Matin blogi

Mammuttipuu - Atlantiksen perillinen

Perjantai 19.1.2018 klo 5:22 - Matti Kuusela

Kaukana Kiinan ja Tiibetin vuoristoissa elää ikivanha puulaji, jota on perinteinen nimi oli ikimammuttipuu. Se ei viihdy aivan laaksoissa, mutta ei korkeimmilla huipuillakaan. Hubein maakunnassa Kiinassa se voi kasvaa viisikymmenmetriseksi, ja Suomessakin sille on saatu mittaa muutaman metrin verran. Meillä sen nimi on kiinanpunapuu.

Tämä ihmeellinen puu tuli tutkijamaailman tietoisuuteen vasta 1940-luvulla.

Puun ryhmäsielu kertoo, miten tämä ikivanha puu saa edelleenkin ravintoa vanhan Atlantiksen energioista, Näitä vanhoja voimia ei hänen mukaansa ole etsittävä nykyiseen tapaan merten pohjista, vaan paremminkin Himalajalta,  jonka ylätasangoille ne ovat siirtyneet. 

Mammuttipuu on lajina niin vanha, että se eli jo liitukaudella, yli sata miljoonaa vuotta sitten, samanaikaisesti kuin kuuluisa hirmulisko, tyrannosaurus rex.

MetasequoiaGlyptostroboides.jpg

Mammuttipuu

Ehkä käytän tässä saksankielen mukaista nimitystä mammuttipuu. Se kertoo, ettei se ole kovinkaan kiinnostunut ihmisistä, vaan enemmän meille näkymättömistä olennoista. 

On kuitenkin yksi ihminen, josta mammuttipuu kokee läheiseksi, nimittäin Dalai Lama. Se kertoo, että niin kauan kuin maan päällä on olemassa Dalai Lama, niiin kauan myös mammuttipuut viipyvät täällä. Sillä Dalai Lama on viimeinen elävä atlantislainen, ja hän tarvitsee mammuttipuita.

Jos olet lukenut joskus vuosia sitten kirjoittamiani puiden ja eläinten tarkasteluja, tämä ei ehkä kuulosta niin ihmeelliseltä. Monet kasvit ja eläimet kertovat muuttavansa sekä ajallisesti että tilallisesti aina sinne, missä niitä tarvitaan, jopa menneisyyteen.

Vaikka mammuttipuu on kotoisin vanhan Atlantiksen pehmeästä maaperästä, se tulee hyvin toimeen nykyisessä kovassa ja tiivissä fyysisessä maailmassa, joka ei sitä paljoa kosketa.

Kasvaako puu ylöspäin vai alaspäin

Mammuttipuu kertoo, miten nykyaikana useimmat puulajit ovat alkaneet kokea ihmisen tavoin, että niiden kruunu tai latva kasvaa ylöspäin. Alkuperäisesti puut ovat kokeneet että niiden tietoisuus ja kruunu kasvat maan sisällä, kohti maan keskustaa. Hyvin itsenäisenä puuna mammuttipuu on säilyttänyt tämän ikivanhan puukokemuksen. Sen seurauksena ne esimerkiksi näkevät, miten ihmiset, tai Dalai lama, kulkee maan pinnalla pää alaspäin.

Rudolf Steinerin esitelmistä me tiedämme, että puun ja yleensäkin kasvikunnan varsinainen tietoisuus on juuristossa, sen mineraalitoiminnoissa. Mammuttipuun runko alkaa leventyä alaspäin jonkin matkaa maanpinnan yläpuolelta, ja puun itsensä mukaan sen juuristo alkaa juuri siitä, maanpinnan yläpuolelta meidän katsantokannaltamme.

Puun mukaan sen varsinainen juuristo ulottuu tällä tavoin hieman maanpinnan yläpuolelle, tai alapuolelle heidän suunnaltaan katsottuna. Se tapahtuu siksi, että muuten meidän ihmisten ja mammuttipuun tietoisuudet eivät voisi lainkaan kohdata.

Vanhemmiten puun lehdistö muuttuu kiilamaisesta yhä pallomaisemmaksi, ja tuon pallomuodon keskustasta sen olemusvoimat virtaavat periferiaan, ja tuohon keskustaan virtaavat myös sille periferian ravitsevat voimat. Tässä voisi puhua myös eetterisistä voimista: kaikilla kosmisilla olennoilla on keskipiste ja periferia eli ulkopiiri, ympäryskehä tai "äärettömyys", joiden välillä niiden eetterivoimat virtaavat kumpaankin suuntaan. Niin tapahtuu esimerkiksi meidän aurinkokunnassamme auringon suhteen, tai miksei myös jokaisen ihmisolemuksenkin kohdalla.

