itse asiassa tuo on sitä, mitä meidän on tehtävä joka hetki. Muistakaamme, miten lapsuudessamme maailma antaa meille sen mitä me saamme. Useimmille meistä jää lapsuudesta ainakin joitakin iloisia muistoja, ja kun vanhenemme, ihmettelemme minne nuo menneet hyvä ajat ovat kadonneet.

 

Luomisvastuu on meillä, aikuisilla

Tämä on myös asia, jota kehoitan jokaista kertomaan itselleen ja opettamaan lapsilleen ja lähimmäisilleen yhä uudestaan ja uudestaan, kunnes jokainen varmasti muistaa sen: meillä aikuisilla on luomisen vastuu!

Me vastaamme siitä, miksi me tulemme. Maailma ja ympäristö luovat lapsen! Noin yleisesti ottaen.'

Minä itse luon oman elämäni aikuisena! Noin yleisesti ottaen.

Meillä on normaalisti monenlaisia vaikeuksia, mutta mitä aktiivisempi ja energisempi olen, sitä parempi ongelmienratkoja minusta tulee. Lopulta ratkon elämänkysymyksiä kuin liukuhihnalta, tyytyväisenä, onnellisena ja energisenä.

Vielä yksi ohje: älä koskaan jää pitämään sairauttasi tai muuta vaivaa lopullisena. Elämällä on aivan uskomattomia keinoja muuttaa asioita aivan uskomattoman nopeasti.

Vaikka tilanne nyt tuntuisi miten huonolta tai ikuiselta tahansa, pidä jokaista harmia aina vain väliaikaisena. Silloin annat sekä maailmalle että omalle kehollesi luvan muuttaa tilanne heti kun se tulee mahdolliseksi.

 

Miksi meillä on ongelmia kehossamme?

Muistaakseni se on mestari Hilarion, joka sanoo, että jokainen sairaus on olemassa vain opettaakseen meitä miten saada kätketyt kykymme käyttöön.

Enkelimaan nettikaupassa on jo ainakin joitakin meditaatioita sarjasta Onnellisuus, Kiitollisuus, Tahto ja niin edelleen. Suosittelen lämpimästi niiden kuuntelemista, sillä ikävä kyllä monet meistä ovat vahvistaneet kielteisiä kokemuksia itsestään ja maailmasta ehkä vuosikymmeniä. Positiivisella työllä näiden kielteisten ja usein kollektiivisten energioiden purkaminen on paljon helpompaa kuin niiden kerääminen, mutta silti se vie aikansa. Siinä nämä meditaatiot voivat olla erinomainen apu.

Joskus voi jo yksi kuuntelu saada suuria aikaan, mutta suosittelen, että kuuntelet niitä aluksi sen kummemmin odottamatta milloin se tapahtuu. Aktiivinen odottaminen voi luoda hankalia esteitä, jos se on energeettisesti - no, sellaista että se luo esteitä. Voi odottaakin, ja se voi olla tosi suuri apu, mutta silloin pitää huolella tunnustella, että tuo odottaminen on sellaista, joka avaa ja kantaa energioita (mikä ei aina ole ihan helppoa).

Ryhdy siis olemaan oma ihanne-itsesi!

Vaikka se aluksi onnistuisi vain puoli sekuntia päivässä, se on jo loistava alku :)

Tässä hyvä rohkaisuvideo.

2 kommenttia . Avainsanat: ihanne-itse, sairauksien voittaminen, mestari Hilarion, mielikuvien voima, elämän luominen, onnellisuus

Vapautuminen menneiden elämien kuormista

Tiistai 29.3.2011 klo 14:58 - Matti Kuusela

Viime päivät ovat monilla olleet aikamoista rytminää. Itselläni Lorna Byrnen tilaisuus Kulttuuritalolla lauantaina meni kokonaan energiatyöhön ja samaa on enemmän tai vähemmän jatkunut tähän saakka.

Sunnuntaina kävin Sinikan kanssa Suomenlinnassa ja maanantaina olikin hoito- ja iltatilaisuuden päivä Turussa, Hoitokeidas Atriumin kauniissa ja miellyttävissä tiloissa. On mukava kokea niin hiljainen ja hyväenerginen paikka aivan kaupungin keskustassa.

Viime aikoina hoidot ovat keskittyneet voimakkaasti kysymyksen mitä tehdä - mitä tehdsä tällä elämällä, mihin suuntaan kulkea - tai sitten, mikä estää kulkemasta sinne mihin haluaisi, tai mikä estää ylipäänsä kulkemasta minnekään. Se ei ole mitenkään harvinainen kokemus.

On aina niin suuri ilo kun voi auttaa noissa kysymyksissä, jotka ovat niin keskeisiä elämälle. Hyvin usein syyt esteisiin löytyvät aikaisemmista elämistä, paljon useammin kuin osaamme arvatakaan.

 

Menneet elämät

Viime vuosin on usein käytetty lausetta, että miksi mennä aikaisempiin elämiin, ongelmat on kohdattava tässä elämässä. Minusta tuntuu, että ongelmia on monilla aivan riittävästi. Ja jos meidän inkarnaatiomme sujuisivatkin sen alkuperäisen jumalallisen suunnitelman mukaan, että me kuolemamme jälkeen kykenisimme kokonaan puhdistamaan edellisen elämämme ja siirtyisimme seuraavaan elämään punaposkisina ja puhtaina, silloin tuossa väitteessä voisi olla jotain perää.

Tosiasia kuitenkin on, että me kuljetamme mukanamme paljon aikaisempien elämien selvittämättömiä kuormia. Jos niitä ei ala selvittää tässä elämässä, ne siirtyvät sitten seuraavaan tai sitä seuraaviin. On erittäin hyvä aloittaa nyt.

Teen enää hyvin harvoin varsinaisia menneiden elämien regressioita. Kun kuuntelee ja osaa kysyä oikeita kysymyksiä, huomio siirtyy kuin itsestään alueelle, jossa noita vanhoja energioita ja esteitä voi puhdistaa ja vapauttaa. Kysymys ei ole niinkään 'tietämisestä' vaan sisäisen kosketuksen hedelmällisyydestä.

Kun sisäisesti pääsee hoitajan ja tietysti henkisten ystäviemme tukemana koskettamaan noita vanhoja tukoksia oikealla tavalla, niihin sitoutuneet energiat pääsevät jälleen virtaamaan ja helpotus on usein oikain selvä. Kysymys ei ole todellakaan siitä, että tällä tavoin pääsisi liian helpolla, kuten olen joskua kuullut sanottavan, vaan siitä että pääsee alkuun. Että elämänvirrat meissä jälleen avautuvat ja pääsemme työatämään elämäämme eteenpäin ja kykenemme suuntautumaan tuloksellisesti asioihin, joihin tahdomme.

2 kommenttia . Avainsanat: energiahoito, enkelimaahoito, menneet elämän regressio, sisäisten esteiden hoitaminen, mikä on tehtäväni

Arkkitehtuurin ilo ja Hengen valo

Perjantai 18.2.2011 klo 14:47 - Matti Kuusela


Hei kaikki, viime keskiviikkona palatessani Tampereen hoitotyöstä poikkesin Puutarhakadun jäännöseräkirjakauppaan, jossa silmiini hyppäsi kirja Fantasia ja arkkitehtuuri WILD. Jo heti kannessa oli niin kaunis kuva, että mieleni tekee vain katsella ja katsella sitä. Aivan ihmeellistä. Ostin kirjan samantien.

Kannessa olevan talon seinä on aaltoilevaa pärettä, joka kivien ja koivin taustalla näyttää ihmeellisen kauniilta. Päreiden tummahko pinta heijastaa kauniisti valoa, ja vieressä olevasta suuresta pyöreäkulmaisesta ikkunasta leimuaa ulos lämpimän kultaoranssia valoa.