Kommunikointi

Koska mammuttipuut eivät ole kovin seurallisia, ne eivät normaalisti seurustele toisten puiden kanssa suoraan, vaan ne käyttävät välittäjinä jokaisella puulla olevaa haltijaa, dryadia, tai sitten puuhaltijaa. Saksaksi tällaista tietyn elueen puiden hyvinvoinnista huolehtivaa olentoa kutsutaan puupaimeneksi.

Näitä haastatteluja lukiessaan hämmästyy yhä uudelleen siitä, miten helppoa puille on kaikenlaisen tiedon käyttäminen. He ovat yhtä hyvin perillä Goethe-sitaateista kuin Kristuksesta tai Steinerin käyttämistä henkisistä käsitteistä.

Mammuttipuu kertoo esimerkiksi, miten iloinen hän on siitä, että pitkän kovettumisen jälkeen maailman eetterivoimat ovat alkaneet jälleen asteettain elävöityä Kristuksen taivaaseenastumisen jälkeen.

Tässä on hyvä muistaa, että "taivaaseen" astuminen ei tarkoita maan piiristä poistumista, vaan sitä että Kristus siirtyi oleellisesti maan eetteripiiriin, eli tuli itse asiassa koko ihmiskuntaa lähemmäksi.

Syksyllä mammuttipuu pudottaa neulasensa. Niiden värimuutokset ovat yhteydessä siihen, että luovuttaa kesällä kokoamansa valon maan ylemmille kerroksille.

Haastattelun lopuksi kiinanpunapuu kertoo ilonsa siitä, että saavat kokea ihmisten heidän olemassaolostaan kokeman ilon. Mammuttipuut eivät sittenkään ole täysin jäyhiä! He kehottavat meitä iloitsemaan siitä, että he ovat täällä läsnä!

Rakkaudella
Matti

Lähde: Gespräche mit Bäumen 3, Naturgeister 37, Flensburger Hefte 2017

Kommentoi kirjoitusta. Avainsanat: Mammuttipuu, kiinanpunapuu, dryadi, puunhaltija, puupaimen, eetterivoimat, Kristus, elämänvoimat

Vahvistu sisäisesti

Torstai 16.5.2013 klo 0:50 - Matti Kuusela

Hienot kevättuoksut tuntuivat tänään Keskuspuistossa auringonlaskun aikoihin. Tänään silmiini sattui Rudolf Steinerin esitelmäsarja, jonka ensimmäisen esitelmän hän piti Luganossa syyskuussa 1911. Kirja kokonaisuudessaan käsittelee esoteerista kristinuskoa, mutta tämän ensimmäisen esitelmän alkupuolella Steiner puhuu paljon ihmisen eetteriruumiista ja ottaa esimerkiksi laiskurin - saksan kielellä ennen vanhaan tällainen esimerkki oli aivan luonnollinen. Niin, "laiskuri on sellainen ihminen, jolla on syntymästään asti ollut heikot eteeriset voimat tai joka on heikentänyt niitä niiden laiminlyömisellä."

Tämä on aika miellyttävää kuultavaa sikäli, että se vapauttaa meidät
ajattelemasta,steiner2_180.jpg että laiska ihminen olisi jotenkin tietoisesti huonompi olento. Mutta mitä asialle sitten voi tehdä? "Asiaa voi todella parantaa vain astraaliruumiista käsin; jos se vilkastuu, se vaikuttaa elävöittävästi eetteriruumiiseen."

Tämä oli vain sivuepisodi, eikä Steiner tässä jatka enempää siitä, miten astraaliruumista sitten vahvistetaan. Astraaliruumistahan voimme nimittää myös sieluruumiiksi, samoin kuin eetteriruumista elämänvoimaruumiiksi, ja on han niillä muitakin nimiä, nämä kaksi muuta nimeä kuitenkin selventävät.

Minuus

Minuus ohjaa astraaliruumista ja synnyttää siellä esimerkiksi ajatuksia, jotka puolestaan painuvat eetterikehoon. Mielenkiintoista tässä on, että oikeastaan meidän koko älyllisyytemme sijaitsee juuri eetterikehossa, ja kun nukahdamme, sielumme vapautuu tästä älyllisyyden avusta, kuten ensin ajattelee, mutta myös älyllisyyden rajoituksista, jotka niin pahasti estävät meitä ymmärtämästä asioita syvemmin. 