Talosta tulee heti sellainen tunne, että tuolla haluan asua, se on ihmistä varten. Seinä hengittääyhdessä luonnon kanssa, ja koska ihminen aivan luonnollisella tavalla samaistuu taloon, tulee siitä myös tunne, että myös minä saan hengittää. Ja ikkunasta tulee tunne, että myös minussa elää jumalallinen kultainen valo, joka valaisee ja lämmittää maailmaa.

Suurkiitos kirjan kirjoittajille, taiteilija Jan-Erik Anderssonille ja Jen Budneylle. Kirjan teksti on myös erinomaista. Tulee sellainen vaikutelma, että teksti todella kuvaa itse rakennuksen ja sen suunnittelijan tarkoitusta. Jopa Rudolf Steinerin toisen Goetheanumin teksti on hienosti oivallettu.

 

Elävä arkkitehtuuri

Rakennus on ihmisen kuva ja toinen asu. Ensimmäinen asumme on fyysinen keho, jonka rakennamme itsellemme, ja toinen asumus on se koti, jossa asumme. Entisaikaan ihmisen ja hänen asuntonsa välinen suhde oli huomattavasti voimakkaampi kuin nykyään. Muistan miten aina omakotitalossa asuneena nuorena poikana katselin kauhulla Hyvinkäälle silloin tulleita kerrostaloja, jotka eivät ulkoasultaan kertoneet mitään niissä asuvista ihmisistä, yksilöistä, perheistä ja talokunnista.

Toisaalta abstraktit kerrostalot irrottavat ihmisen perinteestä ja auttavat häntä liittymään nykyajan abstraktiin ajatusmaailmaan, jossa tunne on monelle kauhistus. Nykyaikana kyky tunteita on laajalti kadonnut. Me pelkäämme ja vastustamme niitä ja tiedän että monesta ihmisestä arkkitehtuurin elävät muodot saattavat tuntua myös vastenmielisiltä. Aivan kuin ajattelun ja elämän hallinta katoaisi.

Mutta elävä ja orgaaninen arkkitehtuuri vastaa vain osaa ihmisestä. Niin kuin ihmisessäkin, myös arkkitehtuurissa on fyysinen taso, elämänvoimien taso, sielullinen taso ja minuuden taso. Mielenkiintoista on, että Rudolf Steinerin seuraajista minun tietääkseni ainoastaan yksi arkkitehti - unkarilainen Imre Makovecz - on kyennyt luomaan varsinaista minuuden arkkitehtuuria, sillä minuutta vastaa rakennuksen symmetria, aivan niin kuin ihminenkin on symmetrinen edestä katsottuna.

 

Arkkitehtuurin ja ihmisen neljä tasoa

Kaunis kukka ilmentää elämää ja kauneutta, ja voimme hyvin kuvitella, miten sen hahmo muuttuisi, jos se ottaisi vastaan sisäisen minuuden voiman, niin kuin ihmisellä on. Nykymuodossaan kukat ilmentävät sitä miten ne avautuvat hengelle, joka virtaa niihin auringonvalon kautta. Niin me ihmisetkin hetkeksi kadotamme henkisen läsnäolomme nauttiessamme auringosta.

Eläinten sielullisuus on oikeastaan kuva minuuden etsimisestä, aivan niin kuin vanhoissa saduissa nuorin veljeksistä lähti aina maailmalle etsimään onneaan ja itseään. Tuo kuulostaa aika hassulta, lähteä jonnekin itseään etsimään, mutta jos kukkakin saisi sielullisuuden sisäisyyteensä, sekin varmasti irrottaisi juurensa maasta ja lähtisi matkaan.

Maanpäällisen minuuden eläimet näkevät ihmisen hahmossa. Toiset kavahtavat sitä, toiset tuntevat sitä kohtaan vastusmatonta vetoa. Mutta mitä kauemmin me elämme Kristuksen toisen tulemisen aikaa, mikä merkitsee minuuden puhdistumista ja henkistymistä, vapautumista sielullisuuden vieteistä, sitä enemmän eläimet tulevat luoksemme, ja sitä enemmän myös eläimet alkavat leikkiä keskenään, myös eri lajit.

Minuus kuvastuu siis arkkitehtuurissa siinä, että tuo etsimisen liike pysähtyy yhteen symmetriatasoon. Mutta meidän minuuskokemuksemme on vielä niin heikko, että me normaalisti pystymme esittämään arkkitehtuurissa esimerkiksi leikillisyyttä tai elävyyttä, abstraktia selkeyttä tai sitten symmetriaa, mutta vain yhtä tai enintään kahta kerrallaan. Meillä on vielä pitkä matka sellaiseen arkkitehtuuriin, joka kykenee ottamaan ihmisen kaikki neljä tasoa samanaikaisesti huomioon.

Rudolf Steiner piti arkkitehtuurin vaikutusta ihmiseen niin suurena, että silloin kun kaikki rakennuksen neljä tasoa, fyysinen, elävä, sielullinen ja minuudellinen, ovat tasapainossa keskenään, ihminen ei voi esimerkiksi varastaa. Niin ei vain voi tehdä. Tuo voi tuntua aluksi radikaalilta väitteeltä, mutta kun ajattelee vaikka kaikkia niitä hirviötaloja, joita eri puolilla maailmaa on rähäytetty niiden epäsosiaalisuutta luovan vaikutuksensa takia, alkaa ymmärtää, miten suuri arkkitehtuurin voima on.

Kuollutmuotoisen arkkitehtuurin ongelma ei ole ainoastaan siinä, miten se ei tue ihmisen sielullisuutta ja elämää, vaan ainoastaan ohutta ajattelua tässä elämässä. Sen varsinainen tragedia on siinä, että vaikka aistiemme kautta sisäisyyteemme omaksumamme kuolettavat vaikutukset ovat suuria, ne eivät tässä elämässä paljoakaan pysty vaikuttamaan kehomme ulkomuotoon fyysisyyden hitauden ja raskauden takia. Sen takia nykyisen arkkitehtuurin, niin kuin kaiken arkkitehtuuin, vaikutus siirtyy ihmisten seuraavien elämien ulkomuotoon.

 

Näe kaikki kauniiksi

Siksi kannattaa katsella kaikkea kaunista niin paljon kuin mahdollista. Ja siksi kannatta myös nähdä kauniiksi myös kaikki se, mikä ei sitä itsessään ole. Nyt alan jo epäröidä, pitäisikö näistä asioista kertoa, mutta miksei. Jo nyt voi joku tulla ajatelleeksi, että miksei tätä ole hänelle kerrottu, jos joku kerran on tiennyt.

Okei, kaikessa havaitsemisessamme on mukana pieniä elementaarisia olentoja. Sen minkä me näemme kauniina, elementaariolennot me vapautamme, mutta rumiksi kokemamme jäävät tänne maan päälle odottamaan seuraavaa elämäämme, jolloin meillä onkin siinä jo oppitunti valmiina: Siksi meidän on nyt tässä elämässä niin tärkeää rakastaa vapaaksi myös kaikki epämieluisat kokemuksemme. Tulevaisuudessa kun kehomme henkistyvät ja pehmenevät, näiden vanhojen elementaarien vaikutus kehoon tulee vielä näkyvämmäksi, samoin kuin kaikkien tunteiden.

Miellyttävä uutinen on, että on hyvä rakastaa vapaaksi myös kaikki hyvien ominaisuuksiemme elementaalit, sillä silloin nuo kyvyt tulevat lisääntyvästi meidän oman henkemme ominaisuuksiksi. Elementaariolennot ovatkin oikeastaan meidän muistimme: mitä suuremmaksi meidän rakkauden voimamme tulee, sitä voimakkaammin myös muistimme muuttuu, oikeastaan hengen kokemisen välineeksi.

Kun haluat välttyä muistin kovettumiselta, pidä tunteesi elävinä ja muistele paljon. Muistellessasi esimerkiksi varhaisen lapsuutesi tapahtumia kaikkine tunteineen ja tuntemuksineen vahvistat samalla yhteyttäsi niihin enkeleihin, jotka silloin olivat kanssasi.