Me pohdimme ja pohdimme. Emmekä saa jotain asiaa selville.

Vähän myöhemmin Steiner tulee tähän ongelmaan. "Pelkkä asioiden ajatteleminen on sielunelämänä alemman tasoista kuin mieltymys tai vastenmielisyys moraalisia tai epämoraalisia tekoja kohtaan."

Mielenkiintoista. Nyt ongelmana on se, että nykykielessä me emme enää oikein tiedä, mitä moraalisuus merkitsee. Me koemme sen jotenkin vastenmielisenä ja tyhjänä sanana. Nykypuheessa me sanoisimme sen sijaan, että meillä on tunne, että jokin asia on oikein, tai meillä on tunne, ettei se nyt mennyt aivan oikein.

Steiner siis sanoo, että tämä subjektiivinen tunto siitä, onko jokin teko oikein vai ei, on siis korkeampaa sielunelämää kuin pohtiminen. Niille jotka kovasti pohtivat, tämä saattaa olla helpotus: jos minulle on tunne siitä, onko jokin oikein vai ei, tuo tunne riittää, se on korkeampaa tietoa kuin se, minkä voi saada sitä ajattelemalla.

Lainataan lisää: "Kun ihmisen tunteet moraalisuutta ja epämoraalisuutta kohtaan käyvät intensiivisemmiksi, niin silloin ei pelkästään eetteriruumis vahvistu, vaan myös astraaliruumis voimistuu. Astraaliset voimat saavat erityisen kimmokkeen."

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kun punnitsen mielessäni vaikkapa poliittisten tekojen oikeellisuutta, niin sekä astraaliruumiini että eetteriruumiini, tai sekä sielunvoimani että elämänvoimani  vahvistuvat.

Vapaudu masennuksesta

Kun nykyaikana masennus on niin yleistä, voi edellisen pohjalta nähdä siihen hyvin yksinkertaisen syyn: me emme tunnustele (ajattele) esimerkiksi yhteiskunnallisia asioita moraalisesti. Kun me ponnistamme sisäisiä voimiamme tunnustellaksemme mikä mielestämme on yhteiskunnallisesti oikein, silloin me vahvistamme sekä sielunelämäämme että elämänvoimiamme, ja se taas tarkoittaa, että koko linjaus minästä sielunelämään ja eetterikehon vastaanottavuuteen vahvistuu. Ja vaikeapa silloin on oll masentunut!

Ehkä vain vähän yksinkertaistaen voisi sanoa, että masennus on meidän aikamme kulttuurisairaus, joka aika pitkälle vastaa menneiden aikojen laiskuutta.

Televisio on yksi oikein selkeä syy masennuksen leviämiseen. Yhteys ei mitenkään välttämättä oli yksilökohtaisesti suora, mutta varmasti yhteisöllisesti. Me näemme ja koemme televisiosta runsaasti sellaisia sisältöjä, joihin me emme voi vaikuttaa. Silloin toimintalinja minä-astraalikeho-eetterikeho-fyysisen kehon toiminta katkeaa. Ja ah, eikös se juuri ole masennusta: minuus ei enää löydä itseään toimivana hidastuneiden sisäisten energioiden keskeltä. Se joutuu tulemaan toimeen ilman herkkää ja toimivaa yhteyttä fyysisen kehon toimintaan.

Toivon että tämä tarkastelu antoi uusia ajatuksenpoikasia. Ja yksi ja tärkeä niistä on: älä milloinkaan jätä ajattelematta tai tuntematta sisäisyydessäsi sitä, minkä koet oikeaksi tai vääräksi - riippumatta siitä, onko sinulla mahdollisuuksia asian korjaamiseen omassa elinpiirissäsi tai elämäntilanteessasi. Asioiden moraalinen tunnustelu vahvistaa sinua sisäisesti monella tasolla, aina. Ja silloin kun elävää moraalisuutta tarvitaan käytännössä, silloin olet valmis. Sielunvoimasi virtaavat elämänvoimiisi ja saavat sinut iloisesti liikkeelle!

3 kommenttia . Avainsanat: Rudolf, Steiner, laiskuus, masennus, elämänvoimat, eetteriruumis, astraaliruumis