Matkallamme kohti minuuden arkkitehtuuria tarvitsemme kaiken sen elävyyden ja ilon, jota suinkin voimme arkkitehtuurista ja rakennetusta ympäristöstämme saada.

 

Ilon aikaan

Muistan miten kaksikymmentä vuotta sitten surin sitä, miten arkkitehtuurissa, aina kun yritetään luoda jotain kaunista, kestävää ja juhlallista, valitaan värejä hieman vaaleamman harmaan ja hieman tummemman harmaan välillä. Ymmärrän kyllä, mistä sekin johtuu, mutta nyt tahdon korostaa viestiä: jos me tahdomme luoda lapsillemme terveyttä, iloa ja elämänvoimaa, meidän on luotava arkkitehtuuriin ja kaikkeen rakennettuun ympäristöön huomattavasti enemmän elävyyttä ja iloa. Ne tukevat sielunvoimiamme ja elämän voimiamma.

Abstraktit suorakulmamuodot kahlitsevat ihmisen sisäisiä voimia. Sitä me emme enää tarvitse, päinvastoin on selvästi koettavissa, miten masennus, voimattomuus ja uupumus ovat yhteydessä rakennetun aistimaailman ilottumuuteen, miten sielut kamppailevat ja väsyvät sen kahleissa. Arkkitehtuurin tehtävä on voimaannuttaa! Sitä me tarvitsemme. Ja siihen tarvitaan mielikuvituksen ja hallitun fantasian elävöittävää vaikutusta.

Erityisen voimakkaasti ne tukevat koko olemuksen kehitystä. Ja tässä on hyvä muistaa, että ennemmin tai myöhemmin me olemme jälleen niitä lapsia, jotka elävät ja ammentavat itseensä sitä ympäristöä, jota me nyt rakennamme.

Mutta vielä kerran: nykyhetken resepti on nähdä kaikki kauniiksi. Sillä on monella tavalla arvaamattoman suuri merkitys tulevaisuudelle.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Fantasia, arkkitehtuuri, minuus, Kristus, kukat, eläimet, kauneus, Rudolf Steiner, Jan-Erik Andersson, orgaanien arkkitehtuuri, elävä arkkitehtuuri, elementaariolennot, Imre Makovecz

Yhteys tähtiin ja elämään - Kristus ja henkiset kalenterit

Tiistai 8.2.2011 klo 16:10 - Matti Kuusela

Hei Ystävät, iloisesti voin ilmoittaa, että Enkelimaa-sivujen muoto on rakentunut ainakin omasta mielestäni aika selkeäksi, ja koen että tästä on hyvä jatkaa kehittämistä. Kun seuraa vasemmalla olevaa päävalikkoa, on ylimpänä Viikkolause ja Astrosofinen kalenteri, joiden seuraaminen tuo koko vuoden kiertoon sisäistä jäntevyyttä.

Tiedämmehän me, miten moni kokee vuoden pimeyden ajan vaikeana. Tulevaisuuden tavoite on, että meistä itsestämme tulee aurinkoja, jotka valaisevat maailmamme, niin ettei meidän tarvitse katsoa ikkunasta ulos sitä miten tänään menee. Siinä auttaa kumpikin kalenteri. Niitä voi meditoida, mutta jo pelkkä vilkaisu antaa oivalluksia: ahaa, tällä viikolla lujittuva ajatusvoima alkaa liittyä kevään kasvuvoimiin.

Kaikkea sellaista. Se on syvällistä tietoa, jonka tehoa ei ehkä heti tajuakaan, mutta nuo lauseet liittävät meitä vuodenkierron eetteris-henkiseen voimakiertoon, jossa joka hetki on menossa jotain mielenkiintoista, jota alamme vähitellen tajuamaan.

 

Astrosofinen kalenteri

Astrosofinen kalenteri on vielä jykevämpää ainesta. Monet tietävät, että vanhan astrologisen mittaustapa ja Maan nykyinen kosminen kierto eivät mene täysin yksiin. Ei silti huolta, sillä rehellinen astrologia toimii silti ja voi olla suureksi avuksi. Päivälehtien horoskoopit ovat eri juttu. Joskus kuulin, miten niiden tekeminen on ollut toimittajien hierarkiassa se kaikkein alinna oleva juttu. Jotain pitää keksiä, mistä tietää ettei se ole totta.

Mutta nyt astrologia on syntymässä uudelleen astrosofiaksi eli tähtiviisaudeksi. Se lähtee siitä, että kaksituhatta vuotta sitten, jolloin jumalallinen Kristus-olento astui ihmiseksi Maan päälle, tuon kolmen vuoden aikana, jolloin hän kulki Jeesuksen kehossa, hän oli edelleen täysin yhtä koko tähtimaailman kanssa. Voi sanoa, että hän ei ottanut askeltakaan ilman, että se oli yhteydessä koko kosmoksen kanssa.

Sillekin on syynsä, että tämän kahdentuhannen vuoden aikana normaali astrologia ja maan todellinen fyysinen liike eivät ole olleet täysin synkronissa, mutta Kristuksen uuden tulemisen aikana niin jälleen tapahtuu.

Koska Kristus ei enää toista kertaa astu fyysiseen kehoon, hän elää fyysistä maailmaa lähinnä olevassa eetterimaailmassa tai elämänvoiminen maailmassa. Se on myös maailma, jossa vuodenaikojen sisäinen elämä toimii, sillä myös vuodenajoilla on oma sielullisuutensa, elämänsä ja henkinen tehtävänsä. Kun me opimme hyväksymään jokaisen vuodenajan, jokaisen lumihiutaleen ja sadepisaran, jokaisen auringonlaskun värivivahteen taivaalla, me olemme päässeet hyvin lähelle Kristusta.

Mutta edelleenkin Kristus, vaikka hän nyt ihmeellisellä tavalla asuu pienen Maa-planeettamme elämänvoimamaailmassa, on edelleen yhteydessä suureen kosmiseen tähtimaailmaan. Se merkitsee, että nyt hänen toisen tulemisensa yhteydessä, sillä hän ei ole ollut tässä eetterimaailmassa vielä kovin kauaa, fyysisen Maan, Maan elämänvoimien maailman ja suuren tähtikosmoksen eri tasot synkronoituvat yhteen hänen kauttaan.

Se merkitsee esimerkiksi sitä, että kiintotähtien maailman vaikutukset, jotka ihmiskunta on astrologisesti kokenut usein hankaliksi, muuttuvat Kristuksen läsnäolon myötä turvallisiksi ja läheisiksi. Samoin vuoden 2012 lopun suuret tapahtumat liittyvät ymmärtääkseni aivan objektiivisesti Pyhäksi hengeksi kutsuttujen henkisten galaktisten voimien harmonisoitumiseen Maan kanssa.

Astrosofinen kalenteri kertoo nyt meille (tämä on vasta aivan alkua), milloin nykykalenterissa Auringon suuri henkinen voima (elohim) loistaa taivaalta saman Eläinradan merkin (cherubim) kautta jossa Aurinko vaikutti Kristuksen maanpäällisen elämän tärkeimpien tapahtumien yhteydessä.

- Aivan oikein, Kristuksen elämän kalenteri on nykyaikana selvitetty, vaikka siitä ei juuri maailmalla vielä puhuta. Me puhumme siitä myöhemmin lisää.

Meditoimalla tai miettimällä vähänkin näitä tapahtumia samassa kosmisessa asemassa kuin ne tapahtuivat Kristuksen aikoina, me liitämme sekä Maan elämää että omaa elämäämme hyvin syvällisellä tavalla kosmoksen elämään, Kristuksen olemuksessa.

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Viikkolauseet, henkisen kalenterit, astrosofinen kalenteri, Kristuksen elämän päivämäärät, astrologia, astrosofia, Kristuksen toinen tuleminen